Forum 2002-2013
8.11.2003 13:29
Yleisön edessä esiintyminen
No tulipa pässi otsikko, missä muualla voi esiintyä kuin yleisön edessä :roll:
No siis tarkoitukseni oli kysellä, että miten paljon yleisön joukosta pystyy erottamaan yksilöitä, vai ovatko kaikki samaa massaa? Onko helpompi esiintyä, kun ei ajattele yleisöä yksilöinä vaan yhtenäisenä massana?
Entä miten paljon yleisön fiilis vaikuttaa? Pystyykö sitä aistimaan edessä? Mistä se parhaiten huomaa?
Olisi kiva kuulla kaikkien niiden kokemuksia, jotka ovat vähänkin suuremman yleisön edessä olleet.
No siis tarkoitukseni oli kysellä, että miten paljon yleisön joukosta pystyy erottamaan yksilöitä, vai ovatko kaikki samaa massaa? Onko helpompi esiintyä, kun ei ajattele yleisöä yksilöinä vaan yhtenäisenä massana?
Entä miten paljon yleisön fiilis vaikuttaa? Pystyykö sitä aistimaan edessä? Mistä se parhaiten huomaa?
Olisi kiva kuulla kaikkien niiden kokemuksia, jotka ovat vähänkin suuremman yleisön edessä olleet.
8.11.2003 14:34
Yleisön tunnelma välittyy aina lavalle. Välillä jos porukkaa tuntuu kovin välinpitämättömältä on hyvä valita sieltä se yksi joka kuuntelee, ja keskittyä siihen. '92-'94, Soulshorts-bändini aikoihin, hankin parikymmenmetrisen kitarapiuhan, jotta pystyin lähtemään lattialle tanssimaan soittaessani. Tällä tavoin sai aika hyvin ihmiset liikkeelle - ja sen jälkeen loput keikasta meni hyvin.
Välillä taas tuntui kuin voisi yhtä hyvin mennä kotiin, kun Fennian lavalta näkyi ainoastaan humalaisia juppeja ostamassa joko valkoista pulveria tai maksullista seuraa dealereiltä.
Oman kokemukseni mukaan yleisö ei koskaan tunnut massalta, vaan aina löydän sieltä yksilöitä, joille soitan. Välillä se yksilö voi olla joku joka on tosi innoissaan ja tanssii ja välillä se voi olla se tyyppi joka kaiken vähiten kuuntelee.
Ja jos yleisö on innoissaan ja hyvin mukana, niin ne omat mokat tuntuvat tosi vähäpätöisiltä.
Joskus taas musiikki ja soitto saatta mennä niin nappiin etten olenkaan huomaa muuta maailmaa - ja sitten biisin loputtua ihemttelen että mistäs noi taputukset ja huudot tulee.
-Jens
Välillä taas tuntui kuin voisi yhtä hyvin mennä kotiin, kun Fennian lavalta näkyi ainoastaan humalaisia juppeja ostamassa joko valkoista pulveria tai maksullista seuraa dealereiltä.
Oman kokemukseni mukaan yleisö ei koskaan tunnut massalta, vaan aina löydän sieltä yksilöitä, joille soitan. Välillä se yksilö voi olla joku joka on tosi innoissaan ja tanssii ja välillä se voi olla se tyyppi joka kaiken vähiten kuuntelee.
Ja jos yleisö on innoissaan ja hyvin mukana, niin ne omat mokat tuntuvat tosi vähäpätöisiltä.
Joskus taas musiikki ja soitto saatta mennä niin nappiin etten olenkaan huomaa muuta maailmaa - ja sitten biisin loputtua ihemttelen että mistäs noi taputukset ja huudot tulee.
-Jens
9.11.2003 13:40
Olen huomannut, että tavallisesti keikan aikana kiinnittää huomionsa ehkä 5-10 tyyppiin. Näistä katsojista tulee tavallaan pieni referenssiryhmä, jota seuraamalla yrittää muodostaa jonkinlaisen käsityksen yleisön meiningistä ja fiiliksistä. Tietenkin keikan aikana huomaa paljon muitakin ihmisiä, mutta jostain syystä sieltä nousee aina muutama naama, joihin tulee vilkaistua useammin ja jotka muistaa keikan jälkeen. Yleensä kyseessä on tietysti nättejä tyttöjä, mutta toisinaan tähän seurantaryhmään pääsee myös raavaita karjuja - eli ei ole mitään varsinaista nyrkkisääntöä sille, minkälainen yksilö kulloinkin kiinnittää huomioni. Voi vaikka olla, että bongaan lavalta Slayer -paitaan sonnustautuneen kaverin, jota tulee sitten keikan mittaan seurattua ja mietittyä, että mitähän tuo hevijätkä mahtaa tästä touhusta tuumailla.
