Forum 2002-2013
23.6.2003 8:49
Suuria kuvioita á la Neil Young And The Crazy Horse
Jeps. Kuulinpa tuossa eilen ekaa kertaa tuon uuden biisin ja ei voi muuta sanoa ku et aika lailla on noita kreisihorse-levyjä tullut kuunneltua, vaiko? Sun lavaesiintyminenkii on ihan yks yhteen Niilon kanssa :) En o aikasemmin juuri anssin biiseistä tykännyt, mutta tämähän alkaa olla jo ihan kuunneltavaa kamaa :) Itse pidän kovasti Neil Youngin tuotannosta, etenkin CH-levyistä.... Diipadaapaketäkiinnostaa...
Eniweis... halusinpa vaan anssilta kysyä että kuinkakohan tarkkaan noita soundeja on tullut syynättyä studiossa? Sillai, et onko pyörinyt horsekiekot ahkeraan miksauspöydän vieressä? :D
Eniweis... halusinpa vaan anssilta kysyä että kuinkakohan tarkkaan noita soundeja on tullut syynättyä studiossa? Sillai, et onko pyörinyt horsekiekot ahkeraan miksauspöydän vieressä? :D
23.6.2003 9:22
Taitaa NY:n musiikki pyöriä artistin verenkierrossa. Tässä vapaasti muisteltuna lainaus eräästä kommentistaan:
"Neil Young on jumala, ja muita jumalia ei ole."
"Neil Young on jumala, ja muita jumalia ei ole."
23.6.2003 12:32
minkäköhän laiset kannet Anssin uudelle levylle tulee hmm :roll: nummelan kannet on loistavat ne ei oo sellaset "tavalliset" :D
23.6.2003 12:45
kävin tossa harhaan sivuilla hienot noi uuden sinkun kannet (kai ne ne oli) :D :wink:
23.6.2003 16:36
halusinpa vaan anssilta kysyä että kuinkakohan tarkkaan noita soundeja on tullut syynättyä studiossa? Sillai, et onko pyörinyt horsekiekot ahkeraan miksauspöydän vieressä?
Kyllähän nuo jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle; en missään vaiheessa yrittänytkään peitellä Crazy Horse -vaikutteita. Voidaanpa jopa puhua eräänlaisesta pastissista ja kunnianosoituksesta kyseiselle yhtyeelle. Soitin Suuria kuvioita -biisiin itse kaikki soittimet ja yritin kieltämättä jo soittovaiheessa tavoitella tiettyä horsemaista poljentoa. Soittelin jopa samanlaisia rumpufillejä kuin Ralph Molina! Biisin miksasi Jussi Jaakonaho, joka on myös tunnettu suurena Neil Youngin säveltaiteen ystävänä. En ollut itse paikalla miksaustilanteessa, mutta kuuleman mukaan esim. Ragged Glory -albumi toimi soundin suhteen eräänlaisena referenssinä.
Kyllähän nuo jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle; en missään vaiheessa yrittänytkään peitellä Crazy Horse -vaikutteita. Voidaanpa jopa puhua eräänlaisesta pastissista ja kunnianosoituksesta kyseiselle yhtyeelle. Soitin Suuria kuvioita -biisiin itse kaikki soittimet ja yritin kieltämättä jo soittovaiheessa tavoitella tiettyä horsemaista poljentoa. Soittelin jopa samanlaisia rumpufillejä kuin Ralph Molina! Biisin miksasi Jussi Jaakonaho, joka on myös tunnettu suurena Neil Youngin säveltaiteen ystävänä. En ollut itse paikalla miksaustilanteessa, mutta kuuleman mukaan esim. Ragged Glory -albumi toimi soundin suhteen eräänlaisena referenssinä.
23.6.2003 21:30
8)
30.9.2004 13:26
Heitetään tää viesti nyt vaikka tähän...
Luin tän päivän Keskisuomalaisesta, että Neil Youngilta ilmestyy marraskuussa Greatest hits -kokoelma.
(Asia on varmaan monella jo tiedossa, mutta en itse asiasta mitään tiennyt, kun en kyseisen herran uraa ole kummemmin seurannut.)
Voisin pyytää vaikka joululahjaks tän kokelman...
