Forum 2002-2013
11.2.2006 16:39
Martin-Kitarat
Moi Anssi!
Ostin osittain sun innoittamana Martin akustisen kitaran. Malli on D-16RGT. Parempiakin malleja oli tarjolla, mutta rahat loppuivat kesken. Tää oli paras mun búdjetilla.
Kysyisin, että miksi itse alunperin olet päätynyt Martiniin akustisissa? Onko saundissa tai soittotuntumassa jotain mikä peittoaa muut merkit? Mun mielestä niissä on sitä jotain. Mitä kielisettiä käytät sun Martineissa?
Kiitos vastauksesta ja nähdään keikalla.
Ostin osittain sun innoittamana Martin akustisen kitaran. Malli on D-16RGT. Parempiakin malleja oli tarjolla, mutta rahat loppuivat kesken. Tää oli paras mun búdjetilla.
Kysyisin, että miksi itse alunperin olet päätynyt Martiniin akustisissa? Onko saundissa tai soittotuntumassa jotain mikä peittoaa muut merkit? Mun mielestä niissä on sitä jotain. Mitä kielisettiä käytät sun Martineissa?
Kiitos vastauksesta ja nähdään keikalla.
11.2.2006 18:53
Mahtavaa, että olen esimerkilläni voinut ohjata ihmisiä valistuksen pariin! Onnittelut kitarasta. En tunne kyseistä mallia, mutta Martin on kuitenkin aina Martin.
Itse päädyin merkkiin lähinnä Neil Youngin kautta. Hänen soundinsa on aina ollut minulle tietynlainen standardi siitä, miltä akustisen kitaran kuuluisi pohjimmiltaan kuulostaa. Martineissa on syvyyttä, joka muista kitaroista puuttuu. Soittotuntuma on tietysti toinen juttu: Martineita on helppo soittaa - sopivat ainakin omaan kouraani.
Käytän D-45:ssa ja HD-28:ssa .012-paksuisia kieliä. D-28:ssa on tällä hetkellä piirun verran paksumpi setti (.013), koska se on viritetty matalampaan vireeseen. Tämä viritys (C-G-C-F-A-D) oli kuultavissa Lista-ohjelman Man In Black -versiossa.
Lisää kitaroistani kitaragalleriassa.
Itse päädyin merkkiin lähinnä Neil Youngin kautta. Hänen soundinsa on aina ollut minulle tietynlainen standardi siitä, miltä akustisen kitaran kuuluisi pohjimmiltaan kuulostaa. Martineissa on syvyyttä, joka muista kitaroista puuttuu. Soittotuntuma on tietysti toinen juttu: Martineita on helppo soittaa - sopivat ainakin omaan kouraani.
Käytän D-45:ssa ja HD-28:ssa .012-paksuisia kieliä. D-28:ssa on tällä hetkellä piirun verran paksumpi setti (.013), koska se on viritetty matalampaan vireeseen. Tämä viritys (C-G-C-F-A-D) oli kuultavissa Lista-ohjelman Man In Black -versiossa.
Lisää kitaroistani kitaragalleriassa.
11.2.2006 20:11
Kiitos Anssi vastauksesta!
Haluaisin vielä tarkennusta käyttämäsi kielisetin merkistä? Itse ole ntykästynyt elixiriin, niitä saa vieläpä tietystä helsingin kaupasta suht edullisesti.
Haluaisin vielä tarkennusta käyttämäsi kielisetin merkistä? Itse ole ntykästynyt elixiriin, niitä saa vieläpä tietystä helsingin kaupasta suht edullisesti.
12.2.2006 12:24
Kielet ovat yleensä olleet GHS:n Phosphore Bronze -sarjaa. Tosin juuri nyt kokeiltavana on ollut mainitsemasi Elixir, joka on tuntunut ihan hyvältä. Silloin kun vielä soitin keikoilla pääasiassa akustista, oli kielten menekki hikoilun takia niin suurta (setti piti vaihtaa lähes joka keikalle), että kielisetin hinta oli nykyistä merkittävämpi hankintaperuste.
27.3.2007 10:52
Oliko jossain juttua, minkälaisia tai lähinnä minkä paksuisia kieliä Anssi käyttää Gretscheissä?
