Keikkarapsa: Talvi on asennekysymys

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Talvi on asennekysymys -aamufestarit pe 19.02.2016 Narinkkatori, Helsinki

Olen tunnetusti valittanut siitä, että keikat monesti alkavat aivan liian myöhään. Soitto voisi hyvin soida jo seiskalta tai kasilta tai viimeistään ysiltä, miksi pitää aina aloittaa kymmeneltä, kahdeltatoista tai jopa puolen yön jälkeenkin? Noh, Radio Aalto yhteistyökumppaneineen vastasi valituksiini, sillä he järjestivät Helsingin keskustassa festarin, joka alkoi seitsemältä. Siis AAMUSEITSEMÄLTÄ. Arkiaamuna. Helmikuussa ulkona. Joo just. Mutta siis onhan minulla toki liukuva työaika ja onhan siellä Anssi Kela, joten pakkohan sinne on mennä, kun ilma on vain nollassa eikä edes sada kovin pahasti.

(Varoitus. Tämä keikkaraportti sisältää tuotesijoittelua.)

Tulin paikalle joskus seiskan jälkeen tsekatakseni tilanteen, ja aika aneemista siellä siihen aikaan vielä oli. Ensimmäinen artisti, Hovimuusikko Ilkka, aloittaisi 7:45 ja nyt lavan edessä oli vain puolen tusinaa Benjaminin (aamun viimeinen artisti, alaikäisten suosikki) fania ja muulla alueella oli lähinnä järkkäreitä ja Actimel-jukurtin mainostajia. Onnistuin hiippailemaan alueelle mainostajia vältellen, ja vasta kun viestittelin paikalle matkalla olevien kavereiden kanssa enkä ollut tarpeeksi tarkkana, yksi heistä kävi riemuissaan työntämässä minulle jukurttia.

Kitarakoteloa kantava Anssi Kela näkyi vilahtavan bäkkäritelttaan samoihin aikoihin kun Hovimuusikko Ilkka aloitti oman neljän biisin settinsä. Nämä hänen huumorisanoituksensa ovat enimmäkseen hauskoja ja hän on myös ihan ok esiintyjä, joten esitystä oli kiva seurata samalla kun tappelin aamun viileydessä totaalisesti hyytyneen kännykän kanssa ja houkuttelin sitä pysymään edes päällä. Ilkan setissä oli ainakin se Vain elämää -biisi ja parodia Sannin kappaleesta Me ei olla enää me (”Sulla alkoi tänään ne”).

Välijuonnossa oli jukurtin ja talviurheilun ylistystä, sitten kai kuunneltiin pikaisesti uutiset tai jotain ja Anssi Kela nousi lavalle klo 8:10. Eturivin olivat tehokkaasti vallanneet pienet Benjamin-fanit, joten me aikuisemmat asetuimme kakkosriviin. Mutta ne kaksi tyttöä siinä ihan keskellä, voi että ne osasivat laulaa mukana Anssinkin biiseissä ja kirkuivat todella antaumuksella joka biisin päälle, erinomaista omistautumista! Ja hatunnosto sille, että vaikka he olivat siinä pitämässä paikkoja Benjaminin takia, he kuuntelivat todella aktiivisesti kaikki muutkin esiintyjät päinvastoin kuin muutama muu Benjamin-fani, jotka juttelivat keskenään happaman näköisinä ja vain tappoivat aikaa omaa idoliaan odottaessa. Hyvä eturivi nostaa tunnelmaa aamukeikallakin.

Anssi aloitti settinsä Millalla ja jatkoi eturivin tytöille omistetulla Levottomalla tytöllä. Kolmas biisi oli Sannin 2080-luvulla ja viimeisenä soi 1972. Hyviä valintoja, sillä ne kaikki olivat vauhdikkaita kappaleita ja pääosalle yleisöstä taatusti tuttuja. Kun Anssi poistui lavalta bäkkäritelttaan, muutama nopea tyttö ryntäsi hakemaan häneltä nimmaria ja ottamaan kaverikuvia, joten me lampsimme sinne perässä kiittämään Anssia esityksestä. Lupasimme jäädä toiselle setille, ja toivoimme että Petri Ruusunen soitettaisiin.

