Forum 2002-2013
30.12.2005 15:50
Virallinen paras biisi -äänestys
Noniin, tässä nyt uusi, virallinen ja sabotoimaton äänestys ROM-levyn parhaasta kappaleesta. Tässäkään ei voi valita kuin yhden parhaan, mutta alle voi vaikka kirjoittaa mitä äänesti (ja miksi) ja mitä toista biisiä olisi myös voinut äänestää. Tai jotain.
Sellaset, jotka eivät ole kuulleet koko levyä, joutuvat jättämään gallupin väliin, ei mahdu kuin 10 vaihtoehtoa. Tai sit käytte ostamassa levyn...
Sellaset, jotka eivät ole kuulleet koko levyä, joutuvat jättämään gallupin väliin, ei mahdu kuin 10 vaihtoehtoa. Tai sit käytte ostamassa levyn...
30.12.2005 17:06
Tavastialla hevi-spiikkauksenkin saanut ÄMP on mielestäni ehdottomasti albumin paras kappale. Tämä jopa sovituksesta ja burtbacharach/paulmccartney jne-soundeista huolimatta! Sekä sanoitus että erityisesti kappaleen tunnelma saa isonkin miehen silmäkulman ajoittain kostumaan..
Ja kuulemistani versioista ylimmäiseksi nousee ehdottomasti sanahukka Tuusulan soolopianoversio sekä Martinuksen kitaraversio.
Kommentit mukaan, muutkin! *haastaa*
Ja kuulemistani versioista ylimmäiseksi nousee ehdottomasti sanahukka Tuusulan soolopianoversio sekä Martinuksen kitaraversio.
Kommentit mukaan, muutkin! *haastaa*
30.12.2005 17:38
Liputan edelleen Rakkaus on murhaa biisin puolesta!
30.12.2005 18:37
Tämä tuskin tulee kenellekään kovin suurena yllätyksenä, mutta minun ääneni meni -luonnollisesti- ÄMP:lle... :twisted: Tämä nyt ihan vain siksi, että juuri äsken kuuntelin biisiä taas vaihteeksi aika monta kertaa peräkkäin (jossain vaiheessa kirjoitin, etten ole vielä kuunnellut mitään levyn biisiä repeatilla, mutta nyttemmin ÄMP on soinut monta kertaa peräjälkeen aika usein.), kun oli sellainen olo, että sitä biisiä oli ihan pakko kuunnella ja fiilistellä onnellisena. :D Ja muutenkin sitä on tässä taas viime aikoina pitänyt kuunnella aika paljon. Siksi siis se. Ja jälleen sen omakohtaisuuden takia.
Yhtä hyvin olisin voinut antaa ääneni ainakin ROM:lle, Rock-unelmalle tai Insomnialle, mutta tällä kertaa nyt näin.
Yhtä hyvin olisin voinut antaa ääneni ainakin ROM:lle, Rock-unelmalle tai Insomnialle, mutta tällä kertaa nyt näin.
30.12.2005 19:16
Alkuun sanottakoon, minulla on levy (ollut ilmestymispäivästä asti) ja voin siis kertoa mielipiteeni parhaasta kappaleesta, eli olen äänioikeutettu :)
Minun ääneni olisi voinut mennä tässä vaiheessa jopa Jenniferille tai Rock-unelmalle, mutta päätin kuitenkin jo periaatteesta antaa ääneni ÄMP:ille... :D
Okei, ihan oikeesti... Se on sairaan hyvä biisi... Ei ole toista. Se on mulle ainakin muodostunut jonkinsortin klassikoksi ja henk.kohtaiseksi kappaleeksi. En olisi voinut harkitakaan äänestäväni mitään muuta.
Se tuo minulle niiiiin turvallisen olon... Toisin kuin esimerkiksi ROM, joka saa karvat pystyyn melankoliallaan... ÄMP on sellainen turvallinen lintukoto vaikkakin joskus ne yliromanttiset soitineleet saavat hattaraa tulemaan jo korvistakin.
Ämpykkä kunniaan. Etenkin pianolla soitettuna.
Minun ääneni olisi voinut mennä tässä vaiheessa jopa Jenniferille tai Rock-unelmalle, mutta päätin kuitenkin jo periaatteesta antaa ääneni ÄMP:ille... :D
Okei, ihan oikeesti... Se on sairaan hyvä biisi... Ei ole toista. Se on mulle ainakin muodostunut jonkinsortin klassikoksi ja henk.kohtaiseksi kappaleeksi. En olisi voinut harkitakaan äänestäväni mitään muuta.
Se tuo minulle niiiiin turvallisen olon... Toisin kuin esimerkiksi ROM, joka saa karvat pystyyn melankoliallaan... ÄMP on sellainen turvallinen lintukoto vaikkakin joskus ne yliromanttiset soitineleet saavat hattaraa tulemaan jo korvistakin.
Ämpykkä kunniaan. Etenkin pianolla soitettuna.
30.12.2005 21:18
Kun tarkemmin ajattelen, niin näinhän se minunkin kohdallani on. Niin paljon kuin pidänkin noista muistakin mainitsemistani biiseistä, en kuitenkaan olisi äänestänyt niitä. En siltikään, vaikka ne biiseinä ovat aivan yhtä hyviä kuin ÄMP, joku ehkä parempikin.
ÄMP on kuitenkin, kuten olen ennenkin sanonut, kaiken arvostelun yläpuolella. Ennen sen kuulemista en oikeasti olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että mikään biisi ikimaailmassa voisi vaikuttaa minuun NIIN voimakkaasti!
Okei, jos puhutaan minulle tärkeimmästä tai merkittävimmästä Anssin biisistä ikinä, tietyssä mielessä minun olisi suorastaan pakko sanoa, että sellainen biisi olisi Mikan faijan BMW. Muistan yhä kuin eilisen päivän, kun kuulin sen biisin ensimmäistä kertaa, ja ilman sitä en ehkä olisi ikinä ruvennut kuuntelemaan, saati "fanittamaan" (ärsyttävä sana) Anssia. Se oli eräänlainen alkuräjähdys minun kohdallani koko tälle hommalle. Ja senkin biisin kuuleminen vaikutti näin ollen minuun ilman muuta todella voimakkaasti. Mutta ei missään nimessä samassa mittakaavassa kuin ÄMP!
En yleensä tapaa itkeä kuunnellessani mitään biisiä, eikä mikään biisi yleensä herätä sen suurempia tunteita sillä tasolla. Hyvät kappaleet ovat hyviä, ne voivat saada iloiseksi, ne voivat liikuttaa jne., mutta eivät kuitenkaan herätä niin voimakkaita tunteita, että kokemus olisi jotenkin erityisen pysäyttävä. Voin hyvin kuunnella oikeastaan minkä tahansa levyn läpi tunnetilani muuttumatta sen enempää, levyn ollessa vain taustamusiikkia. Tai sitten saatan esim. kiukkuisena laittaa jonkun tietyn biisin soimaan, jolloin voin sen biisin kautta purkaa kiukkuani ja siten helpottaa oloani.
Mutta ÄMP on eri asia, tyystin erilainen kokemus. Se on varmaan ensimmäinen ja kaiketi ainoa biisi maailmassa, joka vaikuttaa minun tunnetiloihini niin voimakkaasti, että kokemus ei ole vain henkinen, vaan myös fyysinen (kuulostaapa jotenkin omituiselta...). En oikeastaan osaa kuvailla asiaa sen tarkemmin, enkä kai oikeastaan itsekään tiedä miksi näin on. Mutta niin vain tapahtuu miltei aina tuota biisiä kuunnellessani. Se tunnelma tuntuu koko kropassa. Sellainen äärimmäisen hyvän olon tunne, jolloin muu maailma on ihan oikeasti kadonnut.
ÄMP on myös niitä todella harvoja biisejä, joka oikeasti voi saada minulle palan kurkkuun ja kyyneleen silmäkulmaan, ei siksi, että se olisi surullinen, vaan siksi, että se on niin onnellinen. Niin kaunis. Niin liikuttava. Niin todellinen. Ja niin äärimmäisen henkilökohtainen (kuten olen aiemminkin kirjoittanut). Ja samaan aikaan niiden kyynelten kanssa voin hymyillä, tuntea olevani onnellisempi kuin koskaan muulloin. Tämä ehkä siksikin, että biisin myötä mieleen tulee aina niin vahvoja muistoja, hetkiä ja tunteita omasta elämästä mieleen. Niitä tunteita, joita onnekseni saan juuri nykyisessä elämäntilanteessani niin usein ja niin kauniina kokea.
En olisi koskaan aiemmin osannut kuvitella, että kukaan pystyisi oikeasti kirjoittamaan biisin minun elämästäni. Tai että kukaan pystyisi ikinä laittamaan paperille juuri niitä sanoja, jotka minä tunnen, ja jotka minä voisin ja haluaisin sanoa. Ajatuksia, jotka ovat mielessäni niin kirkkaita ja selkeitä, mutta silti niin vaikeasti puettavissa oikeasti lausutuiksi sanoiksi.
No niin, tulipas taas vuodatettua... :D Tiedän, että olen kehunut biisiä monesti ennenkin, mutta suon silti itselleni oikeuden kehua sitä vielä vähän lisää. Täytyyhän Anssinkin ymmärtää, miten totaalinen kokemus hänen biisinsä voi olla, ja miten uskomattoman voimakkaasti se ihan oikeasti voi ihmisiin (tai ainakin yhteen ihmiseen) vaikuttaa. On käsittämätöntä, miten joku voi kirjoittaa biisin, jonka täysin toinen henkilö (minä) voi kokea niin todella äärimmäisen henkilökohtaiseksi. Eikä pelkästään niitä sanoja sinänsä, vaan nimenomaan sen tunnelman. Se on varmaan niitä henkimaailman asioita, joita en tule ikinä ymmärtämään! On olemassa muitakin biisejä, joista pätkät tuntuvat minusta hyvin henkilökohtaisilta tai kertovan juuri minun elämästäni, mutta eivät ne ole vaikuttaneet lainkaan niin kuin ÄMP. Niiden sanat voivat (osittain) kertoa minusta, mutta tunnelma ei kosketa sen enempää. ÄMP taas on kokonaisuutena biisi, joka on minulle niin totta. Siitä välittyy se tunnelma muutenkin kuin sanojen kautta, jollain ihmeellisellä tavalla. Se tunne, joka on omassa elämässäni niin totta, että välillä tekee ihan kipeää, vaikka tunnelma onkin niin onnellinen. Se sama tunne tuosta biisistä minulle välittyy vahvemmin kuin mistään muualta ikinä.
Nyt olenkin sitten kirjoittanut niin sekavia, etten enää itsekään oikein tiedä, mitä olen halunnut sanoa... Toivottavasti se idea löytyy jostain tuolta rivien välistä... Jos ei löydy, niin syyttäkää vain tuota biisiä, joka saa minut täysin pois tästä maailmasta, jonnekin tuonne haavemaailmaan, missä kaikki näyttää siltä, kuin elämää katsoisi ruusunpunaisten lasien läpi.
Jos minun pitäisi valita yksi ainoa biisi, jota joutuisin koko elämäni ajan kuuntelemaan, se olisi ilman pienintäkään epäilystä Älä mene pois.
Ilona86 En olisi voinut harkitakaan äänestäväni mitään muuta.
Kun tarkemmin ajattelen, niin näinhän se minunkin kohdallani on. Niin paljon kuin pidänkin noista muistakin mainitsemistani biiseistä, en kuitenkaan olisi äänestänyt niitä. En siltikään, vaikka ne biiseinä ovat aivan yhtä hyviä kuin ÄMP, joku ehkä parempikin.
ÄMP on kuitenkin, kuten olen ennenkin sanonut, kaiken arvostelun yläpuolella. Ennen sen kuulemista en oikeasti olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että mikään biisi ikimaailmassa voisi vaikuttaa minuun NIIN voimakkaasti!
