Nettikauppa

Haku

Yhteisö

Poliisi kelaa Savoyssa 11.2.2014

Satunnaisgeneraattori

"Lomakuvia: Ubud & Bali"

AOR Taleban

| Tagit: , | Aiheet: Jumittelu, Musiikki | Kirjoittaja:

Se on täytetty! Reilun kuukauden kestänyt urakka on valmis: 160 kappaleen AOR Taleban -soittolista on noussut harjakorkeuteen. Nyt olo on kuin Elias Lönnrotilla.

Hanke sai alkunsa viime kuussa järjestämästäni AOR-raadista, jonka jälkilöylyjä viskeltiin hyvän aikaa tähän blogiin kirjoittamani raportin yhteydessä. AOR:n ympärille syntyi jopa pienimuotoinen kansalaiskeskustelu: monet olivat ilahtuneita siitä, että vuosikymmeniksi musiikkimaailman häpeänurkkaan häädettyä musiikkityyliä aletaan vihdoinkin maanitella takaisin päivänvaloon.

Olin yllättynyt oman pelinavaukseni saavuttamasta kiihkeästä vastakaiusta. AOR:n syvimmästä olemuksesta syntyi kelpo polemiikkia ja samalla tietooni saatettiin useita itselleni entuudestaan tuntemattomia genren edustajia, linkkejä sinkoili pitkin YouTubea sekä Spotifyita.

Pian tajusin, että tästä ei selvitä ilman definitiivisen soittolistan tekemistä.

Niinpä tartuin haasteeseen. Sukelsin vapaina hetkinäni Spotifyn syvyyksiin, koluamaan muiden tekemiä soittolistoja ja kulkemaan loputtomia related artists -ketjuja. Luin Classic Rock -lehden AOR-erikoisnumerot ja kuuntelin niissä arvostellut levyt (ne, jotka löysin Spotifysta). Tongin aiheen pohjamutia myöten – ja sain vaivojeni palkkana nostettua pintaan loistavia helmiä. Niistä on nyt tehty kaunis nauha, kutsun sitä nimellä AOR Taleban.

Soittolistasta olisi tullut loputon, ellen olisi asettanut sen huulille joitakin filttereitä.

Ensinnäkin rajoitin yksittäisen artistin kappalemäärän kahteen. Pidin tässä esimerkkinäni Nooaa: hänkin kelpuutti arkkiinsa vain kaksi yksilöä kustakin lajista. Tosin minun listallani osa artisteista joutui tyytymään vain yhteen kappaleeseen. Toisten kanssa oli puolestaan runsaudenpulaa: esim. Survivorin kaksi biisiä raakkasin parinkymmenen mainion kandidaatin listalta. Työlästä!

Lisäksi asetin joitakin muodolliseen pätevyyteen liittyviä kriteereitä. Vanhana fundamentalistina päätin kelpuuttaa listalleni ainoastaan mahdollisimman puhdasta AOR:ää. Käytännössä tämä tarkoitti viiden prinsiipin toteuttamista:

  1. Hyväksytyn kappaleen piti luonnollisesti kuulua genreen. R-kirjain AOR:ssä tulee sanasta rock. Niinpä hylkäsin kaiken liian köykäisen (balladien kohdalla katsoin tätä toki läpi sormien). Toisaalta tarkkana piti olla myös toisessa laidassa: oikeaoppinen AOR kun ei saisi rokata liikaa. Oikean balanssin löytäminen oli tärkeää.
  2. Kitaran lisäksi biisin tuli sisältää syntikkaa, tai vähintäänkin pianoa. Hylkäsin armotta pelkkiä kitaroita tarjoavat esitykset.
  3. Ei akustisia kitaroita! Niille ei ole sijaa AOR:n majatalossa.
  4. Ei Hammondia. Syntikoita niiden olla pitää, ei mitään pumppuharmooneja.
  5. Kappaleen tuli myös olla mielestäni hyvä. Arviolta 90 prosenttia kuuntelemistani kappaleista kompastui tähän viimeiseen kantoon. Suurin osa AOR:stä on loppujen lopuksi aika jykevää  paskaa. (Argumentti, joka toki passaa mihin tahansa muuhunkin musiikkityyliin.)

