Albumin raidat, osa 1: Maitohapoilla

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Albumina Anssi Kela oli ensimmäinen levy, jonka tuotannosta ostin. Omasin kohtuullisen neitseelliset korvat mitä artistin tuotantoon tulee. Olin kuullut Nummelan kappaleita, mutta vasta Levottoman tytön kohdalla aloin todella kuuntelemaan. Kipale herätti mielenkiinnon Anssin tekemistä kohtaan, ja pian tilasin levyn ennakkoon.

Ennen play nappulan painamista olo oli jotenkin jännittynyt. Mitä jos tää ei oo nyt yhtään samanlaista menoa kuin Levoton tyttö. Ostin heti koko levyn, en edes kuunnellut kappaleiden näytteitä.  Eikä hajuakaan miten levy poistetaan puhelimesta, jos tää oli ihan tarpeeton ostos. Istuin keittiössäni huokaisten. Ajattelin, että tästä selviää vain yhdellä tavalla.  Kuuntelemalla, kerran se vaan kirpaisee.

Ensimmäiset tahdit lähtivät kuulokkeista ja ajattelin, että ahaa sellaista kilkatusta.  Päästessäni kappaleessa eteenpäin kitarat ja laulu alkoivat rakentua. Ei oo totta ihmettelin, silmäni rävähtivät sepposen selälleen. Vastaavaa en ole kuullut kuuna valkeana. Huomio kiinnittyi heti biisin melodiaan, sen nousujohteisuuteen, ja basson rytmitykseen.

Tää on tosi hyvä! Kuuntelin kappaleen heti uudestaan. Todella svengaavat sanatkin. Pidän etenkin biisin lyriikoista. Ihan kuin tuo biisi olisi odottanut mua, tarkoitettu juuri mun korville kuultavaksi siinä hetkessä. Niin hyvin se sopi omaan albumiraitaani, elämän käännekohdan merkiksi.

Biisi tuo mieleen kesän. Miten sen paremmin voisi sanoiksi pukea.

Sittemmin biisin voimakkaimmat  vaikutukset ovat laimentuneet, hetken olin jo unhoittanut tämän kappaleen. Korvani, kun ovat vaatineet yhä enemmän saada Kelaa kuultavaksi. En ole vielä mennyt maitohapoille, mutta lähtemättömästi on tuo hetki piirtynyt mieleeni. Olin sitten missä tahansa lopun ulvonnat saavat minut mukaansa, ja kädet heilahtamaan ilmaan. Siinä on ollut muille matkaajille ihmettystä.

Kommentit

  1. Vähän samat tunnelmat oli kuin Supersysterillä kun aloin kuunnella levyä. Mahtaako tästä pitää vai ei. Maitohapoilla kyllä räjäytti potin, se on suosikkibiisini levyltä. Oli vaikea päästä eteenpäin levyllä kun juutuin tähän. Lause ”oon jo päättänyt jättää sut” tyrmistytti kyllä täysin, eihän tämmöistä voi laulaa! Nyt olen jo tottunut siihen.

  2. Mä olin jo kuullu moneen kertaan et Anssin uus levy on erilainen. Mä tykkäsin ’Aukio’ levystä tosi paljon. Tuntuu et jengi ei oo tajunnu sen kokonaisuutta. No, kuitenkin tää ’Maitohapoilla’ on loistava avausraita, joka heti kertoo et uus plätty on jotain mitä Anssilta ei olla kuultu. Kun oon soittanut tätä biisiä frendeille niin ne ei usko korviaan. Fanit diggas ja ei fanit myös. Tottakai biisi herätti ruokahalun, josta sitten lisää…

  3. Tämä kommentti on enemmänkin koko levystä, mutta juttelin juuri viikonloppuna erään pitkän linjan muusikkoystäväni kanssa, ja tuli puheeksi (hän otti puheeksi) uusin levysi. Tämä vuosi on kuulemma pitkästä aikaa hyvä musiikkivuosi, ja levysi on siitä yksi oikein hyvä esimerkki. ”Jätkä on tehny 20 vuotta musiikkia, ja nyt se on oppinut tekemään hyvää musiikkia.” (Ei ole ”todellakaan ollut fanisi” ennen tätä levyä siis. Itse sen sijaan olen pitänyt aiemmistakin kenties juuri Aukio-levyä lukuun ottamatta oikeinkin paljon, joten kommenttinsa sai oikein hyvälle tuulelle, kaikesta huolimatta.) 🙂

  4. Maitohapoilla oli heti suosikkini, Levottoman tytön ohella. Kun kuuntelukertoja on levyllä jo kymmeniä, Maitohapot pitää pintansa, eikä kulu yhtään. Toivon että siitä tehdään levyn seuraava sinkku, olisi kolmas radiohitti putkeen selviö.

