Forum 2002-2013
8.1.2006 20:38
Kolmosalbumin sanoitukset
Mikä sinua kiehtoo/etoo kolmosalbumin sanoituksissa?
Mitä et ymmärrä sanoituksissa?
Mikä kolmosalbumin biisi on sanoitukseltaan paras?
Muita ajatuksia sanoituksista?
Rakkaus on murhaa -biisissä minua on ihmetyttänyt tämä:
Ruttopuistossa laitapuolen mies
Tulee sytkäreitä kauppaamaan
Sen hampaat on kuin ruostuneita nauloja
Kallis handsfree-laite korvassaan
Miten laitapuolen miehellä voi olla korvassaan kallis handsfree-laite?
Onko se ollut rikas mies, joka on nopeasti vajonnut rappiolle. Siitä ei ilmeisesti voi olla kysymys, koska sen miehen hampaat ei olis niin nopeasti voineet mennä tollaseeen kuntoon.
Onko laitapuolen mies varastanut tuon handsfree-laitteen? Nyt kun rupesin asiaa pohtimaan, tuli mieleen, että olisiko kyseessä huumeiden käyttäjä. Nehän varastaa ja diilaa vaikka mitä tavaraa ja silloin olis ihan luonteva selitys sille, että laitapuolen kulkijalla on tuollainen kallis laite. Ja tietyt huumeet tekevät hampaistossa pahaa jälkeä. Ja eikös Helsingin Rottapuisto joskus menneinä vuosina ollut tunnettu siitä, että siellä oleskelee huumeveikkoja?
Mun mielestä kolmosalbumin kärkeen sanoitusten osalta nousevat kappaleet Huoneessa ja ROM.
Joki pysyy sanoitukseltaan hyvin koossa, vaikka se on pitkä ja tapahtumien osalta ajallisestikin laaja. Jennifer A on sanoitukseltaan erittäin kelamainen. Karhusaari on sanoitukseltaan "ei kovin kummoinen", Janos Valmunenkin voisi vaikuttaa sen rinnalla aika pätevältä tekstittäjältä. Toisaalta Karhusaaren ei ole ollut tarkoituskaan olla mikään rock-lyriikan kuolematon mestariteos. Rock-unelman sanoitus on ihan näppärä. Kaveria ei jätetä -biisin sanoitus vaihtelee laadullisesti laidasta laitaan: siinä on tosi hyviä laineja, mutta myös hyvin latteita. Harmaan miehen sanoitus on aika karhusaarimainen, tiettyä hetkeä / lyhyttä ajanjaksoa kuvaava. Insomniaa olen aikoinaan luonnehtinut sanoitukseltaan puuttuvaksi renkaaksi Pekan ja Suden ja Anssi Kelan välillä. Siinä on ihan kiintoisat sanat. Erityisen vaikuttava ja mietityttävä on tuo rivi "Manaa taivaan täyteen mustaa vimmaa". Biisin, jonka nimeä emme mainitse, sanoituksen jätän kommentoimatta.
Mitä et ymmärrä sanoituksissa?
Mikä kolmosalbumin biisi on sanoitukseltaan paras?
Muita ajatuksia sanoituksista?
Rakkaus on murhaa -biisissä minua on ihmetyttänyt tämä:
Ruttopuistossa laitapuolen mies
Tulee sytkäreitä kauppaamaan
Sen hampaat on kuin ruostuneita nauloja
Kallis handsfree-laite korvassaan
Miten laitapuolen miehellä voi olla korvassaan kallis handsfree-laite?
Onko se ollut rikas mies, joka on nopeasti vajonnut rappiolle. Siitä ei ilmeisesti voi olla kysymys, koska sen miehen hampaat ei olis niin nopeasti voineet mennä tollaseeen kuntoon.
Onko laitapuolen mies varastanut tuon handsfree-laitteen? Nyt kun rupesin asiaa pohtimaan, tuli mieleen, että olisiko kyseessä huumeiden käyttäjä. Nehän varastaa ja diilaa vaikka mitä tavaraa ja silloin olis ihan luonteva selitys sille, että laitapuolen kulkijalla on tuollainen kallis laite. Ja tietyt huumeet tekevät hampaistossa pahaa jälkeä. Ja eikös Helsingin Rottapuisto joskus menneinä vuosina ollut tunnettu siitä, että siellä oleskelee huumeveikkoja?
Mun mielestä kolmosalbumin kärkeen sanoitusten osalta nousevat kappaleet Huoneessa ja ROM.
Joki pysyy sanoitukseltaan hyvin koossa, vaikka se on pitkä ja tapahtumien osalta ajallisestikin laaja. Jennifer A on sanoitukseltaan erittäin kelamainen. Karhusaari on sanoitukseltaan "ei kovin kummoinen", Janos Valmunenkin voisi vaikuttaa sen rinnalla aika pätevältä tekstittäjältä. Toisaalta Karhusaaren ei ole ollut tarkoituskaan olla mikään rock-lyriikan kuolematon mestariteos. Rock-unelman sanoitus on ihan näppärä. Kaveria ei jätetä -biisin sanoitus vaihtelee laadullisesti laidasta laitaan: siinä on tosi hyviä laineja, mutta myös hyvin latteita. Harmaan miehen sanoitus on aika karhusaarimainen, tiettyä hetkeä / lyhyttä ajanjaksoa kuvaava. Insomniaa olen aikoinaan luonnehtinut sanoitukseltaan puuttuvaksi renkaaksi Pekan ja Suden ja Anssi Kelan välillä. Siinä on ihan kiintoisat sanat. Erityisen vaikuttava ja mietityttävä on tuo rivi "Manaa taivaan täyteen mustaa vimmaa". Biisin, jonka nimeä emme mainitse, sanoituksen jätän kommentoimatta.
8.1.2006 20:51
Ounasjokeen hukku kaksi ihmistä, ajoivat moottorikelkalla uuteen railoon, joka oli tullut koskeen. Mitä hel..vettiä ihmiset ajavat joen jäällä kun tietävät miten oikullinen talvi on ja oikullinen jää? Joki vei taas kaksi! Jokea kannattee varoa.....Oli niitte ilmeisesti aika lähteä...
9.1.2006 6:04
Aika peruskamaa sanoituksellisesti. Ei mitään ihmeellistä. Joen sanat ovat jotenkin typerät. Nämä ”äiti lensi taivaaseen” jutut on kuultu jo aiemminkin. Huumehörhöillä voi tosiaan olla vaikka kuinka kalliita kamoja. Kaveria ei jätetä, Roc-unelma, Insomnia ja Hakaniemen harmaa mies ovat mielestäni sanoituksellisesti kivoja. Huoneessa ja Karhusaari tuovat valitettavasti mieleen Anssin istumassa ja haikailemassa tyttöystävänsä perään. Jotenkin kiusallista. Jos julkisuudessa ei olisi ollut juttua siitä, että tyttöystävä oli muilla mailla, suhtautuisiko sanoituksiin eri lailla, en tiedä. Miksi Sami ei kommentoi Älä mene pois –biisiä? Minulle ei siitä tule mieleen perinteinen naisen perään haikailu, vaan enemmänkin isän ja lapsen suhde.
9.1.2006 7:03
Mitä niin kamalaa kyseisessä biisissä voi olla, että edes sanoja ei voisi kommentoida? Vai alkaisiko tulla niin ärräpäistä tekstiä, ettei voi edes yrittää? Jotenkin omituista.
Itse tykkään sanoitusten osalta ehkä eniten kappaleista Huoneessa, Rakkaus on murhaa ja Jennifer Aniston. Mun mielestä tossa Huoneessa-biisissä on onnistuttu pukemaan suuret tunteet äärettömän hyvin sanoiksi ja vieläpä niin, että nämä muutamat sanat onnistuvat välittämään nämä suuret tunteet. Todella kaunis kappale. Biisi kuulostaa siltä, että on Anssille hyvin omakohtainen.
Rakkaus on murhaa -kappaleessa kertosäkeen sanat on tosi hienot ja todelliset. Pidän myös siitä, miten kappaleessa tarkkaillaan ulkopuolista elämää ja ihmisiä. Sitä on onnistuttu hyvin kuvaamaan. Mullekin on siitä laitapuolen miehestä tullut sellainen kuva, että se on joku huumeveikko eikä se kallis handsfree-laite ole ollut alunperin omaa omaisuutta...
Jennifer Anistonissa on tosi hieno se kertosäe. Jollain tavalla ensikuulemalla kuulostaa siltä, että se ois jotenkin irrallaan siitä tarinankerronnasta ja pitää hieman kuunnella biisiä, ennen kuin se avautuu. Viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan" kruunaa kyllä koko biisin.
Jos jotain kommenttia laittaa siitä, minkä biisin sanoitus ärsyttää nii sanotaan siihen vaikka Kaveria ei jätetä. Musta ne riimitykset on jotenkin tönkköjä välillä, just se "Ala takkia niskaan vääntää" -kohta... Jollain tavalla tulee sellainen fiilis, et biisiin on väkisin pitänyt keksiä jotkut riimit. Tosin kyseisessä biisissä on jotain nerokastakin, esim. se "Siivoukseen suurempaan jo arkeologit vaaditaan".
Gimma Miksi Sami ei kommentoi Älä mene pois –biisiä?
Mitä niin kamalaa kyseisessä biisissä voi olla, että edes sanoja ei voisi kommentoida? Vai alkaisiko tulla niin ärräpäistä tekstiä, ettei voi edes yrittää? Jotenkin omituista.
Itse tykkään sanoitusten osalta ehkä eniten kappaleista Huoneessa, Rakkaus on murhaa ja Jennifer Aniston. Mun mielestä tossa Huoneessa-biisissä on onnistuttu pukemaan suuret tunteet äärettömän hyvin sanoiksi ja vieläpä niin, että nämä muutamat sanat onnistuvat välittämään nämä suuret tunteet. Todella kaunis kappale. Biisi kuulostaa siltä, että on Anssille hyvin omakohtainen.
Rakkaus on murhaa -kappaleessa kertosäkeen sanat on tosi hienot ja todelliset. Pidän myös siitä, miten kappaleessa tarkkaillaan ulkopuolista elämää ja ihmisiä. Sitä on onnistuttu hyvin kuvaamaan. Mullekin on siitä laitapuolen miehestä tullut sellainen kuva, että se on joku huumeveikko eikä se kallis handsfree-laite ole ollut alunperin omaa omaisuutta...
Jennifer Anistonissa on tosi hieno se kertosäe. Jollain tavalla ensikuulemalla kuulostaa siltä, että se ois jotenkin irrallaan siitä tarinankerronnasta ja pitää hieman kuunnella biisiä, ennen kuin se avautuu. Viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan" kruunaa kyllä koko biisin.
Jos jotain kommenttia laittaa siitä, minkä biisin sanoitus ärsyttää nii sanotaan siihen vaikka Kaveria ei jätetä. Musta ne riimitykset on jotenkin tönkköjä välillä, just se "Ala takkia niskaan vääntää" -kohta... Jollain tavalla tulee sellainen fiilis, et biisiin on väkisin pitänyt keksiä jotkut riimit. Tosin kyseisessä biisissä on jotain nerokastakin, esim. se "Siivoukseen suurempaan jo arkeologit vaaditaan".
9.1.2006 7:12
Mua ei haittaa tuo yhtään. Päinvastoin, usein vahvasti omaan elämään pohjautuvat sanoitukset tuntuvat vahvoilta ja aidoilta. Kyllähän noiden kahden biisin lisäksi myös ROM-albumin usean muun laulun voi helposti ajatella sisältävän todellisia aineksia Anssin elämästä. Mitä tulee Huoneessa-biisin, niin olisi ollut suuri virhe Anssilta jättää se levyltä pois vain siksi, että biisi on henkilökohtainen. (Biisin pois jättämistähän albumilta Anssi on tästä syystä kertonut harkinneensa.) Huoneessa-lauluun - sanoitukseen ja säveleen - Anssi on tavoittanut jotain todella hienoa, ehkä juuri siksi, että se on niin omakohtainen.
Kyseisen biisin kommentoimattomuus oli lähinnä vitsi, mutta toki ÄMP on herättänyt sen verran paljon keskustelua, että en halunnut nostaa punaista vaatetta kenenkään silmien eteen. ÄMPin sanoitus on hyvin yksinkertainen, mutta ihan tasapainoinen ja tarkoituksensa ajava. Mun mielestä se on selkeästi mies-nainen -biisi, isää ja lasta en siihen saa sijoitettua mitenkään.
Yksinkertaisissa sanoituksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, esim. Buddy Holly teki muutama vuosikymmen sitten loistavia lauluja, joissa oli todella yksinkertaiset sanat. Nykyään tehtävien sanoitusten kriteerit ovat toki erilaiset kuin rockin alkuaikoina.
Gimma Huoneessa ja Karhusaari tuovat valitettavasti mieleen Anssin istumassa ja haikailemassa tyttöystävänsä perään. Jotenkin kiusallista. Jos julkisuudessa ei olisi ollut juttua siitä, että tyttöystävä oli muilla mailla, suhtautuisiko sanoituksiin eri lailla, en tiedä.
Mua ei haittaa tuo yhtään. Päinvastoin, usein vahvasti omaan elämään pohjautuvat sanoitukset tuntuvat vahvoilta ja aidoilta. Kyllähän noiden kahden biisin lisäksi myös ROM-albumin usean muun laulun voi helposti ajatella sisältävän todellisia aineksia Anssin elämästä. Mitä tulee Huoneessa-biisin, niin olisi ollut suuri virhe Anssilta jättää se levyltä pois vain siksi, että biisi on henkilökohtainen. (Biisin pois jättämistähän albumilta Anssi on tästä syystä kertonut harkinneensa.) Huoneessa-lauluun - sanoitukseen ja säveleen - Anssi on tavoittanut jotain todella hienoa, ehkä juuri siksi, että se on niin omakohtainen.
Gimma Miksi Sami ei kommentoi Älä mene pois –biisiä? Minulle ei siitä tule mieleen perinteinen naisen perään haikailu, vaan enemmänkin isän ja lapsen suhde.
Kyseisen biisin kommentoimattomuus oli lähinnä vitsi, mutta toki ÄMP on herättänyt sen verran paljon keskustelua, että en halunnut nostaa punaista vaatetta kenenkään silmien eteen. ÄMPin sanoitus on hyvin yksinkertainen, mutta ihan tasapainoinen ja tarkoituksensa ajava. Mun mielestä se on selkeästi mies-nainen -biisi, isää ja lasta en siihen saa sijoitettua mitenkään.
Yksinkertaisissa sanoituksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, esim. Buddy Holly teki muutama vuosikymmen sitten loistavia lauluja, joissa oli todella yksinkertaiset sanat. Nykyään tehtävien sanoitusten kriteerit ovat toki erilaiset kuin rockin alkuaikoina.
9.1.2006 7:33
Sehän on vaan hienoa, että eri ihmiset kokevat biisien sanoman eri tavalla.
9.1.2006 8:47
En ole tainnut juurikaan miettiä huolella ROM:in sanoituksia, sillä tuntuu ettei ole mitään sanottavaa aiheesta. Yritänpä kuitenkin :D
Nummela- ja Suuria Kuvioita albumeilla oli muutama kappale joita en alkuun ymmärtänyt, sillä kuulin (tai ymmärsin) kohdat väärin. Esimerkiksi huvia tuotti Faijan Haamussa kohta "...paloi hirviaidan vierellä..." sillä kuvittelin sen niin että "...paloi hirvi aidan vierellä..." Näin jo mielessäni palavan hirven... :lol:
Minua kiehtoo ROM:in sanoitusten totaalinen erilaisuus muusta maailmasta. Mielestäni aiemmat levyt ovat hieman kertoneet arkipäivän karusta todellisuudesta. ROM:in sanoitukset leijuvat jossain pehmeässä pumpulissa toisinaan (jos ottaa esimerkiksi vaikka ÄMP:in, Huoneessa tai Karhusaari kappaleet)
Olen muuten jossain määrin huomannut (niinkuin varmasti muutkin), että ROM sisältää paljon elämänmyönteisiä sanoituksia. Esimerkiksi Jenniferin "...En suostu pystyyn kuolemaan..." kohta on loistava karjua, kun maailma tuntuu potkivan. Olen myös löytänyt Kaveria ei Jätetä uusia ulottuvuuksia sanojen kautta! Tämä on todella ilahduttanut levyn kuuntelua.
Olen Samin tavoin ihmetellyt Rakkaus On Murhaa-kappaleen kohtaa laitapuolen miehestä jolla on handsfree korvassa vaikka myykin sytkäreitä ym... Mutta olen ajatellut hänen olevan rikas mies, joka on yllättäen köyhyyntynyt.
Toinen kohta, jota olen miettinyt on Rock-unelmassa jossa lauletaan lippuriskistä. Ensin ihmettelin, että onko maailmassa olemassa edes tuollaista sanaa...
Sanoiltaan ehkä parhaimistoa on kuitenkin ÄMP, Karhusaari ja Jennifer Aniston.
En muuten ymmärrä, miksi ROM:in biiseistä ainoana soi Rock-unelma päässä. Ja vain lause jossa lauletaan: "...bensa riittää Puumalaan..." :roll:
Nummela- ja Suuria Kuvioita albumeilla oli muutama kappale joita en alkuun ymmärtänyt, sillä kuulin (tai ymmärsin) kohdat väärin. Esimerkiksi huvia tuotti Faijan Haamussa kohta "...paloi hirviaidan vierellä..." sillä kuvittelin sen niin että "...paloi hirvi aidan vierellä..." Näin jo mielessäni palavan hirven... :lol:
Minua kiehtoo ROM:in sanoitusten totaalinen erilaisuus muusta maailmasta. Mielestäni aiemmat levyt ovat hieman kertoneet arkipäivän karusta todellisuudesta. ROM:in sanoitukset leijuvat jossain pehmeässä pumpulissa toisinaan (jos ottaa esimerkiksi vaikka ÄMP:in, Huoneessa tai Karhusaari kappaleet)
Olen muuten jossain määrin huomannut (niinkuin varmasti muutkin), että ROM sisältää paljon elämänmyönteisiä sanoituksia. Esimerkiksi Jenniferin "...En suostu pystyyn kuolemaan..." kohta on loistava karjua, kun maailma tuntuu potkivan. Olen myös löytänyt Kaveria ei Jätetä uusia ulottuvuuksia sanojen kautta! Tämä on todella ilahduttanut levyn kuuntelua.
Olen Samin tavoin ihmetellyt Rakkaus On Murhaa-kappaleen kohtaa laitapuolen miehestä jolla on handsfree korvassa vaikka myykin sytkäreitä ym... Mutta olen ajatellut hänen olevan rikas mies, joka on yllättäen köyhyyntynyt.
Toinen kohta, jota olen miettinyt on Rock-unelmassa jossa lauletaan lippuriskistä. Ensin ihmettelin, että onko maailmassa olemassa edes tuollaista sanaa...
Sanoiltaan ehkä parhaimistoa on kuitenkin ÄMP, Karhusaari ja Jennifer Aniston.
En muuten ymmärrä, miksi ROM:in biiseistä ainoana soi Rock-unelma päässä. Ja vain lause jossa lauletaan: "...bensa riittää Puumalaan..." :roll:
9.1.2006 9:07
Mullakin, mut vaan kohdassa "Ja miten maailman onnekkain
Mies olen kun sut sain"
Gimma vaan enemmänkin isän ja lapsen suhde.
Mullakin, mut vaan kohdassa "Ja miten maailman onnekkain
Mies olen kun sut sain"
9.1.2006 9:33
Tuolle Rakkaus on murhaa -kappaleen handsfree-laitteelle voisin kertoa taustaksi seuraavan anekdootin:
Veljeni Ville oli viettämässä kaunista kesäpäivää eräässä Helsingin puistossa. Hän nautiskeli penkillä auringosta pannen samalla merkille kuhinan viereisessä pusikossa. Ryhmä rantojen miehiä myllersi siellä niin ikään kauniin kesäpäivän merkeissä ja kävi keskustelua kovaäänisesti karjahdellen. Ville keskittyi kuuntelemaan miesten juttua. Osoittautui, että laitapuolen miehet keskustelivat kännyköittensä multimedia-asetuksista.
Kaveria ei jätetä -biisin tekstistä sen verran, että lähtökohtana oli kasata kappaleeseen mahdollisimman paljon näitä kliseitä, joilla ihmisiä yleensä pyritään lohduttamaan. "Ei maailma tähän kaadu", "Aika parantaa haavat", "Elämä jatkuu" jne. Eiväthän nuo oikeasti lohduta yhtään, vaikka ovatkin totta. Alunperin yritin tehdä laulun kertojasta lohduttajana mahdollisimman ärsyttävän riiviön, joka biisin lopussa saisi kaveriltaan ns. Karkkilan kansallispuvun (musta silmä) tai jotain, mutta matkan varrella sävy hieman muuttui. Yritin kai loppujen lopuksi tehdä laulun niille, jotka ovat itse joutuneet kuulemaan vaikeassa tilanteessa näitä latteuksia ja tietävät, miten ontoilta ne silloin kuulostavat. Halusin kuitenkin sävyn olevan periaatteessa positiivinen ja kannustava, sillä onhan kertojalla pohjimmiltaan hyvä tarkoitus ja huoli kaveristaan. Biisin työnimi taisikin olla alunperin Hyvä tarkoitus.
En harrasta useinkaan tamperelaisen koulukunnan suosimaa täysriimittelyä tyyliin "näytät/täytät", "heittää/peittää" tai "kääntää/vääntää". Halusin kuitenkin Kaveria ei jätetä -biisissä kokeilla tätä tyylilajia. En usko käyttäväni sitä paljoakaan jatkossa - se ei ole minulle ominainen ja luonteva tapa kirjoittaa. Esim. Rakkaus on murhaa on mielestäni huomattavasti sujuvampi teksti, vaikkei siinä ole säkeistöissä riimejä lainkaan (myöskin täysin tietoinen tyylilajin valinta).
Veljeni Ville oli viettämässä kaunista kesäpäivää eräässä Helsingin puistossa. Hän nautiskeli penkillä auringosta pannen samalla merkille kuhinan viereisessä pusikossa. Ryhmä rantojen miehiä myllersi siellä niin ikään kauniin kesäpäivän merkeissä ja kävi keskustelua kovaäänisesti karjahdellen. Ville keskittyi kuuntelemaan miesten juttua. Osoittautui, että laitapuolen miehet keskustelivat kännyköittensä multimedia-asetuksista.
Kaveria ei jätetä -biisin tekstistä sen verran, että lähtökohtana oli kasata kappaleeseen mahdollisimman paljon näitä kliseitä, joilla ihmisiä yleensä pyritään lohduttamaan. "Ei maailma tähän kaadu", "Aika parantaa haavat", "Elämä jatkuu" jne. Eiväthän nuo oikeasti lohduta yhtään, vaikka ovatkin totta. Alunperin yritin tehdä laulun kertojasta lohduttajana mahdollisimman ärsyttävän riiviön, joka biisin lopussa saisi kaveriltaan ns. Karkkilan kansallispuvun (musta silmä) tai jotain, mutta matkan varrella sävy hieman muuttui. Yritin kai loppujen lopuksi tehdä laulun niille, jotka ovat itse joutuneet kuulemaan vaikeassa tilanteessa näitä latteuksia ja tietävät, miten ontoilta ne silloin kuulostavat. Halusin kuitenkin sävyn olevan periaatteessa positiivinen ja kannustava, sillä onhan kertojalla pohjimmiltaan hyvä tarkoitus ja huoli kaveristaan. Biisin työnimi taisikin olla alunperin Hyvä tarkoitus.
En harrasta useinkaan tamperelaisen koulukunnan suosimaa täysriimittelyä tyyliin "näytät/täytät", "heittää/peittää" tai "kääntää/vääntää". Halusin kuitenkin Kaveria ei jätetä -biisissä kokeilla tätä tyylilajia. En usko käyttäväni sitä paljoakaan jatkossa - se ei ole minulle ominainen ja luonteva tapa kirjoittaa. Esim. Rakkaus on murhaa on mielestäni huomattavasti sujuvampi teksti, vaikkei siinä ole säkeistöissä riimejä lainkaan (myöskin täysin tietoinen tyylilajin valinta).
9.1.2006 11:23
Kaverille ei jätetä -biisistä tosiaan huomaa, että tuollainen riimittely ei ole Sinulle Anssi luontainen tapa kirjoittaa. Se paistaa tekstistä selkeästi läpi ja kuulostaa tökeröltä ja väkisin väännetyltä. Mutta kaikkeahan voi kokeilla, sillä tavallahan se oma tyylilaji selviää. Aiotkos jatkossa tehdä jonkin muunlaisia tyylilajieksperimenttejä...? :roll:
Anssi Kela En harrasta useinkaan tamperelaisen koulukunnan suosimaa täysriimittelyä tyyliin "näytät/täytät", "heittää/peittää" tai "kääntää/vääntää". Halusin kuitenkin Kaveria ei jätetä -biisissä kokeilla tätä tyylilajia. En usko käyttäväni sitä paljoakaan jatkossa - se ei ole minulle ominainen ja luonteva tapa kirjoittaa.
Kaverille ei jätetä -biisistä tosiaan huomaa, että tuollainen riimittely ei ole Sinulle Anssi luontainen tapa kirjoittaa. Se paistaa tekstistä selkeästi läpi ja kuulostaa tökeröltä ja väkisin väännetyltä. Mutta kaikkeahan voi kokeilla, sillä tavallahan se oma tyylilaji selviää. Aiotkos jatkossa tehdä jonkin muunlaisia tyylilajieksperimenttejä...? :roll:
9.1.2006 12:30
En nyt enempää lähde näitä biisejä analysoimaan, mut sanon taas kerran että mä pidän noista Kaveria ei jätetä-biisin ja Faijana haamun riimittelyistä. Ei ne todellakaan ole mitenkään nerokkaita, mut sen takia mä pidän niistä. Ja kyllä ne monet nykyajan rap-biisit voittaa
9.1.2006 12:41
Joki biisissä tuo viimeinen säkeistö "En tahdo tätä taakkaa..." ja niin edespäin on kappaleen huippukohta, se nostaa kappaleen uusiin ulottuvuuksiin.
Jennifer Anistonin kertosäe on kerrassaan nerokas. Kyseisen biisin viimeinen säkeistö (siis ennen kertosäettä) ei ensimmäisellä kuuntelukerralla avautunut, jäin vaan ihmettelemään että täh miten tämä liittyy tohon tekstiin mitenkään. Mutta seuraavalla kuuntelukerralla sen jo ymmärsi, ja tajusi että eihän tuo viimeinen säkeistö ole mitenkään irrallinen tuosta muusta tekstistä.
