Forum 2002-2013
19.9.2003 20:00
Tapiola today!
Tattis Anssi sekä bändi! Hieno keikka, näin "treeniksi"! Oliko miksausten kanssa jotain häikkää..? :-) Hieman häiritsi, kun jengi istui kuin kirkossa.. Itsellä oli vaikeuksia pitää takamus penkissä! Onneksi liput tavastialle on jo ostettu! (fiiliksen puolesta klubikeikat voittaa konserttisalit..) Muutama tuttu naama näkyi,mitäs piditte keikasta?
20.9.2003 5:40
Samaa mieltä, kyllä klubikeikoilla on parempi tunnelma ja esim. Tavastialle lippu on puolet halvempi kuin konserttisalien! Ja kyllä noilla klubikeikoillakin väki musiikkiin keskittyy toisin kuin Anssi on joskus väittänyt, ei kaikki siellä ihan pellit seis ole. Ja jos pari kaljaa ottaa, niin sehän vaan lisää tunnelmaa. Tai en tiedä oikein muista paikoista, mutta ainakin mitä Tavastiaan tulee. On siellä sen verran paljon tullut käytyä vuosien varrella. Mutta sinänsä konsertit puoltavat kyllä paikkansa, koska myös alaikäiset ja sellaiset, jotka klubeja vierastavat pääsevät artistia kuuntelemaan siistissä, savuttomassa ympäristössä. Oli siellä yleisön joukossa eilenkin muutama aika nuori, muuta ehkä kuitenkin enemmän "aikuisia".
Muuten tuo eilinen konsertti oli ihan ok. Minulla ei ole kompetenssia ottamaan kantaa näihin soitannollisiin asioihin, mutta ihan hyvältä kuullosti. Jonkun verran kokonaisuudessa oli kyllä vielä harjoittelun makua. Ehkä se sitten on niin, että kevyen musiikin konserteissa voi joutua konserttisalissakin tyytymään harjoitusversioon, vaikka maksaa saman hinnan kuin klassiseen konserttiin. Harjoitusmäärästä kai on kiinni.
En pidä levyllä Suurista kuvioista-biisistä, mutta livenä se olikin hyvä. Hakaniemen harmaa mies oli hyvä uutuus. Kaksi sisarta on ikisuosikkini ja eilen meni tosi hienosti. Ja muutenkin nämä uudet biisit olivat tosia hyviä. Muuten, mikä tää ensimmäinen Anssin biisi oli? Hieno melodia, mutta voi näitä sanoja: "laulajan opitte tuntemaan, mutta minua ette ollenkaan" ... voi näitä kliseiden kliseitä...
Jatkoa ajatellen vinkki Anssille, enemmän välispiikkejä ja enemmän yleisökontaktia...
Voi itku, jos tässä tuli liikaa negatiivista palautetta. Summa summarum: tykkäsin kyllä!
Muuten tuo eilinen konsertti oli ihan ok. Minulla ei ole kompetenssia ottamaan kantaa näihin soitannollisiin asioihin, mutta ihan hyvältä kuullosti. Jonkun verran kokonaisuudessa oli kyllä vielä harjoittelun makua. Ehkä se sitten on niin, että kevyen musiikin konserteissa voi joutua konserttisalissakin tyytymään harjoitusversioon, vaikka maksaa saman hinnan kuin klassiseen konserttiin. Harjoitusmäärästä kai on kiinni.
En pidä levyllä Suurista kuvioista-biisistä, mutta livenä se olikin hyvä. Hakaniemen harmaa mies oli hyvä uutuus. Kaksi sisarta on ikisuosikkini ja eilen meni tosi hienosti. Ja muutenkin nämä uudet biisit olivat tosia hyviä. Muuten, mikä tää ensimmäinen Anssin biisi oli? Hieno melodia, mutta voi näitä sanoja: "laulajan opitte tuntemaan, mutta minua ette ollenkaan" ... voi näitä kliseiden kliseitä...
Jatkoa ajatellen vinkki Anssille, enemmän välispiikkejä ja enemmän yleisökontaktia...
Voi itku, jos tässä tuli liikaa negatiivista palautetta. Summa summarum: tykkäsin kyllä!
20.9.2003 7:27
[quote]Hieno melodia, mutta voi näitä sanoja: "laulajan opitte tuntemaan, mutta minua ette ollenkaan" ... voi näitä kliseiden kliseitä...
