Forum 2002-2013
23.3.2013 9:02
Arvioni Anssi Kela -albumista
Eilen Levykauppa Äx:ssä todettiin, että foorumi kaipaa tällaista kommenttiraitaa omien ja kriitikoiden arvioiden keräilyyn, joten perustetaan sellainen.
Itse en ole vielä pistänyt levyä soittimeen, joten omaa kommenttia en vielä osaa kirjoittaa. Sen osaan kuitenkin sanoa (ja Anssille eilen kerroinkin), kun levykaupan ämyreistä tunnistin biisin Maitohapoilla. Senhän piti määritellä 30 sekunnissa se, mitä pitää koko levystä. Arvioni oli: "Tämä on Anssi. Anssi on hullu. :)" Näitäkin ensireaktioita olisi hauska kuulla teiltä lisää.
Ja tässä kokoelmaa arvioista:
NRGM, Niko Peltonen, 22.3.2013, pisteitä 84
http://www.nrgm.fi/kritiikit/anssi-kela-st/
"Anssi Kelan viides levy on oppikirjaesimerkki siitä, mihin kaikkeen uskallus ja oman visionsa kuunteleminen voivat suvereeniin osaamiseen yhdistyessään kyetä. Olen ihan saatanan onnellinen Kelan puolesta."
Keskisuomalainen, Aki Lehti, 23.3.2013, 5 tähteä
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/levyt ... la/1309976
"Eipä tule mieleen ketään muuta kenellä olisi pokkaa tehdä tällaista musiikkia suomeksi vuonna 2013."
Rumba 3/2013, Akseli Hiltunen, 3 tähteä
"Soundiuudistus toimii: Anssi Kela ei ole kuulostanut näin raikkaalta sitten Nummela-debyyttinsä (2000). Levyä vaivaavat silti samat ongelmat kuin edeltäjiään, ja täyteraitojakin löytyy."
Lue kokonaan.
Helsingin Sanomat, Tero Salonen, 21.3.2013, 3 tähteä
http://www.hs.fi/arviot/Levy/Uutuuslevy ... 3833946136
"Lopputulos on myös rytmikkään sielukas ja sydäntä lämmittävä. Tämä levy pelastaa Anssi Kelan uran."
Toistaiseksi ehkä eniten hilpeyttä on herättänyt Metro-lehden arvio levystä, joka alla kokoinaisuudessaan:
Metro (Weekend), Ismo Uusitupa, 22.3.2013, 3 tähteä
"Pitäisi lailla kieltää, että albumeja ei saa julkaista pelkästään artistin nimellä... Tällä kertaa nimettömyyttä varmaan perustellaan muun muassa sillä, että Anssi Kela myös soittaa kaikkia instrumentteja - todellinen soololevy siis. Tarjolla on Kelan hittiaikojen tyylisiä biisejä - eräänlaista aikuispoppia, jota pieninä annoksina jaksaa kuunnella. Levyn kansi on melkein kuin Joy Divisionin Unknown Pleasures."
Itse en ole vielä pistänyt levyä soittimeen, joten omaa kommenttia en vielä osaa kirjoittaa. Sen osaan kuitenkin sanoa (ja Anssille eilen kerroinkin), kun levykaupan ämyreistä tunnistin biisin Maitohapoilla. Senhän piti määritellä 30 sekunnissa se, mitä pitää koko levystä. Arvioni oli: "Tämä on Anssi. Anssi on hullu. :)" Näitäkin ensireaktioita olisi hauska kuulla teiltä lisää.
Ja tässä kokoelmaa arvioista:
NRGM, Niko Peltonen, 22.3.2013, pisteitä 84
http://www.nrgm.fi/kritiikit/anssi-kela-st/
"Anssi Kelan viides levy on oppikirjaesimerkki siitä, mihin kaikkeen uskallus ja oman visionsa kuunteleminen voivat suvereeniin osaamiseen yhdistyessään kyetä. Olen ihan saatanan onnellinen Kelan puolesta."
Keskisuomalainen, Aki Lehti, 23.3.2013, 5 tähteä
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/levyt ... la/1309976
"Eipä tule mieleen ketään muuta kenellä olisi pokkaa tehdä tällaista musiikkia suomeksi vuonna 2013."
Rumba 3/2013, Akseli Hiltunen, 3 tähteä
"Soundiuudistus toimii: Anssi Kela ei ole kuulostanut näin raikkaalta sitten Nummela-debyyttinsä (2000). Levyä vaivaavat silti samat ongelmat kuin edeltäjiään, ja täyteraitojakin löytyy."