Kuten "vankinumerosarja" jo sanoikin tuo lopun "en suostu pystyyn kuolemaan" kruunaa kyseisen kappaleen.
Huoneessa biisi alkaa iloisesti mutta synkkenee loppua kohti.
Kappaleessa kaikista koskettavin kohta on "Minä ajattelin jotain kauniimpaa, sinulle hiljaa tunnustaa."
Karhusaaren sanat on kaikessa yksinkertaisuudessaan hienot. Kappale on niin huoleton.
Rock-unelman sanat on hauskat. Biisin parhaat kohdat on " Tikkanurkkauksesta voimasointu kajahtaa..." ja niin edespäin, "Eilen Johnnyn kanssa nautittiin, kahvit Linnatuulessa ja puhuttiin" (en osaa selittää, että mikä siinä kohdassa on niin hienoa, se vaan on!)
Kaveria ei jätetä biisin paras kohta on tämä "On aika itkeä ja nauraa, aika rakastaa ja aika kantaa kaunaa." Se on vaan niin hienosti sanottu.
Kertösäe (ja viimeiset säkeistöt) on lohdullinen vaikkakin hieman kliseinen, mutta noinhan se menee, yleensä jos lohduttaa jotakin ihmistä niin tulee valittua juuri nuo sanat.
Rakkaus on murhaan sanat on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokkaat tai oikeastaan ne kertoo yksinkertaisista/arkisista asioista/hetkistä. Biisin ehkä ihanin kohta on "Bulevardin vaahterat vihertää." Kappaleen kertosäe ja säkeistö "Ja minä en enää milloinkaan, aio rakastua kehenkään..." ja niin edespäin on todella mahtipontiset ja "hyökkäävät".
Älä mene pois kappaleessa ainut asia mikä minua häiritsee on se, että säkeistöt on niin lyhyitä, mutta kertosäe on pitkä. Kappaleen sanat on niin kauniit ja koskettavat alusta loppuun etten pysty erottelemaan mitään parhaimpia kohtia.
Hakanimen harmaa mies kappaleen ihanin kohta on ehdottomasti "Siellä minuun takertuu, maailman pienimmät sormet" Se on vaan niin ihanasti sanottu!
Insomnia on sekoitusta uudesta ja vanhasta ja minua se toisaalta häiritsee, koska ne eroaa kuitenkin niin paljon toisistaan. Siis kappaleessa on tyyppi joka herää yöllä eikä saa enää unta, koska se alkaa miettimään asioita ja ne alkaa vaivaamaan. Kertösäe sopii tähän teemaan (koska tyyppiä vaivaa ilmeisesti juuri nämä kertösäkeessä mainitut asiat), mutta sitten nuo Tuulet biisistä lainatut kohdat pomppaa erilleen muusta tekstistä. Tai kyllähän ne tähän teemaan sopii, mutta sitten kuitenkaan ei sovi. Äh joo en osaa selittää. Kappaleen kertosäe on kaunis ja herkkä. Nerokas kohta on "Heräsin ropinaan, sade kappalettaan kattoon rummuttaa, enkä saa, enää unta, ajatukset vaivaa".
Jennifer Anistonin kertosäe on kerrassaan nerokas. Kyseisen biisin viimeinen säkeistö (siis ennen kertosäettä) ei ensimmäisellä kuuntelukerralla avautunut, jäin vaan ihmettelemään että täh miten tämä liittyy tohon tekstiin mitenkään. Mutta seuraavalla kuuntelukerralla sen jo ymmärsi, ja tajusi että eihän tuo viimeinen säkeistö ole mitenkään irrallinen tuosta muusta tekstistä.
Kuten "vankinumerosarja" jo sanoikin tuo lopun "en suostu pystyyn kuolemaan" kruunaa kyseisen kappaleen.
Huoneessa biisi alkaa iloisesti mutta synkkenee loppua kohti.
Kappaleessa kaikista koskettavin kohta on "Minä ajattelin jotain kauniimpaa, sinulle hiljaa tunnustaa."
Karhusaaren sanat on kaikessa yksinkertaisuudessaan hienot. Kappale on niin huoleton.
Rock-unelman sanat on hauskat. Biisin parhaat kohdat on " Tikkanurkkauksesta voimasointu kajahtaa..." ja niin edespäin, "Eilen Johnnyn kanssa nautittiin, kahvit Linnatuulessa ja puhuttiin" (en osaa selittää, että mikä siinä kohdassa on niin hienoa, se vaan on!)
Kaveria ei jätetä biisin paras kohta on tämä "On aika itkeä ja nauraa, aika rakastaa ja aika kantaa kaunaa." Se on vaan niin hienosti sanottu.
Kertösäe (ja viimeiset säkeistöt) on lohdullinen vaikkakin hieman kliseinen, mutta noinhan se menee, yleensä jos lohduttaa jotakin ihmistä niin tulee valittua juuri nuo sanat.
Rakkaus on murhaan sanat on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokkaat tai oikeastaan ne kertoo yksinkertaisista/arkisista asioista/hetkistä. Biisin ehkä ihanin kohta on "Bulevardin vaahterat vihertää." Kappaleen kertosäe ja säkeistö "Ja minä en enää milloinkaan, aio rakastua kehenkään..." ja niin edespäin on todella mahtipontiset ja "hyökkäävät".
Älä mene pois kappaleessa ainut asia mikä minua häiritsee on se, että säkeistöt on niin lyhyitä, mutta kertosäe on pitkä. Kappaleen sanat on niin kauniit ja koskettavat alusta loppuun etten pysty erottelemaan mitään parhaimpia kohtia.
Hakanimen harmaa mies kappaleen ihanin kohta on ehdottomasti "Siellä minuun takertuu, maailman pienimmät sormet" Se on vaan niin ihanasti sanottu!
Insomnia on sekoitusta uudesta ja vanhasta ja minua se toisaalta häiritsee, koska ne eroaa kuitenkin niin paljon toisistaan. Siis kappaleessa on tyyppi joka herää yöllä eikä saa enää unta, koska se alkaa miettimään asioita ja ne alkaa vaivaamaan. Kertösäe sopii tähän teemaan (koska tyyppiä vaivaa ilmeisesti juuri nämä kertösäkeessä mainitut asiat), mutta sitten nuo Tuulet biisistä lainatut kohdat pomppaa erilleen muusta tekstistä. Tai kyllähän ne tähän teemaan sopii, mutta sitten kuitenkaan ei sovi. Äh joo en osaa selittää. Kappaleen kertosäe on kaunis ja herkkä. Nerokas kohta on "Heräsin ropinaan, sade kappalettaan kattoon rummuttaa, enkä saa, enää unta, ajatukset vaivaa".
9.1.2006 15:21
MInusta Joessa on todella erottuva(hyvällä tavalla)se "En tahdo tätä taakkaa...."Ja sitten se lyhyt hetki juuri ennen sitä ensimmäistä kertosäettä.
JA:sta luulin,että se "Öisin usein samaa..." olisi ihan erillinen juttu.Ja kertosäkeistö on hyvä.
Huoneessa on tosi Anssille omakohtaisen kuuloinen.Vaikka mistäs minä tietäisin mikä on biiseissä hänelle omakohtaista ja mikä ei.Ainakin kertosäe on hauska,se "järki jättää pään..."
Karhusaari kuulostaa ihan hyvältä myös radiosta kuultuna.Sitä vaan olen ihmetellyt,että onko se sama Mika kuin MFBMW:ssä aikoinaan.
Rock-unelmasta:Sitä vaan myös,että mikä on lippuriski.Onko sitä sanaa edes suomen kielessä.No mutta mitäs väliä sillä on,onko sitä sanaa olemassakaan."Tikkanurkkauksesta ..."kohta on minusta ainakin koko biisin huippukohta.Minulla soi biisistä päässä se "Bensa riittää Puumalaan,"kohta
Eka kerran Kaveria ei jätetä-biisin kuultuani olin vähän silleen,että miten tuo "Voi Jeesus Kristus,miltä näytät"-juttu liittyy kappaleeseen,mutta ajattelin,että kaipa sitä kuka vaan niin sanoisi.Se argeologi-kohta on aika hyvä juttu.Sitten se "Sydämeen kun satuttaa."on huippukohtana menevä.
Minulle tulee ROM:ista aina mieleen,että onko se tyyppi siellä kadulla kävelemässä sen roskapussin kanssa.Eka kerran kun kuulin,niin minua alkoi naurattaa se "Tukka sekaisin,paita nurinpäin"-kohta.Ja jotenkin mä nyt vain satuin ajattelemaan sen siten,että siinä on nyt Anssi silleen tukka pystyssä.Mä olen kuvitellut sen laitapuolen miehen joksikin pultsariksi.
Ensikerran kuultuani meni vähän aikaa,että tajusin,etä ÄMP on Anssin kappale.
Hakaniemessä on ihan hyvät sanat.
"Manaa taivaan täyteen mustaa vimmaa." on sellainen kohta,että se laittaa miettimään asioita.
JA:sta luulin,että se "Öisin usein samaa..." olisi ihan erillinen juttu.Ja kertosäkeistö on hyvä.
Huoneessa on tosi Anssille omakohtaisen kuuloinen.Vaikka mistäs minä tietäisin mikä on biiseissä hänelle omakohtaista ja mikä ei.Ainakin kertosäe on hauska,se "järki jättää pään..."
Karhusaari kuulostaa ihan hyvältä myös radiosta kuultuna.Sitä vaan olen ihmetellyt,että onko se sama Mika kuin MFBMW:ssä aikoinaan.
Rock-unelmasta:Sitä vaan myös,että mikä on lippuriski.Onko sitä sanaa edes suomen kielessä.No mutta mitäs väliä sillä on,onko sitä sanaa olemassakaan."Tikkanurkkauksesta ..."kohta on minusta ainakin koko biisin huippukohta.Minulla soi biisistä päässä se "Bensa riittää Puumalaan,"kohta
Eka kerran Kaveria ei jätetä-biisin kuultuani olin vähän silleen,että miten tuo "Voi Jeesus Kristus,miltä näytät"-juttu liittyy kappaleeseen,mutta ajattelin,että kaipa sitä kuka vaan niin sanoisi.Se argeologi-kohta on aika hyvä juttu.Sitten se "Sydämeen kun satuttaa."on huippukohtana menevä.
Minulle tulee ROM:ista aina mieleen,että onko se tyyppi siellä kadulla kävelemässä sen roskapussin kanssa.Eka kerran kun kuulin,niin minua alkoi naurattaa se "Tukka sekaisin,paita nurinpäin"-kohta.Ja jotenkin mä nyt vain satuin ajattelemaan sen siten,että siinä on nyt Anssi silleen tukka pystyssä.Mä olen kuvitellut sen laitapuolen miehen joksikin pultsariksi.
Ensikerran kuultuani meni vähän aikaa,että tajusin,etä ÄMP on Anssin kappale.
Hakaniemessä on ihan hyvät sanat.
"Manaa taivaan täyteen mustaa vimmaa." on sellainen kohta,että se laittaa miettimään asioita.
9.1.2006 16:01
Heititpä Sami varsin laajan kysymyksen!
Yleisesti ottaen kolmosalbumin sanoitukset ovat minusta taattua laatua, monissa biiseissä on erittäin hienoja rivejä, joita ei oikein voisi kuvitella kenenkään muun tekstittäjän Suomessa keksivän. Levystä jää päällimmäisenä mieleen mukavan positiivinen fiilis, mikä monesta biisistäkin heijastuu. Onhan siellä tietysti myös sellaisia "rakkaus on murhaa" -ajatuksia, mikä taas on vain hyvä levyn monipuolisuuden kannalta.
Joki, kuten Sami jo ensimmäisessä viestissään totesikin, "pysyy sanoitukseltaan hyvin koossa". Tarina on eheä. Olen aina tykännyt esimerkiksi kohdista "Isoisä aikanaan/ saapui kirkkain silmin/ toteuttamaan unelmaa", "Maailman jääräpäisin mies/ isoisä vastaan muut", "Kirkonkylään muutti tyttö/ jolla oli nauru silmissään" ja "Isä alkaa olla vanha/ voimat hiljaa häviää/ nyt eläimet ja pellot/ kaipaavat uutta isäntää". Minua kiehtoo myös se koukku, mitä kertojan äidille oikeasti tapahtui. On ihan hyvä jättää jotain kuulijan oman mielikuvituksen varaan.
Joki kai on aika tyypillinen symboli, mutta minusta Anssi käyttää sitä varsin tyylikkäästi, ja se on hienosti upotettu tarinaan. Se kulkee mukana alusta loppuun saakka.
Jennifer Aniston on minustakin melko tyypillinen Anssin sanoitus, hyvällä tavalla tunnistettava. Kuuntelija voi hyvin nähdä edessään jonkun pikkupaikkakunnan nuhjuisen karaokebaarin ja Arvon laulamassa Dirlandaata...
Minua on aina kiehtonut Anssin sanoituksissa se, miten tämä keksii tarinoihinsa erilaisia juttuja ja ihmiskohtaloita. Kuten alussa kirjoitinkin, sellaisia juttuja, joita ei oikein kenenkään muun kynästä voisi kuvitella lähtevän. Se niissä biiseissä on juuri niin hienoa. Anistonissa vaikkapa "Se jäi silloin alle traktorin/ on lapsen tasolla vieläkin" on hyvä idea.
Biisin ehdottomasti kruunaa se lopun "En suostu pystyyn kuolemaan", joka kenties kuvaa levyn teemaa laajemminkin. Vaikka joskus on vaikeuksiakin, niistä on selvitty, ja pää pystyssä jatketaan eteenpäin!
Huoneessa on sanoituksena ehdottomasti Anssin parhaimmistoa, ja selvä osoitus terävästä biisinkirjoituskynästä. Tarina on kokonaisuudessaan erittäin hieno, siihen on vangittu jotain hyvin koskettavaa. Jo ensi kuuntelulla muinaisen Sellosalin keikan jälkeen biisin sanat jäivät lähtemättömästi mieleen, jo silloin se nousi ehdottomasti kategoriaan "Anssin parhaita biisejä".
Karhusaari on kepeän kesäinen tunnelmakuvaus, jossa ei ehkä käsitellä mitään kovin syvällisiä tuntoja, mutta eipä niitä kaikissa biiseissä tarvitsekaan käsitellä. Biisin tekstissä on minusta kuitenkin onnistuttu erittäin hyvin luomaan se kiireettömän kesäpäivän tunnelma, jolloin voi vaikka vajota johonkin pehmeään ja jäädä tuulen sisään. Biisiä kuunnellessaan voi hyvin kuvitella itsensä sinne rantakallioille istuskelemaan ja suorastaan tuntea meren suolaisen tuoksun nenässään ja nähdä tyrskyävät aallot silmiensä edessä.
Sanoituksesta mainittakoon myös, että rivit "On pakko herätä tarkistamaan/ Jos hän mulle jotain kirjoittaa", ovat varsin totta.
Rock-unelma on ihan loistava sanoitus, ehdottomasti levyn parhaimmistoa! Siinä on useitakin kohtia, jotka saavat hymyilemään, ja kohtia, joista voi hyvin kuvitella, että Anssikin kenties on sen kaltaisia juttuja joskus kokenut. Yksi huippukohdista on "Hän valloita ei maailmaa/ bensa riittää Puumalaan/ soittaa marttapiirille/ tonttulakki päässään/ keikan viimeisen", mutta tekstissä on monia muitakin hyviä kohtia.
Kaveria ei jätetä -biisin sanoituksesta tulikin jo kirjoitettua johonkin toiseen keskusteluun. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ne kliseet sopivat siihen biisiin, ja siinä on myös monia hienoja rivejä kuten "Kaikki kummituksen tuntomerkit täytät" ja "Siivoukseen suurempaan/ Jo arkeologit vaaditaan". "Takkia niskaan ala vääntää" on myös hyvä kohta, paitsi että edelleen olen sitä mieltä, että sen takin tilalle olisi paljon paremmin sopinut palttoo! Muuten tuo tekstin kohta on taas hyvällä tavalla kuvaava, "ala vääntää" on paljon hienommin sanottu kuin joku "ala laittaa" tmv.
Rakkaus on murhaa on sanoituksellisesti levyn parhaita biisejä. Siihenkin biisiin voin samaistua aika hyvin, ja kun lähes päivittäin kuljen Bulevardia pitkin tai Ruttopuiston läpi, niin voin erittäin hyvin nähdä itseni biisin maisemissa.
Älä mene pois ei ehkä sanoituksena ole Anssin nerokkain tai paras (vaikka biisi kokonaisuutena onkin! :wink: ), mutta siinä luodaan erittäin kaunis ja herkkä pieni tunnelmakuvaus.
Täytyy muuten todeta, että en voisi kuvitellakaan biisin kertovan isän ja lapsen välisestä suhteesta, huh olkoon, ajatuskin kammottaa! Niin selkeästi siinä minusta kuvataan kahden aikuisen ihmisen helliä tunteita.
Hakaniemen harmaa mies on minusta myös varsin tyypillinen anssikela -sanoitus, ja siinä kuvataan erittäin todellisesti sitä, millaista Helsingissä on juhannuksena. "Kaupunki vihdoin herää henkiin/ ratikka lonksuu kiskoillaan/ poliisit maijaan taluttaa/ uupunutta juhlijaa", noinhan se juuri menee. "Siellä minuun takertuu/ maailman pienimmät sormet" on myös kaunis kohta, ja sekin sopii tarinan kokonaisuuteen, kun päähenkilön matka kulkee sinne sairaalaan.
Insomnia on tosiaan vähemmän selkeä tarina kuin Anssin sanoitukset nykyään yleensä, mutta hieno sanoitus sekin. Tunnelmassa on jotain ainutlaatuista.
Yleisesti ottaen kolmosalbumin sanoitukset ovat minusta taattua laatua, monissa biiseissä on erittäin hienoja rivejä, joita ei oikein voisi kuvitella kenenkään muun tekstittäjän Suomessa keksivän. Levystä jää päällimmäisenä mieleen mukavan positiivinen fiilis, mikä monesta biisistäkin heijastuu. Onhan siellä tietysti myös sellaisia "rakkaus on murhaa" -ajatuksia, mikä taas on vain hyvä levyn monipuolisuuden kannalta.
Joki, kuten Sami jo ensimmäisessä viestissään totesikin, "pysyy sanoitukseltaan hyvin koossa". Tarina on eheä. Olen aina tykännyt esimerkiksi kohdista "Isoisä aikanaan/ saapui kirkkain silmin/ toteuttamaan unelmaa", "Maailman jääräpäisin mies/ isoisä vastaan muut", "Kirkonkylään muutti tyttö/ jolla oli nauru silmissään" ja "Isä alkaa olla vanha/ voimat hiljaa häviää/ nyt eläimet ja pellot/ kaipaavat uutta isäntää". Minua kiehtoo myös se koukku, mitä kertojan äidille oikeasti tapahtui. On ihan hyvä jättää jotain kuulijan oman mielikuvituksen varaan.
Joki kai on aika tyypillinen symboli, mutta minusta Anssi käyttää sitä varsin tyylikkäästi, ja se on hienosti upotettu tarinaan. Se kulkee mukana alusta loppuun saakka.
Jennifer Aniston on minustakin melko tyypillinen Anssin sanoitus, hyvällä tavalla tunnistettava. Kuuntelija voi hyvin nähdä edessään jonkun pikkupaikkakunnan nuhjuisen karaokebaarin ja Arvon laulamassa Dirlandaata...
Minua on aina kiehtonut Anssin sanoituksissa se, miten tämä keksii tarinoihinsa erilaisia juttuja ja ihmiskohtaloita. Kuten alussa kirjoitinkin, sellaisia juttuja, joita ei oikein kenenkään muun kynästä voisi kuvitella lähtevän. Se niissä biiseissä on juuri niin hienoa. Anistonissa vaikkapa "Se jäi silloin alle traktorin/ on lapsen tasolla vieläkin" on hyvä idea.
Biisin ehdottomasti kruunaa se lopun "En suostu pystyyn kuolemaan", joka kenties kuvaa levyn teemaa laajemminkin. Vaikka joskus on vaikeuksiakin, niistä on selvitty, ja pää pystyssä jatketaan eteenpäin!
Huoneessa on sanoituksena ehdottomasti Anssin parhaimmistoa, ja selvä osoitus terävästä biisinkirjoituskynästä. Tarina on kokonaisuudessaan erittäin hieno, siihen on vangittu jotain hyvin koskettavaa. Jo ensi kuuntelulla muinaisen Sellosalin keikan jälkeen biisin sanat jäivät lähtemättömästi mieleen, jo silloin se nousi ehdottomasti kategoriaan "Anssin parhaita biisejä".
Karhusaari on kepeän kesäinen tunnelmakuvaus, jossa ei ehkä käsitellä mitään kovin syvällisiä tuntoja, mutta eipä niitä kaikissa biiseissä tarvitsekaan käsitellä. Biisin tekstissä on minusta kuitenkin onnistuttu erittäin hyvin luomaan se kiireettömän kesäpäivän tunnelma, jolloin voi vaikka vajota johonkin pehmeään ja jäädä tuulen sisään. Biisiä kuunnellessaan voi hyvin kuvitella itsensä sinne rantakallioille istuskelemaan ja suorastaan tuntea meren suolaisen tuoksun nenässään ja nähdä tyrskyävät aallot silmiensä edessä.
Sanoituksesta mainittakoon myös, että rivit "On pakko herätä tarkistamaan/ Jos hän mulle jotain kirjoittaa", ovat varsin totta.
Rock-unelma on ihan loistava sanoitus, ehdottomasti levyn parhaimmistoa! Siinä on useitakin kohtia, jotka saavat hymyilemään, ja kohtia, joista voi hyvin kuvitella, että Anssikin kenties on sen kaltaisia juttuja joskus kokenut. Yksi huippukohdista on "Hän valloita ei maailmaa/ bensa riittää Puumalaan/ soittaa marttapiirille/ tonttulakki päässään/ keikan viimeisen", mutta tekstissä on monia muitakin hyviä kohtia.
Kaveria ei jätetä -biisin sanoituksesta tulikin jo kirjoitettua johonkin toiseen keskusteluun. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ne kliseet sopivat siihen biisiin, ja siinä on myös monia hienoja rivejä kuten "Kaikki kummituksen tuntomerkit täytät" ja "Siivoukseen suurempaan/ Jo arkeologit vaaditaan". "Takkia niskaan ala vääntää" on myös hyvä kohta, paitsi että edelleen olen sitä mieltä, että sen takin tilalle olisi paljon paremmin sopinut palttoo! Muuten tuo tekstin kohta on taas hyvällä tavalla kuvaava, "ala vääntää" on paljon hienommin sanottu kuin joku "ala laittaa" tmv.
Rakkaus on murhaa on sanoituksellisesti levyn parhaita biisejä. Siihenkin biisiin voin samaistua aika hyvin, ja kun lähes päivittäin kuljen Bulevardia pitkin tai Ruttopuiston läpi, niin voin erittäin hyvin nähdä itseni biisin maisemissa.
Älä mene pois ei ehkä sanoituksena ole Anssin nerokkain tai paras (vaikka biisi kokonaisuutena onkin! :wink: ), mutta siinä luodaan erittäin kaunis ja herkkä pieni tunnelmakuvaus.
Täytyy muuten todeta, että en voisi kuvitellakaan biisin kertovan isän ja lapsen välisestä suhteesta, huh olkoon, ajatuskin kammottaa! Niin selkeästi siinä minusta kuvataan kahden aikuisen ihmisen helliä tunteita.
Hakaniemen harmaa mies on minusta myös varsin tyypillinen anssikela -sanoitus, ja siinä kuvataan erittäin todellisesti sitä, millaista Helsingissä on juhannuksena. "Kaupunki vihdoin herää henkiin/ ratikka lonksuu kiskoillaan/ poliisit maijaan taluttaa/ uupunutta juhlijaa", noinhan se juuri menee. "Siellä minuun takertuu/ maailman pienimmät sormet" on myös kaunis kohta, ja sekin sopii tarinan kokonaisuuteen, kun päähenkilön matka kulkee sinne sairaalaan.
Insomnia on tosiaan vähemmän selkeä tarina kuin Anssin sanoitukset nykyään yleensä, mutta hieno sanoitus sekin. Tunnelmassa on jotain ainutlaatuista.
9.1.2006 16:13
Kyllä lippuriski on ihan olemassa oleva suomenkielen sana. Tarkoittaa siis yksinkertaistaen sitä, että esiintyjän keikkapalkkio on riippuvainen maksaneen yleisön määrästä. Jos yleisöä on vain neljä henkilöä, niin eipä siinä esiintymässä ollut bändi sitten mitään liksaakaan saa, kun kerran lippuriski -periaatteella ollaan liikkeellä oltu.
Paremmin en osaa selittää...
1992 Sitä vaan myös,että mikä on lippuriski.Onko sitä sanaa edes suomen kielessä.No mutta mitäs väliä sillä on,onko sitä sanaa olemassakaan.
Kyllä lippuriski on ihan olemassa oleva suomenkielen sana. Tarkoittaa siis yksinkertaistaen sitä, että esiintyjän keikkapalkkio on riippuvainen maksaneen yleisön määrästä. Jos yleisöä on vain neljä henkilöä, niin eipä siinä esiintymässä ollut bändi sitten mitään liksaakaan saa, kun kerran lippuriski -periaatteella ollaan liikkeellä oltu.
Paremmin en osaa selittää...
9.1.2006 16:24
Ookkei...Selkis sitten sekin.En kyllä ole ennen kuullutkaan koko sanaa...
Trientale Kyllä lippuriski on ihan olemassa oleva suomenkielen sana. Tarkoittaa siis yksinkertaistaen sitä, että esiintyjän keikkapalkkio on riippuvainen maksaneen yleisön määrästä. Jos yleisöä on vain neljä henkilöä, niin eipä siinä esiintymässä ollut bändi sitten mitään liksaakaan saa, kun kerran lippuriski -periaatteella ollaan liikkeellä oltu.
Paremmin en osaa selittää...
Ookkei...Selkis sitten sekin.En kyllä ole ennen kuullutkaan koko sanaa...
9.1.2006 16:44
Sori vaan, jos vaikutelma ÄMPistä rupesi Trientalea ällöttämään. Jokainen, jolla on oma pienokainen, jota on joskus nukuttanut sylissä ja vieressä ja jonka silmäripset on poskea kutittanut, ei varmaan tunne ällötystä, vaikka ÄMPin isä-lapsi -lauluna ajattelisikin.