Jos en aivan väärin muista, niin tuo biisi on Pekan ja Suden Kuolematon laulaja
Jos en aivan väärin muista, niin tuo biisi on Pekan ja Suden Kuolematon laulaja
20.9.2003 11:36
Ohh... kylläpä eilisessä keikassa riittäiskin kommentoitavaa, vähintään kilometri tekstiä tulossa! Mutta en taida edes yrittää näännyttää ketään kertomalla kaikkea yhteen pötköön. Varsinkaan levylaulajaa. Toivotaan nyt tähänkin vielä, että artisti paranee huomiselle Järvenpään keikalle!
Aloitetaan olennaisimmasta, eli vessa-experiencestä. :D Oli nimittäin eka kerta kun kuulin vessassa livenä Anssin musisointia! Se oli siinä puol 7:n jälkeen ja kuuntelin että jostain kuuluu ääntä...??? "maailma matkaa radallaan, päivä nousee uudestaan, ei mikään muutu milloinkaan..." Soundchekki! Sitten kuului jotain tunnistamatonta pianonpimputusta. Oli se kyllä kieltämättä aika hilpeää... :lol:
Sitten konserttisalista keikkaympäristönä. (Selkeä jaottelu!) Varsinkin alussa tuntui aika oudolta istua siellä yleisön keskellä, vieläpä niinkin kaukana lavasta kuin rivillä 7. (Tosin siellä oli 22 tai 23 riviä ja kaikilla väkeä, ei kylläkään ihan täynnä.) Ja kun Anssi tuli lavalle, aplodit (eikä taputukset) kuulosti ihan konserttisaliaplodeilta, kuin joku kapellimestari ois astellut orkesterin eteen. Sellaset virkamiesmäiset taputukset. Siellä oli muutenkin sellanen enempi cocktailparty-meininki kuin esim. Tavastialla. Enempi sellasta konserteissa viihtyvää väkeä. Paljon lapsia vanhempineen. Kuitenkin myös taputettiin musiikin mukana ja huudettiin. Ja kaikki vaikutti ihan tyytyväisiltä kuulemaansa, mm. vieressäni istunut naisihminen alkoi heti valojen sytyttyä keikan jälkeen kysellä Savoyn lipuista. Oli kuulemma ollut paljon parempi keikka kuin oli osannut odottaa. Ja salin ulkopuolella muuten myytiin myös pitkähihaisia paitoja! Ja onneksi järkkärit eivät tehneet tehoiskua rivin 7 äärifani-keskittymään! Hahhah... Otti siellä jotkut salamallakin kuvia, mutta tais olla jotain professionaaleja, eikä niidenkään hirveesti annettu räpsiä.
Keikka. :P Siinä oli väliaika. Ja se eka puolisko jäi mieleeni parempana, syystä että sen alku ja loppu oli niin mahtavia!!! Ja puolivälikin vaikutti kuunnellessa hienolta sekoitukselta uutta ja vanhaa. Eka biisi tulikin tuolla jo mainittua. (Olin suunnitellut etten paljasta biisilistaa, että Turkuun menijät sais nauttia ylläreistä, mutta mitenkähän nyt suhtaudun tähän uuteen tilanteeseen, we'll see... bändin ei auta kuin muutella biisilistaa!) Kuolematon laulaja oli kyllä paras mahdollinen aloitus ja sai tunnelman katon rajaan vaikka katto olikin korkealla. Kyllä Anssista vielä kehkeytyy oiva pianisti! Jouduin vaihtamaan illalla cd-soittimessa SK:n Rannalla1:een tämän biisin takia.
