Forum 2002-2013
27.5.2004 7:09
Ihminen ihmisenä, ihminen kirjoittajana
Lukiessaan tuttujen ihmisten kirjoituksia, kuten sähköposteja, foorumipostauksia ja niin edelleen, tulee huomanneeksi, miten erilaisen kuvan voi toisesta saada kirjoitetun perusteella. Toiset ovat todella sanavalmiita ja älykkäitä(-än oloisia) IRL, mutta kirjoittaessaan saattavat vaikuttaa hieman, noh, toistaitoisilta. Tämä sama logiikka toimii myös toisin päin. Esimerkiksi minä itse olen huomattavasti sanavalmiimpi, vuolassanaisempi ja jopa sivistyneemmän oloinen kuin elävänä tavattaessa. Tämä varmasti johtuu osittain kielellisen lahjakkuuden suuntautumisesta jompaan kumpaan, mutta myös luonteesta ja sen sellaisesta. Hoplaa. Tästähän voisi järjestää vaikka äänestyksen. Senpäs teenkin.
27.5.2004 9:31
Ainakin itselleni sähköposti ja tekstiviestit ovat todellinen siunaus ja lahja taivaasta! Ujona ihmisenä minun on usein hyvin vaikea hoitaa vieraiden ihmisten kanssa asioita puhelimitse - tai kynnys luuriin tarttumiseen on ainakin korkealla. Kirjoittaminen on minulle huomattavasti luontevampi tapa viestiä. En pidä itseäni myöskään varsinaisena supliikkimiehenä tai meklarityyppinä ja nautinkin usein esim. haastatteluiden antamisesta kirjallisessa muodossa. Saan ainakin puntaroida vastauksiani rauhassa ja saatan jopa vaikuttaa nokkelaltakin käyttäessäni varttitunnin jonkun pienen sukkeluuden keksimiseen... Pyrin myös aina käyttämään hyvää kieltä, myös tekstiviesteissä. Minua häiritsee suunnattomasti kun toisinaan joudun tilanpuutteen vuoksi turvautumaan tekstiviesteissä puhekieleen!
Tästä tulikin mieleeni tekemäni mielenkiintoinen havainto: suurin osa ammatikseen kirjoittavista toimittajista käyttää sähköposteissaan melko huolimatonta kieltä! Ei isoja kirjaimia, puhekieltä, paljon kirjoitusvirheitä... Ehkä sitä ei sitten vain viitsi, kun työn puolesta joutuu skarppaamaan näppäimistön ääressä niin paljon.
Tästä tulikin mieleeni tekemäni mielenkiintoinen havainto: suurin osa ammatikseen kirjoittavista toimittajista käyttää sähköposteissaan melko huolimatonta kieltä! Ei isoja kirjaimia, puhekieltä, paljon kirjoitusvirheitä... Ehkä sitä ei sitten vain viitsi, kun työn puolesta joutuu skarppaamaan näppäimistön ääressä niin paljon.
27.5.2004 9:46
Yhdyn edelliseen. Erityisesti hankalat asiat ja sellaiset, joissa tiedän joutuvani ehkä sanomaan tiukasti, jätän mieluummin vaimolle...Sähköpostissa taas pystyy asettamaan sanansa juuri oikein, ja on myös helpompi antaa moitteita silloin kun niihin on aihetta. Perinteisien käytöstapojen mukaisestihan on varmasti epäkohteliasta hoitaa tietynlaisia asioita muutoin kuin kasvotusten tai puhelimitse. Minulta ne vaan jäisivät monesti hoitamatta ilman sähköpostia.
Anssi Kela Ainakin itselleni sähköposti ja tekstiviestit ovat todellinen siunaus ja lahja taivaasta! Ujona ihmisenä minun on usein hyvin vaikea hoitaa vieraiden ihmisten kanssa asioita puhelimitse - tai kynnys luuriin tarttumiseen on ainakin korkealla. Kirjoittaminen on minulle huomattavasti luontevampi tapa viestiä.
Yhdyn edelliseen. Erityisesti hankalat asiat ja sellaiset, joissa tiedän joutuvani ehkä sanomaan tiukasti, jätän mieluummin vaimolle...Sähköpostissa taas pystyy asettamaan sanansa juuri oikein, ja on myös helpompi antaa moitteita silloin kun niihin on aihetta. Perinteisien käytöstapojen mukaisestihan on varmasti epäkohteliasta hoitaa tietynlaisia asioita muutoin kuin kasvotusten tai puhelimitse. Minulta ne vaan jäisivät monesti hoitamatta ilman sähköpostia.
27.5.2004 10:06
Yhdyn edellisiin, olen itse kanssa ujoa tyyppiä ja kirjoittaminen on paljon helpompaa.
Tietysti jos tuntee ihmisen jonka kanssa puhuu, niin onhan se helppoa, mutta jos ihminen onkin vieras niin minun puheenvuoroni jää erittäin lyhyiksi :? (Tai no se riippuu hyvin paljon ihmisestä, siitä ensi vaikutelmasta minkä saa, siis jos puhuu kasvotusten)
Ja kuten Anssi sanoi, puhelimella soittaminen vieraalle ihmiselle on vaikeaa, minun kohdalla jopa erittäin hankalaa ja jopa vastenmielistä...
Mutta niitäkin tilanteita tulee elämässä eteen ja on vaan pakko tarttua siihen luuriin ja soittaa :?
Ja olen huomannut, että itse laitan mieluummin esim. teksiviestiä kuin soitan vaikka ihminen olisi tuttukin...
Tietysti jos tuntee ihmisen jonka kanssa puhuu, niin onhan se helppoa, mutta jos ihminen onkin vieras niin minun puheenvuoroni jää erittäin lyhyiksi :? (Tai no se riippuu hyvin paljon ihmisestä, siitä ensi vaikutelmasta minkä saa, siis jos puhuu kasvotusten)
Ja kuten Anssi sanoi, puhelimella soittaminen vieraalle ihmiselle on vaikeaa, minun kohdalla jopa erittäin hankalaa ja jopa vastenmielistä...
Mutta niitäkin tilanteita tulee elämässä eteen ja on vaan pakko tarttua siihen luuriin ja soittaa :?
Ja olen huomannut, että itse laitan mieluummin esim. teksiviestiä kuin soitan vaikka ihminen olisi tuttukin...
27.5.2004 10:15
Olen aina pitänyt paljon enemmän kirjoittamisesta. Kasvotusten asiansa ilmaiseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, varsinkin jos asia on vaikea ja jos vielä keskustelukumppanikin sattuu olemaan tavalla tai toisella "erityinen". Puhelimessa puhuminenkin on jotenkin helpompaa. Tekstareita kirjoitan minäkin paljon ja pidemmät asiat selostan mukavimmin s-postin välityksellä. Toisaalta kylläkin yritän tehdä työtä sen eteen että tulisin rohkeammaksi puhujaksi. Kun pystyy rentoutumaan niin puhekin luistaa kyllä varsin mukavasti, mutta kun pohjimmiltani jännitän puhetilanteita ja olen hirveän ujo. :oops: Uskon sen olevan tapa josta voi päästä eroon. :)
27.5.2004 10:46
Enpä minäkään mikään suunsoittaja ole luonteeltani, kaikkea muuta. Puhelimessa vielä pystyn hoitamaan asiani ihan kohtuullisesti (työssäni joudun päivittäin sitä tekemäänkin), mutta vieraammassa seurassa puhuminen ei todellakaan ole vahva lajini. Ongelmani silloin on yleensä se, etten keksi mitään järkevää sanottavaa tarpeeksi nopeasti. Sitten parin sekunnin viiveellä tulee mieleen, mitä OLISI pitänyt sanoa, mutta silloinhan tilanne on jo ohi…
Aikoinaan esitelmien pito koulussa oli painajainen, jota piti jännittää jo monta päivää etukäteen. Kyllähän niitä puhetilanteita pystyy harjoittelemaan, mutta perusluonnettaan on aika vaikea muuttaa… Mutta miksi kaikkien pitäisikään olla samanlaisia. Ihmisten erilaisuushan juuri on rikkaus, jos mikä...
Aikoinaan esitelmien pito koulussa oli painajainen, jota piti jännittää jo monta päivää etukäteen. Kyllähän niitä puhetilanteita pystyy harjoittelemaan, mutta perusluonnettaan on aika vaikea muuttaa… Mutta miksi kaikkien pitäisikään olla samanlaisia. Ihmisten erilaisuushan juuri on rikkaus, jos mikä...