Minäkin ensi kuulemalta tietenkin ajattelin, että haikaillaan aikuisen rakkaan perään, mutta sitten ajattelin, että ei voi olla näin lällyä ja muutaman kerran jälkeen ajattelin, että hetkinen, tässä lauletaan lapsesta. Väärässä tietenkin olen, mutta ei haittaa.
Minäkin ensi kuulemalta tietenkin ajattelin, että haikaillaan aikuisen rakkaan perään, mutta sitten ajattelin, että ei voi olla näin lällyä ja muutaman kerran jälkeen ajattelin, että hetkinen, tässä lauletaan lapsesta. Väärässä tietenkin olen, mutta ei haittaa.
9.1.2006 17:21
Olen minäkin pieniä vauvoja sylissäni nukuttanut, en tosin omia, mutta rakkaita kuitenkin. Ehkä juuri siksi onkin niin hirveä ajatus, että biisi kertoisi lapsen ja aikuisen välisestä suhteesta. Minusta biisissä käsitellään sellaista hellyyttä, jota aikuinen ei saa lasta kohtaan tuntea. Aikuisen ja lapsen välinen suhde on tietysti myös kaunis ja herkkä, mutta eri tavalla. Ei siihen saa liittyä mitään seksuaalisuutta, jota minusta kuitenkin ÄMP:n henkilöiden välillä selkeästi on.
Lisäksi ÄMP:ssä on rivejä, jotka selkeästi todistavat, että kyseessä on biisi kahdesta aikuisesta, esim. "Sitä miten mä sut oon löytänyt", "Pitäisitkö musta huolta?/ Voisit pitää hyvää huolta". Ja onhan biisin tunnelma muutenkin selkeästi sellainen.
Ei siinä tietenkään ole mitään pahaa, että joku kokee laulun eri tavalla. Toki tulkintoja voi olla toisia. Itse en vaan voisi kuvitellakaan, että biisillä olisi mitään tekemistä lasten kanssa.
Gimma Sori vaan, jos vaikutelma ÄMPistä rupesi Trientalea ällöttämään. Jokainen, jolla on oma pienokainen, jota on joskus nukuttanut sylissä ja vieressä ja jonka silmäripset on poskea kutittanut, ei varmaan tunne ällötystä, vaikka ÄMPin isä-lapsi -lauluna ajattelisikin.
Olen minäkin pieniä vauvoja sylissäni nukuttanut, en tosin omia, mutta rakkaita kuitenkin. Ehkä juuri siksi onkin niin hirveä ajatus, että biisi kertoisi lapsen ja aikuisen välisestä suhteesta. Minusta biisissä käsitellään sellaista hellyyttä, jota aikuinen ei saa lasta kohtaan tuntea. Aikuisen ja lapsen välinen suhde on tietysti myös kaunis ja herkkä, mutta eri tavalla. Ei siihen saa liittyä mitään seksuaalisuutta, jota minusta kuitenkin ÄMP:n henkilöiden välillä selkeästi on.
Lisäksi ÄMP:ssä on rivejä, jotka selkeästi todistavat, että kyseessä on biisi kahdesta aikuisesta, esim. "Sitä miten mä sut oon löytänyt", "Pitäisitkö musta huolta?/ Voisit pitää hyvää huolta". Ja onhan biisin tunnelma muutenkin selkeästi sellainen.
Ei siinä tietenkään ole mitään pahaa, että joku kokee laulun eri tavalla. Toki tulkintoja voi olla toisia. Itse en vaan voisi kuvitellakaan, että biisillä olisi mitään tekemistä lasten kanssa.
10.1.2006 6:42
Musta tämä Gimman tulkinta oli omalla tavallaan hieno eikä millään tavalla ällöttävä. Silti täytyy myöntää, että itselle ei tullut mieleenkään (vaikka mulla lapsia onkin), että laulussa laulettaisiin vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Lauluissa on musta just se hienous, et jokainen voi tehdä niistä omia tulkintojaan ja ymmärtää asioita eri tavalla. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, jos itse tulkitsee jonkun biisin sanoja eri tavalla kuin joku toinen.
Gimma Jokainen, jolla on oma pienokainen, jota on joskus nukuttanut sylissä ja vieressä ja jonka silmäripset on poskea kutittanut, ei varmaan tunne ällötystä, vaikka ÄMPin isä-lapsi -lauluna ajattelisikin.
Musta tämä Gimman tulkinta oli omalla tavallaan hieno eikä millään tavalla ällöttävä. Silti täytyy myöntää, että itselle ei tullut mieleenkään (vaikka mulla lapsia onkin), että laulussa laulettaisiin vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Lauluissa on musta just se hienous, et jokainen voi tehdä niistä omia tulkintojaan ja ymmärtää asioita eri tavalla. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, jos itse tulkitsee jonkun biisin sanoja eri tavalla kuin joku toinen.
10.1.2006 6:59
Jestas sentään mitkä rinnat , pieleen laskin kaikki hinnat..
Linda. Linda ooo Linda muistaa mua, sun kuuman vartalon....
Missäs sitä ollaan oltu, tähän asti kysyn vaan, työnikö tähden tähän on tultu, ajatko sä onnemme ojaan. Tiedät etten pois sua häädä kun nyyhkytyksen kuulla saan.. kun ei ole edes ruokaa niin johan sitä mies suuttuu....
Suaa kun koskea mää saan käyn silloin kauttaaltaan mä vapisemaan. Tahdon olla sulle hyvin hellä.. jne.
Jos jotakin hyvää rommista voi sanoa, niin sanotus kertomustyyliin käy Anssille ja tapahtumille jotain taustaa löytyy niin vielä parempaa.
Ompa mukavaa kun porukka pohtii filosofisesti sanoituksia, minä en jaksa edes kuunnella saati pohti.
Joki laulu vaan riipasee. Ikänsä joen vieressä asuneena tietää sen pelottavan voiman ja nyyh siinä joki muistaakseni kiskaisi mukaansa jonkun. Meinasin minäkin joen matkaan päästä kakarana mutta sain kivestä kiinni ja kiskon itseni kuiville.
Linda. Linda ooo Linda muistaa mua, sun kuuman vartalon....
Missäs sitä ollaan oltu, tähän asti kysyn vaan, työnikö tähden tähän on tultu, ajatko sä onnemme ojaan. Tiedät etten pois sua häädä kun nyyhkytyksen kuulla saan.. kun ei ole edes ruokaa niin johan sitä mies suuttuu....
Suaa kun koskea mää saan käyn silloin kauttaaltaan mä vapisemaan. Tahdon olla sulle hyvin hellä.. jne.
Jos jotakin hyvää rommista voi sanoa, niin sanotus kertomustyyliin käy Anssille ja tapahtumille jotain taustaa löytyy niin vielä parempaa.
Ompa mukavaa kun porukka pohtii filosofisesti sanoituksia, minä en jaksa edes kuunnella saati pohti.
Joki laulu vaan riipasee. Ikänsä joen vieressä asuneena tietää sen pelottavan voiman ja nyyh siinä joki muistaakseni kiskaisi mukaansa jonkun. Meinasin minäkin joen matkaan päästä kakarana mutta sain kivestä kiinni ja kiskon itseni kuiville.
11.1.2006 18:46
Aah, analysoikaamme! Vaikka en hirveesti kannata biisien analysoimista puhki, niin harrastetaan tätä nyt ihan siitä riemusta, että tykkäsin muinoin hutkia runoja itse kehittelemälläni pomminvarmalla runoanalyysikaavalla, jota ei teidän onneksenne ole nyt käden ulottuvilla. Tästä puutteesta huolimatta lupaan käydä säälimättömästi suurennuslasin ja mattopiiskan kanssa tekstien kimppuun. :twisted: Pitää varmaan jakaa tää savotta kahteen osaan, muuten ei kukaan jaksa lukea.
Analysointi alkoi oikeastaan pari päivää sitten, kun mulla oli junassa äärimmäisen tylsää ja aloin kääntää ROMin biisejä englanniksi. Siinä puuhassa joutuu syventymään tekstiin ihan eri lailla kuin kuunnellessa ja huomaa ihan uusia juttuja. Koska minulla ei ollut lunttilappuja mukana, huomasin etten osaa mm. Insomnian sanoja. Muistini mukaan alku meni käännettynä jotenkin näin:
birch branch beats
against my window
leaves fall from its fingers
they dance
with wind
and raindrops play their melody
Oikein kaunista sanoitusta, mutta ei biisin alkua. Sotkin sen totaalisesti Pekan ja Suden Tuulet-biisiin, joka alkaa: "Oksa hakkaa ikkunaan / ravistaa lehdet sormistaan / tuuli kutsuu ulos kanssaan tanssimaan". Insomniaa kirjoittaessa Anssille on sattunut kunnon pekkajasusismi: "viima suden muodon saa" (Tuulet: "Viima suden muodon saa / minut kantaa harteillaan / taivaalla ulvovalla tappaja ratsastaa"). Eli mitä viima tekee??? Ei päätä ei häntää... tai ööh...
Insomnian kertsin sanoitukset olen joskus sotkenut Kulkurin lyriikoihin, jossa kuljetaan samaa tietä, mm. "ei polku pääty koskaan / se pitää huolta kulkijoistaan". Jotain vaikutteita on ehkä Kuuhullustakin: "En tänä yönä unta saa // Vain tärkein ääni jää / hän vierelläni hengittää". Siis kaikin puolin Pekkaa ja Sutta. Mainiota ja ennen kaikkea kaunista!
Älä mene pois saa levyn huonoimman sanoituksen tittelin (tai ainakin jaetun jumbosijan Harmaan miehen kanssa.) Silkkaa vaaleanpunaista sokerihöttöä - mikä on ehkä ollut tarkoituskin - yhtä riviä lukuun ottamatta. "Lähtiessäs jotain jää taas puuttumaan" osuu asian ytimeen ja on jonkinlainen pohja sille muulle lätinälle.
Hakaniemen harmaassa miehessä tuntuu olevan järkyttävän paljon ns. löysiä laineja. Siinä vaan liikutaan sinne sun tänne, eikä mitään kovin merkittävää tapahdu. Biisin alkukin on niin simppeli, että ihan hirvittää: Helsinki tyhjenee juhannuksena, kun ihmiset lähtee mökille. Niiden pienien sormien lisäksi tekstistä löytyy toinenkin mun mielestä merkittävä rivi: "vanhus rinnallani seisoo". Siis kuolema. Tosi hienosti sanottu, pysäyttää vielä verenkin. Mutta sitä edeltävä rivi "lasin kautta tämän nään" onkin taas ihan tyhjää täynnä, koska pari riviä aiemmin on jo kerrottu että mies on kuvajainen ikkunassa. Kertsikin on silkkaa hölynpölyä, jos vanhus ja sormet on kappaleen tärkeimmät kohdat.
Huoneessa ei saa minulta hirveän korkeaa arvosanaa. "Tämä on niitä lauluja / joita lauletaan kun järki jättää pään / silloin kun koetaan tunteita / jotka vuoria pystyy siirtämään" jne. Ihanko totta? Niin teinityttömäistä tekstiä, että ihan puistattaa. Tulee mieleen Anssin muinoin antama vastaus rakkauden polttomoottorin käyttövoimasta (tms.), joka oli maalaisjärki. En ikinä ymmärtänyt tuota, mutta en kyllä ymmärrä sitäkään, että järki jättää pään. Jos tällä laulun tyypillä ei ole järki päässä, niin uskon hänen olevan jotain muuta kuin rakastunut. Muutenkin biisi on kiusallista kuunneltavaa. Jossain haastattelussa Anssi sanoi yrittävänsä tehdä biiseistä sellaisia, ettei kuunteleminen ole kiusallista. Tämä biisi on siltä osin epäonnistunut. Yhden plussan Huoneessa saa Vapaudenpatsaasta, jolla on kiva symbolinen merkitys.
Karhusaaressakin tökkii kertsi, josta olen jo moneen kertaan maininnut. Muuten teksti on sellaista semikivaa perushavainnointia, parhaana rivinä "sitä meri poispäin kuljettaa" - ihan kuin meri ois elävä otus. Kaikista kiinnostavin kohta on ekan säkeistön lopussa. "Ja musta tuntuu niin kuin vajoaisin johonkin pehmeään" - puhutaanko tässä siitä tunteesta, joka tulee joskus nukahtaessa, sellaisesta upottavasta olosta? Pitää olla aika tarkka havainnoitsija, jos sellaisen tajuaa sijoittaa biisitekstiin! Sitten pari riviä myöhemmin: "ja tuulen sisään jään". Että mitä? Ai vähän niin kuin alkuperäisessä Harhaassa: "Jään / sisään jään / hukun sisään jään / painun syvempään"? :D Aika hilpeää.
To be continued...
In the next episode: Jennifer Aniston, Rock-unelma, Kaveria ei jätetä ja Rakkaus on murhaa!
Analysointi alkoi oikeastaan pari päivää sitten, kun mulla oli junassa äärimmäisen tylsää ja aloin kääntää ROMin biisejä englanniksi. Siinä puuhassa joutuu syventymään tekstiin ihan eri lailla kuin kuunnellessa ja huomaa ihan uusia juttuja. Koska minulla ei ollut lunttilappuja mukana, huomasin etten osaa mm. Insomnian sanoja. Muistini mukaan alku meni käännettynä jotenkin näin:
birch branch beats
against my window
leaves fall from its fingers
they dance
with wind
and raindrops play their melody
Oikein kaunista sanoitusta, mutta ei biisin alkua. Sotkin sen totaalisesti Pekan ja Suden Tuulet-biisiin, joka alkaa: "Oksa hakkaa ikkunaan / ravistaa lehdet sormistaan / tuuli kutsuu ulos kanssaan tanssimaan". Insomniaa kirjoittaessa Anssille on sattunut kunnon pekkajasusismi: "viima suden muodon saa" (Tuulet: "Viima suden muodon saa / minut kantaa harteillaan / taivaalla ulvovalla tappaja ratsastaa"). Eli mitä viima tekee??? Ei päätä ei häntää... tai ööh...
Insomnian kertsin sanoitukset olen joskus sotkenut Kulkurin lyriikoihin, jossa kuljetaan samaa tietä, mm. "ei polku pääty koskaan / se pitää huolta kulkijoistaan". Jotain vaikutteita on ehkä Kuuhullustakin: "En tänä yönä unta saa // Vain tärkein ääni jää / hän vierelläni hengittää". Siis kaikin puolin Pekkaa ja Sutta. Mainiota ja ennen kaikkea kaunista!
Älä mene pois saa levyn huonoimman sanoituksen tittelin (tai ainakin jaetun jumbosijan Harmaan miehen kanssa.) Silkkaa vaaleanpunaista sokerihöttöä - mikä on ehkä ollut tarkoituskin - yhtä riviä lukuun ottamatta. "Lähtiessäs jotain jää taas puuttumaan" osuu asian ytimeen ja on jonkinlainen pohja sille muulle lätinälle.
Hakaniemen harmaassa miehessä tuntuu olevan järkyttävän paljon ns. löysiä laineja. Siinä vaan liikutaan sinne sun tänne, eikä mitään kovin merkittävää tapahdu. Biisin alkukin on niin simppeli, että ihan hirvittää: Helsinki tyhjenee juhannuksena, kun ihmiset lähtee mökille. Niiden pienien sormien lisäksi tekstistä löytyy toinenkin mun mielestä merkittävä rivi: "vanhus rinnallani seisoo". Siis kuolema. Tosi hienosti sanottu, pysäyttää vielä verenkin. Mutta sitä edeltävä rivi "lasin kautta tämän nään" onkin taas ihan tyhjää täynnä, koska pari riviä aiemmin on jo kerrottu että mies on kuvajainen ikkunassa. Kertsikin on silkkaa hölynpölyä, jos vanhus ja sormet on kappaleen tärkeimmät kohdat.
Huoneessa ei saa minulta hirveän korkeaa arvosanaa. "Tämä on niitä lauluja / joita lauletaan kun järki jättää pään / silloin kun koetaan tunteita / jotka vuoria pystyy siirtämään" jne. Ihanko totta? Niin teinityttömäistä tekstiä, että ihan puistattaa. Tulee mieleen Anssin muinoin antama vastaus rakkauden polttomoottorin käyttövoimasta (tms.), joka oli maalaisjärki. En ikinä ymmärtänyt tuota, mutta en kyllä ymmärrä sitäkään, että järki jättää pään. Jos tällä laulun tyypillä ei ole järki päässä, niin uskon hänen olevan jotain muuta kuin rakastunut. Muutenkin biisi on kiusallista kuunneltavaa. Jossain haastattelussa Anssi sanoi yrittävänsä tehdä biiseistä sellaisia, ettei kuunteleminen ole kiusallista. Tämä biisi on siltä osin epäonnistunut. Yhden plussan Huoneessa saa Vapaudenpatsaasta, jolla on kiva symbolinen merkitys.
Karhusaaressakin tökkii kertsi, josta olen jo moneen kertaan maininnut. Muuten teksti on sellaista semikivaa perushavainnointia, parhaana rivinä "sitä meri poispäin kuljettaa" - ihan kuin meri ois elävä otus. Kaikista kiinnostavin kohta on ekan säkeistön lopussa. "Ja musta tuntuu niin kuin vajoaisin johonkin pehmeään" - puhutaanko tässä siitä tunteesta, joka tulee joskus nukahtaessa, sellaisesta upottavasta olosta? Pitää olla aika tarkka havainnoitsija, jos sellaisen tajuaa sijoittaa biisitekstiin! Sitten pari riviä myöhemmin: "ja tuulen sisään jään". Että mitä? Ai vähän niin kuin alkuperäisessä Harhaassa: "Jään / sisään jään / hukun sisään jään / painun syvempään"? :D Aika hilpeää.
To be continued...
In the next episode: Jennifer Aniston, Rock-unelma, Kaveria ei jätetä ja Rakkaus on murhaa!
11.1.2006 19:42
Jostain syystä itselleni tulee välillä kiusallinen olo tuosta Jennifer Anistonista (biisistä ei henkilöstä). Arvon dirlandaan esityksen ja Niklaksen juomisen kuvaus tuntuu jotenkin kylmältä joskin realistiselta. Eli jos nyt on työpaikat menny ja elämä muutenkin kohdellut kaltoin niin kai sitä nyt saa vetää dirlandaat ja oluet välillä. Vaikea kuvitella, että tämä biisi oikeasti soisi Bar Adioksen jukeboxissa kovinkaan tiuhaan. Voin tietysti olla täysin väärässä kun ei kukaan muu ole vastaavaa kommentoinut :?:
Huoneessa kappale ei taas kiusaannuta lainkaan, ei kai se nyt niin harvinaista ole tehdä rakkauslaulu, taitaa olla maailman yleisin laulun aihe. Jos ei tätä henkilökohtaisuutta olisi erikseen alleviivattu niin en usko että olisin itse ainakaan noteerannut tuota jotenkin erityiseksi henkilökohtaiseksi tarinaksi. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin levyn kohokohtia, ehkä se johtuu sitten tästä henkilökohtaisuudesta. JAssa tökkii ehkä sekin, että luulisin tuon päähenkilön elämän olevan kuitenkin aika kaukana Anssin oikeasta elämästä, niin se ei oikein tunnu uskottavalta (vaikka aivan OK biisi onkin ;)).
Huoneessa kappale ei taas kiusaannuta lainkaan, ei kai se nyt niin harvinaista ole tehdä rakkauslaulu, taitaa olla maailman yleisin laulun aihe. Jos ei tätä henkilökohtaisuutta olisi erikseen alleviivattu niin en usko että olisin itse ainakaan noteerannut tuota jotenkin erityiseksi henkilökohtaiseksi tarinaksi. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin levyn kohokohtia, ehkä se johtuu sitten tästä henkilökohtaisuudesta. JAssa tökkii ehkä sekin, että luulisin tuon päähenkilön elämän olevan kuitenkin aika kaukana Anssin oikeasta elämästä, niin se ei oikein tunnu uskottavalta (vaikka aivan OK biisi onkin ;)).
12.1.2006 7:17
Mun mielestä aivan päinvastoin, mitä Mari kirjoitti teinityttömäisestä tekstistä. Mun mielestä sanoitukset tulevat aikuiselta mieheltä, joka on elämässään löytänyt ja saanut kokea todellisen rakkauden. Noin syviä ja vahvoja sanoja ei valita mielestäni aivan kevein perustein, ne kumpuavat suoraan sydämestä. Todetaan vielä tämäkin ottamatta kantaa laulun todenperäisyyteen, että kuten jossain aiemmassa viestissä kirjoitin, biisi kuulostaa siltä, että se on todella omakohtainen ja hyvin totta. Näin ollen biisillä ei ole mitään tekemistä minkään teinityttöfiilisten kanssa eikä se kuulosta ollenkaan siltä.
Oletko Mari koskaan ollut kunnolla rakastunut? On sellainen sanontakin, jonka joku viisas on joskus sanonut ja joka meni suunnilleen näin: "Kun tunteet astuu ovesta sisään, järjellä ei ole muuta keinoa kuin hypätä ulos ikkunasta." Ei se ihan noilla sanoilla mennyt, mutta ajatus oli tuo. Eli kun ihminen rakastuu oikein aikuisten kunnolla, järjellä ei ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa! Ihminen tekee joskus aivan järjettömiä asioita silkasta rakkaudesta ja musta Anssi on ilmaissut tuon kyseisen tunnetilan Huoneessa-biisissä erittäin ansioituneesti sanomalla "kun järki jättää pään". Voihan tällainen ihminen, jolla "järki jättää pään" olla myös hullu, mutta todella suurella todennäköisyydellä myös erittäin rakastunut!
Mun mielestä Huoneessa-biisin sanoitus on todella onnistunut. Ihanaa, että Anssi osaa pukea sanoiksi ihmiset herkimmät ja toisaalta kaikkein vahvimmat tunteet. Rakkaudesta on tehty paljon lauluja, mutta ei montaakaan läheskään yhtä hyvää kuin Huoneessa. Nyt kun aloin "vuodattaa" tuntemuksiani kyseisestä biisistä, niin tunnustetaan tämä nolona :oops: :oops: , että kun Tavastialla kuulin Anssin esityksen Huoneessa-biisistä, jalkani alkoivat vapista ja liikutuin syvästi... Että niin koskettava tuo biisi on!
Mari Huoneessa ei saa minulta hirveän korkeaa arvosanaa. "Tämä on niitä lauluja / joita lauletaan kun järki jättää pään / silloin kun koetaan tunteita / jotka vuoria pystyy siirtämään" jne. Ihanko totta? Niin teinityttömäistä tekstiä, että ihan puistattaa.
Mun mielestä aivan päinvastoin, mitä Mari kirjoitti teinityttömäisestä tekstistä. Mun mielestä sanoitukset tulevat aikuiselta mieheltä, joka on elämässään löytänyt ja saanut kokea todellisen rakkauden. Noin syviä ja vahvoja sanoja ei valita mielestäni aivan kevein perustein, ne kumpuavat suoraan sydämestä. Todetaan vielä tämäkin ottamatta kantaa laulun todenperäisyyteen, että kuten jossain aiemmassa viestissä kirjoitin, biisi kuulostaa siltä, että se on todella omakohtainen ja hyvin totta. Näin ollen biisillä ei ole mitään tekemistä minkään teinityttöfiilisten kanssa eikä se kuulosta ollenkaan siltä.
Mari mutta en kyllä ymmärrä sitäkään, että järki jättää pään. Jos tällä laulun tyypillä ei ole järki päässä, niin uskon hänen olevan jotain muuta kuin rakastunut.
Oletko Mari koskaan ollut kunnolla rakastunut? On sellainen sanontakin, jonka joku viisas on joskus sanonut ja joka meni suunnilleen näin: "Kun tunteet astuu ovesta sisään, järjellä ei ole muuta keinoa kuin hypätä ulos ikkunasta." Ei se ihan noilla sanoilla mennyt, mutta ajatus oli tuo. Eli kun ihminen rakastuu oikein aikuisten kunnolla, järjellä ei ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa! Ihminen tekee joskus aivan järjettömiä asioita silkasta rakkaudesta ja musta Anssi on ilmaissut tuon kyseisen tunnetilan Huoneessa-biisissä erittäin ansioituneesti sanomalla "kun järki jättää pään". Voihan tällainen ihminen, jolla "järki jättää pään" olla myös hullu, mutta todella suurella todennäköisyydellä myös erittäin rakastunut!
Mun mielestä Huoneessa-biisin sanoitus on todella onnistunut. Ihanaa, että Anssi osaa pukea sanoiksi ihmiset herkimmät ja toisaalta kaikkein vahvimmat tunteet. Rakkaudesta on tehty paljon lauluja, mutta ei montaakaan läheskään yhtä hyvää kuin Huoneessa. Nyt kun aloin "vuodattaa" tuntemuksiani kyseisestä biisistä, niin tunnustetaan tämä nolona :oops: :oops: , että kun Tavastialla kuulin Anssin esityksen Huoneessa-biisistä, jalkani alkoivat vapista ja liikutuin syvästi... Että niin koskettava tuo biisi on!
12.1.2006 8:25
Anssin pää on kyllä sanoitusten suhteen vähän pehmennyt. Kyllä se siitä tasoittuu, ja toivon mukaan myöhemmin saamme uusissa biiseissä taas vähän stydimpää kamaa, kun tämä lälly rakkauslauluvaihe on ohi.
***
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa
- Eeva Kilpi
***
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa
- Eeva Kilpi
12.1.2006 11:03
Minua on jo pitemmän aikaa häirinnyt tämä joka paikassa harrastettu "rakastumisen" hehkuttaminen, koska eihän se ole muuta kuin tuhti aivokemiallinen humalatila, joka kestää aikansa. Ja humalaisethan on tunnetusti vähäjärkisiä ja vailla arviointikykyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista. Mutta se mitä jää jäljelle kun tuo humalatila häviää (eli kun järki on taas päässä!) saattaa olla jo mainitsemisen arvoista. Hyvin osaa luonto peluuttaa ihmisparkoja...
Tykkäsin tuosta Eeva Kilven runosta!
a9800362 On sellainen sanontakin, jonka joku viisas on joskus sanonut ja joka meni suunnilleen näin: "Kun tunteet astuu ovesta sisään, järjellä ei ole muuta keinoa kuin hypätä ulos ikkunasta." Ei se ihan noilla sanoilla mennyt, mutta ajatus oli tuo. Eli kun ihminen rakastuu oikein aikuisten kunnolla, järjellä ei ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa!
