Forum 2002-2013
23.2.2013 18:33
Silkkiklubi Tikkurilassa 22.2.2013
Perjantai-iltana 22.2.2013 Tikkurilassa satoi hiljalleen lunta, kun saavuin punatiilitalon luokse, jonka kyljessä punaiset valomainokset hehkuttivat "Silkkisalia". Tauluille oli niitattu ainakin kolme mustavalkokuvaa Anssin karvakuontalosta, alla ilmoitettiin oven avautuvan klo 19. Kahtakymmentä minuuttia ennen oli vielä todella hiljaista. Sisältä kuului etäistä musiikin jytinää. Mutta sitten jostain alkoi ilmaantua ihmisiä, jotka jonoutuivat lukitun oven eteen. Oven avaaja saapui lopulta ja päivitteli, että täällähän on ihan kunnolla jonoa, toivotti kaikki tervetulleeksi. Jono jatkuikin sitten vaikka kuinka kauan. Koko 130 hengen tila myytiin loppuun, väkeä istui riveittäin nousevan katsomon joka penkillä, lavan vieressä pyöreissä pöydissä, niiden takana ylätuhdoilla ja seisomakatsomossa. Joku räsäytti ruuhkassa lampunkin katosta rikki.
Muistutus keikoille: jos haluat Anssin keikalla parhaalle paikalle, valtaa se heti, muuten joku muu valtaa. Eturivissä oli miinuksena vain vessakävijöiden reitille joutuminen. Tämän seuraukset koettiin Kanervan puolituntisen lämppärisetin jälkeisellä tauolla, kun vessojen eteen muodostui enemmänkin jonoa ja joku tyrmäsi käsilaukullaan täyden jaffani pitkin lavaa. Lähdin tyhjän tuopin kera kahvion puolelle ja sain uuden juoman sekä nipun käsipaperia, jolla sitten miksaajan kanssa kuivasimme lavan mukavaksi artistin tepastella. Taas uusi keikkaelämys. :)
Anssi nousi lavalle Martin-kitaroineen aika tarkalleen yhdeksältä (ja soitti noin 1h 45 min). Kanerva oli kertonut, että takahuoneesta häntä pyydettiin kehumaan tulevan esiintyjän komeutta ja Anssi nauratti yleisöä lavalle päästyään, että nuo kehut ei ehkä tulleet nyt ihan sydämestä kuten oli tarkoitus. Kahden biisin jälkeen tapahtui perinteiset: ei biisilistaa, biisejä saa toivoa. Anssi heitteli aina väliin omia biisi-ideoitaan. Setistä tuli tällainen:
1. Hey Hey My My
2. Milla
3. Mikan faijan BMW
4. Aamu
5. Karhun elämää
6. Kaksi sisarta
7. Murhaballadi
8. Levoton tyttö (kantaesitys)
9. Parasta aikaa
10. Boys of Summer
11. 1972
12. Rakkaus on murhaa
13. Sormus
14. Puistossa
15. Nummela
----------
16. Paranoid (pätkä)
17. Miten sydämet toimii
18. Kevät tulee (uuden version kantaesitys)
19. Älä mene pois
Yleisö oli alusta saakka lämminhenkisesti mukana, toiveet ja yhteislaulut irtosivat vaivatta. Tähän väliin on mainittava, että moni haki jo ennen lämppäriä naulakolta itselleen huivia lämmikkeeksi, sillä entinen silkkitehdas ei ollut kovin lämmin. (Huoneen keskellä oli uuni lämmitystä varten - ei ollut toiminnassa.) Anssi hauskuutti yleisöä spiikkaamalla johonkin väliin: "Tiiättekö mitä on olla kaukaa viisas? Mä riisuin tuol takahuoneessa pitkät kalsarit. Tää keikka ois ollut ihan toisenlainen muuten." :) Penkkirivilläni joku toivoi, että olisi itse ottanut ne pitkät kalsarit mukaansa.
