Forum 2002-2013
23.12.2003 15:44
Sanan säilä sivaltaa
Aivan LOISTAVA pääkirjoitus uudessa "Kulttuurivihkot"-lehdessä (5/2003)! Tässäpä näin:
ROCKLYRIIKAN HYVÄT, PAHAT JA RUMAT
"Kun tieto Leevi and the Leavingsin keulakuvan Göstä Sundqvistin kuolemasta tavoitti muusikot, sain tekstiviestin Tehosekoittimen laulajalta ja sanoittajalta Otto Grundströmiltä.
Kuulitko, että Göstä Sundqvist on kuollut? Slaagi. Ei enää lauluja tisseistä.
Grundström oli oikeassa. Sundqvistin jälkeen ei jäänyt ketään, joka olisi yhtä herkkä raportoimaan osattomien suomalaisten elämästä mestarillisen taitavasti, samalla kertaa niin lyyrisesti ja ronskisti. Kun suruviesti ilmestyi kännykkääni, tajusin, miten syvä suomalaisen rocklyriikan alamäki uudella vuosituhannella on ollut.
Sellaiset rocklyriikan kuninkaat kuin Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo ja Kauko Röyhkä ovat saaneet seuraajikseen pelkkää sanahelinää: surkean äijäsanoittajan Samuli Putron, itserakkaan Kalle Aholan, jonka kirjallinen ilmaisu häviää jopa hänen musiikilliselle mitäänsanomattomuudelleen, nummelalaisen Anssi Kelan.
Kela on huonon suomalaisen rocklyriikan edustajista kiinnostavin, sillä hänen nauttimansa suosio on valtava. Se ei selity pelkästään Ylen nuorisoradion soittolistoilla levy-yhtiöiden markkinoinnilla, jotka lähes yksinomaan ovat esimerkiksi Gimmelin menestyksen takana.
Anssi Kela on käsittämättömän huono: erittäin keskinkertainen laulaja ja melko taitamaton kitaristi. Kun tähän kaikkeen lisää vielä luotaantyöntävän ulkonäön ja Nummelan linja-autoaseman baarin peräseinästä revityn tyylitajun, hänellä ei luulisi olevan mitään asiaa levytysstudioon.
Kela ja Sundqvist tekivät tekstejä samasta aihepiiristä: sellaisten ihmisten elämästä, jotka eivät sopeudu trendikkäiden kaupunkilaisten arvoihin. Sundqvistin ja Kelan ero on siinä, että Sundqvistin tekstit ovat vivahteikkaita ja hienovireisiä eikä niiden ihmisiin halua samastua. Kelan laulujen henkilöissä sen sijaan on paljon ominaisuuksia, jotka kuka tahansa voi tunnistaa itsestään. Hänen tarinansa ovat kuin huonoja kouluaineita, vailla runollista ilmaisua tai kunnianhimoa.
Kelan laulut ovat kuin niiden luojakin: keskinkertaisia ja tyylittömiä. Niinpä kuka vain voisi olla Anssi Kela, ja siksi hänen musiikkiaan ostetaan.
Vuosituhannenvaihteen Suomi kykeni tuottamaan vain yhden mestarillisen biisintekijän: naisen, joka toi rocklyriikkaan pitkästä aikaa jotain uutta. Hän on ensimmäisen runokokoelmansa äskettäin julkaissut Anni Sinnemäki."
Loput pääkirjoituksesta kehutaan Annia rocklyriikan pelastajaksi ja sitä, kuinka hänen tekstinsä ovat kuin kotonaan Helsingin keskustan kahviloissa. Tämmösiä kirjoitti Ari Lahdenmäki. Nauratti ihan hyvän tovin! Kuinka monta trendikkääksi luettavaa kahvilaa Suomessa on, 5? 10? Ehkä jopa 20 jos ei olla turhan kranttuja. Yhteensä niihin mahtuu ehkä muutama sata ihmistä. Ihmisiä, joiden elämä on näemmä yhtä kärsimystä näinä aikoina. Jumalauta Anssi, opettelisit edes kitaraa soittamaan niin heillä ei olisi niin paha olla!
Ai niinn ja miten kummassa voi olla käsittämättömän huono ja keskinkertainen yhtä aikaa samalla alalla?
ROCKLYRIIKAN HYVÄT, PAHAT JA RUMAT
"Kun tieto Leevi and the Leavingsin keulakuvan Göstä Sundqvistin kuolemasta tavoitti muusikot, sain tekstiviestin Tehosekoittimen laulajalta ja sanoittajalta Otto Grundströmiltä.
Kuulitko, että Göstä Sundqvist on kuollut? Slaagi. Ei enää lauluja tisseistä.
Grundström oli oikeassa. Sundqvistin jälkeen ei jäänyt ketään, joka olisi yhtä herkkä raportoimaan osattomien suomalaisten elämästä mestarillisen taitavasti, samalla kertaa niin lyyrisesti ja ronskisti. Kun suruviesti ilmestyi kännykkääni, tajusin, miten syvä suomalaisen rocklyriikan alamäki uudella vuosituhannella on ollut.
Sellaiset rocklyriikan kuninkaat kuin Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo ja Kauko Röyhkä ovat saaneet seuraajikseen pelkkää sanahelinää: surkean äijäsanoittajan Samuli Putron, itserakkaan Kalle Aholan, jonka kirjallinen ilmaisu häviää jopa hänen musiikilliselle mitäänsanomattomuudelleen, nummelalaisen Anssi Kelan.
Kela on huonon suomalaisen rocklyriikan edustajista kiinnostavin, sillä hänen nauttimansa suosio on valtava. Se ei selity pelkästään Ylen nuorisoradion soittolistoilla levy-yhtiöiden markkinoinnilla, jotka lähes yksinomaan ovat esimerkiksi Gimmelin menestyksen takana.
