Forum 2002-2013
20.10.2005 22:00
Lehtien levyarvosteluja
Perjantaina ilmestyvä Helsingin Sanomien Nyt-liite:
Tähdet: ****
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa
Kelalla on oma tunnistettava sointinsa.
[Ilkka Mattila, 21.10.2005]
Anssi Kelan valtavaa suosiota seurannut laskusuhdanne näytti jyrkemmältä kuin mitä se oli. Laulaja sai julkisuudessa siipeensä avioeronsa takia, mutta kaksi vuotta sitten ilmestynyttä Suuria kuvioita -levyä ei voi pitää erityisenä kaupallisena floppina: levyä on myyty liki 50 000 kappaletta.
Tummasävyisen ja hieman yksi-ilmeisen Suuria kuvioita -albumin jälkeen Kelan uusi levy kuulostaa vapautuneelta ja optimistiselta. Rakkaus on murhaa on toki synkkä lause, ja nimikappaleen tunnelma on murheesta raskas. Rakkaudesta, onnesta ja toiveikkuudesta levyllä lauletaan silti paljon enemmän. Se onnistuu Kelalta yllättävän hyvin, sillä hän ei ole rakentanut balladeihinsa yhtään enempää korulauseita kuin tavaramerkkimäisiin arkikuvauksiinsa. Musiikillisesti kauimmas vanhasta kurottaa Carpenters-henkinen Älä mene pois.
Tavallisten ihmisten elämänkohtaloita riittää silti tällekin levylle. Avausraita Joki on nimeään ja She's The Onesta lainattua triolikilkutusta myöten avoin Bruce Springsteen -pastissi, ja hienosti rokkaava pikkukaupunkitarina Jennifer Aniston on ehkä paras maassamme tehty Anssi Kela -pikkukaupunkitarina.
Vastapainoksi levyllä on myös muutama tavanomaisempi, jätkäporukoista kertova laulu. Kela on tavanomaisimmillaankin niitä harvoja uusia suomalaisia lauluntekijöitä, joilla on oma, tunnistettava sointi ja käsiala.
Tähdet: ****
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa
Kelalla on oma tunnistettava sointinsa.
[Ilkka Mattila, 21.10.2005]
Anssi Kelan valtavaa suosiota seurannut laskusuhdanne näytti jyrkemmältä kuin mitä se oli. Laulaja sai julkisuudessa siipeensä avioeronsa takia, mutta kaksi vuotta sitten ilmestynyttä Suuria kuvioita -levyä ei voi pitää erityisenä kaupallisena floppina: levyä on myyty liki 50 000 kappaletta.
Tummasävyisen ja hieman yksi-ilmeisen Suuria kuvioita -albumin jälkeen Kelan uusi levy kuulostaa vapautuneelta ja optimistiselta. Rakkaus on murhaa on toki synkkä lause, ja nimikappaleen tunnelma on murheesta raskas. Rakkaudesta, onnesta ja toiveikkuudesta levyllä lauletaan silti paljon enemmän. Se onnistuu Kelalta yllättävän hyvin, sillä hän ei ole rakentanut balladeihinsa yhtään enempää korulauseita kuin tavaramerkkimäisiin arkikuvauksiinsa. Musiikillisesti kauimmas vanhasta kurottaa Carpenters-henkinen Älä mene pois.
Tavallisten ihmisten elämänkohtaloita riittää silti tällekin levylle. Avausraita Joki on nimeään ja She's The Onesta lainattua triolikilkutusta myöten avoin Bruce Springsteen -pastissi, ja hienosti rokkaava pikkukaupunkitarina Jennifer Aniston on ehkä paras maassamme tehty Anssi Kela -pikkukaupunkitarina.
Vastapainoksi levyllä on myös muutama tavanomaisempi, jätkäporukoista kertova laulu. Kela on tavanomaisimmillaankin niitä harvoja uusia suomalaisia lauluntekijöitä, joilla on oma, tunnistettava sointi ja käsiala.
21.10.2005 8:03
SOUNDI
ANSSI KELA
Rakkaus on murhaa
RCA
"En suostu pystyyn kuolemaan", laulaa Anssi Kela toistuvasti, melkeinpä huutaa Jennifer Aniston -biisin hienosti rakennetussa loppukliimaksissa, riipivän, komean kitarasoolon jälkeen. Kuulijalle nousee väistämättä mieleen kysymys, laulaako Kela pelkästään laulun hahmon äänellä, vai myös omallaan.
"Pystyyn kuoleminen" voi tuntua todelliselta uhkalta miehelle, jonka debyyttialbumi räjäytti megajättipotin suoraan pystymetsästä. Mutta artistin on tehtävä hommaansa pystypäin, vaikka myyntikäyrät laskisivat, ja siitä Kelalle on nostettava hattua. Nummelan ainutkertaista yllättävyyttä hän ei voi enää saavuttaa, sen jälkeen on vain jatkettava omaksi kokemallaan linjalla.
Kelan uutukaisessa ei ole mitään hävettävää, lopputulos on taitavan ja tunnistettavan tekijämiehen jälkeä. Tarinat liikkuvat jo totuttuun tapaan tavallisten ihmisten elämässä, usein sen laitapuolelle kallistuen. Avauskappale Joki on tyyppiesimerkki, jossa päähenkilö kelaa menneisyyttään iloineen ja suruineen. Joki vain on vertauskuvana niin kliseemäinen, että stereotyyppisempää avausbiisiä olisi ollut vaikea kuvitella, erityisesti Kelan Springsteen-innon tietäen.
Nimestään huolimatta Jennifer Aniston ei kerro tähtinäyttelijästä, vaan siitä, kun työpaikat siirtyvät Kiinaan. Rock-unelma on viehko tarina kolmen kaverin bändistä, jolle "tie on auki Beatlesista Nirvanaan", mutta jonka unelmat tyssäävät arkitodellisuuteen. Kaveria ei jätetä yhdistää ovelasti Born To Be Wild -riffittelyn iskelmähittimäiseen melodiaan ja sisältää heiton Kelan ensihittiin, ikään kuin kysyen: "Tätäkö te vielä haluatte?"
Reippaasti alkava levy päätetään rauhallisissa tunnelmissa ja mies-nais-osaston parissa. Älä mene pois on puhdasverinen, jousien sävyttämä pianoballadi. Jos Kela eläisi tekemällä demoja muille laulajille, tähän saattaisi moni aikuisviihteen edustaja tarttua, enkä suinkaan tarkoita pornotähtiä. Hakaniemen harmaa mies rullaa mukavasti, ensin akustisesti, mutta myös Kelan maukasta sähkökitarointia esitellen. Insomnia on jousineen kuin tuutulaulu, vaikka nimi unettomuuteen viittaakin.
Tunnistettavuus on lauluntekijän siunaus ja kirous. Rakkaus on murhaa sisältää paljon tunnistettavaa Anssi Kelaa, jonka voi laittaa lämmittämään korvia pehmeiden korvalappujen lailla. Ehkä hän tekee vielä joskus levyn, jolla on enemmän Jennifer Anistonin kiihkoa, tai sitten porautuu korviimme jollain aivan muulla ja yllättävällä.
Bonuskiekko sisältää levyn 5.1. -miksauksen lisäksi tahallisen kömpelön, itseironisenkin videopäiväkirjan levyn teosta ja muutaman musiikkivideon, joista Mikan faijan BMW:n upea blues-tulkinta saa kuulijan haukkomaan henkeään. Osaa tämä mies yllättääkin.
ANTTI MARTTINEN ***
ANSSI KELA
Rakkaus on murhaa
RCA
"En suostu pystyyn kuolemaan", laulaa Anssi Kela toistuvasti, melkeinpä huutaa Jennifer Aniston -biisin hienosti rakennetussa loppukliimaksissa, riipivän, komean kitarasoolon jälkeen. Kuulijalle nousee väistämättä mieleen kysymys, laulaako Kela pelkästään laulun hahmon äänellä, vai myös omallaan.
"Pystyyn kuoleminen" voi tuntua todelliselta uhkalta miehelle, jonka debyyttialbumi räjäytti megajättipotin suoraan pystymetsästä. Mutta artistin on tehtävä hommaansa pystypäin, vaikka myyntikäyrät laskisivat, ja siitä Kelalle on nostettava hattua. Nummelan ainutkertaista yllättävyyttä hän ei voi enää saavuttaa, sen jälkeen on vain jatkettava omaksi kokemallaan linjalla.
Kelan uutukaisessa ei ole mitään hävettävää, lopputulos on taitavan ja tunnistettavan tekijämiehen jälkeä. Tarinat liikkuvat jo totuttuun tapaan tavallisten ihmisten elämässä, usein sen laitapuolelle kallistuen. Avauskappale Joki on tyyppiesimerkki, jossa päähenkilö kelaa menneisyyttään iloineen ja suruineen. Joki vain on vertauskuvana niin kliseemäinen, että stereotyyppisempää avausbiisiä olisi ollut vaikea kuvitella, erityisesti Kelan Springsteen-innon tietäen.
Nimestään huolimatta Jennifer Aniston ei kerro tähtinäyttelijästä, vaan siitä, kun työpaikat siirtyvät Kiinaan. Rock-unelma on viehko tarina kolmen kaverin bändistä, jolle "tie on auki Beatlesista Nirvanaan", mutta jonka unelmat tyssäävät arkitodellisuuteen. Kaveria ei jätetä yhdistää ovelasti Born To Be Wild -riffittelyn iskelmähittimäiseen melodiaan ja sisältää heiton Kelan ensihittiin, ikään kuin kysyen: "Tätäkö te vielä haluatte?"
Reippaasti alkava levy päätetään rauhallisissa tunnelmissa ja mies-nais-osaston parissa. Älä mene pois on puhdasverinen, jousien sävyttämä pianoballadi. Jos Kela eläisi tekemällä demoja muille laulajille, tähän saattaisi moni aikuisviihteen edustaja tarttua, enkä suinkaan tarkoita pornotähtiä. Hakaniemen harmaa mies rullaa mukavasti, ensin akustisesti, mutta myös Kelan maukasta sähkökitarointia esitellen. Insomnia on jousineen kuin tuutulaulu, vaikka nimi unettomuuteen viittaakin.
Tunnistettavuus on lauluntekijän siunaus ja kirous. Rakkaus on murhaa sisältää paljon tunnistettavaa Anssi Kelaa, jonka voi laittaa lämmittämään korvia pehmeiden korvalappujen lailla. Ehkä hän tekee vielä joskus levyn, jolla on enemmän Jennifer Anistonin kiihkoa, tai sitten porautuu korviimme jollain aivan muulla ja yllättävällä.
Bonuskiekko sisältää levyn 5.1. -miksauksen lisäksi tahallisen kömpelön, itseironisenkin videopäiväkirjan levyn teosta ja muutaman musiikkivideon, joista Mikan faijan BMW:n upea blues-tulkinta saa kuulijan haukkomaan henkeään. Osaa tämä mies yllättääkin.
ANTTI MARTTINEN ***
21.10.2005 8:53
Tämä yllä oleva on kylläkin Soundin arvostelu... Rumbakin tosin laittoi samat kolme tähteä.
21.10.2005 9:22
Ach. Himmel. Jännä yhtälö tuo, että periaatteessa kehutaan aika lailla, mutta kuitenkin "vain" kolme tähteä. Siinä menee itsetietoiselta musiikkitoimittajalta maine, jos alkaa kansansuosikkia liiaksi ylistämään. Olisi myös mielenkiintoista nähdä, vieläkö Pertti Ojala on katkera siitä, ettei Absoluuttinen Nollapiste voittanut Rockin SM-kisaa -93.
21.10.2005 12:47
Kolmen tähden levyarviot ovat mielestäni jotenkin ärsyttäviä. Kaksi tähteä tai vähemmän kertoo, että levy ei ole arvostelijan mielestä hyvä. Neljä tähteä tai enemmän puolestaan kertoo arvostelijan oikeasti pitäneen albumista. Mitä kolme tähteä kertoo? Että levy on ihan kiva?
