Forum 2002-2013

Nappisimmu 15.2.2006 12:43 Tulisuudelma Jaahas, kerrohan Anssi mikäs keikka tää nyt sit oikeen on? Tai siis onko se todellakin Sun keikka eikä Kaijan&Ilen? Vai ookkona niiden vierailijana vaiko kenties yhteiskeikalla?
Hilu 15.2.2006 21:46 Kaijan ja Ilen keikkakalenterin mukaan he ovat 3.3.2006 Siuntion kylpylässä keikalla!

http://www.dexviihde.fi/suomi/artistit/ ... /index.php
a9800362 16.2.2006 6:18 Tässä osoitteessa on sitten selkeästi väärää informaatiota illan esiintyjästä

http://www.tulisuudelma.fi/tulisuudelma?month=3
jassu 16.2.2006 13:41 Mutta eihän tossa 3.3. 2006 kohdassa lue, kuin Anssi Kela, ei mitään Ilestä tai Kaijasta.
Hilu 16.2.2006 13:45
jassu Mutta eihän tossa 3.3. 2006 kohdassa lue, kuin Anssi Kela, ei mitään Ilestä tai Kaijasta.

Se on näköjään korjattu!
a9800362 27.2.2006 7:05 Tulisuudelman keikka on tällä viikolla, joten ei muuta kuin toiveita kehiin:

Soittakaa Anssi & bändi kappale Ensilumi, ihan vaikka Suomen olympiamenestyksen ja etenkin curling-menestyksen kunniaksi! :)

Kyseinen biisi kuuluu mun suosikkikappaleisiin enkä ole koskaan kuullut sitä livenä. Ja sitä ei taida olla soitettu muutenkaan piiiiitkiin aikoihin!
Trientale 2.3.2006 8:06 En oikein vieläkään ole tajunnut, että keikka on jo huomenna. Ei ole yhtään keikkafiilis! Pää on niin täynnä muita ajatuksia, ettei pieni ihminen niin monia ajatuksia pysty edes käsittelemään. Ja stressiäkin pukkaa, mokoma... Niinpä tällä kertaa tämä keikka taitaakin olla minulle todellinen irtiotto arjesta, on ihan hyvä saada hetkeksi jotain muutakin ajateltavaa. Koska se on kyllä huomattu monesti ennenkin, että keikan aikana kaikki muut ajatukset katoavat päästä ja tulee oikeasti keskityttyä vain siihen mitä lavalla tapahtuu! :D

Biisitoiveena on tällä kertaa Kaveria ei jätetä. Yhdellä ystävällä on tällä hetkellä elämässään aika suurta surua, ja minusta tuntuu, että on hirveän vaikea sanoa tai tehdä mitään lohduttavaa... Siksi Kaveria ei jätetä, eikä muita toivomuksia tällä kertaa.
a9800362 2.3.2006 8:19 Eipä mullakaan ole mitään erityisempää keikkafiilistä. Muutenkin on etukäteen sellainen olo, että Tulisuudelma keikkaympäristönä ei tee Anssille oikeutta. Akustiikka kyseisessä paikassa ei ole parhaasta päästä ja mulla jäi aika negatiiviset kokemukset kyseisestä paikasta, kun olin viime syksynä Dingoa katsomassa siellä. Siellä oli aivan tajuttomasti porukkaa ja humalaiset hoipertelivat ympäriinsä!!!! Keikkaodotukset tämän vuoksi eivät ole kovin korkealla.

Sitä minäkin odotan, pientä irtiottoa arjesta. :D Onneksi sain myös hyvän ystäväni houkuteltua mukaan, hotelli Vantaaseen meno perjantai-iltana yksin ei meinaa olisi ollut mikään unelmieni täyttymys! :shock:
Mari 2.3.2006 14:49 Tulisuudelmasta ei tosiaan voi paikkana odottaa hirveästi (kokemusta on...) mutta ei se tarkoita etteikö keikka vois olla hyvä. Varsinkin jos tuo valmistumaisillaan oleva "I survived Awalon"-paita tulee mukaan enkä itse tule tästä vilustuneemmaksi. Suurin toive ois, että keikka alkaisi perjantain puolella, koska pitää joka tapauksessa lähteä viimeiseen junaan, joka menee 2:04. Welldonen ja Tulisuudelman sivuilla oli merkattu alkamisajaksi klo 23, mutta jos alkais tunnin sisällä siitä, niin sekin ois riittävän hyvä.

Ensilumi - njääh. Kaveria ei jätetä - nam. Paikan humppayleisöä vois ehkä viihdyttää tiukasti rokkaava versio Paremmasta miehestä.
maxima 2.3.2006 15:42 Mä olen myöskin tulossa Tulisuudelmaan. Yhden kerran olen siellä käynyt kälyni polttareissa, joten ei ole pahemmin kokemusta paikasta. Ja akustiikasta en osaa sanoa tuon taivaallista. Mutta esiintymislava on varmaankin ok. Ei tarvitse esiintyä juopuneen yleisön keskellä häthätää kyhätyllä lavalla. :D

Biisitoiveita ei nyt ole, mutta uuden levyn ihania balladeja olisi kiva kuulla. Mies esitti yhden toiveen: Milla.
a9800362 4.3.2006 7:25 Eipä ollut etukäteen mitään keikkaodotuksia. Onneksi. Olisin nyt pettynyt, jos olisi ollut suuret odotukset illan keikasta.

Parhaiten jäi mieleen Karhun elämää ja Rakkaus on murhaa -biisien esitykset. En ollut koskaan ennen kuullut Karhun elämää ja se kuulosti todella hyvältä. Anssin ilmeilyt ROM:in aikana oli kaikenkuvaavia ja ilmearsenaali varsin kattava. Tuli fiilis, että rakkaus todella on murhaa tai ainakaan tämän todemmin ei asiasta enää voi ainakaan laulaa.

Nummelan loppurevittely oli taas vallan mainio ja Jennifer Aniston värisytti tutulla tyylillään. Se biisi on aina vaan kerta toisensa jälkeen fyysinen kokemus.

Voi sitä jokeribiisiä... Sormushan sieltä Pitkän jussin kuoresta paljastui. Koskakohan Anssi ja bändi on sitä edellisen kerran soittanut, kun ei oikein Anssi sanoja muistanut... No, tilanne kirvoitti monta hymyä ja kappaleesta jäi hyvä fiilis.

Etukäteen manasin niitä humalaisia aiemmalta Dingon keikalta. Ei ois varmaan pitänyt, toi huonoa onnea. Koko keikan ajan mun vieressäni heiluivat kaksi enemmän tai vähemmän humalaista äijää, jotka milloin tuijottivat mua silmiin lasittunein katsein tai tuuppivat tai yrittivät hiplata... Niin ja toinen hoki "Anteeksi" koko ajan. Hohhoijaa. Ei auttanut, vaikka niille hymyili tai irvisteli (uskokaa tai älkää, molempia tuli testattua!) ne ei siitä haihtuneet mihinkään. Pilasivat kyllä keikkanautinnon kokonaan. :evil: :twisted:

Rva Ruusunen oli hyvä aloitus vaihteeksi, tosin varsinkin sen biisin aikana sanat kuuluivat jotenkin epäselvästi ja ääni oli aika "puuromaista". Mutta sehän tiedettiin etukäteen...