Okei, jos puhutaan minulle tärkeimmästä tai merkittävimmästä Anssin biisistä ikinä, tietyssä mielessä minun olisi suorastaan pakko sanoa, että sellainen biisi olisi Mikan faijan BMW. Muistan yhä kuin eilisen päivän, kun kuulin sen biisin ensimmäistä kertaa, ja ilman sitä en ehkä olisi ikinä ruvennut kuuntelemaan, saati "fanittamaan" (ärsyttävä sana) Anssia. Se oli eräänlainen alkuräjähdys minun kohdallani koko tälle hommalle. Ja senkin biisin kuuleminen vaikutti näin ollen minuun ilman muuta todella voimakkaasti. Mutta ei missään nimessä samassa mittakaavassa kuin ÄMP!
En yleensä tapaa itkeä kuunnellessani mitään biisiä, eikä mikään biisi yleensä herätä sen suurempia tunteita sillä tasolla. Hyvät kappaleet ovat hyviä, ne voivat saada iloiseksi, ne voivat liikuttaa jne., mutta eivät kuitenkaan herätä niin voimakkaita tunteita, että kokemus olisi jotenkin erityisen pysäyttävä. Voin hyvin kuunnella oikeastaan minkä tahansa levyn läpi tunnetilani muuttumatta sen enempää, levyn ollessa vain taustamusiikkia. Tai sitten saatan esim. kiukkuisena laittaa jonkun tietyn biisin soimaan, jolloin voin sen biisin kautta purkaa kiukkuani ja siten helpottaa oloani.
Mutta ÄMP on eri asia, tyystin erilainen kokemus. Se on varmaan ensimmäinen ja kaiketi ainoa biisi maailmassa, joka vaikuttaa minun tunnetiloihini niin voimakkaasti, että kokemus ei ole vain henkinen, vaan myös fyysinen (kuulostaapa jotenkin omituiselta...). En oikeastaan osaa kuvailla asiaa sen tarkemmin, enkä kai oikeastaan itsekään tiedä miksi näin on. Mutta niin vain tapahtuu miltei aina tuota biisiä kuunnellessani. Se tunnelma tuntuu koko kropassa. Sellainen äärimmäisen hyvän olon tunne, jolloin muu maailma on ihan oikeasti kadonnut.
ÄMP on myös niitä todella harvoja biisejä, joka oikeasti voi saada minulle palan kurkkuun ja kyyneleen silmäkulmaan, ei siksi, että se olisi surullinen, vaan siksi, että se on niin onnellinen. Niin kaunis. Niin liikuttava. Niin todellinen. Ja niin äärimmäisen henkilökohtainen (kuten olen aiemminkin kirjoittanut). Ja samaan aikaan niiden kyynelten kanssa voin hymyillä, tuntea olevani onnellisempi kuin koskaan muulloin. Tämä ehkä siksikin, että biisin myötä mieleen tulee aina niin vahvoja muistoja, hetkiä ja tunteita omasta elämästä mieleen. Niitä tunteita, joita onnekseni saan juuri nykyisessä elämäntilanteessani niin usein ja niin kauniina kokea.
En olisi koskaan aiemmin osannut kuvitella, että kukaan pystyisi oikeasti kirjoittamaan biisin minun elämästäni. Tai että kukaan pystyisi ikinä laittamaan paperille juuri niitä sanoja, jotka minä tunnen, ja jotka minä voisin ja haluaisin sanoa. Ajatuksia, jotka ovat mielessäni niin kirkkaita ja selkeitä, mutta silti niin vaikeasti puettavissa oikeasti lausutuiksi sanoiksi.
No niin, tulipas taas vuodatettua... :D Tiedän, että olen kehunut biisiä monesti ennenkin, mutta suon silti itselleni oikeuden kehua sitä vielä vähän lisää. Täytyyhän Anssinkin ymmärtää, miten totaalinen kokemus hänen biisinsä voi olla, ja miten uskomattoman voimakkaasti se ihan oikeasti voi ihmisiin (tai ainakin yhteen ihmiseen) vaikuttaa. On käsittämätöntä, miten joku voi kirjoittaa biisin, jonka täysin toinen henkilö (minä) voi kokea niin todella äärimmäisen henkilökohtaiseksi. Eikä pelkästään niitä sanoja sinänsä, vaan nimenomaan sen tunnelman. Se on varmaan niitä henkimaailman asioita, joita en tule ikinä ymmärtämään! On olemassa muitakin biisejä, joista pätkät tuntuvat minusta hyvin henkilökohtaisilta tai kertovan juuri minun elämästäni, mutta eivät ne ole vaikuttaneet lainkaan niin kuin ÄMP. Niiden sanat voivat (osittain) kertoa minusta, mutta tunnelma ei kosketa sen enempää. ÄMP taas on kokonaisuutena biisi, joka on minulle niin totta. Siitä välittyy se tunnelma muutenkin kuin sanojen kautta, jollain ihmeellisellä tavalla. Se tunne, joka on omassa elämässäni niin totta, että välillä tekee ihan kipeää, vaikka tunnelma onkin niin onnellinen. Se sama tunne tuosta biisistä minulle välittyy vahvemmin kuin mistään muualta ikinä.
Nyt olenkin sitten kirjoittanut niin sekavia, etten enää itsekään oikein tiedä, mitä olen halunnut sanoa... Toivottavasti se idea löytyy jostain tuolta rivien välistä... Jos ei löydy, niin syyttäkää vain tuota biisiä, joka saa minut täysin pois tästä maailmasta, jonnekin tuonne haavemaailmaan, missä kaikki näyttää siltä, kuin elämää katsoisi ruusunpunaisten lasien läpi.
Jos minun pitäisi valita yksi ainoa biisi, jota joutuisin koko elämäni ajan kuuntelemaan, se olisi ilman pienintäkään epäilystä Älä mene pois.
30.12.2005 21:38
Se käy hyvin :D Sinä sanoit paljon sellaista, mitä minä en ainakaan osannut sanoiksi noin täydellisesti pukea kyseisestä kappaleesta! Lupaan kyllä kommentoida lisää, jos mieleeni tulee vielä jotain... :)
Trientale
Tiedän, että olen kehunut biisiä monesti ennenkin, mutta suon silti itselleni oikeuden kehua sitä vielä vähän lisää.
Se käy hyvin :D Sinä sanoit paljon sellaista, mitä minä en ainakaan osannut sanoiksi noin täydellisesti pukea kyseisestä kappaleesta! Lupaan kyllä kommentoida lisää, jos mieleeni tulee vielä jotain... :)
31.12.2005 6:58
Mä nyt äänestin taas Rock-unelmaa. Vielä kun keksisin vähän jännittävämmän selityksen kuin se edellinen...
Tuntuu jotenkin hirveän vaikealta määritellä miksi se on hyvä biisi. Mutta ehkä se johtuu jotenkin siitä että tämä on kuitenkin harvoja levyn biisejä missä on tälläinen isompi tarina, joka kattaa pitemmänkin ajan(Nyt jokainen varmaan huutaa että entäs Joki!?!). Ja vaikken nyt ole todellakaan expertti tässä aiheessa, se jotenkin tuntuu realistiselta sanoitukseltaan. Tälleenhän varmaan käy aika monella bändillä nykyään.
Mä pidän myös paljon siitä kertosäkeestä joka tavallaan kuvaa sitä bändin unelmaa ja kun unelmakin on lopussa hajonnut, niin kertosäekin muuttuu ja kertoo sen tylyn tosiasian että tämä on nyt tässä, ei voi mitään.
Musiikista pitää vielä kehua sitä lopun rock-pätkää kun biisi on jo melkein loppunut. En nyt tiedä mikä sen varsinainen idea on, mut mä tykkään ajatella että siinä on jonkinlainen symboolinen tarkoitus, että vaikka tämän bändin taru loppui niin musikki elää yhä! (No niin, nyt saa nauraa)
:lol:
Toivottavasti joku Einstein nyt tajuaa mitä mä yritän sanoa. Jos joku muu kappaleen fani osais kuvailla vähän paremmin...
Tuntuu jotenkin hirveän vaikealta määritellä miksi se on hyvä biisi. Mutta ehkä se johtuu jotenkin siitä että tämä on kuitenkin harvoja levyn biisejä missä on tälläinen isompi tarina, joka kattaa pitemmänkin ajan(Nyt jokainen varmaan huutaa että entäs Joki!?!). Ja vaikken nyt ole todellakaan expertti tässä aiheessa, se jotenkin tuntuu realistiselta sanoitukseltaan. Tälleenhän varmaan käy aika monella bändillä nykyään.
Mä pidän myös paljon siitä kertosäkeestä joka tavallaan kuvaa sitä bändin unelmaa ja kun unelmakin on lopussa hajonnut, niin kertosäekin muuttuu ja kertoo sen tylyn tosiasian että tämä on nyt tässä, ei voi mitään.
Musiikista pitää vielä kehua sitä lopun rock-pätkää kun biisi on jo melkein loppunut. En nyt tiedä mikä sen varsinainen idea on, mut mä tykkään ajatella että siinä on jonkinlainen symboolinen tarkoitus, että vaikka tämän bändin taru loppui niin musikki elää yhä! (No niin, nyt saa nauraa)
:lol:
Toivottavasti joku Einstein nyt tajuaa mitä mä yritän sanoa. Jos joku muu kappaleen fani osais kuvailla vähän paremmin...
31.12.2005 8:25
On se hyvä, että on muitakin kuin minä, jotka kyseisestä kappaleesta niin kovasti pitävät! Mietin nimittäin eilen tuon viestin lähettäessäni (Huomio Mari ja co.!), että sillä varmaan ansaitsisin jo Harhaa.comin vuoden kunniamaininnan kategoriassa "Vuoden vuolain ja imelin Anssi -kehu", johon täten voisinkin asettaa itseni ehdolle... :lol:
Mutta seison silti ilman muuta noiden sanojen takana, sehän on selvä, sillä juuri noin minä tunnen ja koen.
Se on muuten ihan uskomattoman vaikeaa yrittää pukea sanoiksi niitä fiiliksiä, mitä kyseinen biisi herättää! Kun ei oikein itsekään ymmärrä asiaa, niin yritä nyt siinä sitten selittää sitä muille...
Ilona86Trientale
Tiedän, että olen kehunut biisiä monesti ennenkin, mutta suon silti itselleni oikeuden kehua sitä vielä vähän lisää.
Se käy hyvin :D Sinä sanoit paljon sellaista, mitä minä en ainakaan osannut sanoiksi noin täydellisesti pukea kyseisestä kappaleesta!
On se hyvä, että on muitakin kuin minä, jotka kyseisestä kappaleesta niin kovasti pitävät! Mietin nimittäin eilen tuon viestin lähettäessäni (Huomio Mari ja co.!), että sillä varmaan ansaitsisin jo Harhaa.comin vuoden kunniamaininnan kategoriassa "Vuoden vuolain ja imelin Anssi -kehu", johon täten voisinkin asettaa itseni ehdolle... :lol:
Mutta seison silti ilman muuta noiden sanojen takana, sehän on selvä, sillä juuri noin minä tunnen ja koen.
Se on muuten ihan uskomattoman vaikeaa yrittää pukea sanoiksi niitä fiiliksiä, mitä kyseinen biisi herättää! Kun ei oikein itsekään ymmärrä asiaa, niin yritä nyt siinä sitten selittää sitä muille...
31.12.2005 11:01
Rakkaus on murhaa äänestin ensi sijalle, kuten edelliselläkin kerralla. Ensinnäkin se on melodialtaan äärettömän kaunis, parasta kuitenkin on täysillä laulettu ja soitettu huumaava kertausosa viuluineen. Vaikeata on valinta kuitenkin Älä mene pois -biisin ja ROM:n välillä. Yhdyn Trientalen analyysiin ÄMP:stä täysin. Joku arvosteli ÄMP:n sijoittelua ROM:n jälkeen, mutta mielestäni se sopii parhaiten juuri siihen paikkaan. Rock-unelma on kärkikolmikossa myös, surullista ja haikeaa on kuulla soittajapoikien unelmien karkaavan. Maailma on tyly. Taas kerran pitäisi luetella myös muut ROM-albumin biisit, ne ovat kaikki hyviä, Huoneessa, Kaveria ei jätetä, Jennifer Aniston ym. Lisäksi ainoa oikea esittäjä näille biiseille on Anssi itse, Anssilla on kaunis, pehmeä ääni :!: :) :P
31.12.2005 11:55
No jospa mäkin yritän laittaa tänne jotain perusteluja (paino sanalla yritän.) Äänestin Rakkaus on murhaa -kappaletta, vaikka todellisuudessa olisin ihan yhtä hyvin voinut äänestää myös Jennifer Anistonia.