Toivebiiseinä huudeltiin alkuun perinteisiä bemareita, nummeloita ja sisaria, mutta myös uusia biisejä alettiin hinkua keikan edetessä. Kun takariveistä pari miesääntä yhtyi Levoton tyttö -huuteluuni, Anssi vihdoin myöntyi. Selvästi puntti tutisi vähäsen. Anssi selitteli, että hän ei miettinyt biisiä tehdessään ollenkaan sitä, miten se luonnistuu tällaiseen mies-ja-kitara-tilanteeseen, johon se kuitenkin jossain vaiheessa tulisi päätymään. Ei kuulemma ole oikein helppo. Yleisö kannusti. Anssi tempaisi hermostuksissaan huomattavasti levytettyä versiota nopeamman kitarajumpan, mutta selvitti sen kunnialla. Lisästressiä lienee tuonut se, että lämppäritauon aikana takahuoneeseen livahtanut maikkarin tv-kameramies sihtaili uuden biisin kantaesitystä siitä uunin kulmalta. Itseäni ilahdutti se, kun kitara hiljeni kauniissa kohdassa "mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks, ja sitä ei saa särkeä", niin jumantsuikka, yleisö lauloi mukana! Tuli sellaiset mukavat "onko tässä uusi Puistossa?"-tunnelmat. Biisin loputtua Anssi totesi, että note to self: ensi kerralla vähän hitaammin.
Edellisestä tuli mieleen se Puistossa-esitys, joka kuultiin vasta setin loppupuolella. Jos olisin nopeampi käyttämään kameraa, olisin saanut huikean suloisen (kyllä!) kuvan siinä kohdassa, kun Anssi laulaa "ja hetken he ovat..." ja sitten pitää tauon. Yleisöstä kuului hiukan yllättäen vieno laulu: "Legendaaa." Sillä hetkellä Anssin naamalle livahti leveä onnellinen hymy, ujosti kitaran kaulaa kohti suunnattuna. Tuolta näyttää levylaulaja, joka nauttii työstään!
Toiseksi kantaesitykseksi saatiin cover, jota Anssi oli keksinyt pari päivää sitten alkaa tapailemaan. "Tää on slovari, tulee aika hiljaa." Lunttilapun kanssa esitetty Boys of Summer oli mukavasti keveänrouheaa kuultavaa ja sai kunnon aplodit. Anssi lupasi vielä petrata sitä jatkossa.
Parasta aikaa - tulevan levyn päättävä biisi - sai myös pitkän esittelyspiikin siitä, miten hetkeen tarttuminen on yllättävän vaikeaa, ettei haikaile menneeseen tai tulevaan. Biisi kertoo kuulemma omakohtaisista kokemuksista, ainakin jossain määrin. Ja että juuri täällä Tikkurilassa on nyt niin mahtavaa. (Kyllä, oli se!)
Hatunnosto Anssille siitä, että tarttui Sormus-haasteeseen. Biisiä toivottiin eri puolilta katsomoa ja Anssi myöntyi lopulta epäillen, ettei välttämättä selvitä tätä kunnialla. Näin jo mielessäni sen, miten taannoinen Tikkurilan Tulisuudelman versio toistaa itsensä: Anssi esittää kolme kertaa ensimmäisen säkeistön, kun on unohtanut muut... Mutta vautsivau - kaikki lyriikat tulivat kohdilleen! Ei muuten hassumpi biisi tuokaan.
Murhiksessa kaikki lyriikat ei tulleet ihan suoraan kovalevyltä, mutta kitaransoitto oli sitäkin maukkaampaa. En ole kitaristi, niin en valitettavasti osaa kuvailla, mitä soolossa tapahtui, mutta Martinista lähti maaniseksi luokiteltavia ääniä. Anssi kai veteli sointuoppeja reilusti uusiksi. Lavalle puhallettu savu ja punavihreät valot korostivat tunnelmaa. Pirunsarvet loppuun.