Anssi Kela on käsittämättömän huono: erittäin keskinkertainen laulaja ja melko taitamaton kitaristi. Kun tähän kaikkeen lisää vielä luotaantyöntävän ulkonäön ja Nummelan linja-autoaseman baarin peräseinästä revityn tyylitajun, hänellä ei luulisi olevan mitään asiaa levytysstudioon.
Kela ja Sundqvist tekivät tekstejä samasta aihepiiristä: sellaisten ihmisten elämästä, jotka eivät sopeudu trendikkäiden kaupunkilaisten arvoihin. Sundqvistin ja Kelan ero on siinä, että Sundqvistin tekstit ovat vivahteikkaita ja hienovireisiä eikä niiden ihmisiin halua samastua. Kelan laulujen henkilöissä sen sijaan on paljon ominaisuuksia, jotka kuka tahansa voi tunnistaa itsestään. Hänen tarinansa ovat kuin huonoja kouluaineita, vailla runollista ilmaisua tai kunnianhimoa.
Kelan laulut ovat kuin niiden luojakin: keskinkertaisia ja tyylittömiä. Niinpä kuka vain voisi olla Anssi Kela, ja siksi hänen musiikkiaan ostetaan.
Vuosituhannenvaihteen Suomi kykeni tuottamaan vain yhden mestarillisen biisintekijän: naisen, joka toi rocklyriikkaan pitkästä aikaa jotain uutta. Hän on ensimmäisen runokokoelmansa äskettäin julkaissut Anni Sinnemäki."
Loput pääkirjoituksesta kehutaan Annia rocklyriikan pelastajaksi ja sitä, kuinka hänen tekstinsä ovat kuin kotonaan Helsingin keskustan kahviloissa. Tämmösiä kirjoitti Ari Lahdenmäki. Nauratti ihan hyvän tovin! Kuinka monta trendikkääksi luettavaa kahvilaa Suomessa on, 5? 10? Ehkä jopa 20 jos ei olla turhan kranttuja. Yhteensä niihin mahtuu ehkä muutama sata ihmistä. Ihmisiä, joiden elämä on näemmä yhtä kärsimystä näinä aikoina. Jumalauta Anssi, opettelisit edes kitaraa soittamaan niin heillä ei olisi niin paha olla!
Ai niinn ja miten kummassa voi olla käsittämättömän huono ja keskinkertainen yhtä aikaa samalla alalla?
23.12.2003 16:09
PRKL :evil: En ees lukenu tuota juttua loppuun...... Alko masentamaan :evil:
23.12.2003 16:09
Hahhah, äijähän on hulvattoman hauska. :D
23.12.2003 16:31
oho! Sieltähän tuli tykin täydeltä kehuja! :)
23.12.2003 19:18
:lol: Eihän tässä voi kuin nauraa..!
23.12.2003 19:23
Hih. Hauska juttu. (':D')
24.12.2003 9:15
Kaikkea muuta kuin luotaan työntävä ulkonäkö! :wink:
24.12.2003 10:38
Minusta Anssi Kelan lauluäänessä ei ole mitään vikaa.
24.12.2003 11:01
Tässä sitä kritiikkiä piisaa ja ihan tarpeeksi. On kyllä aika hulvaton juttu, kieltämättä :lol: Vai että "nummelan linja-autoaseman baarin peräseinästä revitty tyylitaju"... Eikö se ollut anni sinnemäki, jolla yksi vuosi oli linnanjuhlissa iltapuvun sijaan joku t-paitaa muistuttava vaate... :roll:
JMN Anssi Kela on käsittämättömän huono: erittäin keskinkertainen laulaja ja melko taitamaton kitaristi. Kun tähän kaikkeen lisää vielä luotaantyöntävän ulkonäön ja Nummelan linja-autoaseman baarin peräseinästä revityn tyylitajun, hänellä ei luulisi olevan mitään asiaa levytysstudioon.
Tässä sitä kritiikkiä piisaa ja ihan tarpeeksi. On kyllä aika hulvaton juttu, kieltämättä :lol: Vai että "nummelan linja-autoaseman baarin peräseinästä revitty tyylitaju"... Eikö se ollut anni sinnemäki, jolla yksi vuosi oli linnanjuhlissa iltapuvun sijaan joku t-paitaa muistuttava vaate... :roll:
24.12.2003 12:38
Voisi sitä nyt hieman ajatella mitä kirjoittaa. Etenkin ku Putroakin vielä jokusen aikaa sitten kehuttiin Suomen kuvalehteä myöten aikamme parhaaksi sanoittajaksi. On siitä muuten sen verran aikaa että Sundqvistikin vielä silloin eli.
24.12.2003 15:13
Niin no eihän se kenestäkään tee mestarisanoittajaa (tai käsittämättömän huonoa) jos joku niin lehdessä kirjoittaakin, sen yhden mielipidehän se on. Mutta että Sinnemäki on aikamme merkittävin sanoittaja...en tiedä oliko tämä juuri Annin kirjoittama rivi, mutta UB:n "Hei Kuule Suomi" kappaleessahan syvällisesti pohditaan että "Oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa jossa on paikkoja ja kolmostuoppeja?" Sen maan haluaisin nähdä, jossa ei ole paikkoja? I rest my case.
Suosittelen muuten voimakkaasti lukemaan tuon Kulttuurivihkot-lehden Anni Sinnemäki-haastattelun. Haastattelu tehdään jossain Kontulalaisessa pubissa, jossa kirjoittaja joutuu Sinnemäkeä haastatellessaan tappamaan aikaa paikallisessa pubissa. "Paikan mittapuun" mukaan viehättävä nainen vilkuilee toimittajaa, ja tämäkös siitä hätääntyy :" en halua Kontulalaisen yksinhuoltajan lapsen isäpuoleksi, siksi en kiinnitä naiseen sen enempää huomiota!" Äijähän on nero ja meedio, jos noin vain naisen pubissa nähdessään tietää tämän olevan yksinhuoltaja. Tai sitten hän tietää että kaikki Kontulalaiset ovat. Onneksi meillä on Sinnemäki, "joka ei käsittele teksteissään lähiöissä kasvavia äpäriä". Niin, ja hyvää joulua kaikille!