Sitten tuli erinäisiä kappaleita... niihin en aio tässä keskittyä. Sellainen tuli mieleen, että onkohan valomies Vesku kaivettu jostain esiin, kun rumpaleilla oli vaaleat paidat ja valaistuksesta oli selvästi joku vastuussa. Erityisesti mieleen tulee Kaatuneiden muistolle, jonka aikana naureskelin itsekseni kun näytti ihan siltä että valomies ois saanu liikaa kahvia, oli sen verran vauhdikasta menoa. Melkein kaikki efektit käytössä sillä puolella. Tää oli varmaan korvausta siitä, että niitä luvattuja pyroteknisiä tehosteita ei ollut. Panostettu visuaalisuuteen... :wink:
Harhaa. Vaatii ehdottomasti oman kappaleen! Täydellinen on ehkä osuvin sana kuvaamaan biisiä. Onhan siitä ennenkin soitettu hienoja versioita, ehkä parempiakin, mutta tämän uskallan silti nimetä täydelliseksi omassa luokassaan. Kun biisi alkoi, kirjoitin innoissani muistilappuuni "esko r!" mutta ei... siinä oli ehkä samaa uhkaavaa tunnelmaa. Lavan yläpuolella olevalla seinällä huojui himmeiden valojen keskellä suuri Anssin varjo. Ilkalle annettiin pienen tauon verran aikaa kävellä. Saaran ääni kuulosti tosi kauniilta salissa. Anssi sai tekstin kuulostamaan siltä, että jokaisella sanalla oli merkitystä. Sitten Jessen kohdalla pistettiin bändi ja kitara ärjymään reilummalla volyymilla. Ja siitä loppuun... Tulkinnasta tuli paikoin Rannalla-versio mieleen, vaikka näilläkään ei ole juuri mitään yhteistä. Ja sitten lopussa Anssi pääsi taistelemaan kitarastaan soolontapaista, ja sitähän tuli! Lavan edestä väläyteltiin kitaristiin päin sellasta vihreää valoa, joka muutti koko näyn hyvinkin merkilliseksi. Ja Anssi harhautui kitaransa kanssa jonnekin kerrassaan itämaisiin tunnelmiin, niin että mielessä kävi jo että onko tämä jo liian outoa, mutta se pysyi (minun mielestäni) just sen rajan sisäpuolella että sitä voi kutsua järisyttävän hyväksi! Ja tässä vaiheessa penkissä istuminen tuntui kovin rajoittavalta toiminnalta, ei ollut kovin kaukana että olisin noussut ylös ja huutanut suoraa huutoa, mutta se kuitenkin jäi tekemättä. Sitten valot sytytettiin ja tunnelma oli yhtä penkkiin liimautunut kuin hyvän elokuvan jälkeen. Ekat kommentit jotka sain suustani ulos: "Huh huh!" :shock: Voiko tuohon nyt hirveesti enää lisätä.
Keikassa oli kyllä parantamisenkin varaa. Eräässä biisissä, jota ei kuulemma oltu harjoiteltu loppuun asti, kuuli kyllä että kyseessä oli vähän sinnepäin oleva versio. Siinä ja seuraavassa BMW:ssä ilmeni, että rummut oli liian kovalla. Niiden paukkeen alle upposi vähän liikaa. Akustisia numeroita olis voinut olla enempikin. (Tai ehkä Anssin pitää tehdä akustinen kiertue? namnam...) Muutenkin monessa biisissä oli sellanen "perushyvä"-tunnelma, vähän sellanen ekan keikan meininki, ettei olla vielä päästy ihan täyteen vauhtiin. Loppu oli aika yllätyksetön. Milla on sellanen biisi että sen normaaliversiota olen *tätä* myöten täynnä. Mutta eihän sitä pois voi jättää kun yleisö tykkää.
Esim. Faijan haamu kuulosti kyllä kympin arvoiselta! Tai 10+! Samoin Laulu petetyille. Uudet autotkin sai karvat pystyyn. Hakaniemessä keskityin kuuntemaan sanoja. (Muuten, ne yksinäiset hyljemäiset läpsytykset sen alussa tuli rivin 7 paikalta 156.) Ne oli aika kiintoisat, mutta silti punainen lanka hukkui puolivälissä. Muistan melko hyvin ekan ja vikan säkeistön, mutta en käsitä miten ne jutut saatiin linkitettyä samaan tarinaan!? Kertsikin jäi vähän ilmaan roikkumaan. Tuli mieleen Nummela ja Faijan haamu. Niin, Nummela, millähän sanalla sitä osais kuvata... sekin oli jotenkin kasvanut kokoa sitten viime kuuleman. (Josta onkin muuten aika kauan!!)
Mitähän vielä? Tää ei ole vielä puolenkaan kilometrin mittainen juttu. Se Anssin flussa ei minusta vaikuttanut mitenkään erityisen keikkaa heikentävästi. Loppupuolella se kyllä alkoi jo kuulua, mutta urheasti artistimme veti keikan loppuun. Kättelivätkin vielä ja ihan ansaitusti. Ala-aulassa oli keikan jälkeen reilu nimmarijono. Ja tuo Anssin taidepiirrustus on kyllä niin hieno, että se todennäköisesti pääsee seinälle saakka! Upea! KIITOS!!! Epäilin vielä matkalla kohti Helsinkiä, että onko tänään 19.9? :lol: Käsittämätöntä, miten päivämäärän muistaminen voi olla niin työlästä!