[size=150:3bzdne18]Neil Youngilta nyt vasta hittikokoelma[/size:3bzdne18]
Kanadalaissyntyseltä laulaja-lauluntekijä kitaristi Neil Youngilta ilmestyy marraskuussa Greatest hits -levy. Rockmusiikin historian vaikutusvaltaisimpiin artisteihin kuuluvan Youngin ura niputtuu yhden levyn ja 16 kappaleen pakettiin.
Kokoelmalevyn julkaisu ei ehkä äkkiseltään kuulosta uutiselta. Neil Youngin tapauksessa se sitä kuitenkin on. Kyseessä on Youngin 41 vuotta kestäneen levytysuran ensimmäinen maailmalaajuisesti julkaistava hittikokoelma.
Musiikkibisneksen rattaat jauhavat normaalisti hieman nopeammin. Kummalista ei ole, että nykysin Best of -roinaa julkaistaan jo artisteilta, jotka hädin tuskin ovat saaneet kasaan kaksi studiolevyä.
Tähän asti aina uutta
Marraskuussa 59 vuotta täyttävä Young ei ole antanut moista tapahtua. Kaupan on ollut vain ehtaa Nipaa, joskus toki hieman heikompikintasoista, mutta aina uutta materiaalia.
Mutta miksi hittilevy vasta nyt? Tai juuri nyt?
Tekniikasta joskus turhankin innostunut - esimerkkinä vocoder/tietokonelevy Trans vuodelta 1983 - maestro selittää itse asiaa äänentallennustekniikan kehityksellä.
Selitys on linjakas, sillä Young on vuosia ollut musiikkimaailman suurimpia cd:n vastustajia. Young julkaisee levyistään edelleen myös analogiset versiot, sillä hän katsoo cd-bittien latistavan ja tappavan aidon äänen.
- Yksi muusikon tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että saundit ovat laadukkaita, Young sanoo itse.
Ratkaisu ongelmaan on dvd-stereo, jolla Youngin mukaan päästään niin lähelle analogista kuuntelukokemusta kuin mahdollista. Vinyyliä ei dvd:stä tietystikkään saa, ja korostaakseen asiaa Young tarjoaa kokoelman hankkijalle mahdollisuuden katsoa kuvaruudulta kuinka neula laskee ja nousee alkuperäiseltä Ip- levyltä. Musiikkivideona homma ei välttämättä näytä kovin seksikkäältä...
Tunnetuimmat levylle
Youngin sooloura on ollut täynnä epäkaupallisia, suorastaan yleisöä hylkiviä ratkaisuja.
Greatest hits on perinteeseen poikkeus, sillä tarjolla olevat 16 kappaletta ovat keskimääräisen musiikin ystävän kannalta ehdottomasti tunnetuinta Youngia. Itseoikeutetusti mukana on myös Youngin ainoa listaykkönen, pehmobiisi Heart of gold vuodelta 1972. Youngin sähköistä puolta on mukana kiitettävän paljon balladien ohella.
Pitkän linjan faneja Greatest hits ei tietystikkään hetkauta, ellei nyt negatiivisessa mielessä. Pitkään jatkunut hehkutus siitä, että Young on maailma ainoa merkittävä artisti, joka ei ole koskaan rahastanut hittikokoelmalla, on nyt ohi.
(En kirjottanut koko juttua, joitakin pätkiä jäi pois)
Greatest hits:
1. Down By The River (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
2. Cowgirl In The Sand (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
3. Cinnamon Girl (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
4. C.S.N.Y.: Helpless (from Déjá´vu, 1970)
5. After The Gold Rush (from After The Goldrush, 1970)
6. Only Love Can Break Your Heart (from After The Goldrush,1970)
7. Southern Man (from Arter The Goldrush, 1970)
8. CSNY: Ohio (single, from Four Way Street, 1971)
9. The Needle and the Damage Done (from Harvest, 1972)
10. Old Man (from Harvest, 1972)
11. Heart Of Gold (from Harvest, 1972)
12. Like A Hurricane (from American Stars´n´Bars, 1977)
13. Comes A Time (from Comes A Time, 1978)
14. Hey Hey, My My (Into The Black) (from Rust Never Sleeps, 1979)
15. Rockin´In The Free World (from Freedom, 1989)
16. Harvest Moon (from Harvest Moon, 1992)
Luin tän päivän Keskisuomalaisesta, että Neil Youngilta ilmestyy marraskuussa Greatest hits -kokoelma.
(Asia on varmaan monella jo tiedossa, mutta en itse asiasta mitään tiennyt, kun en kyseisen herran uraa ole kummemmin seurannut.)