Suosittelen muuten voimakkaasti lukemaan tuon Kulttuurivihkot-lehden Anni Sinnemäki-haastattelun. Haastattelu tehdään jossain Kontulalaisessa pubissa, jossa kirjoittaja joutuu Sinnemäkeä haastatellessaan tappamaan aikaa paikallisessa pubissa. "Paikan mittapuun" mukaan viehättävä nainen vilkuilee toimittajaa, ja tämäkös siitä hätääntyy :" en halua Kontulalaisen yksinhuoltajan lapsen isäpuoleksi, siksi en kiinnitä naiseen sen enempää huomiota!" Äijähän on nero ja meedio, jos noin vain naisen pubissa nähdessään tietää tämän olevan yksinhuoltaja. Tai sitten hän tietää että kaikki Kontulalaiset ovat. Onneksi meillä on Sinnemäki, "joka ei käsittele teksteissään lähiöissä kasvavia äpäriä". Niin, ja hyvää joulua kaikille!
25.12.2003 8:13
Tai entäs sitten Anni Sinnemäen sanoittama Ultra Bran kappale "Siili"? Sanat ovat kuin suoraan lastenlaulusta, ja jos vertaa AS:n ja Samuli Putron sanoituksia, niin kyllä Zen Café vie helposti ykkössijan... :roll:
25.12.2003 18:09
Hyvin paljon jutun kirjoittaja pitää Anssin musiikista. No en kyllä jaksanu lukee kuin silmäilemällä. Tietty kaikilla on mielipiteensä Anssista. Joillain negatiivisetkin, mutta henkilökohtaisesti en oo kirjottaneen kans ollenkaan samaa mieltä...
29.12.2003 19:17
a.
19.1.2004 19:51
Pakko on kanssa osallistua keskusteluun, vaikka lukijalinjalla olenkin ollut....mutta tyypillistähän tuo on, että kun on mukavannäköinen, taitava ja menestynyt....niin muuta ei tarvitakaan.....noh, onneksi kaikki osaavat laittaa tuon omaan kategoriaansa...... :D
Mutta, ah niin synkässä elämäni vaiheessa kyllä makeat naurut sain.... :D
Mutta, ah niin synkässä elämäni vaiheessa kyllä makeat naurut sain.... :D
19.1.2004 21:19
Luettuani tekstin toistamiseen ymmärsin henkilön mahdollisesti kärsivän Anssin musiikkia kuullessan, mutta tekstissä on jotain totuuden hiventäkin:
"Kelan laulujen henkilöissä sen sijaan on paljon ominaisuuksia, jotka kuka tahansa voi tunnistaa itsestään. Hänen tarinansa ovat kuin huonoja kouluaineita, vailla runollista ilmaisua tai kunnianhimoa."
Onhan totta kuten Anssi on itsekin todennut että hän pyrkii tekemään biisinsä siten että mahdollisimman moni niihin pystyy samaistumaan. Aiheet ja tekstit eivät pursua kunnianhimoa ja periaatteessa voisivat hyvinkin olla kouluaineita. Runolliset ilmaisut ja kielikuvat on jätetty tarkoituksella pois. Tekstithän ovat hyvin simppeleitä.
"Kelan laulut ovat kuin niiden luojakin: keskinkertaisia ja tyylittömiä. Niinpä kuka vain voisi olla Anssi Kela, ja siksi hänen musiikkiaan ostetaan."
Tästä olen kyllä ehdottomasti erimieltä. Tyyliä löytyy sitten muidenkin edestä! Jos mies kehtaa väittää Anssi Kelaa tyylittömäksi ja luotaantyöntäväksi niin mitä Göstä Sundqvist sitten oli?! Ja tämä kuka tahansa voisi olla Anssi Kela vasta turhauttavaa onkin kuulla. Katkerien ihmisten omassa säälissä kellumista. Jos kuka tahansa voisi olla Anssi Kela niin luulisi niitä tässä maassa riittävän jo pelkästään rahan takia. Soittotaidoista en tiedä, mutta enpä usko Göstä Sundqvistinkaan Suomen Jimi Hendrix olleen.
"Grundström oli oikeassa. Sundqvistin jälkeen ei jäänyt ketään, joka olisi yhtä herkkä raportoimaan osattomien suomalaisten elämästä mestarillisen taitavasti, samalla kertaa niin lyyrisesti ja ronskisti."
Olen samaa mieltä.
"Kelan laulujen henkilöissä sen sijaan on paljon ominaisuuksia, jotka kuka tahansa voi tunnistaa itsestään. Hänen tarinansa ovat kuin huonoja kouluaineita, vailla runollista ilmaisua tai kunnianhimoa."
Onhan totta kuten Anssi on itsekin todennut että hän pyrkii tekemään biisinsä siten että mahdollisimman moni niihin pystyy samaistumaan. Aiheet ja tekstit eivät pursua kunnianhimoa ja periaatteessa voisivat hyvinkin olla kouluaineita. Runolliset ilmaisut ja kielikuvat on jätetty tarkoituksella pois. Tekstithän ovat hyvin simppeleitä.
"Kelan laulut ovat kuin niiden luojakin: keskinkertaisia ja tyylittömiä. Niinpä kuka vain voisi olla Anssi Kela, ja siksi hänen musiikkiaan ostetaan."
Tästä olen kyllä ehdottomasti erimieltä. Tyyliä löytyy sitten muidenkin edestä! Jos mies kehtaa väittää Anssi Kelaa tyylittömäksi ja luotaantyöntäväksi niin mitä Göstä Sundqvist sitten oli?! Ja tämä kuka tahansa voisi olla Anssi Kela vasta turhauttavaa onkin kuulla. Katkerien ihmisten omassa säälissä kellumista. Jos kuka tahansa voisi olla Anssi Kela niin luulisi niitä tässä maassa riittävän jo pelkästään rahan takia. Soittotaidoista en tiedä, mutta enpä usko Göstä Sundqvistinkaan Suomen Jimi Hendrix olleen.