Äänekkäiden taputusten ansiosta saadussa encoressa kuultiin vielä pari uutta biisiä, kun niitä kerran toivottiin. Hyvä-hyvä! Encore alkoi kuitenkin "Paranoid"-huudolla, joten Anssi vetäisi pätkän sitä alkuun. Sitten lähti "Miten sydämet toimii?" jonka Anssi polkaisi käyntiin tiiviillä spiikillä: "Perustuu tositapahtumiin!" Ilahdutti suunnattomasti, että ainakin näin livenä Anssi soitti sen nopeammin kuin aiemmin livenä on kuultu. Ei laahannut yhtään vaan kuulosti ihan hitiltä! Siinä on äärettömän hyvä ja tarttuva kertsi. Taattua anssikela-laatua! Toivottavasti levylläkin on tällainen nopsempi versio.
Lopuksi yleisöä hemmoteltiin vielä yhdellä kantaesityksellä. Kevät tulee. Jesss! Anssi kertoi biisin koko syntytarinan, miten hän laukkasi NRJ:llä kahden huoneen välillä ja kirjoitti kolmessa tunnissa biisin sillä aikaa kun radiossa soitettiin "hit music only". Kuulemma hänen kovimpia suorituksiaan ikinä. Nyt biisistä on kuitenkin uusien säkeistöjen myötä tullut yhteiskunnallisempi. Kertsi on pysynyt originaalina. Kuuntelin korvat hörössä uutta versiota, koska NRJ:stä lähtien olen pitänyt kappaleesta. Ensivaikutelma oli se, että uudet lyriikat ovat sanoituksena yksinkertaisemmat, mutta kätkevät taakseen suuremman tarinan. En osaa sanoa, onko se parempi vai huonompi, mutta se on todellisempi. Erityisesti minua kosketti jostain täysin mystisestä syystä toisen kertsin avauslaini: "Kevät tulee, ei oo rahaa tupakkaan". Voiko asioita ytimekkäämmin sanoa? Pelkästään noista kuudesta sanasta avautuu melkoinen episodi.
Viimeisenä hitaana herkisteltiin vielä Älä mene pois -biisiä, jonka loppuun Anssi toivotti hyvää yötä. Todella symppis päätös sympaattiselle keikalle.
Anssi oli kertonut raahanneensa repussaan paikalle kaikki kotoaan löytyneet 15 kappaletta Matkamuistoja-kirjaa, mikä oli kuulemma yllättävän painava lasti. Artistin toive toteutui, kaikkia ei tarvinnut kantaa takaisin. Kirjoja taisi jäädä kolme. Anssi tuli signeeraamaan opuksensa ja tervehtimään tyytyväistä yleisöä. Nimmarijono oli ainakin tuplasti pidempi kuin vessajono pisimmillään, mikä oli melkoinen saavutus. Sain lopulta selvyyden siihenkin mieltä kaihertaneeseen kysymykseen, että millainen keikasta olisi tullut niiden pitkien kalsareiden kanssa. "Tukalampi." :) Hyvä siis näin.
Muistutus keikoille: jos haluat Anssin keikalla parhaalle paikalle, valtaa se heti, muuten joku muu valtaa. Eturivissä oli miinuksena vain vessakävijöiden reitille joutuminen. Tämän seuraukset koettiin Kanervan puolituntisen lämppärisetin jälkeisellä tauolla, kun vessojen eteen muodostui enemmänkin jonoa ja joku tyrmäsi käsilaukullaan täyden jaffani pitkin lavaa. Lähdin tyhjän tuopin kera kahvion puolelle ja sain uuden juoman sekä nipun käsipaperia, jolla sitten miksaajan kanssa kuivasimme lavan mukavaksi artistin tepastella. Taas uusi keikkaelämys. :)
Anssi nousi lavalle Martin-kitaroineen aika tarkalleen yhdeksältä (ja soitti noin 1h 45 min). Kanerva oli kertonut, että takahuoneesta häntä pyydettiin kehumaan tulevan esiintyjän komeutta ja Anssi nauratti yleisöä lavalle päästyään, että nuo kehut ei ehkä tulleet nyt ihan sydämestä kuten oli tarkoitus. Kahden biisin jälkeen tapahtui perinteiset: ei biisilistaa, biisejä saa toivoa. Anssi heitteli aina väliin omia biisi-ideoitaan. Setistä tuli tällainen:
1. Hey Hey My My
2. Milla
3. Mikan faijan BMW
4. Aamu
5. Karhun elämää
6. Kaksi sisarta
7. Murhaballadi
8. Levoton tyttö (kantaesitys)
9. Parasta aikaa
10. Boys of Summer
11. 1972
12. Rakkaus on murhaa
13. Sormus
14. Puistossa
15. Nummela
----------
16. Paranoid (pätkä)
17. Miten sydämet toimii
18. Kevät tulee (uuden version kantaesitys)
19. Älä mene pois
Yleisö oli alusta saakka lämminhenkisesti mukana, toiveet ja yhteislaulut irtosivat vaivatta. Tähän väliin on mainittava, että moni haki jo ennen lämppäriä naulakolta itselleen huivia lämmikkeeksi, sillä entinen silkkitehdas ei ollut kovin lämmin. (Huoneen keskellä oli uuni lämmitystä varten - ei ollut toiminnassa.) Anssi hauskuutti yleisöä spiikkaamalla johonkin väliin: "Tiiättekö mitä on olla kaukaa viisas? Mä riisuin tuol takahuoneessa pitkät kalsarit. Tää keikka ois ollut ihan toisenlainen muuten." :) Penkkirivilläni joku toivoi, että olisi itse ottanut ne pitkät kalsarit mukaansa.
