Forum 2002-2013
7.7.2009 6:37
Aamu-single – Minun arvioni
Hei vaan kaikille!
Koska Anssi Kelan tulevasta levystä käyty keskustelu ei ole ollut riittävän laadukasta, päätin perustaa sille uuden aiheen. Pyhitettäköön tämä riippumattomalle kritiikille – niin armottomalle kuin negatiivisellekin!
Uutinen Kelan palaamisesta musiikin pariin on otettu täällä (Vantaa) ilolla vastaan. Routako ajoi porsaan kotiin? Kelan viimesyksyinen kirjallinen pontensa oli nimittäin sen verran syvää myötähäpeää herättävä tekele, että luultavasti hän itsekin ymmärtää jatkossa keskittyä siihen minkä sentään välttävästi osaa – taajuuskartan täyttämiseen erisuuruisilla hertseillä.
Pahin takaisku miesmuistiin oli huomata, että Kelan uutta musiikkia on ladattavissa ainoastaan internetitse: kaikkihan tietävät, että verkosta kaapeleita pitkin tuleva äänidata "korruptoituu", ts. äänen laatu heikkenee huomattavasti. Tosin internetin musiikkikauppojen bittispektrissä on huomattavia eroja (kannattaa tsekata!). Päästäkseni edes välttävään kuuntelutulokseen päätin vertailuttaa eri firmojen versiot ja latasin "Aamu"-singlen Dna:n musiikkikaupasta, NetAnttilasta, NRJ-kaupasta sekä Tune Download Shopista. Ei liene yllätys, että mikään kokonaisuus ei läpäissyt seulaani edes 50-prosenttisesti – mm. Dnan versio vilkutti "virheilmoitusta" yhtenään. Parhaan lausunnon binäärianalysaattoriltani sai NetAnttilan "Aamu" (laadukkain nollien ja ykkösten välinen koherenssi), surkein puolestaan oli NRJ:n kaupittelema versio (liian pistävät ykköset ja ympäripyöreät nollat).
Yllättäen parhaan saundin sain kuitenkin aikaiseksi kuuntelemalla päällekkäin Dna:n ja Tune Download Shopin versioita. Molempien taajuusjakaumissa on PAHOJA puutteita, mutta nämä häiritsevät kuopat ja piikit menevät päällekkäiskuuntelussa jokseenkin lomittain ja siten versiot täydentävät toisiaan. Ajoin musiikin koneeltani Behringerin kompressorin läpi ja väänsin puristussuhteen maksimiin. Sen jälkeen vääntelin 32-alueista graafista ekvalisaattoriani niin kauan, kunnes "Aamu" alkoi vihdoin näyttää spektrianalysaattorissa sellaiselta kuin hyvän musiikin pitääkin – tasaiselta kaikilla taajuuksilla.
Tähän väliin "huvittava" anekdootti ikään kuin kevennykseksi:
Hakiessani parasta mahdollista ekvalisointia huomasin noin 2000 hertsin kohdalla vasempaan kaiuttimeen painottuvaa sirinää, joka ei säädettäessäkään ottanut poistuakseen; sen verran kovasta äänestä oli kyse ettei se hyvällä tahdollakaan mahtunut 0,1 dB:n taajuustoistovirheen marginaaliin. Olin jo valmis pistämään häiriöäänen onnettoman studiotunaroinnin (Jaakonaho) piikkiin, mutta päätin kuitenkin tarkistaa kytkennät. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona sirinän lähteeksi pidin dekkini (Onkyo) ja virittimeni (Marantz) välistä johtoa, jonka olin juuri äskettäin vaihtanut puhtaasti saundisyistä. Johto kytkentöineen oli kuitenkin täysin kunnossa, joten jouduin etsimään vikaa muualta – ei siis auttanut muu kuin ottaa nöyrästi yleismittari ja oskilloskooppi kauniisiin käsiin.