27.5.2004 11:14
Olen huomannut vuosien kuluessa, että kirjoittaminen sujuu minulta aina vain paremmin. Ja ikäväkseni huomaan itsessäni sellaisen piirteen, että inhoan ylitse kaiken lukea tekstiä, jossa on paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Lukiessani tällaista tekstiä, muodostan ihmisestä (jota en kenties ole tavannut henkilökohtaisesti) huolimattoman ja tietämättömän kuvan. Ja sehän ei välttämättä pidä paikkansa!
Anssi Kela
Tästä tulikin mieleeni tekemäni mielenkiintoinen havainto: suurin osa ammatikseen kirjoittavista toimittajista käyttää sähköposteissaan melko huolimatonta kieltä! Ei isoja kirjaimia, puhekieltä, paljon kirjoitusvirheitä... Ehkä sitä ei sitten vain viitsi, kun työn puolesta joutuu skarppaamaan näppäimistön ääressä niin paljon.
Olen huomannut vuosien kuluessa, että kirjoittaminen sujuu minulta aina vain paremmin. Ja ikäväkseni huomaan itsessäni sellaisen piirteen, että inhoan ylitse kaiken lukea tekstiä, jossa on paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Lukiessani tällaista tekstiä, muodostan ihmisestä (jota en kenties ole tavannut henkilökohtaisesti) huolimattoman ja tietämättömän kuvan. Ja sehän ei välttämättä pidä paikkansa!
27.5.2004 15:02
Joo, kirjottaminen on paljon helpompaa ku sit ehtii paremmin miettiä mitä sanoo. Ja jotain asioita on muutenki kivempi sanoo sähköpostilla.. Esim. jotain valituskirjelmiä on jopa kiva laittaa sähköpostilla, mut päin naamaa en varmaan sanois mitään =P Puhumisessa on seki huono puoli et toinen joutuu väkisin kuuntelemaan vaikkei kiinnostais (keskeyttäminen on rumaa!), sen sijaan lukemisen voi lopettaa millon vaan :wink:
Puhelinkammosta ja ujoudesta muuten pääsee eroon, ainaki osittain. Ennen olin aina porukan ujoin enkä uskaltanu edes pyytää jotain lelua leikkipuiston tädiltä, nykyään taas oon aina se joka saa soittaa johonki & kysyä jotain!1 En kyl silti mikään överi-sosiaalinen oo vieläkään..
Pyydän muuten anteex jos jotain häiritsee etten kirjota kirjakieltä :roll:
Puhelinkammosta ja ujoudesta muuten pääsee eroon, ainaki osittain. Ennen olin aina porukan ujoin enkä uskaltanu edes pyytää jotain lelua leikkipuiston tädiltä, nykyään taas oon aina se joka saa soittaa johonki & kysyä jotain!1 En kyl silti mikään överi-sosiaalinen oo vieläkään..
Pyydän muuten anteex jos jotain häiritsee etten kirjota kirjakieltä :roll:
27.5.2004 15:29
Täältähän löytyy yllättävän paljon ujoja ihmisiä! :D Minutkin kyllä voi luetalla siihen kategoriaan. Perheen parissa olen kyllä tosi äänekäs, mut muulloin mä olen tosi hiljanen.
Kirjoittaminenhan on paljon helpömpaa kun puhuminen suoraan. Voi miettiä kirjotuksiaan tarkkaa, eikä tule sanottua mitään tyhmää, ainakaan kovin usein.
Mitä tulee kirjoitustapaan, mun tyyli vaihtelee aika paljon. Usein mä kirjoitan kirja- ja puhekietä sekasin. Puhekieltä on jotenkin nopeampi kirjotta, kun ei tartte miettiä oikeinkirjoitussääntö. Toisaalta joskus tulee mietittyä, ymmärtääkö kukaan mun omia ´´viritelmiäni``?
Kirjoittaminenhan on paljon helpömpaa kun puhuminen suoraan. Voi miettiä kirjotuksiaan tarkkaa, eikä tule sanottua mitään tyhmää, ainakaan kovin usein.
Mitä tulee kirjoitustapaan, mun tyyli vaihtelee aika paljon. Usein mä kirjoitan kirja- ja puhekietä sekasin. Puhekieltä on jotenkin nopeampi kirjotta, kun ei tartte miettiä oikeinkirjoitussääntö. Toisaalta joskus tulee mietittyä, ymmärtääkö kukaan mun omia ´´viritelmiäni``?
27.5.2004 16:45
Tämän päivän aikana on kommentoitu suunnattomasti! Eilen foorumilla ei ollut juurikaan kommentoitavaa. :roll:
Jep, sähköposti on hyvä keksintö :wink: Kirjoittamansa viestin voi lukea useaan kertaan, jos haluaa varmistua, että viesti kelpaa itselle. Puhelimessa tai nenätysten asioita ei voi miettiä pitkään, sanoo asian jota ajattelee, jälkeenpäin voi kaduttaa... :D Mutta huomaan usein, että esimerkiksi täällä kirjoittaessani takerrun samoihin sanoihin yhä uudestaan- viestini saattavat olla useinkin samankaltaisia tästä johtuen.. :o
Foorumilla on helppoa kirjoittaa viestejä, ja odottaa että Anssi vastaisi. Nenätysten Anssille olisi vaikeaa kommunikoida, ujous hallitsee :oops:
Jep, sähköposti on hyvä keksintö :wink: Kirjoittamansa viestin voi lukea useaan kertaan, jos haluaa varmistua, että viesti kelpaa itselle. Puhelimessa tai nenätysten asioita ei voi miettiä pitkään, sanoo asian jota ajattelee, jälkeenpäin voi kaduttaa... :D Mutta huomaan usein, että esimerkiksi täällä kirjoittaessani takerrun samoihin sanoihin yhä uudestaan- viestini saattavat olla useinkin samankaltaisia tästä johtuen.. :o
Foorumilla on helppoa kirjoittaa viestejä, ja odottaa että Anssi vastaisi. Nenätysten Anssille olisi vaikeaa kommunikoida, ujous hallitsee :oops:
27.5.2004 18:12
a.
28.5.2004 5:27
Onhan sähköposti ja tekstarit taivaanlahja siinä mielessä, että voi ujokin ihminen tuoda itteään jotenkin julki. Siinä samalla ne ei vaan pääse mahd. puhelinkammosta eroon kun on mahdollisuus lähes aina hoitaa asia kiertoteitse.
Omalla kohdalla esitelmät ja "viralliset" puhelut on ollu ns. normaalia enemmän kauhistus, koska mulla on paniikkihäiriö. Homma alkaa olla hallinnassa, nykyään enää hatuttaa kun moni ei tiedä mitä se varsinaisesti on.
Lukion aikana alkoi opettajien ujouskritiikki, jota oli n.10v kuunneltu, tuottaa tulosta ja tämä nti alkoi tuoda mielipiteitään julki (kohtalon ivana samoihin aikoihin iski paniikkihäiriö). Tosin en vieläkään vieraille ihmisille pulise, mutta tutut saa kärsiä siitä sitten :lol: . Väittäisin kyllä edelleen, että esim. Anssin nimmaria hakiessani olisin se joka jäis pienenä ja viattomana seisomaan ihmisröykkiön ulkopuolelle ja lopulta jäis ilman koko kallisarvoista aarretta :wink:
Omalla kohdalla esitelmät ja "viralliset" puhelut on ollu ns. normaalia enemmän kauhistus, koska mulla on paniikkihäiriö. Homma alkaa olla hallinnassa, nykyään enää hatuttaa kun moni ei tiedä mitä se varsinaisesti on.
Lukion aikana alkoi opettajien ujouskritiikki, jota oli n.10v kuunneltu, tuottaa tulosta ja tämä nti alkoi tuoda mielipiteitään julki (kohtalon ivana samoihin aikoihin iski paniikkihäiriö). Tosin en vieläkään vieraille ihmisille pulise, mutta tutut saa kärsiä siitä sitten :lol: . Väittäisin kyllä edelleen, että esim. Anssin nimmaria hakiessani olisin se joka jäis pienenä ja viattomana seisomaan ihmisröykkiön ulkopuolelle ja lopulta jäis ilman koko kallisarvoista aarretta :wink:
28.5.2004 5:36
Niin ja sitäkin piti sanomani, että kirjotan aina puhekieltä (txtviesteissä se tulee loppupeleissä halvemmaks) mutta esim. ravintoloiden ulkopuolella olevat mainoskyltit ärsyttää, jos niissä on kirjotusvirheitä.
