Biisirinki: julkaisu

| Tagit: , , | Aiheet: Internet, Musiikki | Kirjoittaja:
Kansi: Olli Pärnänen

Hienoimmatkin projektit päättyvät aikanaan. Nyt on aika hyvästellä ensimmäinen Biisirinki – ja onneksi duurisointuun: liki kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen meillä on käsissämme valmis kappale, jonka julkaisusta olen ylpeä.

Jutta Urpilaisen hengessä haluaisinkin aivan aluksi kiittää jokaista Biisirinkiin osallistunutta. Käynnistäessäni hanketta en ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että kukaan ylipäätään lähtisi mukaan tällaiseen juttuun. Itse asiassa arvelin joutuvani turvautumaan muusikkokavereihini, maanittelemaan heitä jollain verukkeella mukaan.

Olikin erittäin miellyttävä yllätys, kun ilmoittautumisia saapui pian viljalti. Minun ei tarvinnut lopulta houkutella tähän ketään – rinki muodostui itsestään. Oli myös mahtavaa, että siitä tuli sekoitus sekä tuoreesta että jo hiukan punnitummasta verestä. On ollut mukavaa nähdä kuinka kokeneet ammattilaiset ovat olleet tästä aivan yhtä innoissaan kuin enemmän harrastajapohjaiset musikantitkin.

Kuljetun matkan muistaa, kun kuuntelee uudestaan miten vaatimattomista lähtökohdista jouduttiin ponnistamaan. Kaikkihan alkoi tästä puhelimeen tallettamastani melodiasta:

Melodia

Tuollaisen lallattelun päälle alettiin rakentaa. Jokainen osallistuja kantoi Biisiringin alttarille oman panoksensa: näki vaivaa ja käytti aikaa yhteisen teoksen eteen. Kappale pystytettiin kunnollisella vanhan liiton talkoomeiningillä. Tästä olen äärettömän otettu ja kiitollinen.

Kokeilu oli ehdottomasti onnistunut. Lähtökohtanahan oli pohdiskeluni siitä millaista musiikkia syntyisi jos soittajat eivät olisi keskenään lainkaan vuorovaikutuksessa, eikä kukaan ei ohjailisi yksittäistä muusikkoa? Mitä tapahtuisi jos kappaleen antaisi muodostua täysin vapaasti, ilman ennaltamääriteltyjä rajoja?

Nyt meillä on vastaus näihin kysymyksiin; biisi nimeltä Viisautta ja rauhaa.

Ainakin tyylillisesti kappaleesta tuli kiinnostava. Koska kukin sai tehdä mitä halusi ilman erityisempää päsmäröintiä, niin lopputulokseen saostui aika monenlaisia vaikutteita. Kun operoidaan tällä tavoin ilman punaista lankaa, niin vaarana on tietysti se, että kokonaisuudesta tulee täysin hahmoton, epämääräinen musiikin irvikuva. Mutta nyt kävikin metkasti niin, että erilaiset vivahteet löivät keskenään kättä ja muodostivat hyvää musaa. Biisistä ei tullut varsinaisesti rokkia, poppia tai iskelmää. Ainakin minun on vaikeaa määrittää tämän kuuluvan mihinkään genreen, saati sitten nimetä biisille ja soundille mitään selkeää esikuvaa.

Mutta ehkäpä tässä vaiheessa sinun olisi jo syytä kuunnella Viisautta ja rauhaa -kappale itse ja tehdä siitä omat päätelmäsi? Biisi on nimittäin enää parin klikkauksen päässä.

Teos on ostettavissa tämän sivuston MusiikkipuodistaEqual Dreams -palvelusta tai Facebook-sivullani olevasta kaupasta. Tämän sivun oikeassa ylänurkassa on soitin, jonka play-nappulaa painamalla voit ottaa biisistä 45 sekunnin tyypit.

Ja homman nimihän on se, että kappaleen myynnistä saatu tuotto ohjataan kokonaisuudessaan YAD:n (Youth Against Drugs) työn hyväksi. Se tullaan kohdentamaan erityisesti yhdistyksen festivaaleilla tekemään työhön. Biisin latauksen hinta on yksi euro, josta jää kulujen jälkeen lahjoitettavaa n. 73 senttiä.