Olen hehkuttanut Rakkaus on murhaa:ta ainakin jossain viestissäni, joten sitä en nyt sen enempää enää tee muuta kuin toteamalla ykskantaan, että kyseinen biisi on yksinkertaisesti mestariteos. Samaistun kyseisen biisin tunnetilaan ja sanoihin aivan 100%:sti, olen kokenut sen ja vaikka siitä on aikaa, sellaisia fiiliksiä ei koskaan unohda. Anssi on kirjoittanut kyseiseen biisiin hyvin oivalliset sanat ja hän esittää biisin niin uskottavasti ja tunnetiloihin samaistuen... Jouset tekee biisistä todella dramaattisen ja kyllä dramaattisuus kuuluu ehdottomasti "rakkaus on murhaa"-tunnetiloihin! No tulihan tässä nyt jotain ylistystä ja vuodatusta, mutta sehän on ilmeisesti täällä sallittua. :D
No miks oisin yhtä hyvin voinut äänestää Jennifer Anistonia.... Siinä on oivallinen tarina, hyvin ajankohtaiset sanat ja tarttuva kertosäe. Kertosäe iskee suoraan tajuntaan, mutta vielä enemmän niin tekee Anssin viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan". Sanotaan nyt sitten vielä tämäkin, vaikka ei nyt liity itse biisiin sinällään, mutta JA tulee aina olemaan mulle todella erityinen biisi sen takia, kun se muistuttaa mua Anssin näkemisestä livenä ensimmäistä kertaa... Sitä ei unohda koskaan!! (Ja sana koskaan ei ole liiottelua tässä yhteydessä.)
Olen hehkuttanut Rakkaus on murhaa:ta ainakin jossain viestissäni, joten sitä en nyt sen enempää enää tee muuta kuin toteamalla ykskantaan, että kyseinen biisi on yksinkertaisesti mestariteos. Samaistun kyseisen biisin tunnetilaan ja sanoihin aivan 100%:sti, olen kokenut sen ja vaikka siitä on aikaa, sellaisia fiiliksiä ei koskaan unohda. Anssi on kirjoittanut kyseiseen biisiin hyvin oivalliset sanat ja hän esittää biisin niin uskottavasti ja tunnetiloihin samaistuen... Jouset tekee biisistä todella dramaattisen ja kyllä dramaattisuus kuuluu ehdottomasti "rakkaus on murhaa"-tunnetiloihin! No tulihan tässä nyt jotain ylistystä ja vuodatusta, mutta sehän on ilmeisesti täällä sallittua. :D
No miks oisin yhtä hyvin voinut äänestää Jennifer Anistonia.... Siinä on oivallinen tarina, hyvin ajankohtaiset sanat ja tarttuva kertosäe. Kertosäe iskee suoraan tajuntaan, mutta vielä enemmän niin tekee Anssin viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan". Sanotaan nyt sitten vielä tämäkin, vaikka ei nyt liity itse biisiin sinällään, mutta JA tulee aina olemaan mulle todella erityinen biisi sen takia, kun se muistuttaa mua Anssin näkemisestä livenä ensimmäistä kertaa... Sitä ei unohda koskaan!! (Ja sana koskaan ei ole liiottelua tässä yhteydessä.)
31.12.2005 14:28
Tässä vielä linkki siihen alkuperäiseen paras biisi -keskusteluun: viewtopic.php?t=1155
Joo, myönnetään ehdokkuus. Voitto ei ole ihan selkeä, koska levynjulkaisuaikoihin foorumi suorastaan pursui aika vuolaita ja imeliä kehuja. Toivottavasti kukaan ei yritä tämän illan aikana pistää enää paremmaksi...
Itsekin käytin äänioikeuttani ja äänestin mestariteosta nimeltään Rakkaus on murhaa. (Tässä oiskin hyvä tilaisuus siihen vuolaaseen kehuun...) Eilen hiplasin paikallisessa tavaratalossa erästä oikein mukavaa mustaa vaatekappaletta, kun tajusin kaiuttimista soivan just tämän kyseisen biisin. Eka kerta kun olen kuullut sen noin ihan yllättäen. Eihän siinä voinut muutamaan minuuttiin juuri muuta tehdä kuin keskittyä kuuntelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Samalla muistelin sitä ikimuistoista tilannetta, jolloin kuulin kappaleen ekaa kertaa. Sitä on mahdotonta sanoin kuvata. Onneksi oli kaksi kättä joilla taputtaa!
Trientale varmaan ansaitsisin jo Harhaa.comin vuoden kunniamaininnan kategoriassa "Vuoden vuolain ja imelin Anssi -kehu"
Joo, myönnetään ehdokkuus. Voitto ei ole ihan selkeä, koska levynjulkaisuaikoihin foorumi suorastaan pursui aika vuolaita ja imeliä kehuja. Toivottavasti kukaan ei yritä tämän illan aikana pistää enää paremmaksi...
Itsekin käytin äänioikeuttani ja äänestin mestariteosta nimeltään Rakkaus on murhaa. (Tässä oiskin hyvä tilaisuus siihen vuolaaseen kehuun...) Eilen hiplasin paikallisessa tavaratalossa erästä oikein mukavaa mustaa vaatekappaletta, kun tajusin kaiuttimista soivan just tämän kyseisen biisin. Eka kerta kun olen kuullut sen noin ihan yllättäen. Eihän siinä voinut muutamaan minuuttiin juuri muuta tehdä kuin keskittyä kuuntelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Samalla muistelin sitä ikimuistoista tilannetta, jolloin kuulin kappaleen ekaa kertaa. Sitä on mahdotonta sanoin kuvata. Onneksi oli kaksi kättä joilla taputtaa!
1.1.2006 8:24
Etkä maininnu niitä väristyksiä! Kumma tapaus... :wink:
a9800362 No miks oisin yhtä hyvin voinut äänestää Jennifer Anistonia...
Etkä maininnu niitä väristyksiä! Kumma tapaus... :wink:
1.1.2006 12:53
Mä äänestin Jenniferiä.Olisin tietysti voinut ääneni antaa ÄMP:lle tai Joelle tai sit vaikka ROM:lle.Vaan kun niistä joku piti valita.Melkein piti arpomalla laittaa.
2.1.2006 7:06
Nappisimmulle tiedoksi, että jätin aivan tietoisesti nämä kuuluisat kylmät väreet mainitsematta! :) Ja aivan siitä syytä, että täällä forumilla on varmaan 10 mun kirjottamaa viestiä, joissa ne ON mainittu. Mutta ehkä nyt sitten jotain analyysiä "yleisön painostuksesta".
Trientale kirjoitti aiemmin pitkän viestin analysoiden sitä, miten Älä mene pois -biisi vaikuttaa häneen ja minkälaisia tuntemuksia se hänessä herättää. Mun mielestä oli rohkeaa kirjoittaa noinkin henkilökohtaisista tuntemuksista. Sitä oli mukava lukea. Siinä oli mainittu, miten joku biisi voi saada fyysisiä tuntemuksia aikaan, henkisten lisäksi. Tämän allekirjoitan itsekin (viittaus tuonne ylös).
Mun kohdalla Jennifer Aniston toimii sellasena biisinä, joka saa fyysisiä tuntemuksia aikaan. En voi sille mitään, että kun kuulen kyseisen biisin vaikka radiosta, muu maailma katoaa ympäriltä ja tunnen kylmien väristysten menevän pitkin selkää... On totta, että sellaset biisit, jotka kokee jollain tavalla hyvin henkilökohtaisiksi, vaikuttaa kaikista voimakkaimmin. Tai sellaiset biisit, jotka on kuullut silloin, kun itselle jotain hyvin tärkeää on tapahtunut tai sellaista, mihin liittyy voimakkaita tunnetiloja. Tästä ei varmasti kans paljoa ymmärtänyt, mutta ei viittis kauheen henkilökohtaselle tasolle mennä näin julkisella keskusteluforumilla kuitenkaan.
Se on kans jännää, miten jotain biisiä kuunnellessa tulee sellainen tunne, että "tuo biisi voisi kertoa suoraan mun elämästä". Mä voisin sanoa melkeen tuota samaa Rakkaus on murhaa -biisistä. Sen takia se onkin niin hyvä, kun se on mulle niin realistinen! Ne sanat ja biisin ilmentämät tunnetilat kuvastaa niin hyvin mun elämää 10 vuotta sitten. Kukaan ei olisi voinut paremmin kuvastaa tai ilmaista mun fiiliksiä tai tunnetiloja silloin kuin tuo biisi Rakkaus on murhaa.
Anssin biisit toimii muutenkin, yleiselläkin tasolla, mulle ainakin henkisesti parantavana voimana. (Nyt kun päästiin tälle kehu-asteelle.) Mä olen niin monena hetkenä saanut voimaa niistä, jaksanut jatkaa eteenpäin. Takuuvarma keino kohentaa omaa mielialaa, saada voimia heikkona hetkenä. Tällaisena voimana ei vielä tähän päivään mennessä ole kenenkään muun musiikki toiminut, vaikka paljon erilaista musiikkia kuuntelenkin. Ja vielä ei niin huonosti ole mennyt, etteikö Anssin kirjoittamat laulut ois auttaneet ja toivottavasti sitä hetkeä ei tarvitse kokeakaan.
Nappisimmua9800362 No miks oisin yhtä hyvin voinut äänestää Jennifer Anistonia...
Etkä maininnu niitä väristyksiä! Kumma tapaus... :wink:
Nappisimmulle tiedoksi, että jätin aivan tietoisesti nämä kuuluisat kylmät väreet mainitsematta! :) Ja aivan siitä syytä, että täällä forumilla on varmaan 10 mun kirjottamaa viestiä, joissa ne ON mainittu. Mutta ehkä nyt sitten jotain analyysiä "yleisön painostuksesta".
Trientale kirjoitti aiemmin pitkän viestin analysoiden sitä, miten Älä mene pois -biisi vaikuttaa häneen ja minkälaisia tuntemuksia se hänessä herättää. Mun mielestä oli rohkeaa kirjoittaa noinkin henkilökohtaisista tuntemuksista. Sitä oli mukava lukea. Siinä oli mainittu, miten joku biisi voi saada fyysisiä tuntemuksia aikaan, henkisten lisäksi. Tämän allekirjoitan itsekin (viittaus tuonne ylös).
Mun kohdalla Jennifer Aniston toimii sellasena biisinä, joka saa fyysisiä tuntemuksia aikaan. En voi sille mitään, että kun kuulen kyseisen biisin vaikka radiosta, muu maailma katoaa ympäriltä ja tunnen kylmien väristysten menevän pitkin selkää... On totta, että sellaset biisit, jotka kokee jollain tavalla hyvin henkilökohtaisiksi, vaikuttaa kaikista voimakkaimmin. Tai sellaiset biisit, jotka on kuullut silloin, kun itselle jotain hyvin tärkeää on tapahtunut tai sellaista, mihin liittyy voimakkaita tunnetiloja. Tästä ei varmasti kans paljoa ymmärtänyt, mutta ei viittis kauheen henkilökohtaselle tasolle mennä näin julkisella keskusteluforumilla kuitenkaan.
Se on kans jännää, miten jotain biisiä kuunnellessa tulee sellainen tunne, että "tuo biisi voisi kertoa suoraan mun elämästä". Mä voisin sanoa melkeen tuota samaa Rakkaus on murhaa -biisistä. Sen takia se onkin niin hyvä, kun se on mulle niin realistinen! Ne sanat ja biisin ilmentämät tunnetilat kuvastaa niin hyvin mun elämää 10 vuotta sitten. Kukaan ei olisi voinut paremmin kuvastaa tai ilmaista mun fiiliksiä tai tunnetiloja silloin kuin tuo biisi Rakkaus on murhaa.
Anssin biisit toimii muutenkin, yleiselläkin tasolla, mulle ainakin henkisesti parantavana voimana. (Nyt kun päästiin tälle kehu-asteelle.) Mä olen niin monena hetkenä saanut voimaa niistä, jaksanut jatkaa eteenpäin. Takuuvarma keino kohentaa omaa mielialaa, saada voimia heikkona hetkenä. Tällaisena voimana ei vielä tähän päivään mennessä ole kenenkään muun musiikki toiminut, vaikka paljon erilaista musiikkia kuuntelenkin. Ja vielä ei niin huonosti ole mennyt, etteikö Anssin kirjoittamat laulut ois auttaneet ja toivottavasti sitä hetkeä ei tarvitse kokeakaan.