Tämä oli sitten tällainen keikkakokemus. Vaikka Awalonissa ennen Anssin keikkaa soitettu musa oli aivan järkyttävää ja Tulisuudelmassa päinvastoin, silti Awalonin keikasta jäi kokonaisuudessaan parempi fiilis. Paljonkin. Ehkä se olisi pelastanut tilannetta paljon, jos se toivomani Ensilumi olisi soitettu. Nih.
Trientale 4.3.2006 10:55 Hassua, miten erilaiset fiilikset ihmisille voi keikoista jäädä. Minulle nimittäin jäi Tulisuudelmasta oikein positiiviset tunnelmat.

Alkuillasta junalle kävellessäni mietin, että useamminkin saisi olla näin helppoja keikkamatkoja. 10 minuuttia junalla ja sitten onkin jo perillä. Mietin myös, että siitä on ihan älyttömän pitkä aika, kun edellisen kerran olen joutunut menemään keikalle yksin. Onneksi kuitenkin vain matkan tällä kertaa.
Siinä vaiheessa iski pieni epätoivo, kun Tulisuudelmaan saapuessani näin sen oven edessä olevan jonon... Onneksi kyse ei ollut siitä, että paikka olisi ollut täynnä, kunhan vaan ottivat aika hitaasti porukkaa sisälle. Seuraavaksi jouduinkin sitten kysymään hurjan ilkeän näköiseltä järjestysmieheltä, että missähän Anssi mahtaa esiintyä. En tiedä, olisinko ikinä omin neuvoin tajunnut lähteä sinne yläkertaan... :roll:
Pian sitten onneksi jo sainkin seuraa, kun bongasin Marin tutun hahmon ilmestyvän tanssilattian reunalle. Huh, helpostus! Keikan odottaminen sujuikin sitten taas ihan mukavissa merkeissä, kun haimme mm. takahuoneen ja bongailimme bändin henkilökuntaa ja Petrikin saapui seuraamme.

Keikka... Lavan eteen saavuimme vasta hieman ennen keikan alkua, tilaa olikin juuri sopivasti ja parkkeerasin tavanomaiselle paikalleni Anssin ja Antin välimaastoon, vaikka puhetta oli siitäkin, että välillä voisi kokeilla lavan toista reunaa...

Biisit:
1. Rva Ruusunen
2. Milla
3. Rock-unelma
4. Karhusaari
5. Jennifer Aniston
6. Mikan faijan BMW
7. Älä mene pois
8. Nummela
9. Karhun elämää
10. Rakkaus on murhaa
11. 1972
----------------------
12. Kaksi sisarta
13. Faijan haamu
14. Sormus
15. Joki

Rva Ruusunen oli aivan kertakaikkisen loistava aloitus keikalle! Mahtava! Ensinnäkin oli suurenmoinen yllätys, että biisi ylipäänsä soitettiin keikalla. Ja sitten vielä aloitusbiisinä! Pakko myös sanoa, ettei se versiokaan ollut lainkaan hullumpi. Ei todellakaan, se oli mitä mainioin! Tajusin, että jos keikan aloitus on tällainen, ei keikasta mitenkään voi tulla ainakaan huonoa. Biisilistassa luki Ruususen perässä suluissa "Saaran valinta!", joten pisteet ehdottomasti Saaralle loistavasta valinnasta! Pisteet Saaralle myös upeasta soolosta biisin aikana.
Millan jälkeen Anssin piti riisua toinen paita pois, lavalla oli kuulemma aika kuuma. Helppo uskoa, lavan edessä oli myös kuuma! Onneksi Anssi oli kuitenkin muistanut vaihtaa pitkät kalsarit...

Rock-unelman versio oli nopea, mutta tosi hyvä. Saaran soolo myös tässä biisissä oli todella maistuva.
Karhusaaresta Anssi totesi, että "tälläsissä loppukesän keleissä on kiva muistella keskikesää. Mut hei - vielä on kesää jäljellä!" Ihan kiva perusveto. Samaten Aniston oli sellainen perus, mutta ei siitä mihinkään pääse, kyllä se on ihan loistava keikkabiisi.
Bemarissa oli sellainen kiva aloitus taas, Anssi tuntui aloittavan laulunkin jotenkin tosi jännästi. Hyvä versio. Yleisökin tuntui laulavan innolla mukana heti ensimmäisistä sanoista alkaen.

Sitten olikin vuorossa Älä mene pois, josta Anssi totesi, että "tää seuraava biisi on herättäny kiivasta keskustelua et onks tää iskelmää vai ei", ja jatkoi, että yleisö voi sitten kuunneltuaan ratkaista asian.
Ennen tämän biisin alkua vankinumerosarjaa häirinnyt henkilö ilmoitti häiritsevänsä mielellään myös minua... Totesin että kiitos vaan, mutta ei kiitos tämän biisin aikana. Sainkin sitten rauhassa keskittyä taas musiikista nauttimiseen. ÄMP:n versio oli ehkä himpun verran rauhallisempi kuin joillain muilla keikoilla, mutta aivan täydellinen! Jotenkin juuri eilen kuulin sen ihan erityisen mielelläni, tuli vain niin tavattoman hyvä fiilis siitä biisistä. Meinasin jopa laittaa silmät kiinni ja vain kuunnella, mutta totesin, etten kuitenkaan voi tehdä niin, koska liian paljon lavan tapahtumia jäisi silloin huomioimatta.
Biisin jälkeen Anssi esitteli Villen: "Kaksiäänisen kitarasoolon ylemmän harmonian meille esitti tänä iltana Ville Kela", ja joku yleisön edustaja pohti, onkohan kyseessä Anssin veli...

Nummela oli Nummela, hyvä esitys.
Sitten tuli taas yksi illan positiivisista yllätyksistä: Karhun elämää! :D Olin jo melkein luopunut toivosta, että sitä nyt keikoilla ollenkaan soitettaisiin, mutta ehkä painostus oli sitten tuottanut tulosta, kun biisi nyt vihdoin kuului taas pitkästä aikaa settiin. Versio olikin todella hyvä! Biisiä ennen Anssi mietti, onko joku vielä esittelemättä, ja keksi sitten, että "monitorimiksaajaamme Teroa mä en oo esitelly, vanha mäkihyppääjä!" Taisi tosiaan olla suuri juttu se Teron taannoinen paljastus! :wink: Anssi myös selitti, että Karhun elämää oli alunperin nimeltään Metsän omena, mikä aiheutti huvittuneisuutta niin minun kuin bändinkin keskuudessa.
ROM:sta tuli myös hyvä versio, kiinnitin mm. huomiota Kellyn hauskaan rummutukseen. Ja Anssin ilmerepertuaari oli tosiaan vakuuttava.
1972 päätti illan varsinaisen setin kuten aina silloin tällöin ennenkin, ihan hyvä lopetus.