Lue kokonaan.
Helsingin Sanomat, Tero Salonen, 21.3.2013, 3 tähteä
http://www.hs.fi/arviot/Levy/Uutuuslevy ... 3833946136
"Lopputulos on myös rytmikkään sielukas ja sydäntä lämmittävä. Tämä levy pelastaa Anssi Kelan uran."
Toistaiseksi ehkä eniten hilpeyttä on herättänyt Metro-lehden arvio levystä, joka alla kokoinaisuudessaan:
Metro (Weekend), Ismo Uusitupa, 22.3.2013, 3 tähteä
"Pitäisi lailla kieltää, että albumeja ei saa julkaista pelkästään artistin nimellä... Tällä kertaa nimettömyyttä varmaan perustellaan muun muassa sillä, että Anssi Kela myös soittaa kaikkia instrumentteja - todellinen soololevy siis. Tarjolla on Kelan hittiaikojen tyylisiä biisejä - eräänlaista aikuispoppia, jota pieninä annoksina jaksaa kuunnella. Levyn kansi on melkein kuin Joy Divisionin Unknown Pleasures."
29.3.2013 18:28
Soundin arvostelu:
ANSSI KELA: Anssi Kela (Live Nation)
Anssi Kelan paluu parrasvaloihin tammikuussa julkaistun Levoton tyttö -singlen myötä on ollut yksi alkuvuoden puheenaiheista. On kuin seuraisi oman kylän pojan paluuta vuosien harharetkien jälkeen.
Kela on kertonut uuden levyn palauttaneen hänen uskonsa musiikkiin. Se on helppo uskoa, sillä kipinän löytyminen huokuu levyn kappaleista konkreettisesti. Vanhasta luopumisen ja kohti uutta menemisen teemat vilahtelevat siellä täällä albumin sanoituksista. Tunnelma on läpi levyn vilpittömän innostunut ja mukaansa tempaava. Kaikenlainen ironia ja kyynisyys loistavat poissaolollaan.
Anssi Kelan uutuudessa on samaa leikkimielisyyttä kuin The Crashin vuosikymmenen takaisessa albumissa Melodrama, joka myös nojasi vahvasti kirkasotsaiseen poppoljentoon ja läpeensä 1980-lukulaiseen soundipolitiikkaan. Viittauksia tuon vuosikymmenen suuriin nimiin löytyy useita Michael Jacksonista lähtien.
Levy starttaa räväkästi. Maitohapoilla ja Levoton tyttö ovat Kelan tarttuvimmat ja luultavasti uran parhaat kappaleet. Ne ovat eheitä ja virtaviivaisia kokonaisuuksia, jotka potkivat eteenpäin vahvojen rytmiratkaisujen ja kekseliäiden sovitusten siivittäminä.
Pirteän startin jälkeen albumi ei nouse aivan yhtä vahvaan lentoon. Monet biiseistä ovat toimivia, mutta melko tavanomaisia popkappaleita, jotka on ainoastaan kuorrutettu kasarisävyin.
Komea gospelsävytteinen Kuljen palavaa siltaa ja toiveikas Springsteen-pastissi Parasta aikaa päättävät levyn hartaisiin tunnelmiin. Niissä Kela tavoittaa jotain aidosti koskettavaa, ihon alle luikertavaa kauneutta.
Ville Hartikainen
Arvio julkaistu Soundissa 3/2013
http://www.soundi.fi/levyarviot/anssi-kela-anssi-kela
Seura-lehti:
Rohkeaa Kelaa
Anssi Kela päätti sitten tehdä levyllisen 80-lukulaista diskoiskelmää. Kela on säveltänyt, sanoittanut, soittanut ja laulanut nimeään kantavalla albumilla kaiken, yhtä saksofonisooloa lukuun ottamatta. Prince-kitarat, Wham!-koskettimet, ja Phil Collins -rummut kuorruttavat kokonaisuutta, joka on häpeilemättömän hittihakuinen (Levoton tyttö, Miten sydämet toimii?). Lopun Parasta aikaa on kuitenkin outo Bruce Springsteen -pastissi, joka pistää epäilemään tätä kaikkea. Kelan uutta joko ihailee tai inhoaa. Rohkea se ainakin on.
