Forum 2002-2013
9.9.2012 18:08
Lilithin Virtaa-konsertti, The Circus, Helsinki, 8.9.2012
Halojaa! Heitänpä tänne muutaman sanan tuosta eilisestä The Circuksen härdellistä. En viitsi kirjoitella minnekään FB-sivulle, kun mielipide saattaa olla hiukan objektiivinen. Mutta onpa tämän yleisön edustajan mielipide.
Circuksessa en ole ikinä käynyt, ei vain ole sattunut mitään oleellista kohdalle siellä. Kelpo puitteet, oikein toimiva. Ehkä Nosturiin verrattava kookas ja ilmava tila. Anssin Logomon kommenteista sai jotenkin sellaisen kuvan, että tuo 25 euron tyyriihkö lippuhinta olisi vaikuttanut jotenkin vähentävästi yleisöön, mutta melkein petyin, koska paikalla oli valtava kööri yleisöä. Hyvä että sekaan mahtui. Joutui baaritiskilläkin jonottelemaan ainakin 10 minuuttia ja sen takia Jarkko Martikaisen aloitusosuus meni täysin ohi silmien ja korvienkin. Baaritiskillä odotellessa tuli sellainen olo, että minnekähän humppakeikalle sitä on tullut jouduttua, sen verran aikuista yleisö oli. Kenties se oli se lipun hinta, joka vaikutti näin?
Tuolla Logomon arviossa ollaan mun mielestä ihan oikeilla jäljillä kaiken suhteen. Siellä on kattavasti käsitelty myös esiintyjäjoukko ja biisit, Circuksen keikalla mentiin samoilla säädöillä. Joten en puutu siihen.
Yrjänä Sauroksen soittama Saurofoni oli hämmentävä kokemus. Kauempaa katsottuna näytti, että siinä soitetaan ilmakitaratyyliin koko bändiä, mutta myöhemmin selvisi, että oli siinä lavanreunassa joku siima jossain pulikassa kiinni. Tuolla tekstissä sanotaan, että se oli "sähköisesti vahvistettu pianonkieli". Myöhemmin Herra Ylppö naureskeli, että sitä on kuulemma soitettu myös katusoittajana ja mitä siitäkin seuraa.
Herra Ylppö on kyllä hyvä. Olen kuullut häntä muutamaan kertaan livenä ja joka kerta jää sellainen olo, että tämä tyyppi osaa. Vaikea eritellä tarkemmin, mistä moinen johtuu. Ehkä se on jotain sellaista, että osaa olla ihan oma itsensä lavalla. A.W. Yrjänää kuulin nyt ekaa kertaa livenä, hänellä on ihan oma tyylinsä, joka tulee varmaankin sanoituksista. Se on vähän kuin runonlaulantaa. Edellä mainitut esittivät yhdessä Ylpön uuden Peloton enkeli -kappaleen. Yleisesti ottaen parasta antia koko keikalla oli tällaiset yhteisjutut, joissa 1+1 on enemmän kuin 2. Kauko Röyhkä sai kunnon aplodit lavalle saapuessaan, sillä oli sellaiset itsevarmat elkeet. Onnistuin Röyhkän aikana livahtamaan eturiviin, josta oli hyvä odotella Anssin saapumista lavalle. Logomossa hän kuulemma esiintyi joukon viimeisenä, joten tiesin odottaa Circuksessa käyvän samoin.
Kauko Röyhkän jälkeen lavalle jäi isot saappaat, joita Anssi saapui täyttämään mustassa pikkutakissa, entistäkin pidemmissä hiuksissa (!) ja mustaa Gretsch Country Clubia kantaen. (Nk. löysäilykitara mun mielestä - verrattuna punaiseen rock-Gretschiin.) Yhdisti kitaransa piuhalla siihen tuttuun puiseen laatikkoon. Aloitti Joella, koska konsertin nimi on Virtaa. :) Niin anssimaista. Hyvä veto, sitä biisiä on soitettu aika vähän. Ja jotenkin Anssin kitaransoitto toi ihan uutta virtaa lavalle. Tai sitten se oli vain omassa päässäni. Olihan siellä nyt hyvänen aika iso bändi taustalla (7 henkeä?), kertakaikkisen paras Mikko Kaakkurinniemi rummuissa, Tommi Viksten kitarassa ja parit torvet kaupan päälle.
