Forum 2002-2013
11.6.2004 11:17
Zen
Moi Anssi! Teet erinomaisen hienoa musiikkia. Kukaan tai mikään ei ole kolahtanut meikäläiseen tässä mittakaavassa. Toivottavasti jatkat musiikin tekemistä samaan malliin.
Olet joissain haastateluissa maininnut formulan ajamisessa olevan jotain zeniläistä. Kerro lisää! Voiko tavallisella autolla (tai Jaguarilla) kurvailemalla saavuttaa samanlaista olotilaa? Tai Jaguarilla kai ajetaan viileän arvokkaasti...
Olet joissain haastateluissa maininnut formulan ajamisessa olevan jotain zeniläistä. Kerro lisää! Voiko tavallisella autolla (tai Jaguarilla) kurvailemalla saavuttaa samanlaista olotilaa? Tai Jaguarilla kai ajetaan viileän arvokkaasti...
12.6.2004 11:01
Jaa... Tarkoitan sillä varmaankin sitä, että formulan ratissa kaikki ajatukset ja aistit kohdistuvat pelkkään ajamiseen. Mielessä ei pyöri mitään muuta, keskittyminen tehtävään on täydellistä. Parhaimmillaan saavuttaa tilan, jossa muuttuu osaksi autoa, hallitsee sen täydellisesti ja voi tehdä sillä mitä vaan. En ole vielä kokenut tuota fiilistä, mutta pari kertaa olen päässyt riittävän lähelle tietääkseni, että tuo tila on olemassa. Sen saavuttaminen onkin jonkinasteinen tavoitteeni. Silloin kukaan ei mahda minulle mitään! Tosin siihen taitaa vielä olla pitkä matka kuljettavana...
Jousiammuntahan on perinteinen zeniläinen laji. Tulosta ei synny jos yritystä on liikaa. Mielen on oltava tyhjä kaikesta muusta ja on tiedettävä jo ennen nuolen vapauttamista, että se tulee osumaan napakymppiin. Formulan ajamisessa tai kartingissa on mielestäni paljon samaa. Rattia ei voi puristaa rystyset valkoisena eikä autoa voi pakottaa sellaiseen mihin se ei pysty. Tarkkuus on kaikki kaikessa. Mutkien selvittäminen kovassa vauhdissa on kuin ampuisi nuolen kohti maalitaulua: saadakseen auton napakymppiin, on ajettava tarkasti erittäin kapeaa putkea pitkin, täydellisesti oikealla ajolinjalla. Pienikin poikkeama, eikä nuoli osu kymppiin. On tiedettävä jo ennen mutkaa mitä siinä tulee tapahtumaan. Missä kohtaa auto tulee käyttäytymään ali- tai yliohjaavasti, missä on pomppuja, missä on vaikea löytää pitoa... Yhdessä ainoassa kaarteessa voi olla lukematon määrä erilaisia muuttujia. On tunnettava auton liikkeet, tiedettävä mihin se haluaa mennä. Ja ennenkaikkea: autoon on uskottava sataprosenttisesti. On voitava luottaa siihen, että kun nyt päästän nuolesta irti, se osuu taulun keskustaan.
Tavallisella autolla liikenteen seassa tällaisia tulee harvemmin mietittyä. Sielläkin voi kuitenkin saavuttaa tietynlaisen zeniläisen olotilan. Toisinaan sitä uppoaa ajaessa niin omiin ajatuksiinsa, että äkkiä huomaa ajaneensa kymmenien kilometrien matkan, josta ei muista yhtään mitään! Tämä ei tosin ole mikään erityisen tavoiteltava tila...
Jousiammuntahan on perinteinen zeniläinen laji. Tulosta ei synny jos yritystä on liikaa. Mielen on oltava tyhjä kaikesta muusta ja on tiedettävä jo ennen nuolen vapauttamista, että se tulee osumaan napakymppiin. Formulan ajamisessa tai kartingissa on mielestäni paljon samaa. Rattia ei voi puristaa rystyset valkoisena eikä autoa voi pakottaa sellaiseen mihin se ei pysty. Tarkkuus on kaikki kaikessa. Mutkien selvittäminen kovassa vauhdissa on kuin ampuisi nuolen kohti maalitaulua: saadakseen auton napakymppiin, on ajettava tarkasti erittäin kapeaa putkea pitkin, täydellisesti oikealla ajolinjalla. Pienikin poikkeama, eikä nuoli osu kymppiin. On tiedettävä jo ennen mutkaa mitä siinä tulee tapahtumaan. Missä kohtaa auto tulee käyttäytymään ali- tai yliohjaavasti, missä on pomppuja, missä on vaikea löytää pitoa... Yhdessä ainoassa kaarteessa voi olla lukematon määrä erilaisia muuttujia. On tunnettava auton liikkeet, tiedettävä mihin se haluaa mennä. Ja ennenkaikkea: autoon on uskottava sataprosenttisesti. On voitava luottaa siihen, että kun nyt päästän nuolesta irti, se osuu taulun keskustaan.