Lauri Sihvonen
ANSSI KELA: Anssi Kela (Live Nation)
Anssi Kelan paluu parrasvaloihin tammikuussa julkaistun Levoton tyttö -singlen myötä on ollut yksi alkuvuoden puheenaiheista. On kuin seuraisi oman kylän pojan paluuta vuosien harharetkien jälkeen.
Kela on kertonut uuden levyn palauttaneen hänen uskonsa musiikkiin. Se on helppo uskoa, sillä kipinän löytyminen huokuu levyn kappaleista konkreettisesti. Vanhasta luopumisen ja kohti uutta menemisen teemat vilahtelevat siellä täällä albumin sanoituksista. Tunnelma on läpi levyn vilpittömän innostunut ja mukaansa tempaava. Kaikenlainen ironia ja kyynisyys loistavat poissaolollaan.
Anssi Kelan uutuudessa on samaa leikkimielisyyttä kuin The Crashin vuosikymmenen takaisessa albumissa Melodrama, joka myös nojasi vahvasti kirkasotsaiseen poppoljentoon ja läpeensä 1980-lukulaiseen soundipolitiikkaan. Viittauksia tuon vuosikymmenen suuriin nimiin löytyy useita Michael Jacksonista lähtien.
Levy starttaa räväkästi. Maitohapoilla ja Levoton tyttö ovat Kelan tarttuvimmat ja luultavasti uran parhaat kappaleet. Ne ovat eheitä ja virtaviivaisia kokonaisuuksia, jotka potkivat eteenpäin vahvojen rytmiratkaisujen ja kekseliäiden sovitusten siivittäminä.
Pirteän startin jälkeen albumi ei nouse aivan yhtä vahvaan lentoon. Monet biiseistä ovat toimivia, mutta melko tavanomaisia popkappaleita, jotka on ainoastaan kuorrutettu kasarisävyin.
Komea gospelsävytteinen Kuljen palavaa siltaa ja toiveikas Springsteen-pastissi Parasta aikaa päättävät levyn hartaisiin tunnelmiin. Niissä Kela tavoittaa jotain aidosti koskettavaa, ihon alle luikertavaa kauneutta.
Ville Hartikainen
Arvio julkaistu Soundissa 3/2013
http://www.soundi.fi/levyarviot/anssi-kela-anssi-kela
Seura-lehti:
Rohkeaa Kelaa
Anssi Kela päätti sitten tehdä levyllisen 80-lukulaista diskoiskelmää. Kela on säveltänyt, sanoittanut, soittanut ja laulanut nimeään kantavalla albumilla kaiken, yhtä saksofonisooloa lukuun ottamatta. Prince-kitarat, Wham!-koskettimet, ja Phil Collins -rummut kuorruttavat kokonaisuutta, joka on häpeilemättömän hittihakuinen (Levoton tyttö, Miten sydämet toimii?). Lopun Parasta aikaa on kuitenkin outo Bruce Springsteen -pastissi, joka pistää epäilemään tätä kaikkea. Kelan uutta joko ihailee tai inhoaa. Rohkea se ainakin on.
Lauri Sihvonen
9.4.2013 13:23
Piti ajan kanssa kirjoittaa jotain juttua uudesta levystä, mutta koska aika loppuukin pian, niin pitää nyt sitten äkkiä kirjoittaa pari sanaa. Tämän jälkeen kun ei sitten enää ole paikkaa mihin tätä kirjoittaa...
Meillä tykätään uudesta levystä kovasti. Ensimmäisellä kuuntelulla niiden kriittisten ensimmäisten sekuntien jälkeen oli hymy korvissa ja ajatukset kai jotain sitä luokkaa, että "toimii"! Ja koko levyn kuunneltua ensimmäinen toteamus oli tietysti se, että kolmessa biisissä mainitaan kissa, mikä ei voi olla huono asia! :mrgreen:
Vakuutti levy toki muutenkin kuin niiden kissojen puolesta. Se on todella positiivinen, iloinen ja hyväntuulinen, huolimatta siitä, että kaikki laulujen aiheet eivät niin iloisia itsessään olekaan. Sitä ei voi kuunnella hymyilemättä ja jalka alkaa väkisin vispata mukana. Biisit ovat myös erittäin tarttuvia, jokainen niistä on soinut päässä jossain vaiheessa. Itseasiassa tämän reilun kahden viikon aikana ei päähän ole mitään muuta musiikkia mahtunutkaan, koko ajan siellä tuntuu soivan joku tämän levyn kappaleista...