Tapiolan keskustan perjantai-iltaelämä oli kyllä aika hurjan oloista. Veden pauhua, rikkoutuvien pullojen kilinää ja kioskeja päin pyöräileviä tyyppejä. Parempi pysyä rauhallisen Hgin rautatieaseman ympäristössä!
Aloitetaan olennaisimmasta, eli vessa-experiencestä. :D Oli nimittäin eka kerta kun kuulin vessassa livenä Anssin musisointia! Se oli siinä puol 7:n jälkeen ja kuuntelin että jostain kuuluu ääntä...??? "maailma matkaa radallaan, päivä nousee uudestaan, ei mikään muutu milloinkaan..." Soundchekki! Sitten kuului jotain tunnistamatonta pianonpimputusta. Oli se kyllä kieltämättä aika hilpeää... :lol:
Sitten konserttisalista keikkaympäristönä. (Selkeä jaottelu!) Varsinkin alussa tuntui aika oudolta istua siellä yleisön keskellä, vieläpä niinkin kaukana lavasta kuin rivillä 7. (Tosin siellä oli 22 tai 23 riviä ja kaikilla väkeä, ei kylläkään ihan täynnä.) Ja kun Anssi tuli lavalle, aplodit (eikä taputukset) kuulosti ihan konserttisaliaplodeilta, kuin joku kapellimestari ois astellut orkesterin eteen. Sellaset virkamiesmäiset taputukset. Siellä oli muutenkin sellanen enempi cocktailparty-meininki kuin esim. Tavastialla. Enempi sellasta konserteissa viihtyvää väkeä. Paljon lapsia vanhempineen. Kuitenkin myös taputettiin musiikin mukana ja huudettiin. Ja kaikki vaikutti ihan tyytyväisiltä kuulemaansa, mm. vieressäni istunut naisihminen alkoi heti valojen sytyttyä keikan jälkeen kysellä Savoyn lipuista. Oli kuulemma ollut paljon parempi keikka kuin oli osannut odottaa. Ja salin ulkopuolella muuten myytiin myös pitkähihaisia paitoja! Ja onneksi järkkärit eivät tehneet tehoiskua rivin 7 äärifani-keskittymään! Hahhah... Otti siellä jotkut salamallakin kuvia, mutta tais olla jotain professionaaleja, eikä niidenkään hirveesti annettu räpsiä.
Keikka. :P Siinä oli väliaika. Ja se eka puolisko jäi mieleeni parempana, syystä että sen alku ja loppu oli niin mahtavia!!! Ja puolivälikin vaikutti kuunnellessa hienolta sekoitukselta uutta ja vanhaa. Eka biisi tulikin tuolla jo mainittua. (Olin suunnitellut etten paljasta biisilistaa, että Turkuun menijät sais nauttia ylläreistä, mutta mitenkähän nyt suhtaudun tähän uuteen tilanteeseen, we'll see... bändin ei auta kuin muutella biisilistaa!) Kuolematon laulaja oli kyllä paras mahdollinen aloitus ja sai tunnelman katon rajaan vaikka katto olikin korkealla. Kyllä Anssista vielä kehkeytyy oiva pianisti! Jouduin vaihtamaan illalla cd-soittimessa SK:n Rannalla1:een tämän biisin takia.