4.1.2006 7:32
Täytyy myöntää, että jos Anssi on kokenut itsensä alastomaksi joitain biisejään tehdessään, niin kyllä minäkin noinkin henkilökohtaiselle tasolle menevää palautetta antaessani. Mietin pitkään, kehtaanko moista tänne edes kirjoittaa. Toisaalta Anssille on varmaan mukavampaa ja ehkä hyödyllisempääkin (no, sitä nyt en sano, miten hyödyllinen tuo viestini oli, mutta...) saada hyvistä biiseistä muutakin kommenttia kuin "ihana, mahtava" jne. (jollaista tosin myönnän myös kirjoittaneeni), joten ajattelin, että kaitpa tuon voi sitten tänne postittaa. Ja halusin tosiaan edes yrittää selittää, miksi se biisi on minulle niin tärkeä. Yritin sitä kyllä joskus sanoa Anssille kasvotustenkin, mutta on vielä vaikeampaa antaa tuollaista palautetta suullisesti kuin kirjallisesti...
Täytyy myös sanoa, että tuo on varmaan sillä rajalla, kuinka henkilökohtaisesti ylipäätään viitsin minnekään julkiselle foorumille kirjoittaa. Toki voisin mennä vielä syvemmälle itseeni ja selittää vielä tarkemmin sen biisin merkitystä itselleni, mutta se taas voisi olla kiusallista luettavaa jopa itselleni. Siksi toivon, että tuosta aiemmasta viestistä löytyy se idea edes jotenkin.
a9800362 Trientale kirjoitti aiemmin pitkän viestin analysoiden sitä, miten Älä mene pois -biisi vaikuttaa häneen ja minkälaisia tuntemuksia se hänessä herättää. Mun mielestä oli rohkeaa kirjoittaa noinkin henkilökohtaisista tuntemuksista.
Täytyy myöntää, että jos Anssi on kokenut itsensä alastomaksi joitain biisejään tehdessään, niin kyllä minäkin noinkin henkilökohtaiselle tasolle menevää palautetta antaessani. Mietin pitkään, kehtaanko moista tänne edes kirjoittaa. Toisaalta Anssille on varmaan mukavampaa ja ehkä hyödyllisempääkin (no, sitä nyt en sano, miten hyödyllinen tuo viestini oli, mutta...) saada hyvistä biiseistä muutakin kommenttia kuin "ihana, mahtava" jne. (jollaista tosin myönnän myös kirjoittaneeni), joten ajattelin, että kaitpa tuon voi sitten tänne postittaa. Ja halusin tosiaan edes yrittää selittää, miksi se biisi on minulle niin tärkeä. Yritin sitä kyllä joskus sanoa Anssille kasvotustenkin, mutta on vielä vaikeampaa antaa tuollaista palautetta suullisesti kuin kirjallisesti...
Täytyy myös sanoa, että tuo on varmaan sillä rajalla, kuinka henkilökohtaisesti ylipäätään viitsin minnekään julkiselle foorumille kirjoittaa. Toki voisin mennä vielä syvemmälle itseeni ja selittää vielä tarkemmin sen biisin merkitystä itselleni, mutta se taas voisi olla kiusallista luettavaa jopa itselleni. Siksi toivon, että tuosta aiemmasta viestistä löytyy se idea edes jotenkin.
4.1.2006 9:31
Sitähän se kaikki on; rakkautta, rakkautta vaan...
Ei tässä tarvitse kenenkään nolostella. Tämän vuoksi näitä rakkaus- ja kaipauslauluja niin älyttömästi tehdään, kun vetoavat ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Varmaan itse kullakin on näitä tiettyjä rakkaita omaa elämää läheltä liippaavia biisejä, jotka sykähdyttävät ja säilyvät mielessä pitkään. Iän ja elämänkokemuksen myötä tuppaavat vielä lisääntymään. Ja lisäksi sellaisia biisejä, jotka tuovat mieleen jonkun tärkeän tapahtuman ja jotka säilyvät sen vuoksi aina rakkaina mielessä, vaikka elämä ajanmyötä muuttuu.
Jos artisti taas liikaa tuppaa oman elämänsä tilannetta biiseihin, niin se voi joskus (ainakin minua) ärsyttää ja tuntee jonkinlaista myötähäpeää. Ihme kyllä näin ei käynyt minulle Anssin Nummela-biisin kanssa.
Ei tässä tarvitse kenenkään nolostella. Tämän vuoksi näitä rakkaus- ja kaipauslauluja niin älyttömästi tehdään, kun vetoavat ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Varmaan itse kullakin on näitä tiettyjä rakkaita omaa elämää läheltä liippaavia biisejä, jotka sykähdyttävät ja säilyvät mielessä pitkään. Iän ja elämänkokemuksen myötä tuppaavat vielä lisääntymään. Ja lisäksi sellaisia biisejä, jotka tuovat mieleen jonkun tärkeän tapahtuman ja jotka säilyvät sen vuoksi aina rakkaina mielessä, vaikka elämä ajanmyötä muuttuu.
Jos artisti taas liikaa tuppaa oman elämänsä tilannetta biiseihin, niin se voi joskus (ainakin minua) ärsyttää ja tuntee jonkinlaista myötähäpeää. Ihme kyllä näin ei käynyt minulle Anssin Nummela-biisin kanssa.
4.1.2006 11:23
On sen verran väkevä Springsteen-kausi meneillään, että tällä hetkellä Joki kolahtaa ehkä parhaiten. Insomnia iskee myös tunnelmallaan.
Ja jostain syystä forumin valtaväestön hehkuttama Rakkaus on murhaa ei vaan ota osuakseen meikäläisen musiikkikorvaan. Jostain syystä säkeiden riimittömyys häiritsee suuresti, ja säkeistöt kyllästyttävät elottomuudellaan. Kertsi sinänsä on hieno, muttei riittävän pelastaakseen sitä pääsemään kuuntelulistalla kovinkaan korkealle.
Ja jostain syystä forumin valtaväestön hehkuttama Rakkaus on murhaa ei vaan ota osuakseen meikäläisen musiikkikorvaan. Jostain syystä säkeiden riimittömyys häiritsee suuresti, ja säkeistöt kyllästyttävät elottomuudellaan. Kertsi sinänsä on hieno, muttei riittävän pelastaakseen sitä pääsemään kuuntelulistalla kovinkaan korkealle.
4.1.2006 15:57
Itsellä ei vielä tuota levyä oo joulupukin pihiyden ja oman rahattomuuden vuoksi- en oo kuullut kun muutaman ja nekin radiosta.
Äkkirikastumista odotellessa, Nummela on parempi niistä kahdesta aiemmasta.
Äkkirikastumista odotellessa, Nummela on parempi niistä kahdesta aiemmasta.
6.1.2006 11:09
Metsätähti kertoi edellä ihailtavan avoimesti ja rehellisesti ajatuksistaan Älä mene pois –kappaleesta. Hänen kertomastaan käy kuitenkin selkeästi ilmi, että syyt miksi hän niin paljon pitää kappaleesta ovat henkilökohtaisia: "…biisin myötä mieleen tulee aina niin vahvoja muistoja, hetkiä ja tunteita omasta elämästä mieleen. Niitä tunteita, joita onnekseni saan juuri nykyisessä elämäntilanteessani niin usein ja niin kauniina kokea. … ÄMP taas on kokonaisuutena biisi, joka on minulle niin totta. …"
Eli syyt ovat niin sanotusti ulkomusiikillisia. Tämä vain toteamuksena, sillä siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, parasta musiikissahan juuri on se, että se herättää tunteita ja vaikuttaa voimakkaasti kuulijaan.
Älä mene pois on ihan nätti kappale, josta varmasti olisi saanut kelvollisen, ehkä hyvänkin albumiraidan. Kappalehan alkaa nättinä ja tunnelmallisena biisinä (lukuun ottamatta sitä 15 sekunnin introa), mutta sen jälkeen ajaudutaan täysin käsittämättömille teille. Eikä biisiä vaivaa ainoastaan se, että se on ylikuorrutettu, vaan se jousi- ja puhallinsovitus on yksinkertaisesti huono ja kliseemäinen.
Joku täällä foorumilla käytti ÄMP:stä sanaa radiohitti. Ehkä on vahvasti liioiteltua puhua radiohitistä, vaikka se joillakin kanavilla on soinutkin ja oli jossain vaiheessa Radio Suomen listaykkönen. Nimittäin Suomen radiolistalla tuo kappale ei ole kertaakaan ollut, toisin kuin Aniston ja Karhusaari, joka oli useita viikkoja jopa listan ykkösenä (tarkempaa tietoa luettavissa täältä: http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... lastot.txt). Toki toivon tuollekin Anssin kappaleelle (siis ÄMP) kaikkea mahdollista menestystä, ja on hienoa, että niin monet pitävät siitä. Minun mielestäni kappale on kuitenkin pilattu studiossa, mikä on varmaan tullut ilmi jo aiemminkin. ;-)
ROM-albumin kohdalla kappaleet on aika helppo sijoittaa laadullisiin kategorioihin.
Levyllä on neljä erinomaista kappaletta (aakkosjärjestyksessä):
Huoneessa
Jennifer Aniston
Joki
Rakkaus on murhaa
Niiden jälkeen tulee
Insomnia
Karhusaari
Hakaniemen harmaa mies
Rock-unelma
Kaksi huonointa kappaletta (ja nyt siis ei arvioida kappaleita sinänsä, vaan niitä versioita, jotka ovat albumille päätyneet) ovat selkeästi (aakkosjärjestyksessä)
Kaveria ei jätetä
Älä mene pois
Älä mene pois on Anssin kappaleista varmaankin se, joka on jakanut kuulijoita jyrkimmin. Mielenkiintoista!
Eli syyt ovat niin sanotusti ulkomusiikillisia. Tämä vain toteamuksena, sillä siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, parasta musiikissahan juuri on se, että se herättää tunteita ja vaikuttaa voimakkaasti kuulijaan.
Älä mene pois on ihan nätti kappale, josta varmasti olisi saanut kelvollisen, ehkä hyvänkin albumiraidan. Kappalehan alkaa nättinä ja tunnelmallisena biisinä (lukuun ottamatta sitä 15 sekunnin introa), mutta sen jälkeen ajaudutaan täysin käsittämättömille teille. Eikä biisiä vaivaa ainoastaan se, että se on ylikuorrutettu, vaan se jousi- ja puhallinsovitus on yksinkertaisesti huono ja kliseemäinen.
Joku täällä foorumilla käytti ÄMP:stä sanaa radiohitti. Ehkä on vahvasti liioiteltua puhua radiohitistä, vaikka se joillakin kanavilla on soinutkin ja oli jossain vaiheessa Radio Suomen listaykkönen. Nimittäin Suomen radiolistalla tuo kappale ei ole kertaakaan ollut, toisin kuin Aniston ja Karhusaari, joka oli useita viikkoja jopa listan ykkösenä (tarkempaa tietoa luettavissa täältä: http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... lastot.txt). Toki toivon tuollekin Anssin kappaleelle (siis ÄMP) kaikkea mahdollista menestystä, ja on hienoa, että niin monet pitävät siitä. Minun mielestäni kappale on kuitenkin pilattu studiossa, mikä on varmaan tullut ilmi jo aiemminkin. ;-)
ROM-albumin kohdalla kappaleet on aika helppo sijoittaa laadullisiin kategorioihin.
Levyllä on neljä erinomaista kappaletta (aakkosjärjestyksessä):
Huoneessa
Jennifer Aniston
Joki
Rakkaus on murhaa
Niiden jälkeen tulee
Insomnia
Karhusaari
Hakaniemen harmaa mies
Rock-unelma
Kaksi huonointa kappaletta (ja nyt siis ei arvioida kappaleita sinänsä, vaan niitä versioita, jotka ovat albumille päätyneet) ovat selkeästi (aakkosjärjestyksessä)
Kaveria ei jätetä
Älä mene pois
Älä mene pois on Anssin kappaleista varmaankin se, joka on jakanut kuulijoita jyrkimmin. Mielenkiintoista!
