21.02.2003 STUDIORAPORTTI #2

Edellisen raportin jälkeen on tapahtunut osapuilleen seuraavaa: 

Albumin äänityksiä on jatkettu kotistudiossani. Olen vetäytynyt tekemään hommia yksin ja soittanut itse kaikki soittimet. Aloitin vuoden räväkästi tekemällä heti kärkeen pari uutta biisiä! Suuria kuvioita on eeppinen tarina kahdesta kaveruksesta, jotka päättävät hylätä pienet piirit ja lähteä kiertämään maailmaa. Tyyliltään biisi on vahvasti Crazy Horse -vaikutteinen rokkivääntö – albumille tulevan version pituus Neil Young -vaikutteisine kitarasooloineen lähentelee seitsemää minuuttia. Tulevaisuudessa keikoilla on todennäköisesti odotettavissa huomattavasti tätäkin pidempiä luentoja aiheesta! 

Toinen uusista lauluista on nimeltään Hakaniemen harmaa mies. Tajusin biisiä tehdessäni, että tämä kuulostaa NIIN anssikelalta… Musiikillisesti kuljetaan siis tuttuja singer/songwriter -polkuja. Nummelalta vertailukohtana voitaisiin pitää vaikkapa Kaunotarta ja Basistia, uudemmista kappaleista Lähellä sua -biisin voi huoletta niputtaa samaan kategoriaan. Kappaleen teksti kertoo kävelystä Helsingin keskustassa varhain juhannuspäivän aamuna, jolloin tyhjässä kaupungissa voi tapahtua aavemaisia asioita… (Taas kävelyaiheinen ralli! Pitäisiköhän keksiä välillä jotain muuta – miten olisi vaikka autoiluaiheinen kappale?) 

Tällä hetkellä on vielä epävarmaa tulevatko molemmat uudet biisit päätymään albumille. Suurimpana huolenani materiaalin suhteen on se, että levylle on nyt tulossa liikaa samankaltaisia kappaleita: Uudet autot, Kipinöitä, Lähellä sua, Hakaniemen harmaa mies… Tavalla tai toisella nuo kaikki muistuttavat toisiaan ja näyttääkin siltä, että on tehtävä vielä pari uutta biisiä ja suoritettava sitten armoton karsinta. 

Uusien laulujen ohella olen tehnyt lisää versioita edellisessä raportissa mainitsemastani murheenkryynistä, Faijan haamusta. Kappale on jo kokenut pari täydellistä muodonmuutosta ja viimeisin versio alkaa vihdoin kuulostaa joltain. Itse asiassa jopa erittäin hyvältä! Minua on aina häirinnyt biisin tietynlainen saatanallinen veikeys. Tekstissä on rutkasti mustaa huumoria, jota on korostettu sietämättömillä musiikillisilla silmäniskuilla, jotta kaikki varmasti tajuaisivat kappaleen perimmäisen vakavan hassuuden. Lähdin korjaamaan ongelmaa poistamalla aluksi säkeistöistä kaikki muut soinnut paitsi C:n. Perustin biisin letkeään bassogrooveen ja muutin laulun fraseerausta puhemaisemmaksi. Lopputulos oli mielenkiintoinen, hieman j.j.calemainen, mutta ei vielä varsinaisesti hyvä. 

Levy-yhtiön Asko Kallonen saapui kanssani pähkäilemään Faijan haamun dilemmaa ja teki nerokkaan ehdotuksen: miksei säkeistö voisi mennä mollissa? Muutin säkeistön vanhan soinnutuksen, C / G / Am / F /, muotoon Am / G / Dm / F / ja johan alkoi tapahtua! Laulumelodian saattoi pitää ennallaan, mutta biisi ei enää kuulostanut tekopirteältä – sävy oli nyt mietiskelevämpi. Biisissä on edelleen mustaa huumoria, mutta se on nyt tekstin sisällä eikä sitä tueta musiikillisilla punchlineilla. 

Tein siis tällä reseptillä jälleen uuden version. Soitin taas itse kaikki soittimet ja lopputuloksena oli mielestäni valtavan hieno 70-luku -henkinen biisi. Esitin tekeleeni Askolle, joka innostui: ”Nythän tämä toimii – meininki on ihan kuin Neil Youngin Harvestilla!” Sitten Asko mietti hetken ja sanoi: ”Nyt tämä tarvitsee enää vain tuottaa.” Voitonriemuinen ryhtini lysähti. Eli säätö Faijan haamun kanssa jatkuu edelleen. Nyt kyse on mielipide-erosta minun ja Askon välillä. Omasta mielestäni Faijan haamu on vihdoinkin valmis. Askon mielestä niin hyvältä kuin versio kuulostaakin, kyse on lopulta vain pastissista, joka ei välttämättä herätä vastakaikua tämän päivän todellisuudessa. Asko kyllä pystyy perustelemaan näkökantansa sietämättömän hyvin, mutta kiista on tätä kirjoittaessa yhä ratkaisematta. Vastakkain ovat sydän ja järki: sydämeni ääni sanoo, että se on siinä. Järkeni sanoo, että Asko on oikeassa. Silkkaa skitsofreniaa! 

Albumin valmistumisen suhteen alkaa nyt olla pieniä paineita. Mikäli levy julkaistaan toukokuussa, sen pitäisi olla valmis huhtikuun alkuun mennessä. Eikä se ole vielä lähelläkään valmista! Biisejä kuunnellessa tuntuu, että tästä puuttuu vielä jotain olennaista. Minulla on tällä hetkellä yhdeksän laulua, joista voisi toki kasata seuraavan albumin, mutta tilanne olisi huomattavasti valoisampi jos minulla olisi esimerkiksi 12 biisiä, joista voisin sitten valita parhaan mahdollisen yhdeksän kappaleen kokonaisuuden. Aika tuntuu vain valuvan sormista… 

Lisäksi painiskelen edelleen tiettyjen biisien versioiden kanssa. Faijan haamua ei siis vieläkään ole lukittu ja nyt myös Kaatuneiden muistolle on alkanut epäilyttää. Tämänhetkinen versio on peräisin bändin kanssa viime vuoden toukokuussa tehdystä sessiosta ja mitä enemmän olen tehnyt äänityksiä yksin kotonani, sitä enemmän tuo bändirypistys on alkanut kuulostaa ulkopuoliselta. Se ei tällä hetkellä oikein tunnu kuuluvan joukkoon. Joten seuraava tekoni lienee se, että otan kappaleen uudestaan käsittelyyn ja haen sille lähestymistavan, joka olisi paremmin linjassa muun materiaalin kanssa. 

Joten aika on vähissä ja hommia tehdään kainalot märkänä! Ehkä tästä vielä selvitään voittajana. Tai päästään edes palkintopallille… Päätän joka tapauksessa raporttini tällä erää tähän.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.