Suuria kuvioita -albumin jälkeen tuntui siltä, että valtaosa tuon levyn arvosteluista oli juuri tällaisia, missä ei oikeastaan otettu levyyn mitään kantaa. Kerrottiin vain ylimalkaisesti sisällöstä ja lätkäistiin perään kolme tähteä. Kyllähän kolmekin tähteä voi toki olla aivan perusteltukin määrä, mutta välillä vain tuntuu, että arvostelija turvautuu siihen silloin kun ei oikein uskalla olla levystä oikeasti jotain mieltä.
Suuria kuvioita -albumin jälkeen tuntui siltä, että valtaosa tuon levyn arvosteluista oli juuri tällaisia, missä ei oikeastaan otettu levyyn mitään kantaa. Kerrottiin vain ylimalkaisesti sisällöstä ja lätkäistiin perään kolme tähteä. Kyllähän kolmekin tähteä voi toki olla aivan perusteltukin määrä, mutta välillä vain tuntuu, että arvostelija turvautuu siihen silloin kun ei oikein uskalla olla levystä oikeasti jotain mieltä.
21.10.2005 14:11
Minä en myöskään ymmärrä noita kolmen tähden arvosteluja, raivostuttaa.
NYT-lehti on kuitenkin nähnyt paremmin ja antanut neljä tähteä. Minä antaisin viisi tähteä ja varmaan moni muukin fani. Tämä on parhain albumisi ja se on hyvin eheä kokonaisuus. Onkohan niin, että levyarvostelijat katsovat vähän toistensa arvosteluja, eivätkä sitten rohkene antaa enempää kuin toinen. :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted:
NYT-lehti on kuitenkin nähnyt paremmin ja antanut neljä tähteä. Minä antaisin viisi tähteä ja varmaan moni muukin fani. Tämä on parhain albumisi ja se on hyvin eheä kokonaisuus. Onkohan niin, että levyarvostelijat katsovat vähän toistensa arvosteluja, eivätkä sitten rohkene antaa enempää kuin toinen. :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted:
21.10.2005 16:49
Tuli sellainen mieleen, että eikös kaikissa tutkimus- ja kyselykaavakkeissa juuri se kolmos-vaihtoehto (kun on vastausvaihtoehdot 1-5) ole en osaa sanoa tai en ole oikein puolesta tai vastaan? Tuli mieleen tosta Anssin kommentista, että kolme tähteä annetaan silloin, kun ei osata päättää, onko levy hyvä vai huono. Artistin kannalta turhauttava tilanne, ymmärrän sen. :x
Anssi Kela Kyllähän kolmekin tähteä voi toki olla aivan perusteltukin määrä, mutta välillä vain tuntuu, että arvostelija turvautuu siihen silloin kun ei oikein uskalla olla levystä oikeasti jotain mieltä.
Tuli sellainen mieleen, että eikös kaikissa tutkimus- ja kyselykaavakkeissa juuri se kolmos-vaihtoehto (kun on vastausvaihtoehdot 1-5) ole en osaa sanoa tai en ole oikein puolesta tai vastaan? Tuli mieleen tosta Anssin kommentista, että kolme tähteä annetaan silloin, kun ei osata päättää, onko levy hyvä vai huono. Artistin kannalta turhauttava tilanne, ymmärrän sen. :x
21.10.2005 17:39
on helvetin kallista kelotuotetta, josta rakennetaan kauhean kalliita huviloita lappiin, kannattee kuolla pystyyn, tulee hintaa lisää....
22.10.2005 6:06
Huvittavaa muuten sinänsä, että tuossa viimeisimmässä Rumbassa ylivoimaisesti suurimmalle osalle levyistä oli annettu juuri se kolme tähteä, joka ei minusta arvostelun lukijallekaan hirveästi kerro. Toivottavasti sanallisista arvosteluista löytyy enemmän informaatiota.
"Hassua" myös, että tuossa Anssin levyn arvostelussakin levyä ihan kehutaan paikoitellen aika voimakkaastikin, ja silti sille on annettu vain kolme tähteä. Ihan kuin arvostelija ei oikeasti olisi kehdannut antaa sen enempää. Voisihan siinä vaikka katu-uskottavuus arvostelijana mennä...
Ehkä pitäisi kieltää kokonaan tuollaiset viiden tähden arvosteluasteikot. Jos maksimimäärä saisi olla vain vaikkapa neljä tai kuusi, niin kaikista tähdistä tietäisi heti, onko levy arvostelijan mielestä keskitasoa edes hieman parempi tai huonompi...
"Hassua" myös, että tuossa Anssin levyn arvostelussakin levyä ihan kehutaan paikoitellen aika voimakkaastikin, ja silti sille on annettu vain kolme tähteä. Ihan kuin arvostelija ei oikeasti olisi kehdannut antaa sen enempää. Voisihan siinä vaikka katu-uskottavuus arvostelijana mennä...
Ehkä pitäisi kieltää kokonaan tuollaiset viiden tähden arvosteluasteikot. Jos maksimimäärä saisi olla vain vaikkapa neljä tai kuusi, niin kaikista tähdistä tietäisi heti, onko levy arvostelijan mielestä keskitasoa edes hieman parempi tai huonompi...
22.10.2005 6:11
Keskisuomalainen 22.10.2005
SYKSYN ARKISIA SÄVELIÄ
Kelan maneerista voi olla montaa mieltä, mutta uusi levy on tyylilajinsa ehdoton mestariteos.
Tähdet: *****
Anssi Kela vetää ässän hihastaan. Aikuisrokkari kuulostaa uutuudellaan Rakkaus on murhaa paremmalta kuin koskaan- jopa niin täydelliseltä listakamlta, että joitakin se tuppaa ärsyttämään varmasti.
Kelan edellinen pitkäsoitto Suuria Kuvioita junnasi pitkälti Nummelan jälkipolttoja. Myös uudella albumilla artistin menestysreseptin tunnistaa välittömästi: akustiset ja sähköistetyt balladit riimittelevät suuresta suomalaisesta arjesta kelamaisella pateettisuudella. Malliksi lievästä masennuksesta kärsivä nimikkobiisi jutustelee "Roskapussi haisee, vien sen pois/ kengät jalkaan, rappukäytävään/ kevätpäivä pihaa lämmittää/ kaupungille lähden kulkemaan."
Pienistä jutuista syntyy elämää suurempaa tunneähkyä, vaikka Kela laulaa sellaisella vaatimattomuudella kuin miestä vedettäisiin kynnysmaton alitse. Onneksi sanoitukset eivät jämähdä ainoastaan Kelan tavaramerkkiin eli menneiden muistojen kaiveluun vaan välillä katsotaan duurivoittoisesti tulevaan (Kaveria ei jätetä).
Olkoon Kelan maneereista mitä mieltä tahansa, Rakkaus on murhaa
on tyylilajinsa ehdoton mestariteos. Albumin materiaali on yksinkertaisesti erinomaisessa tasapainossa. Kela loihtii sarjatulella täydellistyneitä syksyn säveliä. Äänimaailmakin kukoistaa polveilevana Pekka Kuusiston virittämiä jousiorkestraatioita myöten. Juuri jousilla ja pianolla terästetty Älä mene pois lukeutuu kestoeuroviisuihin parhaaseen Mestarit areenalla- tyyliin.
Toisessa laidassa sähkökitara jynkyttää ironista Rock- unelmaa.
Kelan albumi julkaistaan tavanomaisen cd- levyn lisäksi SonyBMG:n ensimmäisenä suomalaisena dualdisc- levynä. Dualdisc- formaatissa levyn toinen puoli on tavanomainen cd- levy ta toinen dvd- levy. Muun muassa Kelan albumin dvd- puoli tarjoaa ekstrana albumin biisit 5.1- surroundina, videopäiväkirjaa sekä liveversioita kappaleista.
Dualdiscia voi toistaa useimmissa cd- ja dvd- soittimilla, mutta kaikilla soittimilla levy ei kenties pelitä, sillä äänipuoli ei ole cd- standardin määritysten mukainen.
RISTO LÖF
(Kuvana on yksi promokuvista ja kuva teksti menee näin: Anssi Kela yltää parhaimpaansa Rakkaus on murhaa -albumillaan).
SYKSYN ARKISIA SÄVELIÄ
Kelan maneerista voi olla montaa mieltä, mutta uusi levy on tyylilajinsa ehdoton mestariteos.
Tähdet: *****
Anssi Kela vetää ässän hihastaan. Aikuisrokkari kuulostaa uutuudellaan Rakkaus on murhaa paremmalta kuin koskaan- jopa niin täydelliseltä listakamlta, että joitakin se tuppaa ärsyttämään varmasti.
Kelan edellinen pitkäsoitto Suuria Kuvioita junnasi pitkälti Nummelan jälkipolttoja. Myös uudella albumilla artistin menestysreseptin tunnistaa välittömästi: akustiset ja sähköistetyt balladit riimittelevät suuresta suomalaisesta arjesta kelamaisella pateettisuudella. Malliksi lievästä masennuksesta kärsivä nimikkobiisi jutustelee "Roskapussi haisee, vien sen pois/ kengät jalkaan, rappukäytävään/ kevätpäivä pihaa lämmittää/ kaupungille lähden kulkemaan."
Pienistä jutuista syntyy elämää suurempaa tunneähkyä, vaikka Kela laulaa sellaisella vaatimattomuudella kuin miestä vedettäisiin kynnysmaton alitse. Onneksi sanoitukset eivät jämähdä ainoastaan Kelan tavaramerkkiin eli menneiden muistojen kaiveluun vaan välillä katsotaan duurivoittoisesti tulevaan (Kaveria ei jätetä).
Olkoon Kelan maneereista mitä mieltä tahansa, Rakkaus on murhaa
on tyylilajinsa ehdoton mestariteos. Albumin materiaali on yksinkertaisesti erinomaisessa tasapainossa. Kela loihtii sarjatulella täydellistyneitä syksyn säveliä. Äänimaailmakin kukoistaa polveilevana Pekka Kuusiston virittämiä jousiorkestraatioita myöten. Juuri jousilla ja pianolla terästetty Älä mene pois lukeutuu kestoeuroviisuihin parhaaseen Mestarit areenalla- tyyliin.
Toisessa laidassa sähkökitara jynkyttää ironista Rock- unelmaa.
Kelan albumi julkaistaan tavanomaisen cd- levyn lisäksi SonyBMG:n ensimmäisenä suomalaisena dualdisc- levynä. Dualdisc- formaatissa levyn toinen puoli on tavanomainen cd- levy ta toinen dvd- levy. Muun muassa Kelan albumin dvd- puoli tarjoaa ekstrana albumin biisit 5.1- surroundina, videopäiväkirjaa sekä liveversioita kappaleista.
Dualdiscia voi toistaa useimmissa cd- ja dvd- soittimilla, mutta kaikilla soittimilla levy ei kenties pelitä, sillä äänipuoli ei ole cd- standardin määritysten mukainen.
RISTO LÖF
(Kuvana on yksi promokuvista ja kuva teksti menee näin: Anssi Kela yltää parhaimpaansa Rakkaus on murhaa -albumillaan).
22.10.2005 8:13
a.
22.10.2005 9:29
Nimenomaan tuo kehdata-verbi kuvaa koko tilannetta parhaiten. Eihän kukaan nyt halua kuulla siitä kuittia, että on kehunut Anssi Kelaa. Hohhoijjaa.
Trientale Ihan kuin arvostelija ei oikeasti olisi kehdannut antaa sen enempää.
Nimenomaan tuo kehdata-verbi kuvaa koko tilannetta parhaiten. Eihän kukaan nyt halua kuulla siitä kuittia, että on kehunut Anssi Kelaa. Hohhoijjaa.
22.10.2005 19:07
Toivottavasti Anssi on käynyt täältä lukemassa tuon Keskisuomalaisen levyarvostelun, jossa Rakkaus on murhaa sai peräti 5 tähteä. :D Eli ainakin siinä uskallettiin vuolaasti kehua, vaikka toisissa arvosteluissa on herunut vain kolme tähteä. Vai onko se jotenkin eri asia, kun musiikkilehdissä ei tule niitä hyviä arvosteluja...? :? Olisi kiva Anssilta kuulla, miten hän itse kommentoi levyn vastaanottoa ja kokee sen...! :?: Jossain vaiheessa kun oli hieman jännitystä havaittavissa sen asian tiimoilta... Levyn julkaisustahan on vasta 3 päivää mutta on hänellä varmasti jonkinlainen käsitys jo nyt.