6.1.2006 16:00
Sami kirjoitti Älä mene pois -kappaleesta:
"Minun mielestäni kappale on kuitenkin pilattu studiossa, mikä on varmaan tullut ilmi jo aiemminkin. ;-)
Ei ole pilattu :twisted: :mrgreen:
"Minun mielestäni kappale on kuitenkin pilattu studiossa, mikä on varmaan tullut ilmi jo aiemminkin. ;-)
Ei ole pilattu :twisted: :mrgreen:
6.1.2006 16:51
Kolme biisiä on ylitse muiden, ja nämä pystyn laittamaan järjestykseen:
Rock-unelma
Jennifer Aniston
Joki
Keskikastissa ovat kappaleet, joita en edes yritä pistää järjestykseen:
Huoneessa
Kaveria ei jätetä
Rakkaus on murhaa, joka olisi ilman lopuketta kärkipäässä
Hakaniemen harmaa mies
Häntäpäässä ovat, ei missään järjestyksessä nämäkään:
Karhusaari, joka olisi ilman huuliharppua ja hiljaisemmilla rummuilla keskikastissa
Älä mene pois, josta levyllä nyt vaan on kökkö versio
Insomnia
Tässä on siis yritetty ajatella levyversioita. Jos Insomniasta olisi laitettu singleversio varsinaiselle levylle, sekin olisi ehkä kohonnut ranking-listalla korkeammalle.
Rock-unelma
Jennifer Aniston
Joki
Keskikastissa ovat kappaleet, joita en edes yritä pistää järjestykseen:
Huoneessa
Kaveria ei jätetä
Rakkaus on murhaa, joka olisi ilman lopuketta kärkipäässä
Hakaniemen harmaa mies
Häntäpäässä ovat, ei missään järjestyksessä nämäkään:
Karhusaari, joka olisi ilman huuliharppua ja hiljaisemmilla rummuilla keskikastissa
Älä mene pois, josta levyllä nyt vaan on kökkö versio
Insomnia
Tässä on siis yritetty ajatella levyversioita. Jos Insomniasta olisi laitettu singleversio varsinaiselle levylle, sekin olisi ehkä kohonnut ranking-listalla korkeammalle.
6.1.2006 17:59
Tässä tulee koko levyn biisit paremmuusjärjestyksessä. Jennifer Aniston on paras ja harmaa mies Hakaniemestä huonoin.
Viiden tähden biisit:
1. Jennifer Aniston
2. Rakkaus on murhaa
3. Insomnia
4. Rock-unelma
Neljä tähteä:
5. Älä mene pois
6. Joki
7. Huoneessa
Kolme tähteä:
8. Kaveria ei jätetä
9. Karhusaari
10. Hakaniemen harmaa mies
Viiden tähden biisit:
1. Jennifer Aniston
2. Rakkaus on murhaa
3. Insomnia
4. Rock-unelma
Neljä tähteä:
5. Älä mene pois
6. Joki
7. Huoneessa
Kolme tähteä:
8. Kaveria ei jätetä
9. Karhusaari
10. Hakaniemen harmaa mies
7.1.2006 21:11
Tismalleen samaa mieltä! Musta se singellä ollut versio on selkeästi parempi kuin levylle päätynyt versio. Singe-versio ei kuulosta ollenkaan niin "monotoniselta" ja samalla äänellä lauletulta kuin levylle päätynyt versio. Tykkäisin itsekin Insomniasta enemmän, jos levylle olisi päätynyt single-versio.
Vielä kommenttia Samin viestistä. Meikäläinen jossain viestissä puhui Älä mene pois -biisistä käyttäen sanaa "radiohitti". Mielestäni tällainen termi oli sen puitteissa aivan aiheellinen, kun biisi on kuitenkin soinut tosi paljon radiossa, esim. Radio Suomessa. Tarviiko olla jossain virallisen listan ykkösenä ennen kuin voi alkaa puhua jostain kappaleesta radiohittinä? Mielestäni ei. En tiedä, onko sanalle "radiohitti" olemassa mitään virallista määritelmää, mutta mielestäni radiohittejä ovat sellaiset biisit, jotka soivat tosi useasti radiossa. Tämä ehkä kuulostaa naiivilta, mutta näin asian itse näen. Enkä halua alkaa aiheesta mitenkään kinaamaan...! :)
Susa Jos Insomniasta olisi laitettu singleversio varsinaiselle levylle, sekin olisi ehkä kohonnut ranking-listalla korkeammalle.
Tismalleen samaa mieltä! Musta se singellä ollut versio on selkeästi parempi kuin levylle päätynyt versio. Singe-versio ei kuulosta ollenkaan niin "monotoniselta" ja samalla äänellä lauletulta kuin levylle päätynyt versio. Tykkäisin itsekin Insomniasta enemmän, jos levylle olisi päätynyt single-versio.
Vielä kommenttia Samin viestistä. Meikäläinen jossain viestissä puhui Älä mene pois -biisistä käyttäen sanaa "radiohitti". Mielestäni tällainen termi oli sen puitteissa aivan aiheellinen, kun biisi on kuitenkin soinut tosi paljon radiossa, esim. Radio Suomessa. Tarviiko olla jossain virallisen listan ykkösenä ennen kuin voi alkaa puhua jostain kappaleesta radiohittinä? Mielestäni ei. En tiedä, onko sanalle "radiohitti" olemassa mitään virallista määritelmää, mutta mielestäni radiohittejä ovat sellaiset biisit, jotka soivat tosi useasti radiossa. Tämä ehkä kuulostaa naiivilta, mutta näin asian itse näen. Enkä halua alkaa aiheesta mitenkään kinaamaan...! :)
8.1.2006 10:40
Monet "radiohitteinä" pidetyt kappaleet eivät näe mielestäni edes mitään virallisten listojen päivänvaloa. Kyllähän niihin varmasti usein liitetään, että ne ovat jollain listoilla, mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Eikö esimerkiksi "Karhusaari" ollut viime kesän radiohitti, ja kuitenkaan sitä listaykkösenä ei ollut juurikaan.
Tai voidaanhan asia kääntää toisinpäin... Onko esimerkiksi listoilla viime vuonna hyvin pärjänneet Il Divo tai Smurffit kuitenkaan radiohittejä :D Onneksi ei...
a9800362 Tarviiko olla jossain virallisen listan ykkösenä ennen kuin voi alkaa puhua jostain kappaleesta radiohittinä? Mielestäni ei. En tiedä, onko sanalle "radiohitti" olemassa mitään virallista määritelmää, mutta mielestäni radiohittejä ovat sellaiset biisit, jotka soivat tosi useasti radiossa.
Monet "radiohitteinä" pidetyt kappaleet eivät näe mielestäni edes mitään virallisten listojen päivänvaloa. Kyllähän niihin varmasti usein liitetään, että ne ovat jollain listoilla, mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Eikö esimerkiksi "Karhusaari" ollut viime kesän radiohitti, ja kuitenkaan sitä listaykkösenä ei ollut juurikaan.
Tai voidaanhan asia kääntää toisinpäin... Onko esimerkiksi listoilla viime vuonna hyvin pärjänneet Il Divo tai Smurffit kuitenkaan radiohittejä :D Onneksi ei...
8.1.2006 10:47
Kyllä radiohitin tunnistaa, jos vähäkin kuuntelee radiota. Eli sellainen biisi, joka soi joka asemalla kyllästymiseen asti. Anssilta esim. Nummela, Puistossa ja Milla kai suurimmat radiohitit.
8.1.2006 11:44
Hakaniemen harmaa mies. Se on Piisi.
8.1.2006 19:47
Ei tarvitse olla jossain virallisen listan ykkösenä. Mutta jos kappaleesta puhutaan radiohittinä, voisi olettaa sen löytyvän Suomen radiolistalta. Älä mene pois ei ole ollut kertaakaan ko. listalla, ei millään korkeudella, vaikka listaa julkaistaan viikoittain ja siinä on mainittu aina kunkin viikon top 40 radiokappaletta.
Radiohitti on maalaisjärjellä ajateltuna sellainen kappale, joka soi paljon radiossa, kuten sinäkin toteat. Kappaleiden soimista radioissa tilastoidaan ja tämän tilastoinnin tulos on Suomen radiolista. Eli ne kappaleet, jotka soivat paljon radiossa, ovat tämän listan kärkipäässä ja ne, jotka eivät soi radiossa paljon, ovat tämän listan häntäpäässä tai eivät listalla ollenkaan. Jos jollakulla on muunlaista tietoa, kertokoon.
Karhusaarihan nimenomaan oli virallisen Suomen radiolistan ykkösenä, vieläpä peräti seitsemän viikkoa. Se oli radiohitti!
Aiemmin keskusteltiin siitä, onko ÄMP iskelmää, nyt siitä, onko se radiohitti. Mitä seuraavaksi?
Ugh!
a9800362 Vielä kommenttia Samin viestistä. Meikäläinen jossain viestissä puhui Älä mene pois -biisistä käyttäen sanaa "radiohitti". Mielestäni tällainen termi oli sen puitteissa aivan aiheellinen, kun biisi on kuitenkin soinut tosi paljon radiossa, esim. Radio Suomessa. Tarviiko olla jossain virallisen listan ykkösenä ennen kuin voi alkaa puhua jostain kappaleesta radiohittinä?
Ei tarvitse olla jossain virallisen listan ykkösenä. Mutta jos kappaleesta puhutaan radiohittinä, voisi olettaa sen löytyvän Suomen radiolistalta. Älä mene pois ei ole ollut kertaakaan ko. listalla, ei millään korkeudella, vaikka listaa julkaistaan viikoittain ja siinä on mainittu aina kunkin viikon top 40 radiokappaletta.
a9800362 Mielestäni ei. En tiedä, onko sanalle "radiohitti" olemassa mitään virallista määritelmää, mutta mielestäni radiohittejä ovat sellaiset biisit, jotka soivat tosi useasti radiossa. Tämä ehkä kuulostaa naiivilta, mutta näin asian itse näen. Enkä halua alkaa aiheesta mitenkään kinaamaan...!
Radiohitti on maalaisjärjellä ajateltuna sellainen kappale, joka soi paljon radiossa, kuten sinäkin toteat. Kappaleiden soimista radioissa tilastoidaan ja tämän tilastoinnin tulos on Suomen radiolista. Eli ne kappaleet, jotka soivat paljon radiossa, ovat tämän listan kärkipäässä ja ne, jotka eivät soi radiossa paljon, ovat tämän listan häntäpäässä tai eivät listalla ollenkaan. Jos jollakulla on muunlaista tietoa, kertokoon.
Ilona86
Monet "radiohitteinä" pidetyt kappaleet eivät näe mielestäni edes mitään virallisten listojen päivänvaloa. Kyllähän niihin varmasti usein liitetään, että ne ovat jollain listoilla, mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Eikö esimerkiksi "Karhusaari" ollut viime kesän radiohitti, ja kuitenkaan sitä listaykkösenä ei ollut juurikaan.
Karhusaarihan nimenomaan oli virallisen Suomen radiolistan ykkösenä, vieläpä peräti seitsemän viikkoa. Se oli radiohitti!
Aiemmin keskusteltiin siitä, onko ÄMP iskelmää, nyt siitä, onko se radiohitti. Mitä seuraavaksi?
Ugh!
9.1.2006 5:35
Ei kai radiohitti ja iskelmä ole toisiaan poissulkevia?
9.1.2006 6:51
Ei tietenkään, monet iskelmät ovat radiohittejä.
Gimma Ei kai radiohitti ja iskelmä ole toisiaan poissulkevia?
Ei tietenkään, monet iskelmät ovat radiohittejä.
11.4.2006 7:24
Tuntuu aika kornilta alkaa turisemaan seuraavaa juttua. Aion kuitenkin ottaa sen nyt esiin.
Oon toitottanut täällä foorumeilla ÄMP:in ihanuutta ja lutuisuutta, että se on ehdottomasti paras biisi ikinä. Ääripäässä on ollut ROM. En ole voinut jotenkin sietää koko biisiä. Nyt tuntuu, että tämä ajatusmaailma on kääntynyt ihan päälaelleen. Onhan se toki, että eri elämäntilanteet heittelee ihmisiä ja suosikkibiisit muuttuvat, mutta miten näin rankasti?
