Forum 2002-2013
8.8.2008 6:01
Neil Young Hartwall Arena 7.8.2008
Neil Young and his Electric Band
Neil Young : guitar, vocals, harmonica
Pegi Young : backing vocals
Ben Keith : guitar, pedal steel, backing vocals '
Rich Rosas : bass
Anthony Crawford : guitar, piano, backing vocals
Chad Cromwell : drums
21:06
01 Love And Only Love (Old Black)
02 Everybody Knows This Is Nowhere (Old Black)
03 I've Been Waiting For You (Old Black)
04 joku uusi biisi, jota en tunnistanut (Old Black) "Just singing the song won't change the world"
05 Spirit Road (sunburst Gibson Melody Maker)
06 Cortez The Killer (Old Black)
07 Cinnamon Girt (Old Black)
08 Oh Lonesome Me (Martin D18)
09 Mother Earth (harmooni)
10 The Needle And The Damage Done (D18)
11 Unknown Legend (D18)
12 Helpless (D18)
13 Heart Of Gold (D18)
14 Old Man (D18)
15 Get Back To The Country (Old Black)
16 Words (Gretsch White Falcon)
17 No Hidden Path (Old Black)
---------
18 A Day In The Life (Old Black)
22:57 => 1h 51 min
Lava täynnänsä vintagevahvareita, Niilolla mukana 2 Fender Deluxea ja niihin Whizzerit.
Keikka aloitettiin oivallisesti pitkällä "Love And Only Love"lla, pituutta oli vajaat 10 minuuttia. Siinä sai jo Old Black kyytiä pitkien soolojen muodossa. Käytössä oli osiin biiseistä taulu, johon oli maalauksen kera kirjailtu biisin nimi. Neljäntenä oli uusi biisi, jossa teleprompterin virkaa toimitti jakkara, johon oli teipattu biisin sanat paperilapulla, oikein old school -meininkiä.
Illan ensimmäinen kohokohta oli "Cortez The Killer" ja sitä seurannut "Cinnamon Girl"iin, tiukat versiot kummastakin biisistä ja Cortezin introlla oli mittaa. Sitten alkoikin keskivaiheen suvantovaihe, jolloin Neil tarttui akustiseen kitaraan ja huuliharppuun esittäen Don Gibsonin "Oh, Lonesome Me"llä bändin säestäessä taustalla. Lavan takaosassa seisseellä urkuharmoonilla vedettiin "Mother Earth", jota seurasi "The Needle And The Damage Done", nämä kaksi soitettiin muistikuvani mukaan soolona. Bändi palasi säestämään seuranneita 4 biisiä Neilin soittaessa edelleen akustista kitaraa. "Heart Of Gold"in jälkeen hän esitteli bändin. "Old Man"issa Larry Gragg (Neilin kitarateknikko) soitti banjoa.
Akustisemman osuuden jälkeen listättiin vähän vauhtia ja siirryttiin kantrahtaviin tunnelmiin "Get Back To The Country"n muodossa, jota seurasi White Falconilla vedetty "Words". Keikan viimeisenä biisinä kuultiin todella pitkä, ehkä liiankin, versio "No Hidden Path"ista, jossa Neil soitti ja soitti ja soitti Old Blackia. Kumarrukset, kiitokset ja poistuminen lavalta.
Encorena kuultiin kesän festarikeikoilla ohjelmistoon otettu Beatles- cover "A Day In The Life". Mielenkiintoinen valinta ja mielenkiintoinen versio aiheesta, biisin lopussa Old Black sai oikein isän kädestä eli Neil katkaisi kitaran kaikki kielet ja siihen keikka sitten loppui. Jotain biisiä olisi kyllä vielä tämänkin jälkeen kaivannut, vähän tuntui keikka loppuvan kesken ja eniten jäin kaipaamaan "Like A Hurricane"a ja "No Hidden Path"in tilalla olisi voinut olla joku enempi klassikkobiisi Keskikohdan akustisvoittoista suvantovaihetta olisi voinut ehkä lyhentää biisin, pari tai sitten lisätä loppuun parit revitykset. Kokonaisuudessaan hyvä keikka, soundit ainakin omalla paikallani (A katsomon rivi 2 lavan oikealla reunalla) olivat ihan kohtuulliset, bändi soitti maltillisella volumella.