Sitten tuli erinäisiä kappaleita... niihin en aio tässä keskittyä. Sellainen tuli mieleen, että onkohan valomies Vesku kaivettu jostain esiin, kun rumpaleilla oli vaaleat paidat ja valaistuksesta oli selvästi joku vastuussa. Erityisesti mieleen tulee Kaatuneiden muistolle, jonka aikana naureskelin itsekseni kun näytti ihan siltä että valomies ois saanu liikaa kahvia, oli sen verran vauhdikasta menoa. Melkein kaikki efektit käytössä sillä puolella. Tää oli varmaan korvausta siitä, että niitä luvattuja pyroteknisiä tehosteita ei ollut. Panostettu visuaalisuuteen... :wink:
Harhaa. Vaatii ehdottomasti oman kappaleen! Täydellinen on ehkä osuvin sana kuvaamaan biisiä. Onhan siitä ennenkin soitettu hienoja versioita, ehkä parempiakin, mutta tämän uskallan silti nimetä täydelliseksi omassa luokassaan. Kun biisi alkoi, kirjoitin innoissani muistilappuuni "esko r!" mutta ei... siinä oli ehkä samaa uhkaavaa tunnelmaa. Lavan yläpuolella olevalla seinällä huojui himmeiden valojen keskellä suuri Anssin varjo. Ilkalle annettiin pienen tauon verran aikaa kävellä. Saaran ääni kuulosti tosi kauniilta salissa. Anssi sai tekstin kuulostamaan siltä, että jokaisella sanalla oli merkitystä. Sitten Jessen kohdalla pistettiin bändi ja kitara ärjymään reilummalla volyymilla. Ja siitä loppuun... Tulkinnasta tuli paikoin Rannalla-versio mieleen, vaikka näilläkään ei ole juuri mitään yhteistä. Ja sitten lopussa Anssi pääsi taistelemaan kitarastaan soolontapaista, ja sitähän tuli! Lavan edestä väläyteltiin kitaristiin päin sellasta vihreää valoa, joka muutti koko näyn hyvinkin merkilliseksi. Ja Anssi harhautui kitaransa kanssa jonnekin kerrassaan itämaisiin tunnelmiin, niin että mielessä kävi jo että onko tämä jo liian outoa, mutta se pysyi (minun mielestäni) just sen rajan sisäpuolella että sitä voi kutsua järisyttävän hyväksi! Ja tässä vaiheessa penkissä istuminen tuntui kovin rajoittavalta toiminnalta, ei ollut kovin kaukana että olisin noussut ylös ja huutanut suoraa huutoa, mutta se kuitenkin jäi tekemättä. Sitten valot sytytettiin ja tunnelma oli yhtä penkkiin liimautunut kuin hyvän elokuvan jälkeen. Ekat kommentit jotka sain suustani ulos: "Huh huh!" :shock: Voiko tuohon nyt hirveesti enää lisätä.
Keikassa oli kyllä parantamisenkin varaa. Eräässä biisissä, jota ei kuulemma oltu harjoiteltu loppuun asti, kuuli kyllä että kyseessä oli vähän sinnepäin oleva versio. Siinä ja seuraavassa BMW:ssä ilmeni, että rummut oli liian kovalla. Niiden paukkeen alle upposi vähän liikaa. Akustisia numeroita olis voinut olla enempikin. (Tai ehkä Anssin pitää tehdä akustinen kiertue? namnam...) Muutenkin monessa biisissä oli sellanen "perushyvä"-tunnelma, vähän sellanen ekan keikan meininki, ettei olla vielä päästy ihan täyteen vauhtiin. Loppu oli aika yllätyksetön. Milla on sellanen biisi että sen normaaliversiota olen *tätä* myöten täynnä. Mutta eihän sitä pois voi jättää kun yleisö tykkää.
Esim. Faijan haamu kuulosti kyllä kympin arvoiselta! Tai 10+! Samoin Laulu petetyille. Uudet autotkin sai karvat pystyyn. Hakaniemessä keskityin kuuntemaan sanoja. (Muuten, ne yksinäiset hyljemäiset läpsytykset sen alussa tuli rivin 7 paikalta 156.) Ne oli aika kiintoisat, mutta silti punainen lanka hukkui puolivälissä. Muistan melko hyvin ekan ja vikan säkeistön, mutta en käsitä miten ne jutut saatiin linkitettyä samaan tarinaan!? Kertsikin jäi vähän ilmaan roikkumaan. Tuli mieleen Nummela ja Faijan haamu. Niin, Nummela, millähän sanalla sitä osais kuvata... sekin oli jotenkin kasvanut kokoa sitten viime kuuleman. (Josta onkin muuten aika kauan!!)
Mitähän vielä? Tää ei ole vielä puolenkaan kilometrin mittainen juttu. Se Anssin flussa ei minusta vaikuttanut mitenkään erityisen keikkaa heikentävästi. Loppupuolella se kyllä alkoi jo kuulua, mutta urheasti artistimme veti keikan loppuun. Kättelivätkin vielä ja ihan ansaitusti. Ala-aulassa oli keikan jälkeen reilu nimmarijono. Ja tuo Anssin taidepiirrustus on kyllä niin hieno, että se todennäköisesti pääsee seinälle saakka! Upea! KIITOS!!! Epäilin vielä matkalla kohti Helsinkiä, että onko tänään 19.9? :lol: Käsittämätöntä, miten päivämäärän muistaminen voi olla niin työlästä!
