Forum 2001-2002

touho 22.8.2002 20:11 Lapsuus, leikkiminen ja aikuisuus Kysytään nyt ihan ensalkuun, pidättekö itseänne lapsena/nuorena(tai teininä)/aikuisena? Minä olen lapsi. Sen myönnän. Minä jäin juuri yksi keskiviikkoiltapäivä koulun pihaan leikkimään muiden ysien kanssa. Siis ei me nyt mitään kotia leikitty, mutta leikittiin kuitenkin. Mm. Minä_rakastan_sinua_voisitko_hymyillä_minulle-leikkiä. Minusta leikkiminen on kivaa. Minä pidän leikkimisestä. Kaverini sanoi hyvin: Nuoret joko urheilevat tai istuvat ja möllöttävät. Se oli hyvin sanottu. Me yhdistettiin urheilu ja hauskanpito. Leikittiin. Kuinka moni teistä tykkää leikkiä? Miksi pidätte/miksi ette? Siitä aikuistumisesta: Varmana minäkin kasvan aikuiseksi, ja rupean asioita hoitamaan aikuismaisesti, mutta kuitenkin uskoisin pitäväni itseäni lapsena. Häpeättekö te itseänne, jos leikitte? Onko se liian lapsellista leikkiä?
Fani-90 22.8.2002 20:28 Mä en oo koskaan ajatellet oonko lapsi vai nuori...Oon varmaan vielä lapsi.Mä en oo leikkinyt pariin vuoteen.Leikkiminen on kauhean tylsää ja ei vaan oo ollut koskaan aikaa,kun muutaman vuoden aikana olen aloittanut kaksi uutta harrastusta...Eikä muutenkaan huvita...


Fani-90
jonna88 22.8.2002 20:29 Mä oon teinin ja lapsen sekotus ...kun kesäloma alko niin mä ja mun frendit oltiin vesisotaa kun muut olivat juhlimassa...

Mun mielestä jokaisessa on pieni lapsi ( niinkuin sanotaan)eikä oo häpeällistä jos sen tuo silloin tällöin esille...


tuisku 22.8.2002 22:35 Sanoisin, että olen aikuinen.

Inhoan ajatusta että lapset leikkii ja tylsät aikuiset katsoo vieressä tms. Kyllä mäkin silloin tällöin leikin, eikä se tee minusta yhtään vähemmän aikuista.
Mun mielestä aikuisuus merkitsee ennen kaikkea vastuunottoa itsestä ja muista, ei missään nimessä ukkoutumista/akkautumista ja kaiken hauskanpidon loppumista.

joba 22.8.2002 23:42 No täälähän on alettu syvällisiä keskustelemaan. Oli ihan pakko ängetä mukaan!

Itse kärsin mitä luultavimmin ns. kolmenkympin kriisistä, kun on auto, talo, työpaikka, vaimo ja perhe ja fiilikset on silti ollu melkolailla down. Olen siis kelannut, että mitäs seuraavaksi? Onko vuorotteluvapaa ja eläke se seuraava iso juttu mun elämässä. Ja kaikista vaikeinta on se, kun asiat on niin hyvin ettei mistään voi valittaa. Siis tarkoitan, että tämmösellä menestyjällä, jolla on kaikkea ei kuitenkaan ole oikeutta valittaa, paitsi ammattiauttajalle luottamuksella. Päässä on soinu jo pitkään se Egotripin Koivuniemen Herra, jossa lauletaan, että: voi voi voi pikku reppanaa, sullon kaikkea, mutta iloa ei irtoo niinku mistään, mikä sua vaivaa jne...

No ohops. Nyt taidettiin ajautua aika kauas tästä leikki teemasta. No palataan asiaan. Mun mielestä nykynuorten (ja jopa lasten)odotetaan aikuistuvan liian varhain. Jos leikkimisessä on jotain hävettävää jo kolmannelta luokalta lähtien, on yhteiskunnassa asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Seurauksena leikitään aikuista ja aletaan leikkiä sitten ihmissuhteilla kolmekymppisenä. (saapa nähdä millainen vastausvyörymä tähän tulee, mutta antaa tulla vaan) Itse olen leikkimielinen ja toteutan ohjetta, jonka mukaan ikää saa tulla, mutta vanhaksi ei.