"Grundström oli oikeassa. Sundqvistin jälkeen ei jäänyt ketään, joka olisi yhtä herkkä raportoimaan osattomien suomalaisten elämästä mestarillisen taitavasti, samalla kertaa niin lyyrisesti ja ronskisti."
Olen samaa mieltä.
20.1.2004 6:05
Minä en kokisi tätä Kulttuurivihkot- lehden arvostelua mitenkään hirveän negatiivisena. Anssi on "käsittämättömän suosittu", ehkäpä juuri tavallisuutensa vuoksi. Tässä on juuri se pointti. Eli kuka tahansa voi yrittää vastaavalla konseptilla. Sopii yrittää. Se onnistuuko, onkin eri juttu. Ja onhan näitä Anssin tyylin perässähiihtäjiä tullutkin. Eipä nuo ”rocklyriikan kuninkaat ”Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo ja Kauko Röyhkä (heidän saavutuksiaan mitenkään väheksymättä), ole pitkään aikaan saavuttaneet merkittävää menestystä. Gösta Sundqvist oli hyvä lauluntekijä, joskin minua henkilökohtaisesti häiritsee monessa kappaleessa liian härskit sanoitukset.
Olen sitä mieltä, että Anssi tulee jäämään Suomen pop-musiikin historiaan uudenlaisen tyylin luojana, riippumatta siitä miten hänen uransa jatkuu ja riippumatta kriitikkojen kirjoitteluista ja kateellisten panetteluista!
Olen sitä mieltä, että Anssi tulee jäämään Suomen pop-musiikin historiaan uudenlaisen tyylin luojana, riippumatta siitä miten hänen uransa jatkuu ja riippumatta kriitikkojen kirjoitteluista ja kateellisten panetteluista!
20.1.2004 10:51
Kuuntelin sunnuntaina Nummela-levyn, taas pitkästä aikaa.
Mielestäni Nummelabiisin tarina on nerokas, hieno, elettyä elämää kuvaava ja äärimmäisen terapeuttinen, vapaa paineista, filosofinenkin.
Uusi levy on täynnä helmiä. Kovin tuoreilta tuntuvat Ensilumi ja Sormus, muutkin on hyviä.
Makuasioista ei kannata kinastella.
Suomalainen musiikki myy hyvin ja osin tarinoiden vuoksi: suomalaisia sanoituksen helmiä: Yön Joutsen laulu, Hectorin käännöshelmet: Kuinka voit väittää ja Suomineito, molemmissa viiltävää ajankohtaisuutta ja Hectorin omat Ake, Make, Pera ja mä sekä Lumi teki Enkelin eteiseen uudemmissakin on vääntöä, kuten Timantti ja ruoste, J. Karjalaisen Verinen mies ja Laura Häkkisen silmät, Dingon Autiotalo, Samuli Putron monetkin kappaleet. Väittäisin, että suomalaiset rock-pop-lyyrikot pitävät levymyyntitilastoja härmäläisvoittoisina.
Mielestäni Nummelabiisin tarina on nerokas, hieno, elettyä elämää kuvaava ja äärimmäisen terapeuttinen, vapaa paineista, filosofinenkin.
Uusi levy on täynnä helmiä. Kovin tuoreilta tuntuvat Ensilumi ja Sormus, muutkin on hyviä.
Makuasioista ei kannata kinastella.
Suomalainen musiikki myy hyvin ja osin tarinoiden vuoksi: suomalaisia sanoituksen helmiä: Yön Joutsen laulu, Hectorin käännöshelmet: Kuinka voit väittää ja Suomineito, molemmissa viiltävää ajankohtaisuutta ja Hectorin omat Ake, Make, Pera ja mä sekä Lumi teki Enkelin eteiseen uudemmissakin on vääntöä, kuten Timantti ja ruoste, J. Karjalaisen Verinen mies ja Laura Häkkisen silmät, Dingon Autiotalo, Samuli Putron monetkin kappaleet. Väittäisin, että suomalaiset rock-pop-lyyrikot pitävät levymyyntitilastoja härmäläisvoittoisina.
21.1.2004 11:56
Eiliseen vielä palatakseni, Eppujen Hipit rautaa sanoitus on oiva, siinä näkyy Saarelankin käden jälki, samoja mestariteoksia Saarela riimitteli aiemmin: Suomi-ilmiö, Puhtoinen lähiö, Vesilaki-biisi jne. Martti Syrjäkin on tehnyt lukemattomia sanoituksia ensimmäiset mestariteokset ovat Pahan puun metsä ja Vahantajoki, harvemmin tosin kuultuja ja paljon muita.
Käännösbiisien sanoitusten helmiä on lisäksi ainakin Juicen paperitähdet.
Dave Lindholmin biisi Pieni ja hento otekin on hyvä, sanoitukseltaankin.
Hassisen konekin takoi oivaa sanoitussampoa, Kotiteollisuuskin tuntuu raikkaalta, Apulannalla ja CMX:lläkin on helmensä, ja tietenkin Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä. Samaten olen tykästynyt joihin Trio Niskalaukauksen sanoituksiin, esim. Lumessakahlaajat.
Käännösbiisien sanoitusten helmiä on lisäksi ainakin Juicen paperitähdet.
Dave Lindholmin biisi Pieni ja hento otekin on hyvä, sanoitukseltaankin.
Hassisen konekin takoi oivaa sanoitussampoa, Kotiteollisuuskin tuntuu raikkaalta, Apulannalla ja CMX:lläkin on helmensä, ja tietenkin Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä. Samaten olen tykästynyt joihin Trio Niskalaukauksen sanoituksiin, esim. Lumessakahlaajat.