Useita tunteja kestäneen analyysi- ja mittausurakan lopuksi tulin puolivahingossa tsekanneeksi erikoisvalmisteisten kaiutinjohtojeni (kullattu 2x 2,5mm2/4,0mm2) kondista. Lienee turha mainita, että piuhan ideaali korkeus lattiapinnasta on 21-23 cm (riippuen tietenkin kuunteluhuoneen demppausasteesta). Yhtä kaikki, käydessäni juotoksia läpi havaitsin järkytyksekseni, että toinen johdoistahan oli silmiinpistävässä MAAKOSKETUKSESSA (olin onnettomasti hutiloinut päivittäistä piuhaimurointia tehdessäni), mikä takuuvarmasti voisi aiheuttaa lähes KUUROUTTAVAA hälyääntä – karkea aloittelijan virhe! Aikani sadateltuani nostin johdon kaikessa hiljaisuudessa takaisin kouruunsa ja sirinä hävisi saman tien.
Tämä tilanne ei tietenkään silloin paljoa naurattanut, mutta nyt jälkeenpäin olen sitä muistellessa joutunut hiukan hymyilemään. Errare humanum est!
Mutta hurtti huumori sikseen – sille on toki sijansa (esim. Kirkko & Kaupunki -lehden "Sakastissa nauretaan" -palsta kannattaa tsekata!), mutta se ei sovi vakavasti otettavaan kritiikkiin. Palatkaamme siis takaisin asiaan.
Tekstinsä puolesta Anssi Kelan kappale on juuri sitä samaa sekundaa mitä häneltä on totuttu kuulemaan. "Ulkona on vielä hämärää" hän laulaa aamutoimiensa ohessa. En tiedä minkälaisessa tynnyrissä Kela heräilee, mutta ainakin kun minä nousin tänä aamuna, niin ulkona oli täysin valoisaa! Hei haloo – nyt on kesä! Tällaisiin huolimattomuusvirheisiin ei enää tällä tasolla saisi sortua.
Instrumentaatiosta. Säveltäjämaestro tarpoo kohotahteja korostavine sähkökitaroineen umpihangessa ilman lumikenkiä – liian etuiskuinen poljento saa olon jälleen tuntumaan samalta kuin nujakoisi jalkapallokentän kokoisessa kehässä kääpiökasvuisen Amin Asikaisen kanssa. Plussaa kuitenkin rohkeasta sormipianon käytöstä n. 2:29:n kohdalla. Tosin ko. soittimen mikitykseen kannattaa kiinnittää tulevaisuudessa huomiota: laadukas stereopari (esim. Behringer) esiin ja kaikenmaailman "viisseiskat" takaisin laatikoihinsa ja palautuspostissa suoraan valmistajalle. Pieni perehtyminen etnomusikologiaan voisi tehdä Kelallekin hyvää ja varmistaa sen, ettei hän perinnesoittimia nauhoittaessaan enää nykypäivänä sortuisi vuoden 1959 kenttätaltiointien tasoiseen amatööriäänittelyyn. Läpi kappaleen soiva (oikeaan kaiuttimeen panoroitu) ambulanssin piinaava ujellus ei mielestäni tehokeinona toimi lainkaan, vaan aiheuttaa tarpeen rynnätä rauhoittumaan lähimmälle lääkekaapille.
Summa summarum: Kelan single on taas yksi esimerkki siitä, miten musiikkialalle pitäisi pikaisesti saada jonkinlaiset laatustandardit, joita alittavia levytyksiä ei saisi lainkaan julkaista. Luulisi päättäjienkin jo pikkuhiljaa heräävän ja tukkivan lainsäädännöstä tämän Anssi Kelan mentävän porsaanreiän. Meitä on kiusattu jo riittävän pitkään!
Toton sanoin:
Meet you all the way, meet you all the way, Rosanna yeah!
Koska Anssi Kelan tulevasta levystä käyty keskustelu ei ole ollut riittävän laadukasta, päätin perustaa sille uuden aiheen. Pyhitettäköön tämä riippumattomalle kritiikille – niin armottomalle kuin negatiivisellekin!
Uutinen Kelan palaamisesta musiikin pariin on otettu täällä (Vantaa) ilolla vastaan. Routako ajoi porsaan kotiin? Kelan viimesyksyinen kirjallinen pontensa oli nimittäin sen verran syvää myötähäpeää herättävä tekele, että luultavasti hän itsekin ymmärtää jatkossa keskittyä siihen minkä sentään välttävästi osaa – taajuuskartan täyttämiseen erisuuruisilla hertseillä.