Näiden muotoseikkojen tunnustaminen helpotti karsintaa huomattavasti. Kuulevatko vanhat korvani jonkun harjaavan tuolla seassa akustista kitaraa? => skip. Mitä? Onko tuonne kitaroiden alle haudattu Hammond? => skip. (On tosin pakko myöntää, että ainakin parissa listan kappaleessa on hieman akustista kitaraa… Se on kuitenkin kyseisissä tapauksissa niin merkityksettömässä roolissa, että katsoin hyötynäkökohtaa ja painoin asian villaisella.)

Ei musiikkia tietenkään tulisi rajata noin typerillä ja jyrkillä linjauksilla, eri tyylien raja-alueilla tapahtuu aina liukumaa aitojen ylitse. Tavoitteenani tässä hankkeessa oli kuitenkin AOR:n puhtaimman ytimen listaaminen, siksi tuo viisi käskyä oli paikallaan hakata kiveen. Toisaalta näin tiukka linja aiheutti myös hankaluuksia. Esimerkiksi tapaus Boston: sehän on kiistatonta AOR:ää, eräs koko genren uranuurtajista. Mutta useissa heidän kappaleissaan on sekä akustista että Hammondia! Mikä neuvoksi?

Luonto ei antanut tinkiä periaatteista. Niinpä Boston on tässä kattauksessa edustettuna vain yhden, kriteerit täyttävän kappaleen voimin.

Pyrin nostamaan esiin muitakin kuin niitä itsestäänselvimpiä kappaleita, aiemmin mainitsemaltani Survivorilta en esimerkiksi valinnut Eye Of The Tigeria. On siellä kuitenkin niitä itsestäänselvyyksiäkin, pelkkien tuntemattomampien biisien valitseminen ei ollut varsinaisena teesinä.

Itselleni täysin uusista tuttavuuksista mainittakoon vaikkapa Balance, jonka Haunting on mielestäni yksi tämän listauksen parhaista kappaleista. Ilahduin myös Robin Beckin löytämisestä, hänen tuore The Great Escape -albuminsa sisältää valioluokan AOR:ää. Listalle päätyi myös kaksi kotimaan edustajaa – Brother Firetriben mukanaolo ei varmaankaan ole kenellekään yllätys, mutta toinen nimi tullee puskista…

Toivon laatimani listan on toimivan lyhyenä oppimääränä puhdasoppisen AOR:n maailmaan, kukin voi syventää opintojaan tutustumalla kiinnostavilta vaikuttavien artistien muuhun tuotantoon. Valmis lista ei tietenkään ole täydellinen. Maailmassa on kosolti AOR:ää, en reilussa kuukaudessa ehtinyt käydä kaikkea läpi. Päätin kuitenkin, että tämä 160 kappaleen otos yli sadalta eri artistilta saa luvan riittää tähän hätään – kyseessä on sentään 11 tuntia pelkkää asiaa. Sitä paitsi taidan itse kaivata jo jotain muuta kuunneltavaa…

AOR-raadissa puitiin kuutisen viikkoa sitten huolestuneena AOR:n nykytilaa. Ilokseni voin todeta löytäneeni tälle listalle useammankin kirkkaana loistavan majakan nyky-AOR:n merellä, tuoreimmat kappaleet ovat tältä vuodelta.

AOR on siis selkeästi tulevaisuuden musiikkia! Mitä juustoisempaa – sitä parempaa!

♠    ♠    ♠

Jos koneellasi on Spotify, niin pääset diggailemaan AOR Taleban -soittolistaa tästä. Painamalla listan yläpuolella olevaa +Subscribe -nappulaa löydät listan aina kätevästi Spotifyn vasemmassa marginaalissa olevasta valikosta.

Kommentit

  1. avatar V.Puustinen kirjoitti:

    Hauskaa, että kauhurockin oppi-isä Alice Cooper pääsi mukaan hauskalla leffabiisillään! Juustossa löytyy, kyllä.

  2. avatar Antti Isokangas kirjoitti:

    Kuten aiemmasta keskustelusta kävi ilmi, olen itse avarakatseisen, ns. liberaali-AOR-tulkinnan kannalla. Mutta puhdasoppisuudessakin on selvästi pointtinsa.