Tuiskun vastuu = aikuisuus ajatus on kyllä ihan totta. Tässä mielessä olen vielä nuori aikuinen, mutta kattellaan...



naksu 23.8.2002 8:52 Luulen olevani enemmän aikuinen kuin lapsi, ja leikin kavereiden kanssa aika ajoin, pelaamalla futista, jääkiekkoa, käymällä konserteissa ja pelaan konsolipelejä.

Minusta aikuisuus on vastuun ottamista muista esim. puolisosta ja lapsista, ja eroa vanhempien holhouksesta.
Leikkiminen taas on mahdollista kaikille, olen huomannut, että isovanhemmat yli 60 v, leikkivät mielellään, mutta lastenlastensa kanssa, koska se on sosiaalisesti hyväksyttyä.



Edited by - naksu on 23/08/2002 10:12:53
erkki 23.8.2002 9:25 Mä oon vastuullinen lapsi ja leikkivä aikuinen.
Musiikki on mun leikki.

http://personal.inet.fi/musiikki/velderado

erkki latva
Mörri 23.8.2002 13:14 Jos aikuisuus on tosiaan vastuunottamista itsestä ja muista, en ole lähellekään aikuinen. Esimerkiksi puolivapaa opiskelijaelämä sopii mulle tällä hetkellä erittäin hyvin, mikään kiire ei ole töihin vaikka siten ehkä jopa pystyisi oikeasti elättämään itsensä.

Tuota Joban tilannetta olen juuri pelännyt, mitä sitten kun/jos saavuttaa kaikki nyt haavelemansa asiat? Tällä hetkellä lyhyen kantaman filosofiana pidänkin sitä, että nautitaan nyt tämän elämäntilanteen tuomista eduista, mikä kiire tässä on aikuistua tai saavuttaa kaikkea sitä mitä sinulta odotetaan.

Ja mitä leikkeihin tulee niin tämä tietokone toimii leikkikaluna. Voi kuunnella musiikkia, kirjoittaa, pelata, lukea, harrastaa siinä hyötykäytön lomassa.

~Kaaokseni on hallinnassa~

Edited by - Mörri on 23/08/2002 13:15:17
touho 23.8.2002 14:56 Fani-90, minä olen 14, nyt ysillä, enkä ole lopettanut leikkimistä. Sitä jotkut pitävät leikkimistä vain semmoisena että Hei, ajellaanko neppiautoilla!!??¤# tai hei, eiks mennäkki parittaan Barbii ja Kentsuu??!, mutta pitää hakeutua ominlaisiin leikkeihin. Monesti leikkeihin tarvitaan enemmän porukkaa, mutta monet onnistuvat jo neljän hengen ryhmässä. Larppaaminenkin on leikkimistä. TAvallansa. Monet toisiin tutustumisessa käytetyt leikit ovat kovin hyviä pienellä muutoksella.


Gaucho 23.8.2002 15:13 Olen kohta 27. Olimme muutama vuosi sitten Männikössä fikkaripiilosilla. Se on siis sitä, että pimeessä osa jengistä menee piiloon, ja muutamalla on taskulamput ja he sitten yrittävät etsiä piilottelijoita. Se oli aivan järjettömän hauskaa ja jännää. Silti en oikein tiedä, mikälie minä olen. Aikuinen kyllä iän puolesta mutten henkisesti, ainakaan joka osa-alueella. Tylsäähän se olisi. Lapsuudesta jää aikuisena kaipaamaan varmaan eniten sitä viattomuutta ja huolettomuutta, kun ei tarvinnut murehtia omia suuria huoliaan tai maailman pahuutta. Paitsi että kirjoitin nelivuotiaana vuonna 1979 tai -80 paperilapulle Sota on paha - Irakin ja Iranin sota.

