Forum 2002-2013

Mari 6.5.2012 20:21 Amarillo, Espoo. 5.5.2012 Taas vei tie Amarilloon! Ja tänään on vähän väsyttänyt... keikka oli varsinaisesti sunnuntain puolella. Eli tänään.

Toisin kuin joulukuun bändikeikalla, nyt Amarillon nettisivuilta löytyi tieto, että keikka-aika on klo 00.30-2.00. Tiesi henkisesti varautua odotteluun. Saavuin Espooseen aika tarkalleen 22:32 ja kun marssin portaat ylös Amarillon keikkakerrokseen, minua oli vastaanottamassa lipputiskin lisäksi stand-up-esitys. Esiintymislava oli tällä kertaa heti portaita vastapäätä. Sellainen reilu yhden hengen mentävä lava ikkunakulmauksessa. Ja siinä edessä istui tuoleillaan kansaa. Suunnistin tiskille tilaamaan viime kerralla hyväksi havaitun herkkulautasen ja vetäydyin hämärään pöytään. Kylläpä maistui ja sain ruokailla ihan rauhassa, väkeä ei ollut kovin paljon ja suurin osa oli keskittynyt stand-upin luo.

Se stand-up. Oikeasti. Järkyttävä. Siellä oli kolmen kollin "stand up club". Teen herroille palveluksen, enkä kirjoita heidän nimiään tähän. Varmaan normaalielämässä ihan siedettäviä kavereita. Yhden ehdin missata, kahdesta jouduin kärsimään. Jutut oli lähinnä sellaisia, joita huppelissa oleva itseään todella hauskana pitävä ääliö mieshenkilö kertoo baarissa, kun haluaa naurattaa naisia. Eturivistä kuului jopa räjähtäviä naurukohtauksia. Saatoin hymyillä kerran, se oli se viimeinen vitsi, kun tiesi että nyt tämä loppuu. Kello oli tuolloin noin 23.40.

Kun stand-upin loputtua hivuttauduin vapaalle tuolille istumaan, eturivistä todettiin, että "Ei me kyllä mitään Anssi Kelaa jäädä katsomaan!" ja mirjat lähtivät tuolit paukkuen. Seuraavassa hetkessä niitä tuoleja alettiinkin kerätä pois. Tehtiin tilaa artistille. Peilipallo vain pyöritti valopisaroita tyhjällä lattialla. Oli siellä yksi oranssi pilli ja tyhjä tupakka-aski, joita ehdin tuijotella aika kauan. Kun kello oli päässyt puoleen yöhön, nostin katseeni ja kas - levylaulaja oli materialisoitunut paikalle, suunnisti Martin-kotelo ja metallisalkku käsissään mustien verhojen taakse piilotetulle bäkkärille.

Vartin yli puolenyön Anssi palasi lavalle Martin kourassaan. Lyhyt soundcheck. Ja vielä vähän lisää odottelua. Lavan reunalle istumaan materialisoitui myös kaksi fania.

Tasan 00.30 Anssi marssi takahuoneesta lavalle. Kuulutti itsensä mikkiin. Ja katso - jostain materialisoitui myös yleisö! Lavan eteen tuli joku 3-4 metrin ihmismuuri. Siinä ei ollut hirmuisesti väkeä, mutta heti ekan biisin aikana kävi selväksi, että nämä tyypit olivat tosissaan tulleet fanittamaan Anssia. Yhteislaulu alkoi heti Kahdessa sisaressa ja Millan kohdalla hoilattiin jo reippahasti! Eturivissä nuori mies riisui paidan päältään ja pyöritti sitä ilmassa.

Niin, ekan biisin jälkeen Anssi kysyi yleisöltä, että mitäs sitten soitetaan. Perinteiseen tyyliin huudettiin ainakin Mmillaaaa, Puistossa, 1972 ja Nummela. Kaikkia hittejä ei artisti kuitenkaan suostunut soittamaan yhteen pötköön...

Anssilla oli lavalla nuottiteline, jossa oli noin viisi lunttilappua. Kolmen sisältö selvisi keikan kuluessa. Päällimmäisessä oli pienenä yllärinä Satulinna. Jos Anssi Kela versioi Jari Sillanpään hittikappaletta, se kuulostaa katu-uskottavina itseään pitävien mielestä takuulla pahemman luokan kidutukselta. Minä sen sijaan ostaisin levytetyn version vaikka heti! Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata, voisin valita sanan "jumalainen". :D Kuvitelkaa J. Karjalaisen karheantoteava laulutyyli, Anssille ehkä hitusen normaalia matalampi sävellaji, sekä yllätyskertoimesta huolimatta erittäin uskottava esitystapa. Vähemmästäkin tulee kuulijalle leveä ilahtunut hymy!

Toinen lunttilappucover oli yleisön toiveesta "joku herkkis", joten Anssi valikoi biisin, joka kuuluu kuulemma hänen top 5 -suosikkibiiseihinsä: I Want To Know What Love Is. Tykkäsin tämänkin tulkinnasta. Anssi vaan osaa. Nämä coverit meni tällä kertaa keikan parhaimmistoon!