27.3.2007 12:18
Gretscheissä on 012-paksuiset kielet, punottu G. Merkki on viime aikoina tainnut olla DR, mutta eipä sen kielimerkin kanssa ole niin justiinsa.
27.3.2007 14:52
Anssi Kela Gretscheissä on 012-paksuiset kielet, punottu G. Merkki on viime aikoina tainnut olla DR, mutta eipä sen kielimerkin kanssa ole niin justiinsa.Jotain tuommoista arvelinkin olevan, on hienot ja muhkeat soundit. G-kielellä venyttely vaatii kyllä ruista sormiin. Rautalankakitaristithan (Pulliainen ja kumppanit) suosivat vastaavanlaista settiä.
13.6.2007 14:24
Meikäläinen päivitti Martinin eli ostin D-28:n käytettynä. Eikös Anssillakin ollut samainen malli. Vielä kun joskus olisi varaa HD-28:iin.
13.6.2007 20:14
Nostan hattua hyvästä kitaraostoksesta. D-28:n ja HD-28:n ero ei kuitenkaan loppupeleissä ole mitenkään valtavan suuri. Joihinkin tarkoituksiin D-28 on jopa parempi. Valitsisin sen esim. leirinuotio-tyyppiseen rämpyttelysessioon. Siinä on kovempi, keskialueisempi soundi siinä missä HD-28 soi hiukan pehmeämmin ja sävykkäämmin.
14.6.2007 9:44
Kiitos Anssi kommentista. En ole koskaan kokeillut D45:sta, jonka myös omistat. Onko siinä paljonkin eroa HD28:siin, jos lasketaan pois hintalapun summa ja koristelut? Onko saundi huomattavasti parempi vai miksi päädyit D45:een? Vai pitikö vain saada uusi Martin? ;-) Niilo taitaa myöskin käyttää. =)
14.6.2007 10:18
Vaakakupissa painoivat lähinnä kaksi viimeksi mainittua syytä... Onhan se soundikin toki parempi; massiivisempi yleissointi, runsaampi alapää. Mutta aika pienessä marginaalissahan noiden välillä aletaan jo operoida - kyse kun ei ole siitä, että kaksi muuta Martiniani kuulostaisivat jotenkin huonoilta. Se tuli vain ostettua ja nyt ollaankin kolmen Martinin loukussa. (On niitä tosin paskempiakin loukkuja...)
10.7.2007 18:13
:)
10.7.2007 22:16
Omissa Martineissani on kotimainen B-bandin mikitys. Aluksi käytin Highlanderia, mutta ainakin itselleni B-band on toiminut huomattavasti paremmin. Soundi ei ole niin "piezonen" kuin Highlanderissa - mikä sekään ei tässä suhteessa ole kuitenkaan ollenkaan pahimmasta päästä. Mikäli kitara kuitenkin tulee kotikäyttöön, niin en oikein ymmärrä mikityksen tarvetta?
28.10.2008 11:51
Itse hommasin juuri tuon ketjun alussa mainitun D-16RGT mallin vuoden 07 kesällä. Sivut ja pohja ovat intian ruusupuuta, kansi kuusta. Loisto-ostos hinta-laatu suhteeltaan.
Kysymykseni liittyy säätämiseen. Onko esimerkiksi Anssilla ollut tarvetta säätää esimerkiksi kielien korkeutta akustisissa? Itse kerran kävin pajalla säädättämässä kun kielet nousivat turhan korkealle otelaudasta. Nyt puolen vuoden jälkeen tilanne olisi taas päinvastainen eli kielet hakkaavat (hieman) nauhoihin. En tiedä onko ilmiö ihan normaali, mutta ilmeisesti on, koska kitarassa on pulttikaula. Kalliimmissa Martineissa ja ns. perinteisissä D-malleissa kaula on "vain" liimalla kiinni. Luultavasti pulttikaula elää hieman enemmän. Otelauta näyttää kuitenkin olevan täysin suora, joten hieman huolestuttaa :) Viimeksi otelaudasta näki että se on taipunut. Olisiko Martin-spesialistilla (Anssilla) jotain tietoa ilmiöstä ja siitä onko se mahdollisesti vain väliaikainen ilmiö?
ps. Kesä Kalevi Sorsan kanssa mukavaa luettavaa, joskin ehkä olisi voinut olla hieman pidempi...helppolukuinen teos.