Minua on jo pitemmän aikaa häirinnyt tämä joka paikassa harrastettu "rakastumisen" hehkuttaminen, koska eihän se ole muuta kuin tuhti aivokemiallinen humalatila, joka kestää aikansa. Ja humalaisethan on tunnetusti vähäjärkisiä ja vailla arviointikykyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista. Mutta se mitä jää jäljelle kun tuo humalatila häviää (eli kun järki on taas päässä!) saattaa olla jo mainitsemisen arvoista. Hyvin osaa luonto peluuttaa ihmisparkoja...
Tykkäsin tuosta Eeva Kilven runosta!
12.1.2006 11:34
Veit jalat suustani.
Mari Mutta se mitä jää jäljelle kun tuo humalatila häviää (eli kun järki on taas päässä!) saattaa olla jo mainitsemisen arvoista.
Veit jalat suustani.
12.1.2006 12:06
Jos viittaat Mari yllä olevassa lauseessa sanalla "siinä" rakastumisen tunteisiin, niin kyllä ehdottomasti on. Tekstistäsi päätellen et ole vielä kokenut sellaista tunnetta tai sitten olet haavoittunut rakkaudessa pahasti, kun kerran vähättelet koko asiaa. Ne, jotka ovat sen kokeneet, ovat varmasti sitä mieltä, että se on ihmeellisintä ja ainutlaatuisinta koko maailmassa eikä sillä ole mitään tekemistä humalatilan kanssa! Kysymys on ensinnäkin paljon väkevämmistä ja pitkäkestoisimmista tunnetiloista... Rakkaus vaikuttaa sieluun ja sisimpään asti, mitä humala ei ainakaan minun kohdallani tee.
Ja anteeksi vaan, jos sait viesteistäni yliannostuksen rakkausasioista ja sen merkityksestä, ei näitä ole muuten pakko lukea... Itse olen aikamoinen romantikko monessa mielessä (ja sen on moni varmaan jo huomannut), sitä piirrettä en itsessäni voi enkä haluakaan muuttaa.
Mari Ja humalaisethan on tunnetusti vähäjärkisiä ja vailla arviointikykyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista.
Jos viittaat Mari yllä olevassa lauseessa sanalla "siinä" rakastumisen tunteisiin, niin kyllä ehdottomasti on. Tekstistäsi päätellen et ole vielä kokenut sellaista tunnetta tai sitten olet haavoittunut rakkaudessa pahasti, kun kerran vähättelet koko asiaa. Ne, jotka ovat sen kokeneet, ovat varmasti sitä mieltä, että se on ihmeellisintä ja ainutlaatuisinta koko maailmassa eikä sillä ole mitään tekemistä humalatilan kanssa! Kysymys on ensinnäkin paljon väkevämmistä ja pitkäkestoisimmista tunnetiloista... Rakkaus vaikuttaa sieluun ja sisimpään asti, mitä humala ei ainakaan minun kohdallani tee.
Ja anteeksi vaan, jos sait viesteistäni yliannostuksen rakkausasioista ja sen merkityksestä, ei näitä ole muuten pakko lukea... Itse olen aikamoinen romantikko monessa mielessä (ja sen on moni varmaan jo huomannut), sitä piirrettä en itsessäni voi enkä haluakaan muuttaa.
12.1.2006 12:17
Miksi täällä vedetään jatkuvasti herneet nenään joka asiasta?
12.1.2006 12:41
En vetänyt yllämainittua palkokasvia kumpaankaan sieraimeeni, mikäli Norsku viittasi viestillä meikäläiseen. Asettelin sanani huonosti, jos viestistäni sai sellaisen käsityksen. No hard feelings! :P
Norsku Miksi täällä vedetään jatkuvasti herneet nenään joka asiasta?
En vetänyt yllämainittua palkokasvia kumpaankaan sieraimeeni, mikäli Norsku viittasi viestillä meikäläiseen. Asettelin sanani huonosti, jos viestistäni sai sellaisen käsityksen. No hard feelings! :P
12.1.2006 14:29
Mä ainakin aattelin ihan samalla tavalla, et joko Mari ei oo moista kokenut tai sit saanu tosi kovan kolauksen ko. alueella, ihan ilman et vedin hernettä nekkuun. Miks täällä aina käsitetään väärin?
12.1.2006 15:39
Ja Mari edelleen kirjoitti:
" Minua on jo pitemmän aikaa häirinnyt tämä joka paikassa harrastettu "rakastumisen" hehkuttaminen, koska eihän se ole muuta kuin tuhti aivokemiallinen humalatila, joka kestää aikansa. Ja humalaisethan on tunnetusti vähäjärkisiä ja vailla arviointikykyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista. Mutta se mitä jää jäljelle kun tuo humalatila häviää (eli kun järki on taas päässä!) saattaa olla jo mainitsemisen arvoista. Hyvin osaa luonto peluuttaa ihmisparkoja..."
Laitanpa minäkin lusikkani soppaan! Ennenkuin olin ostanut ROM-levyä, luin Anssin kotisivuilta kappaleiden sanoituksia. Juuri Huoneessa - kappaleen sanat "tämä on niitä lauluja, kun järki jättää pään" kolahtivat, kun ne kertovat siitä tilasta, jossa umpirakastunut ihminen on. Anssi on osannut tätäkin mielentilaa kuvata oikeilla sanoilla. Huoneessa on mielestäni ROM:n kärkipään kappaleita, kaunis ja rauhallinen ja sopii sellaisena hyvin Rakkaus on murhaa, Jennifer Anistonin, Rock-unelman ym. joukkoon.
Kun lukee näitä foorumilaisten mielipiteitä, näkee hyvin, kuinka erilaisia ihmiset todella ovat. Ja sehän on hyvä, ei palstan lukeminen todella ole pitkästyttävää. Aina tätä on mukava lukea :lol:
Maria9800362 On sellainen sanontakin, jonka joku viisas on joskus sanonut ja joka meni suunnilleen näin: "Kun tunteet astuu ovesta sisään, järjellä ei ole muuta keinoa kuin hypätä ulos ikkunasta." Ei se ihan noilla sanoilla mennyt, mutta ajatus oli tuo. Eli kun ihminen rakastuu oikein aikuisten kunnolla, järjellä ei ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa!
Ja Mari edelleen kirjoitti:
" Minua on jo pitemmän aikaa häirinnyt tämä joka paikassa harrastettu "rakastumisen" hehkuttaminen, koska eihän se ole muuta kuin tuhti aivokemiallinen humalatila, joka kestää aikansa. Ja humalaisethan on tunnetusti vähäjärkisiä ja vailla arviointikykyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista. Mutta se mitä jää jäljelle kun tuo humalatila häviää (eli kun järki on taas päässä!) saattaa olla jo mainitsemisen arvoista. Hyvin osaa luonto peluuttaa ihmisparkoja..."
Laitanpa minäkin lusikkani soppaan! Ennenkuin olin ostanut ROM-levyä, luin Anssin kotisivuilta kappaleiden sanoituksia. Juuri Huoneessa - kappaleen sanat "tämä on niitä lauluja, kun järki jättää pään" kolahtivat, kun ne kertovat siitä tilasta, jossa umpirakastunut ihminen on. Anssi on osannut tätäkin mielentilaa kuvata oikeilla sanoilla. Huoneessa on mielestäni ROM:n kärkipään kappaleita, kaunis ja rauhallinen ja sopii sellaisena hyvin Rakkaus on murhaa, Jennifer Anistonin, Rock-unelman ym. joukkoon.
Kun lukee näitä foorumilaisten mielipiteitä, näkee hyvin, kuinka erilaisia ihmiset todella ovat. Ja sehän on hyvä, ei palstan lukeminen todella ole pitkästyttävää. Aina tätä on mukava lukea :lol:
12.1.2006 16:17
[quote:1yq15lp2]Miksi täällä vedetään jatkuvasti herneet nenään joka asiasta?
[/quote:1yq15lp2] Foorumin viestimäärä varmaanh puolittuis jos täällä ei loukkaannuttais joka asiasta. Sehän on vain merkki siitä että on kirjoittanu inspiroivaa tekstiä jos se herättää jossain tunteita,vaikkakin negatiivistä.
[/quote:1yq15lp2] Foorumin viestimäärä varmaanh puolittuis jos täällä ei loukkaannuttais joka asiasta. Sehän on vain merkki siitä että on kirjoittanu inspiroivaa tekstiä jos se herättää jossain tunteita,vaikkakin negatiivistä.
12.1.2006 17:06
Rakastumisen jälkeen jää parhaimmassa tapauksessa jäljelle rakkaus tai pahimmassa armoton kankkunen.
12.1.2006 18:28
Tai helvetinmoinen viha... Mari on rakastunut Anssiin ja jäi toiseksi, voi , voi , voi... Mikäs laulu olikaan Marista.... niitä on monta mutta joku niistä täsmää :roll:
12.1.2006 18:51
a.
12.1.2006 19:19
:lol: Älkää hyvät ihmiset naurattako mua tuolilta alas, vaikka nauru pidentääkin ikää. On tämä ihme foorumi, kun pelkästään analysoimalla biisejä joutuu itse keittiöpsykologien (tai psykopaattien) kohteeksi! Noh, jatkan kaikesta huolimatta kesken jäänyttä biisianalyysiäni.
Tässä episoodissa tietenkin myös Joki, josta vois vaikka aloittaa. Siinä on toinen esimerkki lyriikoista, jotka ei muistuneet junasta käsin mieleen, ei sitten millään. (Rock-unelma on myös erittäin hankala muistettava.)
Joki on siitä kummallinen teksti, että vaikka se on kaikin puolin salonkikelpoinen, se ei silti säväytä mitenkään merkittävästi. Juonta on kyllä kiitettävästi: pikkupoikana kertoja kurkkii koivusta maailman ääriä ja sitten päättää lähteä sinne. Kertosäkeestä tulee mieleen Puistossa-kertsi, mutta tajusin junassa, että Joessa vesikin juoksee ahtaasta joesta kohti suurempaa maailmaa - sopii siis tarinaan! Kertsin eka rivi kääntyy muuten ihan itsestään sellaiseksi kuin "I go down to the river". Onkohan Anssi kirjoittanut tämän rivin vasta sen jälkeen kun tajusi yhteyden Brucen biisiin?
"Äiti muutti taivaaseen" tuo varmaan aika monelle mieleen Hectorin sanat "äiti lensi taivaaseen". Joz muistaakseni sanoi joskus, että häntä alkoi vaivata tuo äidin kohtalo ihan tosissaan. Minusta tarinaan sopisi sellainen ratkaisu, että äiti oli nuoruudessaan muuttanut sinne kirkonkylään ja mennyt naimisiin, mutta kyllästyi elämäänsä joen varressa keskellä ei-mitään, eikä nähnyt muutakaan pakotietä. Ehkä? Ja poika on sitten äitinsä poika ja lentää pesästä. Niin ja se en kuulu tähän paikkaan" tuo omituisesti mieleen Nummelan kohdan "taidan kuulua tänne".
Sitten muutama epämääräisyys, jotka osoittautuivat turhan haastaviksi sanoa ulkomaan kielellä. Lippuriskistä ja takaressusta en ole ikinä kuullut, mutta asiayhteyksien takia ne ymmärtää. Jennifer Anistonin kertsissä on lauletaan "poljen vettä seisovaa". Eihän siinä ole tippaakaan järkeä, jos sitä vähän pohtii. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Paikallaan polkemisesta olen kyllä kuullut, mutten seisovan veden polkemisesta. (Lienee joku sanonta?) Onko sen vastakohta virtaavan veden polkeminen? Onko seisova vesi joku lätäkkö Bar Adiosin edessä, jossa vaan vesimäärä muuttuu, mutta lätäkkö pysyy? Häh?
Jennifer Aniston on loistokasta tekstiä, osuvin ilmaus on mun mielestä Niklas Heikkisen "se jäi silloin alle traktorin / on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin". Se c-osa on kieltämättä erittäin hämärä, mutta niinhän unet yleensä on. Minusta tässä biisissä ei ole mitään erityisen kiusallista, vaikka se onkin (tekstinä) aika surumielinen tuosta "en suostu pystyyn kuolemaan"-jutusta huolimatta.
Rock-unelmakin on loistavaa sanoitusilotulitusta, josta on vaikea sanoa suosikkikohtaa. Esim. Ilpon sukulaisuus Remun kanssa on mestarillinen idea. Kolmannesta säkeistöstä sattuu silmään mielenkiintoinen lausahdus: "Ainon vatsa pyöristynyt on / Jay tuntee olevansa onneton". Että mitä? Jay tuskin on onneton perheenlisäyksen takia. Hän on varmaankin onneton siksi, että joutuu jättämään bändin? Selittää sitten Johnnylle, että bändi pitää jättää, koska perhettä on tulossa. Mikäs syy tämä on?! Maailmastahan loppuis muusikot alta aikayksikön, jos kaikki perheelliset jättäis homman kesken! Ajatelkaa nyt vaikka Madonnaa, joka on urallaan menestynyt äiti. Eli Jayn selitys haiskahtaa tekosyyltä. Aino on tuskin vaatinut häntä lopettamaan keikkailua, koska on itsekin vaivautunut kuuntelemaan tätä b-luokan bändiä ihan keikalle saakka. Onko Jay kyllästynyt bänditouhuun ja yleiseen sekoiluun? Aikooko hän kasvaa aikuiseksi? Yäk.
ROMista tuskin tarttee enää erikseen kehua tekstin loistokkuutta. Se on ehkä näihin kahteen edelliseen verrattuna enemmän tunnelmabiisi. Mistähän syystä se on levyn elokuvallisin biisi? Siinä ei ainakaan hypitä ajassa pitkiä jaksoja eteenpäin (toisin kuin Rock-unelmassa) ja kuvataan ihmisten lisäksi myös ympäristöä (toisin kuin JA:ssa). Siitä paistaa jotenkin läpi omakohtaisuus, oli se sitten aitoa tai lainattua. Kertsi on niin totta, mutta ei koko totuus.
Minua on häirinnyt se Rakkaus on murhaan roskapussin kohtalo. Aluksi päättelin roskapussin unohtuneen paikoilleen ja jotenkin tämä tv-ruudun räjähtänyt olemus tuo mieleen sen unohtuneen roskapussin... :D Toisessa teoriassa nämä kaupungin tapahtumat on vaan tapahtuneet sillä aikaa kun tämä yksi tyyppi toimittaa pussia roskikseen. Sami selitti kerran, että tämä roskapussi on ehkä unohtunut käteen kaupungille lähtiessä - varmaan se vaihtoehto jota on haettu. Itse näen tämän tyypin vaeltamassa Lasipalatsin kulmalla, jossa on (ainakin ollut) niitä tv-ruutuja. Ihan yhtä hyvin tämä hajamielinen tyyppi ois voinut joutua tv-studioon kuvattavaksi roskapusseineen. Mukavan hämärä loppu.
Kaveria ei jätetä jäi viimeiseksi, koska siitä on enempi juttua. Itse en ole kiinnittänyt huomiota tämän ja ROMin erilaisiin riimittelyratkaisuihin. En muutenkaan kiinnitä riimeihin huomiota muualla kuin alkeellisissa rap-biiseissä, joissa riimit on ärsyttävästi puolittain kohdillaan.
Alku on nerokasta tekstiä, ehdoton suosikkikohtani on se nenäliina-arkeologi-kohta. Arkeologiset kaivaukset on hauskoja! Kliseistä on jo jauhettu moneen kertaan, mutta tuo Anssin alkuperäinen ajatus niiden kertojasta oli jännää kuultavaa. Itse olen ajatellut tuota ohjeiden lausujaa hyväntahtoisena tyyppinä, mutta kun tekstiä alkoi kääntää, niin siitä tulikin yllättäen aika päällekäyvä kuva. Sehän ensin haukkuu, sitten käskee jatkamaan elämää ja potkii vielä kaiken lisäksi pois kämpästä!
Ja se paljon puhuttu BMW-kohta (joka on mun mielestä loistava keksintö!) ja Anssin idea siitä, että tämä biisi on alkusoittoa Mikan faijan BMW:n tapahtumille. Mietitäänpä onko siinä järkeä.
BMW:ssä Lauri soittaa porukan kasaan, joten Lauri on jompikumpi Kaveria ei jätetä -tyypeistä. Todennäköisesti se joka hyökkää asuntoon, mutta kuka on se toinen? Hiljainen Mika, joka on huhun mukaan saanut hiv:n vaimoltaan? Tuskin, koska Laurin ei tarvitsisi enää erikseen soittaa hänelle, jos on käynyt hänen luonaan. Kantakirjamaanikko-Rami, joka tappeli kertojan kanssa? Tuskin, ei sovi Ramin luonteeseen lojua viikkokaupalla kämpässään. Eli sen täytyy olla kertoja, se joukon romantikko. Bingo.
Mutta sitten: Lauri löydetään kuolleena. Tässä ei ole logiikkaa. Miksi Lauri potkisi ylös tätä romantikkoa vain saadakseen porukan kasaan ja itseltään hengen pois? Ei toimi. No, entä jos Lauri onkin se tyyppi, joka lojuu Kaveria ei jätetä -biisissä sängyn pohjalla? Sitten esim. Rami tulee hätistelemään häntä ja muistuttaa Mikan faijan bemarista. Tästä Lauri saa idean ja soittaa Mikalle. Ja niin edelleen. Aika karu loppu, rakkaus ois murhaa ihan konkreettisesti.
Itse ajattelin ainakin aluksi (ennen levylaulajan kohtalokkaita möläytyksiä), että jos nämä kaksi biisiä pitäisi sijoittaa aikajanalle, BMW tulee ensin. Lauri kuolee, mutta muiden elämä jatkuu ja bemariin palataan vielä uudestaan jossain toisessa elämäntilanteessa. Kaveria ei jätetä voisi sopia lohdutuslauluksi esim. Mikalle, joka suree Lauria.
Tulikohan tuossa kaikki? :roll:
Tässä episoodissa tietenkin myös Joki, josta vois vaikka aloittaa. Siinä on toinen esimerkki lyriikoista, jotka ei muistuneet junasta käsin mieleen, ei sitten millään. (Rock-unelma on myös erittäin hankala muistettava.)
Joki on siitä kummallinen teksti, että vaikka se on kaikin puolin salonkikelpoinen, se ei silti säväytä mitenkään merkittävästi. Juonta on kyllä kiitettävästi: pikkupoikana kertoja kurkkii koivusta maailman ääriä ja sitten päättää lähteä sinne. Kertosäkeestä tulee mieleen Puistossa-kertsi, mutta tajusin junassa, että Joessa vesikin juoksee ahtaasta joesta kohti suurempaa maailmaa - sopii siis tarinaan! Kertsin eka rivi kääntyy muuten ihan itsestään sellaiseksi kuin "I go down to the river". Onkohan Anssi kirjoittanut tämän rivin vasta sen jälkeen kun tajusi yhteyden Brucen biisiin?
"Äiti muutti taivaaseen" tuo varmaan aika monelle mieleen Hectorin sanat "äiti lensi taivaaseen". Joz muistaakseni sanoi joskus, että häntä alkoi vaivata tuo äidin kohtalo ihan tosissaan. Minusta tarinaan sopisi sellainen ratkaisu, että äiti oli nuoruudessaan muuttanut sinne kirkonkylään ja mennyt naimisiin, mutta kyllästyi elämäänsä joen varressa keskellä ei-mitään, eikä nähnyt muutakaan pakotietä. Ehkä? Ja poika on sitten äitinsä poika ja lentää pesästä. Niin ja se en kuulu tähän paikkaan" tuo omituisesti mieleen Nummelan kohdan "taidan kuulua tänne".
Sitten muutama epämääräisyys, jotka osoittautuivat turhan haastaviksi sanoa ulkomaan kielellä. Lippuriskistä ja takaressusta en ole ikinä kuullut, mutta asiayhteyksien takia ne ymmärtää. Jennifer Anistonin kertsissä on lauletaan "poljen vettä seisovaa". Eihän siinä ole tippaakaan järkeä, jos sitä vähän pohtii. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Paikallaan polkemisesta olen kyllä kuullut, mutten seisovan veden polkemisesta. (Lienee joku sanonta?) Onko sen vastakohta virtaavan veden polkeminen? Onko seisova vesi joku lätäkkö Bar Adiosin edessä, jossa vaan vesimäärä muuttuu, mutta lätäkkö pysyy? Häh?
Jennifer Aniston on loistokasta tekstiä, osuvin ilmaus on mun mielestä Niklas Heikkisen "se jäi silloin alle traktorin / on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin". Se c-osa on kieltämättä erittäin hämärä, mutta niinhän unet yleensä on. Minusta tässä biisissä ei ole mitään erityisen kiusallista, vaikka se onkin (tekstinä) aika surumielinen tuosta "en suostu pystyyn kuolemaan"-jutusta huolimatta.
Rock-unelmakin on loistavaa sanoitusilotulitusta, josta on vaikea sanoa suosikkikohtaa. Esim. Ilpon sukulaisuus Remun kanssa on mestarillinen idea. Kolmannesta säkeistöstä sattuu silmään mielenkiintoinen lausahdus: "Ainon vatsa pyöristynyt on / Jay tuntee olevansa onneton". Että mitä? Jay tuskin on onneton perheenlisäyksen takia. Hän on varmaankin onneton siksi, että joutuu jättämään bändin? Selittää sitten Johnnylle, että bändi pitää jättää, koska perhettä on tulossa. Mikäs syy tämä on?! Maailmastahan loppuis muusikot alta aikayksikön, jos kaikki perheelliset jättäis homman kesken! Ajatelkaa nyt vaikka Madonnaa, joka on urallaan menestynyt äiti. Eli Jayn selitys haiskahtaa tekosyyltä. Aino on tuskin vaatinut häntä lopettamaan keikkailua, koska on itsekin vaivautunut kuuntelemaan tätä b-luokan bändiä ihan keikalle saakka. Onko Jay kyllästynyt bänditouhuun ja yleiseen sekoiluun? Aikooko hän kasvaa aikuiseksi? Yäk.
ROMista tuskin tarttee enää erikseen kehua tekstin loistokkuutta. Se on ehkä näihin kahteen edelliseen verrattuna enemmän tunnelmabiisi. Mistähän syystä se on levyn elokuvallisin biisi? Siinä ei ainakaan hypitä ajassa pitkiä jaksoja eteenpäin (toisin kuin Rock-unelmassa) ja kuvataan ihmisten lisäksi myös ympäristöä (toisin kuin JA:ssa). Siitä paistaa jotenkin läpi omakohtaisuus, oli se sitten aitoa tai lainattua. Kertsi on niin totta, mutta ei koko totuus.
Minua on häirinnyt se Rakkaus on murhaan roskapussin kohtalo. Aluksi päättelin roskapussin unohtuneen paikoilleen ja jotenkin tämä tv-ruudun räjähtänyt olemus tuo mieleen sen unohtuneen roskapussin... :D Toisessa teoriassa nämä kaupungin tapahtumat on vaan tapahtuneet sillä aikaa kun tämä yksi tyyppi toimittaa pussia roskikseen. Sami selitti kerran, että tämä roskapussi on ehkä unohtunut käteen kaupungille lähtiessä - varmaan se vaihtoehto jota on haettu. Itse näen tämän tyypin vaeltamassa Lasipalatsin kulmalla, jossa on (ainakin ollut) niitä tv-ruutuja. Ihan yhtä hyvin tämä hajamielinen tyyppi ois voinut joutua tv-studioon kuvattavaksi roskapusseineen. Mukavan hämärä loppu.
Kaveria ei jätetä jäi viimeiseksi, koska siitä on enempi juttua. Itse en ole kiinnittänyt huomiota tämän ja ROMin erilaisiin riimittelyratkaisuihin. En muutenkaan kiinnitä riimeihin huomiota muualla kuin alkeellisissa rap-biiseissä, joissa riimit on ärsyttävästi puolittain kohdillaan.
Alku on nerokasta tekstiä, ehdoton suosikkikohtani on se nenäliina-arkeologi-kohta. Arkeologiset kaivaukset on hauskoja! Kliseistä on jo jauhettu moneen kertaan, mutta tuo Anssin alkuperäinen ajatus niiden kertojasta oli jännää kuultavaa. Itse olen ajatellut tuota ohjeiden lausujaa hyväntahtoisena tyyppinä, mutta kun tekstiä alkoi kääntää, niin siitä tulikin yllättäen aika päällekäyvä kuva. Sehän ensin haukkuu, sitten käskee jatkamaan elämää ja potkii vielä kaiken lisäksi pois kämpästä!
Ja se paljon puhuttu BMW-kohta (joka on mun mielestä loistava keksintö!) ja Anssin idea siitä, että tämä biisi on alkusoittoa Mikan faijan BMW:n tapahtumille. Mietitäänpä onko siinä järkeä.
BMW:ssä Lauri soittaa porukan kasaan, joten Lauri on jompikumpi Kaveria ei jätetä -tyypeistä. Todennäköisesti se joka hyökkää asuntoon, mutta kuka on se toinen? Hiljainen Mika, joka on huhun mukaan saanut hiv:n vaimoltaan? Tuskin, koska Laurin ei tarvitsisi enää erikseen soittaa hänelle, jos on käynyt hänen luonaan. Kantakirjamaanikko-Rami, joka tappeli kertojan kanssa? Tuskin, ei sovi Ramin luonteeseen lojua viikkokaupalla kämpässään. Eli sen täytyy olla kertoja, se joukon romantikko. Bingo.
Mutta sitten: Lauri löydetään kuolleena. Tässä ei ole logiikkaa. Miksi Lauri potkisi ylös tätä romantikkoa vain saadakseen porukan kasaan ja itseltään hengen pois? Ei toimi. No, entä jos Lauri onkin se tyyppi, joka lojuu Kaveria ei jätetä -biisissä sängyn pohjalla? Sitten esim. Rami tulee hätistelemään häntä ja muistuttaa Mikan faijan bemarista. Tästä Lauri saa idean ja soittaa Mikalle. Ja niin edelleen. Aika karu loppu, rakkaus ois murhaa ihan konkreettisesti.
Itse ajattelin ainakin aluksi (ennen levylaulajan kohtalokkaita möläytyksiä), että jos nämä kaksi biisiä pitäisi sijoittaa aikajanalle, BMW tulee ensin. Lauri kuolee, mutta muiden elämä jatkuu ja bemariin palataan vielä uudestaan jossain toisessa elämäntilanteessa. Kaveria ei jätetä voisi sopia lohdutuslauluksi esim. Mikalle, joka suree Lauria.