Encoren aloitti sitten Kaksi sisarta, missä ryöstösaaliiksi saatiin tällä kertaa liimaa ja sytytystulppia. Naureskelin, ja Karisalmea tietysti rupesi hymyilyttämään sitten myös. Hyvä versio tästäkin.
Ennen keikkaa olin sanonut Marille, että Faijan haamu olisi kiva kuulla, ja sepä soitettiinkin sitten seuraavaksi. Tietystä syystä oli mukava kuulla se, ja versio oli hyvä myös.
Seuraavaksi Anssi totesi, että setissä on yksi biisi jäljellä, mutta koska on ihan hauska soitella, niin pitäisi ehkä ottaa jokeribiisi. Niinpä sitten Tero tuli ojentamaan Anssille kirjekuoria, joista tämä taas vetäisi yhden. Ja sieltähän paljastui Sormus. Ennen biisin aloitusta Anssi totesi, että "meil ei oo mitään hajuu miten tää biisi menee, mut..." No, olihan siitä jotain hajua sentään, kyllä biisi kuulosti ihan hyvältä... Tosin ne sanat Anssi sotki pahemman kerran, viimeisistä säkeistöistä tämä ei muistanut yhtään mitään! Kyllä repesin ihan kunnolla nauramaan, kun tämä kolmannen kerran alkoi laulaa "Nahkatakin riisun päältäin..." (ja sitten "välttelen katsettasi...")! Huvittuneisuutta oli havaittavissa myös bändin jäsenistössä! :wink:
Biisin jälkeen Anssi selitti, että kun jengi katsoo formulakisoja, niin ei tietenkään toivo onnettomuutta, mutta toisaalta kuitenkin puoliksi toivoo ja odottaa sellaista... Oli kuulemma tullut biisin aikana mieleen, heh.
Viimeiseksi soitettiin sitten vähän paremmin osattu biisi, Joki, joka kuulostikin tosi hyvältä taas pitkästä aikaa. En ollut sitäkään ihan hetkeen keikoilla kuullut.

Kaiken kaikkiaan keikka oli erittäin onnistunut, ja ainakin minun kohdalleni sanat ja sävelet erottuivat myös varsin selvästi. Eikä musiikkikaan ollut yhtään liian kovalla, vaan ilman korvatulppia pärjäsi taas oikein hyvin. Eikä legendaarinen Tulisuudelmakaan ollut ihan niin paha kuin olin etukäteen pelännyt.
Yksi asia pitää keikasta vielä ihan erikseen mainita.. Basso! Ainakin minun puolelleni lavaa basso kuului nimittäin erityisen hyvin ja selvästi, mikä oli tosi positiivinen juttu. Huomasin nimittäin useaan kertaan keikan aikana kuuntelevani täysin hurmioituneena, miten älyttömän hyvin Antti oikeasti soittaakaan! Esim. Ruususessa, Rock-unelmassa, ÄMP:ssä, Nummelassa, 1972:ssa, Kahdessa sisaressa ja Faijan haamussa tämä kävi ilmi todella selvästi, mutta kyllä muissakin biiseissä. Kaikki kunnioitukseni bassomajurille, ihan mahtavaa!

Valokuvia tuli otettua lähemmäs 130, enemmän kuin keikoilla on ihan vähään aikaan taas tullutkaan otettua. Muutamia ihan kivojakin kuvia tuli, täytynee laittaa jossain vaiheessa esillekin... Tosin minuakin häiritsi yksi turhan kirkas valo, Antin pään kohdalla ollut. Jossain vaiheessa rupesin erityisesti sihtailemaan saadakseni ikuistettua mahdollisimman erikoisia Anssin ilmeitä. Jokunen ilme-kuva onnistuikin aika hyvin...

Keikan jälkeen nappasin lavalta Antin biisilistan, mutta sain kaapattua itselleni myös toisenlaisen, ihan uuden aarteen..: Antin hikipyyhkeen! :mrgreen: Olin täydellisen onnellinen.
Anssin tapasimme heti keikan jälkeen, mutta päästimme saman tien lepäämään kun tämä lupasi tulla luoksemme kohta uudelleen. Hetken kuluttua Anssi tulikin, ja saatiin taas raapusteluja mm. biisilistoihin. Ja käteni on taas sellainen kuin pitääkin. Anttikin kävi paikalla pyörähtämässä, mutta ilmoitti, ettei tullut meitä varten, vaan etsi takahuoneen avainta! Ja katosi sitten taas jonnekin... Ehdimme tosin mainita halustamme saada taas raapustuksia, joten jäimme odottelemaan miestä saapuvaksi paikalle uudelleen. Harkitsimme jo vakavasti suunnitelma b:n käyttöönottamista, kun Antti sitten vihdoin palasi. Eikä tietenkään meinannut uskoa, kun kerroimmekin odotelleemme nimenomaan häntä.
Tyrkkäsin sitten Antille biisilistani ja tussin, ja tämä sai taas alkaa piirtää. Minä puolestani sain pideltäväkseni Antin juomalasin. Kysyessäni sen sisällöstä sain vastaukseksi "maista". No kun kerran käskettiin, niin minähän maistoin! :lol: En tosin olisi osannut sanoa, mitä se juoma sitten oli. Maistui suunnilleen samalta kuin haisi... Kuulemma siinä sitten oli RedBullia ja jaloviinaa. En ollutkaan edes maistanut alkoholia iäisyyksiin, mutta tällä kertaa oli tosiaan pakko, kun kerran noin arvovaltainen henkilö käski! :wink: Sain sitten raapusteluja vielä käteeni (se Antin ilme, kun raukka tajusi, mitä taas joutuu tekemään! :lol: ), johon ilmestyi Antin mukaan tämän oma kuva ja pyyhkeeseen, johon tussattiin S-Hotelli Vantaa...

Antin kadottua lavalle (bändi joutui myös itse roudaamaan kamoja, Andy oli jossain, olikohan ulkomailla...) lähdimme Marin kanssa hakemaan takkejamme ja viivyimme vielä hetken aikaa sisällä ottamassa mielenkiintoisia kuvia...
Sitten pitikin taas lähteä junalle ja kotiin päin. Ei ollut yhtään kylmä kävellessäni asemalta kotiin. Oli hyvä fiilis ja ihanan rauhallista kävellä. Totesin itsekseni, että tämä keikka oli juuri sitä mitä tarvitsin; irtiotto arjesta. Kaikki muut ajatukset katosivat päästä, oli olemassa vain Tulisuudelman tapahtumat. En ollut pitkään aikaan tuntenut oloani niin hyväksi, onnelliseksi ja vapautuneeksi. Maailma näytti pitkästä aikaa vähän paremmalta paikalta elää. Suuri, lämmin kiitos koko poppoolle upeasta keikasta, ette voi aavistaakaan, miten hyvälle tuulelle minut saitte! :D Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla.
Mari 4.3.2006 14:30 Ja seuraavaa näkökulmaa kehiin... :P Edellä olikin kattava raportti!

