30.6.-1.7.2007 Kemora

Tallinnan kilpailut menivät hyvin pitkälti munilleen. Kemoralla olen kuitenkin päättänyt nousta takaisin taisteluun. Tehtävä ei ole helppo, sillä jostain syystä Kemoran rata ei ole ikinä sopinut minulle. En tiedä miksi, mutta en aikaisempina vuosina ole saanut täällä juuri mitään aikaiseksi. Tämä on kuitenkin Linnaringin jälkeen taas aivan oikea kilparata ja Tallinnan tunarointia on muutenkaan vaikea enää alittaa, joten odotukseni ovat varovaisen toiveikkaat.

Perjantain harjoituksissa vauhtini vaikuttaa olevan kohdallaan ja päivän päättyessä olen ajanut nopeimman ajan. Jesse Krohn meni kanssani samaa vauhtia ja myös Tomi Limmonen sekä Jegor Popov ajoivat käytännössä samoja aikoja. Odotettavissa on siis todella jännittävät koitokset. Ramilla on huonoa tuuria: hänen vaihdelaatikkonsa rikkoutuu ja hän joutuu odottelemaan puuttuvaa osaa iltaan asti, päästen lopulta ajamaan vain muutamia kierroksia.

Lauantain aika-ajot tarjoavat päänvaivaa. Olemme harjoitelleet Tallinnan kisoissa käyttämillämme renkailla ja pito on tuntunut melko hyvältä. Nyt aika-ajoihin alle lyödään tuoretta kumia ja jostain syystä pito on tiessään. Olin harjoitusten perusteella asettanut uusilla renkailla tavoitteekseni ajan 1:04,5. Nyt en kuitenkaan pysty ajamaan edes alle 1:05:n aikoja. Muutaman kierroksen jälkeen turhaudun heikkoihin aikoihin ja ajamiseni muuttuu yliyrittämiseksi, joka lopulta johtaa pieneen ekskursioon radan ulkopuolella. Saan auton takaisin ladulle, mutta olen aika-ajon jälkeen kiukkuinen itselleni. Tämä ei ollut nyt lähelläkään sellaista ajamista, jota itseltäni odotin. Saavuttamani neljäs lähtöruutu vain lisää harmistumistani: se on ensimmäinen, josta ei nykyisellä pistelaskujärjestelmällä saa lainkaan pisteitä. Nyt paalulle ajoi Jesse Krohn, joka näin lisäsi etumatkaansa sarjataulukon kärjessä kolmella pisteellä. Limmonen on toinen ja Popov kolmas. Neljän kärjestä löytyvät siis juuri ne nimet joita eilisen perusteella odotinkin. Minun ei vain pitänyt olla se joukon neljäs…

Ensimmäinen lähtö ajetaan pari tuntia aika-ajojen jälkeen. Starttini ei ole mitenkään täydellinen, mutta pystyn silti nousemaan ensimmäisessä mutkassa Popovin rinnalle. Ajamme pitkän takasuoran vierekkäin, mutta minulla on sisempi linja radan nopeaan kakkosmutkaan ja lunastan itselleni kolmospaikan. Järjestys: Jesse, Tomi, minä ja Popov. Tilanne vakiintuu nopeasti. Kärkinelikkomme irtoaa muusta letkasta, mutta välimme ovat juuri sellaiset, ettei kukaan pysty tekemään ohitusyrityksiä. Limmonen menee muutaman autonmitan päässä edelläni ja Popov ahdistelee takana. Pystyn kuitenkin kontrolloimaan eroa häneen eikä minun varsinaisesti tarvitse ryhtyä peittelemään. Kahdeksannella kierroksella tapahtuu kärkitaistelun ratkaisu: Krohn hidastaa äkkiä ja nostaa kätensä pystyyn – tekniikka petti. Limmonen siirtyy johtoon ja minä perin kakkospaikan. Laskukoneeni alkaa heti raksuttaa: Jesse johti minua yhdeksällä pisteellä ja Tomi oli puolestaan samat yhdeksän pinnaa perässäni. Kannattaako ruveta hötkyilemään? Kakkostilan pisteillä siirryn takaisin sarjan kärkeen. Tomi ajaa vajaan sekunnin päässä edessäni kanssani samaa vauhtia; en jää, enkä tavoita. Voisin yrittää riskillä, mutta pito on nytkin melko heikko ja perän kanssa on jatkuvasti ohjelmaa, varsinkin hitaammissa mutkissa. Niinpä päätän keskittyä ensisijaisesti pitämään Popovin selkäni takana – yritän ohitusta Limmosesta vain jos hän tekee virheen. Tänään kakkossija riittää.