Voisin pyytää vaikka joululahjaks tän kokelman...
[size=150:3bzdne18]Neil Youngilta nyt vasta hittikokoelma[/size:3bzdne18]
Kanadalaissyntyseltä laulaja-lauluntekijä kitaristi Neil Youngilta ilmestyy marraskuussa Greatest hits -levy. Rockmusiikin historian vaikutusvaltaisimpiin artisteihin kuuluvan Youngin ura niputtuu yhden levyn ja 16 kappaleen pakettiin.
Kokoelmalevyn julkaisu ei ehkä äkkiseltään kuulosta uutiselta. Neil Youngin tapauksessa se sitä kuitenkin on. Kyseessä on Youngin 41 vuotta kestäneen levytysuran ensimmäinen maailmalaajuisesti julkaistava hittikokoelma.
Musiikkibisneksen rattaat jauhavat normaalisti hieman nopeammin. Kummalista ei ole, että nykysin Best of -roinaa julkaistaan jo artisteilta, jotka hädin tuskin ovat saaneet kasaan kaksi studiolevyä.
Tähän asti aina uutta
Marraskuussa 59 vuotta täyttävä Young ei ole antanut moista tapahtua. Kaupan on ollut vain ehtaa Nipaa, joskus toki hieman heikompikintasoista, mutta aina uutta materiaalia.
Mutta miksi hittilevy vasta nyt? Tai juuri nyt?
Tekniikasta joskus turhankin innostunut - esimerkkinä vocoder/tietokonelevy Trans vuodelta 1983 - maestro selittää itse asiaa äänentallennustekniikan kehityksellä.
Selitys on linjakas, sillä Young on vuosia ollut musiikkimaailman suurimpia cd:n vastustajia. Young julkaisee levyistään edelleen myös analogiset versiot, sillä hän katsoo cd-bittien latistavan ja tappavan aidon äänen.
- Yksi muusikon tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että saundit ovat laadukkaita, Young sanoo itse.
Ratkaisu ongelmaan on dvd-stereo, jolla Youngin mukaan päästään niin lähelle analogista kuuntelukokemusta kuin mahdollista. Vinyyliä ei dvd:stä tietystikkään saa, ja korostaakseen asiaa Young tarjoaa kokoelman hankkijalle mahdollisuuden katsoa kuvaruudulta kuinka neula laskee ja nousee alkuperäiseltä Ip- levyltä. Musiikkivideona homma ei välttämättä näytä kovin seksikkäältä...
Tunnetuimmat levylle
Youngin sooloura on ollut täynnä epäkaupallisia, suorastaan yleisöä hylkiviä ratkaisuja.
Greatest hits on perinteeseen poikkeus, sillä tarjolla olevat 16 kappaletta ovat keskimääräisen musiikin ystävän kannalta ehdottomasti tunnetuinta Youngia. Itseoikeutetusti mukana on myös Youngin ainoa listaykkönen, pehmobiisi Heart of gold vuodelta 1972. Youngin sähköistä puolta on mukana kiitettävän paljon balladien ohella.
Pitkän linjan faneja Greatest hits ei tietystikkään hetkauta, ellei nyt negatiivisessa mielessä. Pitkään jatkunut hehkutus siitä, että Young on maailma ainoa merkittävä artisti, joka ei ole koskaan rahastanut hittikokoelmalla, on nyt ohi.
(En kirjottanut koko juttua, joitakin pätkiä jäi pois)
Greatest hits:
1. Down By The River (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
2. Cowgirl In The Sand (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
3. Cinnamon Girl (from Everybody Knows This Is Nowhere, 1969)
4. C.S.N.Y.: Helpless (from Déjá´vu, 1970)
5. After The Gold Rush (from After The Goldrush, 1970)
6. Only Love Can Break Your Heart (from After The Goldrush,1970)
7. Southern Man (from Arter The Goldrush, 1970)
8. CSNY: Ohio (single, from Four Way Street, 1971)
9. The Needle and the Damage Done (from Harvest, 1972)
10. Old Man (from Harvest, 1972)
11. Heart Of Gold (from Harvest, 1972)
12. Like A Hurricane (from American Stars´n´Bars, 1977)
13. Comes A Time (from Comes A Time, 1978)
14. Hey Hey, My My (Into The Black) (from Rust Never Sleeps, 1979)
15. Rockin´In The Free World (from Freedom, 1989)
16. Harvest Moon (from Harvest Moon, 1992)
30.9.2004 13:52
Voi tietysti saivarrella termeillä, mutta ei tuon Keski-Syöpäläisen jutun kirjoittaja kyllä selvästikään tiedä asiasta mitään.