  3. avatar Heinz-Harald N. kirjoitti:

    Tämä jos mikä on sairautta. Toivottavasti lääkettä ei löydetä koskaan.

  4. avatar Heinz-Harald N. kirjoitti:

    Huikea avausraita (jos aakkosissa mennään)! Juuri kyseinen spektaakkeli johdatteli minut takaisin nuoruuteni riemujen lähteille. 80-luku – paras vuosikymmen ikinä.

  5. avatar TVehkaoja kirjoitti:

    Hahaa, loistava valinta Survivorilta tuo It’s the singer not the song :)

  6. avatar TVehkaoja kirjoitti:

    Sekä tietysti John Caffertyn Hearts on Fire ja Robert Tepperin No Easy Way Out! Loistavaa!

  7. avatar Mikko Piiroinen kirjoitti:

    Mahtuisikohan dogmasi sisälle myös Eric Claptonin Bad Love? Alun syntikat ja Phil Collins rummuissa tuo biisiin kepeää aikuisrokkivivahdetta.

  8. avatar Anssi Kela kirjoitti:

    Clapton oli kyllä tutkinnassa. En kuitenkaan löytänyt häneltä riittävää näyttöä puhdasoppisesta AOR-suorituksesta, esteeksi tulivat liialliset blues-vaikutteet, jotka eivät ole tyylin mukaisia. Tuossa Bad Lovessa on vielä lisäksi kielletty Hammond…

    Lähimmäksi kunnon AOR:ää Clapton pääsee mielestäni kappaleessa Behind The Mask:
    http://open.spotify.com/track/6ADUlynjnqkfwIQkHIssy9

    Tuossakin vetää Phil Collins. Rumpuosasto ja syntikat ovatkin täysipainoista AOR:ää – mutta kun se ei vielä riitä!

  9. avatar Heikki kirjoitti:

    Kiitos näistä hienoista listauksista! Anssi Kelan pitäisi saada apuraha (tämä ei ole vinoilua, vaan ihan tosissaan heitettyä) sillä tällaiseen kansan hyvinvointia ja viihtyvyyttä lisäävään vapaaehtoistyöhön mennee melko paljon aikaa, vaikka varmaan se on tekijälleenkin henkisesti palkitsevaa.

    Mutta – irtoaisiko vielä vapaaehtoistyönä joskus jonkinlaista pulahdusta basismiin, esim. top5 -listaa basisteista tai basismibiiseistä tms.?

    (Sattumalta näin tällaisen minulle uuden tuttavuuden, The Wrecking Queens -yhtyeen http://areena.yle.fi/video/1306679583947 ja jotenkin sydäntä lämmittävää oli kuulla kun pieni nainen antaa plektralla vauhtia legendaarisen näköiselle bassolle – mukavasti pörisee. Tässä mielentilassa (väsyneenä) tuosta bändin soitannosta tulee oudolle tuntuvia assosiaatioita – Lemmy(!), The Cult(?), U2.)

  10. avatar Anssi Kela kirjoitti:

    Kyllä minulle apuraha kelpaisi. Tällaisten soittolistojen ja katsausten laatiminen on varmaankin luettavissa jonkinlaiseksi kulttuuriantropologiaksi? Tai sitten unohdettujen AOR-helmien esiin kaivaminen on musiikillista arkeologiaa.

    Joka tapauksessa apurahan väärtiä toimintaa, totta kai.

    Ehdotus bassolistan tekemisestä on mielenkiintoinen. Hmmm…

  11. avatar Osku kirjoitti:

    Harmittavasti Spotifyssa on vain muutama John Caffertyn biisi. C.I.T.Y on mahtava kesäbiisi, mutta tuostakin löytyy vain live versio. :( Tought All Over vinyyli kuulu virallisiin kesälevyihin.

    Olihan tuossa listalla muutama muukin Bruce Springsteen johdannainen (Suurena fanina tullut koluttua lähes kaikki läpi). Eddie Money, Michael Stanley, Little Steven…

    Pitipä Michael Stanleyn pistää soimaan tämän playlistin innoittamana (on tullut paljon levyjä Spotifyhin sitten viime näkemän)

  12. avatar Tapsu kirjoitti:

    Haluan kunnian termin ”aor taleban” lanseeraamisesta. En minä sitä ollut ainakaan itse nähnyt missään ennen kuin sen tuohon aiempaan blogimerkintään kirjoitin.