Joki oli lämmittelyä. Anssi vetäisi kitarastaan parit äänet, joiden vire enteili minusta jotain todella lupaavaa. Anssi näytti valmistautuvan jonkinlaiseen kitarasotaan itsensä kanssa. Kiljahtelinkin jo innokkaasti ennen kuin oli mitään varmaa käsitystä, mihin intro johtaa. Sitten Anssi huudahti: "Ruttopuistossa haisee!" Oujee! :D Jossain vaiheessa pahaenteinen intro kääntyi kauniiksi Rakkaus on murhaa -poljennoksi ja Bulevardin vaahterat alkoi vihertää... Kertsissä tuutattiin torvien kera. Ja se muka-löysäilykitara ja se pitkä letti saivat melkoista kyytiä, kun Anssi keekoili lavan reunalla leveässä haara-asennossa. ROM >>>>>>>>>>>>>>> kaikki muu! (Nuo on suurempi kuin -merkkejä!) Parhautta!
Sitten tuli Nummela, jonka bändi osasi soittaa yllättävän samaan tahtiin kuin oma bändi, vaikka huuliharppukin oli ulkoistettu bändille. Ihan kuin olisivat kuunnelleet salaa Anssin live-esiintymisiä etukäteen. Epäilemättä nopeasti oppiva bändi tämä. Sitten kaikki katosivat lavalta ja yleisö halusi lisää.
Encorena tuli nelihenkisesti (Anssi, Kikke, Jarkko, Aki) esitetty CMX-biisi Pelasta maailma. Kokoonpanolle oli keksitty joku hassu nimikin, jota en enää muista. Sitten rokattiin Huda Hudaa koko jengillä niin että oksat pois. Lavan naisväki kiehnäsi "ihmeellisen Anssi Kelan" kimpussa - Kikke antoi pusun ja Mariska ryömi jalkojen välistä. :) Lopuksi poppoo kumarsi kahteen otteeseen ja siinä taisi olla yhteensä jotain kuusitoista henkeä. Juuri ja juuri lavan pituus riitti, että kaikki mahtuivat riviin.
Circuksessa en ole ikinä käynyt, ei vain ole sattunut mitään oleellista kohdalle siellä. Kelpo puitteet, oikein toimiva. Ehkä Nosturiin verrattava kookas ja ilmava tila. Anssin Logomon kommenteista sai jotenkin sellaisen kuvan, että tuo 25 euron tyyriihkö lippuhinta olisi vaikuttanut jotenkin vähentävästi yleisöön, mutta melkein petyin, koska paikalla oli valtava kööri yleisöä. Hyvä että sekaan mahtui. Joutui baaritiskilläkin jonottelemaan ainakin 10 minuuttia ja sen takia Jarkko Martikaisen aloitusosuus meni täysin ohi silmien ja korvienkin. Baaritiskillä odotellessa tuli sellainen olo, että minnekähän humppakeikalle sitä on tullut jouduttua, sen verran aikuista yleisö oli. Kenties se oli se lipun hinta, joka vaikutti näin?
Tuolla Logomon arviossa ollaan mun mielestä ihan oikeilla jäljillä kaiken suhteen. Siellä on kattavasti käsitelty myös esiintyjäjoukko ja biisit, Circuksen keikalla mentiin samoilla säädöillä. Joten en puutu siihen.
Yrjänä Sauroksen soittama Saurofoni oli hämmentävä kokemus. Kauempaa katsottuna näytti, että siinä soitetaan ilmakitaratyyliin koko bändiä, mutta myöhemmin selvisi, että oli siinä lavanreunassa joku siima jossain pulikassa kiinni. Tuolla tekstissä sanotaan, että se oli "sähköisesti vahvistettu pianonkieli". Myöhemmin Herra Ylppö naureskeli, että sitä on kuulemma soitettu myös katusoittajana ja mitä siitäkin seuraa.