Greatest tai smallest tai minkä-tahansa-kokoiset Hits -nimistä levyä Nisseltä ei tosiaankaan liene koskaan julkaistu, mutta esim. hieno kokoelma-LP (kolmoissellainen) Decade johdatti minut asian äärelle.
Ja samoja biisejä - ainakin live-versioina - niitähän Niilo on pukannut maailmalle vaikka kuinka paljon. Minä ainakin saisin tuosta jutusta käsityksen, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun joku skibale löytyy muulta kuin siltä alkuperäislevyltä.
No tämä vain tiedoksi "noviiseille" - ei millään pahalla Neiliä kohtaan, koska minä ja Anssi kuulumme tähän koulukuntaan On vain yksi Jumala ja hänen nimensä on Neil Young.
Greatest tai smallest tai minkä-tahansa-kokoiset Hits -nimistä levyä Nisseltä ei tosiaankaan liene koskaan julkaistu, mutta esim. hieno kokoelma-LP (kolmoissellainen) Decade johdatti minut asian äärelle.
Ja samoja biisejä - ainakin live-versioina - niitähän Niilo on pukannut maailmalle vaikka kuinka paljon. Minä ainakin saisin tuosta jutusta käsityksen, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun joku skibale löytyy muulta kuin siltä alkuperäislevyltä.
No tämä vain tiedoksi "noviiseille" - ei millään pahalla Neiliä kohtaan, koska minä ja Anssi kuulumme tähän koulukuntaan On vain yksi Jumala ja hänen nimensä on Neil Young.
30.9.2004 14:57
Joo sori mun moka, olis pitäny kirjottaa koko juttu kun kerran alotin, koska siinä tosiaan mainittiin myös tuo Decade.
"Poikkeuksiakin toki on. Vuonna 1977 Young julkaisi kymmenenvuotisen uransa (laskenta alkoi Buffalo Springfieldin debyytistä) kunniaksi triplavinyylin, kokoelman, jossa oli mukana viisi ennenjulkaisematonta kappaletta sekä joukko muita hankalasti löydettäviä esityksiä. Hittikoosteeksi Decadea ei siis voi kutsua.
Erikoiseksi Decaden teki se, että levylle oli poimittu yhden artistin uran eri vaiheita eri yhteyksistä. Mukana oli Youngin omien levytysten lisäksi Buffalo Spingfieldin ja Crosby, Stills, Nash & Youngin nimissä tallennettuja esityksiä. Dcade- triplan voi tavallaan katsoa aloittaneen nykyisin niin suositun boxi-perinteen.
Tuoreemmillakin boxeilla Young on mukana. CSN&Y julkaisi 1992 neljän cd:n boxin, jolla voi kuulla myös herra Y:tä.
Neljän levyn mittainen on myös Springfield-boxi (2001), joka tarjoaa upeita esimerkkejä nuoren laulauntekijän kehittymisestä."
"Poikkeuksiakin toki on. Vuonna 1977 Young julkaisi kymmenenvuotisen uransa (laskenta alkoi Buffalo Springfieldin debyytistä) kunniaksi triplavinyylin, kokoelman, jossa oli mukana viisi ennenjulkaisematonta kappaletta sekä joukko muita hankalasti löydettäviä esityksiä. Hittikoosteeksi Decadea ei siis voi kutsua.
Erikoiseksi Decaden teki se, että levylle oli poimittu yhden artistin uran eri vaiheita eri yhteyksistä. Mukana oli Youngin omien levytysten lisäksi Buffalo Spingfieldin ja Crosby, Stills, Nash & Youngin nimissä tallennettuja esityksiä. Dcade- triplan voi tavallaan katsoa aloittaneen nykyisin niin suositun boxi-perinteen.
Tuoreemmillakin boxeilla Young on mukana. CSN&Y julkaisi 1992 neljän cd:n boxin, jolla voi kuulla myös herra Y:tä.
Neljän levyn mittainen on myös Springfield-boxi (2001), joka tarjoaa upeita esimerkkejä nuoren laulauntekijän kehittymisestä."