Kysymykseni liittyy säätämiseen. Onko esimerkiksi Anssilla ollut tarvetta säätää esimerkiksi kielien korkeutta akustisissa? Itse kerran kävin pajalla säädättämässä kun kielet nousivat turhan korkealle otelaudasta. Nyt puolen vuoden jälkeen tilanne olisi taas päinvastainen eli kielet hakkaavat (hieman) nauhoihin. En tiedä onko ilmiö ihan normaali, mutta ilmeisesti on, koska kitarassa on pulttikaula. Kalliimmissa Martineissa ja ns. perinteisissä D-malleissa kaula on "vain" liimalla kiinni. Luultavasti pulttikaula elää hieman enemmän. Otelauta näyttää kuitenkin olevan täysin suora, joten hieman huolestuttaa :) Viimeksi otelaudasta näki että se on taipunut. Olisiko Martin-spesialistilla (Anssilla) jotain tietoa ilmiöstä ja siitä onko se mahdollisesti vain väliaikainen ilmiö?
ps. Kesä Kalevi Sorsan kanssa mukavaa luettavaa, joskin ehkä olisi voinut olla hieman pidempi...helppolukuinen teos.
29.10.2008 9:26
Itselläni ei ole omien Martinien kanssa ollut tuollaista ongelmaa, joten en valitettavasti osaa auttaa.
30.10.2008 5:55
Tuo saattaa johtua ilman kosteuden vaihtelusta. Vuodenajasta, säästä ja säilytyspaikasta riippuen tuo ilman kosteus vaihtelee, mikä vaikuttaa puun elämiseen. Erityisesti akustiset kitarat ovat herkkiä tälle. Tämän takia olisikin syytä säilyttää niitä niin, että ilman kosteus olisi tasainesti n 40%. On olemassa erillisiä kitaran sisälle asennettavia kostuttimia, joita voidaan käyttää esim. talvella kun ilman kosteus on yleensä matalalla.
31.10.2008 11:08
Ilmankosteus on pysynyt siinä noin 40% nurkilla, ja olen seurannut lukuarvoa silloin tällöin (mittarilla) ja sen puolesta ei pitäisi ongelmaa olla. Selailin vähän sivustoja niin ongelmana on liian suora kaula, eli luultavasti viimeksi kun säädettiin, niin meni aivan aavistuksen "liikaa". Eli siis kaularauta liian tiukalla. Nyt puolen vuoden kielien kiskomisen jälkeen se luultavasti näkyy. Kohtalaisen tuore kitara kuitenkin kyseessä ja luulen että asettuu ajan myötä. Ilmankosteudella on toki merkitystä ja kostutin on kyllä olemassa. Kiitoksia kuitenkin vastuksista! :)
27.12.2011 10:11
Anssi hoi,
kuten blogissasi mainitsit, kuulijakuntasi keski-ikäistyy ja niin on minullakin pahoja setämäistymisen oireita ilmassa: pitäisi saada oikeasti hyvä akustinen kitara. Vieläkö Martin D-28 on ainoa oikea vaihtoehto, vai olisiko hieman parempien kitaroiden hintaluokassa jotain samalle viivalle pääsevää? Itseäni kiinnostaisi puhtaasti ulkonäkönsä ansiosta Gibsonin Jumbo J-200, oletko (tai onko kukaan muu) sellaisella koskaan soittanut, tekeekö sillä (ja akustisilla Gibsoneilla yleensä) mitään?
kuten blogissasi mainitsit, kuulijakuntasi keski-ikäistyy ja niin on minullakin pahoja setämäistymisen oireita ilmassa: pitäisi saada oikeasti hyvä akustinen kitara. Vieläkö Martin D-28 on ainoa oikea vaihtoehto, vai olisiko hieman parempien kitaroiden hintaluokassa jotain samalle viivalle pääsevää? Itseäni kiinnostaisi puhtaasti ulkonäkönsä ansiosta Gibsonin Jumbo J-200, oletko (tai onko kukaan muu) sellaisella koskaan soittanut, tekeekö sillä (ja akustisilla Gibsoneilla yleensä) mitään?
