Anssi Kela bändeineen Mössöllä pe 28.4.2017

Maineikas Möysän Musaklubi, eli lahtelaisittain Mössö, koki konkurssin syksyllä 2016. Kuoppajaisia vietettiin marraskuussa Anssi Kelan tahtiin. Kuinka ollakaan, uusia tiloja ei klubille heti löytynytkään, joten toiminta jatkui vanhoissa tiloissa entisellä Möysän bensiksellä, jonne sitten Anssillekin keikka vapun alle sovittiin. Ja tietysti kiinteistö myytiin parisen viikkoa ennen keikkaa. Jos marraskuussa jännättiin konkurssin vaikutusta keikkoihin, nyt lisäsykettä aiheutti kiinteistön uuden omistajan päätös ja halu jatkaa jo sovittuja keikkoja näissä tiloissa. Onnistuihan se, ja näin puolisen vuotta edellisten kuoppajaisten jälkeen olemme jälleen heittämässä hyvästejä Mössölle.

Levottoman ja lievää suurempien keskittymisvaikeuksien täyttämän työpäivän jälkeen singahdan kotiin (onneksi lyhyt työmatka, n. 5min) valmistautumaan ja siirtymään paikalle saapuvaa faniryhmää vastaan. Osa jengistä aloittaa iltaa Apulandian kautta, ja paikan sulkeuduttua olemme sopineet tapaamisen intialaiseen ravintolaan Mössön lähettyvillä. Paikka osoittautuu oikein oivalliseksi porukan kokoontumiselle; löytyy sopiva pöytä ilman uudelleenjärjestelyjä (kokemusta tästäkin on) ja ruokalistakin on sopivan laaja pizzasta ja kebabista intialaisiin makuihin. Jokainen löytää haluamansa ruoan, ja isolta tuntunut pöytä muuttuu äkkiä pieneksi, kun annoksia kannetaan pöytään. Ennen ruokaa saamme keittiön tervehdyksen: raikkaan piristävät mangolassi-juomat. Erinomaista huomiointia! Tänne niin tullaan uudestaan.

Ruoan jälkeen onkin hyvä täydellä vatsalla vyöryä kohti Mössöä. Onneksi keikan alkuun on vielä pari tuntia! Sen verran iso ja tuhti oli annos, että vaatii huolellisen sulattelun. Kurvaamme paikallisen R-kioskin kautta tyhjentämässä ESS-hyllyn, koska paikallislehdessä oli ollut samana päivänä juttu Anssista, ja tokihan lehti piti arkistojen aarteisiin saada. Mössöltä löydämmekin jo kavereita eturiviä varaamasta, ja iloinen jutustelu ja kuulumisten vaihto onkin pian täydessä käynnissä. Samalla somistamme lavaa vapputunnelmiin mustilla ilmapalloilla, joiden kanssa hilpeyttä riittää ja paljon, kun pohdimme, mihin kaikkiin vääriin paikkoihin ne voivatkaan keikan aikana joutua. Siispä pallot viritetään Tuomaksen, Anssin ja Antin mikkitelineisiin. Ei ne niistä ainakaan väärille teille karkaa!

Tässä touhutessa Mössökin on täyttynyt ihan mukavasti ja kello alkaa näyttää sellaisia lukemia, että on aika asettua asemiin eturivin tuntumaan ja toivottaa bändi tervetulleeksi lavalle. Tutusti raikuvat aplodit kaikuvat jo ilmassa Kasarin lapsen kajahtaessa ilmoille ja Anssin ilmestyessä lavalle. Yläfemmat lentelevät  ja fiilis on katossa välittömästi. Tästä se pitkä vappuviikonloppu voi alkaa! Biisin lopussa bändi  ilmestyy lavalle, Anssi saa punaisen Gretschin kaulaansa, Millan ensirytmit ilmoille ja artisti polkaisee tuulikoneen käyntiin. Saaden mikkitankoon ripustetut mustat ilmapallot suoraan kasvoilleen! Eih, voi ei, ei tässä näin pitänyt käydä! Kauhunsekaista naurua pidätellen seuraan, kuinka Anssi ensin ihmetellen katsoo palloja, sitten irrottaa ne telineestä ja heittää selkänsä taakse samalla katsoen kitarateknikko Pavea kohti, että tulee noukkimaan pallot lavalta pois. Ja soitto jatkuu koko ajan. Ei tää nyt ihan mönkään mennytkään!

Keikka pääsee nyt todenteolla vauhtiin ja bändi vetää Mössön pienellä lavalla kuin stadionilla konsanaan. Koko tila käytetään, ja välillä tullaan suorastaan syliin asti. Eturivissä kuvatessa limboasento tulee hyvinkin tutuksi. Ja aiai  kuinka tekisi mieli edes vähän hipaista tuota jumalaista kitaraa, joka kuin kiusallaan tulee ihan kosketusetäisyydelle, mutta ei uskalla… ehkä vielä joskus, ihan vähän, pikkusormen päällä edes… Selkeästi nyt mennään viikon päästä odottava Jäähalli mielessä, eikä haittaa yhtään. Päinvastoin. Tätä herkkua kyllä kelpaa maistella ja testailla!