YAD:n Janne Paananen toteaa Biisirinki-kampanjasta seuraavaa:

Tuki ja olkapää. Sisaruus ja toisesta huolehtiminen. Anssi Kelan uudessa biisissä on hieno ajatus, joka sopii hyvin YAD:n linjaan. Tuetaan niitä, jotka tukea tarvitsevat. Vaikka se ei suinkaan ole aina helppoa. Meistä on valtavan hienoa, että Kela haluaa tukea meidän järjestön toimintaa tämän kappaleen kautta.

Jos haluat kompata YAD:n toimintaa tuota yhtä euroa suuremmalla panoksella, niin sekin toki onnistuu: voit nimittäin myös ostaa tuotepaketin, joka sisältää Viisautta ja rauhaa -kappaleen latauksen lisäksi YAD:n t-paidan. Tällaisen paketin saat Facebook- sekä Equal Dreams -kaupastani.

Joten suosittelenkin välittömiin lataushommiin ryhtymistä – osoita tukesi sekä YAD:lle että Biisiringille. Voit auttaa keräystämme myös linkittämällä esim. tätä kirjoitusta Facebookissa ja Twitterissä.

Kiitän kaikkia kiinnostuksestanne tätä hanketta kohtaan! Tarkkaavaisimmat saattoivatkin panna merkille, että käytin heti tämän postauksen toisessa lauseessa termiä ensimmäinen Biisirinki. Palaamme siis vielä tulevaisuudessa asiaan…

♠    ♠    ♠

Anssi Kela & Biisirinki

Anssi Kela
Laulu, kitarat, huuliharppu, kosketinsoittimet, perkussiot

Yona
Laulu

Tatu Hirvonen
Banjo

Janne Joutsenniemi
Slide-kitara, kosketinsoittimet

Juha Kaunisto
Basso

Jukka Kinnunen
Kitara

Robert Palomäki
Rummut

Tatu Rytkönen
Jousien ohjelmointi, perkussiot

Juha Torvinen
Akustinen kitara

Julius Mauranen
Miksaus

Svante Forsbäck
Masterointi

Kommentit

  1. Kiitokset myös bassopuolelta Anssille, kaikille muille mukana olleille muusikonrentuille, kansitaiteilijalle sekä tietysti muille projektin edistymistä seuranneille ihmisille. Oli hienoa olla mukana projektissa joka on omalta osaltaan raivaamassa tietä uudenlaisiin musiikin tekemisen suuntiin – tästä se matka vasta alkaa!

    Viisautta ja rauhaa,

    Sumppi

  2. Hienoa. Opiskelen omatoimisesti biisintekoa. Kysyisin, että mitä kaikkea tolle lauluraidalle on tehty studiossa?

  3. Viisautta ja rauhaa- biisin paras osuus oli ehdottomasti tuo loppuosuus! Hyvä valinta oli se kitarasoolo, se oli kyllä melkein parasta biisissä 😀 ja muutenki laulussa lopun revittelyt. Ja sitten Anssin lauluosuudet oli mukavan rauhallisia noissa normisäkeistöissä, sellasta perus Anssi Kelaa, josta minä musiikillisesti pidän.

    Olis kyllä ollut nautinnollisempaa kuunnella tätä jos en olisi kuunnellut tätä jo miljoonassa eri muodossa 😀 harmittaa vähän että tuli kulutettua tätä biisiä jo liikaa etukäteen. Seuraavalla kerralla täytyy varmaan kuunnella vasta valmis biisi 😉

  4. Peukuttaja:

    Lauluraidalle tai siis -raidoille ei ole tehty mitään kovin eksoottista käsittelyä. Laulut äänitettiin Neumann U48 (Anssi) ja Neumann CMV-563 (Yona)-mikrofoneilla Knif 804-etuasteen ja LA-2A-kompressorin läpi – joka lähinnä toi lisäsävyä ja paimensi tasoja.