Sitä en kyllä oikein ymmärrä, että tällaisella rockkeikalla on jäälläkin istumapaikat. Kyllä se vähän latistaa tunnelmaa, välillä oli tunnelma katsomossa harrasta kuin kirkossa. Järkkärit vahtasivat haukkana että kaikki istuvat ja olivat tarkkoja myös kännykkäkameroidenkin suhteen.
...'cause tramps like us keep on rockin' Jyrki
Neil Young : guitar, vocals, harmonica
Pegi Young : backing vocals
Ben Keith : guitar, pedal steel, backing vocals '
Rich Rosas : bass
Anthony Crawford : guitar, piano, backing vocals
Chad Cromwell : drums
21:06
01 Love And Only Love (Old Black)
02 Everybody Knows This Is Nowhere (Old Black)
03 I've Been Waiting For You (Old Black)
04 joku uusi biisi, jota en tunnistanut (Old Black) "Just singing the song won't change the world"
05 Spirit Road (sunburst Gibson Melody Maker)
06 Cortez The Killer (Old Black)
07 Cinnamon Girt (Old Black)
08 Oh Lonesome Me (Martin D18)
09 Mother Earth (harmooni)
10 The Needle And The Damage Done (D18)
11 Unknown Legend (D18)
12 Helpless (D18)
13 Heart Of Gold (D18)
14 Old Man (D18)
15 Get Back To The Country (Old Black)
16 Words (Gretsch White Falcon)
17 No Hidden Path (Old Black)
---------
18 A Day In The Life (Old Black)
22:57 => 1h 51 min
Lava täynnänsä vintagevahvareita, Niilolla mukana 2 Fender Deluxea ja niihin Whizzerit.
Keikka aloitettiin oivallisesti pitkällä "Love And Only Love"lla, pituutta oli vajaat 10 minuuttia. Siinä sai jo Old Black kyytiä pitkien soolojen muodossa. Käytössä oli osiin biiseistä taulu, johon oli maalauksen kera kirjailtu biisin nimi. Neljäntenä oli uusi biisi, jossa teleprompterin virkaa toimitti jakkara, johon oli teipattu biisin sanat paperilapulla, oikein old school -meininkiä.
Illan ensimmäinen kohokohta oli "Cortez The Killer" ja sitä seurannut "Cinnamon Girl"iin, tiukat versiot kummastakin biisistä ja Cortezin introlla oli mittaa. Sitten alkoikin keskivaiheen suvantovaihe, jolloin Neil tarttui akustiseen kitaraan ja huuliharppuun esittäen Don Gibsonin "Oh, Lonesome Me"llä bändin säestäessä taustalla. Lavan takaosassa seisseellä urkuharmoonilla vedettiin "Mother Earth", jota seurasi "The Needle And The Damage Done", nämä kaksi soitettiin muistikuvani mukaan soolona. Bändi palasi säestämään seuranneita 4 biisiä Neilin soittaessa edelleen akustista kitaraa. "Heart Of Gold"in jälkeen hän esitteli bändin. "Old Man"issa Larry Gragg (Neilin kitarateknikko) soitti banjoa.
Akustisemman osuuden jälkeen listättiin vähän vauhtia ja siirryttiin kantrahtaviin tunnelmiin "Get Back To The Country"n muodossa, jota seurasi White Falconilla vedetty "Words". Keikan viimeisenä biisinä kuultiin todella pitkä, ehkä liiankin, versio "No Hidden Path"ista, jossa Neil soitti ja soitti ja soitti Old Blackia. Kumarrukset, kiitokset ja poistuminen lavalta.