21.1.2004 20:04
Olen eri mieltä siitä, että Anssin sanoitukset olisivat kunnianhimottomia. Jos kunnianhimolla tarkoitetaan sitä, että pyritään mahdollisimman suureen laadukkuuteen, niin Anssi on mielestäni erittäin kunnianhimoinen.
Eivät ne tekstit myöskään mitään simppeleitä ole. Onhan esim. monia Anssin sanoituksia pohdittu täällä foorumilla ja niille on löytynyt hyvin monenlaisia tulkintoja. Monissa Anssin teksteissä on mielestäni useita tasoja ja niissä on usein käytetty taitavasti hyväksi erilaisia kerronnallisia hienouksia.
Toki jotkin Anssin sanoituksista ovat hyvin yksinkertaisiakin. Mutta yksi taiteilijan vaikeimpia tehtäviä onkin juuri se, miten mahdollisimman pienistä (yksinkertaisista) aineksista pystyy luomaan mahdollisimman suurta.
Make Aiheet ja tekstit eivät pursua kunnianhimoa ja periaatteessa voisivat hyvinkin olla kouluaineita. Runolliset ilmaisut ja kielikuvat on jätetty tarkoituksella pois. Tekstithän ovat hyvin simppeleitä.
Olen eri mieltä siitä, että Anssin sanoitukset olisivat kunnianhimottomia. Jos kunnianhimolla tarkoitetaan sitä, että pyritään mahdollisimman suureen laadukkuuteen, niin Anssi on mielestäni erittäin kunnianhimoinen.
Eivät ne tekstit myöskään mitään simppeleitä ole. Onhan esim. monia Anssin sanoituksia pohdittu täällä foorumilla ja niille on löytynyt hyvin monenlaisia tulkintoja. Monissa Anssin teksteissä on mielestäni useita tasoja ja niissä on usein käytetty taitavasti hyväksi erilaisia kerronnallisia hienouksia.
Toki jotkin Anssin sanoituksista ovat hyvin yksinkertaisiakin. Mutta yksi taiteilijan vaikeimpia tehtäviä onkin juuri se, miten mahdollisimman pienistä (yksinkertaisista) aineksista pystyy luomaan mahdollisimman suurta.
21.1.2004 20:45
Ilmaisin itseäni mahdollisesti huonosti.
Aiheet ovat kuitenkin pääosin tavallisten ihmisten elämästä - arkipäivää. Tarinat eivät kerro suuremmista asioista kuin itse olemme, ainakaan pääosin. Poikkeuksia tietysti on. En maininnutkaan etteikö biiseistä löytyisi kunnianhimoa vaan että ne eivät pursua sitä. Sanat ovat myös monesti hyvin riisuttuja ja kaikki varmasti ymmärtävät mitä levylaulaja tahtoo kertoa.
Kerronta on toki hienoa. En tiedä miksi, mutta Kaksi sisarta biisin alku on mielestäni aivan mainio: "Upposin uudelleen, taas samaan kaipuuseen--". Mielestäni se sisältää hienoa kerrontaa, kyseinen kappale kuuluu suosikkeihini edelleen!
Enpä tiedä oliko tässä nyt vastausta miksikään, osasinko perustella tarpeeksi vai hukkasinko aiheen alkaessani tarinoimaan.
Aiheet ovat kuitenkin pääosin tavallisten ihmisten elämästä - arkipäivää. Tarinat eivät kerro suuremmista asioista kuin itse olemme, ainakaan pääosin. Poikkeuksia tietysti on. En maininnutkaan etteikö biiseistä löytyisi kunnianhimoa vaan että ne eivät pursua sitä. Sanat ovat myös monesti hyvin riisuttuja ja kaikki varmasti ymmärtävät mitä levylaulaja tahtoo kertoa.
Kerronta on toki hienoa. En tiedä miksi, mutta Kaksi sisarta biisin alku on mielestäni aivan mainio: "Upposin uudelleen, taas samaan kaipuuseen--". Mielestäni se sisältää hienoa kerrontaa, kyseinen kappale kuuluu suosikkeihini edelleen!
Enpä tiedä oliko tässä nyt vastausta miksikään, osasinko perustella tarpeeksi vai hukkasinko aiheen alkaessani tarinoimaan.
22.1.2004 11:45
Mun mielestä on hyvä, että laulujen henkilöihin voi samastua.Enkä mä ikinä pystyis kirjottamaan yhtä hyviä lauluja, tai soittamaan kitaraa niin hyvin. Se on selvä lahja, eikä kaikilla voi olla samaa lahjaa!
Sitäpaitsi jos ne laulut on niin huonoja, miks Asko Kallonen olis ihastunu niihin kappaleisiin? Ei se voi ystävyyttäkään olla, kun mies kerran oli jo valmistellut jäähyväispuheen.
Sitäpaitsi jos ne laulut on niin huonoja, miks Asko Kallonen olis ihastunu niihin kappaleisiin? Ei se voi ystävyyttäkään olla, kun mies kerran oli jo valmistellut jäähyväispuheen.
22.1.2004 15:11
M'TÄ?!? :shock: Onko mulla taas jäänyt jotain kuulematta? :oops:
marire Sitäpaitsi jos ne laulut on niin huonoja, miks Asko Kallonen olis ihastunu niihin kappaleisiin? Ei se voi ystävyyttäkään olla, kun mies kerran oli jo valmistellut jäähyväispuheen.
M'TÄ?!? :shock: Onko mulla taas jäänyt jotain kuulematta? :oops:
22.1.2004 20:41
Lauluntekstien yksinkertaisuus on tietenkin suhteellista. Jos Anssin tekstejä vertaa jonkin korkealentoisia ja (teko)taiteellisia sanoituksia harrastavan bändin sanoituksiin, niin toki Anssin sanoituksista voi sanoa, että ne ovat yksinkertaisia. Mutta en minä silti niitä kutsuisi yksinkertaisiksi.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Faijan haamu. Itse "ymmärrän" kyllä sen sanat, mutta en voi väittää täysin tajuavani tuota biisiä. (Mikä on ehkä ihan hyvä asia, biisin magia säilyy paremmin…)
Anssi itse on kertonut näkevänsä kappaleessa mustaa huumoria. Tosin ei vielä heti kappaleen tehtyään itsekään tiennyt mistä kappale kertoo: "Tajusin vasta myöhemmin, että tässähän käsitellään asiaa, jota kaikki ihmiset pohtivat: mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos olisin päättänyt tehdä etukäteen niin isosta asiasta laulun, olisi varmasti tullut rimakauhu."
