12.-13.5.5.2007 Botniaring

Kausi käynnistyy viimevuotiseen tyyliin äitienpäiväviikonloppuna Jurvan Botniaringillä. F3-luokassa mukana on paljon uusia kuljettajia ja autoja, joten odotettavissa on erittäin mielenkiintoinen sarja. Perjantain vapaissa harjoituksissa kovinta kyytiä menee Mika Salon ja Ari Kalliolan uuden ADRF-tiimin (Alan Docking Racing Finland) nuori virolaiskuski, Jegor Popov. Minulla ja uudella tallikaverillani, Rami Räikkösellä, on sen sijaan ongelmia renkaittemme kanssa. Sarjan rengastoimittaja, Dunlop, on vaihtanut kumit hiukan viimevuotista pehmeämpiin. Teemme virheen laittaessamme uusia renkaita kokeillessamme kummallekin samat lähtöpaineet. Olisi kannattanut mennä radalle täysin erilaisilla rengaspaineilla, jolloin olisimme saaneet paremman käsityksen uuden pyörän käyttäytymisestä. Nyt oikeita paineita ei tahdo löytyä ja me molemmat tuskailemme huonon pidon kanssa.

Popov on päivän viimeisessä harjoitussessiossa lähes sekunnin minua ja Ramia nopeampi. Rakastettu tallipäällikkömme, todellinen hevosvoimain hidalgo, Marko Koiranen, syytää vakavana suuhunsa laatikkokaupalla Rennietä. Hän on jo useiden viikkojen ajan paukuttanut julkisesti henkseleitään sillä, miten tänä vuonna mestaruus ratkaistaan hänen tiiminsä sisällä ja miten Martinlaakson pellavapään joukkuetta tullaan nöyryyttämään. Nyt kärjessä meneekin aivan väärä mies ja tämä on omiaan kirvoittamaan tiimipäällikön huulilta monen monta lapsille sopimatonta sanaa.

Minä en kuitenkaan ole erityisen huolissani. Käytäntö on osoittanut, että vaihdelaatikostani löytyy yleensä aivan erilainen pykälä silloin, kun on tosi kyseessä. Tämä ei tietenkään ole kilpa-ajajassa pelkästään hyvä ominaisuus: vauhdinhan pitäisi olla aina sataprosenttista – myös harjoituksissa ja testeissä. Vanha mies syttyy kuitenkin hiukan hitaammin ja vaatii palaakseen myös kunnon sytykkeet.

Joista puheenollen: Ramin tulo tiimiin on tehnyt omalle motivaatiolleni todella hyvää. Parina ensimmäisenä testipäivänä hän oli minua puolisen sekuntia nopeampi ja huomasin, että tässä on nyt pikkuhiljaa pakko herätä talviunilta. Käytin paljon aikaa tutkiessani autojemme telemetriaa ymmärtääkseni miksi saan häneltä turpiini. Löysin ongelmakohdat ja keskityin niihin. Nyt perjantaina olemme aivan samassa vauhdissa – parhaat aikamme ovat vain sadasosan päässä toisistaan. Popov ja Koiranen bros. Motorsportin kakkostiimin Tomi Limmonen ovat kuitenkin vielä meitä edellä. Jotain pitäisi siis keksiä.

Lauantai ja aika-ajot. Miten voi olla näin kylmä? Lämpötila on hädintuskin positiivisen puolella ja hengitykseni höyryää kypärän läpi lähtiessäni radalle. Paras aikani harjoituksissa oli 1:05.7. Tavoitteenani on rutistaa siitä uusilla renkailla ainakin sekunti pois. Aikani on lopulta 1:04.384. Hyvä parannus harjoituksiin, olen tyytyväinen. Sijoitukseni aika-ajoissa on kolmas. Jäin paalupaikasta pari kymmenystä. Ykköseksi ajoi Valtteri Bottas, Tomi Limmonen oli toinen. Bottas ajaa täällä Joonas Kostiaisen kanssa harjoituskilpailua Koirasen Formula Renaulteilla. He ajavat F3-luokan kanssa kilpailun ulkopuolella; Renaultit ovat siis mukana kisaamassa, mutta eivät kuitenkaan vaikuta kolmosten tuloksiin tai pisteisiin. Ennakkoon Formula Renaultien arvioitiin olevan hieman F3-autoja hitaampia, mutta näyttääkin olevan juuri päinvastoin. Tehoja autoissa on kutakuinkin saman verran, mutta vaakakupin taitaa kääntää Rellujen eduksi heidän käyttämänsä pehmeämpi Michelinin rengas.