Miten sydämet toimii, Puistossa, Levoton tyttö (kyllä, me olemme kaikki edelleen levottomia tyttöjä, joiden yhtä ainoaa sydäntä ei saa särkeä)… Battle, jonka aikana Mössön lavalla temmeltää kaksi reviiristä taistelevaa rokkikukkoa, eikä paremmasta ota selvää nytkään. Karhun elämää, oma ehdoton keikkasuosikkini, ja nyt biisin päätteeksi tulee koko kolmikko Tuomas, Anssi ja Antti lähes kirjaimellisesti syliin. Äkkiä muutama askel taaksepäin, että oma pumppu kestää tämän huikean näyn!

Tässä vaiheessa kitara siirtyy syrjään ja tilalle tulee lyhyt mikkitanko ja hys hys salainen, Sannilta pöllitty 2080-luvulla. Tästä ei saa kertoa muille! Petri Ruususen tarinan jälkeen seuraa (kuulemma bändin suuresti rakastama) yleisöäänestys seuraavasta biisistä: soitetaanko Isot biisit –ohjelmasta Minä olen muistanut vai Viihdyttää? Tiukkaakin tiukemman äänestyksen, ja uusintaäänestyksen, jälkeen voittajaksi huudetaan Viihdyttää, ja kyllähän tämä toimii.

Nostalgiaa ja taas mennään kovaa ja korkeelta. Biisin loputtua Anssi toteaa korvanappinsa mykistyneen, hän ei kuule mitään, ja Pave hälytetään paikalle korjaamaan tilannetta. Samalla Anssi hauskuuttaa yleisöä hulvattomilla kommenteillaan Pavelle kuuluvasta vaarallisen työn lisästä tämän kyykkiessä Anssin takana. Samalla mennään kohti seuraavaa biisiä, ja Anssi aloittaa tarinaa tunnetuimmasta kitarariffistään, kun Antti huomauttaa vierestä, että ei tule tämä nyt. ”Ai ei? Olenko mä taas asioiden edellä?” Olet, ei tule. Pienen pähkäilyn jälkeen artisti muistaa aiemmin saamansa biisitoiveen ja ilmoille kajahtaa Kevät tulee. Jonka jälkeen se tunnettu riffi ja taas ollaan hetki kuninkaita, ja voidaan muuttaa maailmaa. Näihin sanoihin kyllä aina uskoo, joka keikalla ja koko sydämestään. Ihan liian pian onkin aika kiivetä harjulle, ja keväisen Mössön täyttää hetkessä upea tähtitaivas. Yhteislaulu kaikuu komeasti, ja bändi poistuu lavalta biisin loputtua.

Encoren aloittaa huikea Rappiolla mahtavine Queen-vaikutteineen. Tämä todellakin toimii lavalla! Tällaisella menolla kyllä kiitos, rappiolla on hyvä olla! Maitohapoilla ja huikea peukkubassosoolo jatkavat ilotulitusta. Tämän jälkeen meitä hemmotellaan hivenen harvinaisemmalla keikkaherkulla Kuolleen miehen kitara, jota kuuntelisi kernaudella jokaisella keikalla. Kaunis tarina herkistää aina, ja kitarasoolo on vaikuttava. Kahden sisaren tarinan jälkeen onkin aika astua Mikan faijan BMW:n kyytiin, ja niin upea ilta ja keikka Mössöllä saadaan päätökseen.

Anssi jää tuttuun tapaan tervehtimään yleisööä. Olen ottanut mukaan Anssin kirjoittamat kirjat signeerausta varten, ja ilokseni saan Matkamuistoja-kirjaan nimmarin lisäksi pari riviä Karhun elämää-kertsiä, kun kauniisti pyydän. Biisi on ehdoton ykkössuosikkini keikoilla.

Ilmapalloyllätyksen lisäksi ryhmämme leipurimestari Supersysteri on loihtinut upean Gretsch-kakun punaisen lempikitaramme 60-vuotispäivän ja Anssin uran 30-vuotisjuhlan kunniaksi. Artisti saapuu kakkua maistamaan, ja hyvältä se maistuukin. Upea luomus katoaa hyvää vauhtia herkuttelijoiden suihin, ja laitetaanpa siitä matkaevääksikin porukalle paloja mukaan. Tähän on hyvä päättää monin tavoin herkkujen täyttämä ilta Mössöllä, ja siirtää ajatukset kohti viikon päästä odottavaa Jäähallia ja 30 vuotta Kelaa –keikkaa. Kelatkaa, miten siistii!

EDIT:

Tapani mukaan unohdin jälleen kirjata biisilistaa itselleni. Muisteluihin luntattu  Liisa Sarakonnun raportista löytyvää listaa. Onneksi joku nåistäkin huolehtii!