28.5.2004 6:09
En mä sitä tarkoittanut. Kun kirjotin tuota edellistä tekstiäni, ajattelin lähinnä sähköposteja, jotka on kirjoitettu huolimattomasti ja sutaisten. Täällä foorumissa saa mun mielestäni kirjoittaa puhekieltä eikä se häiritse. Mutta muistan tässä jokin aika sitten lukeneeni täällä viestin, josta puuttui kaikki välimerkit eli kaikki oli kirjoitettu yhteen putkeen ja vielä slangilla. Sitä oli aika vaikea lukea. Mutta tämä pikkutarkkuus tekstin oikein kirjoittamisesta johtuu ammatistani ja koulutuksestani. Tässä pitää olla tarkkana, että kirjoitettu teksti on oikein.
muu
Pyydän muuten anteex jos jotain häiritsee etten kirjota kirjakieltä :roll:
En mä sitä tarkoittanut. Kun kirjotin tuota edellistä tekstiäni, ajattelin lähinnä sähköposteja, jotka on kirjoitettu huolimattomasti ja sutaisten. Täällä foorumissa saa mun mielestäni kirjoittaa puhekieltä eikä se häiritse. Mutta muistan tässä jokin aika sitten lukeneeni täällä viestin, josta puuttui kaikki välimerkit eli kaikki oli kirjoitettu yhteen putkeen ja vielä slangilla. Sitä oli aika vaikea lukea. Mutta tämä pikkutarkkuus tekstin oikein kirjoittamisesta johtuu ammatistani ja koulutuksestani. Tässä pitää olla tarkkana, että kirjoitettu teksti on oikein.
28.5.2004 7:33
Hieman asian vierestä, mutta minun mielestäni lehtihaastattelujen tulisi olla sanatarkkoja litterointeja haastateltavan puheesta. Siis että jokainen
ööööö...
niinku tota tota
ja mä en niinku silleen...tai niinku emmä sit sillai...
joo, hah hah
ilmenisi tekstistä. Toki haastatteluista tulisi silloin helposti puolet pidempiä ja ne olisivat uskomattoman raskaslukuisia, mutta ainakin saisin rehellisen kuvan haastateltavan ulosannista. Harhaa.comista löytyvissä bändin jäsenten haastatteluissa on vähän tätä linjaa, muttei tarpeeksi! Yljopistolla on päässyt näkemään keskustelujen litterointeja, joihin on merkitty jokainen tauko, naurahdus, yskädys, intonaation nousu jne. Rautaista kamaa!
Kuunnelkaapa muuten vaikka YleX:ää ja miettikää miltä esim. päiväjuontajien puhe kuulostaisi litteroituna. Vaikuttaisivat harvinaisen huonon ulosannin omaavilta ihmisiltä. Hauska seuraleikki radiota kuunnellessa, laskekaa montako kertaa YleX:n juontaja sanoo niinku minuutissa. Luvut ovat suuria!
ööööö...
niinku tota tota
ja mä en niinku silleen...tai niinku emmä sit sillai...
joo, hah hah
ilmenisi tekstistä. Toki haastatteluista tulisi silloin helposti puolet pidempiä ja ne olisivat uskomattoman raskaslukuisia, mutta ainakin saisin rehellisen kuvan haastateltavan ulosannista. Harhaa.comista löytyvissä bändin jäsenten haastatteluissa on vähän tätä linjaa, muttei tarpeeksi! Yljopistolla on päässyt näkemään keskustelujen litterointeja, joihin on merkitty jokainen tauko, naurahdus, yskädys, intonaation nousu jne. Rautaista kamaa!
Kuunnelkaapa muuten vaikka YleX:ää ja miettikää miltä esim. päiväjuontajien puhe kuulostaisi litteroituna. Vaikuttaisivat harvinaisen huonon ulosannin omaavilta ihmisiltä. Hauska seuraleikki radiota kuunnellessa, laskekaa montako kertaa YleX:n juontaja sanoo niinku minuutissa. Luvut ovat suuria!
28.5.2004 16:53
Voisin kyllä kuvitella olevani enemmän kynämiehiä. Nykyään kyllä en koe olevani mitenkään erityisen ujo puhepuolellakaan, mutta puhuessani minut ehkä helpommin väärinymmärretään. Ehkä ulosantini on vuosien saatossa kuitenkin parantanut sekä puhuessa että kirjoittaessa, sillä väärinkäsitysten määrä on kyllä vähentynyt vuosien saatossa.
28.5.2004 17:25
a.
28.5.2004 17:47
No se on sellanen, että ihminen menee paniikkiin (Ei välttämättä aina) joutuessaan tilaan missä on paljon hänelle vieraita ihmisiä esim. iso kauppa tai pankki yms
Onko se näin?
Mun pitäs tietää kun opiskelen lähihoitajaks, mutta nyt en kyllä ole varma onko se noin :?
Onko se näin?
Mun pitäs tietää kun opiskelen lähihoitajaks, mutta nyt en kyllä ole varma onko se noin :?
28.5.2004 20:11
Emmä luullukkaan et tarkotit =P Oon vaan huomannu et puhekielisiä viestejä on joskus vähän rasittava lukee, eikä sitä varmaan omien viestien kohdalla tajuu =P Ärsyttää muaki silti pilkku- ja kirjotusvirheet, varsinki jossain virallisemmanpuoleisissa kirjotuksissa jotka on olevinaan tai joiden pitäis olla oikein..
Onks se Pekan ja suden Jyrki-haastattelu tarpeeks sanatarkka? :mrgreen: On muuten tuolla: http://web.archive.org/web/20000311091325/www.dlc.fi/~wolf/jyrki97.html
maximamuu
Pyydän muuten anteex jos jotain häiritsee etten kirjota kirjakieltä :roll:
En mä sitä tarkoittanut. Kun kirjotin tuota edellistä tekstiäni, ajattelin lähinnä sähköposteja, jotka on kirjoitettu huolimattomasti ja sutaisten. Täällä foorumissa saa mun mielestäni kirjoittaa puhekieltä eikä se häiritse. Mutta muistan tässä jokin aika sitten lukeneeni täällä viestin, josta puuttui kaikki välimerkit eli kaikki oli kirjoitettu yhteen putkeen ja vielä slangilla. Sitä oli aika vaikea lukea. Mutta tämä pikkutarkkuus tekstin oikein kirjoittamisesta johtuu ammatistani ja koulutuksestani. Tässä pitää olla tarkkana, että kirjoitettu teksti on oikein.
Emmä luullukkaan et tarkotit =P Oon vaan huomannu et puhekielisiä viestejä on joskus vähän rasittava lukee, eikä sitä varmaan omien viestien kohdalla tajuu =P Ärsyttää muaki silti pilkku- ja kirjotusvirheet, varsinki jossain virallisemmanpuoleisissa kirjotuksissa jotka on olevinaan tai joiden pitäis olla oikein..
JMN Hieman asian vierestä, mutta minun mielestäni lehtihaastattelujen tulisi olla sanatarkkoja litterointeja haastateltavan puheesta. --
Onks se Pekan ja suden Jyrki-haastattelu tarpeeks sanatarkka? :mrgreen: On muuten tuolla: http://web.archive.org/web/20000311091325/www.dlc.fi/~wolf/jyrki97.html
29.5.2004 6:41
Toi haastattelu on kyllä niin ykkönen, vaikka mäkin oon lukenu ton tosi monta kertaa, niin ei sitä vaan voi lukee nauramatta :D
Toi on hyvä, että siihen on kirjotettu kaikki, mitä on sanottukin ja kaikki tollaset naurua, kiljahdus jutut.
Toi on hyvä, että siihen on kirjotettu kaikki, mitä on sanottukin ja kaikki tollaset naurua, kiljahdus jutut.