Ensimmäinen startti. Pyöräni sutivat lähdössä liikaa ja Kostiainen tykittää neljännestä ruudusta edelleni. Bottas kärjessä, Limmonen toisena, sitten Kostiainen ja minä. Muutaman kierroksen jälkeen Bottasta ei enää edes pahemmin näy, hän työntelee hirmuista vauhtia. Limmonenkin näyttää olevan minua hiukan nopeampi, mutta Kostiainen sen sijaan on välissä tulppana. Kysyin Koiraselta ennen starttia, että miten Rellujen kanssa menetellään? Hän vastasi evästäneensä poikia, että mikäli takaa tullaan kovempaa, niin ei saa ryhtyä peittelemään. No, minä olisin nyt Kostiaista nopeampi. Hän menee suorilla vain niin hyvää kyytiä, etten pääse jarrutuksissa rinnalle. Radan hitaimmalla osuudella hän sen sijaan pyörii jaloissa ja käyn pari kertaa näyttämässä nokkaani hänen vierellään: täältä tullaan, siirryhän syrjään. Kostiainen siirtyykin – suoraan eteeni. Sillä lailla. Limmosella on meihin jo parin sekunnin kaula. Kostiaisen ohittaminen olisi turha riski. Mikään ei nimittäin olisi typerämpää kuin kolaroida auton kanssa, joka ei edes saa pisteitä. Päätän roikkua Kostiaisen perässä, mutta mennä ohitse vain jos hän tekee jossain virheen.

Kilpailun lopussa renkaani alkavat lipsua ja auton perä käy leikkisäksi. Lähdettäessä viimeiselle kierrokselle auto lähtee ensimmäisessä mutkassa melkein käsistä; ulosajo on enemmän kuin lähellä. Selviän kuitenkin sydämentykytyksillä ja ajan ruutulipulle neljäntenä – eli oikeasti toisena. Limmonen vie ansaitun voiton. Olen tulokseen tyytyväinen. Eilisten harjoitusten perusteella en uskonut tänään olevani näin korkealla. Kaikista tyytyväisin on kuitenkin rakastettu tallipäällikkömme: hän on helpottunut saadessaan katetta suurille puheilleen.

Tulos on siis tyydyttävä, mutta auton ajettavuudessa olisi vielä parantamisen varaa. Loppukierroksilla yliohjaaminen paheni ja oli lopulta johtaa ulosajoon. Niinpä käytämmekin sunnuntaiaamun lämmittelyn parempien säätöjen hakemiseen. Itselläni säätötoimenpiteet menevät jo hiukan överiksi, sillä yliohjaavasta autostani tuleekin aliohjaava, eivätkä kierrosajatkaan vakuuta. Päätämme yrittää kultaista keskitietä ja teemme kisaa varten kompromissin eilisistä ja tämän lämmittelyajon säädöistä.

Raminkaan säädöt eivät lämmittelyssä osu kohdalleen. Hän nimittäin ajaa ulos ja mainitsee myöhemmin lipsahtaneensa pihalle, koska vasen kives oli jäänyt turvavöiden väliin puristuksiin. Kuusipistevöissähän on pohjimmaisena ns. munavyöt, joiden kiinnittämisessä kannattaa todellakin olla tarkkana. Kyykistyneenä aristavia nivusiaan edelleen hierova Rami kertoo ajamisen olleen varsin kivuliasta, erityisesti oikealle kääntyvissä kaarteissa. Maalisuoralle kurvattaessa silmissä oli lopulta mustunut – siksi ulosajo.