Toivebiiseinä huudeltiin alkuun perinteisiä bemareita, nummeloita ja sisaria, mutta myös uusia biisejä alettiin hinkua keikan edetessä. Kun takariveistä pari miesääntä yhtyi Levoton tyttö -huuteluuni, Anssi vihdoin myöntyi. Selvästi puntti tutisi vähäsen. Anssi selitteli, että hän ei miettinyt biisiä tehdessään ollenkaan sitä, miten se luonnistuu tällaiseen mies-ja-kitara-tilanteeseen, johon se kuitenkin jossain vaiheessa tulisi päätymään. Ei kuulemma ole oikein helppo. Yleisö kannusti. Anssi tempaisi hermostuksissaan huomattavasti levytettyä versiota nopeamman kitarajumpan, mutta selvitti sen kunnialla. Lisästressiä lienee tuonut se, että lämppäritauon aikana takahuoneeseen livahtanut maikkarin tv-kameramies sihtaili uuden biisin kantaesitystä siitä uunin kulmalta. Itseäni ilahdutti se, kun kitara hiljeni kauniissa kohdassa "mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks, ja sitä ei saa särkeä", niin jumantsuikka, yleisö lauloi mukana! Tuli sellaiset mukavat "onko tässä uusi Puistossa?"-tunnelmat. Biisin loputtua Anssi totesi, että note to self: ensi kerralla vähän hitaammin.
Edellisestä tuli mieleen se Puistossa-esitys, joka kuultiin vasta setin loppupuolella. Jos olisin nopeampi käyttämään kameraa, olisin saanut huikean suloisen (kyllä!) kuvan siinä kohdassa, kun Anssi laulaa "ja hetken he ovat..." ja sitten pitää tauon. Yleisöstä kuului hiukan yllättäen vieno laulu: "Legendaaa." Sillä hetkellä Anssin naamalle livahti leveä onnellinen hymy, ujosti kitaran kaulaa kohti suunnattuna. Tuolta näyttää levylaulaja, joka nauttii työstään!
Toiseksi kantaesitykseksi saatiin cover, jota Anssi oli keksinyt pari päivää sitten alkaa tapailemaan. "Tää on slovari, tulee aika hiljaa." Lunttilapun kanssa esitetty Boys of Summer oli mukavasti keveänrouheaa kuultavaa ja sai kunnon aplodit. Anssi lupasi vielä petrata sitä jatkossa.
Parasta aikaa - tulevan levyn päättävä biisi - sai myös pitkän esittelyspiikin siitä, miten hetkeen tarttuminen on yllättävän vaikeaa, ettei haikaile menneeseen tai tulevaan. Biisi kertoo kuulemma omakohtaisista kokemuksista, ainakin jossain määrin. Ja että juuri täällä Tikkurilassa on nyt niin mahtavaa. (Kyllä, oli se!)