24.10.2005 9:09
Pakko myöntää, että levyn vastaanotto hieman kyllä arvelutti. Tässä vaiheessa en vielä tiedä miten levy on oikeasti lähtenyt myymään, mutta ensimmäiset palautteet ja arvostelut ovat olleet niin hyviä, että olo on todella helpottunut. Vaikuttaa siltä, että ihmiset todella pitävät levystä, joten en ole enää kovinkaan huolissani. Albumi ei välttämättä singahda välittömästi listojen kärkeen, mutta uskon ihmisten löytävän sen ajan kanssa. Tärkeintä on voida tehdä musiikkia, joka koskettaa ja liikuttaa ihmisiä. Palautteesta päätellen olen siinä onnistunut, joten olen hyvilläni.
a9800362 Olisi kiva Anssilta kuulla, miten hän itse kommentoi levyn vastaanottoa ja kokee sen...! :?: Jossain vaiheessa kun oli hieman jännitystä havaittavissa sen asian tiimoilta...
Pakko myöntää, että levyn vastaanotto hieman kyllä arvelutti. Tässä vaiheessa en vielä tiedä miten levy on oikeasti lähtenyt myymään, mutta ensimmäiset palautteet ja arvostelut ovat olleet niin hyviä, että olo on todella helpottunut. Vaikuttaa siltä, että ihmiset todella pitävät levystä, joten en ole enää kovinkaan huolissani. Albumi ei välttämättä singahda välittömästi listojen kärkeen, mutta uskon ihmisten löytävän sen ajan kanssa. Tärkeintä on voida tehdä musiikkia, joka koskettaa ja liikuttaa ihmisiä. Palautteesta päätellen olen siinä onnistunut, joten olen hyvilläni.
24.10.2005 9:15
singahda, ihmiset ei tajua musiikista tuon taivaallista mitään,. Katotaan. Kertakaikkiaan pitää tavoittaa nekin kuulijat, jotka eläessään ei ole kuulleet Nummelaa ja tämä seedee on surkein mitä olet tehnyt. Hyi, euroviisukamaa ...??????
24.10.2005 15:39
Joo, jos haluaa levymyynnin singahtavan ei riitä, että fanit ostaa, vaan pitäisi tavoittaa ja vakuuttaa myös massat tai ainakin osa niistä, jotka ostivat aikanaan Nummelan. Jos Nummela myi 150.000 ja Suuria Kuvioita 50.000, niin on siinä aikamoinen käppi, vaikka 50.000 on hyvä myynti. Voisikin miettiä niin, että jos uusin levy olisi Anssin ensimmäinen, niin minkälaiset olisivat myyntilukemat? Ei uudessa levyssä taida sellaista täkyä olla, että myynti singahtaisi kovin korkealle. Toivon mukaan joku biiseistä nousee vielä täkyksi, joka saa porukan levyä hankkimaan.
Viime aikoina tänne foorumille on tullut paljon viestejä, eikä oikein tahdo pysyä perässä, mutta jossain haastattelussako Anssi puhui jotain Pate Mustajärvestä ja Paten "nallekarkeista". Mitä helvetin nallekarkkeja? Voi olla, että on joku muusikkopiirien vitsi, mutta ei pitäisi kyllä mennä Patea arvostelemaan. Popeda on tehnyt levyjä ja keikkoja sikana yli 20 vuotta, ja millä draivilla Pate, Costello ja kumppanit jaksaa vielä heilua, niin kyllä siinä moni nuoremman polven muusikko jää kakkoseksi. Jos nyt joskus vähän viinaa ottaa, so what, niin tekee moni muukin suomalainen.
Viime aikoina tänne foorumille on tullut paljon viestejä, eikä oikein tahdo pysyä perässä, mutta jossain haastattelussako Anssi puhui jotain Pate Mustajärvestä ja Paten "nallekarkeista". Mitä helvetin nallekarkkeja? Voi olla, että on joku muusikkopiirien vitsi, mutta ei pitäisi kyllä mennä Patea arvostelemaan. Popeda on tehnyt levyjä ja keikkoja sikana yli 20 vuotta, ja millä draivilla Pate, Costello ja kumppanit jaksaa vielä heilua, niin kyllä siinä moni nuoremman polven muusikko jää kakkoseksi. Jos nyt joskus vähän viinaa ottaa, so what, niin tekee moni muukin suomalainen.
24.10.2005 16:15
Anssi ei kyllä millään tavalla arvostellut Patea, kannattaa ehkä ottaa asioista selvää ennen kuin kommentoi... Kyseessä oli SuomiPopin haastattelu, jonka kyseisen nallekarkki-kohdan Jassu referoi foorumille näin:
Eli backstagella ei ole sitä meidän kaikkien olettamaa punaista mattoa ja shamppaniat poksahtelee ja tanssitytöt siellä ja limusiinit ja muut?
Joo tai siis kyllähän noi kaikki on (toimittaja tokaisee, että ai niin sieltä puuttuu tietysti vaan joku punaisia nallekarkkeja kipollinen)
Niin eihän suomessa ole vissiin enää muita rockstaroja kuin Pate Mustajärvi, ketkä viettää rockelämää?
Joo ehkä Patella ne nallekarkitkin sitten on kohillaan. Meikäläinen ei ole päässyt vielä siihen pisteeseen.
Gimma Viime aikoina tänne foorumille on tullut paljon viestejä, eikä oikein tahdo pysyä perässä, mutta jossain haastattelussako Anssi puhui jotain Pate Mustajärvestä ja Paten "nallekarkeista". Mitä helvetin nallekarkkeja? Voi olla, että on joku muusikkopiirien vitsi, mutta ei pitäisi kyllä mennä Patea arvostelemaan. Popeda on tehnyt levyjä ja keikkoja sikana yli 20 vuotta, ja millä draivilla Pate, Costello ja kumppanit jaksaa vielä heilua, niin kyllä siinä moni nuoremman polven muusikko jää kakkoseksi. Jos nyt joskus vähän viinaa ottaa, so what, niin tekee moni muukin suomalainen.
Anssi ei kyllä millään tavalla arvostellut Patea, kannattaa ehkä ottaa asioista selvää ennen kuin kommentoi... Kyseessä oli SuomiPopin haastattelu, jonka kyseisen nallekarkki-kohdan Jassu referoi foorumille näin:
Eli backstagella ei ole sitä meidän kaikkien olettamaa punaista mattoa ja shamppaniat poksahtelee ja tanssitytöt siellä ja limusiinit ja muut?
Joo tai siis kyllähän noi kaikki on (toimittaja tokaisee, että ai niin sieltä puuttuu tietysti vaan joku punaisia nallekarkkeja kipollinen)
Niin eihän suomessa ole vissiin enää muita rockstaroja kuin Pate Mustajärvi, ketkä viettää rockelämää?
Joo ehkä Patella ne nallekarkitkin sitten on kohillaan. Meikäläinen ei ole päässyt vielä siihen pisteeseen.
24.10.2005 16:21
minkähän raivarin olen saanut :roll:
24.10.2005 16:28
Okei joo myönnetään, ei arvostellut Patea, sori sori. En löytänyt sitä viestiä, vaikka etsin.
24.10.2005 17:32
Kiitos Anssi vastauksista, oli kiva kuulla kommenttejasi asian tiimoilta.
Näin juuri! Tärkeintähän pitäisi ollakin juuri se, miten musiikki koskettaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin, eikä se, minkälaisia arvosteluja levy on saanut kriitikoilta... Olet asian ytimessä! :D Kaikesta saamastasi positiivisesta palautteesta päätellen Sinun ei tarvitse olla yhtään huolissaan. Rakkaus on murhaa -levy ei tosiaan jätä kylmäksi, ainakaan suurinta osaa kuulijoista.
Anssi Kela
Tärkeintä on voida tehdä musiikkia, joka koskettaa ja liikuttaa ihmisiä. Palautteesta päätellen olen siinä onnistunut, joten olen hyvilläni.
Näin juuri! Tärkeintähän pitäisi ollakin juuri se, miten musiikki koskettaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin, eikä se, minkälaisia arvosteluja levy on saanut kriitikoilta... Olet asian ytimessä! :D Kaikesta saamastasi positiivisesta palautteesta päätellen Sinun ei tarvitse olla yhtään huolissaan. Rakkaus on murhaa -levy ei tosiaan jätä kylmäksi, ainakaan suurinta osaa kuulijoista.
24.10.2005 18:09
[quote:1gcdjjy9]Popeda on tehnyt levyjä ja keikkoja sikana yli 20 vuotta, ja millä draivilla Pate, Costello ja kumppanit jaksaa vielä heilua, niin kyllä siinä moni nuoremman polven muusikko jää kakkoseksi. Jos nyt joskus vähän viinaa ottaa, so what, niin tekee moni muukin suomalainen.[/quote:1gcdjjy9]
Olikohan nyt viime vai edelliskesänä Popedan esiintyessä Tampereella keskustan tuntumassa ulkosalla oli Pate niin jurrissa että Costello veti takkuisen alun jälkeen laulutkin yksin. Jos ei pysty tarjoamaan maksavalle yleisölleen enää muuta kuin kännistä örvellystä niiden 20 vuotta sitten tehtyjen hittien lomassa niin voisi esiintyä edes ilmaiseksi. En maksanut katsomaan 'Paten känneilyjä'. ps. paska bändi paskat biisit.
Olikohan nyt viime vai edelliskesänä Popedan esiintyessä Tampereella keskustan tuntumassa ulkosalla oli Pate niin jurrissa että Costello veti takkuisen alun jälkeen laulutkin yksin. Jos ei pysty tarjoamaan maksavalle yleisölleen enää muuta kuin kännistä örvellystä niiden 20 vuotta sitten tehtyjen hittien lomassa niin voisi esiintyä edes ilmaiseksi. En maksanut katsomaan 'Paten känneilyjä'. ps. paska bändi paskat biisit.
28.10.2005 16:59
Nöjesguidenissa oli seuraava arvostelu:
"Kyyninen poprock-intoilija haukkuisi Anssi Kelan kolmannen albumin tylsäksi ja persoonattomaksi Radio Nova -rockiksi. Se olisi kuitenkin typerää. Eikä Kela tee musiikkia kyynisille poprock-intoilijoille. On kiinnostavampaa kertoa miksi Rakkaus on murhaa on oikeasti hyvä levy.
Anssi Kelan epäily on ollut helppoa siitä lähtien, kun hänen epätasaista debyyttiään myytiin yli 150 000 kappaletta. Massamusiikista ihottumaa saavat ovat pilkanneet innolla miestä, joka kirjoittaa pieniä tarinoita ja säveltää perinteisiä popmelodioita.
Kelan kolmas albumi on hänen raikkan ja toimivin kokonaisuutensa. Sävellyksissä liikutaan oivallisesti Young-Springsteen-jatkumossa.
Rakkaus on murhaa -levyllä toimivat parhaiten kuihtuvasta tehdaskaupungista kertova Jennifer Aniston, rakastetun maailmalta paluun odotusta kuvaava Karhusaari, tekstillisesti hauska Rock-unelma sekä sanoituksellisesti kliseinen, mutta sävellyksellisesti hyvin rullaava Kaveria ei jätetä. Sieltä löytyy myös pieni muistutus Kelan ensimmäisestä hitistä."
(J.S. Raittinen)
Lisäksi levy on saanut sellaisen hiukan hymyilevän naaman, tiedä sitten, vastaisiko se sitä kolmea tähteä...
"Kyyninen poprock-intoilija haukkuisi Anssi Kelan kolmannen albumin tylsäksi ja persoonattomaksi Radio Nova -rockiksi. Se olisi kuitenkin typerää. Eikä Kela tee musiikkia kyynisille poprock-intoilijoille. On kiinnostavampaa kertoa miksi Rakkaus on murhaa on oikeasti hyvä levy.