Tapiolan keskustan perjantai-iltaelämä oli kyllä aika hurjan oloista. Veden pauhua, rikkoutuvien pullojen kilinää ja kioskeja päin pyöräileviä tyyppejä. Parempi pysyä rauhallisen Hgin rautatieaseman ympäristössä!
21.9.2003 15:10
Kyllä olin polleana, sekä siitä että oltiin rakkaassa Tapiolassani ja siitä, että istuin neljännessä rivissä. Olen nääs tottunut siihen, että istun konserteissa jossain piippuhyllyn taaimmaisessa nurkassa, joten neljäs rivi, paikka lähes keskellä oli mieletöntä mannaa.
Astuin sisään saliin sillä sekunnilla kun valot sammuivat ja oli aika noloa koikkaroida ympäriinsä ("Onko tämä rivi neljä? Ai ei? Ai sori...") kun kaikki odottivat artistin ilmestymistä lavalle hetkellä millä hyvänsä. Pääsin lopulta istumaan, onneksi ennen herran itsensä esiin astumista. Oli aika hupaisaa, kun tämä suuresti odotettu artisti astui lavalle ja meni useita sekunteja ennen kuin kukaan tajusi edes taputtaa, niin huomaamattomalla tavalla ja matalalla profiililla hän lavalle ilmestyi. Tosin siinä lienee Anssin viehätys, ainakin omassa tapauksessani - perussuomalainen vaatimattomuus. Koko konsertti, kuten aikaisempikin Tapiolassa nähty, kulki samaa rataa: ei temppuja eikä trikkejä, vain hyvää musiikkia hyvin esitettynä. Mikäs siinä.
Pianonsoitto luonnistui ihan hyvin, vaikka Anssi varoitteli ennen aloittamista ("Mua ei pitäisi päästää pianon ääreen ollenkaan"). Kyllä sitä kuunteli, olin jo melkeinpä liikuttunut. Piano on aina ollut erityisen lähellä sydäntäni.
Koko konsertin ajan istuin täyshurmoksessa, ja väliaika olikin ihan sanonko mistä. Kuka kaipaa ylihinnoitettuja leivoksia, kun Kela soittaa? Tai itse asiassa Kelat. Huomasin taas, että Ville on paljon Kellyä rauhallisempi ja vaatimattomampi - aivan kuten veljensä. Ville soittaa niin kuin tietää parhaakseen, eikä sen enempää temppuile. Kelly taasen tuntuu leikkisämmältä ja oli yhtä virnettä koko konsertin ajan. Rautaisia ammattilaisia ja loistavia rumpaleita molemmat.
Rummut kyllä tuntuivat vähän liian kovilta paikoittain - joissain kohdissa en saanut Anssin äänestä selvää yhtään. Jos en olisi osannut sanoja ulkoa, olisi jäänyt monet säkeet kuulematta. Saattaa tosin johtua siitä, että herran ääni oli tavallista heikompi.
Sain naureskella muutaman kerran, sekä huuliharppu-sekoilulle (Anssi: "Jos saisin vielä huuliharpun niin kaikki olisi hyvin" Avustajaheppu: "Huuliharppu?!") että veljesten kapula-selkkaukselle ("Mites nyt suu pannaan?"). Anssin esiintymisistä huokuu aina kovin lämmin ja välitön tunnelma, ihan kuin oltaisiin vanhoja frendejä jotka kuuntelevat kaverin soittoa. Kovin symppis jätkä kaikenkaikkiaan.
Konsertin huippukohtia olivat mielestäni heti ensimmäinen eli Puistossa, Karhunelämää, 1972, Laulu Petetyille, Nummela ja VARSINKIN Harhaa. Ihan mieletön versio. Tosiaan se valaistus, loppuosan pitkitys, kaikki... Gaah. Olin ihan fiilareissa.
Keikassa oli kyllä jonkin verran ensimmäisen keikan tunnetta, eli hapuilua ja sekoilua. Hyvä se kyllä oli, ei siinä mitään.
Ja tuosta yleisöstä vielä.. Tapiolaan on turha tulla ja odottaa mitään muuta kuin hiljaa paikallaan istuvia kolmikymppisiä (plus muutamaa viisikymppistä ja paria kakaraa). Vaikka istuinkin hiljaa (en tosin aplodien aikana, vaan huusin niin paljon että sisareni hakkasi käteni tunnottomaksi noloustuksissaan [onko tuo edes sana?]) paikallani, olin hurmoksessa ja tuijotin Anssia kuin kultaista jumalaa. En tunne halua mölytä ja pauhata hyvässä konsertissa. Yleensä ainakaan.