Ehkä yleisöä onkin jotenkin mahdotonta ajatella ja nähdä vain yhtenä isona massana. Ainakaan oma aivokapasiteettini ei tähän riitä, vaan porukkaa on helpompi lähestyä yksilöiden kautta. Tähänhän liittyy myös se klassinen esimerkki siitä, miten tuhat ihmistä voi olla keikasta täysin ekstaasissa ja minä tuijotan lavalta vain sitä yhtä, joka näyttää keskisormea... Mutta nämä ovatkin pitkälti henkimaailman asioita eikä se, että yleisöllä on kova meininki tarkoita välttämättä sitä, että myös itsellä olisi rajut fiilikset. Tai toisinpäin: jotkut parhaista keikoistani ovat olleet sellaisia, joissa on täytynyt tehdä tosissaan töitä saadakseen edes jonkun katsomosta kiinnostumaan.
Yleisön havainnoiminen on myös paljolti riippuvainen olosuhteista. Joskus esim. valot saattavat häikäistä niin pahasti, että lavalta näkee hädintuskin edes eturivin ihmisiä.
Ehkä yleisöä onkin jotenkin mahdotonta ajatella ja nähdä vain yhtenä isona massana. Ainakaan oma aivokapasiteettini ei tähän riitä, vaan porukkaa on helpompi lähestyä yksilöiden kautta. Tähänhän liittyy myös se klassinen esimerkki siitä, miten tuhat ihmistä voi olla keikasta täysin ekstaasissa ja minä tuijotan lavalta vain sitä yhtä, joka näyttää keskisormea... Mutta nämä ovatkin pitkälti henkimaailman asioita eikä se, että yleisöllä on kova meininki tarkoita välttämättä sitä, että myös itsellä olisi rajut fiilikset. Tai toisinpäin: jotkut parhaista keikoistani ovat olleet sellaisia, joissa on täytynyt tehdä tosissaan töitä saadakseen edes jonkun katsomosta kiinnostumaan.
Yleisön havainnoiminen on myös paljolti riippuvainen olosuhteista. Joskus esim. valot saattavat häikäistä niin pahasti, että lavalta näkee hädintuskin edes eturivin ihmisiä.
9.11.2003 13:53
vai että nättejä tyttöjä :wink: näin yleisön näkökulmasta noi valot kyllä hivenen häiritsi ainakin siellä Tampereen keikalla. Tai no eihän se sitä kuuntelua haittaa mut ei nää Anssii :? Tamperella valot oli sen varran voimakkaat, et oli pakko ummistaa silmät aina kun valo käänty suoraan silmiin, ja silmissä vaan näkyy tähtiä :D
9.11.2003 14:21
Minä puolestani yleensä ajattelen yleisön nimenomaan isona massana. Esiintyessä katselen monesti yleisön "yli" eli takaseinää jos sellainen valoilta sattuu näkymään. :shock: Joku väitti minulle joskus että noin tehdessä yleisölle tulee vaikutelma katsekontaktista. Eiköhän se pidä paikkansa. Eri asia on sitten jos yleisön seassa sattuu istumaan joku tuttu jonka reaktioita tulee seurailtua sitten hiukan tarkemmin. Yleensä yritän olla katsomatta jos huomaan yleisön seassa jonkun aivan erityisen komean ilmestyksen... Muuten menee keskittyminen sen sileän tien. :roll:
9.11.2003 14:41
en anssista tiedä, mutta porin konserttikeikalla basisti antti karisalmi katto kokoajan mua ja mun kaveria kun istuttiin just melkeen sen edessä eturivissä 8) me vaan saatiin joka kerta kauhee naurukohtaus mut ei sillä väliä :D ...