    Miksauksessa molempia lauluraitoja käsiteltiin parilla eri EQ:lla ja kompressorilla (Anssin lauluun dbx 160VU:ta, Yonan lauluun LA-2A:ta – kyllä, toisen kerran). Laulukaikuina toimivat Stocktronicin peltikaiku ja Revibesta joku todella lyhyt ohjelma. Lisäksi paria erimittaista viivettä tuli laitettua vähän. A-osaan vähemmän, kertsiin aavistuksen enemmän. C-osassa Yonan laulussa oleva ulappa oli rakennelma kaikua ja delaytä.

    Vireenkorjausta ei käytetty.

  5. Kiitos Juppu vastauksesta. Oma tieteenala toi lauluraidan tuunauskin tuntuu olevan. Saat 3 kuppia kahvia palkaksi, jos kerrot kaiken tosta hommasta, mitä itse tiedät. Tärkeimmät konstit ja niksit kiinnostaa!

  6. Kolmella kupilla kahvia pelkään että tuntipalkkani jäisi hieman vaatimattomaksi! Tarinaa aiheesta riittäisi aika lailla.

  7. Mutta mainitaan vielä että kaikkein parasta on kun ei tarvitse virittää mitään, kuten tässä tapauksessa!

  8. Miten usein artistit näinä päivinä käyttävät vireenkorjausta Juppu?

  9. Hyvältä kuulostaa ja kansikin näyttää hienolta, toivottavasti kauppa käy!

  10. Mä en nyt tiiä onks tää oikee foorumi tälle asialle, mutta tuli näista biisihommista mieleen nyt, että voisiko taas järjestää jotakin kautta Lauluakatemian tapasen tapahtuman jonka siis Melplay viimeksi järjesti (jossa siis Anssi oli luennoimassa laulamisesta), jossa saisi äänittää oman biisin ihka oikeessa studiossa? 😀 Veli oli siellä silloin ja en itse silloin päässyt ks. tapahtumaan töiden takia. Olis superhyber kiwa juttu!

  11. tai siis ei omaa biisiä äänittää vaan coverin..

  12. @Kysymys: Niin, tuo Lauluakatemiahan ei ollut minun järjestämäni juttu, minut oli vain palkattu kertoilemaan esiintyjän ammatista. Ihan mielelläni kyllä esiinnyn jatkossakin samantyyppisissä jutuissa, jos joku haluaa sellaisia järjestää.

  13. Tuletko esim. konservatorioon esitelmöimään jos sinut kutsutaan ja paljonko on päivän palkka + yöpyminen + matkat yhteensä?

    800 – 1000 € ?

  14. KimmoH: Kyllä sitä varsin laajalti käytetään, mutta se saa osakseen runsaasti turhaa parjausta – taitavasti ja huolellisesti käytettynä se on kelpo työkalu pienten erheiden korjaamiseen muuten mainiossa otossa. Väärissä käsissä tai kiireessä lopputulos on karu ja epämusikaalinen, niinhän se menee monissa muissakin asioissa.

    Aiheesta voisin toki vauhkota paljon lisää, mutta en ehkä lähde siihen tässä!

  15. Juppu
    Miksi kaikki erheet tulisi edes korjata?
    Ja toinen juttu: miksi nykyään lähes kaikki musiikki kompressoidaan ihan lyttyyn? Missä dynamiikka?

  16. Mutta enhän mä sanonutkaan että pitäisi! 🙂

    Siinähän se juju onkin että ei kaikkea kannatakaan korjata. Virettähän on korjattu erilaisilla keinoilla siitä asti kun musiikkia on äänitetty magneettinauhalle, nykyään se on vaan tehty niin petollisen helpoksi että sitä käytetään usein aivan liikaa. Se on käyttäjän harkinnasta kiinni milloin se palvelee musiikkia ja milloin se syö tulkinnasta jotain määrittelemätöntä. Itse pyrin käyttämään sitä mahdollisimman vähän. Se vie helposti koko käden.