Muitakin covereita tuli yleisön toiveista. Yhdessä vaiheessa Anssi uhosi, että "Mulla on pokkaa vetää mitä vaan!" Tästä lausunnosta seuraava biisi oli Wasted Years. Joku Tavastian ilmaiskeikalla ollut toivoi Holy Diveria, jonka Anssi vetäisi sillä ehdolla, että hänelle ei olla vihaisia, jos kaikki ei mene ihan nappiin. Kaunis se oli. Mukavan pehmeä kitaran sointi ilman plektraa.

Lopulta setissä päästiin kappaleisiin Puistossa ja Nummela, jonka jälkeen Anssi luonnollisesti liukeni lavalta pois. Taputus käynnistyi silmänräpäyksen kuluttua. Hurraus alkoi, kun Martinin kaula kurkisti verhojen välistä. Ja sitten Anssi tuli lavalle hörppimään vettä.

Kolmas lunttilapuista löytynyt cover oli jotain, mitä Anssi ei ollut ennen keikalla esittänyt. Päivällä oli kuulemma tullut sellainen fiilis, että tämä ois kiva vetää tänään. Queenin Don't Stop Me Now. Aika haasteellinen yhdistelmälle mies ja kitara. Mutta mukavan iloinen biisi, sopi hyvin tuohon saumaan, kun kaikilla oli hymy herkässä.

Encoreen pääsivät myös Aamu sekä toiveena esitetty Kaunotar ja basisti. Sitten oli tilaa enää yhdelle biisille. Alkoi jonkinasteinen kalabaliikki, sillä enemmistö halusi kuulla Millan. Anssi hymyili, että miten on mahdollista missata keikan alku, jos keikka alkaa puoli yhdeltä. Minä kiljahtelin muita mahdollisia biisejä, etenkin kun Anssi manasi, ettei keksi mitään, mitä soittaa. Valikoi sitten vähän Greensleevesiä näppäiltyään Rva Ruususen. Niin, lopulta Anssi soittikin vielä kaksi biisiä.

Näillä toivekonserttikeikoilla on sellainen hauska detalji kuin Anssin naaman kurtistumisen aste toivebiisien yhteydessä. :D Syvimmän rutun aiheutti Kaatuneiden muistolle. Ehkä siksi, ettei kukaan erehtynyt toivomaan esim. Tähtilaulua. Ehdotin myös, että toinen Milla voisi olla ruotsinlaivaversio. Artistin suunnalta kuului rutinaa. Milla oli sellainen soitanpa-vähän-erilailla-ja-lopussa-olen-hätähousu -versio. Buu. :D Mutta yleisöön se upposi täysillä, ekan kertsin yleisö sai laulaa kokonaan itse, kun lauluintoa tuntui olevan. Millan täytyy olla loistobiisi, kun se toimii kehnonakin versiona noin!

Tässä vielä biisilista:
1. Kaksi sisarta
2. Milla
3. Satulinna
4. Karhun elämää
5. Mikan faijan BMW
6. Holy Diver
7. 1972
8. I Want To Know What Love Is
9. Jennifer Aniston
10. Wasted Years
11. Puistossa
12. Nummela
-----------
13. Don't Stop Me Now
14. Aamu
15. Kaunotar ja basisti
16. Greensleeves-välisoitto
17. Rva Ruusunen
18. Milla

Soitto kesti klo 1.53:een, eli lähes 1,5 tuntia. Kelpo mitta keikalle tuohon yön aikaan! Keikan alussa ja lopussa Anssi ylisti upeaa täysikuuta. Ja muistutti, että käykäähän ihailemassa.

Keikan jälkeen artisti keräsi vilkkaasti kimpsunsa ja kampsunsa. Ulosmarssi pysähtyi tanssilattian ja portaiden välimaastoon, jossa oli vuorossa vimmattua kuvausta. Noin neljäsosa yleisöstä ikuisti Anssin yhteiskuviin. Anssi poseerasi vienosti hymyillen kuin vanha tekijä ja suttasi puumerkkejään käsivarsiin ja papereihin. Sitten hän astui soittimineen portaisiin ja poistui paikalta.

Julkisen liikenteen varassa olevaa haukotutti se tieto, että kello oli vähän yli kahden ja bussi menisi vasta puoli neljältä. Keikan aikana ei väsymyksestä ollut tietoakaan, mutta tässä vaiheessa alkoi hiukan unettaa. Ehdin selata useamman iltapäivälehden läpi, kun ei ollut parempaakaan ajankulua. Saapastelin ulkona vartin ja ihmettelin taivaanrantaa kohti valuvaa suurta kuumöllykkää. Bussin ikkunasta katsottuna se roikkui kauniisti meren päällä. Upea oli!

Sellainen pointti vielä tämän pitkän sepustuksen lopuksi, että vaikka Anssin olisi nähnyt livenä lukuisia kertoja, keikat jaksavat aina ilahduttaa. Vaikka siinä toisen Millan alkaessa tuntui, että "antakkee armoa", niin silti huomasin, että 1,5 h livesetti heitti huolet hiiteen ja hymyn huulille. Melkoinen taikatemppu! Kiitokset taikurille! Nyt jaksaa taas.