Itse en pysty millään sanomaan yhtä tai edes kolmea suosikkia levyn biiseistä. Ne ovat hyviä jokainen, yhtään täytebiisiltä maistuvaa ei tältä levyltä löydy. Minkään biisin yli ei tee mieli hypätä, vaan jokaista haluaa maistella rauhassa tunnelmoiden. Tunnelmoiltaan tämä levy onkin hyvin vahva. Ilman sua -biisin kertoja tekisi mieli ottaa syliin ja paijata (voisin ottaa sen kissan myös), Palava silta taas on niin haikean komea että karvat nousevat pystyyn. Ihan mahtava!
Maitohapoilla aloittaa levyn riemukkaan kepeästi, samaten Parasta aikaa lopettaa sen. Siihen biisiin myös itse helposti samaistun. Toinen samaistuttava biisi on Levyhylly pelastaa, tulee varsinkin teiniajat mieleen jolloin levyhylly niin usein minuakin murheissa lohdutti.
Kaatua kuin puu ja Superkuu saavat molemmat myös aina hymyilemään, kyllä Anssi on mahtavan monipuolinen musiikintekijä! Ja että Superkuun aiheestakin voi saada tuollaisen biisin aikaiseksi! Nuotiolaulusta tulee myös omat ala-asteajat mieleen, silloin tuota kappaletta laulettiin koulussa. Kaatua kuin puu -biisin kohta "oijoi, minkälainen biisi soi" taas kertoo ihan suoraan tuosta kappaleesta itsestään! :D
Miten sydämet toimii? ja Kevät tulee olivat ehkä alunperin akustisesti kuultuna jollain tapaa tuttua ja turvallista Anssia, mutta levyllä molemmat todella nousevat lentoon ja kuulostavat huippuhyvältä, molemmat ihan selvää hittiainesta! Miten sydämet toimii? oli alunperin jotenkin niin anssimainen, siitä tulee heti mieleen SK, sitten Huoneessa ja lopuksi Laulu petetyille, ettei ehkä ensi kuulemalta keikoilla sytyttänyt yhtä paljon kuin moni muu kappale tältä levyltä. Kuitenkin tuo levytetty versio sytytti saman tien, se on todella tarttuva!
Levotonta tyttöä on soitettu jo niin paljon radioissa, että toivottavasti se ei koe Millan kohtaloa. Onneksi se ainakin vielä toistaiseksi kestää kuuntelua! :mrgreen: Sen syntikka- ja bassoraidat innostivat jo ensikuulemalta kovasti, kyllä jo silloin tiesi, että jos koko levy on samaa linjaa, niin sen on ihan pakko olla hyvä!
Itse siis tykkään noista kasarivaikutteista kovasti, tämä hyväntuulisuus on niin kaikinpuolin mieltäylentävää! Ja taatusti toimii keikoillakin! Sanoitukset ovat loistavia myös tällä levyllä. Siellä on monia rivejä, joita ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin Anssi!
Miehen mielestä taas on ollut kiva bongailla niitä levyltä kuuluvia artisteja ja kappaleita. Hänkin toki tiesi etukäteen levyn olevan kasaria, mutta ei sen tarkemmin, keiltä niitä vaikutteita on erityisesti otettu. "Täähän on ihan kun Paul Young!" tai "Hei, täähän on Michael Jacksonia!" ovat olleet tuttuja lauseita meillä levyä kuunnellessa. Hänen mielestään Kevät tulee on levyn paras biisi ja Levyhylly pelastaa olisi kuulemma englanninkielisenä maailmanluokan hitti.
Mutta juu, tässä nyt näitä ensimmäisenä mieleen tulleita kommentteja. Enempää ei ehdi miettiä kun pitää taas rientää koneelta muihin puuhiin. Eikä tätä voi myöhemmäksikään jättää, että varmasti tämän tänne vielä saa lähetettyä... Täytyy sitten keikoilla kertoa kaikki se, mitä nyt unohtui...
Meillä tykätään uudesta levystä kovasti. Ensimmäisellä kuuntelulla niiden kriittisten ensimmäisten sekuntien jälkeen oli hymy korvissa ja ajatukset kai jotain sitä luokkaa, että "toimii"! Ja koko levyn kuunneltua ensimmäinen toteamus oli tietysti se, että kolmessa biisissä mainitaan kissa, mikä ei voi olla huono asia! :mrgreen:
Vakuutti levy toki muutenkin kuin niiden kissojen puolesta. Se on todella positiivinen, iloinen ja hyväntuulinen, huolimatta siitä, että kaikki laulujen aiheet eivät niin iloisia itsessään olekaan. Sitä ei voi kuunnella hymyilemättä ja jalka alkaa väkisin vispata mukana. Biisit ovat myös erittäin tarttuvia, jokainen niistä on soinut päässä jossain vaiheessa. Itseasiassa tämän reilun kahden viikon aikana ei päähän ole mitään muuta musiikkia mahtunutkaan, koko ajan siellä tuntuu soivan joku tämän levyn kappaleista...