Anssi Kelan epäily on ollut helppoa siitä lähtien, kun hänen epätasaista debyyttiään myytiin yli 150 000 kappaletta. Massamusiikista ihottumaa saavat ovat pilkanneet innolla miestä, joka kirjoittaa pieniä tarinoita ja säveltää perinteisiä popmelodioita.
Kelan kolmas albumi on hänen raikkan ja toimivin kokonaisuutensa. Sävellyksissä liikutaan oivallisesti Young-Springsteen-jatkumossa.
Rakkaus on murhaa -levyllä toimivat parhaiten kuihtuvasta tehdaskaupungista kertova Jennifer Aniston, rakastetun maailmalta paluun odotusta kuvaava Karhusaari, tekstillisesti hauska Rock-unelma sekä sanoituksellisesti kliseinen, mutta sävellyksellisesti hyvin rullaava Kaveria ei jätetä. Sieltä löytyy myös pieni muistutus Kelan ensimmäisestä hitistä."
(J.S. Raittinen)
Lisäksi levy on saanut sellaisen hiukan hymyilevän naaman, tiedä sitten, vastaisiko se sitä kolmea tähteä...
28.10.2005 17:03
Just joo, jos kerran pitää noinkin paljon levystä, niin miksi vaan kolme tähteä, rasittavaa!
Trientale Lisäksi levy on saanut sellaisen hiukan hymyilevän naaman, tiedä sitten, vastaisiko se sitä kolmea tähteä...
Just joo, jos kerran pitää noinkin paljon levystä, niin miksi vaan kolme tähteä, rasittavaa!
28.10.2005 18:20
Se Nöjesguidenin pikkuisen hymyilevä naama vastaa neljää tähteä.
Trientale Nöjesguidenissa oli seuraava arvostelu: ...
Lisäksi levy on saanut sellaisen hiukan hymyilevän naaman, tiedä sitten, vastaisiko se sitä kolmea tähteä...
Se Nöjesguidenin pikkuisen hymyilevä naama vastaa neljää tähteä.
28.10.2005 19:05
Maakuntalehtien Treffi-nimisessä tv-liitteessä tällä viikolla oli aina-niin-positiivisen Antti Arvajan arvostelu levystä, 2/6 pistettä. Se oli niitä vähemmän mairittelevia arvosteluja. Ei ole lehteä käsillä, joten en sitä saa kopioitua tähän.
4.11.2005 18:14
Apu nro 44
Kelaa kahdelta kantilta
Anssi Kelan kolms albumi Rakkaus on murhaa jää aikakirjoihin ensimmäisenä suomalaisartistin DualDisc-tallenteena. Tämä tarkoittaa sitä, etä toisella puolella levyä on albumi CD-muodossa ja toisella DVD. Kelan DVD sisältää albumin monikanavaversion,puolituntisen dokumentinlevyn teosta ja muutaman Live-esityksen. Erityisesti mainio kotikuntoinen studiopäiväkirja osoittaa Kelan taidon itseironia saralla.
Albumin parasta antia ovat kautta linjan maukkaasti soivat kitarat. Kela soittaa myös lähes kaikki instrumentit itse, ja hyvin soittaakin.Nimikappale helisee kauniisti, Karhusaaren kertsi jää soimaan päähän, Joki on nimeään myöten Springsteen-pastisti ja Insomnia huokuu nimestään huolimatta levollisuutta. Välillä materiaali jää auttamatta taustamusiikiksi,mutta Kela on sen verran lahjakas herra, että suurin notkahduksiin hän ei sorru.
Jukka Väänänen
Voin olla vain tyhmä, mut mulle ei ainakaan oikein selviä mitä mieltä siitä levystä nyt oikein ollaan. Tähtiä tässä ei ole, mut jos olisi, tämä taitaisi olla se 3 tähteä
Kelaa kahdelta kantilta
Anssi Kelan kolms albumi Rakkaus on murhaa jää aikakirjoihin ensimmäisenä suomalaisartistin DualDisc-tallenteena. Tämä tarkoittaa sitä, etä toisella puolella levyä on albumi CD-muodossa ja toisella DVD. Kelan DVD sisältää albumin monikanavaversion,puolituntisen dokumentinlevyn teosta ja muutaman Live-esityksen. Erityisesti mainio kotikuntoinen studiopäiväkirja osoittaa Kelan taidon itseironia saralla.
Albumin parasta antia ovat kautta linjan maukkaasti soivat kitarat. Kela soittaa myös lähes kaikki instrumentit itse, ja hyvin soittaakin.Nimikappale helisee kauniisti, Karhusaaren kertsi jää soimaan päähän, Joki on nimeään myöten Springsteen-pastisti ja Insomnia huokuu nimestään huolimatta levollisuutta. Välillä materiaali jää auttamatta taustamusiikiksi,mutta Kela on sen verran lahjakas herra, että suurin notkahduksiin hän ei sorru.
Jukka Väänänen
Voin olla vain tyhmä, mut mulle ei ainakaan oikein selviä mitä mieltä siitä levystä nyt oikein ollaan. Tähtiä tässä ei ole, mut jos olisi, tämä taitaisi olla se 3 tähteä
4.11.2005 20:49
VR:n Matkaan-lehti, marraskuu
Kelan komea kolmas
Artikkelin alussa kerrotaan edellisistä levyistä, siinä on puolen sivun ”kuulokkeet päässä” -kuva ja lopuksi kirjoitetaan uusimmasta:
” Kelan kolmas, Rakkaus on murhaa, ilmestyi lokakuun lopussa, ja se on Kelan uran paras ja ehjin. Edeltäjäänsä vapautuneemmalla levyllä on taas suoraviivaisempaa rock-poljentoa, komeita sävellyksiä ja todentuntuisia tarinoita ihmisistä elämän isossa pyörässä tai pikkukylästä rakennemuutoksen kourissa. Kela myös kertoo lämpimän ironisesti pienen rockbändin ankeasta arjesta ja syrjähyppää häpeilemättä jousien ja flyygelin kannattelemana viihteen puolelle ylistäessään rakastumisen ihanuutta.
Paitsi levy myös mies itse on vapautunut. Kasvanut tukka ja kadonnut parta ovat siloittaneet harteilta kymmenen vuotta. Jotain uudessakin lookissa on sentään säilytetty: Kelan tavaramerkki, mustat vaatteet ovat ja pysyvät. ”
Lehdessä on myös aukeaman juttu Zarkus Poussasta + kansikuva. Lehtiä saa ilmaiseksi rautatieasemilta.
Kelan komea kolmas
Artikkelin alussa kerrotaan edellisistä levyistä, siinä on puolen sivun ”kuulokkeet päässä” -kuva ja lopuksi kirjoitetaan uusimmasta:
” Kelan kolmas, Rakkaus on murhaa, ilmestyi lokakuun lopussa, ja se on Kelan uran paras ja ehjin. Edeltäjäänsä vapautuneemmalla levyllä on taas suoraviivaisempaa rock-poljentoa, komeita sävellyksiä ja todentuntuisia tarinoita ihmisistä elämän isossa pyörässä tai pikkukylästä rakennemuutoksen kourissa. Kela myös kertoo lämpimän ironisesti pienen rockbändin ankeasta arjesta ja syrjähyppää häpeilemättä jousien ja flyygelin kannattelemana viihteen puolelle ylistäessään rakastumisen ihanuutta.
Paitsi levy myös mies itse on vapautunut. Kasvanut tukka ja kadonnut parta ovat siloittaneet harteilta kymmenen vuotta. Jotain uudessakin lookissa on sentään säilytetty: Kelan tavaramerkki, mustat vaatteet ovat ja pysyvät. ”
Lehdessä on myös aukeaman juttu Zarkus Poussasta + kansikuva. Lehtiä saa ilmaiseksi rautatieasemilta.
8.11.2005 22:31
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa (SonyBMG)
Anssin kolmas albumi Rakkaus on murhaa julkaistiin 19.10.2005. Se on myynnissä tavallisena cd-versiona ja DualDisc-versiona, jossa on mukana mielenkiintoista dvd-materiaalia live-videoista studiopäiväkirjaan. Levymyynti saavutti jo kultalevyrajan, eli levyä on myyty yli 15 000 kappaletta. Tämä kielii siitä, että aivan kaikki kuluttajt eivät vielä kopioi kaikkea netistä.
Onneksi olkoon Anssi. Nostakaamme malja uuden levyn kunniaksi ja skoolatkaamme levyn korkeatasoisen materiaalin johdosta. Riemuitkaamme siitä, että meillä on ihka aidolla suomenkielellä laulava kansanmies, joka on proletaarin ja pienen ihmisen asialla. Olkaamme ylpeitä siitä, että saamme elää maassa, jossa tällaisia levyjä voidaan julkaista ilman, että niitä täytyy erikseen tarkistuttaa sensuurilla. Sen homman meidän kaikkien puolesta hoitavat levy-yhtiöt ja varoitustarrat. Tosin Anssin pienet tarinat ovat sen verran hentoja, että niistä saa hakemalla hakea sensuuria kiinnostavia elementtejä. Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että Anssin olisi pitänyt saarnata ilmastonmuutoksesta, kasvavista tuloeroista, terrorismista, ennaltaehkäisevästä sodankäynnistä, korruptiosta tai hyvävelijärjestelmästä, puhumattakaan yhteiskunnan kasvavasta henkisestä pahoinvoinnista.
Jennifer Anistonissa Anssi toteaa globalisaation maaseudulle asti heijastuvat muutokset, mutta syvästi romantisoiden, vaikka tilaa olisi ollut kriittisemmällekin näkökulmalle. Kuten Anssin maailmassa, toivoa on niin kauan kuin henki pihisee ja se on pääasia. Musiikillisesti tarkasteltuna Jennifer Aniston toimii pirun hyvin, ja Anssin romantiikka vain lisää biisin lujuutta. Ei ihme, että levyä on myyty jo kultalevyn verran. Toivottavasti Anssi myy vielä enemmänkin, sillä jässikän musa on kaikesta huolimatta rehellisesti tehtyä poppista, jota monet tulevat vielä kosteiden iltojen kyytipoikana kuuntelemaan. Ja olisihan se kivaa kun oven takana joku kaunis päivä seisoskelisi Jennifer Aniston.
Rakkaus on Murhaa -levyllä on muitakin biisejä kuin Jennifer Aniston, mutta jotenkin Anssin koko elämänkatsomus heijastuu näppärästi juuri Jenniferin kautta. Levyn aloittamassa Joki -biisissä Anssi sukeltaa historiallisesti laajempaan kontekstiin, josta miehellä ei ikänsä puolesta kovin paljon omakohtaisia kokemuksia ole. Anssi toimii biisissä lähinnä esi-isiemme äänitorvena, ja mikäs siinä, sillä kyllähän isiä pitää muistaa. Valitettavasti todellisuus näyttää synkältä, sillä isiemme työ on vaakalaudalla. Yritykset myydään amerikkalaisille eläkerahastoille ja työpaikat siirretään halvempiin maihin. Jäljelle jää vain pajatso ja kulmakuppilassa järjestettävä karaoke-ilta.
pisteet: ****½
Teksti: Jaakko Jäntti
http://www.dnainternet.fi/arkisto/viihd ... 62415.html
Anssin kolmas albumi Rakkaus on murhaa julkaistiin 19.10.2005. Se on myynnissä tavallisena cd-versiona ja DualDisc-versiona, jossa on mukana mielenkiintoista dvd-materiaalia live-videoista studiopäiväkirjaan. Levymyynti saavutti jo kultalevyrajan, eli levyä on myyty yli 15 000 kappaletta. Tämä kielii siitä, että aivan kaikki kuluttajt eivät vielä kopioi kaikkea netistä.