Tulikohan tuossa kaikki? :roll:
12.1.2006 20:13
[quote:1i65s745]Jennifer Aniston on loistokasta tekstiä, osuvin ilmaus on mun mielestä Niklas Heikkisen "se jäi silloin alle traktorin / on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin". Se c-osa on kieltämättä erittäin hämärä, mutta niinhän unet yleensä on. Minusta tässä biisissä ei ole mitään erityisen kiusallista, vaikka se onkin (tekstinä) aika surumielinen tuosta "en suostu pystyyn kuolemaan"-jutusta huolimatta.
[/quote:1i65s745]
Jos nyt yritän vielä perustella tuota kiusaantuneisuuttani :wink: Mun mielestä tuo "se jäi silloin alle traktorin / on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin" lauseen loppu kuulostaa jotenkin moralisoivalta ja paheksuvalta, eli jos on vammautunut niin ei ole soveliasta istua bar adioksessa kittaamassa kaljaa vaan pitäisi osallistua mieluummin järjestettyyn viriketoimintaan tai jotain... Lisäksi kun tuo biisi on aika rock, niin jotenkin nuo sanat tökkivät jos ajatellaan että "Kiiminki ootteks te valmiit rokkaamaan ja nyt kaikki mukaan yy kaa koo ON LAPSEN TASOLLA VIELÄKIN ... jne" Niin en nyt menis ainakaan sinne bar adiokseen tuota hoilamaan. Ehkä nämä sanat olisivat toimineet mulle paremmin jossain surumielisessä balladissa tai sitten pieni lisäripaus empatiaa noille hahmoille olisi ollut paikallaan :roll:
Huoneessa biisin analysoiminen näyttää ainakin aiheuttaneen järjen pakenemista päästä meissä analysoijissa :D
[/quote:1i65s745]
Jos nyt yritän vielä perustella tuota kiusaantuneisuuttani :wink: Mun mielestä tuo "se jäi silloin alle traktorin / on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin" lauseen loppu kuulostaa jotenkin moralisoivalta ja paheksuvalta, eli jos on vammautunut niin ei ole soveliasta istua bar adioksessa kittaamassa kaljaa vaan pitäisi osallistua mieluummin järjestettyyn viriketoimintaan tai jotain... Lisäksi kun tuo biisi on aika rock, niin jotenkin nuo sanat tökkivät jos ajatellaan että "Kiiminki ootteks te valmiit rokkaamaan ja nyt kaikki mukaan yy kaa koo ON LAPSEN TASOLLA VIELÄKIN ... jne" Niin en nyt menis ainakaan sinne bar adiokseen tuota hoilamaan. Ehkä nämä sanat olisivat toimineet mulle paremmin jossain surumielisessä balladissa tai sitten pieni lisäripaus empatiaa noille hahmoille olisi ollut paikallaan :roll:
Huoneessa biisin analysoiminen näyttää ainakin aiheuttaneen järjen pakenemista päästä meissä analysoijissa :D
12.1.2006 20:36
Mainiota lukea näitä analyysejä ja mielipiteitä toistemme analyyseistä :lol: :lol: :lol:
13.1.2006 5:10
Minulle on muutenkin jäänyt sellainen kuva, että Anssi suhtautuu juomiseen jotenkin moralisoivasti ja paheksuvasti. Kai aika yleinen ja ymmärrettäväkin näkemys absolutisteilla, oli se sitten juomattomuuden syytä tai seurausta, tiedä häntä.
13.1.2006 6:50
Mun mielestä tämä Jennifer Anistonin kertosäkeen ilmaus "poljen vettä seisovaa" on todella nerokkaasti keksitty. Käsitän itse ilmauksen siten, että elämä junnaa paikallaan eikä oikein pääse eteenpäin, eli sikäli sanonta "polkea paikallaan" on jonkinlainen synonyymi. "Poljen vettä seisovaa" kuulostaa vaan paljon paremmalta.
Samoin aiemmin kehumani viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan" on niin hyvin keksitty, etten ikinä olisi pystynyt itse moista ilmaisua keksimään, vaikka oisin kuinka yrittänyt. Siinä on jollain tasolla mun näkemyksen mukaan vastakohta tuolle "poljen vettä seisovaa" -riville ja siihen kiteytyy jollain lailla koko biisin idea. Eli vaikka elämä polkee paikallaan eikä tiedä, mitä tekisi, niin silti itse on päättänyt selvitä ja jatkaa elämää ja taistella läpi vaikeuksien... Todella nerokasta!
Anssi osaa kyllä upeasti pukea tunnetiloja ja tuntemuksia muutamiksi sanoiksi, ei voi muuta kuin ihailla... Jennifer Aniston on mestariteon näyte tästä asiasta, sen takia biisistä niin älyttömästi tykkäänkin.
Mari Jennifer Anistonin kertsissä on lauletaan "poljen vettä seisovaa". Eihän siinä ole tippaakaan järkeä, jos sitä vähän pohtii. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Paikallaan polkemisesta olen kyllä kuullut, mutten seisovan veden polkemisesta. (Lienee joku sanonta?)
Mun mielestä tämä Jennifer Anistonin kertosäkeen ilmaus "poljen vettä seisovaa" on todella nerokkaasti keksitty. Käsitän itse ilmauksen siten, että elämä junnaa paikallaan eikä oikein pääse eteenpäin, eli sikäli sanonta "polkea paikallaan" on jonkinlainen synonyymi. "Poljen vettä seisovaa" kuulostaa vaan paljon paremmalta.
Samoin aiemmin kehumani viimeinen rivi "En suostu pystyyn kuolemaan" on niin hyvin keksitty, etten ikinä olisi pystynyt itse moista ilmaisua keksimään, vaikka oisin kuinka yrittänyt. Siinä on jollain tasolla mun näkemyksen mukaan vastakohta tuolle "poljen vettä seisovaa" -riville ja siihen kiteytyy jollain lailla koko biisin idea. Eli vaikka elämä polkee paikallaan eikä tiedä, mitä tekisi, niin silti itse on päättänyt selvitä ja jatkaa elämää ja taistella läpi vaikeuksien... Todella nerokasta!
Anssi osaa kyllä upeasti pukea tunnetiloja ja tuntemuksia muutamiksi sanoiksi, ei voi muuta kuin ihailla... Jennifer Aniston on mestariteon näyte tästä asiasta, sen takia biisistä niin älyttömästi tykkäänkin.
13.1.2006 8:23
"Jollain tasolla" vastakohta? :D Ehkä juuri enempää vastakohta ei vois mikään olla millekään. Mielestäni myöskään idea ei kiteydy "jollain lailla" vaan hyvin vahvasti mainitsemasi riviin. Ja tämä ei ole vittuilua. Pitää aina nykyään muistaa lisätä tuo joka viestin perään, joka ei ole täynnä hymiöitä ja ylistystä sekä myötäilyä. (En ihan oikeasti vittuile!)
a9800362 Siinä on jollain tasolla mun näkemyksen mukaan vastakohta tuolle "poljen vettä seisovaa" -riville ja siihen kiteytyy jollain lailla koko biisin idea.
"Jollain tasolla" vastakohta? :D Ehkä juuri enempää vastakohta ei vois mikään olla millekään. Mielestäni myöskään idea ei kiteydy "jollain lailla" vaan hyvin vahvasti mainitsemasi riviin. Ja tämä ei ole vittuilua. Pitää aina nykyään muistaa lisätä tuo joka viestin perään, joka ei ole täynnä hymiöitä ja ylistystä sekä myötäilyä. (En ihan oikeasti vittuile!)
13.1.2006 8:24
Heh, mulla taas ihan toisenlainen kuva.
Gimma Minulle on muutenkin jäänyt sellainen kuva, että Anssi suhtautuu juomiseen jotenkin moralisoivasti ja paheksuvasti.
Heh, mulla taas ihan toisenlainen kuva.
13.1.2006 9:04
Virallinen meriselityshän bemarista oli (joskus 2001) nimenomaan se, että Lauri on päättänyt tehdä itsemurhan ja haluaa vielä kerran porukan kasaan. Näin ollen se paikalle tulevan tyypin sopii olla Lauri. Kuinka loogista se sitten on, onkin ihan toinen juttu...
Mari Lauri löydetään kuolleena. Tässä ei ole logiikkaa. Miksi Lauri potkisi ylös tätä romantikkoa vain saadakseen porukan kasaan ja itseltään hengen pois? Ei toimi.
Virallinen meriselityshän bemarista oli (joskus 2001) nimenomaan se, että Lauri on päättänyt tehdä itsemurhan ja haluaa vielä kerran porukan kasaan. Näin ollen se paikalle tulevan tyypin sopii olla Lauri. Kuinka loogista se sitten on, onkin ihan toinen juttu...
13.1.2006 9:15
Tuttua hommaa olla hampaissa, anna palaa vaan Mari!
Ps. oikein hyvä sana tuo keittiöpsykologi. Sanavarasto kasvaa, psykopaatti ei oikein temmaa tähän riimitykseen, ne painii aivan eri sarjassa ja lusivat vankimielisairaaloissa. Muuten analysointisi on oikein rikasta ja monipuolista luettavaa ja oikein mukavaa kun huomaat yhtäläisyyksiä muihin kappaleisiin ja niiden sanoituksiin. Joskus muinoin olen todennut, että Manowarin keulahahmo, oikea komistus, on todennut että Elvis ei matkinut ketään ja kaikki matkivat Elvistä tänään.
Ps. oikein hyvä sana tuo keittiöpsykologi. Sanavarasto kasvaa, psykopaatti ei oikein temmaa tähän riimitykseen, ne painii aivan eri sarjassa ja lusivat vankimielisairaaloissa. Muuten analysointisi on oikein rikasta ja monipuolista luettavaa ja oikein mukavaa kun huomaat yhtäläisyyksiä muihin kappaleisiin ja niiden sanoituksiin. Joskus muinoin olen todennut, että Manowarin keulahahmo, oikea komistus, on todennut että Elvis ei matkinut ketään ja kaikki matkivat Elvistä tänään.
13.1.2006 10:31
Olin kirjoittamassa jo ytimekästä vastalausetta "ei pidä paikkaansa", mutta pysähdyin sitten miettimään ja totesin, että eipä se meikäläisen suhtautuminen alkoholiin mitenkään välinpitämätöntä tai positiivistakaan taida olla. En silti sanoisi paheksuvani juomista. Oikeampi sana on varmaankin kummaksua: minun on vaikea ymmärtää äärimmäisen humalahakuista ryyppäyskulttuuria enkä osaa suhtautua huoletta siihen, että näen alkoholin olevan monelle niin vakava ongelma.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin totaalisesti sotajalalla alkoholia vastaan. Kohtuudella käytettynä se näyttää olevan esim. mainio seurustelujuoma. Eikä tämä minun valitsemani absolutismikaan aina niin fiksulta tunnu! En olekaan koskaan pyrkinyt moralisoimaan ja kitkemään alkoholin käyttöä ympäriltäni - jokainen päättää itse näistä asioista.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: viitatessani sanoituksissani alkoholinkäyttöön, olen aina pyrkinyt säilyttämään mahdollisimman toteavan sävyn. En usko, että kuvaukseni viinasta ja sen vaikutuksista kuitenkaan hirveästi liioittelevat monen suomalaisen arkipäivää. Enkä katso tehneeni ainuttakaan raittiusvalistuskappaletta, jossa oikeasti saarnaisin kuningas alkoholin kiroista. Kerron vain asioita, joita näen ympärilläni.
Olisiko niin, että sanat saavatkin moralistisen sävyn vasta sen kuulijan korvien välissä, joka tietää niiden kirjoittajan olevan raivoraitis?
Gimma Minulle on muutenkin jäänyt sellainen kuva, että Anssi suhtautuu juomiseen jotenkin moralisoivasti ja paheksuvasti.
Olin kirjoittamassa jo ytimekästä vastalausetta "ei pidä paikkaansa", mutta pysähdyin sitten miettimään ja totesin, että eipä se meikäläisen suhtautuminen alkoholiin mitenkään välinpitämätöntä tai positiivistakaan taida olla. En silti sanoisi paheksuvani juomista. Oikeampi sana on varmaankin kummaksua: minun on vaikea ymmärtää äärimmäisen humalahakuista ryyppäyskulttuuria enkä osaa suhtautua huoletta siihen, että näen alkoholin olevan monelle niin vakava ongelma.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin totaalisesti sotajalalla alkoholia vastaan. Kohtuudella käytettynä se näyttää olevan esim. mainio seurustelujuoma. Eikä tämä minun valitsemani absolutismikaan aina niin fiksulta tunnu! En olekaan koskaan pyrkinyt moralisoimaan ja kitkemään alkoholin käyttöä ympäriltäni - jokainen päättää itse näistä asioista.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: viitatessani sanoituksissani alkoholinkäyttöön, olen aina pyrkinyt säilyttämään mahdollisimman toteavan sävyn. En usko, että kuvaukseni viinasta ja sen vaikutuksista kuitenkaan hirveästi liioittelevat monen suomalaisen arkipäivää. Enkä katso tehneeni ainuttakaan raittiusvalistuskappaletta, jossa oikeasti saarnaisin kuningas alkoholin kiroista. Kerron vain asioita, joita näen ympärilläni.
Olisiko niin, että sanat saavatkin moralistisen sävyn vasta sen kuulijan korvien välissä, joka tietää niiden kirjoittajan olevan raivoraitis?
13.1.2006 11:12
Savolaisittain voisi vastata Anssille, että voehan se olla niinnii, mutta voihan se olla näennii..
On siinä joku piilevä taka-ajatus, miksi muuten ainakin kahdessa eri biisissä mainitset kännissä örveltäjästä?
Kyllähän minäkin moralisoin pilven polttajia ja muita huumeiden käyttäjiä, kun en huumeita itse käytä.
Raivoraitis -sana muuten kuullostaa paljon pahemmalta, kuin absolutisti.
On siinä joku piilevä taka-ajatus, miksi muuten ainakin kahdessa eri biisissä mainitset kännissä örveltäjästä?
Kyllähän minäkin moralisoin pilven polttajia ja muita huumeiden käyttäjiä, kun en huumeita itse käytä.
Raivoraitis -sana muuten kuullostaa paljon pahemmalta, kuin absolutisti.
13.1.2006 11:23
Kännistä örvellystä näkee kuitenkin koko ajan sen verran paljon, että jos sitä on päätynyt vain kahteen biisiini, niin kyse on aika marginaali-ilmiöstä tekstimaailmassani.
Kyllä sitä juopottelua taitaa sittenkin olla useammassa kuin kahdessa biisissäni? En jaksa nyt ryhtyä ynnäilemään...
Gimma On siinä joku piilevä taka-ajatus, miksi muuten ainakin kahdessa eri biisissä mainitset kännissä örveltäjästä?
Kännistä örvellystä näkee kuitenkin koko ajan sen verran paljon, että jos sitä on päätynyt vain kahteen biisiini, niin kyse on aika marginaali-ilmiöstä tekstimaailmassani.
Kyllä sitä juopottelua taitaa sittenkin olla useammassa kuin kahdessa biisissäni? En jaksa nyt ryhtyä ynnäilemään...
13.1.2006 11:56
Taas syytettyjen penkillä? Asia ei ole minua vaivannut koskaan aikaisemmin mitenkään, eikä vaivaa nytkään. Se oli Johnny, joka tästä mainitsi aikaisemmassa viestissään ja siihen heitin vaan oman mielikuvani, niin että tosiaan, minullakin on vähän sellainen mielikuva, että Anssi olisi jotenkin tuomitsevainen viinan juontia kohtaan.
Ihan vapaasti saa vaikka joka laulussa kännisistä kertoa, jos siltä tuntuu.
Ihan vapaasti saa vaikka joka laulussa kännisistä kertoa, jos siltä tuntuu.
13.1.2006 12:17
Wer zu Lebzeit auf Erden
Wird nach dem Tod ein
Engel werden den Blick gen Himmel fragst Du dann
warum man sie nicht sehen kann. Rammstein
Wird nach dem Tod ein
Engel werden den Blick gen Himmel fragst Du dann
warum man sie nicht sehen kann. Rammstein
13.1.2006 12:28
Olen pähkäillyt itsekkin tätä asiaa, päädyin siihen tulokseen, että toinen on se romantikko, mutta onko se sitten lohduttaja vai lohdutettava sitä en vielä tiedä. Koska jos romantikolla on nainen ja niillä on mennyt sukset ristiin, niin silloinhan romantikko on lohdutettavan roolissa, mutta kukas helvetti tämä lohduttaja sitten on? Lauri se ei voi olla, koska se on kuollut (en vaan jotenkin osaa ajatella että ensiks olis Kaveria ei jätetä ja vasta sitten BMW, olen siis samaa mieltä kuin Mari), Ramikaan se tuskin on, mutta onko se sitten Mika, vai onko se Laurin haamu?:shock: Mutta jos ajattelee niinpäin että ensiks tulee Kaveria ei jätetä ja vasta sitten BMW niin siinä tapauksessa lohduttaja on ehdottomasti Lauri joka lohduttaa tätä tyyppiä ja yrittää vääntää lohdutettavan eli romantikon kaveriporukan kanssa vielä viimeisen kerran ajalemaan. Sekavaa selitystä... :roll:
Asiasta pahvimukiin, inhoan sanaa raivoraitis, se kuulostaa jotenkin niin... hullulta.
Mari BMW:ssä Lauri soittaa porukan kasaan, joten Lauri on jompikumpi Kaveria ei jätetä -tyypeistä. Todennäköisesti se joka hyökkää asuntoon, mutta kuka on se toinen? Hiljainen Mika, joka on huhun mukaan saanut hiv:n vaimoltaan? Tuskin, koska Laurin ei tarvitsisi enää erikseen soittaa hänelle, jos on käynyt hänen luonaan. Kantakirjamaanikko-Rami, joka tappeli kertojan kanssa? Tuskin, ei sovi Ramin luonteeseen lojua viikkokaupalla kämpässään. Eli sen täytyy olla kertoja, se joukon romantikko. Bingo.
Mutta sitten: Lauri löydetään kuolleena. Tässä ei ole logiikkaa. Miksi Lauri potkisi ylös tätä romantikkoa vain saadakseen porukan kasaan ja itseltään hengen pois? Ei toimi. No, entä jos Lauri onkin se tyyppi, joka lojuu Kaveria ei jätetä -biisissä sängyn pohjalla? Sitten esim. Rami tulee hätistelemään häntä ja muistuttaa Mikan faijan bemarista. Tästä Lauri saa idean ja soittaa Mikalle. Ja niin edelleen. Aika karu loppu, rakkaus ois murhaa ihan konkreettisesti.
Itse ajattelin ainakin aluksi (ennen levylaulajan kohtalokkaita möläytyksiä), että jos nämä kaksi biisiä pitäisi sijoittaa aikajanalle, BMW tulee ensin. Lauri kuolee, mutta muiden elämä jatkuu ja bemariin palataan vielä uudestaan jossain toisessa elämäntilanteessa. Kaveria ei jätetä voisi sopia lohdutuslauluksi esim. Mikalle, joka suree Lauria.
Olen pähkäillyt itsekkin tätä asiaa, päädyin siihen tulokseen, että toinen on se romantikko, mutta onko se sitten lohduttaja vai lohdutettava sitä en vielä tiedä. Koska jos romantikolla on nainen ja niillä on mennyt sukset ristiin, niin silloinhan romantikko on lohdutettavan roolissa, mutta kukas helvetti tämä lohduttaja sitten on? Lauri se ei voi olla, koska se on kuollut (en vaan jotenkin osaa ajatella että ensiks olis Kaveria ei jätetä ja vasta sitten BMW, olen siis samaa mieltä kuin Mari), Ramikaan se tuskin on, mutta onko se sitten Mika, vai onko se Laurin haamu?:shock: Mutta jos ajattelee niinpäin että ensiks tulee Kaveria ei jätetä ja vasta sitten BMW niin siinä tapauksessa lohduttaja on ehdottomasti Lauri joka lohduttaa tätä tyyppiä ja yrittää vääntää lohdutettavan eli romantikon kaveriporukan kanssa vielä viimeisen kerran ajalemaan. Sekavaa selitystä... :roll:
Asiasta pahvimukiin, inhoan sanaa raivoraitis, se kuulostaa jotenkin niin... hullulta.
13.1.2006 12:33
Tuntuu tämä viinanjuonti-keskustelu kirvoittavan lähes yhtä teräviä kommentteja kuin eilinen rakastumiskeskustelu ja kommentit Huoneessa-biisin sanoituksesta. Mun mielestä ei ole mitään outoa siinä, jos absolutisti-levylaulaja kommentoi parissa biisissään viinanhuuruista örvellystä, jota on nähnyt joskus ympärillään. On hänen lauluissaan rankempiakin aiheita (esim. Harhaa-biisi ja huumeet, Puistossa ja koniin koukussa) eikä ne tunnu ketään häiritsevän! Välillä tuntuu, että joitakin häiritsee se, että joku on absolutisti ja tyytyväinen elämäänsä sillä lailla. (Huom! Tämä ei ole suora viittaus kehenkään eikä vittuilua.)
Ei uskoisi, että alkoholi ja sen käyttö / absolutismi olisi mitenkään tabuja tänä päivänä, mutta toisin taitaa olla... Tämän puolesta todistaa sekin kokemus, että olen kyseisestä aiheesta joutunut useampaan kertaan törmäyskurssille yhden ystäväni kanssa......
Ei uskoisi, että alkoholi ja sen käyttö / absolutismi olisi mitenkään tabuja tänä päivänä, mutta toisin taitaa olla... Tämän puolesta todistaa sekin kokemus, että olen kyseisestä aiheesta joutunut useampaan kertaan törmäyskurssille yhden ystäväni kanssa......
13.1.2006 12:41
Balisa on nyt ainakin saanut jotain väkijuomia, kun alkaa kielillä puhumaan. :roll:
Minusta tässä Niklas Heikkis –kohdassa ("on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin") sanotaan nasevasti rivien välissä, että juopotteluun ei vaadita hirveästi järkeä. Että lapsikin osaa juoda, mutta tuskin ilman aikuisilta tulevaa mallia. Aika moni nuori tarttuu ekan kerran alkoholiputeliin, koska kaveritkin juo, ja tuntee sitten yhteenkuuluvaisuutta porukan kanssa. Niklaksen kaverit viihtyvät Bar Adiosissa, joten miksei Niklaskin? Huomaa olevansa ainakin jossain yhtä ansioitunut kuin kaverinsa. Näin paljon asiaa rivien välissä! (Eikä pelkästään kuulijan korvien välissä?)
Eihän biisissä moralisoida niitä muitakaan baarissa istujia, ennemminkin yritetään ymmärtää. Mutta mitä tulee juomattomuuteen yleensäkin, niin onhan se varmasti niin, että jos on yksi tyyppi joka ei juo, niin ne juopottelijat katsoo että tuossa on nyt tuollanen moraalinvartija. Tai ainakin sitä pidetään ilonpilaajana, kun se alkaa näyttää sitä kyllästyneemmältä mitä huuruisemmiksi muiden jutut tulee. Onhan se tietynlaista sanatonta paheksuntaa, jos ei tee niin kuin muut.
Luulen muuten nyt ymmärtäväni Johnnyn kiusaantumis-kannan. Onhan se vähän arveluttavaa laulaa lapsen tasolle jääneistä, mutta esim. Mikan faijan BMW:ssä yleisö hoilaa antaumuksella, että kuolleena Lauri löydettiin - jee jee ja vielä kerran kertosäe!
Tuosta BMW-teoriasta vielä. Laurihan oli se joukon kovaäänisin ja paskaan elämäänsä väsynyt liikemies, joka ei ennen juonut tippaakaan, mutta nykyään vetää senkin edestä. Miten sellanen voisi oikeasti lohduttaa jotain kaveriaan? Anssi totesi tuolla aiemmin että "onhan kertojalla pohjimmiltaan hyvä tarkoitus ja huoli kaveristaan". Voisihan Lauri oikeasti olla huolissaan kaveristaan, mutta että kokoaa porukan kasaan ja tekee itsemurhan, ja aiheuttaa tälle rypijälle vielä isommat tuskat? Ja että kaveria ei muka jätetä? Ei kerta kaikkiaan sovi kuvioon!
Olen edelleen sitä mieltä, että Kaveria ei jätetä tapahtuu jonkin aikaa Mikan faijan BMW:n jälkeen. Laurin kuolema on lujittanut kaverusten välit ja kappaleessa lohdutetaan yhtä siipeensä saanutta kaveria sanomalla että onhan meillä vielä se BMW ja kaveriporukka, eikä kaveria jätetä vaikka maailma miten potkii päähän. Tämä lohduttaja on jo menettänyt yhden kaverinsa, eikä halua menettää enää toista. Näin sen täytyy olla!
Minusta tässä Niklas Heikkis –kohdassa ("on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin") sanotaan nasevasti rivien välissä, että juopotteluun ei vaadita hirveästi järkeä. Että lapsikin osaa juoda, mutta tuskin ilman aikuisilta tulevaa mallia. Aika moni nuori tarttuu ekan kerran alkoholiputeliin, koska kaveritkin juo, ja tuntee sitten yhteenkuuluvaisuutta porukan kanssa. Niklaksen kaverit viihtyvät Bar Adiosissa, joten miksei Niklaskin? Huomaa olevansa ainakin jossain yhtä ansioitunut kuin kaverinsa. Näin paljon asiaa rivien välissä! (Eikä pelkästään kuulijan korvien välissä?)
Eihän biisissä moralisoida niitä muitakaan baarissa istujia, ennemminkin yritetään ymmärtää. Mutta mitä tulee juomattomuuteen yleensäkin, niin onhan se varmasti niin, että jos on yksi tyyppi joka ei juo, niin ne juopottelijat katsoo että tuossa on nyt tuollanen moraalinvartija. Tai ainakin sitä pidetään ilonpilaajana, kun se alkaa näyttää sitä kyllästyneemmältä mitä huuruisemmiksi muiden jutut tulee. Onhan se tietynlaista sanatonta paheksuntaa, jos ei tee niin kuin muut.
Luulen muuten nyt ymmärtäväni Johnnyn kiusaantumis-kannan. Onhan se vähän arveluttavaa laulaa lapsen tasolle jääneistä, mutta esim. Mikan faijan BMW:ssä yleisö hoilaa antaumuksella, että kuolleena Lauri löydettiin - jee jee ja vielä kerran kertosäe!