Nyt alkoi tulla jo vähän vilu varpaille. Kun mietimme, pitäisikö mennä välillä sisälle Kampin kauppakeskukseen lämmittelemään, huomasimme että Anssi meni Radio Aallon asuntovaunustudiolle selvästi haastattelua varten, joten kyllä vielä tarkenee, mennään sen edustalle hengailemaan ja kuuntelemaan. Kesken haastattelun Ellinoora aloitti oman settinsä ja radion ääni hiljennettiin, mutta onneksi asuntovaunun sivulta löytyi vielä yksi päällä oleva kaiutin, joten nojailimme siihen haastattelun loppua kuunnellen samalla kun Ellinoora veti lavalla coveriversiota Pelle Miljoonan komeasta kappaleesta Olen kaunis. Harmittavasti se jäi vähän vähemmälle kuuntelulle, sillä se oli selvästi kovin esitys Ellinooran kolmen tai neljän kappaleen setistä. Samalla yritimme pitää yrmeällä mulkoilulla jukurtintyrkyttäjät tarpeeksi etäällä.

Anssin toinen setti alkoi klo 9:10, ja nyt ohjelmassa oli heti alkuun Petri Ruusunen -trilogia eli kappaleet Puistossa ja Petri Ruusunen. Jee, lopultakin kuulin sen livenä! Toimii näköjään oikein hyvin myös pelkän akustisen kitaran kanssa. Kolmas biisi oli kaksi sisarta, joka oli Anssin settiin kuuluneista kappaleista tuona aamuna ainoa, jonka aikana yleisössä oli selvästi ”mikä biisi tää on, en ole ikinä kuullutkaan” -tyyppistä hämmennystä. Yleisöäkin oli tässä vaiheessa kertynyt paikalle jo ihan kivasti ja ikähaitari oli todella laaja. Vielä Nummela komeine loppuvenytyksineen, ja Anssin keikka oli siinä. Hän livahti lavalta bäkkäritelttan niin nopeasti että kukaan ei tainnut ehtiä nimmaria kysymään, mutta nyt olikin jo korkea aika painella junalle ja duuniin. Strategisesti ahtaaseen paikkaan sijoittunut iloisesti virnuileva jukurtinjakelija sai vielä tyrkättyä Actimelit työmatkaevääksi.

Ohjelma

7:45 Hovimuusikko Ilkka
8:10 Anssi Kela
8:40 Ellinoora (ja säestäjä kitaran kanssa)
9:10 Anssi Kela
9:40 Benjamin

Anssin settilistat

Milla
Levoton tyttö
2080-luvulla (Sanni cover)
1972

Puistossa
Petri Ruusunen
Kaksi sisarta
Nummela

Kommentit

  1. Liisa, kiva kun kirjoittelet näitä raporttejasi, joita on aina mukava lukea. Hyvin kuvattu tuon aamun tunnelmat palelevia varpaita myöten. Petri Ruusunen -trilogia – siis trilogia; mitä tarkoitat? Eipä silti, kyllähän tarina edelleenkin voisi jatkua: miten Peten käy, selviääkö oikeasti kuiville, ja entä perhe? Petri Ruusunen -tarina-albumi tai biisi biisiltä? PS Oli hauska tavata; Nummelassa nähdään.

  2. No hyvä että edes joku jaksaa lukea mun jorinoitani! Tuo ”trilogia” taisi olla ihan vain Anssin vitsi (tai sitten hän ei ole erityisen hyvä laskemaan). Mutta onhan kyseessä oikeastaan trilogia, jos myös Rouva Ruusunen (jota ei tosin soitettu silloin aamukeikalla) lasketaan mukaan. Postasin muuten just mun ajatuksiani biisistä tuonne Petri Ruusunen -ketjuun, koska en kai ollut aikaisemmin piostannut tuota kirjoitusta tänne.

    Nummelan keikalla tavataan, jep! Mun kesäautoni ei taida vielä päästä pressun alta sille keikkareissulle, mutta voidaanhan me vaikka liftata sieltä pois jos julkisia ei enää liiku.

  3. Toki luetaan – aina! Trilogiasta vastasin toiseen kommenttiisi. Liftannut olenkin viimeksi 1980 Siinailla. Olisiko aika kokeilla, onko se erilaista Nummelassa? Ei varmaan ainakaan beduiini liftaa vieressämme eikä kameleita pyöri takanamme. Nähdään.

  4. Minäkin olen viimeksi liftannut joskus 1980-luvulla, joten on korkea aika harrastaa taas tällaista jaloa kulkumuotoa. Tai sitten jäädään paikan päälle tutustumaan Nummelan vilkkaaseen yöelämään ja tullaan vasta aamun ekalla bussilla takaisin pääkaupunkiseudulle!

  5. Liisa: klo 5:55 lähtee ensimmäinen. Olisikin sitten hienoa mennä suoraan sunnuntaiksi ystävän pikkupojan lapsenvahdiksi, mihin olen lupautunut 😉 No, vaikka tuossa ensi lauantai-illassa piilee riskejä ihan tarpeeksi ikäihmiselle, niin ei sellaista keikkamahdollisuutta voi kuitenkaan ohittaa, ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.