Oliko siellä nimmarinjakotilaisuuskin? No voi karvoitus. Itse painuin kuuttasataa ulos ja suoraan keilahallille (aivan niin) syntymäpäiviäni juhlimaan. Sieltä jatkoimme ulos, minä muovikruunu päässä ja ilmapallovyyhti kädessäni. Tapiolan nuoriso perjantai-iltana, ystävät hyvät.
Astuin sisään saliin sillä sekunnilla kun valot sammuivat ja oli aika noloa koikkaroida ympäriinsä ("Onko tämä rivi neljä? Ai ei? Ai sori...") kun kaikki odottivat artistin ilmestymistä lavalle hetkellä millä hyvänsä. Pääsin lopulta istumaan, onneksi ennen herran itsensä esiin astumista. Oli aika hupaisaa, kun tämä suuresti odotettu artisti astui lavalle ja meni useita sekunteja ennen kuin kukaan tajusi edes taputtaa, niin huomaamattomalla tavalla ja matalalla profiililla hän lavalle ilmestyi. Tosin siinä lienee Anssin viehätys, ainakin omassa tapauksessani - perussuomalainen vaatimattomuus. Koko konsertti, kuten aikaisempikin Tapiolassa nähty, kulki samaa rataa: ei temppuja eikä trikkejä, vain hyvää musiikkia hyvin esitettynä. Mikäs siinä.
Pianonsoitto luonnistui ihan hyvin, vaikka Anssi varoitteli ennen aloittamista ("Mua ei pitäisi päästää pianon ääreen ollenkaan"). Kyllä sitä kuunteli, olin jo melkeinpä liikuttunut. Piano on aina ollut erityisen lähellä sydäntäni.
Koko konsertin ajan istuin täyshurmoksessa, ja väliaika olikin ihan sanonko mistä. Kuka kaipaa ylihinnoitettuja leivoksia, kun Kela soittaa? Tai itse asiassa Kelat. Huomasin taas, että Ville on paljon Kellyä rauhallisempi ja vaatimattomampi - aivan kuten veljensä. Ville soittaa niin kuin tietää parhaakseen, eikä sen enempää temppuile. Kelly taasen tuntuu leikkisämmältä ja oli yhtä virnettä koko konsertin ajan. Rautaisia ammattilaisia ja loistavia rumpaleita molemmat.
Rummut kyllä tuntuivat vähän liian kovilta paikoittain - joissain kohdissa en saanut Anssin äänestä selvää yhtään. Jos en olisi osannut sanoja ulkoa, olisi jäänyt monet säkeet kuulematta. Saattaa tosin johtua siitä, että herran ääni oli tavallista heikompi.
Sain naureskella muutaman kerran, sekä huuliharppu-sekoilulle (Anssi: "Jos saisin vielä huuliharpun niin kaikki olisi hyvin" Avustajaheppu: "Huuliharppu?!") että veljesten kapula-selkkaukselle ("Mites nyt suu pannaan?"). Anssin esiintymisistä huokuu aina kovin lämmin ja välitön tunnelma, ihan kuin oltaisiin vanhoja frendejä jotka kuuntelevat kaverin soittoa. Kovin symppis jätkä kaikenkaikkiaan.
Konsertin huippukohtia olivat mielestäni heti ensimmäinen eli Puistossa, Karhunelämää, 1972, Laulu Petetyille, Nummela ja VARSINKIN Harhaa. Ihan mieletön versio. Tosiaan se valaistus, loppuosan pitkitys, kaikki... Gaah. Olin ihan fiilareissa.
Keikassa oli kyllä jonkin verran ensimmäisen keikan tunnetta, eli hapuilua ja sekoilua. Hyvä se kyllä oli, ei siinä mitään.
Ja tuosta yleisöstä vielä.. Tapiolaan on turha tulla ja odottaa mitään muuta kuin hiljaa paikallaan istuvia kolmikymppisiä (plus muutamaa viisikymppistä ja paria kakaraa). Vaikka istuinkin hiljaa (en tosin aplodien aikana, vaan huusin niin paljon että sisareni hakkasi käteni tunnottomaksi noloustuksissaan [onko tuo edes sana?]) paikallani, olin hurmoksessa ja tuijotin Anssia kuin kultaista jumalaa. En tunne halua mölytä ja pauhata hyvässä konsertissa. Yleensä ainakaan.