Toiseen kilpailuun startataan ensimmäisen lähdön nopeimpien kierrosaikojen perusteella. Bottas on paalulla, Limmonen kakkosruudussa ja minä kolmannessa. Dramatiikkaa tarjotaan jo ennen lähtövalojen vaihtumista kun lämmityskierrokselle lähdettäessä Raivo Tamm seitsemännestä ruudusta ei saa autoaan käyntiin ja startin valvoja antaa hänen mekaanikoilleen luvan yrittää työntää auto käyntiin. Seuraa naurettavan näköinen episodi: muut kuljettajat istuvat autot käynnissä lähtöruudukossa samalla kun yhtä formulaa työnnetään heidän edellään pitkin lähtösuoraa. Lopulta Tammin auto on tuupattu jo ensimmäiseen mutkaan saakka, mutta se ei ole vieläkään käynnistynyt. Silloin kakkosruudusta alkaa nousta savua – Limmosen moottori on liian pitkään seistessään ylikuumentunut. Hänen mekaanikkonsa syöksyy paikalle sammuttamaan alkavaa paloa samalla kun me muut pääsemme vihdoin lämmittelykierrokselle.

Kakkosruutu on nyt tyhjä. Punainen valo sammuu ja autot ampuvat liikkeelle. Saan paremman startin kuin eilen, mutta Kostiainen lähtee nelosruudusta vielä paremmin ja saavumme ensimmäiseen mutkaan rinnakkain. Automme lähes osuvat yhteen, Kostiainen pakottaa minut ulkoreunaan ja joudun nostamaan kaasua. Myös Räikkönen ja Koivisto livahtavat tilanteessa ohitseni. Pääsen kuittaamaan Koiviston viidennessä mutkassa. Bottas ja Kostiainen paahtavat kärjessä Formula Renaulteillaan karkuun, Rami on kolmantena ja minä neljäs. Seitsemännellä kierroksella pääsen kakkosmutkassa ohi tiimikaveristani ja siirryn varsinaisen kilpailun kärkeen. Repäisen pienen kaulan ja totean sitten, että tämä kisa taitaa jo olla taskussa – riittää kun pidän auton ladulla. Niinpä hidastan tahtia ja alan odotella ruutulippua.

Näin ei tietysti missään olosuhteissa pitäisi tehdä, sillä ruutulipun sijaan näköpiiriin ilmestyy ongelmia: pari kierrosta ennen maalia peilini alkavat täyttyä Jesse Krohnin autosta. 16-vuotias tulokas on ajanut huiman kilpailun: hän starttasi viimeisestä ruudusta koska ei vetoakselin katkeamisen vuoksi päässyt lainkaan ajamaan eilistä kisaa. Koska molemmat kilpailut ajetaan samoilla renkailla, tarkoittaa tämä samalla sitä, että Jessellä on nyt allaan huomattavasti muita pitävämmät kumit. Omat renkaani eivät enää tarjoa kovinkaan mairittelevaa pitoa ja niinpä olen helisemässä Jessen hyökätessä. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä hän on aivan takasiivessäni kiinni. Yritän peittää kaikki mahdolliset reiät. Takasuoralle Jesse saa paljon paremmat vauhdit ja minun ei enää tarvitse katsoa peileistä miten lähellä hän tulee – minä nimittäin tunnen sen. Jesse kirjaimellisesti työntää minua edellään pitkin suoraan. Viimeiset kaksi mutkaa. Leikkaan sisäreunaan peittämään. Jesse jarruttaa ulkoreunaan ja nousee siellä rinnalleni. Rami ja Jegor Popov ovat ajaneet meidän nahistellessamme itsensä samaan nippuun. Viimeinen mutka. Lyön luukun kylmästi kiinni toivoen, ettei Jesse yritä jarrutuksessa mitään kamikaze-liikkeitä. Pelkäämääni osumaa ei tule. Pidän auton linjalla ja kaasutan voittajana ruutulipulle.

Melkoinen kisa. Tiukkaa vääntöä maalilinjalle asti. Urani neljäs voitto maistuu hyvältä ja palkintopallilla vannoutunut raittiusaatteen kannattajakin joutuu kuohuviinin kastelemaksi. Olen nyt SM-sarjan keulilla, tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin. Vauhtia pitäisi kuitenkin edelleen parantaa, jotta pystyisin jatkossa vastaamaan myös Tomi Limmosen kyytiin.


Viimeisen mutkan tapahtumat


Osa kauden 2007 kuljettajista
Ylärivissä: Anssi Kela, Timo Pitkäniemi, Teppo Suvanto, Raivo Tamm, Risto Tonteri, Pekka Rinne, Jegor Popov
Alarivissä: Rami Räikkönen, Jari Koivisto, Tomi Limmonen, Jesse Krohn

Kuvat: Racing Images

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.