Pahin takaisku miesmuistiin oli huomata, että Kelan uutta musiikkia on ladattavissa ainoastaan internetitse: kaikkihan tietävät, että verkosta kaapeleita pitkin tuleva äänidata "korruptoituu", ts. äänen laatu heikkenee huomattavasti. Tosin internetin musiikkikauppojen bittispektrissä on huomattavia eroja (kannattaa tsekata!). Päästäkseni edes välttävään kuuntelutulokseen päätin vertailuttaa eri firmojen versiot ja latasin "Aamu"-singlen Dna:n musiikkikaupasta, NetAnttilasta, NRJ-kaupasta sekä Tune Download Shopista. Ei liene yllätys, että mikään kokonaisuus ei läpäissyt seulaani edes 50-prosenttisesti – mm. Dnan versio vilkutti "virheilmoitusta" yhtenään. Parhaan lausunnon binäärianalysaattoriltani sai NetAnttilan "Aamu" (laadukkain nollien ja ykkösten välinen koherenssi), surkein puolestaan oli NRJ:n kaupittelema versio (liian pistävät ykköset ja ympäripyöreät nollat).
Yllättäen parhaan saundin sain kuitenkin aikaiseksi kuuntelemalla päällekkäin Dna:n ja Tune Download Shopin versioita. Molempien taajuusjakaumissa on PAHOJA puutteita, mutta nämä häiritsevät kuopat ja piikit menevät päällekkäiskuuntelussa jokseenkin lomittain ja siten versiot täydentävät toisiaan. Ajoin musiikin koneeltani Behringerin kompressorin läpi ja väänsin puristussuhteen maksimiin. Sen jälkeen vääntelin 32-alueista graafista ekvalisaattoriani niin kauan, kunnes "Aamu" alkoi vihdoin näyttää spektrianalysaattorissa sellaiselta kuin hyvän musiikin pitääkin – tasaiselta kaikilla taajuuksilla.
Tähän väliin "huvittava" anekdootti ikään kuin kevennykseksi:
Hakiessani parasta mahdollista ekvalisointia huomasin noin 2000 hertsin kohdalla vasempaan kaiuttimeen painottuvaa sirinää, joka ei säädettäessäkään ottanut poistuakseen; sen verran kovasta äänestä oli kyse ettei se hyvällä tahdollakaan mahtunut 0,1 dB:n taajuustoistovirheen marginaaliin. Olin jo valmis pistämään häiriöäänen onnettoman studiotunaroinnin (Jaakonaho) piikkiin, mutta päätin kuitenkin tarkistaa kytkennät. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona sirinän lähteeksi pidin dekkini (Onkyo) ja virittimeni (Marantz) välistä johtoa, jonka olin juuri äskettäin vaihtanut puhtaasti saundisyistä. Johto kytkentöineen oli kuitenkin täysin kunnossa, joten jouduin etsimään vikaa muualta – ei siis auttanut muu kuin ottaa nöyrästi yleismittari ja oskilloskooppi kauniisiin käsiin.
Useita tunteja kestäneen analyysi- ja mittausurakan lopuksi tulin puolivahingossa tsekanneeksi erikoisvalmisteisten kaiutinjohtojeni (kullattu 2x 2,5mm2/4,0mm2) kondista. Lienee turha mainita, että piuhan ideaali korkeus lattiapinnasta on 21-23 cm (riippuen tietenkin kuunteluhuoneen demppausasteesta). Yhtä kaikki, käydessäni juotoksia läpi havaitsin järkytyksekseni, että toinen johdoistahan oli silmiinpistävässä MAAKOSKETUKSESSA (olin onnettomasti hutiloinut päivittäistä piuhaimurointia tehdessäni), mikä takuuvarmasti voisi aiheuttaa lähes KUUROUTTAVAA hälyääntä – karkea aloittelijan virhe! Aikani sadateltuani nostin johdon kaikessa hiljaisuudessa takaisin kouruunsa ja sirinä hävisi saman tien.