Ja toinen sitaatti Anssillta: "En ole tarkoittanutkaan biisiä vakavasti otettavaksi, viiltävän syvälliseksi pohdiskeluksi tuonpuoleisista asioista. Se käsittelee hyvinkin vakavaa aihetta humoristisesta näkökulmasta ollen lähinnä kepeä ja lapsenomainen ajatusleikki. Toisinaan voi tietysti käydä niin, että kepeyttä tavoitellessaan tulee vahingossa rivien välissä herättäneeksi jotain syvällistäkin..." (Kummallista, minä näen rivien välissä pelkkää valkoista…)
Arvostelijatkin kirjoittavat laulusta täysin eri tavoin. Esimerkiksi Anssi Mehtälän (Länsi-Savo) mukaan Faijan haamu on "lapsellista tarinointia", kun taas Soundin Asko Alanen näkee asian paljon moniulotteisemmin: "Faijan haamu tavoittelee kiehtovaa henkilökohtaista flashbackia arkiseksi naamioituneen okkulttisen kokemuksen varjolla."
Joku foorumilainen aikoinaan "järkyttyi" Faijan haamusta ("Itse en ainakaan haluaisi sellaiseen taivaaseen, jossa iankaiken ollaan passiivisina tupakoitsijoina. Se toinen paikka alkaa kummasti kiehtoa, siellä kun vedetään kerralla rikkiä henkeen eikä hilajolleen kitkuteta."), mikä sai Anssinkin "puolustuskannalle" ja kerrankin selittämään tekstejään: "…mielestäni biisissä haamu maalaa silmää iskien taivaastaan aika onnellisen kuvan. Siellä saa nautiskella samoista asioista kuin maan päällä - sillä erotuksella ettei lieveilmiöitä ja jälkiseurauksia ole. Eikö muka kuulostaisi hyvältä jos saisi vaikkapa ahmia kymmenen erittäin juustoisaa pizzaa ilman, että mässäily näkyisi parin päivän päästä akneisena naamana ja tukkeutuneina sepelvaltimoina?"
Karhun elämää on myös yksi biisi, jonka sanojen merkitystä en täysin ymmärrä (tosin se biisihän kuuluu siihen Anssin symbolisten sanoitusten kauteen…). Olenkin ajatellut, että pitäisi joskus yrittää suomentaa sen sanat selkokielelle.
Paljonko biisiä ymmärtääkseen pitäisi tietää biisien taustaa? Yhden biisin tarina -radio-ohjelmassahan Anssi kertoi niistä Anna Kuoppamäeltä kuulemistaan jutuista, jotka toimivat Faijan haamu -biisin innoittajina. Nehän löytyvät Faijan haamu –biisistä kai aika selkeästi. Entä onko Anssilla itsellä ollut haamu-kokemuksia? Jossain radiohaastattelussahan sitä häneltä taidettiin kysyä, mutta levylaulaja tietysti taas muikeni kuin vaari. Ja miksi sen järven nimi on Kirkkojärvi? Käsitteleekö Anssi tuossa laulussaan omaa isäänsä ja isäsuhdettaan? Entä auttaisiko Karhun elämää –biisin avautumista se, jos lukisi biisin syntyyn vaikuttaneen John Irvingin kirjan? Ehkä pitäisi suunnata kulkunsa kirjastoon…
Toisaalta, ehkä tätä Picasson lausumaa pitäisi soveltaa myös musiikkiin: "Kaikki haluavat ymmärtää maalauksia. Miksi he eivät yritä ymmärtää lintujen laulua? Ihmiset rakastavat yötä, kukkasta, kaikkea ympärillään olevaa yrittämättä ymmärtää sitä. Mutta maalaukset - ne heidän täytyy ymmärtää."
Kahdessa sisaressa on tosiaankin hienot sanat, kuten Make toteaa.
Entä Anssin laulujen aiheet? Suurin osa niistä kertoo ihmisistä ja elämästä. Mikä voisi olla suurempi aihe kuin itse elämä???
Olen muuten ollut havaitsevinani, että Anssin on laulunkirjoittamisessaan siirtynyt jonkin verran pois tarinoiden kertomisesta kohti tunnelmien ja tilanteiden kuvaamista. Uuden albumin biiseistä aika monet voi mielestäni sijoittaa tohon jälkimmäiseen tunnelma/tilanne-kategoriaan: Uudet autot, Kipinöitä, Sormus, Kaatuneiden muistolle jne… samaten uudelta albumilta pois jätetyt post-Nummela-biisit Lähellä sua ja Piilopaikka.
Mä olen mennyt kai sekaisin…
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Faijan haamu. Itse "ymmärrän" kyllä sen sanat, mutta en voi väittää täysin tajuavani tuota biisiä. (Mikä on ehkä ihan hyvä asia, biisin magia säilyy paremmin…)
Anssi itse on kertonut näkevänsä kappaleessa mustaa huumoria. Tosin ei vielä heti kappaleen tehtyään itsekään tiennyt mistä kappale kertoo: "Tajusin vasta myöhemmin, että tässähän käsitellään asiaa, jota kaikki ihmiset pohtivat: mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos olisin päättänyt tehdä etukäteen niin isosta asiasta laulun, olisi varmasti tullut rimakauhu."
