Keikkarapsa: Suurlähettiläs vierailee Musiikkimessuilla

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela Musacorner musiikkimessut su 23.9.2018 Ideapark, Lempäälä

Lempäälän jättikokoisessa Ideapark-kauppakeskuksessa järjestetään levymessut parikin kertaa vuodessa, ja nyt tapahtuma on laajentunut myös soitin- ja musiikkilaitetapahtumaksi nimeltä Musacorner. Päälavalla on soitinesittelyjä, ja jo messujen mainoskuvista käy ilmi, että Anssi Kela on siellä esittelemässä Martin-kitaroita. Siispä pakataan auto täyteen kavereita ja hurautetaan Tampereen liepeille, sillä rauhalliset syksyiset sunnuntait ovat mitä mainioimpia päiviä pienelle road trippailulle!

Paikan päällä tsekataan ensiksi esiintymislavan sijainti, tuijotellaan ja hipelöidään esiteltäviä Martin-kitaroita ja sen jälkeen ryhdytään yhdessä ihmettelemään levymyyntipöytien antia. Olimme luvanneet ostaa Anssin Aukio-levyn parillekin kaverille, jos niitä löytyy, mutta tällä kertaa onni ei ollut myöten. Osa seurueestamme ostaa kyllä muita Anssin levyjä (täh, eikö teillä oikeasti vielä ole niitä kaikkia?) ja muutama hankkii itselleen vasta muutaman päivän ikäisen Ääriviivoja-levyn, jota sai pienellä alennuksella paikallisen levyliikkeen Swampin pöydältä.

Kun edellinen esitys loppuu päälavalla, siirrymme hengailemaan sen tuntumaan ja juttelemme isolla porukalla Ääriviivojen biiseistä, siitä kuinka monta kertaa kukin on jo kuunnellut sen läpi, mitä itse kunkin tutut ovat siitä (tai uusimmista singleistä) sanoneet, kohta alkavasta Salikiertueesta, Anssin muista tulevista ja menneistä keikoista ja kaikenlaisesta kitaroihin ja soittamiseen liittyvästä.

Kun alkaa näyttää siltä, että kohta jotain tapahtuu, ryhmitymme lavan edustalle. Tilaisuuden juontaja kertoo loppupäivän ohjelmasta, taustascreenillä oleva mainos vaihtuu jättisuureksi Anssin ja EVH-kitaran kuvaksi ja Kitarapajan henkilökunta alkaa roudata Martineita paikalle. Jaamme pikaisesti työvuorot lavan edustalla eli taitavimmat kuvaajat ottavat valokuvia ja huonoin kuvaaja napsii instastooreja Facebookin ja Instagramin faniryhmiä varten.

Kitarapajan Ilkka Pusa ja Anssi Kela nousevat nyt lavalle. Ilkka jää seisomaan ja Anssi istuutuu jakkaralle, jonka eteen on laitettu laulumikrofoni ja erillinen mikki kitaroita varten (myyntikitarat ovat mikittämättömiä, vaikka useimmissa näyttää olevan mahdollisuus sähköliitäntöihin). Ilkka kertoo ensin Martin-kitaroista yleisesti ja aloittaa yksittäisten kitaroiden esittelyn Sigma-kitaroista. Sigma on alun perin Martinin halvempi tuotemerkki ja nyttemmin aivan erillinen firma, jonka kitarat eivät edullisuudestaan huolimatta ole mitään halpahallikamaa, vaikka ne tehdään nykyisin Kiinassa.

Sigmoja on lavalla runsaat puoli tusinaa, ja Ilkka ottaa nyt esille niistä kitaran kerrallaan halvimmasta paikalle tuodusta mallista alkaen. Hän kertoo jokaisesta kitarasta vuorollaan sen merkin, hinnan ja kuvailee pikaisesti sen ominaisuuksia. Hän ojentaa sen sitten Anssille, joka tiluttelee sillä pienen pätkän ja sen jälkeen kommentoi tuntojaan juuri sen soittamisesta. Alkupään halvempien kitaroiden kohdalla miehet jutustelevat myös hyvistä ja huonoista akustisista kitaroista noin yleisellä tasolla ja kertovat, millaisella teräskielisellä akkarilla ei ainakaan pidä aloittaa soittoharrastusta.