30.9.2004 16:27
Hehee... saitpa jassu aikaan ns. perinteisen häääh-ilmiön. Aloin tietty lukea tuota ekaa uutena viestinä ja suu loksahti siinä vaiheessa, kun jassu ilmoitti käyneensä harhaa.comissa katsomassa uutta singlen kantta. MITÄH? Niin, kirjoitusajankohtahan oli kesäkuu 2003.
nykyisin Best of -roinaa julkaistaan jo artisteilta, jotka hädin tuskin ovat saaneet kasaan kaksi studiolevyä
Puhumattakaan sellaisista nilkeistä, jotka ovat hädintuskin saaneet pukattua yhden omaa nimeään kantavan albumin kauppojen hyllyille.
Ihan kiintoisa uutinen, paitsi yleensähän tuollaisille levyille kerätään isoimmat hitit, mikä ei välttämättä tarkoita niitä parhaita kappaleita. Esim, Anssin kokoelmalle (luoja meitä sellaiselta varjelkoon) tulisi taatusti Milla, Nummela, BMW ja 1972, mutta esim. Kaunotar ja basisti sekä Harhaa jäisivät varmaan pois.
Kun täällä on teitä Neil Young -tietäjiä, niin kertokaapa mitä levyä kannattaisi harkita, kun hallussa on vasta Rust Never Sleeps ja viime viikonloppuna Radio Helsingistä poimittuja puolittaisia liveraitoja. (The Needle And The Damage Donen loppu, Like a Hurricane (Petri! Se on kelpo biisi, mutta mikään ei vedä vertoja hey Hey My My:lle!) ja cover All Along The Watchtower, jonka loppusoolon aikana kasetti tietty loppui.) Siis tiedustelen lähinnä jotain hyviä livelevyjä. Kai sellaisia on? Tai jotain jossa nuo puoliksi nauhoittamani biisit ois kokonaisina.
Ja N.Y. on kyllä ihan oikeilla linjoilla puolustessaan vinyylejä!
nykyisin Best of -roinaa julkaistaan jo artisteilta, jotka hädin tuskin ovat saaneet kasaan kaksi studiolevyä
Puhumattakaan sellaisista nilkeistä, jotka ovat hädintuskin saaneet pukattua yhden omaa nimeään kantavan albumin kauppojen hyllyille.
Ihan kiintoisa uutinen, paitsi yleensähän tuollaisille levyille kerätään isoimmat hitit, mikä ei välttämättä tarkoita niitä parhaita kappaleita. Esim, Anssin kokoelmalle (luoja meitä sellaiselta varjelkoon) tulisi taatusti Milla, Nummela, BMW ja 1972, mutta esim. Kaunotar ja basisti sekä Harhaa jäisivät varmaan pois.
Kun täällä on teitä Neil Young -tietäjiä, niin kertokaapa mitä levyä kannattaisi harkita, kun hallussa on vasta Rust Never Sleeps ja viime viikonloppuna Radio Helsingistä poimittuja puolittaisia liveraitoja. (The Needle And The Damage Donen loppu, Like a Hurricane (Petri! Se on kelpo biisi, mutta mikään ei vedä vertoja hey Hey My My:lle!) ja cover All Along The Watchtower, jonka loppusoolon aikana kasetti tietty loppui.) Siis tiedustelen lähinnä jotain hyviä livelevyjä. Kai sellaisia on? Tai jotain jossa nuo puoliksi nauhoittamani biisit ois kokonaisina.
Ja N.Y. on kyllä ihan oikeilla linjoilla puolustessaan vinyylejä!
30.9.2004 20:46
eikös Neil Young inhonnut fanejaan?
1.10.2004 5:11
Nissellähän on oikeastaan kolme erilaista musiikillista tyyliä: raskas rock (usein Crazy Horsen kanssa), folk rock (usein Stray Gators) ja sitten sekalaisempi country, rockabilly (kyllä!) ym.
Raskaan räimeen tyylipuhdas edustaja on tupla-live-cd Weld. joka kävisi hyvin tuon alueen "käsikirjaksi".
Uudemmista tuota nätimpää edustaa hyvin Harvest Moon. Unplugged (nimensä mukaisesti tuota MTV:n tunnettua livetaltiointisarjaa) on aika hyvä sekoitus, esim. Like a Hurricanen alkuperäinen kitaranrevitys esiintyy siinä urkuharmoonilla soitettuna!