Onneksi olkoon Anssi. Nostakaamme malja uuden levyn kunniaksi ja skoolatkaamme levyn korkeatasoisen materiaalin johdosta. Riemuitkaamme siitä, että meillä on ihka aidolla suomenkielellä laulava kansanmies, joka on proletaarin ja pienen ihmisen asialla. Olkaamme ylpeitä siitä, että saamme elää maassa, jossa tällaisia levyjä voidaan julkaista ilman, että niitä täytyy erikseen tarkistuttaa sensuurilla. Sen homman meidän kaikkien puolesta hoitavat levy-yhtiöt ja varoitustarrat. Tosin Anssin pienet tarinat ovat sen verran hentoja, että niistä saa hakemalla hakea sensuuria kiinnostavia elementtejä. Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että Anssin olisi pitänyt saarnata ilmastonmuutoksesta, kasvavista tuloeroista, terrorismista, ennaltaehkäisevästä sodankäynnistä, korruptiosta tai hyvävelijärjestelmästä, puhumattakaan yhteiskunnan kasvavasta henkisestä pahoinvoinnista.
Jennifer Anistonissa Anssi toteaa globalisaation maaseudulle asti heijastuvat muutokset, mutta syvästi romantisoiden, vaikka tilaa olisi ollut kriittisemmällekin näkökulmalle. Kuten Anssin maailmassa, toivoa on niin kauan kuin henki pihisee ja se on pääasia. Musiikillisesti tarkasteltuna Jennifer Aniston toimii pirun hyvin, ja Anssin romantiikka vain lisää biisin lujuutta. Ei ihme, että levyä on myyty jo kultalevyn verran. Toivottavasti Anssi myy vielä enemmänkin, sillä jässikän musa on kaikesta huolimatta rehellisesti tehtyä poppista, jota monet tulevat vielä kosteiden iltojen kyytipoikana kuuntelemaan. Ja olisihan se kivaa kun oven takana joku kaunis päivä seisoskelisi Jennifer Aniston.
Rakkaus on Murhaa -levyllä on muitakin biisejä kuin Jennifer Aniston, mutta jotenkin Anssin koko elämänkatsomus heijastuu näppärästi juuri Jenniferin kautta. Levyn aloittamassa Joki -biisissä Anssi sukeltaa historiallisesti laajempaan kontekstiin, josta miehellä ei ikänsä puolesta kovin paljon omakohtaisia kokemuksia ole. Anssi toimii biisissä lähinnä esi-isiemme äänitorvena, ja mikäs siinä, sillä kyllähän isiä pitää muistaa. Valitettavasti todellisuus näyttää synkältä, sillä isiemme työ on vaakalaudalla. Yritykset myydään amerikkalaisille eläkerahastoille ja työpaikat siirretään halvempiin maihin. Jäljelle jää vain pajatso ja kulmakuppilassa järjestettävä karaoke-ilta.
pisteet: ****½
Teksti: Jaakko Jäntti
http://www.dnainternet.fi/arkisto/viihd ... 62415.html
18.11.2005 12:27
Etelä-saimaa viikkolehti Seepra:
Sana hallussa
ANSSI KELA-
Rakkaus on murhaa
Levy-yhtiö: SonyBMG
****
ANSSI KELAN kaksi edellistä albumia ovat myynneet molemmat kirkkaasti jalometalleja. Edellisen levyn aikoihin mies joutui melkoiseen mediapyöritykseen parisuhdeongelmiensa takia.Kela on purkanut näitä asioita uudelle Rakkaus on murhaa-albumille. jonka nimikin jo kertoo hieman levyn suunnasta.
Kelaa on usein verrattu Bruce Sringsteeniin. Pomo-vertaukset ovat jälleen paikallaan avausraita Joen pamahtaessa eetteriin. Jos sanoitukset olisivat englanniksi, niin voisi luulla kuuntelevansa E-street Bandin kanssa esintyvää Springsteeniä. Samoilla linjoilla jatkaa myös heti perään tuleva Jennifer Aniston-radiohitti.
Rakkaus ja parisuhde ovat kuitenkin Kelan kolmannen albumin kantava teema.Akustinen Huoneessa-ballaadi kaipailee menetetyn rakkauden perään, kun taas levyn nimikkokappale purkaa laulajan omia tuntoja parisuhdemyllerryksessä.
Rakkaus on murha-albumia voi hieman syyttää yllätyksettömyydestä. Joka tapauksessa Anssi Kela on Suomen tämän hetken kovin singer/songwriter, jonka tarinoita ja musiikkia on ilo kuunnella.
Sana hallussa
ANSSI KELA-
Rakkaus on murhaa
Levy-yhtiö: SonyBMG
****
ANSSI KELAN kaksi edellistä albumia ovat myynneet molemmat kirkkaasti jalometalleja. Edellisen levyn aikoihin mies joutui melkoiseen mediapyöritykseen parisuhdeongelmiensa takia.Kela on purkanut näitä asioita uudelle Rakkaus on murhaa-albumille. jonka nimikin jo kertoo hieman levyn suunnasta.
Kelaa on usein verrattu Bruce Sringsteeniin. Pomo-vertaukset ovat jälleen paikallaan avausraita Joen pamahtaessa eetteriin. Jos sanoitukset olisivat englanniksi, niin voisi luulla kuuntelevansa E-street Bandin kanssa esintyvää Springsteeniä. Samoilla linjoilla jatkaa myös heti perään tuleva Jennifer Aniston-radiohitti.
Rakkaus ja parisuhde ovat kuitenkin Kelan kolmannen albumin kantava teema.Akustinen Huoneessa-ballaadi kaipailee menetetyn rakkauden perään, kun taas levyn nimikkokappale purkaa laulajan omia tuntoja parisuhdemyllerryksessä.
Rakkaus on murha-albumia voi hieman syyttää yllätyksettömyydestä. Joka tapauksessa Anssi Kela on Suomen tämän hetken kovin singer/songwriter, jonka tarinoita ja musiikkia on ilo kuunnella.
18.11.2005 16:45
" levyn nimikkokappale purkaa laulajan omia tuntoja parisuhdemyllerryksessä"
On se hyvä, kun toimittajat tietää... :lol:
On se hyvä, kun toimittajat tietää... :lol:
18.11.2005 21:06
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa
14.11.2005
Anssi Kelan kolmas soololevy kantaa nimeä Rakkaus on murhaa. Ensimmäinen albumi Nummela tuotti Kelalle jättipotin, vaikka se toistikin samaa kaavaa väsymykseen asti.
Kakkosalbumi Suuria kuvioita myi vielä debyytin vedolla kohtalaisesti. Myös levyn tyyli oli muuttunut konekompista bändisoitannaksi.
Rakkaus on murhaa jatkaa edellisten ristiaallokossa. Jokaisessa biisissä aiheena on joku tai jotkut ihmiskohtalot. Biisit eivät kuitenkaan muistuta tässä toisiaan. Mutta jos laitetaan rinnakkain edelliset albumit ja tämä, niin yhtäläisyyksiä löytyy kummasti. Toisaalta olisi ihme jos näin ei olisi.
Havaintoja: Aloitusraidan Joki sanoituksessa on käännetty Nummela -biisin tilanne toisin päin. Siinä kun äiti jäi aloituslevyn nimiraidalla yksin vekaroiden kanssa isän kuoltua, katoaa tässä äiti jokeen. Jennifer Aniston ja 1972 edelliseltä albumilta ovat aika lailla sama kappale eri näköisellä koristelulla. Niin ja olihan tuossa aiemmassa soittamassa myös Lemonator.
Anssi Kela on tehnyt kovan urakan. Kaikki biisit ovat aiempien levyjen tapaan miehen omaa käsialaa. Hän myös soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Nimikappale Rakkaus on murhaa toimii kokonaisuutena ehkä parhaiten.
Anssi Kela on sanonut jossain, että debyyttialbumin vetoapu ei enää nyt riitä. On onnistuttava omillaan. Kädessäni albumista on kuitenkin niin sanottu DualDisc-versio, joka on kaksipuoleinen levy. Toisella puolella on musiikki cd-formaattina ja toisella dvd-materiaalia. Jostain syystä en yllättynyt, kun sieltä löytyi live-versio jättihitistä Mikan faijan BMW. Eli vetoapua vanhemmasta tuotannosta on sittenkin näkyvissä.
Albumi on myös masteroitu molemmin puolin 5.1-äänentoistolle, siis kotiteatterilaitteistoja silmälläpitäen. Normaalissa kuuntelussa soundissa on ehkä havaittavissa normaalia enemmän ilmavuutta, mutta mikään tajuntaa räjäyttävä elämys ei kuitenkaan ole.
Anssi Kelan kolmosalbumi ei sisällä yllätyksiä. En usko, että niitä kukaan odottikaan. Levy kuitenkin vahvistaa käsityksen Kelasta lahjakkaana lauluntekijänä ja muusikkona.
teksti: Timo Väkimies
http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/le ... l/406000?k
14.11.2005
Anssi Kelan kolmas soololevy kantaa nimeä Rakkaus on murhaa. Ensimmäinen albumi Nummela tuotti Kelalle jättipotin, vaikka se toistikin samaa kaavaa väsymykseen asti.
Kakkosalbumi Suuria kuvioita myi vielä debyytin vedolla kohtalaisesti. Myös levyn tyyli oli muuttunut konekompista bändisoitannaksi.
Rakkaus on murhaa jatkaa edellisten ristiaallokossa. Jokaisessa biisissä aiheena on joku tai jotkut ihmiskohtalot. Biisit eivät kuitenkaan muistuta tässä toisiaan. Mutta jos laitetaan rinnakkain edelliset albumit ja tämä, niin yhtäläisyyksiä löytyy kummasti. Toisaalta olisi ihme jos näin ei olisi.
Havaintoja: Aloitusraidan Joki sanoituksessa on käännetty Nummela -biisin tilanne toisin päin. Siinä kun äiti jäi aloituslevyn nimiraidalla yksin vekaroiden kanssa isän kuoltua, katoaa tässä äiti jokeen. Jennifer Aniston ja 1972 edelliseltä albumilta ovat aika lailla sama kappale eri näköisellä koristelulla. Niin ja olihan tuossa aiemmassa soittamassa myös Lemonator.
Anssi Kela on tehnyt kovan urakan. Kaikki biisit ovat aiempien levyjen tapaan miehen omaa käsialaa. Hän myös soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Nimikappale Rakkaus on murhaa toimii kokonaisuutena ehkä parhaiten.
Anssi Kela on sanonut jossain, että debyyttialbumin vetoapu ei enää nyt riitä. On onnistuttava omillaan. Kädessäni albumista on kuitenkin niin sanottu DualDisc-versio, joka on kaksipuoleinen levy. Toisella puolella on musiikki cd-formaattina ja toisella dvd-materiaalia. Jostain syystä en yllättynyt, kun sieltä löytyi live-versio jättihitistä Mikan faijan BMW. Eli vetoapua vanhemmasta tuotannosta on sittenkin näkyvissä.
Albumi on myös masteroitu molemmin puolin 5.1-äänentoistolle, siis kotiteatterilaitteistoja silmälläpitäen. Normaalissa kuuntelussa soundissa on ehkä havaittavissa normaalia enemmän ilmavuutta, mutta mikään tajuntaa räjäyttävä elämys ei kuitenkaan ole.
Anssi Kelan kolmosalbumi ei sisällä yllätyksiä. En usko, että niitä kukaan odottikaan. Levy kuitenkin vahvistaa käsityksen Kelasta lahjakkaana lauluntekijänä ja muusikkona.
teksti: Timo Väkimies
http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/le ... l/406000?k
18.11.2005 21:10
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa
****
08.11.2005
Anssi Kelan kohdalla mainitaan usein Bruce Springsteen. Soundit ovat kallellaan Jenkkilän suuntaan ja Kelalla on samanlaista (välillä pateettistakin) tarinankerrontaa kuten suurella esikuvallaan. Kuitenkin Kela kuulostaa kotimaiselta, siis hyvässä mielessä. Esikuvat eivät ota liian suurta roolia miehen musiikissa.
Kelan tekstit ovat kyllästetty suurilla tunteilla ja elämän moninaisilla sattumuksilla. Tuntuu että välillä kuulijalta puserretaan kyyneltä vähän väkisin, mutta monelle kelamaiset tarinat ovat varmaan täyttä asiaa. Elämänmakuisille tarinoille on aina kysyntää.