En tiedä, että onko tämä sitten rakkauden lörinöihin ja rakkauteen ylipäätään kyllästyneen, 20 vuoden kriisin tavoittaneen naikkosen tilitystä... Kenties.
Mutta... Pakko kysyä, että onko jollain muulla käynyt koskaan tällaisia tilanteita biisien kanssa? Ensin vihataan ja sitten rakastetaan tai ensin rakastetaan ja sitten vihataan... Onko ROM-albumilla käynyt niin?
Oon toitottanut täällä foorumeilla ÄMP:in ihanuutta ja lutuisuutta, että se on ehdottomasti paras biisi ikinä. Ääripäässä on ollut ROM. En ole voinut jotenkin sietää koko biisiä. Nyt tuntuu, että tämä ajatusmaailma on kääntynyt ihan päälaelleen. Onhan se toki, että eri elämäntilanteet heittelee ihmisiä ja suosikkibiisit muuttuvat, mutta miten näin rankasti?
En tiedä, että onko tämä sitten rakkauden lörinöihin ja rakkauteen ylipäätään kyllästyneen, 20 vuoden kriisin tavoittaneen naikkosen tilitystä... Kenties.
Mutta... Pakko kysyä, että onko jollain muulla käynyt koskaan tällaisia tilanteita biisien kanssa? Ensin vihataan ja sitten rakastetaan tai ensin rakastetaan ja sitten vihataan... Onko ROM-albumilla käynyt niin?
11.4.2006 8:44
Mulla kävi kerran Jesse Malinin kanssa just noin. Kaveri laitto mulle pari biisiä, kuuntelin ne ja ne olivat aivan järkyttäviä. Meni muutama kuukausi ja katoin et mitä biisejä noikin, kuuntelin ne uudestaan ja rakastuin. Such is life. :P
11.4.2006 9:21
Ei mulla mitään radikaalia rakkaus-vihasuhteen muuttumista oo tullu minkään biisin kohdalla, mut jotkut biisit selkeästi vaatii enemmän aikaa auetakseen tai "kolahtaakseen kunnolla". Kun itse otit esimerkiksi ÄMPin, nii mun täytyy todeta siitä biisistä, että se on mulle koko ajan kolahtanut enemmän ja enemmän. Aluksi se oli suht mitäänsanomaton, mutta kun sitä on kuunnellut aina vaan enemmän ja enemmän, se kuulostaa aivan ihanalta ja siltä, että ne biisin kuvaavat tuntemukset ovat tavoittelemisen arvoisia kenen tahansa elämässä eikä vähiten tällaisen 10 v saman ihmisen kanssa olleen kannalta, joka ei enää muista, mitä on rakkauden alkuhuuma... Viime yönä ÄMP soi mulla unessakin, vaikka en yhtään muista, mitä unta edes näin! Ja soihan se biisi mulla aina välillä puhelimessakin, aina kun mies soittaa! :D
Mikä kriisi tulee 20 v iässä!? Mulla on se mennyt sitten ohi. No, ehkä kriisi tuplautuu ensi vuonna, kun tulee 30v mittariin. :shock: Mutta on ihan tervellistä, jos välillä kyseenalaistaa rakkauden ja rakastumisen tunteet, se on pelkästään terveellistä eikä sinällään ole mikään merkki kriisistä (välttämättä).
Ilona86 En tiedä, että onko tämä sitten rakkauden lörinöihin ja rakkauteen ylipäätään kyllästyneen, 20 vuoden kriisin tavoittaneen naikkosen tilitystä... Kenties.
Mikä kriisi tulee 20 v iässä!? Mulla on se mennyt sitten ohi. No, ehkä kriisi tuplautuu ensi vuonna, kun tulee 30v mittariin. :shock: Mutta on ihan tervellistä, jos välillä kyseenalaistaa rakkauden ja rakastumisen tunteet, se on pelkästään terveellistä eikä sinällään ole mikään merkki kriisistä (välttämättä).
11.4.2006 9:46
Todellakin vaatii kunnon kolauttamista ja tietysti biisit vaativat kuulijaltaan tietynlaista tunnetilaa tai elämänvaihetta. Vaikka en tiedä tunteeko joku muu näin kuin minä. Olisi kerrassaan mahtavaa, jos musiikkia ei voisi sekoittaa tunteiden kanssa samaan lokerikkoon päässä.
Ehkä siinä missä ihmiset on alkanut tajuta ÄMP:iä niin minä taas ROM:ia :D
Tajusin oikeesti tänään, että ei enää koskaan kannata sanoa jonkun uuden albumin kohdalla, että vitsi tää biisi on hyvä ja tulee aina olemaan. Niin se ei vaan mene. Mä kyllä toivon, että mulle tulis uusia ÄMP-kausia.
Veikkaan, että mulla on kenties myöhäinen murrosikä :lol: No ei vaan. Eiks naisille tule 20 vuoden kohdalla sellainen, että alkaa hirmusti suunnitella kaikenlaista tulevaisuuden puolesta, sellainen hössötyskausi? Jonkinsortin esiäitiysvaihe :D Mulla se näkyy tällä hetkellä siten että totean välillä että: jos ei ole tehnyt sitä tai tätä 10 vuoden kuluttua niin helvetti soikoon!
Onko näin? Tuntuu, että jos alkaa kyseenalaistaa näitä asioita niin huomaa itsestään ja toisesta ne kaikki viat. Painostamiset, sanomiset, tekemiset. Olis helppoa jos rakkaus vaan... Olisi.
Heh, vois lisätä tänne vielä yhden topicin: Parisuhde ja niistä purkautuminen :D
a9800362 Ei mulla mitään radikaalia rakkaus-vihasuhteen muuttumista oo tullu minkään biisin kohdalla, mut jotkut biisit selkeästi vaatii enemmän aikaa auetakseen tai "kolahtaakseen kunnolla". Kun itse otit esimerkiksi ÄMPin, nii mun täytyy todeta siitä biisistä, että se on mulle koko ajan kolahtanut enemmän ja enemmän.
Todellakin vaatii kunnon kolauttamista ja tietysti biisit vaativat kuulijaltaan tietynlaista tunnetilaa tai elämänvaihetta. Vaikka en tiedä tunteeko joku muu näin kuin minä. Olisi kerrassaan mahtavaa, jos musiikkia ei voisi sekoittaa tunteiden kanssa samaan lokerikkoon päässä.
Ehkä siinä missä ihmiset on alkanut tajuta ÄMP:iä niin minä taas ROM:ia :D
Tajusin oikeesti tänään, että ei enää koskaan kannata sanoa jonkun uuden albumin kohdalla, että vitsi tää biisi on hyvä ja tulee aina olemaan. Niin se ei vaan mene. Mä kyllä toivon, että mulle tulis uusia ÄMP-kausia.
a9800362 Mikä kriisi tulee 20 v iässä!?
Veikkaan, että mulla on kenties myöhäinen murrosikä :lol: No ei vaan. Eiks naisille tule 20 vuoden kohdalla sellainen, että alkaa hirmusti suunnitella kaikenlaista tulevaisuuden puolesta, sellainen hössötyskausi? Jonkinsortin esiäitiysvaihe :D Mulla se näkyy tällä hetkellä siten että totean välillä että: jos ei ole tehnyt sitä tai tätä 10 vuoden kuluttua niin helvetti soikoon!
a9800362 Mutta on ihan tervellistä, jos välillä kyseenalaistaa rakkauden ja rakastumisen tunteet, se on pelkästään terveellistä eikä sinällään ole mikään merkki kriisistä (välttämättä).
Onko näin? Tuntuu, että jos alkaa kyseenalaistaa näitä asioita niin huomaa itsestään ja toisesta ne kaikki viat. Painostamiset, sanomiset, tekemiset. Olis helppoa jos rakkaus vaan... Olisi.
Heh, vois lisätä tänne vielä yhden topicin: Parisuhde ja niistä purkautuminen :D
11.4.2006 9:59
Joo parisuhdeongelmista vaan kirjoittamaan. Anssikin voisi avautua vaikka riitaisista vaateshoppailureissuista...
11.4.2006 10:09
No just näin! En tiedä, kykeneekö joku rationaaliseen ajatteluun nojaava ihminen tekemään näin, mutta ei ainakaan tällanen tunneherkkä ihminen kuten minä. Tuntuu todella lapselliselta, että vielä tässäkin iässä meikäläisellä on sellasia biisejä, joita ei vaan VOI kuunnella 10 v sitten koettujen rakkaus on murhaa -tunteiden takia (tällainen biisi on Samuli Edelmannin ja Sanin Tuhat yötä). Alkaa sydän vuotaa verta joka kerta, kun tuo biisi tulee radiosta....
Et kai oikeasti yritä kovin tarkasti suunnitella, mitä pitäis olla 10 v päästä tehtynä!? Pienenä vinkkinä, ei kannata. :wink: 10v on niin pitkä aika, että ei millään voi tietää, miten elämä heittelee siihen mennessä ja tietyt asiat on sellasia, että niistä huomaa, kun on niiden aika tai ne tulevat, kun siltä tuntuu (esim. lasten hankinta). Ei kannata stressata, se ei ainakaan helpota asioita! Joo, hyvähän se on neuvoa, kun ite oon siinä "10v päästä tilanteessa"....
Kaikki asiat pitää voida kyseenalaistaa tarpeen vaatiessa, myös rakkaus ja rakastuminen! Ei asiat siitä häviä, että niitä miettii tai niiden syvintä merkitystä tai olemassaoloa pohtii vakavasti.
Kannatetaan! :D
Ilona86 Olisi kerrassaan mahtavaa, jos musiikkia ei voisi sekoittaa tunteiden kanssa samaan lokerikkoon päässä.
No just näin! En tiedä, kykeneekö joku rationaaliseen ajatteluun nojaava ihminen tekemään näin, mutta ei ainakaan tällanen tunneherkkä ihminen kuten minä. Tuntuu todella lapselliselta, että vielä tässäkin iässä meikäläisellä on sellasia biisejä, joita ei vaan VOI kuunnella 10 v sitten koettujen rakkaus on murhaa -tunteiden takia (tällainen biisi on Samuli Edelmannin ja Sanin Tuhat yötä). Alkaa sydän vuotaa verta joka kerta, kun tuo biisi tulee radiosta....
Ilona86 Veikkaan, että mulla on kenties myöhäinen murrosikä :lol: No ei vaan. Eiks naisille tule 20 vuoden kohdalla sellainen, että alkaa hirmusti suunnitella kaikenlaista tulevaisuuden puolesta, sellainen hössötyskausi? Jonkinsortin esiäitiysvaihe :D Mulla se näkyy tällä hetkellä siten että totean välillä että: jos ei ole tehnyt sitä tai tätä 10 vuoden kuluttua niin helvetti soikoon!
Et kai oikeasti yritä kovin tarkasti suunnitella, mitä pitäis olla 10 v päästä tehtynä!? Pienenä vinkkinä, ei kannata. :wink: 10v on niin pitkä aika, että ei millään voi tietää, miten elämä heittelee siihen mennessä ja tietyt asiat on sellasia, että niistä huomaa, kun on niiden aika tai ne tulevat, kun siltä tuntuu (esim. lasten hankinta). Ei kannata stressata, se ei ainakaan helpota asioita! Joo, hyvähän se on neuvoa, kun ite oon siinä "10v päästä tilanteessa"....
Kaikki asiat pitää voida kyseenalaistaa tarpeen vaatiessa, myös rakkaus ja rakastuminen! Ei asiat siitä häviä, että niitä miettii tai niiden syvintä merkitystä tai olemassaoloa pohtii vakavasti.
Ilona86 Heh, vois lisätä tänne vielä yhden topicin: Parisuhde ja niistä purkautuminen :D
Kannatetaan! :D
11.4.2006 10:27
Jos tällaisia ihmisiä on olemassa, niin ne on sitten aika kylmiä. Tunneherkkyyden lisäksi minä ainakin muistan biiseistä erilaisia elämäntilanteita. Tai oikeastaan muistan elämäni kaikki tilanteet. Mullakin on monia biisejä, joiden ansiosta heitän poppivehkeet seinään, mikäli se on tulollaan radiosta. Niitä on itseasiassa aika paljonkin... Sen vuoksi on hyvä kuunnella jotain neutraalia, joka ei juurikaan nostata karvoja pystyyn. Ja mitä sanoit siitä lapsellisuudesta joidenkin biisien kohdalla niin musta se ei kyllä ole niin. Eiköhän meitä herkkiä ihmisiäkin johonkin tarvita?