Itse en pysty millään sanomaan yhtä tai edes kolmea suosikkia levyn biiseistä. Ne ovat hyviä jokainen, yhtään täytebiisiltä maistuvaa ei tältä levyltä löydy. Minkään biisin yli ei tee mieli hypätä, vaan jokaista haluaa maistella rauhassa tunnelmoiden. Tunnelmoiltaan tämä levy onkin hyvin vahva. Ilman sua -biisin kertoja tekisi mieli ottaa syliin ja paijata (voisin ottaa sen kissan myös), Palava silta taas on niin haikean komea että karvat nousevat pystyyn. Ihan mahtava!
Maitohapoilla aloittaa levyn riemukkaan kepeästi, samaten Parasta aikaa lopettaa sen. Siihen biisiin myös itse helposti samaistun. Toinen samaistuttava biisi on Levyhylly pelastaa, tulee varsinkin teiniajat mieleen jolloin levyhylly niin usein minuakin murheissa lohdutti.
Kaatua kuin puu ja Superkuu saavat molemmat myös aina hymyilemään, kyllä Anssi on mahtavan monipuolinen musiikintekijä! Ja että Superkuun aiheestakin voi saada tuollaisen biisin aikaiseksi! Nuotiolaulusta tulee myös omat ala-asteajat mieleen, silloin tuota kappaletta laulettiin koulussa. Kaatua kuin puu -biisin kohta "oijoi, minkälainen biisi soi" taas kertoo ihan suoraan tuosta kappaleesta itsestään! :D
Miten sydämet toimii? ja Kevät tulee olivat ehkä alunperin akustisesti kuultuna jollain tapaa tuttua ja turvallista Anssia, mutta levyllä molemmat todella nousevat lentoon ja kuulostavat huippuhyvältä, molemmat ihan selvää hittiainesta! Miten sydämet toimii? oli alunperin jotenkin niin anssimainen, siitä tulee heti mieleen SK, sitten Huoneessa ja lopuksi Laulu petetyille, ettei ehkä ensi kuulemalta keikoilla sytyttänyt yhtä paljon kuin moni muu kappale tältä levyltä. Kuitenkin tuo levytetty versio sytytti saman tien, se on todella tarttuva!
Levotonta tyttöä on soitettu jo niin paljon radioissa, että toivottavasti se ei koe Millan kohtaloa. Onneksi se ainakin vielä toistaiseksi kestää kuuntelua! :mrgreen: Sen syntikka- ja bassoraidat innostivat jo ensikuulemalta kovasti, kyllä jo silloin tiesi, että jos koko levy on samaa linjaa, niin sen on ihan pakko olla hyvä!
Itse siis tykkään noista kasarivaikutteista kovasti, tämä hyväntuulisuus on niin kaikinpuolin mieltäylentävää! Ja taatusti toimii keikoillakin! Sanoitukset ovat loistavia myös tällä levyllä. Siellä on monia rivejä, joita ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin Anssi!
Miehen mielestä taas on ollut kiva bongailla niitä levyltä kuuluvia artisteja ja kappaleita. Hänkin toki tiesi etukäteen levyn olevan kasaria, mutta ei sen tarkemmin, keiltä niitä vaikutteita on erityisesti otettu. "Täähän on ihan kun Paul Young!" tai "Hei, täähän on Michael Jacksonia!" ovat olleet tuttuja lauseita meillä levyä kuunnellessa. Hänen mielestään Kevät tulee on levyn paras biisi ja Levyhylly pelastaa olisi kuulemma englanninkielisenä maailmanluokan hitti.
Mutta juu, tässä nyt näitä ensimmäisenä mieleen tulleita kommentteja. Enempää ei ehdi miettiä kun pitää taas rientää koneelta muihin puuhiin. Eikä tätä voi myöhemmäksikään jättää, että varmasti tämän tänne vielä saa lähetettyä... Täytyy sitten keikoilla kertoa kaikki se, mitä nyt unohtui...
Viimeksi kommentoitu