29.5.2004 18:16
Mä ilmasen itteeni kyl paljon paremmin kirjallisesti kun suullisesti, vaikkei sitäehkä mun viesteistä huomaakaan... :D Kun lukee vanhoi viestejään täältä ja vaikka vanhoja päiväkirjojaan, niin täytyy myöntää ettei se mitään kauheen korkeetasosta oo. Tekstarit on kyl hyvä keksintö. Täytyy myöntää näin niiden suurkuluttajana. :D
1.6.2004 8:07
Keva&Jassu: paniikkihäiriöiden oireet voi olla erilaisia mut mulla saatto tulla pää kipeeks, alkaa oksettaa, mennä masu sekasin, sydän jyskyttää hikoilla. Luulisin et kaikki on kiinni huonosta itsetunnosta, ajattelee liikaa et mitä ihmiset susta aattelee ja et ne kattoo aina just sua varsin arvostellen eli siks paikat missä on paljon ihmisiä ahdistaa.
Homma alkaa kuitenki onneks mun osalta olla voiton puolella :)
Homma alkaa kuitenki onneks mun osalta olla voiton puolella :)
9.6.2004 7:30
Toinen juttu ovat tv:n urheilu-uutisten lukijat. Sekä Yle:llä että maikkarilla ei ole tähän puoleen kauheasti panostettu. Suullinen ilmaisu on huolimatonta ja vieraskielisten sanojen lausuminen on ajoittain kamalaa.
Esimerkiksi tietynlainen "helsinkiläinen" tai "pääkaupunkiseutulainen" puhetyyli toimittajilla on kamalaa. Vaikkapa sana "viestintä" sanotaan "viästintä", tai "kieli" sanotaan "kiäli".
Legendaarisia ovat tietysti vieraskieliset sanat. Parhaimpia viime ajoilta on Valioliigajoukkue Leicesterin nimi, jonka Ylen nuori flikka lausui muotoon Laisester. Näitä tulee jatkuvasti.
Huomasitteko muuten että viimeisessä Soundissa Lenny Kravitzin uuden albumin nimen oli joku puusilmä kirjoittanut kahdesti muotoon Babtism? :D
Anssi Kela
Tästä tulikin mieleeni tekemäni mielenkiintoinen havainto: suurin osa ammatikseen kirjoittavista toimittajista käyttää sähköposteissaan melko huolimatonta kieltä! Ei isoja kirjaimia, puhekieltä, paljon kirjoitusvirheitä... Ehkä sitä ei sitten vain viitsi, kun työn puolesta joutuu skarppaamaan näppäimistön ääressä niin paljon.
Toinen juttu ovat tv:n urheilu-uutisten lukijat. Sekä Yle:llä että maikkarilla ei ole tähän puoleen kauheasti panostettu. Suullinen ilmaisu on huolimatonta ja vieraskielisten sanojen lausuminen on ajoittain kamalaa.
Esimerkiksi tietynlainen "helsinkiläinen" tai "pääkaupunkiseutulainen" puhetyyli toimittajilla on kamalaa. Vaikkapa sana "viestintä" sanotaan "viästintä", tai "kieli" sanotaan "kiäli".
Legendaarisia ovat tietysti vieraskieliset sanat. Parhaimpia viime ajoilta on Valioliigajoukkue Leicesterin nimi, jonka Ylen nuori flikka lausui muotoon Laisester. Näitä tulee jatkuvasti.
Huomasitteko muuten että viimeisessä Soundissa Lenny Kravitzin uuden albumin nimen oli joku puusilmä kirjoittanut kahdesti muotoon Babtism? :D
9.6.2004 9:48
Ehkä tyhmäkin kysymys mutta miten tuo sitten pitäisi lausua? Meinaan kun kyllä tuo minunkin puheessani laisesteriksi vääntyisi. :shock:
Vääpeli Puiras Parhaimpia viime ajoilta on Valioliigajoukkue Leicesterin nimi, jonka Ylen nuori flikka lausui muotoon Laisester.
Ehkä tyhmäkin kysymys mutta miten tuo sitten pitäisi lausua? Meinaan kun kyllä tuo minunkin puheessani laisesteriksi vääntyisi. :shock:
9.6.2004 11:00
Lestö. En muista miten se niillä foneettisilla merkeillä kirjoitetaan. Eihän se mitään jos me tavalliset kaduntallaajat lausutaan väärin mutta tv-toimittajilta sitä voisi olettaa.
tuiskuVääpeli Puiras Parhaimpia viime ajoilta on Valioliigajoukkue Leicesterin nimi, jonka Ylen nuori flikka lausui muotoon Laisester.
Ehkä tyhmäkin kysymys mutta miten tuo sitten pitäisi lausua? Meinaan kun kyllä tuo minunkin puheessani laisesteriksi vääntyisi. :shock:
Lestö. En muista miten se niillä foneettisilla merkeillä kirjoitetaan. Eihän se mitään jos me tavalliset kaduntallaajat lausutaan väärin mutta tv-toimittajilta sitä voisi olettaa.
9.6.2004 14:18
Laiskuus iski. En viittiny lukea kaikkia vastauksia.. Mut tuon Pekka ja Susi -haastiksen luin ja naureskelin suureen ääneen. :D Tosi äidinkielenopettajien painajainen..
Tuosta oikeinkirjottamisesta sikäli, että miusta on ihan jees että tälleen foorumeilla ja kavereille sähköpostia laitellessa voi kirjottaa murteella tai jotenki omituisesti, mut kyllä ne pilkut ja pisteet on silti ihan asiaa yrittää saada oikein. Liiallinen pilkkujen käyttö tai niiden puuttuminen kokonaan on tosi ärsyttävää..
Ai niin, ja pitihän sitä vielä kommentoida tuotakin varsinaista aihetta jotenki.. Nii..tuota..kröh..
Onhan se niin, että monille ujoille ihmisille kirjottaminen on siunaus. Esimerkiks miun pikkuserkku, jonka kanssa ollaan kirjoteltu about kymmenvuotiaista asti, on silleen "livenä" tosi ujo ja vähäpuheinen, mutta kirjeet joita se kirjottaa on aina monta sivuu pitkiä ja ihan sairaan hauskoja. Vaikkei se ehkä tarkotakaan, niin mie silti nauran aina ihan kippurassa niille sen kirjeille. :D
Ja kyllähän kirjottaminen on niin maan penteleen hauskaa.
Tuosta oikeinkirjottamisesta sikäli, että miusta on ihan jees että tälleen foorumeilla ja kavereille sähköpostia laitellessa voi kirjottaa murteella tai jotenki omituisesti, mut kyllä ne pilkut ja pisteet on silti ihan asiaa yrittää saada oikein. Liiallinen pilkkujen käyttö tai niiden puuttuminen kokonaan on tosi ärsyttävää..
Ai niin, ja pitihän sitä vielä kommentoida tuotakin varsinaista aihetta jotenki.. Nii..tuota..kröh..
Onhan se niin, että monille ujoille ihmisille kirjottaminen on siunaus. Esimerkiks miun pikkuserkku, jonka kanssa ollaan kirjoteltu about kymmenvuotiaista asti, on silleen "livenä" tosi ujo ja vähäpuheinen, mutta kirjeet joita se kirjottaa on aina monta sivuu pitkiä ja ihan sairaan hauskoja. Vaikkei se ehkä tarkotakaan, niin mie silti nauran aina ihan kippurassa niille sen kirjeille. :D
Ja kyllähän kirjottaminen on niin maan penteleen hauskaa.
9.6.2004 20:30
Eikä valitettavasti ainoastaan urheilu-uutisten lukijat, vaan aina välillä saa hävetä muidenkin uutisten lukijoiden puolesta. Lisäksi toinen ryhmä ovat radiotoimittajat, joilla esimerkiksi äänenpainot osuvat usein aivan vääriin kohtiin sanoja ja muutenkin puhetta voi olla lähes sietämätöntä kuunnella!
--
Itse koen monen muun lailla, että kirjallisesti itseni ilmaiseminen on monesti helpompaa kuin puhuen, perusluonteeltani kun olen aika ujo. Viimeisen vuoden aikana olen tosin huomannut tulleeni huomattavasti aiempaa sosiaalisemmaksi ja tietyssä mielessä puheliaammaksi, mutta edelleen tulee tilanteita, jolloin mieluummin jättäydyn taustalle ja pidän suuni supussa...
