9.-10.6.2007 Linnaring

Vuorossa on ensimmäinen kahdesta Viron maaperällä ajettavasta kilpailusta (tämä on kansainvälinen sarja). Saavumme rata-alueelle perjantai-iltapäivänä. Radaksi on eristetty pätkä moottoritietä Tallinnan laitakaupungilta. Tienoo on karua: maisemaa hallitsevat massiiviset neuvostoliittolaiset betonilähiöt ja varikon viereisiltä penkereiltä löytyy huumeruiskuja. Karu on ratakin: ajetaan noin kilometrin verran erittäin epätasaista moottoritietä yhteen suuntaan, käännytään 180 astetta ja tullaan toiseen suuntaan takaisin. Välissä pari hiekalla täytetyistä muoviponttooneista rakennettu shikaania. Rataa reunustaa parikymmentä senttiä korkea jalkakäytävän reunus ja välittömästi sen jälkeen betonisten lyhtypylväiden rivistö. Pylväiden eteen on laitettu muutama rengas suojaksi, mutta jotenkin en usko, että niistä on hirveästi apua silloin kun laskee kahtasataa suoraan tolppaan.

Rakastettu tiimipäällikkömme, todellinen kaasujalan kanslisti, Marko Koiranen, lukee kuljettajilleen lakia. Täällä pienikin lipsahdus saattaa helposti johtaa auton tai pahimmassa tapauksessa kuljettajan rikkoutumiseen ja tulla todella kalliiksi. Niinpä ylipäällikön päiväkäsky kuuluukin, että nyt ei oteta minkäänlaisia riskejä. Ajetaan varman päälle ja napataan ne pisteet, jotka tällä taktiikalla on saatavissa. Tärkeintä on päästä täältä ehjänä kotiin. Tämä on show-kisa, josta valitettavasti jaetaan oikeita SM-pisteitä. Se mikä täällä pisteissä menetetään, otetaan kauden lopuissa kisoissa takaisin.

Harjoittelulle on varattu niukasti aikaa: kaksi vartin sessiota ja sitten aika-ajoihin. Kuljettajat malttavat tutustua rauhassa rataan muutaman kierroksen ajan ja sitten tuleekin jo romua. Virolaiskuski räjäyttää jälkimmäisen shikaanin kappaleiksi suoraan minun ja Ramin edestä. Minä saan väistettyä, mutta Rami joutuu pysähtymään radalla olevan romun tukkiessa hänen tiensä. Toisissa harjoituksissa Tomi Limmonen puolestaan ajaa samassa paikassa ulos niin, että auto hyppää jalkakäytävälle ja siitä kallioseinään.

Todella ärsyttävä rata. Shikaanit on suunniteltu täysin väärin: ponttooniviritykset ovat nyt profiililtaan aivan liian nopeita. Ajolinja on todella kapea ja virhemarginaali vain parin sentin luokkaa. Tuosta kun hieman lipsahtaa, niin jälki saattaa olla todella rumaa. Tällaisia ratkaisuja näkee yleensä vain sisäkartingradoilla, mutta silloin vauhtiakin on 100 km/h vähemmän. Mikäli shikaanit olisi tehty huomattavasti hitaammiksi, tämä viikonloppu ei tulisi tiimeille ja kuskeille niin kalliiksi. Nyt jokaisessa luokassa harjoitukset ovat päättyneet siihen, että shikaaneista tuodaan romuja hinausauton lavalla.

Aika-ajot menevät terveisiä ajellessa. Jarrutuspaikat ovat vielä hakusessa ja pari kertaa ensimmäinen neulansilmä meneekin niin pitkäksi, että joudun ajamaan sen suoraksi ja kiertämään varikon kautta. Tuloksena seitsemäs sija, jota ei voi pitää millään tasolla tyydyttävänä. Vihaan tätä rataa.