Näillä säädöillä mennään kunnes toiseksi viimeisellä kierroksella peli ratkeaa lopullisesti: joku on ajanut ulos kolmannessa mutkassa ja tuonut radalle kiviä. Ajan Limmosen peesissä suoraan yhteen näistä murikoista. Se takertuu autoni pohjan alle ja hetkeen kärry ei ole hanskassani. Ulosajo on enemmän kuin lähellä ja Popov on heti kärkkymässä ohitusta. Saan peitettyä ja onneksi hän jarruttaa innoissaan pari mutkaa myöhemmin itsensä niin leveäksi, että putoaa pois niskastani. Eroa Limmoseen tuli episodissa pari sekuntia lisää, joten köröttelen ruutulipulle turvallisesti toisena.

Moottoriurheilu on tällaista: toisen epäonni on toisen onni. Jesse olisi todennäköisesti voittanut kisan ja venyttänyt pistejohtoaan ilman autoonsa iskenyttä sähkövikaa. Jossittelusta ei kuitenkaan myönnetä pisteitä, enkä pane pahakseni, että sarjataulukon kärjessä komeilee nyt allekirjoittaneen nimi.

Sunnuntain kilpailuun lähdetään lauantain nopeimpien kierrosten perusteella, mikä tarkoittaa minun kohdallani kolmatta lähtöruutua. Tälle kaudelle autooni vaihdettiin erilainen kytkin viimevuotiseen verrattuna. Ehkä siksi startit eivät tänä vuonna ole onnistuneet viime kauden tyyliin. Tässä sunnuntain kilpailussa otan kuitenkin ensimmäisen oikeasti hyvän lähdön tänä vuonna ja ammun valojen vaihduttua suoraan kärkeen paalupaikalta lähteneen Limmosen ja kakkosruudun Popovin välistä. Johtopaikka on kuitenkin lyhytikäinen. Ensimmäisen kierroksen täytyttyä radan ykkösmutkassa heilutellaan vimmatusti keltaisia lippuja. Jälkijoukoissa on lähtötilanteessa rytissyt ja ladun varressa seisoo useampikin auto. Jostain autosta on päässyt öljyä radalle, mutta lippumiehet eivät heiluta punakeltaista, liukkaasta radasta varoittavaa lippua. Niinpä ajan pahaa aavistamatta öljyihin. Auto irtoaa massiiviseen sivuluisuun ja hetken näyttää siltä, että päädyn samaan kasaan radan vieressä seisovien autojen kanssa. Jotenkin saan kuitenkin pidettyä keulan menosuuntaan, mutta tehdessäni ratilla voimisteluliikkeitä vauhtini hidastuu niin paljon, että Limmonen pääsee nappaamaan kärkipaikan. Jo nyt on perkele! Parin seuraavan mutkan perusteella näyttää kuitenkin siltä, että olen häntä nopeampi, joten päätän kuitata tilanteen myöhemmin.

Radalle otetaan turva-auto selvittämään ensimmäisen mutkan sotkua. Muutaman kierroksen jälkeen kilpailu jatkuu ja keskityn haastamaan Limmosen. Kierros kierrokselta eromme pysyy vajaassa sekunnissa. Muut katoavat peileistä; tämä on meidän kilpailumme. Tomi on minua hieman nopeampi radan ensimmäisellä puoliskolla ja minä puolestani saavutan häntä jälkimmäisellä osuudella. Vauhti on todella hurjaa: ajamamme kierrosajat ovat yli sekuntia kovempia kuin aika-ajoissa ja puoli sekuntia alle vanhan rataennätyksen. Renkaiden pito tuntuu vasta nyt olevan parhaimmillaan. Teemme Limmosen kanssa virheetöntä työtä. Roikun aivan tuntumassa, mutta en vain pääse ohitusetäisyydelle. Viimeisellä kierroksella yritän vielä rutistaa hiukan ylimääräistä ja tarjoan viimeisessä mutkassa nokkaani Limmosen rinnalle. Hän kuitenkin lyö luukun kiinni ja ajaa voittoon kolmen sekunnin kymmenyksen turvin.

Olipa hyvä kisa! Voiton menettäminen öljyläikkään tietysti harmittaa, mutta olen silti omaan ajamiseeni varsin tyytyväinen. Tein molemmissa kilpailuissa hyvää työtä ja vauhtikin oli nyt kohdallaan. Jurvassa en aivan pystynyt vastaamaan Limmosen kyytiin, mutta täällä otin harppauksen eteenpäin. Positiivista on myös se, että sain vihdoinkin Kemoralta hyvän tuloksen. Jäljellä olevien ratojen pitäisi sopia minulle paremmin, joten jatkon suhteen näyttää lupaavalta. Kaudesta on nyt puolet ajettu ja olen sarjan kärjessä kolmen pisteen erolla Limmoseen. Kakkossijat eivät kuitenkaan enää riitä, tästä eteenpäin pitäisi pystyä ajamaan voitoista ja myös aika-ajoista olisi poimittava pisteitä. Limmosen lisäksi Jesse Krohn ja Jegor Popov tulevat myöskin menemään jatkossa lujaa, joten luvassa on harvinaisen tasaväkinen mittely mitaleista. Panokset kovenevat!