Tavallisella autolla liikenteen seassa tällaisia tulee harvemmin mietittyä. Sielläkin voi kuitenkin saavuttaa tietynlaisen zeniläisen olotilan. Toisinaan sitä uppoaa ajaessa niin omiin ajatuksiinsa, että äkkiä huomaa ajaneensa kymmenien kilometrien matkan, josta ei muista yhtään mitään! Tämä ei tosin ole mikään erityisen tavoiteltava tila...
14.6.2004 11:50
[quote:1lm06s4z]Toisinaan sitä uppoaa ajaessa niin omiin ajatuksiinsa, että äkkiä huomaa ajaneensa kymmenien kilometrien matkan, josta ei muista yhtään mitään![/quote:1lm06s4z]
Ai sitä tapahtuu muillekin kuin minulle. No nyt ei kyllä pääse ajelemaan rauhassa, kun on tuota armeijan kalustoa liikenteessä sotaa treenaamassa pilvin pimein. Mistä heräsikin kysymys, että mistä sait idean Kaatuneiden muistolle- kappaleeseen? Toivottavasti se ei ole kristallipallo-osastoa, vaan historian lyhyt kertauskurssi.
Jousiammunta, täytyypä pistää korvan taakse. Saattaa olla aika rentouttava harrastus.
Ai sitä tapahtuu muillekin kuin minulle. No nyt ei kyllä pääse ajelemaan rauhassa, kun on tuota armeijan kalustoa liikenteessä sotaa treenaamassa pilvin pimein. Mistä heräsikin kysymys, että mistä sait idean Kaatuneiden muistolle- kappaleeseen? Toivottavasti se ei ole kristallipallo-osastoa, vaan historian lyhyt kertauskurssi.
Jousiammunta, täytyypä pistää korvan taakse. Saattaa olla aika rentouttava harrastus.
16.6.2004 15:45
[quote:3p5sxxte]Ai sitä tapahtuu muillekin kuin minulle[/quote:3p5sxxte] Mulle käy joskus niin mopolla ajaessa. Tosin se ei ole yhtä vaarallista, koska meilläpäin kulkee autoja n. kerran 2 tunnissa, ja vielä harvemmin metsäteillä ja pelloilla, joilla mä yleisemmin ajan
17.6.2004 10:26
Rutiinilla jonkun asian suorittaminen voi olla pahimmillaan hengenvaarallista, esimerkkinä mainitun autolla ajamisen lisäksi vaikkapa kemian labrassa työskentely. Voi meinaan tulla aika pahaa jälkeä, jos ajatukset eivät pysy koossa joka hetkellä... :roll:
Edelliset olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta liiallisilla rutiineilla elämässä on muutenkin enimmäkseen negatiivisia vaikutuksia. Siksipä pitäisikin yrittää tietoisesti joka päivä rikkoa rutiineja jollakin tavalla. Esim. tehdä aamutoimet eri järjestyksessä, laittaa jonain päivänä eriväriset sukat jalkaan (senkin uhalla että muut ihmiset pitävät ihan tärähtäneenä), tai joskus syödä jälkiruoka ennen pääruokaa ym.
Olen kuullut pari hyvää luentoakin aiheesta (mm. Esa Saarinen ja Olli Linjala). En kuitenkaan ole vielä ainakaan tähän päivään mennessä kokeillut Linjalan yhtä esimerkkiä arjen rutiinien rikkomisesta. Hän kun suositteli jonain aamuna lähtemään töihin vaihteeksi ikkunan tai parvekkeen kautta (sillä varauksella tosin, ettei asu toista kerrosta ylempänä…). Ehkä jonain päivänä... :wink:
Anssi Kela Toisinaan sitä uppoaa ajaessa niin omiin ajatuksiinsa, että äkkiä huomaa ajaneensa kymmenien kilometrien matkan, josta ei muista yhtään mitään! Tämä ei tosin ole mikään erityisen tavoiteltava tila...