Encorena kuultiin kesän festarikeikoilla ohjelmistoon otettu Beatles- cover "A Day In The Life". Mielenkiintoinen valinta ja mielenkiintoinen versio aiheesta, biisin lopussa Old Black sai oikein isän kädestä eli Neil katkaisi kitaran kaikki kielet ja siihen keikka sitten loppui. Jotain biisiä olisi kyllä vielä tämänkin jälkeen kaivannut, vähän tuntui keikka loppuvan kesken ja eniten jäin kaipaamaan "Like A Hurricane"a ja "No Hidden Path"in tilalla olisi voinut olla joku enempi klassikkobiisi Keskikohdan akustisvoittoista suvantovaihetta olisi voinut ehkä lyhentää biisin, pari tai sitten lisätä loppuun parit revitykset. Kokonaisuudessaan hyvä keikka, soundit ainakin omalla paikallani (A katsomon rivi 2 lavan oikealla reunalla) olivat ihan kohtuulliset, bändi soitti maltillisella volumella.
Sitä en kyllä oikein ymmärrä, että tällaisella rockkeikalla on jäälläkin istumapaikat. Kyllä se vähän latistaa tunnelmaa, välillä oli tunnelma katsomossa harrasta kuin kirkossa. Järkkärit vahtasivat haukkana että kaikki istuvat ja olivat tarkkoja myös kännykkäkameroidenkin suhteen.
...'cause tramps like us keep on rockin' Jyrki
8.8.2008 6:18
Auts, avasin juuri vastaavan "keikat" -osioon...olisikohan pitänyt laittaa tänne...
8.8.2008 6:37
ja ristivarmennus löytyy
http://www.anssikela.com/forum/viewtopic.php?t=2257
eli linkki keikat-osastolla olevaan ketjuun.
...'cause tramps like us keep on rockin' Jyrki
yori Auts, avasin juuri vastaavan "keikat" -osioon...olisikohan pitänyt laittaa tänne...
ja ristivarmennus löytyy
http://www.anssikela.com/forum/viewtopic.php?t=2257
eli linkki keikat-osastolla olevaan ketjuun.
...'cause tramps like us keep on rockin' Jyrki
8.8.2008 9:13
Hieno keikka. Hjallishallin soundimaailma on yleensä aggressioita herättävä, mutta tällä kertaa ainakin omalle jakkaralleni kuului hyvin – jopa uuden biisin sanoista sai selvää. Ainoan rokkipoliisin miinukseni annan siitä, että bassoa ei käytännössä kuulunut koko keikan aikana. Mutta parempi näin päin – tavallisesti juuri liian runsaasti annosteltu alapää tuhoaa soundit tällaisilla isommilla keikoilla.
Omat kohokohtani:
Love And Only Love
Everybody Knows This Is Nowhere
Uusi biisi
Cortez The Killer
Cinnamon Girl
Oh Lonesome Me
Mother Earth
Old Man
Get Back To The Country
Words
A Day In A Life
Yllämainittujen aikana meikäläinen (lähes) riehaantui. Akustinen setti kuulosti pirun hyvältä, mutta biisivalinnat oli tehty minun makuuni vähän liiaksi varman päälle. The Needle And The Damage Done, Heart Of Gold ja Helpless on kuultu aika moneen kertaan, eikä tämä esitys tuonut niihin mitään uutta. Mutta juuri näitähän varmaankin suurin osa yleisöstä oli tullut kuulemaan – ainakin aplodeista päätellen. (Mainittakoon vielä, että Helpless on omasta mielestäni Neil Youngin kaikkien aikojen yliarvostetuin biisi.)
No Hidden Path olisi voinut jäädä esittämättä – tai olla ainakin n. 20 min lyhyempi. Uudemmista biiseistä olisi löytynyt paljon parempiakin.