Hatunnosto Anssille siitä, että tarttui Sormus-haasteeseen. Biisiä toivottiin eri puolilta katsomoa ja Anssi myöntyi lopulta epäillen, ettei välttämättä selvitä tätä kunnialla. Näin jo mielessäni sen, miten taannoinen Tikkurilan Tulisuudelman versio toistaa itsensä: Anssi esittää kolme kertaa ensimmäisen säkeistön, kun on unohtanut muut... Mutta vautsivau - kaikki lyriikat tulivat kohdilleen! Ei muuten hassumpi biisi tuokaan.
Murhiksessa kaikki lyriikat ei tulleet ihan suoraan kovalevyltä, mutta kitaransoitto oli sitäkin maukkaampaa. En ole kitaristi, niin en valitettavasti osaa kuvailla, mitä soolossa tapahtui, mutta Martinista lähti maaniseksi luokiteltavia ääniä. Anssi kai veteli sointuoppeja reilusti uusiksi. Lavalle puhallettu savu ja punavihreät valot korostivat tunnelmaa. Pirunsarvet loppuun.
Äänekkäiden taputusten ansiosta saadussa encoressa kuultiin vielä pari uutta biisiä, kun niitä kerran toivottiin. Hyvä-hyvä! Encore alkoi kuitenkin "Paranoid"-huudolla, joten Anssi vetäisi pätkän sitä alkuun. Sitten lähti "Miten sydämet toimii?" jonka Anssi polkaisi käyntiin tiiviillä spiikillä: "Perustuu tositapahtumiin!" Ilahdutti suunnattomasti, että ainakin näin livenä Anssi soitti sen nopeammin kuin aiemmin livenä on kuultu. Ei laahannut yhtään vaan kuulosti ihan hitiltä! Siinä on äärettömän hyvä ja tarttuva kertsi. Taattua anssikela-laatua! Toivottavasti levylläkin on tällainen nopsempi versio.
Lopuksi yleisöä hemmoteltiin vielä yhdellä kantaesityksellä. Kevät tulee. Jesss! Anssi kertoi biisin koko syntytarinan, miten hän laukkasi NRJ:llä kahden huoneen välillä ja kirjoitti kolmessa tunnissa biisin sillä aikaa kun radiossa soitettiin "hit music only". Kuulemma hänen kovimpia suorituksiaan ikinä. Nyt biisistä on kuitenkin uusien säkeistöjen myötä tullut yhteiskunnallisempi. Kertsi on pysynyt originaalina. Kuuntelin korvat hörössä uutta versiota, koska NRJ:stä lähtien olen pitänyt kappaleesta. Ensivaikutelma oli se, että uudet lyriikat ovat sanoituksena yksinkertaisemmat, mutta kätkevät taakseen suuremman tarinan. En osaa sanoa, onko se parempi vai huonompi, mutta se on todellisempi. Erityisesti minua kosketti jostain täysin mystisestä syystä toisen kertsin avauslaini: "Kevät tulee, ei oo rahaa tupakkaan". Voiko asioita ytimekkäämmin sanoa? Pelkästään noista kuudesta sanasta avautuu melkoinen episodi.
Viimeisenä hitaana herkisteltiin vielä Älä mene pois -biisiä, jonka loppuun Anssi toivotti hyvää yötä. Todella symppis päätös sympaattiselle keikalle.
Anssi oli kertonut raahanneensa repussaan paikalle kaikki kotoaan löytyneet 15 kappaletta Matkamuistoja-kirjaa, mikä oli kuulemma yllättävän painava lasti. Artistin toive toteutui, kaikkia ei tarvinnut kantaa takaisin. Kirjoja taisi jäädä kolme. Anssi tuli signeeraamaan opuksensa ja tervehtimään tyytyväistä yleisöä. Nimmarijono oli ainakin tuplasti pidempi kuin vessajono pisimmillään, mikä oli melkoinen saavutus. Sain lopulta selvyyden siihenkin mieltä kaihertaneeseen kysymykseen, että millainen keikasta olisi tullut niiden pitkien kalsareiden kanssa. "Tukalampi." :) Hyvä siis näin.
Viimeksi kommentoitu