    Mitä kompressioon tulee, tässä täytyy eritellä kompressio tehokeinona ja volumen nostaminen keinotekoisesti limitoimalla. Uskon että puhut nyt jälkimmäisestä. Ilokseni olen huomannut että viimeisen parin vuoden aikana on ilmestynyt enenemissä määrin levyjä jotka eivät soi yhtä lujaa kuin levyt joita ilmestyi vaikka 5 vuotta sitten. Kehitystä on siis tapahtunut myös positiiviseen suuntaan!

  17. Juu et sanonutkaan, se oli vaan sellaista pohdintaa 🙂

    Tässä samalla voisi myös pohtia sitä, miten jotkut tuottajat jaksavat runkata joidenkin lauluraitojen kanssa kokoamalla niitä suunnilleen tavu kerrallaan eri otoista.

    Vireenkorjausta ei mielestäni pitäisi käyttää koskaan ja muutenkin kaikkea pitäisi säätää mahdollisimman vähän.

    En ole ammattilainen, mutta eikös se ole kuitenkin myös jossain kompressointia, kun piikit tasataan pois ja sen avulla saadaan kokonaisvolyymi nostettua? Ongelma on mielestäni se, että kompressoinnin / limitoinnin jälkeen koko kappale soi alusta loppuun samalla volyymilla.

    Etenkin lauluraidat pakataan yleensä turhan tiukaksi, jolloin hommasta katoaa dynamiikka ja fiilis.

  18. Oma mielipiteeni tunettamisesta on sama kuin Jupulla. Jos studiossa lauluraidasta napsahtaa kovalla fiiliksellä muuten täydellinen otto, mutta siellä on joku yksittäinen kohta selkeässä epävireessä, niin silloin se on parempi virittää kohdalleen kuin lähteä laulamaan uudestaan. Kyseessä on siis kelpo työkalu.

    Sen sijaan jokaisen pienen epätarkkuuden nysvääminen keinotekoisesti vireeseen on tuon työkalun väärinkäyttöä. Esim. tässä Viisautta ja rauhaa kappaleessa omassa laulusuoritteessani on paljonkin paikkoja, jotka eivät ole täydellisessä vireessä. Osa jopa tarkoituksellisesti: lauloin säkeistöt paikoitellen tietoisesti alavireessä, ns. bluesisti. Otimme myös oton, jossa lauloin kyseiset nuotit kohdalleen, mutta tuo hieman alle laulaminen kuulosti mielenkiintoisemmalta, siinä oli parempi fiilis.

    Jos tuo koko lauluraitani olisi ajettu Autotunen läpi, niin se olisi paremmin vireessä – ja paljon tylsempi. Jos Autotunea on pakko käyttää siksi, että ilman sitä ei saataisi julkaisukelpoista lauluraitaa, niin silloin studiossa on väärä laulaja.

    Edellisessä Jensin kommentissa esitetty ajatus siitä, että kaikkea pitäisi aina säätää mahdollisimman vähän, kuulostaa omaan korvaani vähän turhan dogmaattiselta. Yleensä tiukoilla periaatteilla ja dogmilla on taipumus astua jossain vaiheessa musiikin tielle, niistä tulee itsetarkoituksia.

    Kuulin esimerkiksi kerran albumisessiosta, jonka lähtökohtana oli se, että miksauspöydän eq-nappeihin oli kiellettyä koskea. Haettiin luonnollista soundia. Tuo on mielestäni täysin käsittämätön lähestymistapa: ollaan periaatteen vuoksi käyttämättä työvälineitä, vaikka niiden kanssa soundi luultavasti kuulostaisi paremmalta. Dogma on siis tärkeämpi kuin musiikki.

    Ajatus luonnollisesta soundista on muutenkin mielenkiintoinen. Sitten 60-luvun ei rock- ja pop-levyillä ole kuultu ns. luonnollista soundia. Jokainen, joka on seissyt rumpusetin vieressä kun sitä soitetaan, tietää, ettei setin akustinen sointi kuulosta lainkaan samalta kuin levyillä, joita äänitettäessä jokainen rumpu on erikseen mikitetty.