Edellisellä levyllä miellytti pari rivakampaa vetoa vaikka kokonaisuus ei yltänyt huippupisteille. Varsinkin 1972 soitettiin radiossa loppuun ja kyllästymispiste tuli vastaan vaikka asiallinen Kelarokki onkin.
Rakkaus on murhaa -levy aloitetaan Joki -viisulla joka on täyttä Springsteeniä, rivakka rokki vaikka teksti on kyllästymiseen asti tuttua peruskelaa. Kelamaista kelailua. Jennifer Aniston jatkaa kunnon rokkilinjalla ja onnistuu saamaan aikaan hyvän fiiliksen. Menevä biisi ja teksti kulkee. Anssi ”Pomo” Kela on liekeissä!
Seuraavana hitaampaa vetoa mukavilla lyriikoilla joka saa jatkoa Karhusaari-kappaleesta. Tyylikkään rentoa akustista fiilistelyä. Voisi jopa sanoa aurinkoista meininkiä. Rock-unelma kertaa aloittelevan bändin arkea osuvasti. Rivakka tempo vaikka kitarat eivät yllä liian raskaiksi. Kaveria ei jätetä on kiekon parhaita vetoja. Mainio kertsi ja rouheaa kitaraa tarjoillaan tyylikkäänä pakettina vaikka sanat kertaavat tuttuja ihmissuhdejuttuja. Varma radiohitti!
Levyn nimibiisi on haikeanoloinen peruskelaveto. Puolihitaan kappaleen loppu tukehtuu jousien alle. Loput kolme veisua mennään hitureina, joista Älä mene pois osoittautuu imeläksi iskelmäksi, Hakaniemen harmaa mies etenee mukavilla lyriikoilla sujuvasti ja Insomnia päättää levyn jousilla kuorrutetulla balladilla rauhallisesti.
Rakkaus on murhaa kärsii parista heikommasta viisusta joista varsinkin Älä mene pois on täytetavaraa. Toisaalta mukana on muutama todellinen ässäveto jotka tulevat varmasti kuulumaan miehen keikkaohjelmistoon tästä hetkestä ikuisuuteen. Vanhoille faneille ei Kelan uusin tuota pettymystä. Kahden edellisen levyn jatkumo on taattu, uusia polkuja ei lähdetä kokeilemaan vaikka teksteissa tuntuu olevan ripaus uutta otetta. Tyylikäs paketti, Anssi ”Pomo” Kela rokkaa hetkittäin mukavasti vaikka singer-songwriter taitaa olla se rooli mistä mies ei helpolla eroon pääse. Seuraavaksi mies voisi tehdä vaikka täysin akustisen kiekon, Kelan oman Nebraskan!
J.A. Kaunisto
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=967
****
08.11.2005
Anssi Kelan kohdalla mainitaan usein Bruce Springsteen. Soundit ovat kallellaan Jenkkilän suuntaan ja Kelalla on samanlaista (välillä pateettistakin) tarinankerrontaa kuten suurella esikuvallaan. Kuitenkin Kela kuulostaa kotimaiselta, siis hyvässä mielessä. Esikuvat eivät ota liian suurta roolia miehen musiikissa.
Kelan tekstit ovat kyllästetty suurilla tunteilla ja elämän moninaisilla sattumuksilla. Tuntuu että välillä kuulijalta puserretaan kyyneltä vähän väkisin, mutta monelle kelamaiset tarinat ovat varmaan täyttä asiaa. Elämänmakuisille tarinoille on aina kysyntää.
Edellisellä levyllä miellytti pari rivakampaa vetoa vaikka kokonaisuus ei yltänyt huippupisteille. Varsinkin 1972 soitettiin radiossa loppuun ja kyllästymispiste tuli vastaan vaikka asiallinen Kelarokki onkin.
Rakkaus on murhaa -levy aloitetaan Joki -viisulla joka on täyttä Springsteeniä, rivakka rokki vaikka teksti on kyllästymiseen asti tuttua peruskelaa. Kelamaista kelailua. Jennifer Aniston jatkaa kunnon rokkilinjalla ja onnistuu saamaan aikaan hyvän fiiliksen. Menevä biisi ja teksti kulkee. Anssi ”Pomo” Kela on liekeissä!
Seuraavana hitaampaa vetoa mukavilla lyriikoilla joka saa jatkoa Karhusaari-kappaleesta. Tyylikkään rentoa akustista fiilistelyä. Voisi jopa sanoa aurinkoista meininkiä. Rock-unelma kertaa aloittelevan bändin arkea osuvasti. Rivakka tempo vaikka kitarat eivät yllä liian raskaiksi. Kaveria ei jätetä on kiekon parhaita vetoja. Mainio kertsi ja rouheaa kitaraa tarjoillaan tyylikkäänä pakettina vaikka sanat kertaavat tuttuja ihmissuhdejuttuja. Varma radiohitti!
Levyn nimibiisi on haikeanoloinen peruskelaveto. Puolihitaan kappaleen loppu tukehtuu jousien alle. Loput kolme veisua mennään hitureina, joista Älä mene pois osoittautuu imeläksi iskelmäksi, Hakaniemen harmaa mies etenee mukavilla lyriikoilla sujuvasti ja Insomnia päättää levyn jousilla kuorrutetulla balladilla rauhallisesti.
Rakkaus on murhaa kärsii parista heikommasta viisusta joista varsinkin Älä mene pois on täytetavaraa. Toisaalta mukana on muutama todellinen ässäveto jotka tulevat varmasti kuulumaan miehen keikkaohjelmistoon tästä hetkestä ikuisuuteen. Vanhoille faneille ei Kelan uusin tuota pettymystä. Kahden edellisen levyn jatkumo on taattu, uusia polkuja ei lähdetä kokeilemaan vaikka teksteissa tuntuu olevan ripaus uutta otetta. Tyylikäs paketti, Anssi ”Pomo” Kela rokkaa hetkittäin mukavasti vaikka singer-songwriter taitaa olla se rooli mistä mies ei helpolla eroon pääse. Seuraavaksi mies voisi tehdä vaikka täysin akustisen kiekon, Kelan oman Nebraskan!
J.A. Kaunisto
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=967
18.11.2005 21:18
Maamme tämänhetkinen johtava laulaja-lauluntekijä Anssi Kela sai juuri ulos uuden albuminsa Rakkaus on murhaa . Sillä tämä kahta aiempaa hengentuotostaan yli 200 000 kappaletta myynyt tarinankertoja jatkaa tutuksi tulleella tiellään tavallista elämää kuvailevien kappaleittensa parissa.
Kela on tehnyt taas upeita kappaleita, joista muut lauluntekijät voisivat ottaa oppia. Karhusaari , Rakkaus on murhaa , Jennifer Aniston sekä Hakaniemen harmaa mies tulevat soimaan kaikkialla. Mutta yksi on ylitse muiden: harvoin on kuullut niin paljonpuhuvaa, mutta yksinkertaista kappaletta kuin Huoneessa .
Anssi Kela on poppareistamme selkeä ykkönen. Aitous, riippumattomuus ja oman tiensä löytämisen ilo paistavat kaikessa, mitä Kela tekee. Hänestä on hyvä ottaa oppia.
http://www.almamedia.fi/toimialauutinen_kl?id=9353
Kela on tehnyt taas upeita kappaleita, joista muut lauluntekijät voisivat ottaa oppia. Karhusaari , Rakkaus on murhaa , Jennifer Aniston sekä Hakaniemen harmaa mies tulevat soimaan kaikkialla. Mutta yksi on ylitse muiden: harvoin on kuullut niin paljonpuhuvaa, mutta yksinkertaista kappaletta kuin Huoneessa .
Anssi Kela on poppareistamme selkeä ykkönen. Aitous, riippumattomuus ja oman tiensä löytämisen ilo paistavat kaikessa, mitä Kela tekee. Hänestä on hyvä ottaa oppia.
http://www.almamedia.fi/toimialauutinen_kl?id=9353
19.11.2005 9:18
[quote:2p4z7jsk]Havaintoja: Aloitusraidan Joki sanoituksessa on käännetty Nummela -biisin tilanne toisin päin. Siinä kun äiti jäi aloituslevyn nimiraidalla yksin vekaroiden kanssa isän kuoltua, katoaa tässä äiti jokeen.[/quote:2p4z7jsk] Siinä on tosin se iso ero, että Nummela on oikeesti Anssin elämästä, kun Joki taas puhdasta mielikuvitusta.
Ja vaikka viimeisen lauseen vois tulkita kehuks, mulle jäi tosta ainakin sellanen maku, että toimittaja on vaan ajan puutteessa jotain sepittänyt hirveesti oikeastaan miettimättä. Siinä on jotenkin tosi tylsistyneen olonen tunnelma mun mielestä
Ja vaikka viimeisen lauseen vois tulkita kehuks, mulle jäi tosta ainakin sellanen maku, että toimittaja on vaan ajan puutteessa jotain sepittänyt hirveesti oikeastaan miettimättä. Siinä on jotenkin tosi tylsistyneen olonen tunnelma mun mielestä
24.11.2005 13:53
Me Naiset 24.11.2005
Tähdet: ****
Anssi Kelan uusi albumi Rakkaus on murhaa myi parissa viikossa kultalevymäärän. Tarinat kertovat tutun kelamaisesti rock-unelmista ja lähiöbaareista, mutta mukaan mahtuu myös omakohtaisesti eletyn kuuloisia tilityksiä suuresta rakkaudesta ja raastavasta ikävästä. Hienojen jousisovitusten lomasta pilkahtelevat Bruce Springsteen- vaikutteet useammin kuin kerran ja Kaveria ei jätetä- raita alkaa sanoitukseen nähden melko ironisesti muinaisen Steppenwolfin Born to Be Wild- riffillä.
Tähdet: ****
Anssi Kelan uusi albumi Rakkaus on murhaa myi parissa viikossa kultalevymäärän. Tarinat kertovat tutun kelamaisesti rock-unelmista ja lähiöbaareista, mutta mukaan mahtuu myös omakohtaisesti eletyn kuuloisia tilityksiä suuresta rakkaudesta ja raastavasta ikävästä. Hienojen jousisovitusten lomasta pilkahtelevat Bruce Springsteen- vaikutteet useammin kuin kerran ja Kaveria ei jätetä- raita alkaa sanoitukseen nähden melko ironisesti muinaisen Steppenwolfin Born to Be Wild- riffillä.
28.11.2005 12:15
Tällainen arvio löytyi Yhteishyvän nettisivuilta:
-----
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa ****
Elämänmyönteinen albumi sisältää rakastetun lauluntekijän uudet hittitarjokkaat.
Yksi maamme suosituimmista laulaja-lauluntekijöistä, Anssi Kela, palaa kolmannella albumilla myyntilistojen kärkeen. Sinkut "Karhusaari" ja "Jennifer Aniston" on hyvin valittu.
Raa’asta nimestään huolimatta Rakkaus on murhaa -albumi on varsin elämänmyönteinen. Lauletaan ’Tiedän, että selvitään’, ’En voi vielä luovuttaa’ jne. Totuttuun tapaan Anssi Kelan sanoitukset ovat elämän makuisia ja arkisia; esitystapa konstailemattoman arkinen sekin. Anssi Kela soi kuin kaveria kuuntelisi.
Anssi Kela on ensimmäinen kotimainen artisti, jonka levystä julkaistaan myös DualDisc-painos. Kaksipuolinen DualDisc sisältää studioalbumin lisäksi myös DVD-materiaalia. Kelan tapauksessa levyltä löytyy mm. videopäiväkirja levyn teosta ja pari livebiisiä.
www.anssikela.com
Anna Malén
-----
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa ****
Elämänmyönteinen albumi sisältää rakastetun lauluntekijän uudet hittitarjokkaat.
Yksi maamme suosituimmista laulaja-lauluntekijöistä, Anssi Kela, palaa kolmannella albumilla myyntilistojen kärkeen. Sinkut "Karhusaari" ja "Jennifer Aniston" on hyvin valittu.