Itsekin mietin I-junassa istuskellessa, että jännittävää mennä pitkästä aikaa keikalle ihan omin nokkinensa. Olikos se Tulisuudelma muuten Tikkurilassa, jonne olen matkalla...? Muisti palaili pätkittäin. Muistelin, että Tulisuudelman ovi oli siinä missä luki "Ravintola" ja ihmiset jonottivat, mutta piti vielä ovella varmistaa hiukan pelottavalta järkkäriltä, että onko tämä nyt se paikka jossa Anssilla on keikka? (Edelläni jonossa olleet naiset huolestuivat, että olisi ehkä pitänyt tehdä pöytävaraus, pistivät tupakaksi ja joutuivat käännytetyksi ovelta toisen housuvalinnan takia. "Onko nuo verkkarit?" "Tänne ei pääse verkkareilla. Meillä on pukukoodi!")

Järkkärit osoittautuivat kuitenkin peräti ystävällisiksi, vaikka kyseessä olikin tämä nappikorva-alalaji, joka on tunnetusti virkaintoista. Nämä antoivat ottaa kuviakin, toisin kuin viimeksi. Törmäsin a9800362:aan kavereineen ja hipsin vanhan muistikuvan perusteella yläkertaan. Portaikossa oli ainakin riittävän iso peilipallo. Lavan löysin samasta kohtaa, jossa olin sen viimeksi nähnyt (tässä vaiheessa tarinaa Trientale rynnisti paikalle). Musiikki ei ollut ollenkaan pahaa, mitä nyt jotain r-a-k-a-s:ta ja dirlandaata, mutta pääosin jopa hyvää, esim. Dingoa soitettiin paljon. Ihmeellistä! Tai ehkä Awalon teki tehtävänsä...

Paikka kirvoitti muisteloita GFNJ-keikalta (sekä sitä edeltäneeltä Puikkarin keikalta), kesäkuun 2002 keikalta ja Dingon ynnä muiden keikoilta ja jaoin näitä tarinoita Trientalen kanssa, jolla ei ollut juuri vaihtoehtoja kuin kuunnella loputonta puhevirtaa. :D Petrikin saapui parahiksi paikalle kuulemaan shown parhaita paloja. Kaikesta päätellen olin jostain syystä pettämättömän hyvällä tuulella. Kokiksessakin oli sitruunaviipale.

Yhdentoista tienoissa Ame hiippaili ohi ja siitä reilun vartin päästä siirryimme lavan eteen. Ihmettelimme mm. lavan eteen rakennettuja massiivisen näköisiä metallikaaria, joiden tarkoitus on estää yleisön änkeytyminen lavalle, ja Kellyn rumpusettiä, joka oli sijoitettu hiukan tavallista enemmän Antin puolelle lavan kapeuden takia. Lavan takana roikkuivat samat punaiset verhot kuin kesällä 2002. Huomasin kaiuttimien "puhaltavan eturivin taakse", joten mökätaso olisi varmaan siedettävä ihan edessä (mitä se olikin, paitsi Villen kitara jyräsi välillä turhan lujaa). Sitten Trientale havaitsi bändin olevan jo lavan reunalla ja kiiruhti omalle laidalleen.

Keikka tais mennä multa vähän normaalia enemmän ohi. :lol: Ihan varmaan niiden kaiuttimien takia. Olen viime aikoina tullut hajamieliseksi biisien introjen kanssa. Rva Ruususen alkaessa kuuntelin "ai tää on taas tää yks biisi", kunnes havahduin että MITÄH? (Biisikin meni jotenkin niin nopsaan ohi, ettei siitä ehtinyt saada otetta. Hirveä vauhti oli kolmessa ekassa biisissä! Hyvä ettei Anssi tullut lavalta niiden kaiteiden yli, kun energiaa näkyi olevan kuin pienessä gallialaiskylässä!) Encoressa erotin introsta ihan selvästi Puistossa-kappaleen, mutta se olikin Faijan haamu. Oho. Keskittymiskyky hukassa???

Seisomapaikasta johtuen (joka oli kaikin puolin mukava - oli väljää ja häiriötöntä!) kuuntelin aika paljon Villen soittoa. Parhaiten mieleen jäi BMW-soitanta, joka on jotenkin surumielisempää kuin se edellisen version hauska näppäily(?). Mutta kuulostaa hyvältä. Anssin spiikattua ÄMPin "että onko tämä iskelmää", huusin "Ooooooon!" mutta ei ne tainneet kuulla. Ihan kelpo versio, lopussa oli hitusen ränttätänttää. (Ja Millan lopussa oli taas sitä Trooperia.) Nummela oli varmaan rokkaavin versio mitä olen ikinä kuullut. Anssikin alkoi melkein karjua.

Ihmettelin tuota "Metsän omena"-juttua, kun sekin meni vähän ohi. Naureskelivat jotain Antin kanssa, Anssi totesi jotain "tää on noloa" ja aloitti Karhun elämää -biisin, joka sai minut hyppelehtimään riemusta. En edes muista milloin viimeksi tuon olen kuullut, ihan liian kauan sitten! Kiitos hyvästä biisivalinnasta! Ville seisoskeli Saaran vieressä ja näytti katselevan mitä Saara soittaa... Ainiin, Kelly ramppasi muutamaan kertaan lavan reunassa (mm. BMW:n alussa) ja mietin, että "ahaa, nyt varmaan tulee joku hyvä biisi kun Kelly lähtee pois" :D mutta tulihan siellä ne molemmat inhokit Karhu ja Ruusunen ilman että rumpali vaihtui. (Rosa muuten soitettiin kesäkuun 2002 keikalla, miksei nyt?)

Rakkaus on murhaa alkoi (taas?) joillain hämäävillä soinnuilla, eikä se nostanut hiuksia pystyyn. Mutta tulkinta oli silti mahtava ja siitä jää varmaan yksi elävä muisto tältä keikalta: Anssi karjuu Tikkurilan lavalla minkä keuhkoista lähtee ja julistaa vastaansanomattomalla tavalla että rakkaus on murhaa! Tähän väliin sellainen huomio kuvista, että melkein kaikissa mikrofonista kauempana otetuissa kuvissa Anssi tai hänen päänsä on epätarkka, koska se (sekä pää että heppu) hyppelehti niin armottomalla vauhdilla! Voisko vähän hidastaa, mun kamera ei muuten pysy mukana! Kellyn rumpukapulatkin liikkuvat ilmeisesti hitaammin... (Oi ei, muistin just, että Kelly heitti kapulansa jonnekin lavalle, eikä me muistettu käydä kärkkymässä niitä.)

Encoretauolle hiippaillessa Antti yritti yllyttää yleisöä pettämättömään tyyliinsä... eiks teistä tuon enempää ääntä tule? (Porukkaahan oli aika paljon ja he melusivatkin.) Keikan aikana Antti huvitti pyyhkimällä hikeään autuaasti ja ahkeraan kaiteella roikkuneeseen pyyhkeeseen. Ainiin, Anssi strippasi! Mulla on siitä hyvä kuvasarja, valitettavan epätarkka. Riisui päällimmäisen paidan, kun oli saunamaiset tunnelmat. Villekin heitti huivinsa jossain vaiheessa pois.