Ja toinen sitaatti Anssillta: "En ole tarkoittanutkaan biisiä vakavasti otettavaksi, viiltävän syvälliseksi pohdiskeluksi tuonpuoleisista asioista. Se käsittelee hyvinkin vakavaa aihetta humoristisesta näkökulmasta ollen lähinnä kepeä ja lapsenomainen ajatusleikki. Toisinaan voi tietysti käydä niin, että kepeyttä tavoitellessaan tulee vahingossa rivien välissä herättäneeksi jotain syvällistäkin..." (Kummallista, minä näen rivien välissä pelkkää valkoista…)
Arvostelijatkin kirjoittavat laulusta täysin eri tavoin. Esimerkiksi Anssi Mehtälän (Länsi-Savo) mukaan Faijan haamu on "lapsellista tarinointia", kun taas Soundin Asko Alanen näkee asian paljon moniulotteisemmin: "Faijan haamu tavoittelee kiehtovaa henkilökohtaista flashbackia arkiseksi naamioituneen okkulttisen kokemuksen varjolla."
Joku foorumilainen aikoinaan "järkyttyi" Faijan haamusta ("Itse en ainakaan haluaisi sellaiseen taivaaseen, jossa iankaiken ollaan passiivisina tupakoitsijoina. Se toinen paikka alkaa kummasti kiehtoa, siellä kun vedetään kerralla rikkiä henkeen eikä hilajolleen kitkuteta."), mikä sai Anssinkin "puolustuskannalle" ja kerrankin selittämään tekstejään: "…mielestäni biisissä haamu maalaa silmää iskien taivaastaan aika onnellisen kuvan. Siellä saa nautiskella samoista asioista kuin maan päällä - sillä erotuksella ettei lieveilmiöitä ja jälkiseurauksia ole. Eikö muka kuulostaisi hyvältä jos saisi vaikkapa ahmia kymmenen erittäin juustoisaa pizzaa ilman, että mässäily näkyisi parin päivän päästä akneisena naamana ja tukkeutuneina sepelvaltimoina?"
Karhun elämää on myös yksi biisi, jonka sanojen merkitystä en täysin ymmärrä (tosin se biisihän kuuluu siihen Anssin symbolisten sanoitusten kauteen…). Olenkin ajatellut, että pitäisi joskus yrittää suomentaa sen sanat selkokielelle.
Paljonko biisiä ymmärtääkseen pitäisi tietää biisien taustaa? Yhden biisin tarina -radio-ohjelmassahan Anssi kertoi niistä Anna Kuoppamäeltä kuulemistaan jutuista, jotka toimivat Faijan haamu -biisin innoittajina. Nehän löytyvät Faijan haamu –biisistä kai aika selkeästi. Entä onko Anssilla itsellä ollut haamu-kokemuksia? Jossain radiohaastattelussahan sitä häneltä taidettiin kysyä, mutta levylaulaja tietysti taas muikeni kuin vaari. Ja miksi sen järven nimi on Kirkkojärvi? Käsitteleekö Anssi tuossa laulussaan omaa isäänsä ja isäsuhdettaan? Entä auttaisiko Karhun elämää –biisin avautumista se, jos lukisi biisin syntyyn vaikuttaneen John Irvingin kirjan? Ehkä pitäisi suunnata kulkunsa kirjastoon…
Toisaalta, ehkä tätä Picasson lausumaa pitäisi soveltaa myös musiikkiin: "Kaikki haluavat ymmärtää maalauksia. Miksi he eivät yritä ymmärtää lintujen laulua? Ihmiset rakastavat yötä, kukkasta, kaikkea ympärillään olevaa yrittämättä ymmärtää sitä. Mutta maalaukset - ne heidän täytyy ymmärtää."
Kahdessa sisaressa on tosiaankin hienot sanat, kuten Make toteaa.
Entä Anssin laulujen aiheet? Suurin osa niistä kertoo ihmisistä ja elämästä. Mikä voisi olla suurempi aihe kuin itse elämä???
Olen muuten ollut havaitsevinani, että Anssin on laulunkirjoittamisessaan siirtynyt jonkin verran pois tarinoiden kertomisesta kohti tunnelmien ja tilanteiden kuvaamista. Uuden albumin biiseistä aika monet voi mielestäni sijoittaa tohon jälkimmäiseen tunnelma/tilanne-kategoriaan: Uudet autot, Kipinöitä, Sormus, Kaatuneiden muistolle jne… samaten uudelta albumilta pois jätetyt post-Nummela-biisit Lähellä sua ja Piilopaikka.
Mä olen mennyt kai sekaisin…
22.1.2004 21:56
Hyvä on, kyllä jokaisesta biisistä ja tarinasta löytää monia eri ulottuvuuksia sekä näkökantoja. Tarpeeksi kun pohtii ja ajattelee niin "Ukko-nooa" ja "Kaksi pientä elefanttiakin" saattavat sisältää hyvinkin syvällisiä mietteitä. Jos tietää vielä kyseisten kappaleiden taustasta ja maailmantilanteesta jolloin biisit ovat syntyneet saattaa aueta monta uutta näkökulmaa. (Itse en tiedä.)
Hain sillä yksinkertaisuudella vaikkapa nyt "Puistossa" tai "Mikan faijan bmw:n" säkeistöjen sanoituksia. Jokainen ymmärtää mistä on kysymys. Jos ei halua katsoa biisin sisälle ja löytää sieltä omaa elämäänsä kuulee vain sen yksinkertaisen tarinan jonka levylaulaja laulaa. Peten ja Lauran ajautuminen paskaan elämäntilanteeseen, joka johtaa rikkaiden vanhempien ryöstöön. "Paha" saa vielä lopuksi palkkansa.
Totesit että itse elämä on suurempi aihe. Mitä siihen sanoisin, on? Jos kysyn onko rakkaus tai uskonto/uskominen suurempi aihe mitä voit vastata? Tästä voidaan väitellä ikuisesti! riippuu miten asiat ajattelee tai näkee - mielestäni.