Tuosta BMW-teoriasta vielä. Laurihan oli se joukon kovaäänisin ja paskaan elämäänsä väsynyt liikemies, joka ei ennen juonut tippaakaan, mutta nykyään vetää senkin edestä. Miten sellanen voisi oikeasti lohduttaa jotain kaveriaan? Anssi totesi tuolla aiemmin että "onhan kertojalla pohjimmiltaan hyvä tarkoitus ja huoli kaveristaan". Voisihan Lauri oikeasti olla huolissaan kaveristaan, mutta että kokoaa porukan kasaan ja tekee itsemurhan, ja aiheuttaa tälle rypijälle vielä isommat tuskat? Ja että kaveria ei muka jätetä? Ei kerta kaikkiaan sovi kuvioon!
Olen edelleen sitä mieltä, että Kaveria ei jätetä tapahtuu jonkin aikaa Mikan faijan BMW:n jälkeen. Laurin kuolema on lujittanut kaverusten välit ja kappaleessa lohdutetaan yhtä siipeensä saanutta kaveria sanomalla että onhan meillä vielä se BMW ja kaveriporukka, eikä kaveria jätetä vaikka maailma miten potkii päähän. Tämä lohduttaja on jo menettänyt yhden kaverinsa, eikä halua menettää enää toista. Näin sen täytyy olla!
13.1.2006 13:00
Tosiaan ehkei se sittenkään mene niinkuin ajattelin, tuo selitys kuulostaa järkevältä.
Mari Voisihan Lauri oikeasti olla huolissaan kaveristaan, mutta että kokoaa porukan kasaan ja tekee itsemurhan, ja aiheuttaa tälle rypijälle vielä isommat tuskat? Ja että kaveria ei muka jätetä? Ei kerta kaikkiaan sovi kuvioon!
Tosiaan ehkei se sittenkään mene niinkuin ajattelin, tuo selitys kuulostaa järkevältä.
13.1.2006 13:18
Musta tuo Niklas-kohta on jollain tavalla säälittävä ja surullinen yhtäaikaa. Säälittävää, jos ihmisen (oli lapsen tasolla tai ei) tarvitsee turvautua alkoholiin vain kelvatakseen kavereilleen tai kuuluvansa porukkaan. Surullista on se, että näin on usein. Ei uskalleta jättäytyä kaveriporukan ulkopuolelle, kun kavereiden hyväksynnän tarve on suuri. Tietysti alkoholinkäyttö lieventää estoja ja on helpompi tuntea alkoholin vaikutuksen alaisena yhteenkuuluvuutta kaveriporukkaan, mutta onko tämä yhteenkuuluvuus todellista? Musta siinä on avainkysymys. Jos yhteenkuuluvuutta ei voi tuntea ilman alkoholia, niin sillon se on kännissäkin vain HARHAA.
Marilla oli hienoja ajatuksia. Todellakin paljon on sanottu rivien välissä, herättää monenlaisia ajatuksia kuulijoissa!
Mari Minusta tässä Niklas Heikkis –kohdassa ("on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin") sanotaan nasevasti rivien välissä, että juopotteluun ei vaadita hirveästi järkeä. Että lapsikin osaa juoda, mutta tuskin ilman aikuisilta tulevaa mallia. Aika moni nuori tarttuu ekan kerran alkoholiputeliin, koska kaveritkin juo, ja tuntee sitten yhteenkuuluvaisuutta porukan kanssa. Niklaksen kaverit viihtyvät Bar Adiosissa, joten miksei Niklaskin? Huomaa olevansa ainakin jossain yhtä ansioitunut kuin kaverinsa. Näin paljon asiaa rivien välissä! (Eikä pelkästään kuulijan korvien välissä?)
Musta tuo Niklas-kohta on jollain tavalla säälittävä ja surullinen yhtäaikaa. Säälittävää, jos ihmisen (oli lapsen tasolla tai ei) tarvitsee turvautua alkoholiin vain kelvatakseen kavereilleen tai kuuluvansa porukkaan. Surullista on se, että näin on usein. Ei uskalleta jättäytyä kaveriporukan ulkopuolelle, kun kavereiden hyväksynnän tarve on suuri. Tietysti alkoholinkäyttö lieventää estoja ja on helpompi tuntea alkoholin vaikutuksen alaisena yhteenkuuluvuutta kaveriporukkaan, mutta onko tämä yhteenkuuluvuus todellista? Musta siinä on avainkysymys. Jos yhteenkuuluvuutta ei voi tuntea ilman alkoholia, niin sillon se on kännissäkin vain HARHAA.
Marilla oli hienoja ajatuksia. Todellakin paljon on sanottu rivien välissä, herättää monenlaisia ajatuksia kuulijoissa!
13.1.2006 13:53
Nyt vähän ihmettelen tätä jahkaamista, onko joku henkilö näissä ROM:n kappaleissa joku henkilö Anssin edellisisten biisien henkilöhahmoista. En kyllä usko, että Anssi mitään jatkokertomuksia kirjoittelee, hän vain vapaasti soveltaa aikaisempaa materiaaliaan uusiin sanoituksiin. Sitten tämä Niklas Heikkinen. En niin ikään usko, että Niklas on kaljatuopin tilatessaan sen enempää miettinyt, mikä hänen asemansa on muiden joukossa. Koska on lapsen tasolla ja näkee jonkun maistelevan kaljaa ja ikä riittää, pyytää baarimikkoa antamaan tuopin itselleenkin. Ei se varmaan sen kummenpaa ole. Ja sitten Jay; ymmärrän hänen olevan onneton siitä, että joutuu lähtemään bändistä pienokaisen tulon johdosta. Elämä on kulkenut siihen pisteeseen, että jostain täytyy luopua, ehkä Aino on sanellut vaihtoehtoja. Lisään edellisten johdosta kuitenkin, että hienoja analyysejä foorumilaiset tekevät (eikä tämä ole todella nuorison kielellä vi....lua), mielenkiinnolla niitä lukee.
Anssi kirjoittaa mielestäni ainakin ROM:ssa aika selkeää tekstiä. Tosin Hakaniemen harmaassa miehessä on symboliikkaa, joka ei ilman selityksiä avaudu.
Anssi kirjoittaa mielestäni ainakin ROM:ssa aika selkeää tekstiä. Tosin Hakaniemen harmaassa miehessä on symboliikkaa, joka ei ilman selityksiä avaudu.
13.1.2006 16:17
Tällä hetkellä olen lähinnä kiusaantunut näistä omista kirjoituksistani, mutta jatketaan nyt kun on kerta aloitettu...
Tämä on hyvin paljon mahdollista tai sitten kyse on vain väärinymmärryksestä. Jos lause olisi ollut tyyliin "on lapsen tasolla vieläkin, istuu pöydässä ja juo olutta" niin ei olisi tätäkään keskustelua käyty, mutta tuo "osaa juoda kumminkin" herätti päässä kysymyksen että onko tuossa taustalla jokin moralistinen opetus vai mitä. En ajatellut tuota juomista mitenkään erityisesti, olisi tuossa lauseessa voinut olla jokin muukin pahe tuon juomisen tilalla. En kaipaa mitään juomisen ihannointia eikä mulla ole mitään ongelmia raivoraittiuden kanssa. Jostain sysytä mulle vain syntyi (väärin)käsitys että JAssa tämä päähenkilö asettuu noiden muiden henkilöiden yläpuolelle. No nythän siihen saatiin vastaus että ei ollut paheksuntaa taustalla, niin ei häiritse tuokaan enää JAn kuuntelua.
Tämä on paras tulkinta tähän asti kuulemistani (eikä ole mitään kettuilua)
Millassahan muuten arvostellaan kokoa ajan Millan käytöstä, mutta siinä Anssi on nerokkaasti (siis aivan oikeasti) asettunut Millan asemaan niin se ei vaikuta siltä että Anssi yrittäisi saarnata Millaa kaidalle tielle. Jos Milla olisikin tehty esim. Helin vinkkelistä, niin kyllä se olisi kuulostanut aika pahalta. Esim. "Sulla on sängyssäsi mies... Mä sanon: Milla hei sun..."
Anssi Olisiko niin, että sanat saavatkin moralistisen sävyn vasta sen kuulijan korvien välissä, joka tietää niiden kirjoittajan olevan raivoraitis?
Tämä on hyvin paljon mahdollista tai sitten kyse on vain väärinymmärryksestä. Jos lause olisi ollut tyyliin "on lapsen tasolla vieläkin, istuu pöydässä ja juo olutta" niin ei olisi tätäkään keskustelua käyty, mutta tuo "osaa juoda kumminkin" herätti päässä kysymyksen että onko tuossa taustalla jokin moralistinen opetus vai mitä. En ajatellut tuota juomista mitenkään erityisesti, olisi tuossa lauseessa voinut olla jokin muukin pahe tuon juomisen tilalla. En kaipaa mitään juomisen ihannointia eikä mulla ole mitään ongelmia raivoraittiuden kanssa. Jostain sysytä mulle vain syntyi (väärin)käsitys että JAssa tämä päähenkilö asettuu noiden muiden henkilöiden yläpuolelle. No nythän siihen saatiin vastaus että ei ollut paheksuntaa taustalla, niin ei häiritse tuokaan enää JAn kuuntelua.
Mari Mari kirjoitti: Minusta tässä Niklas Heikkis –kohdassa ("on lapsen tasolla vieläkin / mutta osaa juoda kumminkin") sanotaan nasevasti rivien välissä, että juopotteluun ei vaadita hirveästi järkeä. Että lapsikin osaa juoda, mutta tuskin ilman aikuisilta tulevaa mallia.
Tämä on paras tulkinta tähän asti kuulemistani (eikä ole mitään kettuilua)
Millassahan muuten arvostellaan kokoa ajan Millan käytöstä, mutta siinä Anssi on nerokkaasti (siis aivan oikeasti) asettunut Millan asemaan niin se ei vaikuta siltä että Anssi yrittäisi saarnata Millaa kaidalle tielle. Jos Milla olisikin tehty esim. Helin vinkkelistä, niin kyllä se olisi kuulostanut aika pahalta. Esim. "Sulla on sängyssäsi mies... Mä sanon: Milla hei sun..."
13.1.2006 21:11
Huoneessa -biisistä täytyy sanoa sen verran, että minusta "Tämä on niitä lauluja/ Joita lauletaan kun järki jättää pään" on hyvin oivallettu rivi. Tosin tunnustaudunkin pahimman luokan romantikoksi, joten sillä voi tietysti olla jotain tekemistä sen asian kanssa, että tuollaiset sanoitukset kolahtavat.
Täytyy myös todeta, että välillä tuntuu siltä, että kyllä se järki jättää pään myöhemminkin kuin rakastumisen alkuhuumassa... Ehkei sitä järkeä ole koskaan ollutkaan, tiedä sitten häntä... Ja tietysti voidaan keskustella siitäkin, että kuinka kauan rakastumisen alkuhuuma sitten kestää? Viikon, kuukauden, vuoden..? Milloin alkaa se arki, jolloin järjen pitäisi olla palautunut? Ja mitä jos se ei palaudukaan, vaan koko ajan tuntuu vaan ihan samalta kuin suhteen alussa? Jos koko ajan rakastuu samaan ihmiseen uudelleen ja taas uudelleen?
Sitten siitä kuningas alkoholi -teemasta. Itse en ole koskaan pitänyt Anssin kappaleissa käsiteltyä alkoholin nauttimisen kuvausta millään tavalla saarnaamisena, vaan ainoastaan hyvin realistisena kuvauksena. Mutta ehkä kyse sitten onkin vain kuulijan korvien välistä, oma suhtautumiseni alkoholiin kun on varsin negatiivinen. Tosin kyllä jokainen saa minusta juoda niin paljon kuin haluaa, enkä siitä kenellekään saarnaa. Välillä kuitenkin ärsyttää ihan tavattomasti, kun esimerkiksi yksi kaveri saattaa ylpeänä (!) selittää, kuinka hän on ollut niin huppelissa, ettei ole päässyt enää mihinkään baariin sisälle, tai kuinka hän on kännissä kotimatkalla oksentanut taksiin. En kertakaikkiaan näe asiassa yhtään mitään hauskaa, minusta se on lähinnä säälittävää! Kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen ihminen, joka vielä jälkeenpäinkin jaksaa naureskella vastaaville tapauksilleen, eikä ole niistä lainkaan häpeissään. Lisäksi kaupungin yössä ja päivässäkin näkee tuon tuosta sellaista humalaisten örvellystä, että vähemmästäkin ärsytyskynnys nousee.
Muutenkin tuntuu, että ihmisten on välillä tosi vaikeaa ymmärtää, miksi en juo. Sama ihminen saattaa kerran toisensa jälkeen kysyä, miksi tilaan aina kokista, vaikka miljoonaan kertaan olen selittänyt, että alkoholi nyt vaan ei yksinkertaisesti maistu. Siksi liikunkin ulkona mieluummin ihmisten kanssa, jotka itsekin ovat raittiita, tai ainakin ymmärtävät minun näkökantani. Kun minä en saarnaa kavereilleni heidän juomisestaan, en todellakaan voi ymmärtää, miksi heidän pitäisi saarnata minulle juomattomuudestani!
Jos tuon perusteella rupeaa miettimään, niin saattaahan se tosiaan olla niin, että ihmiset reagoivat Anssin biisien henkilöiden alkoholin käyttöön omien mielipiteidensä pohjalta. Ehkä joku alkoholin käyttäjä todella suhtautuu sanoituksiin eri tavalla kuin juomaton ja löytää niistä erilaisia sävyjä...
Täytyy myös todeta, että välillä tuntuu siltä, että kyllä se järki jättää pään myöhemminkin kuin rakastumisen alkuhuumassa... Ehkei sitä järkeä ole koskaan ollutkaan, tiedä sitten häntä... Ja tietysti voidaan keskustella siitäkin, että kuinka kauan rakastumisen alkuhuuma sitten kestää? Viikon, kuukauden, vuoden..? Milloin alkaa se arki, jolloin järjen pitäisi olla palautunut? Ja mitä jos se ei palaudukaan, vaan koko ajan tuntuu vaan ihan samalta kuin suhteen alussa? Jos koko ajan rakastuu samaan ihmiseen uudelleen ja taas uudelleen?
Sitten siitä kuningas alkoholi -teemasta. Itse en ole koskaan pitänyt Anssin kappaleissa käsiteltyä alkoholin nauttimisen kuvausta millään tavalla saarnaamisena, vaan ainoastaan hyvin realistisena kuvauksena. Mutta ehkä kyse sitten onkin vain kuulijan korvien välistä, oma suhtautumiseni alkoholiin kun on varsin negatiivinen. Tosin kyllä jokainen saa minusta juoda niin paljon kuin haluaa, enkä siitä kenellekään saarnaa. Välillä kuitenkin ärsyttää ihan tavattomasti, kun esimerkiksi yksi kaveri saattaa ylpeänä (!) selittää, kuinka hän on ollut niin huppelissa, ettei ole päässyt enää mihinkään baariin sisälle, tai kuinka hän on kännissä kotimatkalla oksentanut taksiin. En kertakaikkiaan näe asiassa yhtään mitään hauskaa, minusta se on lähinnä säälittävää! Kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen ihminen, joka vielä jälkeenpäinkin jaksaa naureskella vastaaville tapauksilleen, eikä ole niistä lainkaan häpeissään. Lisäksi kaupungin yössä ja päivässäkin näkee tuon tuosta sellaista humalaisten örvellystä, että vähemmästäkin ärsytyskynnys nousee.
Muutenkin tuntuu, että ihmisten on välillä tosi vaikeaa ymmärtää, miksi en juo. Sama ihminen saattaa kerran toisensa jälkeen kysyä, miksi tilaan aina kokista, vaikka miljoonaan kertaan olen selittänyt, että alkoholi nyt vaan ei yksinkertaisesti maistu. Siksi liikunkin ulkona mieluummin ihmisten kanssa, jotka itsekin ovat raittiita, tai ainakin ymmärtävät minun näkökantani. Kun minä en saarnaa kavereilleni heidän juomisestaan, en todellakaan voi ymmärtää, miksi heidän pitäisi saarnata minulle juomattomuudestani!
Jos tuon perusteella rupeaa miettimään, niin saattaahan se tosiaan olla niin, että ihmiset reagoivat Anssin biisien henkilöiden alkoholin käyttöön omien mielipiteidensä pohjalta. Ehkä joku alkoholin käyttäjä todella suhtautuu sanoituksiin eri tavalla kuin juomaton ja löytää niistä erilaisia sävyjä...
14.1.2006 1:31
a.
14.1.2006 7:59
Juuh, mun lukioajan bilsankirja (Biologia Ihminen WSOY) sanoo sivullaa 134 näin: "Kun ensimmäinen esteettinen kynnys on ylittynyt, aivojen syntetoimat fenyletylamiini ja mahdollisesti dopamiini aiheuttavat ihmisessä hieman sekavan hyvänolontunteen, euforisen tilan. Tämä vaikutus kestäisi kenties 2-3 vuotta, eli ajan, joka kuluu jälkeläisen välttämättömään yhteishuoltoon. Kauemmin jatkuakseen suhde (tässä vaiheessa se usein katkeaa) vaatii endorfiineja, jotka tuottavat aivoissa pitkäaikaisemman turvallisuuden ja tyytyväisyyden tunteen."
Et sellasta, vähän nyt poiketakseni noista 3.albumin sanotuksista... :)
keva Jos muistan oikein, niin Tiede-lehdessä sanottiin noin suurinpirrtein niin, että rakastumisen alkuhuuma kestää noin vuoden.
Juuh, mun lukioajan bilsankirja (Biologia Ihminen WSOY) sanoo sivullaa 134 näin: "Kun ensimmäinen esteettinen kynnys on ylittynyt, aivojen syntetoimat fenyletylamiini ja mahdollisesti dopamiini aiheuttavat ihmisessä hieman sekavan hyvänolontunteen, euforisen tilan. Tämä vaikutus kestäisi kenties 2-3 vuotta, eli ajan, joka kuluu jälkeläisen välttämättömään yhteishuoltoon. Kauemmin jatkuakseen suhde (tässä vaiheessa se usein katkeaa) vaatii endorfiineja, jotka tuottavat aivoissa pitkäaikaisemman turvallisuuden ja tyytyväisyyden tunteen."
Et sellasta, vähän nyt poiketakseni noista 3.albumin sanotuksista... :)
14.1.2006 8:17
Kuka tietää, missä välttäjäiaineketjussa on katkos silloin kun sairastutaan skitsofreniaan? Kemiallinen "väliaine" auttaa eli lääkitys, miksi on olemassa skitsofreniasukuja tai niitä sukuja jossa juoppous periytyy isältä pojallle, muuten Joki-kappaleessa Anssi syyllistyy syrjintään kun väittää, että pojat perii maan.... :lol: , hikihatussa...... Miten selität tämän sovinismin Anssi Kela? Ei tartte selittää kuhan naureskelen. Jos ei testamenttia tehä niin kaikki on tasavertaisia perinnönjaossa.
14.1.2006 8:34
Kun nyt rakastumisesta puhutaan, niin lukekaapa Kevan alaviite. Minusta se on ihana, siitä tulee aina hyvälle tuulelle :lol: :lol:
14.1.2006 14:04
Minun äitini sanoi Insomnian ensimmäisen kerran kuunneltuaan,että"Suksiako se siellä pitelee?"Liittyen siihen "Tiukemmin pidän susta kii"-kohtaan.
14.1.2006 15:41
saksasta englannettuna Marille!
Live in virtue, no desire
In the grave an angel´s choir
you look to heaven and wonder why No one can see them in the sky!
Live in virtue, no desire
In the grave an angel´s choir
you look to heaven and wonder why No one can see them in the sky!
14.1.2006 19:33
Olisi kiva kuulla Kevalta kommentteja, miksi rakkauden alkuhuuma on niin typerää. Sehän on väistämätön tila, kun rakastuu oikein kunnolla johonkin ihmiseen, kun puhutaan tosirakkaudesta. Enkä tässä tarkoita jotain teini-ikäisen ihastusta esim. johonkin Hollywood-näyttelijään (enkä tätäkään paheksu missään määrin!), vaan sitä, kun oikeasti tutustuu johonkin ihmiseen ja huomaa tunteiden heräävän häntä kohtaan... Sekö siinä on typerää, kun ihminen on siinä tilassa niin tunteiden vietävissä eikä järjellä ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa? Rakkauden alkuvaihehan on valtaisa huuma, jolloin ihminen on varmasti haavoittuvaisimmillaan, mutta samalla se tunnetila on ehkä kauneinta ja ihaninta, mitä olla voi. Sekään ei tietysti kestä ikuisesti, mutta eipä mikään muukaan maailmassa. Eikä se varmasti niin ihanalta tuntuisikaan, jos se jatkuisi aina.
Täytyy tässä samassa viestissä kommentoida jotain täysin toistakin aihetta. Nimittäin eilen illalla, kun menin nukkumaan, ajatukset jäivät vaivaamaan. Jäin miettimään Joki-biisin sanoitusta. Mielestäni hienoin kohta kyseisessä biisissä on ehdottomasti
En tahdo tätä taakkaa
Tahdon oman elämän
Saatan olla isän poika
Vaan en silti ole hän
En vanhan miehen silmiin
Enää pysty katsomaan
Mutten kuulu tähän paikkaan
Monen kohdalla tämä tilanne on varmasti enemmän kuin totta. Vanhemmat olettavat automaattisesti, että jos heillä on jokin perheyritys, että lapsesta tulee automaattisesti sen jatkaja eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa. Tai jos vanhemmat ovat käyneet yliopiston ja suorittaneet korkeakoulututkinnon, lapsenkin pitää automaattisesti tehdä niin pelkästään sen perusteella, että vanhemmatkin ovat. Lapsesta tällainen taakka voi olla musertava, sillä hänellä on oikeus omaan elämäänsä! Hänellä on oikeus tehdä omat valintansa tuntematta syyllisyyttä siitä, että hän ei mahdollisesti haluakaan jatkaa vanhempiensa jalanjäljillä. Ikävä kyllä tällaisesta ratkaisusta voi sitten seurata se, että ei pysty enää katsomaan vanhempiensa silmiin... Surullista! Varsinkin jossain pienellä paikkakunnalla tai jossain sukutilalla voin hyvin kuvitella, että vanhempien elämäntyö tavallaan valuu hukkaan, jos lapset eivät sitä jatka, jos ei ole ketään muutakaan jatkajaa...
Anssin tulkinta Joki-biisissä on hyvin voimakas, pidän biisistä todella paljon sen kertoman laajan tarinankin vuoksi. Se herättää paljon ajatuksia. Eilen illallakin meni yöunet, kun aloin pohtia näitä ajatuksia...
keva Itselläni ei ikinä ollut minkäänlaista alkuhuumaa enkä todellakaan ollut "menettänyt järkeäni" missään välissä. Olen kyllä ihan iloinen siitä, sillä mielestäni jokin alkuhuuma on jtn äärettömän typerää.
Olisi kiva kuulla Kevalta kommentteja, miksi rakkauden alkuhuuma on niin typerää. Sehän on väistämätön tila, kun rakastuu oikein kunnolla johonkin ihmiseen, kun puhutaan tosirakkaudesta. Enkä tässä tarkoita jotain teini-ikäisen ihastusta esim. johonkin Hollywood-näyttelijään (enkä tätäkään paheksu missään määrin!), vaan sitä, kun oikeasti tutustuu johonkin ihmiseen ja huomaa tunteiden heräävän häntä kohtaan... Sekö siinä on typerää, kun ihminen on siinä tilassa niin tunteiden vietävissä eikä järjellä ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa? Rakkauden alkuvaihehan on valtaisa huuma, jolloin ihminen on varmasti haavoittuvaisimmillaan, mutta samalla se tunnetila on ehkä kauneinta ja ihaninta, mitä olla voi. Sekään ei tietysti kestä ikuisesti, mutta eipä mikään muukaan maailmassa. Eikä se varmasti niin ihanalta tuntuisikaan, jos se jatkuisi aina.
Täytyy tässä samassa viestissä kommentoida jotain täysin toistakin aihetta. Nimittäin eilen illalla, kun menin nukkumaan, ajatukset jäivät vaivaamaan. Jäin miettimään Joki-biisin sanoitusta. Mielestäni hienoin kohta kyseisessä biisissä on ehdottomasti
En tahdo tätä taakkaa
Tahdon oman elämän
Saatan olla isän poika
Vaan en silti ole hän
En vanhan miehen silmiin
Enää pysty katsomaan
Mutten kuulu tähän paikkaan
Monen kohdalla tämä tilanne on varmasti enemmän kuin totta. Vanhemmat olettavat automaattisesti, että jos heillä on jokin perheyritys, että lapsesta tulee automaattisesti sen jatkaja eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa. Tai jos vanhemmat ovat käyneet yliopiston ja suorittaneet korkeakoulututkinnon, lapsenkin pitää automaattisesti tehdä niin pelkästään sen perusteella, että vanhemmatkin ovat. Lapsesta tällainen taakka voi olla musertava, sillä hänellä on oikeus omaan elämäänsä! Hänellä on oikeus tehdä omat valintansa tuntematta syyllisyyttä siitä, että hän ei mahdollisesti haluakaan jatkaa vanhempiensa jalanjäljillä. Ikävä kyllä tällaisesta ratkaisusta voi sitten seurata se, että ei pysty enää katsomaan vanhempiensa silmiin... Surullista! Varsinkin jossain pienellä paikkakunnalla tai jossain sukutilalla voin hyvin kuvitella, että vanhempien elämäntyö tavallaan valuu hukkaan, jos lapset eivät sitä jatka, jos ei ole ketään muutakaan jatkajaa...
Anssin tulkinta Joki-biisissä on hyvin voimakas, pidän biisistä todella paljon sen kertoman laajan tarinankin vuoksi. Se herättää paljon ajatuksia. Eilen illallakin meni yöunet, kun aloin pohtia näitä ajatuksia...
15.1.2006 11:11
a.
15.1.2006 12:30
Go keva!
Tuli mieleen tapaus ajalta kun olin yläasteella ja tutustumassa työelämään läheisessä päiväkodissa. Eräänä päivänä selailtiin parin pikkupojan kanssa värityskirjoja. Siellä oli Aladdin-värityskirja, jossa oli kuvia Aladdinista ja prinsessasta. Toinen pojista selitti jotenkin näin, että "yäk, kun tuo Aladdin rakastui tuohon prinsessaan, se meni ihan pilalle" johon toinen pojista jatkoi: "niin, se oli ihan hölmö".
Tuolloin ajattelin ihmeissäni, että voi poikaparkoja kun ette vielä ymmärrä sellaisten asioiden päälle. Nyt ajattelen, että olivatpa ne harvinaisen viisaita pikku ihmisiä! Kaikki kunnia heille!