--And my name is Rick Emerson--
Mari 23.8.2002 19:45 No huh HUH!
Jos mietitään asiaa siltä pohjalta mitä pelkästään tänään on tapahtunut niin... eeeh... ollaan täysin eksyksissä.
Pienenä vihasin sitä kun aikuiset vaan tuijottivat joka ilta maailman tylsintä ohjelmaa - uutisia. Kyllä minä nykyään itsekin uutisia katson kun kerkiän, mutta kieltäydyn olemasta aikuinen!!!!!
Teini tai nuori en missään nimessä myöskään ole! Uh! Kirjastosta olen tasan kerran lainannut kirjan nuorten hyllystä, ja se ei enää toistu!
Lapsi? Joskus kun on leikkinyt joidenkin 5-vuotiaiden kanssa, niin eipä ne leikit kovin paljon enää kiehdo, jos suoraan sanotaan. Toiset ne vaan jaksaa pyöritellä jotain purkin kantta loputtomasti ja kiljua riemusta. Mutta kyllä lasten kirjat on monin verroin parempia kuin aikuisten tylsät kirjat, joiden joukosta on vaikeaa löytää mitään minkä jaksaisi tuskitta lukea loppuun. Ehkä olen kakara. Joo!
En loppujen lopuksi ole paljoakaan muuttunut siitä mitä olin jotain 10 vuotta sitten. Tai siis olen mutta ajattelin silloin jo aika samalla tavalla kaikesta kuin nyt. Äh.
Vastuunottaminen? Ööhm...? No koulun suhteen olen ainakin aina huolehtinut asiani itse, ja (melkein?) joka ikinen päivä jaksan murehtia maailman kurjuutta ja joskus jopa yritän tehdä asialle jotain. Mutta loppujen lopuksi olen aika huoleton vaikka taivas tuntuu kautta teutateksen putoavan niskaan. En minä sitä enää pelkää, jos romahtaa niin sillä hyvä.
Jos joku ottaa tuosta selvää niin kertokoon minullekin!

Essi 23.8.2002 20:15 Taidan olla noiden kaikkien kolmen sekoitus.Tai no aikuinen olen hyvin vähän,jos ollenkaan.Mutta olen edelleen sitä mieltä,ettei leiri ole mitään ilman lipunryöstöä,kirkonrottaa tai muuta vastaavaa.
Ja hyppiminen on kivempaa kuin uiminen
keva 23.8.2002 21:55 Mä oon täys lapsi. Ei mikään nuoruus oo mun juttu. Koulun käytäväs mä hypin ku kuus vuotias. Eikä siinä oo mitään pahaa. Ei kukaan kato sua oudosti. Mutta mä jo välillä luulin et lapsuus on ohi. Mutta ei se kyllä ole. Itseasias mä leikin vielläkin pikkuautoilla=) Mutta ehkä mä uskon sanontaan: Lapsi on terve kun se leikkii No mä leikin kaikella, elämälläkin. Monet luulee olevansa aikuisia, luulee liikaa. Mutta ku se kuus vuotiaan järki on jo lähteny, niin täytyy turvautua kuusi vuotiaan leikkeihin. Mä leikin viellä leikkimökissä, pehmoleluilla, tosin erääm kaks vuotiaan muksun kans=) Ja se on jotenki viatonta. Ja mä oon lapsi ku mä kuvittelen että musta vois joku välittää ja et musiikki voi auttaa elämään. Ei oikeestaan mikään enään pelasta. OK, nyt alan eksyyn aiheesta. Mutta mä en oo leikkiny tyttöjen leikkejä. Mä oon ollu täys poika. Mä oon viettäny lapsuuteni veljien kanssa ja nyt on todella todella paha olla kun toinen veli muuttaa pois. Mun kuuluu olla viellä lapsi, mutta veljestä on tullu aikuinen. Mä oon outo ja tyhmä, mutta lapsi. Lapsuus on ollu ihanaa aikaa ja mä teen siitä viellä ihanamman. Mä sain just kuulla yks päivä että mä oon niin oma itteni että mua ei vois matkia, siis esim. mun tekemisiä ja kaikkee. Ja mä rakastan olla oma itteni. Ja mä liekin muuten vähän aikaa sit vesisotaa naapurien poikien ja tytön kanssa. Se oli kivaa ja tuttua ja turvallista. Märkänä olo oli ihanaa. Ja mä tunnen vielläkin olevani mokkeri(siis 7. luokkalainen), ja se jotenki helpottaa ku tietää et ei tarvi olla mikään aikuinen.

Mä oon niin lapsi että mä itken. Joka ilta ja joka yö.

..*ulkona*..
Joz 23.8.2002 23:54 En ole lapsi, en nuori, enkä aikuinen.. olen kaiketi erilainen nuori aikuinen.. eikä leikkimisessä ole mitään vikaa, ihmiset eivät vaan uskalla vanhemmiten enää leikkiä, kun muutkaan ei tee niin.. tai sitten leikkiminen muuttaa muotoaan.. leikkiikö lapset nykyään enää ollenkaan pihalla yms. ku nykyään on vaa kaikenmaailman pläystäsöönit..