Kahta sisarta kehuskeltiin "ihan hyväksi biisiksi"... mitenkäs se juttu nyt menikään? Jokerikuoressa luki kuulemma jostain syystä "Ravintola Pitkäjussi". Anssi oli järkyttynyt lukiessaan lapusta Sormuksen. Siitä biisistä kyllä napsahti Vuoden kunniamaininta, en vielä kerro mistä kategoriasta. Mutta ei varmaan ikinä ole ollut minkään biisin esittäminen niin hauskaa! Anssi vaan lauloi samoja rivejä uudestaan ja uudestaan, kun muitakaan sanoja ei tullut mieleen, kengät jätettiin eteiseen ja katsetta pelättiin peräti kolme kertaa! Itse repesin viimeistään kolmannella kerralla ja Anttikin räjähti nauramaan. Biisin loppuun soitettiin jotain tuttua biisiä, joka kuulosti tältä Sormus-versiolta... argh kun ei muista sitä enää. Sormus-spektaakkelin jälkeen keskusteltiin jotain jokeribiisin syvimmästä olemuksesta (että se ei ole tainnut vielä selvitä?) ja soitettiin loppuun Joki "joka me osataan vähän paremmin". Ei ehkä mikään paras lopetusbiisi, mutta kun Anssi toivotteli taas kaikkea hyvää, mm. loppuelämää, niin kaipa se lopetuksesta kävi. Mainitaan vielä, että tämä eturivin keskivaiheilla pyörinyt aktiivinen mieshenkilö huusi pontevasti IFK:ta aina kun Anssi mainitsi jokerin.

Kiinnitin huomiota keikan aikana taas joihinkin tosi oleellisiin seikkoihin... Kuten siihen että Kellyllä on kohta todella pitkä moppimainen hiuskuontalo. Jääköön muut huomiot mainitsematta, että ei kenenkään yöunet mene...

Keikan kesto oli muuten noin 23.23-00.41. Musiikin loputtua alkoi taas biisilistojen sukeltaminen lavalta. Ylsin jopa Villen listaan. Levylaulaja yritti suunnistaa keittiön ovea kohti, mutta fanit hidastivat menoa. Kun maestro palasi, sain puumerkin "I survived Awalon"-paitaani, jossa ei ilmeisesti ollut mitään valittamista, vaikka maestron piirroksia ja kirjaimia olikin törkeästi muokkailtu. Mukanani olleet piirustuspaperit herättivät selvästi rokkarien mielenkiintoa, koska ensin Anssi meinasi omia ne itselleen ja myöhemmin Antti yritti omatoimisesti nyppiä niitä taskustani pois (sillä seurauksella että joutui piirtämään). Antin keskittyessä piirtämään, sain minäkin kunnian pidellä Antin kitkerän omenaisen makealle haisevaa juomalasia, jota yritin tarjota Kellylle, mutta ei kelvannut.

Antin livahdettua paikalta tajusimme, että emme edelleenkään olleet muistaneet lähettää synttärionnitteluita Kustille! Onneksi Anssi pamahti pian kuin tilauksesta paikalle ja toivomme (muistakin!) hänen välittävän terveisemme suomirokin kuuluisimmalle hauvalle. Tämän ansiosta ilta oli saavuttanut täyttymyksensä ja pujottelimme alakertaan narikalle. Ne ajan kuluksi otetut punaiset kuvat on vinksahtaneita, mutta tiikerin kuva on edelleen erittäin söpö.

Ulkona oli -12 astetta, mutta yhden ylimääräisen vaatekerroksen (otin Awalonin reissusta opikseni) ansiosta ei ollut kylmä. Asemalla viihdytin itseäni ja Trientalea puhaltamalla suuria höyrypilviä.

Siinäpä oleellisimmat. Keikat on kyllä kivoja! Miksei niitä vois olla joka päivä? Miksei?
a9800362 4.3.2006 15:09 Nyt kun luin Trientalen ja Marin hehkutukset eilisestä keikasta, mulla tuli suorastaan huono omatunto, että musta keikka ei tuntunut läheskään yhtä hyvältä. Vika oli varmasti jossain muussa kuin Anssin ja bändin esityksessä. Nyt kun mietin tilannetta, niin olinpas hölmö, kun en siinä tajunnut edes paikkaa vaihtaa. Siellä Marin puoleisessa laidassa oli ilmeisesti paljon rauhallisempaa...

Volyymit oli ihan kohdallaan, eli korvatulppia ei tarvinnut. Ei ollut korvat yhtään lukossa keikan jälkeen.

Olin aivan jäässä, kun pääsin keikalta vihdoin kotiin (kello oli siinä vaiheessa n. 2.20) ja olikin ihanaa mennä heti ensimmäiseksi saunaan. Eipä ole tullut vähään aikaan saunottua puoli kolmen aikaan aamuyöllä. :D Sen jälkeen oli mukava kömpiä nukkumaan.

Enpä ole koskaan käynyt Länkkärissä, jossa siis seuraava keikka on, mutta odotukset sen keikan osalta ovat korkeammalla kuin ne olivat Tulisuudelman keikkaa ennen. Odotan kovasti jo seuraavaa keikkaa, kun tämä keikkakokemus nyt meni jotenkin ohi. :cry: Ei taida tämän keikan jälkimainingeissa ainakaan mitään runoja syntyä...
Hilkka 4.3.2006 16:18 Tosi mukavaa on aina lukea Anssin vakiokeikkakävijöiden raportteja! Ihan kuin itse olisi mukana. Itselläni on jo liput Anssin Tampereen ja Savoyn konsertteihin. Asun tällä hetkellä tilapäisesti niin kaukana suurista julkisista kulkuväylistä, etten ravintolakeikoille nyt lähde, koska paluu yöllä tänne Sisä-Suomen uumeniin on niin hankalaa. Ravintolakeikoillahan Anssi aloittaa esiintymisensä vasta puolen yön tietämissä. Toista CD-soitinta en ole tänne hankkinut (vakituinen on varastossa odottamassa muuttoa uuteen asuntoon joskus syksyllä), joten olen nyt ihan SuomiPOP:n varassa, kun haluan kuunnella Anssia. SuomiPOP soittaa Anssia ihan kiitettävästi, joka päivä useampaan kertaan. :lol: Äsken juuri kuuntelin taas ÄMP:tä, ja se on ihan järkyttävän ihana aina vaan :o :P :!: :!: . Anssille jälleen kerran kiitos ja onnea keikoille koko bändille :P :lol: :!:
jassu 4.3.2006 16:52 Veit Hilkka sanat suustani, näitä keikkaraportteja on mielettömän hauska lukea. Näitä raportteja oikein odottaa, kun tietää että jossakin on ollut keikka, niin seuraavana päivänä ryntää heti foorumille katsomaan, että onko joku kirjoittanut raporttia.