Tarinat ovat kyllä vähentyneet, olet Sami oikeassa. Ehkäpä olen vielä liian jumissa ensimmäisessä julkaisussa. Tykkäsin toki toisestakin levystä, mutta Nummelaa pidän ehdottomasti parempana - se oli ja on jotain sellaista johon en usko toistamiseen törmääväni.
Hain sillä yksinkertaisuudella vaikkapa nyt "Puistossa" tai "Mikan faijan bmw:n" säkeistöjen sanoituksia. Jokainen ymmärtää mistä on kysymys. Jos ei halua katsoa biisin sisälle ja löytää sieltä omaa elämäänsä kuulee vain sen yksinkertaisen tarinan jonka levylaulaja laulaa. Peten ja Lauran ajautuminen paskaan elämäntilanteeseen, joka johtaa rikkaiden vanhempien ryöstöön. "Paha" saa vielä lopuksi palkkansa.
Totesit että itse elämä on suurempi aihe. Mitä siihen sanoisin, on? Jos kysyn onko rakkaus tai uskonto/uskominen suurempi aihe mitä voit vastata? Tästä voidaan väitellä ikuisesti! riippuu miten asiat ajattelee tai näkee - mielestäni.
Tarinat ovat kyllä vähentyneet, olet Sami oikeassa. Ehkäpä olen vielä liian jumissa ensimmäisessä julkaisussa. Tykkäsin toki toisestakin levystä, mutta Nummelaa pidän ehdottomasti parempana - se oli ja on jotain sellaista johon en usko toistamiseen törmääväni.
23.1.2004 5:24
Faijan haamun voi tulkita näköjään monella tavalla. Omia kuolemanpelkoja siinä peilataan. Koska kuolemaan pelätään niin paljon, on turvallista uskotella sen jälkeisestä, että siellä on niin mukavaa ja ihanaa ja kaiken lisäksi vielä maallisia nautintojakin, eli tupakkaa. Hmm…
No, kukapa sitä helvetinkiroja haluaakaan ajatella ja niitä kuvata.
No, kukapa sitä helvetinkiroja haluaakaan ajatella ja niitä kuvata.
23.1.2004 19:51
Toi asia käy ilmi Nummela-albumin anatomia-kirjasta.
Mäkin pidän anssin biiseissä just erityisesti siitä, et ne sanat kertoo tavallisesta elämästä eikä jostain tosi erikoisesta...
tuiskumarire Sitäpaitsi jos ne laulut on niin huonoja, miks Asko Kallonen olis ihastunu niihin kappaleisiin? Ei se voi ystävyyttäkään olla, kun mies kerran oli jo valmistellut jäähyväispuheen.
M'TÄ?!? :shock: Onko mulla taas jäänyt jotain kuulematta? :oops:
Toi asia käy ilmi Nummela-albumin anatomia-kirjasta.
Mäkin pidän anssin biiseissä just erityisesti siitä, et ne sanat kertoo tavallisesta elämästä eikä jostain tosi erikoisesta...
25.1.2004 14:08
Tuossa taas yksi uusi tulkinta faijan haamusta; tosiaankin siis moniulotteinen biisi.
Makelle: Aiheen "rakkaus" katson sisältyvän aiheeseen "ihminen ja elämä", onhan rakkaus yksi elämän vaikuttavimpia voimia. Toisaalta, eikös melkein kaikki laulut (siis laulut yleensä, ei vain Anssin laulut) kerro elämästä. Ja yli 90 % kappaleista taitaa käsitellä ihmissuhteita…
Vielä yksi esimerkki siitä, etteivät Anssin biisit ole suinkaan niin yksiselitteisiä – edes tekijälleen: Yhdessä keikkaspiikissään Anssi kertoi tajunneensa - asiaa pitkään pohdittuaan - että Uudet autot -laulu kertoo "menettämisestä, menettämisen pelosta".
En tarkoita sitä, että lauluista pitäisi etsimällä etsiä jotain syvempiä kerroksia, kyllähän esimerkiksi hyvin kerrottu tarina tai kauniisti sanottu asia laulussa on jo sinällään hyvä ja kiinnostava. Monesti sellainen syvääluotaava laulujen ylenmääräinen analysointi voikin olla yhtä typerää kuin joidenkin lauluntekijöiden sanoituksissaan viljelemä teennäinen muka-syvällisyys.
Gimma Faijan haamun voi tulkita näköjään monella tavalla. Omia kuolemanpelkoja siinä peilataan. Koska kuolemaan pelätään niin paljon, on turvallista uskotella sen jälkeisestä, että siellä on niin mukavaa ja ihanaa ja kaiken lisäksi vielä maallisia nautintojakin, eli tupakkaa. Hmm…
Tuossa taas yksi uusi tulkinta faijan haamusta; tosiaankin siis moniulotteinen biisi.
Makelle: Aiheen "rakkaus" katson sisältyvän aiheeseen "ihminen ja elämä", onhan rakkaus yksi elämän vaikuttavimpia voimia. Toisaalta, eikös melkein kaikki laulut (siis laulut yleensä, ei vain Anssin laulut) kerro elämästä. Ja yli 90 % kappaleista taitaa käsitellä ihmissuhteita…
Vielä yksi esimerkki siitä, etteivät Anssin biisit ole suinkaan niin yksiselitteisiä – edes tekijälleen: Yhdessä keikkaspiikissään Anssi kertoi tajunneensa - asiaa pitkään pohdittuaan - että Uudet autot -laulu kertoo "menettämisestä, menettämisen pelosta".
En tarkoita sitä, että lauluista pitäisi etsimällä etsiä jotain syvempiä kerroksia, kyllähän esimerkiksi hyvin kerrottu tarina tai kauniisti sanottu asia laulussa on jo sinällään hyvä ja kiinnostava. Monesti sellainen syvääluotaava laulujen ylenmääräinen analysointi voikin olla yhtä typerää kuin joidenkin lauluntekijöiden sanoituksissaan viljelemä teennäinen muka-syvällisyys.
Viimeksi kommentoitu