Minunkin kohdallani on ammatinvalinta siinä mielessä "hassu", että tulevassa ammatissani kyllä vaaditaan nimenomaan paljon sosiaalisuutta. Esim. työssäoppimisjaksoilla olenkin välillä joutunut miltei pakottamaan itseni olemaan rohkeampi ja ehkä tuomaan itseäni enemmän esille. Toisaalta olen myös huomannut, että osaan laittaa tietynlaisen työminän roolin päälle, ja silloin ehkä jonkin verran voin omaa ujouttani unohtaa.
Vapaa-ajalla taas sosiaalisuuteni riippuu hyvinkin paljon porukasta, jossa olen. Jos koen, että voin luottaa seurassani oleviin ihmisiin, olen kyllä hyvinkin avoin ja osallistun keskusteluun siinä missä muutkin. Mutta jos koen, että minua ei arvosteta tai kaikki sanomani teilataan välittömästi, sulkeudun kyllä hyvinkin helposti kuoreeni. On minulla eräskin "kaveri", joka pitää minua erittäin hiljaisena. Hän ei varmasti ikinä uskoisi minua samaksi ihmiseksi, jos näkisi minut todellisten ystävieni seurassa. Lisäksi yleensä minulle vieraiden ihmisten seurassa olen hiljaisempi, mutta kun kunnolla tutustun, niin siitä se sitten lähtee.
Puhelimessa asiointi oli myös joskus minulle erittäin tuskallista, mietin moneen kertaan valmiiksi kaiken, mitä pitää sanoa, ja silti jännitin puhelimessa ihan hirveästi. Hassua. Mutta silloin se ei todellakaan tuntunut lainkaan hassulta, vaan oli oikeastaan erittäin rajoittava tekijä. Jopa kavereille soittaminen saattoi olla melko hankalaa... Tuosta olen onneksi päässyt eroon, ja mitä enemmän olen puhelimessa asioita hoitanut, sitä luontevampaa se on, enkä nykyisin näe siinä enää mitään ihmeellistä. Ja hyvä niin.
Vääpeli Puiras
Toinen juttu ovat tv:n urheilu-uutisten lukijat. Sekä Yle:llä että maikkarilla ei ole tähän puoleen kauheasti panostettu. Suullinen ilmaisu on huolimatonta ja vieraskielisten sanojen lausuminen on ajoittain kamalaa.
Eikä valitettavasti ainoastaan urheilu-uutisten lukijat, vaan aina välillä saa hävetä muidenkin uutisten lukijoiden puolesta. Lisäksi toinen ryhmä ovat radiotoimittajat, joilla esimerkiksi äänenpainot osuvat usein aivan vääriin kohtiin sanoja ja muutenkin puhetta voi olla lähes sietämätöntä kuunnella!
--
Itse koen monen muun lailla, että kirjallisesti itseni ilmaiseminen on monesti helpompaa kuin puhuen, perusluonteeltani kun olen aika ujo. Viimeisen vuoden aikana olen tosin huomannut tulleeni huomattavasti aiempaa sosiaalisemmaksi ja tietyssä mielessä puheliaammaksi, mutta edelleen tulee tilanteita, jolloin mieluummin jättäydyn taustalle ja pidän suuni supussa...
Minunkin kohdallani on ammatinvalinta siinä mielessä "hassu", että tulevassa ammatissani kyllä vaaditaan nimenomaan paljon sosiaalisuutta. Esim. työssäoppimisjaksoilla olenkin välillä joutunut miltei pakottamaan itseni olemaan rohkeampi ja ehkä tuomaan itseäni enemmän esille. Toisaalta olen myös huomannut, että osaan laittaa tietynlaisen työminän roolin päälle, ja silloin ehkä jonkin verran voin omaa ujouttani unohtaa.
Vapaa-ajalla taas sosiaalisuuteni riippuu hyvinkin paljon porukasta, jossa olen. Jos koen, että voin luottaa seurassani oleviin ihmisiin, olen kyllä hyvinkin avoin ja osallistun keskusteluun siinä missä muutkin. Mutta jos koen, että minua ei arvosteta tai kaikki sanomani teilataan välittömästi, sulkeudun kyllä hyvinkin helposti kuoreeni. On minulla eräskin "kaveri", joka pitää minua erittäin hiljaisena. Hän ei varmasti ikinä uskoisi minua samaksi ihmiseksi, jos näkisi minut todellisten ystävieni seurassa. Lisäksi yleensä minulle vieraiden ihmisten seurassa olen hiljaisempi, mutta kun kunnolla tutustun, niin siitä se sitten lähtee.
Puhelimessa asiointi oli myös joskus minulle erittäin tuskallista, mietin moneen kertaan valmiiksi kaiken, mitä pitää sanoa, ja silti jännitin puhelimessa ihan hirveästi. Hassua. Mutta silloin se ei todellakaan tuntunut lainkaan hassulta, vaan oli oikeastaan erittäin rajoittava tekijä. Jopa kavereille soittaminen saattoi olla melko hankalaa... Tuosta olen onneksi päässyt eroon, ja mitä enemmän olen puhelimessa asioita hoitanut, sitä luontevampaa se on, enkä nykyisin näe siinä enää mitään ihmeellistä. Ja hyvä niin.
13.6.2004 17:49
Muhun ei täsmää kumpikaan=P Tai ehkä oon kuitenki enemmän suunsoittaja. Kirjottaminenki luonnistuu, mut usein ärsyttää ku se on niin hidasta. Mielummin ehkä hoidan asioita puhumalla ku kirjottamalla :roll:
16.6.2004 15:39
Eikös George W. Bush lausu aina väärin jonkun vankilan nimen?
En muista mikä se oli, mut se vankila jossa irakilaisvankeja kidutetaan
En muista mikä se oli, mut se vankila jossa irakilaisvankeja kidutetaan
17.6.2004 9:05
Kiinnostava aihe - todellakin!
Minäkin koulutukseni puolesta - ja muutenkin - osaan ilmaista itseäni kirjakielellä, toivottavasti ilman isompia virheitä! Ainakin todistuksissa äidinkieli ollut aina 10. Tosin pilkkusäännöt ja muutamat muut ovat välillä hiukan syvemmällä muistin sopukoissa.
Tosin kyllä - kiitos savolaisen isäni! - olen myös suullisessa ilmaisussa aika hyvä (?). Esitelmät ja vastaavat eivät ole aikuisena tuottaneet ongelmia, toki kouluaikana nekin olivat yhtä piinaa.
Siis - koska oon aika puhelias tyyppi, niin tekstinkin suhteen on se probleema, ett en osaa tiivistämisen taitoa. Mä taisin olla koulussa (siis nyt aikuisena) ainoa, joka kysy, ett paljonko SAA kirjoittaa, kun muut kyseli, ett paljon on PAKKO kirjottaa. :shock:
Luen yhtälailla kirjakieltä kuin puhekieltäkin, mutta putkeen kirjoitettu teksti vailla kappalejakoakin on sellaista puuroa, että saattaa jäädä lukematta.
Sinällään aika hassua, että jotkut hankalatkin asiat tuntuvat joskus luistavan paremmin puhekielellä kirjoitettuna - tai sitten ainakin jos käytän kirjakieltä - niin sopivia "kevennyksiä" lisäämällä. :roll:
Sähköposti ja tekstarit siunaus mullekkin - mielellään kommunikoin niillä - myöskin tuttujen ihmisten kanssa. Jos asia on yhtään hankalampi, kiusallisempi tms. mieluumin laitan tekstarin. Tietysti asioita on helpompi myös kysyä takstarilla - jolloin toiselle jää aikaa miettiä. Sama pätee minunkin suhteeni.
Vielä siitä ääntämisestä -mulla on ollut lukiossa opettajana tyyppi,joka opiskeli fonetiikkaa jossai Englannin huippupaikoissa ja oli jatkuvaa kinastelua, onko amerikanenglanti edes englantia! Minä kun olen suurimman osan kielitaitoani saanut kuuntelemalla engl. kielistä musaa, elokuvia, ohjelmia ja lukemalla engl. kiel. lehtiä yms. Nykyäänkin joskus ärsyttää tyypillinen rutikuiva englannin englanti!