Kumpa osais, kumpa osais... Elämä olis kyllä huomattavasti helpompaa jos osais elää vaan tätä päivää. Ehkä elämää ei kannattais ottaa NIIN vakavasti.
Heh, ainakin jo kaks kannatusääntä... En taida silti iletä :lol:
a9800362 No just näin! En tiedä, kykeneekö joku rationaaliseen ajatteluun nojaava ihminen tekemään näin, mutta ei ainakaan tällanen tunneherkkä ihminen kuten minä.
Jos tällaisia ihmisiä on olemassa, niin ne on sitten aika kylmiä. Tunneherkkyyden lisäksi minä ainakin muistan biiseistä erilaisia elämäntilanteita. Tai oikeastaan muistan elämäni kaikki tilanteet. Mullakin on monia biisejä, joiden ansiosta heitän poppivehkeet seinään, mikäli se on tulollaan radiosta. Niitä on itseasiassa aika paljonkin... Sen vuoksi on hyvä kuunnella jotain neutraalia, joka ei juurikaan nostata karvoja pystyyn. Ja mitä sanoit siitä lapsellisuudesta joidenkin biisien kohdalla niin musta se ei kyllä ole niin. Eiköhän meitä herkkiä ihmisiäkin johonkin tarvita?
a9800362 Et kai oikeasti yritä kovin tarkasti suunnitella, mitä pitäis olla 10 v päästä tehtynä!? Pienenä vinkkinä, ei kannata. :wink:
Kumpa osais, kumpa osais... Elämä olis kyllä huomattavasti helpompaa jos osais elää vaan tätä päivää. Ehkä elämää ei kannattais ottaa NIIN vakavasti.
a9800362 Kannatetaan! :D
Heh, ainakin jo kaks kannatusääntä... En taida silti iletä :lol:
11.4.2006 11:03
Jo muinaisten roomalaisten ajoilta on latinankielinen lentävä lause: "Carpe diem" eli "Poimi päivä" tarkoittaen tietysti, että pitäisi elää hetkessä. Mennyt on mennyttä ja tulevasta ei koskaan tiedä, pitäisi nauttia siitä, mitä on tässä ja nyt.
Siihen, että elämä heittää häränpyllyä, ei tarvitse mennä 10 vuotta, ei edes vuottakaan, kun olosuhteet ovat oikeat, joten turha sen vuoksi miettiä liian pikkutarkasti elämäänsä eteenpäin. Kaikki voi muuttua pienessä hetkessä. Esim. mä vannoin opintojen loppusuoralla muutama vuosi sitten, että ainakaan mihinkään taloushallinnon töihin en missään tapauksessa mene, ja arvatkaapa vaan, mistä töistä itseni löysin n. puolen vuoden päästä ja missä olen edelleen. :) Joskus elämä järjestää asiat sun puolesta. Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa, eikös ollut lohduttavasti sanottu!?
Ilona86 Kumpa osais, kumpa osais... Elämä olis kyllä huomattavasti helpompaa jos osais elää vaan tätä päivää. Ehkä elämää ei kannattais ottaa NIIN vakavasti.
Jo muinaisten roomalaisten ajoilta on latinankielinen lentävä lause: "Carpe diem" eli "Poimi päivä" tarkoittaen tietysti, että pitäisi elää hetkessä. Mennyt on mennyttä ja tulevasta ei koskaan tiedä, pitäisi nauttia siitä, mitä on tässä ja nyt.
Siihen, että elämä heittää häränpyllyä, ei tarvitse mennä 10 vuotta, ei edes vuottakaan, kun olosuhteet ovat oikeat, joten turha sen vuoksi miettiä liian pikkutarkasti elämäänsä eteenpäin. Kaikki voi muuttua pienessä hetkessä. Esim. mä vannoin opintojen loppusuoralla muutama vuosi sitten, että ainakaan mihinkään taloushallinnon töihin en missään tapauksessa mene, ja arvatkaapa vaan, mistä töistä itseni löysin n. puolen vuoden päästä ja missä olen edelleen. :) Joskus elämä järjestää asiat sun puolesta. Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa, eikös ollut lohduttavasti sanottu!?
11.4.2006 11:23
Sen oon kyllä huomannut :D Etenkin naisten ajatusmaailmassa mikään ei ole enää ennallaan viiden minuutin jälkeen... Saati sitten 10 vuoden! Jotenkin sitä vaan haluaa vastauksia kysymyksiinsä. Etenkin niihin kysymyksiin parisuhteessa, jotka todellakin saattavat ratkaista tulevaisuuden. Pöh!!! Eikö mun ajatusmaailmassa todellakaan ole tällä hetkellä aatoksena kuin joku hemmetin parisuhteet! Alkaa olla todella kärttyinen itselleen... :evil:
Oi voi... Mä just viikonloppuna pääsin sanomasta puolen vuoden opiskelun jälkeen, että minä en media-assarin hommia tee, kunhan nyt kulutan tässä aikaa :D Ootkos jotain muuta oleellista vannonut, että tietää mitä ei tule vannomaan enää itse :wink:
Yh... Olis se vaan niin kätevää, jos näkis että missä sitä menee oikeasti vaikka nyt vuodenkin päästä. Tai no, sanotaan vaiks kahden. Tulevaisuus on ahdistava asia. Silti sen kanssa täytyy tulla toimeen.
a9800362 Kaikki voi muuttua pienessä hetkessä.
Sen oon kyllä huomannut :D Etenkin naisten ajatusmaailmassa mikään ei ole enää ennallaan viiden minuutin jälkeen... Saati sitten 10 vuoden! Jotenkin sitä vaan haluaa vastauksia kysymyksiinsä. Etenkin niihin kysymyksiin parisuhteessa, jotka todellakin saattavat ratkaista tulevaisuuden. Pöh!!! Eikö mun ajatusmaailmassa todellakaan ole tällä hetkellä aatoksena kuin joku hemmetin parisuhteet! Alkaa olla todella kärttyinen itselleen... :evil:
a9800362 Esim. mä vannoin opintojen loppusuoralla muutama vuosi sitten, että ainakaan mihinkään taloushallinnon töihin en missään tapauksessa mene, ja arvatkaapa vaan, mistä töistä itseni löysin n. puolen vuoden päästä ja missä olen edelleen. :)
Oi voi... Mä just viikonloppuna pääsin sanomasta puolen vuoden opiskelun jälkeen, että minä en media-assarin hommia tee, kunhan nyt kulutan tässä aikaa :D Ootkos jotain muuta oleellista vannonut, että tietää mitä ei tule vannomaan enää itse :wink:
a9800362 Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa, eikös ollut lohduttavasti sanottu!?
Yh... Olis se vaan niin kätevää, jos näkis että missä sitä menee oikeasti vaikka nyt vuodenkin päästä. Tai no, sanotaan vaiks kahden. Tulevaisuus on ahdistava asia. Silti sen kanssa täytyy tulla toimeen.
11.4.2006 12:55
No en nyt muista mitä muuta olisin suoranaisesti vannonut, mutta sanotaanko näin, et jos joku ois mulle 18-vuotiaana sanonut, että musta tulee vuoden päästä äitipuoli tai et istun parin vuoden päästä pressanlinnassa lounaalla, nii oisin nauranut aika lailla päin naamaa! Tiettyjä asioita ei vaan voi etukäteen aavistaa.
Eikö se vasta olisikin ahdistavaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Täytyy hyväksyä sellainen ajatus, että ihminen voi itse tietoisesti tehdä tietynlaisia valintoja, mutta sen lisäksi on asioita, joihin ei itse pysty niin paljon vaikuttaa (kuten kehen rakastuu ja koska....) Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se on täynnä mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmia, suhtaudu siihen optimistisesti! :D
Ilona86 Oi voi... Mä just viikonloppuna pääsin sanomasta puolen vuoden opiskelun jälkeen, että minä en media-assarin hommia tee, kunhan nyt kulutan tässä aikaa :D Ootkos jotain muuta oleellista vannonut, että tietää mitä ei tule vannomaan enää itse :wink:
No en nyt muista mitä muuta olisin suoranaisesti vannonut, mutta sanotaanko näin, et jos joku ois mulle 18-vuotiaana sanonut, että musta tulee vuoden päästä äitipuoli tai et istun parin vuoden päästä pressanlinnassa lounaalla, nii oisin nauranut aika lailla päin naamaa! Tiettyjä asioita ei vaan voi etukäteen aavistaa.
Ilona86 Yh... Olis se vaan niin kätevää, jos näkis että missä sitä menee oikeasti vaikka nyt vuodenkin päästä. Tai no, sanotaan vaiks kahden. Tulevaisuus on ahdistava asia. Silti sen kanssa täytyy tulla toimeen.
Eikö se vasta olisikin ahdistavaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Täytyy hyväksyä sellainen ajatus, että ihminen voi itse tietoisesti tehdä tietynlaisia valintoja, mutta sen lisäksi on asioita, joihin ei itse pysty niin paljon vaikuttaa (kuten kehen rakastuu ja koska....) Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se on täynnä mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmia, suhtaudu siihen optimistisesti! :D
11.4.2006 13:41
Se on juuri näin. Opinnoissa ja työasioissa elämää voi aika paljon itse suunnitella. Niissäkin on kuitenkin aina riski olemassa, ettei ihan aina käy niin kuin itse haluaisi. Mutta sydämenasiat ovat kyllä sellaisia, ettei niitä todella pysty itse säätelemään. Elämä vie siten kuin se vie, sanoo nimimerkki Nähty on. Edellä tässä osiossa on keskusteltu, mitä jonkin kappaleen kuuleminen vaikuttaa. Minä muistan joka kerta kuullessani Ray Charlesin esittävän "I can´t stop loving you", kun kesäiltana joskus ammoin sydän särkyneenä kiipesin Korkeasaaren lauttaan juuri tehneenä eron sydämeni valtiaasta. Kappale soi lautalla jostain kaiuttimesta. Elämä näytti sitten kuitenkin tässä tapauksessa paremman puolensa, ja nyt olen ollut samaisen henkilön kanssa yhdessä valovuosia. Meni varmaan siten, kuin sen jossain oli tarkoitettu menevän. Mutta a9800362:n mainitsema sanonta Carpe diem on hyvä pitää mielessä, ettei sitten joskus tulevaisuudessa haikaile turhaan, miksi en tehnyt siten ja siten. Aloitekykyä on oltava tarpeen vaatiessa. :D
a9800362
Eikö se vasta olisikin ahdistavaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Täytyy hyväksyä sellainen ajatus, että ihminen voi itse tietoisesti tehdä tietynlaisia valintoja, mutta sen lisäksi on asioita, joihin ei itse pysty niin paljon vaikuttaa (kuten kehen rakastuu ja koska....) Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se on täynnä mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmia, suhtaudu siihen optimistisesti! :D
Se on juuri näin. Opinnoissa ja työasioissa elämää voi aika paljon itse suunnitella. Niissäkin on kuitenkin aina riski olemassa, ettei ihan aina käy niin kuin itse haluaisi. Mutta sydämenasiat ovat kyllä sellaisia, ettei niitä todella pysty itse säätelemään. Elämä vie siten kuin se vie, sanoo nimimerkki Nähty on. Edellä tässä osiossa on keskusteltu, mitä jonkin kappaleen kuuleminen vaikuttaa. Minä muistan joka kerta kuullessani Ray Charlesin esittävän "I can´t stop loving you", kun kesäiltana joskus ammoin sydän särkyneenä kiipesin Korkeasaaren lauttaan juuri tehneenä eron sydämeni valtiaasta. Kappale soi lautalla jostain kaiuttimesta. Elämä näytti sitten kuitenkin tässä tapauksessa paremman puolensa, ja nyt olen ollut samaisen henkilön kanssa yhdessä valovuosia. Meni varmaan siten, kuin sen jossain oli tarkoitettu menevän. Mutta a9800362:n mainitsema sanonta Carpe diem on hyvä pitää mielessä, ettei sitten joskus tulevaisuudessa haikaile turhaan, miksi en tehnyt siten ja siten. Aloitekykyä on oltava tarpeen vaatiessa. :D
11.4.2006 14:23
[quote:731v70x9]Mutta... Pakko kysyä, että onko jollain muulla käynyt koskaan tällaisia tilanteita biisien kanssa? Ensin vihataan ja sitten rakastetaan tai ensin rakastetaan ja sitten vihataan... Onko ROM-albumilla käynyt niin?