  5. Musiikista sen kummemmin mitään ymmärtämättä Maitohapoilla on vuosikausiin yksi ylivoimaisesti parhaista suomalaisista biiseistä. Kaikki palaset ovat enemmän kuin hyvin kohdillaan ja kappale kantaa loistavasti itseään.

    Asteikolla ykkösestä kymppiin voisin antaa tuosta vedosta kiitettävän, sen verran kohdilleen osui biisi kokonaisuutena.

    Harvoin kenestäkään olen erityisen ylpeä, mutta tämä Anssin tuorein levy on sellainen taidonnäyte suomalaisesta multi-instrumentialistista, ettei ehkäpä Silvennoisen Hessun lisäksi toista yhtä lahjakasta tässä maassa ole.

    Great job!

    -Mikko Nyman

  6. Tänne tarvitaan selvästi yksi vastarannan kiiski, ettei mene ihan mielistelyksi.

    Minusta Maitohapoilla on tämän levyn huonoin kappale. Jotenkin se ylipirteys puskee yli, eikä biisi minusta toimi edelleenkään kovin hyvin keikoilla, yleisö ei innostu siihen mukaan. Ja minua ärsyttää se, että biisiä veivataan joka keikalla encoressa, kun samaan aikaan sellaiset helmet kuin Kevät tulee ja Levyhylly pelastaa jätetään kokonaan soittamatta. Hmph!

    Ja erinäisiin siellä täällä kuulemiini kommentteihin vastavetona: minusta Aukio oli ja on edelleenkin loistokas tarina. Minusta siinä ei tehty muuta väärin, kuin että markkinointi oli unohdettu kokonaan, eikä nyyhkyjutut ehkä olleet muutenkaan se myyvin juttu anssikelalta siihen laman aikaan. Uusi levy on vähän erilainen, mutta minusta ihmiset vouhkaavat ihan liikaa. Tää on joku tällainen omituinen massahysteriailmiö – Anssi Kelan suuri paluu ja plaa plaa. Epäilen, että ihmisillä on Mikan faijan BMW niin vahvasti verenkierrossa, että Anssilta ei ole siedetty mitään mollivoittoista sen jälkeen (meidät kovaksikeitetyt lukuunottamatta). Ja nyt kun on tullut duuria, niin hehkutuksen määrää ei voi estää. Enivei: pääasia, että artistilla on kivaa, keikkoja riittää ja yleisö viihtyy, sellainen osui nyt tähän kohtaan.

    (On mulla Maitohapoista positiivistakin sanottavaa, mutten halua pilata kommenttiani sellaisella.)

  7. Minullekaan Maitohapoilla ei ole kolahtanut keikoilla niinkuin levyllä.

  8. Alkuun täytyy sanoa, että suurena polkupyöräilyn ystävänä minusta on hienoa, että Anssi on tehnyt ensimmäisen pyöräilyaiheisen kappaleensa (ainakaan muita ei ihan heti tule mieleen). Tällä hetkellä laitankin tämän ehdottomasti useimmiten kuulokkeisiin soimaan, kun lähden polkemaan.

    Mari ja Hilu, kun olin alkukesästä Anssin keikalla, Maitohapoilla toivottiin yleisöstä ja biisi näytti uppoavan suureen osaan porukasta. Maitohappo oli ainakin sillä kerralla yksi encoreista.

    Minut Maitohapoilla-biisi sai heti hymyilemään ja polkemaan jalalla rytmiä. Olen pitänyt kappaleesta alusta lähtien. Kertosäkeen ”oon jo päättänyt jättää sut” -säe ihmetytti aluksi, mutta mitä enemmän kappaletta olen kuunnellut, sitä paremmin tuo lause siihen sopii.

  9. Tää on niin hyväntuulinen viisu, et ei mitään rajaa. Nyt mun tosin tulee tästä aina mieleen, kuinka Anssin keikalla, erityisesti tän biisin tahdissa jammaili John Legend seurueineen, enkä noita tunnistanu vaan kävelin ohitseen hakemaan Anssin nimmaria. Jotenkin ei osannu aatella törmäävänsä tuohon kaveriin Tampereella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.