Raa’asta nimestään huolimatta Rakkaus on murhaa -albumi on varsin elämänmyönteinen. Lauletaan ’Tiedän, että selvitään’, ’En voi vielä luovuttaa’ jne. Totuttuun tapaan Anssi Kelan sanoitukset ovat elämän makuisia ja arkisia; esitystapa konstailemattoman arkinen sekin. Anssi Kela soi kuin kaveria kuuntelisi.
Anssi Kela on ensimmäinen kotimainen artisti, jonka levystä julkaistaan myös DualDisc-painos. Kaksipuolinen DualDisc sisältää studioalbumin lisäksi myös DVD-materiaalia. Kelan tapauksessa levyltä löytyy mm. videopäiväkirja levyn teosta ja pari livebiisiä.
www.anssikela.com
Anna Malén
30.11.2005 15:49
Arvo 11/12
Kela taas kehissä
Anssi Kelan surumielisyys, joka edellisellä levyllä vielä paistoi, on taaksejäännyttä. Uusimmalla levyllä tunnelma on vapautunut ja mies itse fyysisesti nuorentunut - tulos on komeasti ja vaivattomasti kulkevaa rockia parhaimmillaan. Kela on taas vankasti dylan-springsteen-young-lauluntekijälinjallaan, jossa tarinoidaan sekä omasta että muiden pikkukaupunkilaisten elämästä ja ihmisen pienuudesta kaiken isomman keskellä. Siinä mielessä levy on paluu depytti Nummelan tunnelmiin.
Kela liikkuu sujuvasti ja osaavasti tyylistä toiseen. Suurilla sävelillä soitetuista rockpaloista kuten loistavasta Jennifer Anistonista hypätään Rakkaus on murhaa-tyylisiin herkistelyihin; lempeän ironisesta Rock-unelmasta siirrytään kertomaan Hakaniemen harmaasta miehestä (joka muuten ei ole vain kaupunkitarina) . Jousilla kuorrutettu Älä mene pois-viihdepalakaanei tunnu päälleliimatulta, mutta yksi floppi mukaan mahtuu: hieno sävellys Kaveria ei jätetä , joka kierrättää sekä Born to be wildia että Kelan aiempaa Mikan faijan BMW:tä, on pilattu kiireessä hutaistulla sanoituksella.
Kelan pateettis-romanttisessa tarinankerronnassa on vaara lipsahtaa ojan puolelle, mutta tällä levyllä hän hoitaa homman komeasti perille asti. (Sami Turunen)
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa (Sony BMG)
****
Tärppi:Joki
Kela taas kehissä
Anssi Kelan surumielisyys, joka edellisellä levyllä vielä paistoi, on taaksejäännyttä. Uusimmalla levyllä tunnelma on vapautunut ja mies itse fyysisesti nuorentunut - tulos on komeasti ja vaivattomasti kulkevaa rockia parhaimmillaan. Kela on taas vankasti dylan-springsteen-young-lauluntekijälinjallaan, jossa tarinoidaan sekä omasta että muiden pikkukaupunkilaisten elämästä ja ihmisen pienuudesta kaiken isomman keskellä. Siinä mielessä levy on paluu depytti Nummelan tunnelmiin.
Kela liikkuu sujuvasti ja osaavasti tyylistä toiseen. Suurilla sävelillä soitetuista rockpaloista kuten loistavasta Jennifer Anistonista hypätään Rakkaus on murhaa-tyylisiin herkistelyihin; lempeän ironisesta Rock-unelmasta siirrytään kertomaan Hakaniemen harmaasta miehestä (joka muuten ei ole vain kaupunkitarina) . Jousilla kuorrutettu Älä mene pois-viihdepalakaanei tunnu päälleliimatulta, mutta yksi floppi mukaan mahtuu: hieno sävellys Kaveria ei jätetä , joka kierrättää sekä Born to be wildia että Kelan aiempaa Mikan faijan BMW:tä, on pilattu kiireessä hutaistulla sanoituksella.
Kelan pateettis-romanttisessa tarinankerronnassa on vaara lipsahtaa ojan puolelle, mutta tällä levyllä hän hoitaa homman komeasti perille asti. (Sami Turunen)
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa (Sony BMG)
****
Tärppi:Joki
13.12.2005 21:12
Kodin Kuvalehti 24.11.2005
Enää koskaan en väitä, että suomalainen mies ei osaa puhua. Ja jos väitänkin, en tarkoita Anssi Kelaa. Hänen uusi levynsä Rakkaus on murhaa on hyvää taustamusiikkia, mutta menisi sellaisena hukkaan. Kappaleiden sanat ovat täynnä isoja ajatuksia. Perheen historia ja perintö voivat kääntyä painolastiksi lapselle; ihmiseltä vaaditaan kohtuuttomasti, kun maailma muuttuu. On hirveää ikävöidä - mutta onnellista tietää, mitä on ikävöidä. Kela vain sanoo tämän kaiken lauluillaan ja paljon paremmin.
U.A.
Enää koskaan en väitä, että suomalainen mies ei osaa puhua. Ja jos väitänkin, en tarkoita Anssi Kelaa. Hänen uusi levynsä Rakkaus on murhaa on hyvää taustamusiikkia, mutta menisi sellaisena hukkaan. Kappaleiden sanat ovat täynnä isoja ajatuksia. Perheen historia ja perintö voivat kääntyä painolastiksi lapselle; ihmiseltä vaaditaan kohtuuttomasti, kun maailma muuttuu. On hirveää ikävöidä - mutta onnellista tietää, mitä on ikävöidä. Kela vain sanoo tämän kaiken lauluillaan ja paljon paremmin.
U.A.
17.12.2005 21:50
Satakunnan Kansa 14.11.2005
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa.
Anssi Kela edustaa sitä maanläheisesti ajattelevaa laulaja/lauluntekijä -tyyppiä, jonka tarinat ovat tosia, eivät mitään turhanpäiväisiä jorinoita. Uutta Kelaa parhaasta päästä on Jennifer Aniston, talous- ja yrityselämän Kiina-ilmiötä ruotiva elämänmakuinen ja sattuva ajankuva maaseudulta.
Se yhdessä toisen avainkappaleen, nimibiisin Rakkaus on murhaa, kanssa kantaa Kelan uutuuden yli tavanmukaisten vaikean kolmannen albumin karikoiden. Albumi osoittaa, että jättimenestykseksi osoittautuneen Nummela-debyytin ja tekijän itsensä krapulalevyksi nimeämän kakkosalbumin Suuria kuvioita jälkeen Kela on löytänyt ilmaisussaan jo varsin kypsän varmuuden: tason levoton heittelehtiminen on pois, mutta huippubiisejä voi silti tulla.
Rakkaus on murhaa yhdistää esikoisalbumin akustisuuden ja kakkoslevyn sähäkän sähköisyyden. Aiemmasta poiketen Kela soittaa nyt pääosan instrumenteista itse, mikä ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. Kitaravallit kyllä nousevat komeasti, mutta rytmipuolelle kaipaa toisinaan lisää ilmeikkyyttä.
Ensimmäistä kertaa Kela nostaa nyt voimakkaasti esille myös jousisovituksia, joista vastaa klassisen puolen nuori tähti Pekka Kuusisto. Jousistoa käytetään taiten, näyttävästikin, mutta ne eivät varasta pääosaa tarinoilta. Ei huono.
Harri Aalto
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa.
Anssi Kela edustaa sitä maanläheisesti ajattelevaa laulaja/lauluntekijä -tyyppiä, jonka tarinat ovat tosia, eivät mitään turhanpäiväisiä jorinoita. Uutta Kelaa parhaasta päästä on Jennifer Aniston, talous- ja yrityselämän Kiina-ilmiötä ruotiva elämänmakuinen ja sattuva ajankuva maaseudulta.
Se yhdessä toisen avainkappaleen, nimibiisin Rakkaus on murhaa, kanssa kantaa Kelan uutuuden yli tavanmukaisten vaikean kolmannen albumin karikoiden. Albumi osoittaa, että jättimenestykseksi osoittautuneen Nummela-debyytin ja tekijän itsensä krapulalevyksi nimeämän kakkosalbumin Suuria kuvioita jälkeen Kela on löytänyt ilmaisussaan jo varsin kypsän varmuuden: tason levoton heittelehtiminen on pois, mutta huippubiisejä voi silti tulla.
Rakkaus on murhaa yhdistää esikoisalbumin akustisuuden ja kakkoslevyn sähäkän sähköisyyden. Aiemmasta poiketen Kela soittaa nyt pääosan instrumenteista itse, mikä ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. Kitaravallit kyllä nousevat komeasti, mutta rytmipuolelle kaipaa toisinaan lisää ilmeikkyyttä.
Ensimmäistä kertaa Kela nostaa nyt voimakkaasti esille myös jousisovituksia, joista vastaa klassisen puolen nuori tähti Pekka Kuusisto. Jousistoa käytetään taiten, näyttävästikin, mutta ne eivät varasta pääosaa tarinoilta. Ei huono.
Harri Aalto
17.12.2005 21:57
Uutispäivä Demari
Anssi Kela:
Rakkaus on murhaa
* * * *
Tyyliltään nuorentuneen Anssi Kelan uusin on paluuta debyyttilevy Nummelan aikoihin, pois ahdistuksesta, joka kakkoslevyltä kuulsi. Levyllä kuullaan komeita sävellyksiä ja isolla kädellä vedettyä suoraviivaista rockia. Tarinoissa maistuu elämä, niissä kerrotaan Kelan esikuvien, amerikkalaisten lauluntekijöiden perinnettä kunnioittaen vaikkapa pikkukylän rakennemuutoksesta, pienen ihmisen roolista elämän kiertokulussa tai ihmetellään rakkauden ihanuutta.
Monipuolisuudesta pitää huolen esimerkiksi Älä mene pois, joka on jousineen ja flyygeleineen silkkaa Robbie Williamsia.
Floppikin mukaan mahtuu: komeasti sävelletty, Born to be Wild -riffiä ja Kelan aikaisempaa Mikan faijan BMW -biisin lyriikkaa kierrättävä Kaveria ei jätetä ontuu sanoitukseltaan niin, että hävettää. Sun täytyy uusi lehti kääntää / Siis ala takkia niskaas vääntää -tyyliset riimit ovat anteeksiantamatonta hutilointia. Muuten Kelan romanttis-pateettinen tyyli osuu kohdalleen, levy on Kelan paras ja ehjin. (ST)
Anssi Kela:
Rakkaus on murhaa
* * * *
Tyyliltään nuorentuneen Anssi Kelan uusin on paluuta debyyttilevy Nummelan aikoihin, pois ahdistuksesta, joka kakkoslevyltä kuulsi. Levyllä kuullaan komeita sävellyksiä ja isolla kädellä vedettyä suoraviivaista rockia. Tarinoissa maistuu elämä, niissä kerrotaan Kelan esikuvien, amerikkalaisten lauluntekijöiden perinnettä kunnioittaen vaikkapa pikkukylän rakennemuutoksesta, pienen ihmisen roolista elämän kiertokulussa tai ihmetellään rakkauden ihanuutta.
Monipuolisuudesta pitää huolen esimerkiksi Älä mene pois, joka on jousineen ja flyygeleineen silkkaa Robbie Williamsia.
Floppikin mukaan mahtuu: komeasti sävelletty, Born to be Wild -riffiä ja Kelan aikaisempaa Mikan faijan BMW -biisin lyriikkaa kierrättävä Kaveria ei jätetä ontuu sanoitukseltaan niin, että hävettää. Sun täytyy uusi lehti kääntää / Siis ala takkia niskaas vääntää -tyyliset riimit ovat anteeksiantamatonta hutilointia. Muuten Kelan romanttis-pateettinen tyyli osuu kohdalleen, levy on Kelan paras ja ehjin. (ST)
20.12.2005 14:14
Noise.fi
19.12.2005
Anssi Kela - Rakkaus On Murhaa (Albumi)
Olipa Anssi Kelan musiikista sitten mitä mieltä tahansa, miehen vaikutusta suomalaisen popmusiikin valtavirtaan voi tuskin kukaan kiistää. Täysin puskista tullut ja yllättäväksi myyntimenestykseksi noussut kelpo debyyttialbumi Nummela ja hieman vaisu kakkoslevy Suuria kuvioita saavat nyt seurakseen kolmannen levyn.