Mutta mahtavassa vedossahan ukko edelleen on. Tuli mieleen, että kävin aikanaan katsomassa Year Of The Horsen elokuvateatterissa ja muistan tuolloin ajatelleeni, että hyvin se vetää vaikka onkin jo noin vanha. Tästä on siis jo yli kymmenen vuotta! Hyvin se vetää edelleen. Erityisesti Old Man teki vaikutuksen: Young pystyi edelleen kiekaisemaan kertosäkeen kovaa ja korkealta ilman minkäänlaisia ongelmia.
Beatles-cover A Day In A Life on nostettava erikseen esiin. Nerokas versio! Sen jälkeen olisi mielellään kuunnellut vielä pari biisiä lisää, mutta eipä iltaa toisaalta voi paljoa tyylikkäämmin päättää.
Vakuuttavaa näyttöä. Pakko nostaa hattua ja toivoa, että voisi itse sitten joskus olla yli kuusikymppisenä yhtä kovassa iskussa.
Niin, ja kitarasoundit olivat absoluuttista parhautta!
Omat kohokohtani:
Love And Only Love
Everybody Knows This Is Nowhere
Uusi biisi
Cortez The Killer
Cinnamon Girl
Oh Lonesome Me
Mother Earth
Old Man
Get Back To The Country
Words
A Day In A Life
Yllämainittujen aikana meikäläinen (lähes) riehaantui. Akustinen setti kuulosti pirun hyvältä, mutta biisivalinnat oli tehty minun makuuni vähän liiaksi varman päälle. The Needle And The Damage Done, Heart Of Gold ja Helpless on kuultu aika moneen kertaan, eikä tämä esitys tuonut niihin mitään uutta. Mutta juuri näitähän varmaankin suurin osa yleisöstä oli tullut kuulemaan – ainakin aplodeista päätellen. (Mainittakoon vielä, että Helpless on omasta mielestäni Neil Youngin kaikkien aikojen yliarvostetuin biisi.)
No Hidden Path olisi voinut jäädä esittämättä – tai olla ainakin n. 20 min lyhyempi. Uudemmista biiseistä olisi löytynyt paljon parempiakin.
Mutta mahtavassa vedossahan ukko edelleen on. Tuli mieleen, että kävin aikanaan katsomassa Year Of The Horsen elokuvateatterissa ja muistan tuolloin ajatelleeni, että hyvin se vetää vaikka onkin jo noin vanha. Tästä on siis jo yli kymmenen vuotta! Hyvin se vetää edelleen. Erityisesti Old Man teki vaikutuksen: Young pystyi edelleen kiekaisemaan kertosäkeen kovaa ja korkealta ilman minkäänlaisia ongelmia.
Beatles-cover A Day In A Life on nostettava erikseen esiin. Nerokas versio! Sen jälkeen olisi mielellään kuunnellut vielä pari biisiä lisää, mutta eipä iltaa toisaalta voi paljoa tyylikkäämmin päättää.
Vakuuttavaa näyttöä. Pakko nostaa hattua ja toivoa, että voisi itse sitten joskus olla yli kuusikymppisenä yhtä kovassa iskussa.
Niin, ja kitarasoundit olivat absoluuttista parhautta!
29.11.2008 5:54
Exclusive First Listen: Neil Young
Hear Sugar Mountain: Live At Canterbury House 1968
http://www.npr.org/templates/story/stor ... d=97253221
Hear Sugar Mountain: Live At Canterbury House 1968
http://www.npr.org/templates/story/stor ... d=97253221
30.6.2009 16:50
Neilillä tais mennä kieli kitarasta tässä...
Kaksi legendaa
http://www.youtube.com/watch?v=U6SSR3YY-rc
Kaksi legendaa
http://www.youtube.com/watch?v=U6SSR3YY-rc
Viimeksi kommentoitu