    Jopa ne levyt, jotka kuulostavat korvaan luonnollisimpina, kuitenkaan harvoin oikeasti ovat sellaisia. Esim. Johnny Cashin American Recordings -sarjan ensimmäinen albumi, jossa Johnny soittaa yksin kitaraa ja laulaa: jokainen, joka on istunut samassa huoneessa akustista kitaraa soittavan laulajan kanssa tietää, ettei se kuulosta samalta kuin tuolla Cashin levyllä. Vastaavan kuuloaistimuksen saavuttaminen livetilanteessa vaatisi vähintään sitä, että kuulija istuisi Johnny Cashin sylissä ja tämä laulaisi suoraan kuulijan korvaan.

    Eli yleisesti ottaen jokaisen julkaistun levyn ääntä on jollain tavalla säädetty ja vääristelty.

    Seuraavassa esimerkki luonnollisesta soundista. Tämä on nauhoitettu treenikämpällä pelkällä videokameran mikillä. Tältä bändi ”oikeasti” kuulostaa, ilman lähimikityksiä:
    http://www.youtube.com/watch?v=Iz9eJSvBXUI

  19. ”Jos Autotunea on pakko käyttää siksi, että ilman sitä ei saataisi julkaisukelpoista lauluraitaa, niin silloin studiossa on väärä laulaja.”

    Täysin samaa mieltä. Oikeastaan tuota juuri tarkoitinkin.

    Ja vielä lyhyesti sanottuna: mitä parempi se veto on, sitä vähemmän sitä tarvii säätää. Ja sama käänteisenä: mitä enemmän sitä tarvii säätää, sitä huonompi sen on.

    Enkä minä ammattilaisten kanssa ala näistä asioista sen enempiä vänkäämään, alakynteen jäisin kuitenkin 🙂

    Ja mainittakoon vielä se, että kommenttini eivät liittyneet julkaistuun kappaleeseen tai sen miksausratkaisuihin.

  20. Olen seurannut tiiviisti kappeleen kehitystä. Eilen tietysti ostin sen… Aika killeri. Ei haitta juurikaan perheneuvojan ja neuvonantajan konfliktit, josta Anssikin mainitsee – päinvastoin… Aivan loistava biisi. Iso peukku !!

  21. Anssi luinkysymyksiä ja avstauksia palstaa:

    siellä kerroit, ettet nauttinut jossain vaiheessa (Pekka ja susi) paljon enää laualamisesta, kun kurkku kipeytyi jne.

    Aloit laulamaan matalammalta ym.

    Mutta esim. Aamu kappale menee korkealle ja sama Nollassa.

    Miten selität tämän?

  22. ladattu ja hyvältä tuo kuulostaa. Yonan osuudet istuu hyvin ja skittasoolo on hyvä. Jos nyt jotain kritiikkä, niin biisi on aika pitkä – mutta toivottavasti saa silti radiosoittoa. Hieno hyväntekeväisyystempaus kaiken muun lisäksi!

  23. Simo: Laulaminen on tosiaan nykyisin paljon helpompaa kuin Pekka ja Susi -aikoina. Syynä on varmaankin se, että silloin minulla oli tapana laulaa koko ajan täysillä. Nykyisin en tarjoa joka nuotille koko reserviä, vaan laulan sävykkäämmin: välillä hiljempaa, välillä kovempaa. Näin ääni tuntuu kestävän paremmin – ja onhan se myös mielenkiintoisemman kuuloista kuin jatkuva täysillä huutaminen.

    Toisaalta ääneni on myös vuosikausien hoilaamisen jäljiltä nykyisin vahvempi kuin ennen.

  24. ku Anssi fb:s laitoit, et sul on tos voicen haastattelus finni, nii en ees huomannu koko finniä sillon ku katoin ton haastattelun aikasemmin 😀 et olis sanonu! nyt kaikki bongailee missä finni? :’DD

  25. Acnex-liuos apteekista on tehokas finneihin kun laittaa sitä heti kun finni on vasta tulossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.