[/quote:731v70x9]
Keskuteltiin just pari viikkoa sitten isosiskon kanssa että jos laittaa levyn syrjään pariksi kuukaudeksi ja laittaa sen sitten uudelleen soimaan, niin sieltä tarttuu korvaan aivan eri biisit kuin viimeksi. Eli kyllä elämätilanne minusta vaikuttaa paljon. Ja kyllähän aina mielentilakin vaikuttaa mikä biisi on hyvä ja minkä aikana tekee mieli heittää koko soitin seinään
[/quote:731v70x9]
Keskuteltiin just pari viikkoa sitten isosiskon kanssa että jos laittaa levyn syrjään pariksi kuukaudeksi ja laittaa sen sitten uudelleen soimaan, niin sieltä tarttuu korvaan aivan eri biisit kuin viimeksi. Eli kyllä elämätilanne minusta vaikuttaa paljon. Ja kyllähän aina mielentilakin vaikuttaa mikä biisi on hyvä ja minkä aikana tekee mieli heittää koko soitin seinään
11.4.2006 16:24
Ootteko tosissanne oikeasti? Ettekö halua tietää oikeasti ees ihan pikku riikkisen tulevaisuudestanne? Tai jos ei tulevaisuudesta niin vaikka nyt... Jostain :D Hmmm... Taidan olla jotenkin... Outo? :roll:
Todellakin! Kerrassaan mielenkiintoinen tapaus. Oon kyllä huomannut että elämästä ei voi koskaan tietää vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. Ei etenkään rakkauren suhteen. Just silloin kun luulee, että kaikki on loistavasti niin mikään ei todellakaan ole hyvin... Ja sitten taas toisinpäin.
Mutta tuntuu että tällainen kaikenlainen tulevaisuuden ajattelu on mun intohimoni ja tärkeä harrastus. Kiva miettiä kaikenlaista, joka sittemmin ei toteudu... Ehkä joku uus harrastus olis kova sana...
Eli kenties se kaikenlainen suunnittelu on TURHAA.
a9800362 Eikö se vasta olisikin ahdistavaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?:D
Hilkka Se on juuri näin.
Ootteko tosissanne oikeasti? Ettekö halua tietää oikeasti ees ihan pikku riikkisen tulevaisuudestanne? Tai jos ei tulevaisuudesta niin vaikka nyt... Jostain :D Hmmm... Taidan olla jotenkin... Outo? :roll:
Hilkka Elämä näytti sitten kuitenkin tässä tapauksessa paremman puolensa, ja nyt olen ollut samaisen henkilön kanssa yhdessä valovuosia. Meni varmaan siten, kuin sen jossain oli tarkoitettu menevän. :D
Todellakin! Kerrassaan mielenkiintoinen tapaus. Oon kyllä huomannut että elämästä ei voi koskaan tietää vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. Ei etenkään rakkauren suhteen. Just silloin kun luulee, että kaikki on loistavasti niin mikään ei todellakaan ole hyvin... Ja sitten taas toisinpäin.
Mutta tuntuu että tällainen kaikenlainen tulevaisuuden ajattelu on mun intohimoni ja tärkeä harrastus. Kiva miettiä kaikenlaista, joka sittemmin ei toteudu... Ehkä joku uus harrastus olis kova sana...
Eli kenties se kaikenlainen suunnittelu on TURHAA.
11.4.2006 17:24
Kyllä mä sitä ihan tosissani tarkoitin. Ei elämä saa koskaan olla liian selvää. Senhän jo tiedät, mitä olet kokenut, joten edessä pitää olla aina jotain uutta. Tietysti ihmisiä on aina kiinnostanut tulevaisuus ja sen ennustaminen, ja kiinnostavuus pohjautuu varmasti aika pitkälle juuri siihen, että on kiva arvailla ja miettiä sellaista, jota ei etukäteen tiedä.
Tietysti ihmisellä on paljon vaikutusmahdollisuuksia oman tulevaisuutensa suhteen, esim. sehän on ihmisestä itsestä kiinni, mitä lähtee opiskelemaan tai minne hakee töihin... Eli ei se tulevaisuus sikäli ole ihan arvailun varassa. Mutta tunneasioissa ihminen on hyvin vietävissä, ne eivät kysy aikaa ja paikkaa! Silloin kun se oikea tulee vastaan... Seuraava kysymys onkin, että uskooko siihen oikeaan!?? Jos joku haluaa tätä kommentoida, perustakoon sen ihmissuhde & rakkaustopicin! :D
Ilona86a9800362 Eikö se vasta olisikin ahdistavaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?:D
Hilkka Se on juuri näin.
Ootteko tosissanne oikeasti? Ettekö halua tietää oikeasti ees ihan pikku riikkisen tulevaisuudestanne? Tai jos ei tulevaisuudesta niin vaikka nyt... Jostain :D Hmmm... Taidan olla jotenkin... Outo? :roll:
Kyllä mä sitä ihan tosissani tarkoitin. Ei elämä saa koskaan olla liian selvää. Senhän jo tiedät, mitä olet kokenut, joten edessä pitää olla aina jotain uutta. Tietysti ihmisiä on aina kiinnostanut tulevaisuus ja sen ennustaminen, ja kiinnostavuus pohjautuu varmasti aika pitkälle juuri siihen, että on kiva arvailla ja miettiä sellaista, jota ei etukäteen tiedä.
Tietysti ihmisellä on paljon vaikutusmahdollisuuksia oman tulevaisuutensa suhteen, esim. sehän on ihmisestä itsestä kiinni, mitä lähtee opiskelemaan tai minne hakee töihin... Eli ei se tulevaisuus sikäli ole ihan arvailun varassa. Mutta tunneasioissa ihminen on hyvin vietävissä, ne eivät kysy aikaa ja paikkaa! Silloin kun se oikea tulee vastaan... Seuraava kysymys onkin, että uskooko siihen oikeaan!?? Jos joku haluaa tätä kommentoida, perustakoon sen ihmissuhde & rakkaustopicin! :D
11.4.2006 19:27
Mulle on käynyt useita kertoja tuolla tavalla, että ensin ei voi sietää ja sitten alkaa tykätä. Varsinkin radiohittien kanssa niin käy (tai kävi), että radiosoiton takia alkaa vihata jotain biisiä ja sitten kun sitä ei enää soitella, alkaa pitää siitä. Tästä syystä en oikeastaan enää kuuntelekaan radiota.
12.4.2006 10:42
Tuttu tunne. Voisin sanoa, että yksi hyvä esimerkki liiallisen radiosoiton pilaamasta biisistä on esim. PMMP:n Pikkuveli (taisin joskus jossain muussakin kohdassa kirjoittaa siitä). Jotkin biisit kuluvat helpommin massiivisessa radiosoitossa kuin toiset ja sen jälkeen menee pitkä aika, kunnes niitä jaksaa taas kuunnella. Muistan, kun joskus vuonna 1997 (en ole ihan varma vuodesta...) soi Kissillä koko ajan se Torn-biisi ja siihenkin kyllästyin aivan totaalisesti, mutta nykyään, kun kuulee biisin radiosta, se kuulostaa taas tosi hyvältä!
Hmm, SuomiPopilta tulee tällä hetkellä 2x päivässä Anssi Kelan Rakkaus on murhaa, alkaakohan sekin tulla korvista jossain vaiheessa...? Epäilen! :D
Joz Varsinkin radiohittien kanssa niin käy (tai kävi), että radiosoiton takia alkaa vihata jotain biisiä ja sitten kun sitä ei enää soitella, alkaa pitää siitä.
Tuttu tunne. Voisin sanoa, että yksi hyvä esimerkki liiallisen radiosoiton pilaamasta biisistä on esim. PMMP:n Pikkuveli (taisin joskus jossain muussakin kohdassa kirjoittaa siitä). Jotkin biisit kuluvat helpommin massiivisessa radiosoitossa kuin toiset ja sen jälkeen menee pitkä aika, kunnes niitä jaksaa taas kuunnella. Muistan, kun joskus vuonna 1997 (en ole ihan varma vuodesta...) soi Kissillä koko ajan se Torn-biisi ja siihenkin kyllästyin aivan totaalisesti, mutta nykyään, kun kuulee biisin radiosta, se kuulostaa taas tosi hyvältä!
Hmm, SuomiPopilta tulee tällä hetkellä 2x päivässä Anssi Kelan Rakkaus on murhaa, alkaakohan sekin tulla korvista jossain vaiheessa...? Epäilen! :D
12.4.2006 11:02
Pikkuveli on ihan puuroa nykyisin! Alkuun se vaikutti siltä että jes, tää on mahtava. Nyt kun se tulee radiosta niin käännän oikein mielelläni kanavaa...
Hyvä esimerkki on myös Apulannan Hiekka. Jostain syystä Nova ei ole ottanut mitään muuta kappaletta Apulannan kattavasta tuotannosta ja itse melkoisena fanina se kyrsii. Eihän se ole ees hyvä biisi! Ja aina siitä kuulee, että "Sauna ilmaan..." vaikka se on "Savuna ilmaan". En tiedä, mistä mahtaa johtua tällainen syrjintä. Sitten joku taas kerää potin tekijänoikeuksista kymmenillä biiseillä.
a9800362 Tuttu tunne. Voisin sanoa, että yksi hyvä esimerkki liiallisen radiosoiton pilaamasta biisistä on esim. PMMP:n Pikkuveli (taisin joskus jossain muussakin kohdassa kirjoittaa siitä). Jotkin biisit kuluvat helpommin massiivisessa radiosoitossa kuin toiset ja sen jälkeen menee pitkä aika, kunnes niitä jaksaa taas kuunnella. Muistan, kun joskus vuonna 1997 (en ole ihan varma vuodesta...) soi Kissillä koko ajan se Torn-biisi ja siihenkin kyllästyin aivan totaalisesti, mutta nykyään, kun kuulee biisin radiosta, se kuulostaa taas tosi hyvältä!
Pikkuveli on ihan puuroa nykyisin! Alkuun se vaikutti siltä että jes, tää on mahtava. Nyt kun se tulee radiosta niin käännän oikein mielelläni kanavaa...
Hyvä esimerkki on myös Apulannan Hiekka. Jostain syystä Nova ei ole ottanut mitään muuta kappaletta Apulannan kattavasta tuotannosta ja itse melkoisena fanina se kyrsii. Eihän se ole ees hyvä biisi! Ja aina siitä kuulee, että "Sauna ilmaan..." vaikka se on "Savuna ilmaan". En tiedä, mistä mahtaa johtua tällainen syrjintä. Sitten joku taas kerää potin tekijänoikeuksista kymmenillä biiseillä.
12.4.2006 13:20
a.
12.4.2006 14:58
Samaa mieltä. Alkuperäinen on aina alkuperäinen.
(t. ent. Noitalinna-fani)
Mutta kun kerran tähän topiciin eksyin, niin äänestin Insomniaa, vaikkei levyversio olekaan niin hyvä kuin Harhaa Recordsin live vuodelta -03. Ja live-livenä vielä parempi sekin biisi... :wink:
kevaIlona86 Pikkuveli on ihan puuroa nykyisin! Alkuun se vaikutti siltä että jes, tää on mahtava.
Mielestäni PMMP raiskas kyseisen biisin aika täydellisesti... Kamalaa kuultavaa hein suusta =P
Samaa mieltä. Alkuperäinen on aina alkuperäinen.
(t. ent. Noitalinna-fani)
Mutta kun kerran tähän topiciin eksyin, niin äänestin Insomniaa, vaikkei levyversio olekaan niin hyvä kuin Harhaa Recordsin live vuodelta -03. Ja live-livenä vielä parempi sekin biisi... :wink:
Viimeksi kommentoitu