Ensimmäinen lähtö. Asetan itselleni tavoitteen: ei turhia riskejä, mutta viiden joukkoon olisi kuitenkin päästävä. Käyn hyvän taistelun edeltäni startanneen Raivo Tammin kanssa. Yritän useamman kierroksen ajan ohitusta, kunnes lopulta onnistun jarrutuksessa jälkimmäiseen neulansilmään. Seuraavaksi haarukassa olisi Rami, mutta silloin toisessa shikaanissa tapahtuu taas. Toisena ajanut Arto Taimi mällää rajusti ja rata on jälleen täynnä romua. Turva-auto tulee radalle ja kilpailu ajetaan ruutulipulle sen perässä. Sijoituin viidenneksi, eli pääsen tavoitteeseeni. Jesse Krohn voittaa, mutta hän ei ollut sarjapisteissä ennen tätä kilpailua kovin korkealla. Pisteissä kakkosena ollut Rami sijoittui vain yhden pykälän edelleni ja kolmantena ollut Limmonen jäi puolestaan taakseni. Johdan siis edelleen sarjaa, tämä tulos oli hyvä puolustusvoitto.

Kilpailun jälkeen syntyy melkoinen soppa. Ramille on annettu kymmenen sekunnin aikasakko osumisesta shikaanin ponttooniin. Kyllähän Rami osuikin, mutta vasta sen jälkeen kun edellä ajanut Jegor Popov oli osunut ensin heilauttaen ponttoonin suoraan Ramin eteen. Ramia kuitenkin rankaistaan, ei Popovia. Tunteet käyvät muutenkin kuumana: turva-auton tullessa radalle Popov oli ohittanut keltaisilla lipuilla Suvannon. Tuomaristolle tehdään protesteja, vetoomuksia ja selvityspyyntöjä. Parin tunnin päästä tulee päätöksiä: Ramin aikasakko perutaan, Popoville ei rangaistusta.

Toinen lähtö. Saan lähtöruudukossa jonkinlaisen aivohalvauksen. Täällä starttivalot toimivat hieman eri tavalla kuin Suomessa: ensin syttyy yksi punainen, sitten toinen. Lähtö tapahtuu molempien valojen sammuessa. Minä nostan kierrokset ensimmäisen punaisen syttyessä. Toisen punaisen syttyessä nousee kytkin. Ei helvetti! Pysäytän auton, joka ehti liikahtaa ehkä metrin. Lähden uudestaan liikkeelle vasta muiden jälkeen ja häviän pari sijoitusta. Toivonkin, että tuomaristo tarkistelisi asiaa hyötynäkökohdan kautta, mutta eihän tämä homma niin mene. Toisen kierroksen jälkeen maalilinjalla näytetään minun numerollani varustettua kylttiä: ”False start, 4” Tiedossa on varikon läpiajorangaistus. Kierrettävä lenkki on todella pitkä ja se pitää körötellä 40 kilometrin tuntivauhdilla. Palatessani radalle, tulen samaan rakoon josta lähdinkin – kierroksen muita jäljessä. Totean, että tämä kisa oli sitten siinä. Ajelen rauhallisesti maaliin toivoen, että kärjessä tulisi taas keskeytyksiä ja saisin sitä kautta edes pari pistettä. Niitä tulee lopulta kolme.

Toisen lähdön virheeni maksoi minulle pistejohdon. Kärkeen siirtyi molemmat lähdöt voittanut Jesse Krohn. Myös Rami nousi edelleni ja minä romahdin kolmanneksi. Erot ovat kuitenkin pieniä ja suurin osa kautta vielä ajamatta. Tämä voidaan paikata myöhemmissä kisoissa.

Vaikka tulikin takkiin, on olo heti kilpailun jälkeen lähinnä helpottunut. Kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Sekä mies että auto selvisivät täältä ehjinä. Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Tämä koitos tuli yleisesti ottaen todella kalliiksi – pelkästään meidän luokassamme vahingot lasketaan varmasti kymmenissä tuhansissa euroissa. Tapahtumanahan tämä oli hieno ja katsojiakin oli mukavasti. Ollaan aivan oikeilla linjoilla kun kilpailuja viedään metsien keskeltä sinne missä ihmisetkin ovat. Radan suunnittelussa oli kuitenkin tehty pahoja virheitä. Toivottavasti niistä otetaan opiksi, jolloin tulen mielelläni ajamaan Tallinnaan jatkossakin.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.