Rutiinilla jonkun asian suorittaminen voi olla pahimmillaan hengenvaarallista, esimerkkinä mainitun autolla ajamisen lisäksi vaikkapa kemian labrassa työskentely. Voi meinaan tulla aika pahaa jälkeä, jos ajatukset eivät pysy koossa joka hetkellä... :roll:
Edelliset olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta liiallisilla rutiineilla elämässä on muutenkin enimmäkseen negatiivisia vaikutuksia. Siksipä pitäisikin yrittää tietoisesti joka päivä rikkoa rutiineja jollakin tavalla. Esim. tehdä aamutoimet eri järjestyksessä, laittaa jonain päivänä eriväriset sukat jalkaan (senkin uhalla että muut ihmiset pitävät ihan tärähtäneenä), tai joskus syödä jälkiruoka ennen pääruokaa ym.
Olen kuullut pari hyvää luentoakin aiheesta (mm. Esa Saarinen ja Olli Linjala). En kuitenkaan ole vielä ainakaan tähän päivään mennessä kokeillut Linjalan yhtä esimerkkiä arjen rutiinien rikkomisesta. Hän kun suositteli jonain aamuna lähtemään töihin vaihteeksi ikkunan tai parvekkeen kautta (sillä varauksella tosin, ettei asu toista kerrosta ylempänä…). Ehkä jonain päivänä... :wink:
17.6.2004 11:12
Rutiinien rikkominen on tosiaan joskus paikallaan. Mutta täytyy muistaa, että rutiinit myös helpottavat elämää ja luovat turvallisuutta. Pieni lapsi jo kaipaa tuttuja rutiineja ja tutkimusten mukaan stressantuu, jos niistä tingitään. Olen itsekin ollut muutamassa seminaarissa, joissa luennoitsija on kehottanut rikkomaan arkielämän rutiineja, mutta jotenkin olen vain näistä puheenvuoroista ärsyyntynyt. Yksikin luennoitsija (tuttu tv:n visailuisäntä, tuleva meppi) jo vuosia sitten kehotti muka hienona ideanaan rikkomaan näitä arkiaamujen rutiineja. Mikähän siinä muuten on, että näihin arkiaamuihin puututaan ja varsinkin miesluennoitsijat? Perheen äiti, joka on itse lähdössä töihin ja viemässä lapsia päiväkotiin ei todellakaan kaipaa mitään rutiinien rikkomista aamutuimaan. Näille naisille aamutoimet ovat todellakin pakon sanelemina yleensä hyvin perusteellisesti organisoituja, joten siinä ei ole varaa eikä tarvetta ruveta kikkailemaan ja rutiineja rikkomaan.
17.6.2004 13:07
Aamen. Jos meillä ei olisi aamurutiinit hanskassa, en olisi töissä koskaan ajoissa. Rutiinit kuuluvat myös iltoihin. Jos en saa muksuja nukkumaan ihmisten aikaan, eivät he myöskään herää seuraavana aamuna ajoissa. Ja sitten kiukutellaan ja huudetaan kaikki. Rutiinit kunniaan! Ilman rutiineja stressaannun myös minä eikä vain lapset. En syksynä aamurutiinit muuttuvat, kun vanhin lapsistani menee kouluun. Siinä on riittävästi muutosta meidän rutiineihin.
Gimma Mutta täytyy muistaa, että rutiinit myös helpottavat elämää ja luovat turvallisuutta. Pieni lapsi jo kaipaa tuttuja rutiineja ja tutkimusten mukaan stressantuu, jos niistä tingitään. Perheen äiti, joka on itse lähdössä töihin ja viemässä lapsia päiväkotiin ei todellakaan kaipaa mitään rutiinien rikkomista aamutuimaan. Näille naisille aamutoimet ovat todellakin pakon sanelemina yleensä hyvin perusteellisesti organisoituja.
Aamen. Jos meillä ei olisi aamurutiinit hanskassa, en olisi töissä koskaan ajoissa. Rutiinit kuuluvat myös iltoihin. Jos en saa muksuja nukkumaan ihmisten aikaan, eivät he myöskään herää seuraavana aamuna ajoissa. Ja sitten kiukutellaan ja huudetaan kaikki. Rutiinit kunniaan! Ilman rutiineja stressaannun myös minä eikä vain lapset. En syksynä aamurutiinit muuttuvat, kun vanhin lapsistani menee kouluun. Siinä on riittävästi muutosta meidän rutiineihin.
Viimeksi kommentoitu