Ehdoton ärsytyshuippu on TV:n (tai radion) ihmiset, jotka ääntävät päin h..tiä ihan tuttuja juttuja. Eikö suomalaisen kieli muka käänny ääntämään oikein esim. olympialaiset, munchen, wolverine tai the !! :evil:
Jos joku jaksoi lukea loppuun - kymmenen pinnaa ja :P papukaijamerkki :P
PS Joitakin ärsyttää hymiöiden käyttö - mimä käytän niitä siksi, että puhuessani olen aika "eloisa" - eli ilmeet ja "käsilläpuhuminen" välittyy hymiöiden avulla. Onneksi ne saa myöskin estettyä, jos ärsyttää! :idea:
Minäkin koulutukseni puolesta - ja muutenkin - osaan ilmaista itseäni kirjakielellä, toivottavasti ilman isompia virheitä! Ainakin todistuksissa äidinkieli ollut aina 10. Tosin pilkkusäännöt ja muutamat muut ovat välillä hiukan syvemmällä muistin sopukoissa.
Tosin kyllä - kiitos savolaisen isäni! - olen myös suullisessa ilmaisussa aika hyvä (?). Esitelmät ja vastaavat eivät ole aikuisena tuottaneet ongelmia, toki kouluaikana nekin olivat yhtä piinaa.
Siis - koska oon aika puhelias tyyppi, niin tekstinkin suhteen on se probleema, ett en osaa tiivistämisen taitoa. Mä taisin olla koulussa (siis nyt aikuisena) ainoa, joka kysy, ett paljonko SAA kirjoittaa, kun muut kyseli, ett paljon on PAKKO kirjottaa. :shock:
Luen yhtälailla kirjakieltä kuin puhekieltäkin, mutta putkeen kirjoitettu teksti vailla kappalejakoakin on sellaista puuroa, että saattaa jäädä lukematta.
Sinällään aika hassua, että jotkut hankalatkin asiat tuntuvat joskus luistavan paremmin puhekielellä kirjoitettuna - tai sitten ainakin jos käytän kirjakieltä - niin sopivia "kevennyksiä" lisäämällä. :roll:
Sähköposti ja tekstarit siunaus mullekkin - mielellään kommunikoin niillä - myöskin tuttujen ihmisten kanssa. Jos asia on yhtään hankalampi, kiusallisempi tms. mieluumin laitan tekstarin. Tietysti asioita on helpompi myös kysyä takstarilla - jolloin toiselle jää aikaa miettiä. Sama pätee minunkin suhteeni.
Vielä siitä ääntämisestä -mulla on ollut lukiossa opettajana tyyppi,joka opiskeli fonetiikkaa jossai Englannin huippupaikoissa ja oli jatkuvaa kinastelua, onko amerikanenglanti edes englantia! Minä kun olen suurimman osan kielitaitoani saanut kuuntelemalla engl. kielistä musaa, elokuvia, ohjelmia ja lukemalla engl. kiel. lehtiä yms. Nykyäänkin joskus ärsyttää tyypillinen rutikuiva englannin englanti!
Ehdoton ärsytyshuippu on TV:n (tai radion) ihmiset, jotka ääntävät päin h..tiä ihan tuttuja juttuja. Eikö suomalaisen kieli muka käänny ääntämään oikein esim. olympialaiset, munchen, wolverine tai the !! :evil:
Jos joku jaksoi lukea loppuun - kymmenen pinnaa ja :P papukaijamerkki :P
PS Joitakin ärsyttää hymiöiden käyttö - mimä käytän niitä siksi, että puhuessani olen aika "eloisa" - eli ilmeet ja "käsilläpuhuminen" välittyy hymiöiden avulla. Onneksi ne saa myöskin estettyä, jos ärsyttää! :idea:
17.6.2004 19:30
Olen samaa mieltä tossa tekstarijutussa. Ainakin minä yleensä keksin paljon parempia vastauksia vastatessani tekstareihin kuin puhuessani. Yleensä silloin tulee hyvä vastaus mieleen vasta jälkeen päin jolloin sitä ei enää oikein viitti sanoa. Tekstaillessa ei myöskään synny kiusallisia hiljaisuuksia niin kuin yleensä jos puhuu jonkun kanssa vaikka puhelimessa ainakin pitkään.
Mäkin olen saanu kielitaitoni enimmäkseen enkunkielisistä ohjelmista, musasta, kirjoista... Monesti enkun kokeissakin on käyny niin että on muistanu jonkun sanan jonkun biisin perusteella vaikka muuten sitä ei varmaan olisi muistanutkaan.
Hymiöissäkin sama juttu. Puhuessa esim. huomaa helposti milloin joku sanoo asian ihan vakavissaan ja milloin leikillään. Kirjoitetussa tätä ei niin huomaa ilman vaikka hymyilevää hymiötä lauseen perässä.
PaimenKoira Tietysti asioita on helpompi myös kysyä takstarilla - jolloin toiselle jää aikaa miettiä. Sama pätee minunkin suhteeni.
Minä kun olen suurimman osan kielitaitoani saanut kuuntelemalla engl. kielistä musaa, elokuvia, ohjelmia ja lukemalla engl. kiel. lehtiä yms.
PS Joitakin ärsyttää hymiöiden käyttö - mimä käytän niitä siksi, että puhuessani olen aika "eloisa" - eli ilmeet ja "käsilläpuhuminen" välittyy hymiöiden avulla. Onneksi ne saa myöskin estettyä, jos ärsyttää! :idea:
Olen samaa mieltä tossa tekstarijutussa. Ainakin minä yleensä keksin paljon parempia vastauksia vastatessani tekstareihin kuin puhuessani. Yleensä silloin tulee hyvä vastaus mieleen vasta jälkeen päin jolloin sitä ei enää oikein viitti sanoa. Tekstaillessa ei myöskään synny kiusallisia hiljaisuuksia niin kuin yleensä jos puhuu jonkun kanssa vaikka puhelimessa ainakin pitkään.
Mäkin olen saanu kielitaitoni enimmäkseen enkunkielisistä ohjelmista, musasta, kirjoista... Monesti enkun kokeissakin on käyny niin että on muistanu jonkun sanan jonkun biisin perusteella vaikka muuten sitä ei varmaan olisi muistanutkaan.
Hymiöissäkin sama juttu. Puhuessa esim. huomaa helposti milloin joku sanoo asian ihan vakavissaan ja milloin leikillään. Kirjoitetussa tätä ei niin huomaa ilman vaikka hymyilevää hymiötä lauseen perässä.
18.6.2004 7:17
No varmaankin suurin osa ihmisistä oppii englannin ohjelmien ja musan kautta, se on yleinen fakta.
Voi, englannin englantia mä voisin kuunnella vaikka kuin. Tosin se pisti ärsyttämään kun taisi tossa toissapvänä tulla Neloselta joku snobidokkari ja siinä oli sellanen nuori tätsy joka väänsi sitä kieltä ihan tahallaan - ja kovin ärsyttävästi :evil:
Voi, englannin englantia mä voisin kuunnella vaikka kuin. Tosin se pisti ärsyttämään kun taisi tossa toissapvänä tulla Neloselta joku snobidokkari ja siinä oli sellanen nuori tätsy joka väänsi sitä kieltä ihan tahallaan - ja kovin ärsyttävästi :evil:
18.6.2004 17:24
Olen humannut, että mun on helpompi esim varata hammaslääkäri aika kasvotusten, kuin soittaa sinne hammaslääkäriin ja varata se aika.
En oikeen tiedä mistä se johtuu :?
En oikeen tiedä mistä se johtuu :?
22.6.2004 16:05
Voisin nyt vihdoin kirjoittaa tähänkin jotain sekavaa. Siis kyllähän kirjoittaminen sujuu vähän paremmin. Sanailun sujumisesta en ole ollenkaan vakuuttunut, ainakin eräässä tietyssä seurassa tänä keväänä olen tuntenut itseni totaaliseksi urpoksi aina kun olen avannut suuni. Tällöin totesin, että on parempi olla hiljaa. Saattoi johtua myös siitä, että kyseiset henkilöt ja asiat eivät oikein sopineet ajatusmaailmaani. Joskus olen kunnostautunut myös synttäreillä ym. tilaisuuksissa sellaisena tyyppinä, joka istuu jossain nurkassa ja vaikuttaa ilonpilaajalta. Eipä nyt juuri huvittanut keskustella tuntemattomien ihmisten ihmissuhteista lievästi humaltuneiden puolituttujen kanssa. Yleensä minua on kaiken maailman vihkosissa luonnehdittu sanalla hiljainen.