Tuo kolmas kategoria on sitten jo sekavampaa ja mitättömämpää. Esim. sen rockabillylevyn mies kai teki vain vittuillakseen Geffen Records -levy-yhtiölle, jolle hänen piti sopimuksensa mukaan tehdä x kpl albumeita.
Raskaan räimeen tyylipuhdas edustaja on tupla-live-cd Weld. joka kävisi hyvin tuon alueen "käsikirjaksi".
Uudemmista tuota nätimpää edustaa hyvin Harvest Moon. Unplugged (nimensä mukaisesti tuota MTV:n tunnettua livetaltiointisarjaa) on aika hyvä sekoitus, esim. Like a Hurricanen alkuperäinen kitaranrevitys esiintyy siinä urkuharmoonilla soitettuna!
Tuo kolmas kategoria on sitten jo sekavampaa ja mitättömämpää. Esim. sen rockabillylevyn mies kai teki vain vittuillakseen Geffen Records -levy-yhtiölle, jolle hänen piti sopimuksensa mukaan tehdä x kpl albumeita.
1.10.2004 8:10
Kun täällä on teitä Neil Young -tietäjiä, niin kertokaapa mitä levyä kannattaisi harkita
Omia suosituksiani olisivat After the goldrush, Harvest, Silver and gold, Tonight's the night, Ragged glory sekä jo mainitut Weld, Harvest moon ja MTV Unplugged. Joltain saa varmaan vielä täydellisemmän listan :wink:
Omia suosituksiani olisivat After the goldrush, Harvest, Silver and gold, Tonight's the night, Ragged glory sekä jo mainitut Weld, Harvest moon ja MTV Unplugged. Joltain saa varmaan vielä täydellisemmän listan :wink:
1.10.2004 8:39
Tässä onkin tullut jo paljon hyviä levyjä esille. Tähän listaan täytyy ehdottomasti lisätä vielä sellaset klassikot kuin Zuma, Comes A Time ja Sleeps With Angels. Jos haluaa kaunista musiikkia, niin Comes A Time on hyvä valinta, mutta jos taas haluaa Crazy Horse murinaa ja pörinää, niin Weld ja Ragged Glory ovat varteenotettavia vaihtoehtoja.
1.10.2004 14:40
Joo kyllä toi WELD on oiva valinta jos aikoo opiskella Youngia tulevaisuudessa . Muista levyistä lisäisin listaan American Stars `N Bars kiekon . Like a hurricane löytyy ja vinyylin takakannen kuva on mielestäni paras kautta aikojen . Tonight´s the Night on levy mikä kannattaa hommata kun on päässyt hieman jo jyvälle kyseisen levylaulajan kuuntelussa . Meno on rankkaa ja kun selvittää hieman levyn taustoja niin ymmärtää kyllä miksi soitto kuulostaa hieman .... No sen saa jokainen itse selvittää .
1.10.2004 16:34
No voi apua... Millähän ilveellä noista nyt vain yhden valitsee?!
Ensinnäkin karsitaan nämä studiolevyt pois. Esim. kovasti kehuttu Harvest Moon kuulosti ainakin vielä puolitoista vuotta sitten ihan liian tasaiselta ja rauhalliselta meikäläiseen makuun. Livelinjalla yritetään pysyä. Mikään hirvittävä rytinä ei ole välttämättä haussa. Onko akustisia tai lähes akustisia livelevyjä muita kuin tuo Unplugged?
Muistinpa just, että olen jo aika pitkään suunnitellut hankkivani Nirvanan Unpluggedin. Ja sitä The Holmes Brothersin uutta levyä (jonka nimenkin olen jo autuaasti unohtanut) en ole vieläkään saanut käsiini mistään. Onpa taas nuuskittavaa levykaupassa.
Ja jos joku sattuu tietämään, mistä löytyy sellainen ihana vinyylimäisen rahiseva ja muutenkin kovasti viimeistelemättömältä kuulostava versio Let It Be:stä, jossa on kaksi kitarasooloa, niin olen erittäin kiitollinen tiedosta! Se ois lähes välttämätöntä saada.
Ensinnäkin karsitaan nämä studiolevyt pois. Esim. kovasti kehuttu Harvest Moon kuulosti ainakin vielä puolitoista vuotta sitten ihan liian tasaiselta ja rauhalliselta meikäläiseen makuun. Livelinjalla yritetään pysyä. Mikään hirvittävä rytinä ei ole välttämättä haussa. Onko akustisia tai lähes akustisia livelevyjä muita kuin tuo Unplugged?