Jutustelu on koko ajan kansantajuista, humoristista ja tavattoman luontevaa, sillä miehet selvästi tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta. Anssihan on Kitarapajan vakioasiakas. Mekin, jotka emme oikein saa sormiamme vääntymään oikeaoppisiin sointuihin, pysymme koko ajan kärryillä, sillä tässä käydään osittain ihan kitaroiden peruseroja läpi eikä vaan ammattilaisten hifistelyjuttuja. Saamme omin korvin kuulla kitaroiden äänissä selkeitä eroja ja lisää alapäätä tulee mukaan, kun siirrytään kohti isokoppaisempia soittopelejä.

Kun Sigmat on käsitelty, päästään Martineihin, joille lavan oikea puoli on omistettu. Niistä ensimmäinen on pienikokoinen Ed Sheeranin nimikkokitara. Ilkka kertoo Martinin nimikkokitarasysteemistä (jossa osa kunkin soittimen myyntihinnasta menee kyseisen artistin osoittamaan hyväntekeväisyyteen) ja seuraavaksi saamme ihastella sitä, kuinka pienestäkin Pennsylvanian aidosta Martinista löytyy puhtia enemmän kuin keskikokoisesta Sigmasta. Anssi toteaa kitaraa pidellessään, että nyt taitaa olla sopiva aika vapauttaa oma sisäinen edsheeraninsa ja vetäistä yksi biisi, tarina kahdesta sisaresta. Samalla kitaraesittely muuntuukin keikaksi ja kitarankatsojien eturivi muuntuu keikkaeturiviksi, joka laulaa mukana ja taputtaa tahdissa tai ainakin vähän sinne päin. Ei tunnu yleisöönsä hymyillen katselevaa Anssia suuremmin häiritsevän! Lavan sivuilla ja takana vaeltavasta kauppakeskusporukastakin osa hidastaa askeleitaan ja katselee ympärilleen, mistä tämä tuttu ääni kantautuu.

No niin, yksi tätä ennen aivan iskemätön kitara on nyt kunnolla ajettu sisälle ja hieman naarmutettu, mahtaako tämä nostaa vai laskea sen myyntiarvoa? Jatkamme eri Martineihin tutustumista Ilkan jutellessa hyvien kitaroiden materiaaleista ja Anssin kertoessa soittonäytteiden ohessa siitä, miksi muusikolla on hyvä olla useita erityyppisiä akustisia kitaroita. Mustasta keskihintaisesta Martinista kerrotaan, että Lauri Tähkä on soitellut juuri tämän mallista jo pitkään ja myös J. Karjalaisella on samanlainen. Anssin tunnettu musta Martin-kitara, josta seuraavaksi jutellaan (se ei kuitenkaan ole tänään mukana) sen sijaan on custom-kitara eikä vakiotyyppinen. Noita Anssin customoituja Martineja teetettiin kaksi kappaletta, ja vaikka ne ovat teoriassa identtisiä, käytännössä näin ei ollut sillä käsityönä tehtäviin kitaroihin jää aina tiettyä persoonallisuutta. Toinen noista kahdesta mustasta kitarasta on Martin-kilpailun kolmisen vuotta sitten voittaneen Afromikon hallussa.

Rivin toiseksi viimeinen Martin on HD-28 eli juuri sen mallinen kuin Anssin ensimmäinen Martin, se jolla hän aikoinaan sävelsi kaikki Nummela-levyn biisit. Kitaran innoittamana Anssi kertoo tarinan siitä, kuinka hän aikoinaan päätyi ostamaan Kitarapajasta juuri sen vetäistyään siitä yhden E-soinnun, ja kuinka uudessa kitarassa on aina ”biisejä sisällä”.

Nyt on sopiva hetki soittaa juuri tällä HD-28-kitaralla toinen kokonainen biisi, uusimmalta levyltä löytyvä ja jo runsaasti radiosoittoa ja Spotify-striimauksia kerännyt Ilves. Kyseisessä kappaleessa kuuluisi olla huuliharppusoolo, mutta koska Anssi on pakannut tänään mukaansa vain pari kitaraa eikä yhtään huuliharppua, Ilveksen tarinaa höystää tänään pieni kitarasoolo. Ei ollenkaan hullumpi versio, ja ettei tämä vain olisi Ilveksen ihka ensimmäinen kunnolla julkinen akkariesitys! Bändiversionahan sitä on soitettu jo muutaman kerran ja varmaan se on soinut kesän aikana yksityiskeikoilla, mutta ei vielä tätä ennen ”normaalin” yleisön edessä.