Mutta tuleepa viime ajoilta mieleen useita sellaisia tilanteita kun on pitänyt suunnilleen kieltä purra, että on malttanut pitää suunsa edes hetken aikaa kiinni. Silloin pitää olla jotain todella inspiroivaa ilmassa. Tai olla muuten vaan aivovaurion rajamailla. :D Joskus (varsinkin väsyneenä) huomaan puhuvani vain jotain, vaikkei mitään sanottavaa oikeastaan olekaan. Tätä pitäis varmaan tiedustella niiltä, jotka ovat vuodatuksiani joutuneet kuuntelemaan. Mutta kyllä hyvässä seurassa saattaa päästää vahingossa jotain järkevääkin suustaan. Useammin suusta pääsee epämääräisiä sammakoita. En kyllä pidä itseäni puheliaana ihmisenä... en tosin menis allekirjoittamaan tätä.
Kirjoittamisesta ei sitten kai sen enempää... Säälin kaikkia, jotka ovat joutuneet tahtomattaan pitkien kirjallisten selitysteni uhreiksi. Kirjoittaessa ehtii paremmin miettiä sanansa, mistä ei ole ollenkaan haittaa. Kirjoittaminen on vähän kuin selkeäsanaista ajattelua ääneen, tosin kirjoitusvirehitä tulee aika paljon jos yrittää pysyä samassa vauhdissa sikin sokin singahtelevien ajatusten kanssa. Tekstin selkeyteen en ota kantaa.
Ainiin, olikos tämän otsikon alla puhetta niistä haastatteluista? Muistanpa poistaneeni A. Karisalmen haastattelusta aika monta "tota" sanaa, tai jotain vastaavia, ja puhekielisyyttä karsittiin muutenkin selkeyden nimissä, olihan se melkoista monologia. Senkin havaitsin, että puheessa ei ole yhtäkään välimerkkiä, joten niiden paikat joutuu itse kehittämään, mikä ei välttämättä ole ollenkaan helppoa. Kellyn haastattelun ulosantia kuvattiin ensimmäisen (aika minimaalisen) editoinnin jälkeen "täysin toivottomaksi", eli sitä ei sitten alettu juurikaan siistimään. Ja se oli just hyvä niin. Vaikka ois niitä hekotteluita voinut edes muutaman poistaa...
Mutta tuleepa viime ajoilta mieleen useita sellaisia tilanteita kun on pitänyt suunnilleen kieltä purra, että on malttanut pitää suunsa edes hetken aikaa kiinni. Silloin pitää olla jotain todella inspiroivaa ilmassa. Tai olla muuten vaan aivovaurion rajamailla. :D Joskus (varsinkin väsyneenä) huomaan puhuvani vain jotain, vaikkei mitään sanottavaa oikeastaan olekaan. Tätä pitäis varmaan tiedustella niiltä, jotka ovat vuodatuksiani joutuneet kuuntelemaan. Mutta kyllä hyvässä seurassa saattaa päästää vahingossa jotain järkevääkin suustaan. Useammin suusta pääsee epämääräisiä sammakoita. En kyllä pidä itseäni puheliaana ihmisenä... en tosin menis allekirjoittamaan tätä.
Kirjoittamisesta ei sitten kai sen enempää... Säälin kaikkia, jotka ovat joutuneet tahtomattaan pitkien kirjallisten selitysteni uhreiksi. Kirjoittaessa ehtii paremmin miettiä sanansa, mistä ei ole ollenkaan haittaa. Kirjoittaminen on vähän kuin selkeäsanaista ajattelua ääneen, tosin kirjoitusvirehitä tulee aika paljon jos yrittää pysyä samassa vauhdissa sikin sokin singahtelevien ajatusten kanssa. Tekstin selkeyteen en ota kantaa.
Ainiin, olikos tämän otsikon alla puhetta niistä haastatteluista? Muistanpa poistaneeni A. Karisalmen haastattelusta aika monta "tota" sanaa, tai jotain vastaavia, ja puhekielisyyttä karsittiin muutenkin selkeyden nimissä, olihan se melkoista monologia. Senkin havaitsin, että puheessa ei ole yhtäkään välimerkkiä, joten niiden paikat joutuu itse kehittämään, mikä ei välttämättä ole ollenkaan helppoa. Kellyn haastattelun ulosantia kuvattiin ensimmäisen (aika minimaalisen) editoinnin jälkeen "täysin toivottomaksi", eli sitä ei sitten alettu juurikaan siistimään. Ja se oli just hyvä niin. Vaikka ois niitä hekotteluita voinut edes muutaman poistaa...
22.6.2004 18:07
"Senkin havaitsin, että puheessa ei ole yhtäkään välimerkkiä, joten niiden paikat joutuu itse kehittämään, mikä ei välttämättä ole ollenkaan helppoa."
Siinäpä se jutun juju onkin. Sen takia niitä väärinkäsityksiä tuleekin, kun toisen puheet tulkitaan siten miten ne on kirjoitettu ja jos laittaa välimerkkejä vääriin paikkoihin voi itse tarkoitus vaihtua. Tajusko kukaan?
Siinäpä se jutun juju onkin. Sen takia niitä väärinkäsityksiä tuleekin, kun toisen puheet tulkitaan siten miten ne on kirjoitettu ja jos laittaa välimerkkejä vääriin paikkoihin voi itse tarkoitus vaihtua. Tajusko kukaan?
23.6.2004 6:09
Uskoin ymmärtäväni :lol:
Nappisimmu
Siinäpä se jutun juju onkin. Sen takia niitä väärinkäsityksiä tuleekin, kun toisen puheet tulkitaan siten miten ne on kirjoitettu ja jos laittaa välimerkkejä vääriin paikkoihin voi itse tarkoitus vaihtua. Tajusko kukaan?
Uskoin ymmärtäväni :lol:
23.6.2004 19:37
Mä oon aina tuntemattomien kans ekaks aina ihan mykkä... En keksi mitään sanottavaa tai kehtaa sanoa. Mun kaverit puhuu paljon helpommin vähän tuntemattomampienkin kaa. On sit saanu kuulla niilt joskus kun joku on ihmetellyt, et miks se teiän kaveri ei koskaan phu mitään... :D Mutta sit jos mä jonkun kaa tutustun hyvin, niin sit multa ei meinaa suunvuoroo sanoa... :D
27.6.2004 8:35
Niin juuri. Just tossa pe:na olin yhellä kaverilla josta tunsin sen, sen veljen ja mun poikaystävän. Tiesin tän kaverin lapset&tyttiksen ja muut oliki sit jotain niiden naapureita. Siinä kun ei sitten oikeen juoma maistunut tän sillon vasta tulevan taudin takia niin tää tyttis&naapurit kysy että oonko mä aina niin hiljanen. Sanoin et "joo, suunnilleen" vaik tekikin mieli sanoa et "en oo, mut ei oikeen teille tuntemattomille kiinnosta avautua". No mut aivan sama, en mä niitä ihmisiä enää tuu tapaamaan.
Ja mulla on ainakin se, et miesten kanssa juttelen paaaljon mieluummin ja muutenkin viihdyn niiden seurassa ennemmin ku naisten.
Ja mulla on ainakin se, et miesten kanssa juttelen paaaljon mieluummin ja muutenkin viihdyn niiden seurassa ennemmin ku naisten.
13.12.2005 16:10
En nyt muista mitä Anssi kirjoitti,(tai kukaan muukaan)mutta olen samaa mieltä.Minullekin on vaikeaa soittaa tuntemattomille ja myös tutuille.Joskus ajattelen,että tekstari nyt häiritseekin vähemmän,voi sitten vastata kun haluaa.Kirjoittaminen on paljon helpompaa.Ja sitten voi kuulostaa paljon nokkelammalta kun saa miettiä mitä kirjoittaa,eikä tarvitse änkyttää jotain mukamas viisasta.Sähköposti ja tekstiviestit onkin aivan mainio keksintö.Minua ärsyttää myös lukea sellaista tekstiä jossa on hirveästi virheitä.Tuntemattomien kanssa olen täysin mykistynyt,en sano sanaakaan ja hyvä kun sittenkään kun minulta kysytään jotakin.