Oliko siellä nimmarinjakotilaisuuskin? No voi karvoitus. Itse painuin kuuttasataa ulos ja suoraan keilahallille (aivan niin) syntymäpäiviäni juhlimaan. Sieltä jatkoimme ulos, minä muovikruunu päässä ja ilmapallovyyhti kädessäni. Tapiolan nuoriso perjantai-iltana, ystävät hyvät.
22.9.2003 8:58
Tykkäsin kovasti. Positiivinen yllätys oli (kun en ennen ole Anssia livenä nähnyt), kuinka hyvä kitaran kepittäjä Anssi on. Ensin ajattelin, että mitä kummaa, ei varsinaista kitaristia bändissä ollenkaan. Vaan mitä vielä!
Toiset on moitiskellleet rumpujen "päällekäyvyyttä", minä taasen tykkäsin. Erittäin paljon parempi ratkaisu käyttää kahta rumpalia kuin korvata toinen esim. komppikitaristilla. Joskus kun on kuunnellut maailmantähtiä, joilla on ollut kolmekin kitaristia yhtyeessä, ei ole kyllä saundit olleet sitäkään vähää kuin yhden kunnon kepittäjän tapauksessa. Näin nytkin.
Yleisö olisi voinut olla vähän vähemmän jäykkää (ei sillä että itsekään koskaan mitään hillumista harrastaisin, mutta kuitenkin).
Siispä arvostelen keikan näin: :D :D :D :D :D
Toiset on moitiskellleet rumpujen "päällekäyvyyttä", minä taasen tykkäsin. Erittäin paljon parempi ratkaisu käyttää kahta rumpalia kuin korvata toinen esim. komppikitaristilla. Joskus kun on kuunnellut maailmantähtiä, joilla on ollut kolmekin kitaristia yhtyeessä, ei ole kyllä saundit olleet sitäkään vähää kuin yhden kunnon kepittäjän tapauksessa. Näin nytkin.
Yleisö olisi voinut olla vähän vähemmän jäykkää (ei sillä että itsekään koskaan mitään hillumista harrastaisin, mutta kuitenkin).
Siispä arvostelen keikan näin: :D :D :D :D :D
22.9.2003 12:51
Keikka oli hyvä, ja melkein kaikki biisit, jotka olin toivonut kuulevani, soitettiin.
En ollut aiemmin kuullut Harhaata keikalla, enkä uskonut kuulevani sitä nytkään, mutta tulihan se sieltä. Ja mikä versio! Hienoa kuultavaa, etenkin biisin loppuosa.
Kuolematon laulaja ja Kipinöitä mies ja piano -versioina = loistavaa!!! :D
Karhun elämää oli myös ihan huippu. Ja Suuria kuvioita toimii keikalla tosi hyvin, niin kuin olin vähän aavistellutkin... Hakaniemen harmaa mies oli myös hyvä, vaikka en saanutkaan siitä vielä kunnollista käsitystä, koska en saanut kaikista sanoista selvää. Jostakin syystä tämän keikan parhaaksi kappaleeksi nousee kuitenkin Nummela.
Niin, ja nimmareita tuli taas kaksin kappalein sinkkujen kansiin. Kiitoksia.
Jään odottelemaan innolla seuraavaa keikkaa, jonne aion suunnistaa.
Tästä on hyvä jatkaa.
En ollut aiemmin kuullut Harhaata keikalla, enkä uskonut kuulevani sitä nytkään, mutta tulihan se sieltä. Ja mikä versio! Hienoa kuultavaa, etenkin biisin loppuosa.
Kuolematon laulaja ja Kipinöitä mies ja piano -versioina = loistavaa!!! :D
Karhun elämää oli myös ihan huippu. Ja Suuria kuvioita toimii keikalla tosi hyvin, niin kuin olin vähän aavistellutkin... Hakaniemen harmaa mies oli myös hyvä, vaikka en saanutkaan siitä vielä kunnollista käsitystä, koska en saanut kaikista sanoista selvää. Jostakin syystä tämän keikan parhaaksi kappaleeksi nousee kuitenkin Nummela.
Niin, ja nimmareita tuli taas kaksin kappalein sinkkujen kansiin. Kiitoksia.
Jään odottelemaan innolla seuraavaa keikkaa, jonne aion suunnistaa.
Tästä on hyvä jatkaa.
Viimeksi kommentoitu