Martin-rivistön viimeisenä komeilee muhkeaääninen D-sarjan soitin, jolla onkin hintaa jo kelvon kesäauton verran. Ei ihan joka soittajan peli siis, mutta haluttu ja hyödyllinen soitin sekin levyttävän kitaristin soitinvalikoimaan. Nyt päästään tutustumaan vielä kahteen Martin-kitaraan, sillä Anssi on tuonut tänne näytille ne kaksi custom-kitaraa, jotka hän hankki Martinin tehtailla vieraillessaan. Anssihan on nykyään virallinen Martin Ambassador eli Martin-kitaroiden Suomen suurlähettiläs, joten on ihan ok että hänellä on peräti kuusi tuon tehtaan tuotetta laajassa soitinarsenaalissaan.

Anssin erikoiskitarat ovat pikkuinen, vai hieman perus-ukulelea kookkaampi kuusikielinen sunburst-värinen terssikitara ja normaalikitaran kokoinen, mutta erittäin kevyt 12-kielinen kitara, joka on väriltään mustankirjava, ikään kuin kangaskuvioinen. Väripinta on tehtaan joku uutuuskokeilu. Ilkan ja Anssin käydessä Martinin tehtailla heille oli esitelty huoneellinen custom-kitaroita, joita Anssi oli saanut kokeilla niiden valmistajien silmien alla, ja nämä ovat ne kaksi, joihin Anssi oli tykästynyt ja tuottanut ne maahan Kitarapajan avustuksella. Pienempää kitaraa on tilattu Suomeen jo toinenkin kappale, sillä joku muusikko oli ihastunut Anssin kitaraan ja halunnut itselleen samanlaisen.

Kaikki lavalle kauniiseen puolikaareen laitetut kitarat on nyt esitelty, ja koska seuraava show pukkaa kohta jo päälle, Ilkka ja Anssi kiittävät kuulijoita ja päättävät esityksensä. Se kolme varttia hurahti nopeasti, sillä noin mukavia juttuja olisi mielellään kuunnellut vaikka kuinka pitkään! Kitarapajan miehet alkavat vauhdilla tyhjentää lavaa Sigmoista ja Martineista, että hetken päästä aloittavan Jarkko Ahola duon soittokamat saadaan roudattua sinne, ja Anssi siirtyy ensin lavan nurkalle ja hetken päästä Swampin myyntitiskille jakamaan nimmareita, poseeraamaan kaverikuvissa ja vain olemaan paikalla meidän fanien iloksi. Uudenuutukaisiin valkopohjaisiin levyihin kerjätään nimmareita ihan kansilehdelle ja kun homma on hoidettu, virnuillaan hetki kavereiden kanssa ja siirrytään uudestaan nimmarijonon hännille, sillä kaverillekin pitää saada nimmari, kuva jäi ottamatta tai jotkut terveiset välittämättä. Anssi ei pahastu, vaikka joku meistä taisi jonottaa siellä kolmannenkin kerran.

Lopulta jono haihtuu ja me sallimme Anssin lähteä Ideaparkin kamerahemmojen matkassa haastateltavaksi jonnekin syrjemmälle. Siirrymme siis takaisin levyjenselailu- ja kitaranhiplailumoodiin, keskustelemme ”asiantuntevasti” Telecastereiden eroista ystävällisen kitarakauppiaan hymyillessä ymmärtävästi pöytänsä takaa ja teemme vielä viime hetken löytöjä (Ooh, Springsteen-kirja, jota mulla ei vielä ole!) myyntipöydiltä, joiden antia aletaan vähitellen keräillä pois. Nyt alkaa olla aika lähteä kotimatkalle, ja meidän autokuntamme käy läpi reissun kohokohtia ja haaveilee kohta alkavista salikeikoista aivan reissumme viime kilometreille asti. Kaikilla on hymy herkässä, sillä Anssin runsaan vuoden keikkatauko on nyt ohitse!

Settilista

Kaksi sisarta
Ilves

lisäksi lukemattomia muutaman soinnun pätkiä muista Anssin biiseista ja mm. Smoke on the Waterista.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.