Tuli mieleen tapaus ajalta kun olin yläasteella ja tutustumassa työelämään läheisessä päiväkodissa. Eräänä päivänä selailtiin parin pikkupojan kanssa värityskirjoja. Siellä oli Aladdin-värityskirja, jossa oli kuvia Aladdinista ja prinsessasta. Toinen pojista selitti jotenkin näin, että "yäk, kun tuo Aladdin rakastui tuohon prinsessaan, se meni ihan pilalle" johon toinen pojista jatkoi: "niin, se oli ihan hölmö".
Tuolloin ajattelin ihmeissäni, että voi poikaparkoja kun ette vielä ymmärrä sellaisten asioiden päälle. Nyt ajattelen, että olivatpa ne harvinaisen viisaita pikku ihmisiä! Kaikki kunnia heille!
15.1.2006 14:43
Minusta olisi surullista olla niin kyyninen, että rakkaus olisi vain yksi tunne kaikkien muiden tunteiden valtavan laajassa skaalassa, eikä se aiheuttaisi minussa mitään sen suurempaa.
Kyllä minä ainakin rakastuessani huomaan ne toisen ihmisen virheetkin, mutta eikö rakkaus ole juuri sitä, että hyväksyy sen toisen niine huonoine puolineen kaikkineen, että rakastaa niistä virheistä huolimatta. Ei minulle rakastumisen alkuhuumakaan tarkoita sitä, että menettäisin täysin, ihan konkreettisesti järkeni, mutta tuo kuvaus "järki jättää pään" on silti erittäin osuva, vaikkei ottaisikaan sitä täysin kirjaimellisesti. Pystyn kyllä ihan vastarakastuneenakin tekemään ihan samoja asioita kuin muutenkin, elämään ihan normaalia elämää. MUTTA koen myös sellaista erittäin suurta hyvänolon tunnetta. Minulle rakastumiseen kuuluu se, että puhelimen soidessa ja Hänen nimensä näkyessä näytöllä sydän lyö ilosta muutaman ylimääräisen lyönnin, tai Hänet nähdessäni rupean välittömästi hymyilemään onnellisena. Tai Häntä ajatellessani voin olla vaikka vähän muissa maailmoissa. Tai Hänestä puhuessani kasvoille leviää typerä virne, ylipäänsäkin Hänestä puhuu mielellään.
Itseasiassa, samalla tavalla minä tunnen paljon myöhemminkin kuin vastarakastuneena, eivät nuo jutut ole pekästään sitä rakastumisen alkuhuumaa, vaan myös sitä ihan oikeaa rakastamista. Rakkaushan kuitenkin on paras ja kaunein tunne, mitä maailmassa voi olla!
Kyllä minä ainakin rakastuessani huomaan ne toisen ihmisen virheetkin, mutta eikö rakkaus ole juuri sitä, että hyväksyy sen toisen niine huonoine puolineen kaikkineen, että rakastaa niistä virheistä huolimatta. Ei minulle rakastumisen alkuhuumakaan tarkoita sitä, että menettäisin täysin, ihan konkreettisesti järkeni, mutta tuo kuvaus "järki jättää pään" on silti erittäin osuva, vaikkei ottaisikaan sitä täysin kirjaimellisesti. Pystyn kyllä ihan vastarakastuneenakin tekemään ihan samoja asioita kuin muutenkin, elämään ihan normaalia elämää. MUTTA koen myös sellaista erittäin suurta hyvänolon tunnetta. Minulle rakastumiseen kuuluu se, että puhelimen soidessa ja Hänen nimensä näkyessä näytöllä sydän lyö ilosta muutaman ylimääräisen lyönnin, tai Hänet nähdessäni rupean välittömästi hymyilemään onnellisena. Tai Häntä ajatellessani voin olla vaikka vähän muissa maailmoissa. Tai Hänestä puhuessani kasvoille leviää typerä virne, ylipäänsäkin Hänestä puhuu mielellään.
Itseasiassa, samalla tavalla minä tunnen paljon myöhemminkin kuin vastarakastuneena, eivät nuo jutut ole pekästään sitä rakastumisen alkuhuumaa, vaan myös sitä ihan oikeaa rakastamista. Rakkaushan kuitenkin on paras ja kaunein tunne, mitä maailmassa voi olla!
15.1.2006 14:52
a.
15.1.2006 15:19
No ei välttämättä. Mutta sanotaan näin, että jos itse en rakastuessani kokisikaan enää mitään sen suurempaa tunnetta, niin kokisin muuttuneeni kovin kyyniseksi, ja olisin varmaankin erittäin pahoillani. Mutta olenkin aina ollut hyvin tunteellinen, niin ilon kuin surunkin tunteet ja kaikki siltä väliltä koen hyvin voimakkaasti.
Olen pahoillani, tuossa kohdassa ilmaisin itseäni hieman huonosti. Tarkoitin juuri sitä, että omalla kohdallani olen yleensä ollut tietoinen toisen vioista jo ennen kuin olen todella rakastunut. Ja niistä vioistakin huolimatta silti rakastunut. Eli olettaisin, että tässä asiassa olemme loppujen lopuksi aika samaa mieltä.
En toki tarkoita, että olisit väittänyt jotain muuta!
Todettakoon myös, että ainakaan minä en ole koskaan rakastunut ensisilmäyksellä, vaan kyllä siihen on aina kulunut enemmän aikaa. Se on voinut tapahtua hyvinkin pikkuhiljaa, olen hyvin voinut olla ensin ystävä jonkun kanssa ja vasta sitten rakastua. Ja olen kyllä aina rakkauteni kohteen tuntenut ennen kuin olen rakastunut. Enkä oikeastaan edes usko rakkauteen ensisilmäyksellä, vaikka toivoton romantikko olenkin. Ehkä alan uskoa, jos itselleni joskus niin käy, mutta epäilenpä, että tuskin käy. Minusta kun täytyy ainakin jonkin verran tuntea sitä toista, ennen kuin oikeasti edes voi rakastua.
On ehkä hieman hassua puhua rakkauden alkuhuumasta siinä mielessä, että olen tosiaan itsekin aina rakastunut aika pikkuhiljaa, mutta kai sitä alkuhuumaakin on sitten ainakin jossain vaiheessa ollut olemassa...
Ihastumiseenkin, kyllä, mutta minulla myös rakastumiseen ja rakastamiseen. Ihastuminen on kuitenkin jotain paljon laimeampaa. En voisi kuvitella eläväni loppuelämääni sellaisen ihmisen kanssa, johon olen vain ihastunut, mutta sellaisen ihmisen kanssa hyvinkin, jota todella rakastan.
Tottakai rakkauteen kuuluu paljon muutakin, sehän on niin kokonaisvaltaista, mutta minusta on vain hyvä, että jo pitkäänkin rakastuneena oltuaan edelleen sen toisen tapaaminen saa aikaan niin suuren onnentunteen.
keva Ei kai tarvitse olla kyyninen, että ajattelisi noin?
No ei välttämättä. Mutta sanotaan näin, että jos itse en rakastuessani kokisikaan enää mitään sen suurempaa tunnetta, niin kokisin muuttuneeni kovin kyyniseksi, ja olisin varmaankin erittäin pahoillani. Mutta olenkin aina ollut hyvin tunteellinen, niin ilon kuin surunkin tunteet ja kaikki siltä väliltä koen hyvin voimakkaasti.
keva Saat tuon kuullostamaan siltä, kun olisin väittänyt muuta. Toivottavaa varmaan olisi, että ne virheet huomattaisiin jo ennenkin? Sanokaa nyt vielä, että olette joskus rakastuneet ensisilmäyksellä..
Olen pahoillani, tuossa kohdassa ilmaisin itseäni hieman huonosti. Tarkoitin juuri sitä, että omalla kohdallani olen yleensä ollut tietoinen toisen vioista jo ennen kuin olen todella rakastunut. Ja niistä vioistakin huolimatta silti rakastunut. Eli olettaisin, että tässä asiassa olemme loppujen lopuksi aika samaa mieltä.
En toki tarkoita, että olisit väittänyt jotain muuta!
Todettakoon myös, että ainakaan minä en ole koskaan rakastunut ensisilmäyksellä, vaan kyllä siihen on aina kulunut enemmän aikaa. Se on voinut tapahtua hyvinkin pikkuhiljaa, olen hyvin voinut olla ensin ystävä jonkun kanssa ja vasta sitten rakastua. Ja olen kyllä aina rakkauteni kohteen tuntenut ennen kuin olen rakastunut. Enkä oikeastaan edes usko rakkauteen ensisilmäyksellä, vaikka toivoton romantikko olenkin. Ehkä alan uskoa, jos itselleni joskus niin käy, mutta epäilenpä, että tuskin käy. Minusta kun täytyy ainakin jonkin verran tuntea sitä toista, ennen kuin oikeasti edes voi rakastua.
On ehkä hieman hassua puhua rakkauden alkuhuumasta siinä mielessä, että olen tosiaan itsekin aina rakastunut aika pikkuhiljaa, mutta kai sitä alkuhuumaakin on sitten ainakin jossain vaiheessa ollut olemassa...
keva Minulle nuo kuuluvat siihen vaiheeseen, kun olen ihastunut. Ei sillä, että rakastaessa ei voisi ajatella noin, mutta eiköhän tuo ole suurimmillaan silloin, kun on ihastunut.
Ihastumiseenkin, kyllä, mutta minulla myös rakastumiseen ja rakastamiseen. Ihastuminen on kuitenkin jotain paljon laimeampaa. En voisi kuvitella eläväni loppuelämääni sellaisen ihmisen kanssa, johon olen vain ihastunut, mutta sellaisen ihmisen kanssa hyvinkin, jota todella rakastan.
Tottakai rakkauteen kuuluu paljon muutakin, sehän on niin kokonaisvaltaista, mutta minusta on vain hyvä, että jo pitkäänkin rakastuneena oltuaan edelleen sen toisen tapaaminen saa aikaan niin suuren onnentunteen.
16.1.2006 7:00
En ole varma, osaanko itsekään perustella tuota väistämätöntä tilaa. Ihminen voi nimittäin rakastua eri tavalla eikä välttämättä joka kerralla tapahdu samaa "järjen menetystä" (tämä kommentti perustuu omakohtaisiin kokemuksiin) ainakaan yhtä massiivisessa mittakaavassa. En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, ehkä sen takia, etten koskaan ole sitä itse henkilökohtaisesti kokenut. Mutta ehkä sanoin asian vähän huonosti, tarkoitin tuolla väistämättömällä tilalla sellaista rakastumisen totaalista kokemista, jonka ihminen ehkä kokee vain kerran elämässään... Kun ihminen rakastuu toiseen todella syvästi, on jonkinasteinen järjen menetys väistämätön tila. Tämä väite perustuu omiin subjektiivisiin kokemuksiin sekä siihen, mitä olen nähnyt ympärilläni tapahtuvan...
En voi ylpeillä sillä, että olisin ollut todella rakastunut montaakaan kertaa elämässäni (enimmäkseen puhutaan vain ihastumisista ja ihastumisessa tunteiden syvyys ei ole samalla tasolla kuin rakastumisessa), mutta elämääni mahtuu yksi sellainen totaalinen rakastumisen kokemus, jossa järki on kirjaimellisesti jättänyt pään. En usko, että koen sellaista tuntemusta enää koskaan, se oli niin kokonaisvaltainen ja sai sielunkin huutamaan tuskasta ja ihanuudesta yhtä aikaa. Sen enempää tuskin tarvitsee kommentoida, eiköhän se ole aika selvää, miten tuossa rakkaudessa kävi. Tuollaisessa rakastumisen tunteessa ihminen on niin haavoittuvainen ja naiivi eikä osaa eikä pysty ajatella selkeästi eikä mistään asiasta järjellisesti. Olen monta kertaa jälkeenpäin ajatellut, että miten ihmeessä saatoin silloin toimia niin ja niin... Eikä siihen olekaan mitään järjellistä selitystä, ei kukaan olisi toiminut niin, jos olisi järjellä ajatellut.... Mutta kun järki oli siinä vaiheessa jättänyt pään!!!!
Kevan kommentti tai kysymys "miksi minun olisi pitänyt tehdä niin?" oli hyvä. Eihän kukaan suunnittelekaan järjen menetystä rakastuessaan, se vaan tapahtuu tai sitten ei tapahdu eikä siihen valitettavasti voi itse hirveästi vaikuttaa. Se on jotain korkeampaa kemiaa ihmisen aivoissa, josta mä en ainakaan kemian kannalta mitään ymmärrä.
Toivottavasti kukaan ei kokenut tätä tilitystä kiusallisena, mua alkoi nimittäin hieman nolottaa :oops: . Mutta oli pakko yrittää jotenkin selittää taustoja asialle, kun olen täällä "vaahdonnut" tästä rakastumisen ihanuudesta. Olen kokenut henkilökohtaisella tasolla tämän tunnetilan "kun järki jättää pään" ja sitä tässä nyt yritin selventää... En kyllä ole ollenkaan varma, että osasin tuoda mitään lisävalaistusta asiaan.... Taidan muuten jättää tämän aiheen kommentoimisen tähän viestiin.
keva En tiedä osaanko perustella tätä mitenkään järkevästi, sillä se vain mielestäni on niin. Minkä takia se on väistämätön tila?
En ole varma, osaanko itsekään perustella tuota väistämätöntä tilaa. Ihminen voi nimittäin rakastua eri tavalla eikä välttämättä joka kerralla tapahdu samaa "järjen menetystä" (tämä kommentti perustuu omakohtaisiin kokemuksiin) ainakaan yhtä massiivisessa mittakaavassa. En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, ehkä sen takia, etten koskaan ole sitä itse henkilökohtaisesti kokenut. Mutta ehkä sanoin asian vähän huonosti, tarkoitin tuolla väistämättömällä tilalla sellaista rakastumisen totaalista kokemista, jonka ihminen ehkä kokee vain kerran elämässään... Kun ihminen rakastuu toiseen todella syvästi, on jonkinasteinen järjen menetys väistämätön tila. Tämä väite perustuu omiin subjektiivisiin kokemuksiin sekä siihen, mitä olen nähnyt ympärilläni tapahtuvan...
keva Koen olleeni "oikeesti rakastunut", mutta en todellakaan menettänyt järkeäni missään vaiheessa. Enkä ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt tehdä niin? Typerää siitä varmaankin tekee mielestäni se, että kukaan ei ole niiin ihana kun aluksi kuvittelee, joten miksi edes olisin alkanut luoda jtn turhia kuvitelmia ihmisestä? Otin hänet sellaisenaan kun hän oli, vikoineen ja hyvine puolineen.
En voi ylpeillä sillä, että olisin ollut todella rakastunut montaakaan kertaa elämässäni (enimmäkseen puhutaan vain ihastumisista ja ihastumisessa tunteiden syvyys ei ole samalla tasolla kuin rakastumisessa), mutta elämääni mahtuu yksi sellainen totaalinen rakastumisen kokemus, jossa järki on kirjaimellisesti jättänyt pään. En usko, että koen sellaista tuntemusta enää koskaan, se oli niin kokonaisvaltainen ja sai sielunkin huutamaan tuskasta ja ihanuudesta yhtä aikaa. Sen enempää tuskin tarvitsee kommentoida, eiköhän se ole aika selvää, miten tuossa rakkaudessa kävi. Tuollaisessa rakastumisen tunteessa ihminen on niin haavoittuvainen ja naiivi eikä osaa eikä pysty ajatella selkeästi eikä mistään asiasta järjellisesti. Olen monta kertaa jälkeenpäin ajatellut, että miten ihmeessä saatoin silloin toimia niin ja niin... Eikä siihen olekaan mitään järjellistä selitystä, ei kukaan olisi toiminut niin, jos olisi järjellä ajatellut.... Mutta kun järki oli siinä vaiheessa jättänyt pään!!!!
Kevan kommentti tai kysymys "miksi minun olisi pitänyt tehdä niin?" oli hyvä. Eihän kukaan suunnittelekaan järjen menetystä rakastuessaan, se vaan tapahtuu tai sitten ei tapahdu eikä siihen valitettavasti voi itse hirveästi vaikuttaa. Se on jotain korkeampaa kemiaa ihmisen aivoissa, josta mä en ainakaan kemian kannalta mitään ymmärrä.
Toivottavasti kukaan ei kokenut tätä tilitystä kiusallisena, mua alkoi nimittäin hieman nolottaa :oops: . Mutta oli pakko yrittää jotenkin selittää taustoja asialle, kun olen täällä "vaahdonnut" tästä rakastumisen ihanuudesta. Olen kokenut henkilökohtaisella tasolla tämän tunnetilan "kun järki jättää pään" ja sitä tässä nyt yritin selventää... En kyllä ole ollenkaan varma, että osasin tuoda mitään lisävalaistusta asiaan.... Taidan muuten jättää tämän aiheen kommentoimisen tähän viestiin.
16.1.2006 9:46
Mun mielestä ihminen ei voi vaikuttaa millään tavalla tunteisiinsa, vaikka haluaisi. Esimerkiksi tämä aihe "kun järki jättää pään" on sellainen asia, jonka minä olen kokenut muutaman kerran eläessäni. On ollut kertoja, kun oikeasti on ollut sinisilmäinen ja on tultu sittemmin alas. Kyllä siitä järjen jättämisestä on hyviäkin kokemuksia.
Mutta minä en ainakaan osaa ajatella siinä tilassa, vaikka tietäisinkin että asiat ovat toisin, että kylmettäisin tunteeni. Osaisiko joku muuten selittää sitä, kuinka rakastuneena saa järjen takaisin päähän? Minun mielestäni se on vähän niinkuin tunteidensa kylmettämistä. Ja sitä minä en ole ainakaan eläessäni vielä oppinut.
Just puhuttiin kuviksen tunnilla sellaisista vaaleanpunaisista laseista jotka ovat ihmisen päässä silloin kun se on rakastunut... Että ne lasit kuulemma suojaa näkemästä todellisuutta :)
[quote:kninyg32]Toivottavasti kukaan ei kokenut tätä tilitystä kiusallisena, mua alkoi nimittäin hieman nolottaa :oops:
Taidan muuten jättää tämän aiheen kommentoimisen tähän viestiin.[/quote:kninyg32]
Miksi ihmeessä jätät kommentoimisen? Mun mielestä sulla oli erittäin fiksuja ajatuksia! Olis kiva kuulla toki lisääkin! Musta on ihan kiva lukea muiden kokemuksia aiheesta.
a9800362 Kevan kommentti tai kysymys "miksi minun olisi pitänyt tehdä niin?" oli hyvä. Eihän kukaan suunnittelekaan järjen menetystä rakastuessaan, se vaan tapahtuu tai sitten ei tapahdu eikä siihen valitettavasti voi itse hirveästi vaikuttaa. Se on jotain korkeampaa kemiaa ihmisen aivoissa, josta mä en ainakaan kemian kannalta mitään ymmärrä.
Mun mielestä ihminen ei voi vaikuttaa millään tavalla tunteisiinsa, vaikka haluaisi. Esimerkiksi tämä aihe "kun järki jättää pään" on sellainen asia, jonka minä olen kokenut muutaman kerran eläessäni. On ollut kertoja, kun oikeasti on ollut sinisilmäinen ja on tultu sittemmin alas. Kyllä siitä järjen jättämisestä on hyviäkin kokemuksia.
Mutta minä en ainakaan osaa ajatella siinä tilassa, vaikka tietäisinkin että asiat ovat toisin, että kylmettäisin tunteeni. Osaisiko joku muuten selittää sitä, kuinka rakastuneena saa järjen takaisin päähän? Minun mielestäni se on vähän niinkuin tunteidensa kylmettämistä. Ja sitä minä en ole ainakaan eläessäni vielä oppinut.
Just puhuttiin kuviksen tunnilla sellaisista vaaleanpunaisista laseista jotka ovat ihmisen päässä silloin kun se on rakastunut... Että ne lasit kuulemma suojaa näkemästä todellisuutta :)
[quote:kninyg32]Toivottavasti kukaan ei kokenut tätä tilitystä kiusallisena, mua alkoi nimittäin hieman nolottaa :oops:
Taidan muuten jättää tämän aiheen kommentoimisen tähän viestiin.[/quote:kninyg32]
Miksi ihmeessä jätät kommentoimisen? Mun mielestä sulla oli erittäin fiksuja ajatuksia! Olis kiva kuulla toki lisääkin! Musta on ihan kiva lukea muiden kokemuksia aiheesta.
17.1.2006 15:16
Siinä taannoisessa Rumban jutussa, jossa Anssi ja A.W. Yrjänä olivat nokat vastakkain, Anssi toteaa CMX:n biisiä analysoidessaan näin: "Tämä on hyvin erityyppistä kuin oma tekstittämiseni. Tämä vaatii tulkitsemista ja syventymistä. Omistani tajuaa tyhmempikin, mistä on kyse. Niissä ei ole tulkinnanvaraa tai monikerroksellisuutta."
Mistähän tässä on sitten useamman sivun verran jauhettu? :D
Kehitin taas uuden teorian Rakkaus on murhaan lopusta. Se alkoi oikeastaan siitä, kun jossain levyarvostelussa (joita sattuneesta syystä pengoin) sanottiin, että lopussa kertoja näkee näyteikkunan kautta roskapussin. No niin tietysti. Eihän tv-studioon mennä tukka sekaisin ja paita nurinpäin, siellä pistetään hiukset ojennukseen ja pakkelia naamaan. Eli tässä on taas heijastuksia ikkunassa: hiukset, paita, kas - roskapussi. Miten tätäkään ei ole aiemmin tajunnut... (piuha mikä piuha)
Tänään kävelin Hakaniemen harmaan miehen reviirillä ja lumituiskusta huolimatta kappale alkoi soida päässä torin laitaa kävellessä. Minua alkoi ihan tosissaan häiritä se kohta jossa "mereltä tuuli puhaltaa / kaupunki vihdoin herää henkiin / ratikka lonksuu raiteillaan / poliisit maijaan taluttaa / uupunutta juhlijaa". Missä tämä biisin kertoja silloin oikeastaan kävelee?
Oon ekoista kuulemiskerroista lähtien sijoittanut tämän kävelijän Pitkällesillalle. Siitä kulkee paljon raitiovaunuja ja tuuli pääsee puhaltamaan ihan kirjaimellisesti mereltä. Mutta onhan noita muitakin vaihtoehtoja. Siinä voidaan kävellä edelleenkin sitä torin reunaa, johon myöskin osuu merituuli ja ratikoita kulkee ohi. Tai sitten kävellään Hämeentietä pohjoiseen päin, vaikka en sanois että sinne tuulee mereltä. Torilta menee raitiovaunukiskot myös Kallioon päin, Porthaninkadulle ja Toiselle linjalle. Ainakin jälkimmäisellä tuulee jonkin verran, mutta siellä tuskin huomaa kaupungin heräävän henkiin. Argh.
No, entäs ne levykaupat? Yksi on Toisen linjan alkupäässä torin reunalla (erittäin vahva yksilö tähän biisiin) ja toinen löytyy vasta Pitkänsillan eteläpäästä (jossa puhuttais jo Kaisaniemen harmaasta miehestä). Siinä jossain Hämeentien varrella on myös yksi kauppa, mutta ihan liian kaukana (Sörnäisten harmaa mies). No, jos biisissä on tämä Toisen linjan levykauppa, niin siitäkin voi kävellä melkein mihin suuntaan tahansa. Loogisinta ois tietty jatkaa torilta poispäin, eli Kallioon. Onhan siellä paljon niitä poliisin talutettaviakin.
Mietiskelin näitä ja harhailin lumisateessa, kunnes löysin oikean osoitteen. Aulasta minulle sanottiin: "Portaita toiseen kerrokseen." Samalla kun kiitin, kirkaisin mielessäni, että anteeksi mitä sä sanoit?! Nousin portaita, ne oli tietysti graniittia. Poistuessani ulko-ovesta käännyin katsomaan taakseni: vanha talo, mahdollisesti kiveä, mutta ei köynnöstä päällä rappauksen. Sit jatkoin harhailua lumisateessa ja mietin, että tietysti kaikki Anssin biisit on täyttä totta...
Mistähän tässä on sitten useamman sivun verran jauhettu? :D
Kehitin taas uuden teorian Rakkaus on murhaan lopusta. Se alkoi oikeastaan siitä, kun jossain levyarvostelussa (joita sattuneesta syystä pengoin) sanottiin, että lopussa kertoja näkee näyteikkunan kautta roskapussin. No niin tietysti. Eihän tv-studioon mennä tukka sekaisin ja paita nurinpäin, siellä pistetään hiukset ojennukseen ja pakkelia naamaan. Eli tässä on taas heijastuksia ikkunassa: hiukset, paita, kas - roskapussi. Miten tätäkään ei ole aiemmin tajunnut... (piuha mikä piuha)
Tänään kävelin Hakaniemen harmaan miehen reviirillä ja lumituiskusta huolimatta kappale alkoi soida päässä torin laitaa kävellessä. Minua alkoi ihan tosissaan häiritä se kohta jossa "mereltä tuuli puhaltaa / kaupunki vihdoin herää henkiin / ratikka lonksuu raiteillaan / poliisit maijaan taluttaa / uupunutta juhlijaa". Missä tämä biisin kertoja silloin oikeastaan kävelee?
Oon ekoista kuulemiskerroista lähtien sijoittanut tämän kävelijän Pitkällesillalle. Siitä kulkee paljon raitiovaunuja ja tuuli pääsee puhaltamaan ihan kirjaimellisesti mereltä. Mutta onhan noita muitakin vaihtoehtoja. Siinä voidaan kävellä edelleenkin sitä torin reunaa, johon myöskin osuu merituuli ja ratikoita kulkee ohi. Tai sitten kävellään Hämeentietä pohjoiseen päin, vaikka en sanois että sinne tuulee mereltä. Torilta menee raitiovaunukiskot myös Kallioon päin, Porthaninkadulle ja Toiselle linjalle. Ainakin jälkimmäisellä tuulee jonkin verran, mutta siellä tuskin huomaa kaupungin heräävän henkiin. Argh.
No, entäs ne levykaupat? Yksi on Toisen linjan alkupäässä torin reunalla (erittäin vahva yksilö tähän biisiin) ja toinen löytyy vasta Pitkänsillan eteläpäästä (jossa puhuttais jo Kaisaniemen harmaasta miehestä). Siinä jossain Hämeentien varrella on myös yksi kauppa, mutta ihan liian kaukana (Sörnäisten harmaa mies). No, jos biisissä on tämä Toisen linjan levykauppa, niin siitäkin voi kävellä melkein mihin suuntaan tahansa. Loogisinta ois tietty jatkaa torilta poispäin, eli Kallioon. Onhan siellä paljon niitä poliisin talutettaviakin.