Haaveet on toteuttamista varten
Sarianna 25.8.2002 14:17 HUBAA! Uimassa on kiva olla pumppua. Pidän itseäni lapsellisena. Tuiskun kaa leikitään koira-agentteja ym.... Sitä vaan ihmettelen miksi Ninnu oo jo kyllästynyt. Tuijan muutto teki musta täysin erilaisen ihmisen.

Terveisiä Litmaselta!Koulu on alkanut 13.10.02 ja minä olen vielä lomalla!Entä muiden laita?
erkki 25.8.2002 15:15 Äsken oltiin Sääksissä uimassa tyttöystävän ja hänen pikkusiskojensa ja veljensä kanssa. Leikittiin muun muassa käsillä seisontaa vedessä, uimapatjan päällä seisomista ja sitä kuka pudottaa ekana toisen veteen sen päältä. Lapset leikkivät vielä laiturin alla piilosta, olin silloin lämmittelemässä rannalla, muuten olisin varmaan osallistunut siihenkin. Sitten hypittiin kolmosesta jalat edellä, meni vettä korviin, ja se oli aika pelottavan korkea se kolmonen.

Vesi on ihanan viilentävä leikkielementti kuumalla.

http://personal.inet.fi/musiikki/velderado

erkki latva
Sarianna 27.8.2002 21:08 Lammella oli tänään tosi lämmintä vettä *viheltelee*

Kíssakoira-agentti, siiamilais, |top secret| narttu, narttu, koiravaltio, kissakoira 556 salamannopeus (tarvittaessa valonnopeus). <--- tärkeimmät.
Mari 28.8.2002 19:40 Tähän aiheeseen voisin vielä lisätä sen verran että minulla ainakin mielíkuvitus lähtee välittömästi lentoon kun pääsee sellaiseen paikkaan kuin Turun linna. Epäreilua että vain lapsille järjestettiin jotain aarteenetsintää ritaripuvut päällä. Siellä oli just sellasia ihania syvennyksiä kierreportaiden sivussa joissa on penkki ja ikkuna... vankityrmiä rautaristikoilla, pimeitä kapeita käytäviä, upea kirkko, jossa joku nainen soitti uruilla yhtä 60-luvun biisiä... jonka nimeä en muista...

Eilenkin muuten eräs asiaan ilmeisen riittävästi perehtynyt henkilö totesi että minä olen sekaisin. :) Hyvä ihmistuntija!

keva 29.8.2002 21:47 Mä en tiä onks toi lapsuutta, nuoruutta vai aikuisuutta, mut sen tiän et se on joku Aknestikin biisi, en tiä kyl et mikä. Ehkä noi sanat on lapselliset tai liian totta. No joo, mulle ainaki liian totta. Joku vois kyl valistaa et onks toi yks kohta paimen vai taimen, en meinaas oo sanu selvää et kumpi on.

Mä en toipunut sun katseestasi
mä en saa sua pois mun mielestäni
Mä en toipunut enkä toivu ehkä milloinkaan
siksi laulan vaan en voi muutakaan

Mä en toipunut sun naurustasi
mä en saa sun ääntä pois mun korvistani
Mä en toipunut enkä toivu ehkä milloinkaan
siksi laulan vaan etten toipuiskaan

Ja niin rakkauteen iskin kiinni niin kuin taimen/paimen iskee perhoseen
Ja niin rakkauteen tartuin kiinni niin kuin ruoho tarttuu uistimeen

Mä en toivu sun reisistäsi
mä en toivu sun askeleistasi
Mä en toipunut enkä toivu ehkä milloinkaan
siksi laulan vaan en voi muutakaan

Mä en aio toipua sun katseestasi
mä en aio saada sua pois mielestäni
Mä en toipunut enkä aio toipuakaan
siksi laulan vaan etten toipuiskaan

Ja niin rakkauteen iskin kiinni niin kuin taimen/paimen iskee perhoseen
Ja niin rakkauteen tartuin kiinni niin kuin ruoho tarttuu uistimeen