Tämä tilanne ei tietenkään silloin paljoa naurattanut, mutta nyt jälkeenpäin olen sitä muistellessa joutunut hiukan hymyilemään. Errare humanum est!
Mutta hurtti huumori sikseen – sille on toki sijansa (esim. Kirkko & Kaupunki -lehden "Sakastissa nauretaan" -palsta kannattaa tsekata!), mutta se ei sovi vakavasti otettavaan kritiikkiin. Palatkaamme siis takaisin asiaan.
Tekstinsä puolesta Anssi Kelan kappale on juuri sitä samaa sekundaa mitä häneltä on totuttu kuulemaan. "Ulkona on vielä hämärää" hän laulaa aamutoimiensa ohessa. En tiedä minkälaisessa tynnyrissä Kela heräilee, mutta ainakin kun minä nousin tänä aamuna, niin ulkona oli täysin valoisaa! Hei haloo – nyt on kesä! Tällaisiin huolimattomuusvirheisiin ei enää tällä tasolla saisi sortua.
Instrumentaatiosta. Säveltäjämaestro tarpoo kohotahteja korostavine sähkökitaroineen umpihangessa ilman lumikenkiä – liian etuiskuinen poljento saa olon jälleen tuntumaan samalta kuin nujakoisi jalkapallokentän kokoisessa kehässä kääpiökasvuisen Amin Asikaisen kanssa. Plussaa kuitenkin rohkeasta sormipianon käytöstä n. 2:29:n kohdalla. Tosin ko. soittimen mikitykseen kannattaa kiinnittää tulevaisuudessa huomiota: laadukas stereopari (esim. Behringer) esiin ja kaikenmaailman "viisseiskat" takaisin laatikoihinsa ja palautuspostissa suoraan valmistajalle. Pieni perehtyminen etnomusikologiaan voisi tehdä Kelallekin hyvää ja varmistaa sen, ettei hän perinnesoittimia nauhoittaessaan enää nykypäivänä sortuisi vuoden 1959 kenttätaltiointien tasoiseen amatööriäänittelyyn. Läpi kappaleen soiva (oikeaan kaiuttimeen panoroitu) ambulanssin piinaava ujellus ei mielestäni tehokeinona toimi lainkaan, vaan aiheuttaa tarpeen rynnätä rauhoittumaan lähimmälle lääkekaapille.
Summa summarum: Kelan single on taas yksi esimerkki siitä, miten musiikkialalle pitäisi pikaisesti saada jonkinlaiset laatustandardit, joita alittavia levytyksiä ei saisi lainkaan julkaista. Luulisi päättäjienkin jo pikkuhiljaa heräävän ja tukkivan lainsäädännöstä tämän Anssi Kelan mentävän porsaanreiän. Meitä on kiusattu jo riittävän pitkään!
Toton sanoin:
Meet you all the way, meet you all the way, Rosanna yeah!
7.7.2009 19:55
Toivottavasti incogniton kirjoitus oli pelkkää satiiria ja ironiaa. Hermoromahdushan tuollaisesta pikkutarkasta säätelystä tulee. Nupit vaan kaakkoon ja suu kiinni ja antaa musiikin viedä :) Siinä olen kyllä samaa mieltä, että oikea levy on aina oikea levy, siitä pidän kiinni viimeiseen asti niin kauan kuin levyjä vielä tehdään! Incognito voisi itse tehdä parempaa musiikkia ja alkaa sitten esitellä tuotoksiaan. Hyvää kesän jatkoa nyt kuitenkin sekä Anssille että kyseiselle kirjoittajalle!
9.7.2009 8:38
Kyllä! Testify!
2.8.2009 19:39
Itse olisin normimasteroinnin sijasta kaiverruttanut levyn vinyylille ja ja tehnyt CD-masterin siitä, riittävän laadukkailla AD/DA-muuntimilla tehtynä lopputulos olisi ollut korville paljon lempeämpää ja lämpimämpää kuunneltavaa. Nykyajan suomalaisille masterointipajoille tyypillinen ylämiddle kummittelee tässäkin biisissä. Nummela-levyn kotidemojen tuhnuutta tulee ikävä!
Viimeksi kommentoitu