Mietiskelin näitä ja harhailin lumisateessa, kunnes löysin oikean osoitteen. Aulasta minulle sanottiin: "Portaita toiseen kerrokseen." Samalla kun kiitin, kirkaisin mielessäni, että anteeksi mitä sä sanoit?! Nousin portaita, ne oli tietysti graniittia. Poistuessani ulko-ovesta käännyin katsomaan taakseni: vanha talo, mahdollisesti kiveä, mutta ei köynnöstä päällä rappauksen. Sit jatkoin harhailua lumisateessa ja mietin, että tietysti kaikki Anssin biisit on täyttä totta...
17.1.2006 21:00
Nuo Anssin sanoitukset ovat kyllä 'kiusallisen' osuvia ja sen vuoksi kai niin vaikuttavia (eikä ole mitään kettuilua)
Mari Kehitin taas uuden teorian Rakkaus on murhaan lopusta. Se alkoi oikeastaan siitä, kun jossain levyarvostelussa (joita sattuneesta syystä pengoin) sanottiin, että lopussa kertoja näkee näyteikkunan kautta roskapussin. No niin tietysti. Eihän tv-studioon mennä tukka sekaisin ja paita nurinpäin, siellä pistetään hiukset ojennukseen ja pakkelia naamaan. Eli tässä on taas heijastuksia ikkunassa: hiukset, paita, kas - roskapussi. Miten tätäkään ei ole aiemmin tajunnut... (piuha mikä piuha)Tässä olisi epävirallinen väärintulkinta ROM kappaleesta. Kaikki lähti liikkeelle itse asiassa tuosta Suuria kuvioiden Sormus kappaleesta. Siinä järki yritti vielä pistää hanttiin, mutta päästä pakeneminen oli väistämätöntä mikä kävi ilmi uusissa autoissa. Huoneessa oltiin sitten onnen kukkuloilla vaikka enteet tulevasta olivat jo ilmassa. ROMmissa pudottiin pilvilinnoista betoniin, niin että tömähti, tukka sekaisin ja muutenkin sekava olo, että kuinkas tässä näin kävi. Arkiaskareet eivät juuri kiinnosta, mutta haisevasta roskapussista on pakko päästä eroon. No uloshan se on vietävä, mutta ajatukset eivät ole ihan vielä tässä maailmassa joten matka jatkuu eteenpäin. Jossain vaiheessa tullaan viihde-elektroniikkaliikkeen näyteikkunan eteen, jossa on tietysti videokameroita myynnissä ja yksi niistä osoittaa suoraan päähenkilöön ja tuon kameran kuvaa näytetään myös näyteikkunan eräässä tv-ruudussa. Sieltähän se karu totuus sitten paljastuu.
Nuo Anssin sanoitukset ovat kyllä 'kiusallisen' osuvia ja sen vuoksi kai niin vaikuttavia (eikä ole mitään kettuilua)
18.1.2006 6:39
Johnnyllä oli mielenkiintoinen tulkinta kappaleesta Rakkaus on murhaa. Hauskaa, että ihmiset ovat pohtineet tämän roskapussin merkitystä kyseisessä biisissä... Onhan sillä selkeästi jokin merkitys, kun yleensä koko biisi alkaa sanoilla "Roskapussi haisee vien sen pois" ja sama roskapussi mainitaan vielä uudelleen kyseisessä biisissä. Roskapussihan on hyvä symboli näille arkiaskareille, joihin Johnnykin viestissään viittasi. Jotenkinhan siitä arjesta ja arjen askareista pitäisi selvitä, vaikka olisi minkälaiset fiilikset... Eikä itse pysähdy miettimään, miltä ulospäin näyttää, ennen kuin näkee oman kuvansa näyteikkunan lasista...
Yksi juttu mua hämää tässä Rakkaus on murhaassa. Kun kappaleen tunnetilat ovat aika tuskaiset ja tunnetilojen aitous käsinkosketeltavaa, miten ihmeessä on mahdollista, että kappale on kuitenkin syntynyt positiivisissa fiiliksissä? Luulisi näin maallikkona ja rakkaus on murhaa -olotilan itsekin kokeneena, että tuollainen biisi syntyisi nimenomaan silloin, kun nuo fiilikset ovat päällä. Ainakin itsellä tuli kyseistä olotilaa purettua silloin muinoin aika massiivisella tavalla runojen kirjoittamiseen... Enkä tasan tarkkaan ole yhtä ainoata runoa kirjoittanut siitä olotilasta positiivisissa fiiliksissä!!!!
Johnny ROMmissa pudottiin pilvilinnoista betoniin, niin että tömähti, tukka sekaisin ja muutenkin sekava olo, että kuinkas tässä näin kävi. Arkiaskareet eivät juuri kiinnosta, mutta haisevasta roskapussista on pakko päästä eroon. No uloshan se on vietävä, mutta ajatukset eivät ole ihan vielä tässä maailmassa joten matka jatkuu eteenpäin. Jossain vaiheessa tullaan viihde-elektroniikkaliikkeen näyteikkunan eteen, jossa on tietysti videokameroita myynnissä ja yksi niistä osoittaa suoraan päähenkilöön ja tuon kameran kuvaa näytetään myös näyteikkunan eräässä tv-ruudussa. Sieltähän se karu totuus sitten paljastuu.
Johnnyllä oli mielenkiintoinen tulkinta kappaleesta Rakkaus on murhaa. Hauskaa, että ihmiset ovat pohtineet tämän roskapussin merkitystä kyseisessä biisissä... Onhan sillä selkeästi jokin merkitys, kun yleensä koko biisi alkaa sanoilla "Roskapussi haisee vien sen pois" ja sama roskapussi mainitaan vielä uudelleen kyseisessä biisissä. Roskapussihan on hyvä symboli näille arkiaskareille, joihin Johnnykin viestissään viittasi. Jotenkinhan siitä arjesta ja arjen askareista pitäisi selvitä, vaikka olisi minkälaiset fiilikset... Eikä itse pysähdy miettimään, miltä ulospäin näyttää, ennen kuin näkee oman kuvansa näyteikkunan lasista...
Yksi juttu mua hämää tässä Rakkaus on murhaassa. Kun kappaleen tunnetilat ovat aika tuskaiset ja tunnetilojen aitous käsinkosketeltavaa, miten ihmeessä on mahdollista, että kappale on kuitenkin syntynyt positiivisissa fiiliksissä? Luulisi näin maallikkona ja rakkaus on murhaa -olotilan itsekin kokeneena, että tuollainen biisi syntyisi nimenomaan silloin, kun nuo fiilikset ovat päällä. Ainakin itsellä tuli kyseistä olotilaa purettua silloin muinoin aika massiivisella tavalla runojen kirjoittamiseen... Enkä tasan tarkkaan ole yhtä ainoata runoa kirjoittanut siitä olotilasta positiivisissa fiiliksissä!!!!
19.1.2006 19:25
Tämä nyt ei liity Rakkaus on murhaa albumiin vaan Suuria kuvioita albumilla olevaan Laulu petetyille biisiin. (en viitsinyt laittaa uutta aihetta, kun tässä kuitenkin on kyse sanoituksista ja niiden tulkitsemisesta)
Elikkä miten te käsitätte kyseisessä biisissä kohdan "Olit jo poissa mielestäin, kun kadulla sut tänään näin, raahasit perässäsi poikaa, ja kutsuit häntä minun nimelläin". (tarkoitan nyt tuota alleviivattua kohtaa)
Siis onko se poika tän kertojan lapsi (siis ei rillipään) ja siitä syystä sai saman nimen kuin isällään vai kaipaako lapsen äiti tätä tyyppiä vaikkei se olekkaan lapsen oikea isä ja siitä syystä antoi lapselle hänen nimensä, vai mitenkä te tulkitsette tuon kohdan?
Olen itse sitä mieltä, että tuo poika onkin tuon kertojan lapsi (siis ei tämän rillipään) ja tämä tyyppi ei tiedä siitä mitään kuin vasta vuosia myöhemmin kun näkee naisen sattumalta kadulla ja kuule tämän kutsuvan lasta omalla nimellään.
Elikkä miten te käsitätte kyseisessä biisissä kohdan "Olit jo poissa mielestäin, kun kadulla sut tänään näin, raahasit perässäsi poikaa, ja kutsuit häntä minun nimelläin". (tarkoitan nyt tuota alleviivattua kohtaa)
Siis onko se poika tän kertojan lapsi (siis ei rillipään) ja siitä syystä sai saman nimen kuin isällään vai kaipaako lapsen äiti tätä tyyppiä vaikkei se olekkaan lapsen oikea isä ja siitä syystä antoi lapselle hänen nimensä, vai mitenkä te tulkitsette tuon kohdan?
Olen itse sitä mieltä, että tuo poika onkin tuon kertojan lapsi (siis ei tämän rillipään) ja tämä tyyppi ei tiedä siitä mitään kuin vasta vuosia myöhemmin kun näkee naisen sattumalta kadulla ja kuule tämän kutsuvan lasta omalla nimellään.
19.1.2006 20:49
Kun kuulin eka kertaa radiossa ja monesti vielä sen jälkeenkin ennenkuin luin sanat ni kappaleen Rakkaus on murhaa, ni luulin että siinä lopussa lauletaan " ....tukka sekaisin paita nurinpäin. ja se roskapussi kuultaa rakkaus on ...." ni kuulin että siinä sanotaa "ja se roskapussi kuultaa" eli mun mielestä kuultaa tarkottaa että se niinku paistaa siinä tosi näkyvänä. ja se tuntu siistiltä että vau ompa anssi keksinyt hienon sanan tohon noin ja sillee oli mahtava. sit tajusin että siin sanotaa "kuulkaa".
noh ei sekään niin kauheeta ollu mut ois ollut hienompi toi "kuultaa" sana ni ois loppunut hienosti sellaiseen kohtaan että se vaa seisoo siinä ja on ihan räkäisen näköinen ku roskapussikin oikeen kuultaa. noh oon vähän outo ja toi on mun näkemys:D yeh
noh ei sekään niin kauheeta ollu mut ois ollut hienompi toi "kuultaa" sana ni ois loppunut hienosti sellaiseen kohtaan että se vaa seisoo siinä ja on ihan räkäisen näköinen ku roskapussikin oikeen kuultaa. noh oon vähän outo ja toi on mun näkemys:D yeh
20.1.2006 5:25
Kevan pohdintaan Laulu petetyille liittyen:
Varmaan idea on ollut ,että lapsi olisikin kertojan, mutta mun mielestä se on typerämpi vaihtoehto. Kuka idiootti nyt antaisi lapselle isän nimen, olkoonkin, että kuvittelisi, ettei olisi yhteydessä isäänsä. Se, että olisi antanut vaan kertojan nimen, koska edelleen haikaili sen perään, on hienompi vaihtoehto.
Vaikka onhan näitä isänsä nimisiä junioreita. Miten tulikin mieleen Anssi Kukkonen, jolla on Anssi niminen poika. (Nuoremmille tiedoksi: entinen urheiluselostaja).
Varmaan idea on ollut ,että lapsi olisikin kertojan, mutta mun mielestä se on typerämpi vaihtoehto. Kuka idiootti nyt antaisi lapselle isän nimen, olkoonkin, että kuvittelisi, ettei olisi yhteydessä isäänsä. Se, että olisi antanut vaan kertojan nimen, koska edelleen haikaili sen perään, on hienompi vaihtoehto.
Vaikka onhan näitä isänsä nimisiä junioreita. Miten tulikin mieleen Anssi Kukkonen, jolla on Anssi niminen poika. (Nuoremmille tiedoksi: entinen urheiluselostaja).
20.1.2006 6:38
Mä olen aina ajatellut sen niin, että poika on nimenomaan sen rillipään poika. Se, miksi äiti on kuitenkin antanut lapselle kertojan nimen, johtuu siitä, ettei hän tietyllä tavalla ole päässyt yli heidän yhteisestä stooristaan, vaan on jollain lailla jäänyt "roikkumaan" siihen. Mulle ei oo koskaan tullut mieleenkään, että lapsi vois olla kertojan! Ehkä juuri siitä syystä, et tuntuis omituiselta antaa lapselle isän nimi etunimeksi, vaikka kyllähän tällaistakin tapahtuu...
jassu Elikkä miten te käsitätte kyseisessä biisissä kohdan "Olit jo poissa mielestäin, kun kadulla sut tänään näin, raahasit perässäsi poikaa, ja kutsuit häntä minun nimelläin". (tarkoitan nyt tuota alleviivattua kohtaa)
Siis onko se poika tän kertojan lapsi (siis ei rillipään) ja siitä syystä sai saman nimen kuin isällään vai kaipaako lapsen äiti tätä tyyppiä vaikkei se olekkaan lapsen oikea isä ja siitä syystä antoi lapselle hänen nimensä, vai mitenkä te tulkitsette tuon kohdan?
Mä olen aina ajatellut sen niin, että poika on nimenomaan sen rillipään poika. Se, miksi äiti on kuitenkin antanut lapselle kertojan nimen, johtuu siitä, ettei hän tietyllä tavalla ole päässyt yli heidän yhteisestä stooristaan, vaan on jollain lailla jäänyt "roikkumaan" siihen. Mulle ei oo koskaan tullut mieleenkään, että lapsi vois olla kertojan! Ehkä juuri siitä syystä, et tuntuis omituiselta antaa lapselle isän nimi etunimeksi, vaikka kyllähän tällaistakin tapahtuu...
20.1.2006 7:46
Ensimmäisenä mieleeni tuli, että se lapsi olisi kertojan poika, joka oli saanut alkunsa jo ennen rillipäätä. Voi toisaalta kyllä olla rillipään poikakin, äiti vain jäi kaipaamaan kertojaa ja tahtoi poikansa nimeksi kertojan nimen.
20.1.2006 8:36
Minä olen tulkinnut kappaleen siten, että poika on tämän kertojan. Tavallaan siihen antaa viitettä ennen raahaamiskohtaa mainittu "Olit jo poissa mielestäin...". Eikös se niin mene, että aina kun on saanut jonkun ihmisen pois mielestä ja kaiken pitäisi olla hyvin niin sitten päälle pudotetaan tämän tapaisia pommeja... Tyyliin että sulla on poju...
Ihmettelen myös miksi tämä "heila" olisi antanut rillipään pojalle exänsä nimen... Tosin, ehkä se on sitten jonkinsortin muisto tämän isästä.
Ihmettelen myös miksi tämä "heila" olisi antanut rillipään pojalle exänsä nimen... Tosin, ehkä se on sitten jonkinsortin muisto tämän isästä.
20.1.2006 12:17
heittäkää jo v.....n paskanjauhamiset. Tai voitte jauhaa lopunikäänne samaa.Mitenkä se on LinPoron kysymys, mikä on rillipää tai kardaaniakseli? Siinä on "filologiaa" tarpeeksi?????
Freuer Frei!
Olisinko minä, minä vai en vai olisinko joku muu ja miksi olisin jos en olisi minä ja kuka tietää olenko se minä vai joku muu vai naapuri tai joku joka kävelee tuolla tai naapuri , onko naapureita ja miksi naapuri on naapuri ja miksei naapurin nimi voi olla toinen vaikka vieras vaikka naapurissa asisi kummitus olisiko se aave vai kuollut vaiko makaako se kuolleena vai mitä ja miksi en voita lotossa miksi?
Freuer Frei!
Olisinko minä, minä vai en vai olisinko joku muu ja miksi olisin jos en olisi minä ja kuka tietää olenko se minä vai joku muu vai naapuri tai joku joka kävelee tuolla tai naapuri , onko naapureita ja miksi naapuri on naapuri ja miksei naapurin nimi voi olla toinen vaikka vieras vaikka naapurissa asisi kummitus olisiko se aave vai kuollut vaiko makaako se kuolleena vai mitä ja miksi en voita lotossa miksi?
20.1.2006 12:58
balisa <3
20.1.2006 16:07
a.
20.1.2006 22:09
Yleisön pyynnöistä huolimatta jauhaminen jatkuu. Eli kyllä se on sen kertojan poika (varmistin asian anopiltani joka on näiden asioiden asiantuntija, hän seuraa aktiivisesti Kauniita ja Rohkeita jossa moiset juonikäänteet ovat ihan peruskamaa).
Niin ja sitten lisäinfoa tästä ROM kappaleen henkilöstä. Jätettyään roskapussin näyteikkunan eteen hän palaa kotiin. Eipä aikaakaan kun käymään tulee kaveri, joka alkaa lohduttamaan, että tämä ei kaada maailmaa vaikka se tuntuu siltä jne. Tästä piristyneenä hän suuntaa karaokebaariin ja päättää laittaa elämän risaiseksi eli tuoppi kiitos niin ja tupakkaa. Osin oluen vaikutuksesta syntyy ajatus, että pitäisi saada jotain suurempaa, jotain parempaa... hmm .. no Amerikassahan kaikki on suurta ja parempaa, autot, kitarat ja täytyy kai sitten olla naisetkin. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jennifer Aniston...
Niin ja sitten lisäinfoa tästä ROM kappaleen henkilöstä. Jätettyään roskapussin näyteikkunan eteen hän palaa kotiin. Eipä aikaakaan kun käymään tulee kaveri, joka alkaa lohduttamaan, että tämä ei kaada maailmaa vaikka se tuntuu siltä jne. Tästä piristyneenä hän suuntaa karaokebaariin ja päättää laittaa elämän risaiseksi eli tuoppi kiitos niin ja tupakkaa. Osin oluen vaikutuksesta syntyy ajatus, että pitäisi saada jotain suurempaa, jotain parempaa... hmm .. no Amerikassahan kaikki on suurta ja parempaa, autot, kitarat ja täytyy kai sitten olla naisetkin. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jennifer Aniston...
21.1.2006 17:40
Mitenköhän mä en tota sit hokannu, kun kerran meikäläinenkin on tuijotellu niit Boldiksia monta vuotta... :lol: Luulisi, että sen jälkeen ois aika helppoa alkaa kuvittelee ihmisten kohtaloita, siinä sarjassa kun ei mikään ole pyhää, kieroa tai vierasta!
Anssi voiskin tehdä nelosalbumista sellaisen, jossa kaikki biisit kuuluisivat yhteen samaan tarinaan, eli olisivat toinen toistensa jatkoa. Lopputulos olisi taatusti mielenkiintoinen. Tosin, voihan vilkkaalla ja runsaalla mielikuvituksella nähdä nämä kolmosalbuminkin biisit yhteen samaan tarinaan kuuluvina osina...
Johnny Yleisön pyynnöistä huolimatta jauhaminen jatkuu. Eli kyllä se on sen kertojan poika (varmistin asian anopiltani joka on näiden asioiden asiantuntija, hän seuraa aktiivisesti Kauniita ja Rohkeita jossa moiset juonikäänteet ovat ihan peruskamaa).
Mitenköhän mä en tota sit hokannu, kun kerran meikäläinenkin on tuijotellu niit Boldiksia monta vuotta... :lol: Luulisi, että sen jälkeen ois aika helppoa alkaa kuvittelee ihmisten kohtaloita, siinä sarjassa kun ei mikään ole pyhää, kieroa tai vierasta!
Anssi voiskin tehdä nelosalbumista sellaisen, jossa kaikki biisit kuuluisivat yhteen samaan tarinaan, eli olisivat toinen toistensa jatkoa. Lopputulos olisi taatusti mielenkiintoinen. Tosin, voihan vilkkaalla ja runsaalla mielikuvituksella nähdä nämä kolmosalbuminkin biisit yhteen samaan tarinaan kuuluvina osina...
23.1.2006 10:22
En kannata jatkokertomusbiisejä.
Televisio-ohjelmista muuten, torstaina alkaa Lost, jota ei missään tapauksessa kannata missata!
Televisio-ohjelmista muuten, torstaina alkaa Lost, jota ei missään tapauksessa kannata missata!
23.1.2006 10:46
Minä kannatan, ehdottomasti! En kuitenkaan sellaisia, joiden ymmärtämiseksi olisi pitänyt kuulla edellinenkin osa, tyyliin "kuten viime laulussa oli jo mainitsinkin..." Jos haetaan vertaus elokuvamaailmasta, niin ei Matrix-tyyppisiä jatko-osia jotka älytäkseen on pitänyt nähdä aiemmatkin elokuvat, vaan Indiana Jones-tyyppinen sarja, joista jokainen toimii omillaan mutta myös syventää edellisten maailmaa. Nih.
Gimma En kannata jatkokertomusbiisejä.
Minä kannatan, ehdottomasti! En kuitenkaan sellaisia, joiden ymmärtämiseksi olisi pitänyt kuulla edellinenkin osa, tyyliin "kuten viime laulussa oli jo mainitsinkin..." Jos haetaan vertaus elokuvamaailmasta, niin ei Matrix-tyyppisiä jatko-osia jotka älytäkseen on pitänyt nähdä aiemmatkin elokuvat, vaan Indiana Jones-tyyppinen sarja, joista jokainen toimii omillaan mutta myös syventää edellisten maailmaa. Nih.
23.1.2006 12:00
Ei, tämä ei mennyt off-topic ollenkaan.
JMN ...Matrix-tyyppisiä jatko-osia....Juu ei varsinkaan Matrix-tyyppisiä jatko-osia. Ihan hävettävän huonoa tuubaa. Toki odotukset olivat vähän turhan korkealla ykkösen perusteella.
Ei, tämä ei mennyt off-topic ollenkaan.
23.1.2006 15:33
No olivathan ne aika heikkoja tekeleitä ykköseen verrattuna, mutteivat aivan toivottomia kuitenkaan. Itsenäisinä teoksina ne eivät toimi juuri lainkaan, mutta trilogian osina ihan kohtuullisehkosti. Onhan se jännä tarina, ja sopivasti avoin loppu.
23.1.2006 16:20
[quote:3qcp5815]Televisio-ohjelmista muuten, torstaina alkaa Lost, jota ei missään tapauksessa kannata missata[/quote:3qcp5815]
Kyllähän sitä on jo toista vuotta tullut odoteltua Suomeen, joten ei millään meinas jaksaa odottaa torstaihin. Pitäis olla tosi hyvä sarja. Tosin mä kyllä olen odottanu sitä lähinnä sen takia että siinä on Dominic Monaghan...
Kyllähän sitä on jo toista vuotta tullut odoteltua Suomeen, joten ei millään meinas jaksaa odottaa torstaihin. Pitäis olla tosi hyvä sarja. Tosin mä kyllä olen odottanu sitä lähinnä sen takia että siinä on Dominic Monaghan...
23.1.2006 16:46
Jaksoakaan en ole nähnyt enkä sarjan ideasta ole lainkaan selvillä, mutta olen jo hieman kyllästynyt koko Lostiin, sen verran agressiivista on mainonta ollut.
24.1.2006 8:39
Älä masennu massiivisesta mainonnasta, vaan katso pari jaksoa ennen kuin päätät kannattaako katsoa vai ei. Helposti siihen kyllä jää koukkuun.
Minä ainakin tykkäsin kovasti, olen katsonut ekan tuotantokauden dvd:ltä ja netin kauttahan voi katsoa tokaa tuotantokauttakin melkein reaaliajassa eli muutaman päivän sen jälkeen, kun ilmestyy jenkeissä. Dvd-boxissa on myös paljon mielenkiintoista materiaalia sarjan taustoista ja kuvaamiseen liittyvistä asioista. Boxia saa ainakin Filmifriikistä, muistaakseni jotain 50-60 euron hinnalla.
Minä ainakin tykkäsin kovasti, olen katsonut ekan tuotantokauden dvd:ltä ja netin kauttahan voi katsoa tokaa tuotantokauttakin melkein reaaliajassa eli muutaman päivän sen jälkeen, kun ilmestyy jenkeissä. Dvd-boxissa on myös paljon mielenkiintoista materiaalia sarjan taustoista ja kuvaamiseen liittyvistä asioista. Boxia saa ainakin Filmifriikistä, muistaakseni jotain 50-60 euron hinnalla.
24.1.2006 16:21
Aattelin tuo boxin hankkia kun olen ensin katsonut sen ekan tuotantokauden telkkarista.
[quote:3a88088l]enkä sarjan ideasta ole lainkaan selvillä, [/quote:3a88088l]
nelonen.fi:''Lentokoneen maahansyöksystä selvinneet 48 ihmistä joutuvat tekemään kaikkensa selviytyäkseen elossa uutena kotinaan toimivalla viidakkosaarella. Pakokauhu valtaa osan selviytyneistä, toiset luottavat pelastajien tuloon. Jotkut selviytyneistä löytävät vaikeassa tilanteessa itsestään uutta tahdonvoimaa. Ystävien, perheiden, vihamiesten ja toisilleen tuntemattomien ihmisten on tehtävä yhteistyötä selviytyäkseen ankarien sääolosuhteiden ja karun luonnon armoilla. Viidakossa vaanivien salaperäisten olentojen ulvonta täyttää eloonjääneet pelolla.''
Tämä perustuu tositapahtumiin: lento numero 48, joka sarjassa syöksyy mereen, on joskus kadonnut tutkasta eikä sitä tai sen matkustajia ole koskaan löydetty. Tuo saari on kuitenkin keksitty kokonaan
Tämä nyt ei taas littynyt aiheeseen mitenkään, mut ajattelin selventää asiaa
[quote:3a88088l]enkä sarjan ideasta ole lainkaan selvillä, [/quote:3a88088l]
nelonen.fi:''Lentokoneen maahansyöksystä selvinneet 48 ihmistä joutuvat tekemään kaikkensa selviytyäkseen elossa uutena kotinaan toimivalla viidakkosaarella. Pakokauhu valtaa osan selviytyneistä, toiset luottavat pelastajien tuloon. Jotkut selviytyneistä löytävät vaikeassa tilanteessa itsestään uutta tahdonvoimaa. Ystävien, perheiden, vihamiesten ja toisilleen tuntemattomien ihmisten on tehtävä yhteistyötä selviytyäkseen ankarien sääolosuhteiden ja karun luonnon armoilla. Viidakossa vaanivien salaperäisten olentojen ulvonta täyttää eloonjääneet pelolla.''
Tämä perustuu tositapahtumiin: lento numero 48, joka sarjassa syöksyy mereen, on joskus kadonnut tutkasta eikä sitä tai sen matkustajia ole koskaan löydetty. Tuo saari on kuitenkin keksitty kokonaan
Tämä nyt ei taas littynyt aiheeseen mitenkään, mut ajattelin selventää asiaa
Viimeksi kommentoitu