9.11.2003 17:41
Tuntu et siellä Tampereen keikalla Anssi olis kattonu mua aina välillä. Mut musta tuntuu, et Anssi katto jotain seinää yms, ja se vaan näytti siltä et Anssi ois kattonu muhun tai sit Anssi katto mun takana istuvaa :wink:
10.11.2003 17:08
pieni referenssiryhmä, jota seuraamalla yrittää muodostaa jonkinlaisen käsityksen yleisön meiningistä ja fiiliksistä
Vai että pieni referenssiryhmä. :lol: Kuulostaa vähintäänkin pelottavalta. Käsityksestä tulee varmaan helposti sopivan vinoutunut. Tuli muuten Tavastialla muutamaan kertaan vilkaistua selän taa ja siellähän olikin paikoin melkoinen pomppumeininki, toisin kuin sivistyneessä eturivissä. Muistaakseni. Ja kun olen tässä tietyistä syistä lueskellut noita vanhoja Nosturin keikkakommentteja, niin siellä varmaan hyvä meininki välittyi karnevaalimaisesti juhlivasta eturivistä, kun muu sali oli lähinnä tyhjä.
porin konserttikeikalla basisti antti karisalmi katto kokoajan mua ja mun kaveria kun istuttiin just melkeen sen edessä eturivissä me vaan saatiin joka kerta kauhee naurukohtaus mut ei sillä väliä
No kyllä kai sellasta hupia pitää seurata... ties vaikka edessä istuis ihan oikeita Antti-faneja! Se on varmaan ihan oma tieteenalansa, että mitä artistien päässä liikkuu lavalla soitellessa ja näytteitä on aina kiintoisaa kuulla. (nimim. Pythagoraan lause) Yhtä lailla artistit yrittää ankarasti miettiä että "miks tuo nauraa mulle"...
Vai että pieni referenssiryhmä. :lol: Kuulostaa vähintäänkin pelottavalta. Käsityksestä tulee varmaan helposti sopivan vinoutunut. Tuli muuten Tavastialla muutamaan kertaan vilkaistua selän taa ja siellähän olikin paikoin melkoinen pomppumeininki, toisin kuin sivistyneessä eturivissä. Muistaakseni. Ja kun olen tässä tietyistä syistä lueskellut noita vanhoja Nosturin keikkakommentteja, niin siellä varmaan hyvä meininki välittyi karnevaalimaisesti juhlivasta eturivistä, kun muu sali oli lähinnä tyhjä.
porin konserttikeikalla basisti antti karisalmi katto kokoajan mua ja mun kaveria kun istuttiin just melkeen sen edessä eturivissä me vaan saatiin joka kerta kauhee naurukohtaus mut ei sillä väliä
No kyllä kai sellasta hupia pitää seurata... ties vaikka edessä istuis ihan oikeita Antti-faneja! Se on varmaan ihan oma tieteenalansa, että mitä artistien päässä liikkuu lavalla soitellessa ja näytteitä on aina kiintoisaa kuulla. (nimim. Pythagoraan lause) Yhtä lailla artistit yrittää ankarasti miettiä että "miks tuo nauraa mulle"...
21.11.2003 13:32
Ei kai tuollaista voi yleistää. Vuorovaikutus yleisön ja esiintyjän/esiintyjien välillä on aina puolet (ellei enemmänkin) koko tapahtumasta. Jossain se toimii paremmin, jossain huonommin.
Yksi parhaista keikoista, jonka olen koskaan nähnyt, oli Turun Kårenilla joskus kauan sitten. J.Karjalainen, jo silloin aika iso nimi, oli jostain syystä saanut jalkeille vain kymmenkunta maksanutta katsojaa. Keikka oli loistava. Me kaikki saimme osamme.
Teatterissa törmää usein samaan ilmiöön. Eri yleisöt reagoivat eri tavoin samoihinkin kohtiin -ja lopputulos voi olla mikä vain.
Yksi parhaista keikoista, jonka olen koskaan nähnyt, oli Turun Kårenilla joskus kauan sitten. J.Karjalainen, jo silloin aika iso nimi, oli jostain syystä saanut jalkeille vain kymmenkunta maksanutta katsojaa. Keikka oli loistava. Me kaikki saimme osamme.
Teatterissa törmää usein samaan ilmiöön. Eri yleisöt reagoivat eri tavoin samoihinkin kohtiin -ja lopputulos voi olla mikä vain.
Viimeksi kommentoitu