Yleensähän kolmatta täyspitkää levyä pidetään vaikeana: artistin pitäisi kyetä uudistumaan mutta silti säilyttää jotain aiemmilta levyiltä tuttua. Ilahduttavaa on se, ettei Kela ole päästänyt valtavan suosion mukanaantuomia paineita vaikuttamaan lopputulokseen, sillä Rakkaus on murhaa on tekijänsä ehjin levy tähän asti.
Perusresepti on jo aiemmilta levyiltä tuttu, eli samalla kitarapop-linjalla mennään. Kela soittaa lähes kaikki soittimet itse ja myös häärää tuottajana yhdessä Jukka Immosen kanssa. Jälki on oivallisinta Kelaa koskaan. Kokonaisuus toimii alusta loppuun hyvin, joskin välillä pieniä notkahduksia tapahtuu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni rakkaudentunnustus Huoneessa, haikea Karhusaari ja Kelan vanhalla tuotannolla hauskasti flirttaileva Kaveria ei jätetä eivät nouse muun materiaalin tasolle.
Uudistumista löytyy myös. Levyllä on huomattavasti aiempaa tuotantoa tummempia sävyjä, mikä on ainakin minun mieleeni. Pätevimpiä esimerkkejä ovat levyn päättävä Insomnia sekä Twin Peaksin taustoillaan mieleen tuova nimikappale. Jousisovitukset istuvat tummempiin tunnelmiin hienosti, varsinkin Insomnian pizzicatot toimivat kuin rasvattu junan vessa.
Narina se on kuitenkin ollut minun iloni ja työni, joten kehuminen hetkeksi seis ja kriittisyysmittari punaiselle. Kelan laulumaneerit ovat edelleen pitkälti samanlaiset kuin aiemmin, mikä ainakin itseäni tahtoo risoa. Sanoitukset jatkavat myös tutuilla raiteilla, Kelan kertovalla kirjoitustyylillä maailmaa peilaten. Välillä lyriikat toimivat hyvinkin, mutta niissä on silti välillä turhan kuluneita vertauskuvia ja yleistä kliseisyyttä, esimerkiksi muuten hienon aloituskappaleen kulunut Joki-vertaus.
Näiden asioiden lisäksi kaipaisin parannuksia myös (lähinnä rytmiosaston) sovituksiin. Rummut hakkaavat suurimman osan ajasta samaa peruskomppia kuin kaikki muu radiossa kuultava musiikki, mikä syö harmillisesti tehoa toimivilta sävellyksiltä.
Myönnettäköön, että minulla oli lieviä ennakkoluuloja tämän levyn suhteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että ne osoittautuivat vääriksi. Rakkaus on murhaa näyttää kaikille jäljittelijöille kaapin paikan ja on Anssi Kelan paras levy tähän saakka. Aika näyttää kuinka hyvin levy kestää kuuntelua ja todennäköisesti leviataanista määrää radiosoittoa, mutta ainakin lähtökohdat ovat hyvät.
****
Juho Leppänen
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=4935
19.12.2005
Anssi Kela - Rakkaus On Murhaa (Albumi)
Olipa Anssi Kelan musiikista sitten mitä mieltä tahansa, miehen vaikutusta suomalaisen popmusiikin valtavirtaan voi tuskin kukaan kiistää. Täysin puskista tullut ja yllättäväksi myyntimenestykseksi noussut kelpo debyyttialbumi Nummela ja hieman vaisu kakkoslevy Suuria kuvioita saavat nyt seurakseen kolmannen levyn.
Yleensähän kolmatta täyspitkää levyä pidetään vaikeana: artistin pitäisi kyetä uudistumaan mutta silti säilyttää jotain aiemmilta levyiltä tuttua. Ilahduttavaa on se, ettei Kela ole päästänyt valtavan suosion mukanaantuomia paineita vaikuttamaan lopputulokseen, sillä Rakkaus on murhaa on tekijänsä ehjin levy tähän asti.
Perusresepti on jo aiemmilta levyiltä tuttu, eli samalla kitarapop-linjalla mennään. Kela soittaa lähes kaikki soittimet itse ja myös häärää tuottajana yhdessä Jukka Immosen kanssa. Jälki on oivallisinta Kelaa koskaan. Kokonaisuus toimii alusta loppuun hyvin, joskin välillä pieniä notkahduksia tapahtuu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni rakkaudentunnustus Huoneessa, haikea Karhusaari ja Kelan vanhalla tuotannolla hauskasti flirttaileva Kaveria ei jätetä eivät nouse muun materiaalin tasolle.
Uudistumista löytyy myös. Levyllä on huomattavasti aiempaa tuotantoa tummempia sävyjä, mikä on ainakin minun mieleeni. Pätevimpiä esimerkkejä ovat levyn päättävä Insomnia sekä Twin Peaksin taustoillaan mieleen tuova nimikappale. Jousisovitukset istuvat tummempiin tunnelmiin hienosti, varsinkin Insomnian pizzicatot toimivat kuin rasvattu junan vessa.
Narina se on kuitenkin ollut minun iloni ja työni, joten kehuminen hetkeksi seis ja kriittisyysmittari punaiselle. Kelan laulumaneerit ovat edelleen pitkälti samanlaiset kuin aiemmin, mikä ainakin itseäni tahtoo risoa. Sanoitukset jatkavat myös tutuilla raiteilla, Kelan kertovalla kirjoitustyylillä maailmaa peilaten. Välillä lyriikat toimivat hyvinkin, mutta niissä on silti välillä turhan kuluneita vertauskuvia ja yleistä kliseisyyttä, esimerkiksi muuten hienon aloituskappaleen kulunut Joki-vertaus.
Näiden asioiden lisäksi kaipaisin parannuksia myös (lähinnä rytmiosaston) sovituksiin. Rummut hakkaavat suurimman osan ajasta samaa peruskomppia kuin kaikki muu radiossa kuultava musiikki, mikä syö harmillisesti tehoa toimivilta sävellyksiltä.
Myönnettäköön, että minulla oli lieviä ennakkoluuloja tämän levyn suhteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että ne osoittautuivat vääriksi. Rakkaus on murhaa näyttää kaikille jäljittelijöille kaapin paikan ja on Anssi Kelan paras levy tähän saakka. Aika näyttää kuinka hyvin levy kestää kuuntelua ja todennäköisesti leviataanista määrää radiosoittoa, mutta ainakin lähtökohdat ovat hyvät.
****
Juho Leppänen
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=4935
21.1.2006 22:07
Anssi Kela: Rakkaus on murhaa (Sony BMG)
Anssi Kela jatkoi menestyksekästä uraansa kolmannella albumillaan Rakkaus on murhaa. Sony BMG lanseerasi Kelan yhteydessä ensimmäisen kotimaisen DualDisc-levyn, jossa on sekä cd- että dvd-puoli. DVD-puolelle on sisällytetty albumin musiikki laajennetussa 5.1-kanavaisessa muodossa. Siihen sisältyy myös varmasti faneja kiinnostava puolituntinen videopäiväkirja sekä kolme live-videota. Levy-yhtiöt keksivät uusia jippoja, mutta Kela itse jatkaa tuttua tarinapitoista suomipop-linjaansa. Tuottajana toimii tällä kertaa Jukka Immonen.
Joki ja Jennifer Aniston ovat perusvarma aloitus levylle. Jennifer Aniston on sekä musiikkitaustaltaan että sävellyksen osalta hitusen verran oivallisempi. Jennifer Aniston taitaa kertosäkeen, mutta silti sen miellyttävin osa on taustan pianomelodia. Pelkistetyn ja tunnelmallaan pelaavan Huoneessa-kappaleen jälkeen Karhusaari liitää kelvollisesti kertosäkeensä voimalla. Rock-unelma edustaa levyn miellyttävintä antia sanoituksellisesti. Rock-maailmaan liittyvissä lyriikoissa on naseva ote ja kertosäe elää tarinan mukana hillityn nerokkaasti.
Kaveria ei jätetä sisältää hyvät kitaraosuudet, mutta biisinä se on melko turhanpäiväinen. Levyn nimikkobiisi Rakkaus on murhaa sen sijaan nousee helposti koko levyn kärkeen. Sanoituksellinen anti on keskivertoa parempaa, mutta erityisesti elävä musiikkitausta ja tarttuva kertosäe kolahtavat. Tähän kun lisätään vielä annos jousia, niin mainio biisi on kasassa. Älä mene pois on valjua tyylittelyä, mutta sitä seuraava Hakaniemen herra on onnistuneempi rauhallinen veto. Insomnia lopettelee levyä tyylikkäissä tunnelmissa, mutta hurmokseen ei ryhdytä.
Rakkaus on murhaa on pitkälti perusvarma kolmas albumi. Se ei sisällä mitään suuria kokeiluja, eikä oikein kunnon hittejäkään nimibiisiä lukuun ottamatta. Kun nimikkobiisin seuraksi lisätään kuitenkin Rock-unelma ja muutama muu ihan toimiva ralli, niin kelvollinen kokonaisuus on kasassa. Fanit pysyvät tyytyväisinä, mutta klassikon teko jäi toiseen kertaan.
6/10
Antti Niemelä ( 17.01.06 )
http://www.findance.com/arvostelut/arvo ... usonmurhaa
Anssi Kela jatkoi menestyksekästä uraansa kolmannella albumillaan Rakkaus on murhaa. Sony BMG lanseerasi Kelan yhteydessä ensimmäisen kotimaisen DualDisc-levyn, jossa on sekä cd- että dvd-puoli. DVD-puolelle on sisällytetty albumin musiikki laajennetussa 5.1-kanavaisessa muodossa. Siihen sisältyy myös varmasti faneja kiinnostava puolituntinen videopäiväkirja sekä kolme live-videota. Levy-yhtiöt keksivät uusia jippoja, mutta Kela itse jatkaa tuttua tarinapitoista suomipop-linjaansa. Tuottajana toimii tällä kertaa Jukka Immonen.
Joki ja Jennifer Aniston ovat perusvarma aloitus levylle. Jennifer Aniston on sekä musiikkitaustaltaan että sävellyksen osalta hitusen verran oivallisempi. Jennifer Aniston taitaa kertosäkeen, mutta silti sen miellyttävin osa on taustan pianomelodia. Pelkistetyn ja tunnelmallaan pelaavan Huoneessa-kappaleen jälkeen Karhusaari liitää kelvollisesti kertosäkeensä voimalla. Rock-unelma edustaa levyn miellyttävintä antia sanoituksellisesti. Rock-maailmaan liittyvissä lyriikoissa on naseva ote ja kertosäe elää tarinan mukana hillityn nerokkaasti.
Kaveria ei jätetä sisältää hyvät kitaraosuudet, mutta biisinä se on melko turhanpäiväinen. Levyn nimikkobiisi Rakkaus on murhaa sen sijaan nousee helposti koko levyn kärkeen. Sanoituksellinen anti on keskivertoa parempaa, mutta erityisesti elävä musiikkitausta ja tarttuva kertosäe kolahtavat. Tähän kun lisätään vielä annos jousia, niin mainio biisi on kasassa. Älä mene pois on valjua tyylittelyä, mutta sitä seuraava Hakaniemen herra on onnistuneempi rauhallinen veto. Insomnia lopettelee levyä tyylikkäissä tunnelmissa, mutta hurmokseen ei ryhdytä.
Rakkaus on murhaa on pitkälti perusvarma kolmas albumi. Se ei sisällä mitään suuria kokeiluja, eikä oikein kunnon hittejäkään nimibiisiä lukuun ottamatta. Kun nimikkobiisin seuraksi lisätään kuitenkin Rock-unelma ja muutama muu ihan toimiva ralli, niin kelvollinen kokonaisuus on kasassa. Fanit pysyvät tyytyväisinä, mutta klassikon teko jäi toiseen kertaan.
6/10
Antti Niemelä ( 17.01.06 )
http://www.findance.com/arvostelut/arvo ... usonmurhaa
Viimeksi kommentoitu