Tuntuu kuin Tampere-talon keikkaan olisi iäisyys, ei jaksaisi millään odottaa.
Siirryn tästä tv:n ääreen seuraamaan Emma-gaalaa...
balisa 5.3.2006 8:19 Liimaa ja sytytystulppia hmmmm...?? Miettii!!!! Mistähän se johtuu, että me pohjoisen ihmiset joudumme olemaan niitten armoilla, jotka tilaavat artisteja keikoille? Onko se pelko siitä, että kysyinen artisti ei tällä väestöpohjalla ole mikään kassamagneetti, ei edes hiihtolomaikoina Levillä tai missään muussakaan hiihtokeskuksessa? Onko se ykslysti kuka siellä laulaa hoilottaa, yleisö on humalassa ja ei välitä vaikka sonni mylvis lavalla. Vrt anssin päiväkirja leviltä, ikärajattoman keikan jälkeen.
Missä syy? Olen sitä pohdiskellut ennenkin! Saimpa yhden bändin tänne ainakin, lieko olen ollut osana tai sitten itse hommasivat itsensä tänne. En ota kunniaa. Raha ratkaisee.
Luettuani oman kirjoitukseni, on itsestään selvää miksi Anssi vaihtaa iskelmään tai iskelmätyyliseen musiikkiin, koska ukot ja akat voi sitä tosiaan vetää vaikka humppana. Ei sovi moittia. Ehkä niin on parasta.
Pitää muistaa, että tyyli on täällä aivan eri kuin eteläisessä suomessa. Ihmisiä pitää viihdyttää eikä vaan kuunnella jotain laulua. Sellainen laulukonsertti on Pyhällä. Muuten hiihtokeskukset repeävät liitoksistaan jollei esiintyjäkaarti vastaa odotuksia. Mihin kategoriaan Anssi kuuluu, toistamiseen Levillä ei ole nähty. Pyhällä kylläkin. Muttei missään muualla?
Kirjoitan vaan hiihtokeskusten näkövinkkelistä ja pohdinnan jälkeen. Sesonki mikä sesonki...
Johnny 5.3.2006 14:35
balisa Onko se pelko siitä, että kysyinen artisti ei tällä väestöpohjalla ole mikään kassamagneetti, ei edes hiihtolomaikoina Levillä tai missään muussakaan hiihtokeskuksessa?
Olihan Anssi vähän aikaa sitten Vuokatin Lapinkullassa ja parin viikon päästä on keikka Tahkovuoren hiihtokeskuksessa Nilsiässä. Luulisi noissa porukkaa riittävän melkein esiintyjästä riippumatta sesonkiaikaan.
Mari 5.3.2006 15:08
a9800362 Vika oli varmasti jossain muussa kuin Anssin ja bändin esityksessä. Nyt kun mietin tilannetta, niin olinpas hölmö, kun en siinä tajunnut edes paikkaa vaihtaa.

Mulla on kaksi edellistä Tulisuudelman keikkaa mennyt vähän harakoille mm. yleisön takia. Silloin en ollut eturivissä ja nämä huppelissa hilluneet (mm. alushousujaan esitelleet) henkilöt peitti näkyvyyden lavalle. Nyt ei ollut eturivissä ainakaan sitä ongelmaa. Ja sekin on totta, että paikkaa vaihtamalla niistä tyypeistä pääsisi eroon, mutta itse en ainakaan ole ikinä jaksanut alkaa siirtymään muualle. Varmaan siinä vaiheessa kun ärsyyntyminen käy sietämättömäksi, porukkaa on niin paljon ympärillä ettei liikuskelu ole kovin helppoa. Pitää vaan toivoa että nämä tyypit hoippuvat pois. Sitäkin tapahtuu. Tai ainahan voi alkaa väkivaltaiseksi... itse harrastan usein kyynärpäiden suuntaamista päälle hoippujia kohti.

Trientale Yksi asia pitää keikasta vielä ihan erikseen mainita.. Basso! Ainakin minun puolelleni lavaa basso kuului nimittäin erityisen hyvin ja selvästi, mikä oli tosi positiivinen juttu.

Eihän lavalta mitään basson soittoa kuulu... :roll: Niinhän? Mutta itsekin olen joskus Lemonatorin keikoilla kuunnellut tuota bassottelua, joten harkitsen Länkkäriin mullistavaa seisomapaikan vaihtoa. Pitäiskö paikka varata jo etukäteen, kun siellä on aina sitä tunkua? (Pitkä askel Anssin mikistä oikealle, se on mun paikka.)

Trientale esittikin jo Tulisuudelman keittiön ovella Antille toiveita bassosoolosta, johon huikkasin (en siis siitä lasista) väliin, että mulla on parempi idea. Tää idea jäi jostain syystä kertomatta, joten julkistetaan se tässä: lavalle kakkosbasso ja Anssin & Antin tuplasoolo bassoilla!!! Aivan ehdoton!
Trientale 5.3.2006 15:42
Mari Paikka kirvoitti muisteloita GFNJ-keikalta (sekä sitä edeltäneeltä Puikkarin keikalta), kesäkuun 2002 keikalta ja Dingon ynnä muiden keikoilta ja jaoin näitä tarinoita Trientalen kanssa, jolla ei ollut juuri vaihtoehtoja kuin kuunnella loputonta puhevirtaa.

No mutta keikkatarinoitahan on aina mukava kuunnella! :D Ja sujuu se odottelukin sitten nopeammin.
Olen tässä muuten nyt viikonlopun ajan yrittänyt miettiä, mikä olisi noloin keikka, jolla olen ollut, mutta en edelleenkään ole keksinyt mitään nolompaa kuin mitä tuli siellä mainittua... Mietin vielä, taatusti kaapissa on jotain luurankoja, kunhan vaan keksin ne ensin itse!
Keikoista tuli mieleen myös, että Anttihan taisi sanoa Andyn olevan Osmo's Cosmoksen kanssa jossain ulkomailla, vai?

Mari Nummela oli varmaan rokkaavin versio mitä olen ikinä kuullut. Anssikin alkoi melkein karjua.

Täytyy muuten näin ihan yleisesti näitä viimeisimpiä keikkoja ajatellen sanoa, että Nummelalle on tehnyt hyvää tuo uusi esityspaikka. Tai siis se, että sitä ei nyt ole esitetty viimeisenä biisinä. Siitä on löytynyt ihan uusia puolia ja sitä on todella soitettu keikoilla eri tavalla kuin aiemmin.

Mari Tähän väliin sellainen huomio kuvista, että melkein kaikissa mikrofonista kauempana otetuissa kuvissa Anssi tai hänen päänsä on epätarkka, koska se (sekä pää että heppu) hyppelehti niin armottomalla vauhdilla! Voisko vähän hidastaa, mun kamera ei muuten pysy mukana!