15.12.2005 7:26
Minä olen monien muiden ohella kirjoittajatyyppiä. Helpompaa (ehkei kuitenkaan se fiksuin tapa) on esimerkiksi ottaa yhteyttä vieraisiin ihmisiin sähköpostilla tai tekstiviestillä. Soittaminen on esimerkiksi todella helvettiä. Ei unohdakaan asioita kun kirjoittaa ne. Puhumalla voi unohtaa, minäkin joka puhun suhteellisen nopeasti, etenkin silloin kun jännitän.
Tunteistakin on helpompi kertoa sähköpostitse tai tekstiviestillä. Etenkin jos minulla on jotain sydämellä, on mukavaa kirjoittaa eikä yrittää änkyttää kuin ankka. :)
Tunteistakin on helpompi kertoa sähköpostitse tai tekstiviestillä. Etenkin jos minulla on jotain sydämellä, on mukavaa kirjoittaa eikä yrittää änkyttää kuin ankka. :)
15.12.2005 11:34
Taitaapa meikäläinenkin olla parempi tässä kirjallisessa ilmaisussa. On helpompaa, kun voi miettiä, miten asettaa sanansa. Muutenkin olen pienestä pitäen tykännyt kirjoittamisesta, olen mm. elämäni aikana kirjoittanut yli 50 päiväkirjaa!
Suullisessa ilmaisussa olen kehnonlainen, mutta en silti jännitä niitä tilanteita. Koulussa pidin ihan mielellään esitelmiä ja nyt myöhemmällä iällä on joutunut puheitakin pitämään ym. Ei ne tilanteet mitään nautittavia ole, sanotaanko enemmänkin haasteellisia. Sen jälkeen on kyllä ihan voittajaolo, et sai ujona ihmisenä pidettyä kuitenkin puheen julkisesti ja jos saa vielä ihan hyvää palautettakin.
Ja muutenkin, kyllä vaikeidenkin asioiden sanominen suullisesti myös onnistuu, jos on oikea hetki ja on päättänyt niin.
Suullisessa ilmaisussa olen kehnonlainen, mutta en silti jännitä niitä tilanteita. Koulussa pidin ihan mielellään esitelmiä ja nyt myöhemmällä iällä on joutunut puheitakin pitämään ym. Ei ne tilanteet mitään nautittavia ole, sanotaanko enemmänkin haasteellisia. Sen jälkeen on kyllä ihan voittajaolo, et sai ujona ihmisenä pidettyä kuitenkin puheen julkisesti ja jos saa vielä ihan hyvää palautettakin.
Ja muutenkin, kyllä vaikeidenkin asioiden sanominen suullisesti myös onnistuu, jos on oikea hetki ja on päättänyt niin.
15.12.2005 13:10
minä taas haluan puhua ja kasvotusten,katsoen silmiin ym.silloin tietää onko kaveri ajantasalla 8) ,tulee ymmärretyksi paremmin.kirjottaminen ei niin antosaa 8) 8) .puhelimessakin on vaikeuksia ,,,kun ei nää sitä jolle puhuu :roll: .kasvotusten parempi kaikinpuolin 8)
16.12.2005 9:16
Minäpä vaan lataan miettimättä yhtään mitään olenko korrekti vaiko enkö. Erås sanoi minulle, olen piru työssä ja piru yksityiselämässä, en pidä sitä kunnianosoituksena mutta en myöskään ala muuttamaan peroonaani. Jos alan leikkimään laupiastasamarialaista menee pieleen.
20.12.2005 19:21
Ennen kirjoittaminen oli helpompi tapa hoitaa asioita. Nykyään se on ehdottomasti kasvotusten tai puhelimitse. Vastaukset saa välittömästi, ja toisen ilmeistä/eleistä/äänestä pysytyy kuulemaan hyvin paljon sellaista mikä tekstiviesteissä tai sähköposteissa jää huomaamatta.
On tietysti asioita jotka on huomattavasti helpompi ja myös parempi hoitaa sähköpostitse.
On tietysti asioita jotka on huomattavasti helpompi ja myös parempi hoitaa sähköpostitse.
21.12.2005 6:40
Tämä on aivan totta ja pätee mielestäni hyvin esim. tähän forumiin. Mun mielestä on välillä suorastaan kiusallista, kun ei tiedä, mihin sävyyn joku viesti esim. täällä on kirjoitettu, vaikka olisi kuinka hymiöitä perässä. Siinä täytyy tehdä vain omat tulkintansa... Ei kirjoitettua tekstiä saa millään yhtä eläväksi kuin puhetta ja se jättää väkisin paljon enemmän lukijan tulkinnan varaan.
Make Vastaukset saa välittömästi, ja toisen ilmeistä/eleistä/äänestä pysytyy kuulemaan hyvin paljon sellaista mikä tekstiviesteissä tai sähköposteissa jää huomaamatta.
Tämä on aivan totta ja pätee mielestäni hyvin esim. tähän forumiin. Mun mielestä on välillä suorastaan kiusallista, kun ei tiedä, mihin sävyyn joku viesti esim. täällä on kirjoitettu, vaikka olisi kuinka hymiöitä perässä. Siinä täytyy tehdä vain omat tulkintansa... Ei kirjoitettua tekstiä saa millään yhtä eläväksi kuin puhetta ja se jättää väkisin paljon enemmän lukijan tulkinnan varaan.
21.12.2005 6:49
Heh :lol: Ja sitten kun omat tulkinnat eivät aina ole niitä oikeita... Yleisesti ottaen luultavasti kaikilla, etenkin minulla tulkinnat menevät aivan metsään. Olenkin kuullut itsestäni termin "kävelevä väärinkäsittäjä" tai jtn sinnepäin.
En tiedä, onko muilla joskus tarvetta ymmärtää tahallaan ihmisiä väärin? Tehdä todellakin niitä omia tulkintoja... :roll:
a9800362 Siinä täytyy tehdä vain omat tulkintansa...
Heh :lol: Ja sitten kun omat tulkinnat eivät aina ole niitä oikeita... Yleisesti ottaen luultavasti kaikilla, etenkin minulla tulkinnat menevät aivan metsään. Olenkin kuullut itsestäni termin "kävelevä väärinkäsittäjä" tai jtn sinnepäin.
En tiedä, onko muilla joskus tarvetta ymmärtää tahallaan ihmisiä väärin? Tehdä todellakin niitä omia tulkintoja... :roll:
21.12.2005 6:57
Sama vika täällä. Eikä tarvitse olla edes kirjoitettua tekstiä, ymmärrän ihmisten puheistakin helposti väärin. Ei se mulla mitenkään tahallista ole, mutta mulla on ainakin sellanen peruspessimistinen ja kriittinen luonne, että epäselvissä tilanteissa tulkitsen esim. kaikki itseeni liittyvän kritiikin aina negatiiviseksi, vaikka se olisikin sanottu ihan positiivisessa hengessä. Tätä asiaa olen yrittänyt jopa tietoisesti itsessäni muuttaa, mutta eipä ole vielä onnistunut... No eipä ainakaan nouse palautteet helposti hattuun, kun tulkitsen kaiken negatiiviseksi, heh! :lol:
Ilona86 Yleisesti ottaen luultavasti kaikilla, etenkin minulla tulkinnat menevät aivan metsään.En tiedä, onko muilla joskus tarvetta ymmärtää tahallaan ihmisiä väärin? Tehdä todellakin niitä omia tulkintoja... :roll:
Sama vika täällä. Eikä tarvitse olla edes kirjoitettua tekstiä, ymmärrän ihmisten puheistakin helposti väärin. Ei se mulla mitenkään tahallista ole, mutta mulla on ainakin sellanen peruspessimistinen ja kriittinen luonne, että epäselvissä tilanteissa tulkitsen esim. kaikki itseeni liittyvän kritiikin aina negatiiviseksi, vaikka se olisikin sanottu ihan positiivisessa hengessä. Tätä asiaa olen yrittänyt jopa tietoisesti itsessäni muuttaa, mutta eipä ole vielä onnistunut... No eipä ainakaan nouse palautteet helposti hattuun, kun tulkitsen kaiken negatiiviseksi, heh! :lol:
21.12.2005 7:49
News Flash!
balisa Minäpä vaan lataan miettimättä yhtään mitään olenko korrekti vaiko enkö.
News Flash!
28.12.2005 21:13
Jalla Gaucho!
29.12.2005 8:44
Faster, Pussycat! Kill! Kill!
Viimeksi kommentoitu