27.12.2011 11:44
Broidi osti taannoin itselleen uuden akustisen. Oli jo valinnut Gibsonin (en muista mallia), jota oli käynyt hiplailemassa Kitarapajalla. Pyysi minut kuitenkin vielä makutuomariksi sillä kerralla kun oli tarkoitus tehdä kaupat.
Gibson kuulosti hyvältä, mutta pyysin Villeä ottamaan referenssiksi tyypit Martin HD-28:sta. Niinhän siinä kävi, että Gibson jäi kauppaan ja Martin lähti uuteen kotiin. Ville sanoi olleensa pöyristynyt siitä miten iso ero kitaroilla kuitenkin loppujen lopuksi oli. Siinä Gibson-miehen oli pakko nöyrtyä.
Gibson kuulosti hyvältä, mutta pyysin Villeä ottamaan referenssiksi tyypit Martin HD-28:sta. Niinhän siinä kävi, että Gibson jäi kauppaan ja Martin lähti uuteen kotiin. Ville sanoi olleensa pöyristynyt siitä miten iso ero kitaroilla kuitenkin loppujen lopuksi oli. Siinä Gibson-miehen oli pakko nöyrtyä.
27.12.2011 12:27
Kiitokset tästä, vakuuttavahko esimerkki. Samansuuntaista signaalia on tullut monelta muultakin taholta, kai se on pakko jo vähitellen uskoa. Mites, huomaako D-28:n ja HD-28:n eroa soittaessa noin niin kuin käytännön tasolla, onko HD tosiaan hintaeronsa verran parempi?
27.12.2011 15:18
Itse olen kokeillut D-28, HD-28 ja D-35 -malleja ja kyllä omaan korvaani HD-28 vie selvän voiton. Tuntuu jotenkin sointialue laajemmalta sekä ylä- että alapäästä. Eli mielestäni on ehdottomasti hinnan veroinen. Vielä pitäisi kokeilla HD-28V:tä jossa on siirretty rimoitus D-42 mallin mukaan hieman eteen, jonka pitäisi parantaa kaiketi bassopuolta. Kokeilemassani D-35:ssa oli kyllä vanhat kielet, että se saattoi vaikuttaa asiaan. HD-35 on kuulemma vielä "parempi" kuin HD-28. En ole testannut.
27.12.2011 19:47
Piti sitten käydä Martinia testaamassa. Ja joo, kyllähän se hyvältä kuulosti. Ei ollut tilaisuutta testata siinä rinnalla mitään toista laatumerkkiä, eli vertailipohja jäi vähän huteraksi.
Mutta siis. Helppo soittaa, helisee kuin enkelten symbaalit ja miellyttää silmää. Ainoa huono puoli (?) oli se että bassopuoli tuntui minun korvaani suorastaan jyliseltä, ellei peräti kumisevalta. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että aiemmissa akustisissani (telkänpönttö/munaleikkureissani) ei sitä alapäätä ole oikeastaan edes ollut.
Mutta siis. Helppo soittaa, helisee kuin enkelten symbaalit ja miellyttää silmää. Ainoa huono puoli (?) oli se että bassopuoli tuntui minun korvaani suorastaan jyliseltä, ellei peräti kumisevalta. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että aiemmissa akustisissani (telkänpönttö/munaleikkureissani) ei sitä alapäätä ole oikeastaan edes ollut.
28.12.2011 14:39
Jos ei tykkää "bassovoittoisesta" soinnista, kannattaa kokeilla myös D-18 ja D-15 malleja, joissa on käytetty mahonkia ruusupuun sijaan. Nämähän ovat makuasioita :)
7.12.2012 6:20
Ostos suoritettu. Martineja rämpyttelin aikani, mutta kun Gibson tuntui käteen sopivammalta, sen kanssa oli parempi laulaa, ja asiantuntematon makutuomari sanoi, että Gibson kuulostaa paremmalta, niin J-200 Jumbon minä sitten ostin. Enkä ole katunut, mutta kieltämättä maksutapahtuman aikana tuntui kuin olisin sylkäissyt valinnallani Anssia kasvoihin.
Viimeksi kommentoitu