Ja niin rakkaus vie
se ottaa kiinni mistä saa
se ottaa kenet haluaa
ja niin rakkaus vie
se ottaa kiinni mistä saa
se ottaa kenet haluaa
ja vie


..*ulkona*..
twee doll 3.9.2002 20:54 Mä en oo lapsi enkä kyllä aikuinenkaan. Sana teini tuntuu tosi tyhmältä, mutta kai se on hyväksyttävä että mä (tällanen ysiluokkalainen) on teini *huokaisee syvään*. Kyllä mä oon aika hyvin oppinu jo kantamaan vastuuta, ainakin rahankäytössä ja kun heovstelua harrastan, niin periaatteessa toisen ihmisen hevoset ovat todella usein minun vastuullani (siis jos en menisikään ruokkimaan polleja, ne tod. näk. eivät olisi kyseisillä omistajilla, koska he eivät ehtisi aina ruokkimaan/liikuttamaan hepojaan). Toi oli taas vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta ei se niin tarkkaa oo...
Suoraansanottuna mua todella ärsyttää kun nykyään on kauhea kiire aikuistua ja opiskella ja valmistua, päästä töihin, luoda uraa ja sitten pitäisikin jo kauhealla vauhdilla löytää mies/vaimo ja saada lapset ja talo ja auto ja kesämökki jne... Entä sitten kun ne kaikki on? Mun mielestä ei pitäisi kiirehtiä liikaa, aikaa kyllä on koko elämä. Tää juttu on ajattelemisen arvoinen...

keva 3.9.2002 21:22 Vaikka mä oon nuori mä haluisin olla viä nuorempi. Koska just nyt on se kuukausi ku mun elämästä tuli taivasta tai helvettii. Se on jo aikas järkyttävää ajatella et mitä tapahtu vaan yhen vuoden sisään. Jokasella on joku päivä jollon ajatelle et vuosi sitten Mä aloin miettiin et millanen oli yks mun vuosi elämästä. Se oli liiaks yhessä ihmisessä kiinni olemista. Mut se sama jatkuu. Mä en osaa lopettaa. Just sen takia mua inhotaan ja mä inhoon eniten itteeni. Tuntuu ku tää koko paska olis jo ohi, ja todellisuudessa mikään ei oo ees alkanu. Ihmisen ei pitäs antaa anteeks, ei mitään.

sori

..*ulkona*..
pikkukylän tyttö 11.9.2002 19:07 hmm...
fyysinen ikä:15
henkinen ikä (erään testin mukaan):21

Mutta oikeasti olen samalla tavalla lapsi kuin muutkin. Ajattelen ehkä joskus vähän vakavammin ja järkevämmin ja käyttäydyn arvokkaammin kuin muut ikätoverit, mutta kuitenkin joskus (ja useinkin) leikin kuin lapsi. Kirmailen ympäri koulua ja kotona puuhailen siskojeni (12 vee ja 18 vee) jotain TOSI lapsellista. Mutta niinhän se on, että vaikka vuosia kertyy, niin jokainen ihminen on sisimmässään lapsi.

...paha ei juossut karkuun kuin nurkan taa...
touho 20.9.2002 12:03 quote:
Tähän aiheeseen voisin vielä lisätä sen verran että minulla ainakin mielíkuvitus lähtee välittömästi lentoon kun pääsee sellaiseen paikkaan kuin Turun linna. Epäreilua että vain lapsille järjestettiin jotain aarteenetsintää ritaripuvut päällä.


Nii-in. Siinä on yksi syy miksi minä larppaan. Larpatessa pääsee taas leikkimään, pääsee juoksentelemaan viitta päällä ihmisten ilmoilla yms. Se on mahtavaa. Tutustukaa: http://live.roolipeli.net/larppaaminen

Mari 20.9.2002 16:33 pääsee juoksentelemaan viitta päällä ihmisten ilmoilla yms.

Hehheh... arvatkaa mikä olin penkkareissa?
No ritari tietty. :P
Tein ihan itse kypäränkin (huh!) ja oli oikein hauskaa huitoa muovimiekalla kuorma-auton lavalla ja kylvää karkkeja tien varsille. Jotkut pikkupojat huusi Hei ritari, heitä karkki! Ja kun kuorma-autoletka kiersi uudestaan niiden poikien ohi, tietysti niitä piti pommittaa karkeilla.