Joo, tästä piti minunkin mainita, että Anssilla on nykyään niin luja meno siellä lavalla, ettei kameran kanssa millään tahdo pysyä perässä! Samaten niiden hyvien ilmeiden ikuistaminen on tosi hankalaa, kun kamera on armotta hitaampi kuin Anssi. Kunnon rock-meininkiä, samaten kuin Anssin äänenkäyttö!

Mari Biisin loppuun soitettiin jotain tuttua biisiä, joka kuulosti tältä Sormus-versiolta... argh kun ei muista sitä enää.

Minusta Sormuksen loppuun soitettiin Nik Kershawin The Riddlea. Sitähän on soitettu kyseisen biisin perään aiemminkin, joten olisi ainakin ihan loogista. Enkä halua uskoa muistini pettävän.

Mari Kiinnitin huomiota keikan aikana taas joihinkin tosi oleellisiin seikkoihin... Kuten siihen että Kellyllä on kohta todella pitkä moppimainen hiuskuontalo. Jääköön muut huomiot mainitsematta, että ei kenenkään yöunet mene...

Siis Kellyä ei tosiaan nykyään meinaa edes tunnistaa kun mies kävelee ohi! Sitten vasta tajuaa, että kyllä se Kelly on, kun tämä on tutulla paikalla rumpujen takana...
Minun täytyy kyllä mainita myös Anssin hiuskuontalo. Sain nimittäin yhden ihan mahtavan kuvan, missä Anssin hiukset ovat todella tyylikkäästi levällään! Se on kyllä valitettavasti hieman epätarkka ja rajaukseltaan huono, mutta ne hiukset ovat siinä aivan loistavat!

Noista häiriköistä pitää sanoa sen verran, että kaikkein parhaiten (jos nyt ei oteta väkivaltaisia keinoja huomioon) niistä pääsee eroon, kun ei yksinkertaisesti kiinnitä niihin minkään valtakunnan huomiota. Silloin ne tavallisesti kyllästyvät aika nopeasti. Ei kukaan jaksa häiriköidä, jos itse on täydellisen välinpitämätön. Tämä ei tosin välttämättä aina onnistu (pitää ehkä vaipua jonkinlaiseen transsiin ja keskittyä vain keikkaan...), mutta on kokeilemisen arvoista. Sillä annas olla, jos millään tavalla reagoi niihin häiriköihin, niin siitähän ne vain innostuvat eivätkä taatusti lopeta ikinä! Pitää vain itse olla tosi kylmä.

Nimmaritussilleni muuten kävi samoin kuin Anssin tietokoneelle - se otti ja kuoli. En ymmärrä, ei sen näin nopeasti olisi pitänyt kuivua! Olen ehkä ollut huolimaton ja laittanut korkin huonosti kiinni... Pitänee kuitenkin ennen ensi perjantaita käydä ostamassa uusi.

Mitähän vielä piti sanoa? Ihan liikaa juttuja mitä pitäisi muistaa, aina ne unohtuvat... No, todettakoon vielä se, että annan lämpimän kannatukseni tuplasooloon bassoilla. Itseasiassa suorastaan vaadin sitä, nerokas idea! :D
Anssi Kela 5.3.2006 18:18
Mari Eihän lavalta mitään basson soittoa kuulu... :roll: Niinhän?


Nykyisin basson pitäisi kuulua mainiosti aivan lavan edustallakin - Karisalmi ryhtyi nimittäin muutama viikko sitten raahaamaan bassovahvistintaan keikoille.
Trientale 5.3.2006 20:30
Anssi Kela Nykyisin basson pitäisi kuulua mainiosti aivan lavan edustallakin - Karisalmi ryhtyi nimittäin muutama viikko sitten raahaamaan bassovahvistintaan keikoille.

Hahhaa, arvasinkin, että jotain muutosta on täytynyt tapahtua! Se nimittäin kuului ihan todella selvästi, ihan eri tavalla kuin aiemmin tuollaisissa samankaltaisissa paikoissa. Hieno homma.
balisa 6.3.2006 6:47 Johnny, pohjoisen suuret hiihtokeskukset eivät korvaa lotkauta paikallisen ihmisen esiintyjä pyyntöihin. Hommaavat vain Virve Rostia ym. vuodesta toiseen. Tangokuningataria ja kuninkaita muttei mitään muuta. Jos selaa Hullu Poro Areenan esiintyjälistaa, niin itku pääsee. Mutta joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki. Aamen
maxima 6.3.2006 13:01 Kommentoinpa minäkin keikkaa "muutamalla" sanalla.

Täytyy sanoa, että Anssin ja muunkin porukan meno on nykyään paljon rennompaa ja iloisempaa kuin on aikaisemmilla keikoilla ollut. Saara ja Kellykin nauroivat niin kamalasti Anssin pitkälle joikaukselle eräässä biisissä (en tietenkään muista mikä biisi), että hyvä jotta pystyssä/pallilla pysyivät. Tällaista menoa on kiva seurata. Vaikka silti olen sitä mieltä, että parhain keikka tunnelmaltaan on edelleen Hyvinkään keikka 2,5 v (?) sitten. Se oli myöskin mun eka Kelan keikka.

Joo, sainpa minäkin osani noista häiriköistä. Edessäni loikki reilusti yli 40 v naishenkilö aikamoisessa kännissä. Sen edessä oli tilaa reilusti yli metri ja silti se tuli koko ajan taaksepäin ja hyppi melkein mun varpailla. Ja koska mun tarvii suojata tuota masua, laitoin kädet puuskaan mahan päälle ja kyynerpäät vielä niin, että ne osuvat heilujaa selkään, kun se tulee tarpeeksi lähelle. Siitähän tämä nainen hikeentyi ja karjui, että mitä mä sitä tönin. Vaikka seisoin ihan paikallani ja sen itse heilui kuin heinämies. En viitsinyt ruveta riehumaan (vaikka nykyään kiehahdankin aika helposti) vaan siirryin taaksepäin. Oli nuo järkkäritkin sen verran jyräävää tyyppiä, etten olisi halunnut niiden kouriin joutua. :shock:

Mepäs keksittiin tuon miehen kanssa hyvä idea. Mentiinkin yöksi kyseiseen hotelliin. Ei tarvinnut seisoa jonossa kylmässä ja päästiin yökerhoon kuuntelemaan soundcheckiä. Siksi sitä kait kutsutaan? Yökerho oli ihan tyhjä, joten oli kiva kuunnella ja katsella, kun bändi laittoi soitantaa kuntoon. Tosin tuntui kyllä koko ajan siltä, että ollaan väärässä ja kielletyssä paikassa. Eipä kukkaan kyllä tullut ajamaan poiskaan eikä Anssikaan käskenyt häipyä. Ei me kyllä kovin kauaa siinä oltu, kun nälkä kurni mahassa ja piti päästä syömään. Mutta oli kiva kömpiä keikan jälkeen muutama kerros ylöspäin ja painua pehkuihin. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty ajamaan kylmällä autolla kotiin. Niin, ja aamulla saatiin aivan mahtava aamiainen.