Herra Ylppö on kyllä hyvä. Olen kuullut häntä muutamaan kertaan livenä ja joka kerta jää sellainen olo, että tämä tyyppi osaa. Vaikea eritellä tarkemmin, mistä moinen johtuu. Ehkä se on jotain sellaista, että osaa olla ihan oma itsensä lavalla. A.W. Yrjänää kuulin nyt ekaa kertaa livenä, hänellä on ihan oma tyylinsä, joka tulee varmaankin sanoituksista. Se on vähän kuin runonlaulantaa. Edellä mainitut esittivät yhdessä Ylpön uuden Peloton enkeli -kappaleen. Yleisesti ottaen parasta antia koko keikalla oli tällaiset yhteisjutut, joissa 1+1 on enemmän kuin 2. Kauko Röyhkä sai kunnon aplodit lavalle saapuessaan, sillä oli sellaiset itsevarmat elkeet. Onnistuin Röyhkän aikana livahtamaan eturiviin, josta oli hyvä odotella Anssin saapumista lavalle. Logomossa hän kuulemma esiintyi joukon viimeisenä, joten tiesin odottaa Circuksessa käyvän samoin.
Kauko Röyhkän jälkeen lavalle jäi isot saappaat, joita Anssi saapui täyttämään mustassa pikkutakissa, entistäkin pidemmissä hiuksissa (!) ja mustaa Gretsch Country Clubia kantaen. (Nk. löysäilykitara mun mielestä - verrattuna punaiseen rock-Gretschiin.) Yhdisti kitaransa piuhalla siihen tuttuun puiseen laatikkoon. Aloitti Joella, koska konsertin nimi on Virtaa. :) Niin anssimaista. Hyvä veto, sitä biisiä on soitettu aika vähän. Ja jotenkin Anssin kitaransoitto toi ihan uutta virtaa lavalle. Tai sitten se oli vain omassa päässäni. Olihan siellä nyt hyvänen aika iso bändi taustalla (7 henkeä?), kertakaikkisen paras Mikko Kaakkurinniemi rummuissa, Tommi Viksten kitarassa ja parit torvet kaupan päälle.
Joki oli lämmittelyä. Anssi vetäisi kitarastaan parit äänet, joiden vire enteili minusta jotain todella lupaavaa. Anssi näytti valmistautuvan jonkinlaiseen kitarasotaan itsensä kanssa. Kiljahtelinkin jo innokkaasti ennen kuin oli mitään varmaa käsitystä, mihin intro johtaa. Sitten Anssi huudahti: "Ruttopuistossa haisee!" Oujee! :D Jossain vaiheessa pahaenteinen intro kääntyi kauniiksi Rakkaus on murhaa -poljennoksi ja Bulevardin vaahterat alkoi vihertää... Kertsissä tuutattiin torvien kera. Ja se muka-löysäilykitara ja se pitkä letti saivat melkoista kyytiä, kun Anssi keekoili lavan reunalla leveässä haara-asennossa. ROM >>>>>>>>>>>>>>> kaikki muu! (Nuo on suurempi kuin -merkkejä!) Parhautta!
Sitten tuli Nummela, jonka bändi osasi soittaa yllättävän samaan tahtiin kuin oma bändi, vaikka huuliharppukin oli ulkoistettu bändille. Ihan kuin olisivat kuunnelleet salaa Anssin live-esiintymisiä etukäteen. Epäilemättä nopeasti oppiva bändi tämä. Sitten kaikki katosivat lavalta ja yleisö halusi lisää.
Encorena tuli nelihenkisesti (Anssi, Kikke, Jarkko, Aki) esitetty CMX-biisi Pelasta maailma. Kokoonpanolle oli keksitty joku hassu nimikin, jota en enää muista. Sitten rokattiin Huda Hudaa koko jengillä niin että oksat pois. Lavan naisväki kiehnäsi "ihmeellisen Anssi Kelan" kimpussa - Kikke antoi pusun ja Mariska ryömi jalkojen välistä. :) Lopuksi poppoo kumarsi kahteen otteeseen ja siinä taisi olla yhteensä jotain kuusitoista henkeä. Juuri ja juuri lavan pituus riitti, että kaikki mahtuivat riviin.
Viimeksi kommentoitu