Muistinpa just, että olen jo aika pitkään suunnitellut hankkivani Nirvanan Unpluggedin. Ja sitä The Holmes Brothersin uutta levyä (jonka nimenkin olen jo autuaasti unohtanut) en ole vieläkään saanut käsiini mistään. Onpa taas nuuskittavaa levykaupassa.
Ja jos joku sattuu tietämään, mistä löytyy sellainen ihana vinyylimäisen rahiseva ja muutenkin kovasti viimeistelemättömältä kuulostava versio Let It Be:stä, jossa on kaksi kitarasooloa, niin olen erittäin kiitollinen tiedosta! Se ois lähes välttämätöntä saada.
4.10.2004 6:05
Esim. semmoselta levyltä kun Wigwam - Live music from the twilight zone. ;)
op777
Mari Ja jos joku sattuu tietämään, mistä löytyy sellainen ihana vinyylimäisen rahiseva ja muutenkin kovasti viimeistelemättömältä kuulostava versio Let It Be:stä, jossa on kaksi kitarasooloa, niin olen erittäin kiitollinen tiedosta! Se ois lähes välttämätöntä saada.
Esim. semmoselta levyltä kun Wigwam - Live music from the twilight zone. ;)
op777
4.10.2004 7:00
Näinhän se on Nissen kohdalla, että helpompaa olisi sanoa, mikä ei ole niin hyvä levy. Anssilla on muuten sama "ongelma", huonoa ei olekaan :D
Nykyään tuntuu, että levykaupoissa ei ole mitään, vaikka kappalemääräisesti laskien levyjä on hervottoman paljon esim. jossain Anttilan Megastoressa. Joten voit joutua tyytymään siihen, mitä löytyy. Mutta jos löydät sen Weldin, niin osta se. Se on edustava otos Crazy Horse -kamasta eikä taatusti ole liian betasalpaajaa kuten koit esim. Harvest Moonin.
Ainoan varoituksen sanan esitän siitä Pink jotakin -levystä. Se on yksinkertaisesti kaamea. Älä osta sitä - tai no jos olet kova Stray Cats -fani niin mikä ettei... Se on muuten varoittava esimerkki Anssilllekin: se on lyhyt!!
Tästä olen Anssia ennenkin moittinut: pitäisi ottaa oppia Niilolta, jonka levyt ovat yleensä todella pitkiä. Ja määrä ei edes tässä tapauksessa korvaa laatua.
Nykyään tuntuu, että levykaupoissa ei ole mitään, vaikka kappalemääräisesti laskien levyjä on hervottoman paljon esim. jossain Anttilan Megastoressa. Joten voit joutua tyytymään siihen, mitä löytyy. Mutta jos löydät sen Weldin, niin osta se. Se on edustava otos Crazy Horse -kamasta eikä taatusti ole liian betasalpaajaa kuten koit esim. Harvest Moonin.
Ainoan varoituksen sanan esitän siitä Pink jotakin -levystä. Se on yksinkertaisesti kaamea. Älä osta sitä - tai no jos olet kova Stray Cats -fani niin mikä ettei... Se on muuten varoittava esimerkki Anssilllekin: se on lyhyt!!
Tästä olen Anssia ennenkin moittinut: pitäisi ottaa oppia Niilolta, jonka levyt ovat yleensä todella pitkiä. Ja määrä ei edes tässä tapauksessa korvaa laatua.
4.10.2004 8:04
Se Juhan varoittama pink jotain levy on nimeltään Everybody`s Rocking . Säestävä orkesteri oli Shocking Pinks ? 10 kappaletta ja levyn kesto kokonaiset 24 minuuttia . Tosiaankin hieman erikoisempaa Youngia ??? Hmmm... levy kannattaa hommata jos tää on ainoa puuttuva pala muuten täydellisestä NY kokoelmasta ?
4.10.2004 8:34
Joo, kyllä oikein asiaan paneutuneella täytyy tuokin tuotos olla. Kuten huomataan, en itsekään sitä kovin usein kuuntele, kun sotkin jo levyn ja taustayhtyeen nimet :shock:
Mutta Neilillä on komeat voogut kansikuvassa :twisted:
Mutta Neilillä on komeat voogut kansikuvassa :twisted:
Viimeksi kommentoitu