Kun olen lueskellut näitä teidän juttuja, on alkanut harmittaa, etten myöskin tullut siinä keikan jälkeen vaihtamaan kuulumisia. Mutta mua väsytti niin armottomasti, että piti painua pehkuihin.

Mä muuten istuin keikan lopulla jonkin pömpeli päällä siinä lavan edessä. Paikan kuumuus teki tehtävänsä ja mua alkoi heikottaa. Halusin kuitenkin nähdä esiintyjät eikä ollut oikein muuta istumis mahdollisuutta. Lahkeet vain heiluivat Kellyn rummutuksen tahtiin. Siltä paikalta oli hyvä katsella yleisönkin fiiliksiä ja heilumista. Sai vähän kuvaa, miltä se lavalta näyttää.

Kiitti hyvästä keikasta Anssi ja muut. :lol: Taitaa olla meikäläisen viimeinen keikka vähään aikaan. Savoyihin en tule eikä se itä-Vantaan keikkapaikkakaan oikein kiinnosta.
a9800362 8.3.2006 13:03
a9800362 Ei taida tämän keikan jälkimainingeissa ainakaan mitään runoja syntyä...


Heh, olinkin väärässä. Täytin tänä aamuna pesukonetta punasävyisillä vaatteilla laittaakseni sen päälle, kun yhtäkkiä muutama rivi iskostui päähäni ja piti äkkiä sännätä tietokoneelle kirjoittamaan ne ylös! Eikä mennyt kauankaan, kun loputkin tästä runosta sitten hahmottui. Kiitokset runon syntymisestä kuuluu myös Tulisuudelman keikalla mukanani olleelle ilona76:lle, joka yritti muutama päivä sitten kauniin sanakääntein poistaa mun itsetunto-ongelmiani ja sitä käsitystä, että olen pelkkä nolla... Mitään parempaa lääkettä itsetunto-ongelmiin en ole keksinyt kuin Anssin keikat & erittäin rankka fyysinen liikunta. Niin, ja voihan niitä purkaa runomuodossakin...

Anteeksi tämä tällainen purkautuminen.
balisa 10.3.2006 8:11 Mikäs vankinumerosarjan itsetunnon on saanut nollaksi! Ryhtiä!
Minä ratkaisin pulmani, ei niinkään itsetunto vaan muuten olotilani , joka oli sietämätön, kiinalaisen runon tai jonkun ajatelman mukaan ja se menee näin.... Jos heität sammakon kuumaan veteen niin se kerää kaikki voimansa ja hyppää pois kattilasta mutta jos laitat sammakon kylmään veteen kattilaan ja alat lämmitää niin se sopeutuu ja sopeutuu kunnes kiehuu kuoliaaksi. Jotenkin se näin meni ja työtoverit otti nokkiinsa ja kysy onko he kuoliaaksi keitettyjä sammakoita ja vastasin tietty että juu. Joku sano että kiitos että pöläytit tätä yhteisöä johon tuumasin että nyt pöläytän tieheni täältä. Kyllä runot auttaa jos ei omat tai toisten.
a9800362 10.3.2006 10:13
balisa Mikäs vankinumerosarjan itsetunnon on saanut nollaksi! Ryhtiä!


Kiitos Balisa tuosta sammakkojutusta, sehän oli suorastaan oivallinen. Mun itsetunto-ongelmani juontavat niin pitkälle, etten tässä ala elämäntarinaani kertomaan. Sanotaanko vaan, että meikäläisellä on ton sopeutumisen kanssa ollu aika vaikeeta lapsesta lähtien, kun ei koskaan ole oikein ollut hyväksytty minnekään. Aina on jotenkin tuntenut itsensä liian erilaiseksi ja saanut kuulla siitä joka puolelta.

Päällisin puolin mulla on elämä kunnossa, kun on vakituinen työ, koti ja perhe, joten en sentään ole hunningolle joutunut. Onhan niitä rankkoja kolhuja ja haavottumisia tullut myös ihmissuhderintamalla eikä sellaisista traumoista jollain tasolla pääse koskaan eroon. Osa itsetunto-ongelmista juontaa juurensa sitä kautta. Olen kai mennyt sisältä rikki liian monta kertaa, että jaksaisin uskoa itseeni muuta kuin hetkellisesti. Sitten vielä, kun olen luonteeltani hyvin ujo ja herkkä, nii se ei oikein ole toimiva yhtälö tuon huonon itsetunnon kanssa...

Olen saanut kyllä elämäni varrella aika paljon positiivistakin palautetta ja olen onnistunut toteuttamaan suuria unelmia, mutta ulkopuolisten kommenteilla ei juuri väliä ole, koska itsetunnossahan on kyse omasta minäkuvasta. Rationaalisesti ajateltuna TIEDÄN, että mulla ei pitäisi olla mitään syytä huonoon itsetuntoon... Mutta tunteet ja järki ei kulje käsikädessä, sehän on huomattu!

Todettakoon vielä, että on tullu kokeiltua ammatti-ihmisenkin kanssa puhumista, mutta rehellisesti sanottuna rankka urheileminen ja Kelan musiikki on auttanut paljon enemmän. Ajatelkaapa, mikä kansanterveydellinen säästö siitä tulis, jos kaikki henkisiä ongelmia potevat ihmiset menisivätkin lääkärin sijasta kuuntelemaan Anssi Kelaa... :wink: Tätä pääseekin taas toteuttamaan tänä iltana.

Ja jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka huonosta itsetunnosta pääsee eroon, niin otan mielelläni vastaan. :)
balisa 10.3.2006 11:42 Anssi tuskin on mikään psykiatri ja oman itsen kuva lähtee itsestä, se on vaan löydettävä, bodyimago, narsistit on erikseen. Helppohan se on sanoa, että hyväksyppä nyt vaan itsesi itsenä ja karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kaikilla on omat keinonsa selviytyä elämässä ja sulla runot, kirjoittele runoja ja lue ne joskus jonkun ajan kuluttua , saattaapi löytyä kaikkea kivaa. Minä olen aina riidoissa, sanoppa mulle miten voi olla sovussa toisten kanssa, aina olen napit vastakkain ja tsemppaan itseäni myötäänsä. Täytyy tulla toimeen ja ottaa se rikkautena.
marire 10.3.2006 12:27 [quote:2qmq4kxk]a jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka huonosta itsetunnosta pääsee eroon, niin otan mielelläni vastaan.
[/quote:2qmq4kxk]
En nyt tiedä siitä hyvästä, mutta mä ainakin yritän ajatella, että mä olen ihan sellainen kun itse haluaisin ja jos mun pärstäkerroin tai tavat jotain häiritsee, se on sen ongelma, ei mun. Esimerksi jos ihmisten mielestä on erittäin omituista etten mä meikkaa vaikka olen näin ''ruma'', mä vaan tyynesti ajattelen, että etteipähän tarvitse herätä kuudelta laittautumaan kouluun vaan saa nukkua tunnin pitempää.
Tosin mainittakoon ettei munkaan itsetunto ole niitä maailman vahvimpia, mutta kai tää on kokeilemisen arvoinen taktiikka.