    Joka tapauksessa, tämä soittolista on hyvä. Itse tosin luokittelisin itseni lähinnä aor-suufilaiseksi, jolle aor:n määrittely on henkilökohtainen, hyvin pitkälle intuitiivinen kokemus. Aor on tunnetila ja sen määrittelyssä on syytä ohittaa looginen ajattelu kokonaan.

    Noiden taleban-sääntöjen perusteella esimerkiksi Bostonin kappale I Had a Good Time (ei löydy spotifysta, youtubesta kylläkin) ei olisi aor:ia. Oman vaistonvaraisen aor-mittarin se saa silti värähtelemään varsin korkeissa lukemissa.

  13. avatar Anssi Kela kirjoitti:

    Joo, tiedostin listaa nimetessäni, että AOR Taleban oli jäänyt mieleen jonkun muun kommentista. Propsit siitä!

    Allekirjoitan kyllä itsekin tuon subjektiivisen kokemuksen. Kuten kirjoituksessani totesin, niin esim. Boston on mielestäni AOR:ää, vaikkei täyttänytkään tämän listan kriteerejä. Minusta oli kuitenkin hauskaa kasata lista, jolle asetin tiukat pääsyvaatimukset. Omasta mielestäni lopputulos summaa melko onnistuneesti käsitteen AOR.

  14. avatar //// kirjoitti:

    Aivan mahtava soittolista, kiitos!

    Rajanveto on joskus hankalaa ja aluksi kummastelin mm. ZZ Topin ja Huey Lewis & The Newsin läsnäoloa listalla, mutta kyllähän niissä kriteerit täyttyvät.

    Omista suosikeista Chicagon puuttuminen ihmetytti eniten, ainakin albumit 16-21 ovat ihan sitä itseänsä. AOR:n rokimpaan päähän olisi sekaan voinut ujuttaa Bon Jovia, Def Leppardia, Kissiä…

    Mutta hyvä näinkin. Listaa on tullut jyystettyä…

  15. avatar Anssi Kela kirjoitti:

    Chigacon AOR-vaihe olisi luonnollisesti kuulunut listalle (Stay The Night!), mutta juuri tuon aikakauden levyjä ei jostain syystä löydy Spotifyista. Myöskään Def Leppardia ei löydy.

    Kissillä puolestaan ei ole kriteerien vaatimia kosketinsoittimia. Bon Jovia oli alustavalla listalla, mutta pudotin yhtyeen lopulta pois – ei nyt tällä kertaa vain jotenkin napannut.

  16. avatar //// kirjoitti:

    Kiss ja koskettimet:

    http://www.youtube.com/watch?v=HshQidqYxjg

    Linkin takana Reason to Live. Ja on noita kai muitakin.

  17. avatar Anssi Kela kirjoitti:

    No joo, tuo Reason To Live kyllä kieltämättä osuu sektoriin.

  18. avatar Heinz-Harald N. kirjoitti:

    Hauskoja löytöjä tulee vastaan listalta. En ole koskaan mielessäni sovittanut Phil Collinsia AOR-kastiin, mutta onhan tuo I Don’t Wanna Know sitä ihtiään puhtaimmista päästä.

  19. avatar Levy kirjoitti:

    Ihan mahtavaa! Paljon on sellasta mitä tyttönä ollessa tuli kuunneltua. Kovin montaa kipaletta ei pysty putkeen kuuntelemaan mutta hillittyinä kerta-annoksina toimii.

  20. avatar Mikkelin Möyhentäjä kirjoitti:

    Claptonin Behind The Sun-albumilta löytyy erinomainen AOR-veto Forever Man. On syntikkaa ja tuikea skittasoolo.

    Tiesittekö muuten, että Behind The Mask on alun perin Yellow Magic Orchestran biisi vuodelta 1979? Sävellys on muistaakseni Ryuichi Sakamoton. Michael Jackson innostui biisistä niin, että hommasi sen oikeudet ja teki englanninkieliset sanat. Ei sitten kuitenkaan levyttänyt sitä 80-luvulla, vaan antoi biisin kosketinvelho Greg Phillinganesille, jonka Pulse-levyltä löytyy pesunkestävä MJ-arri ko. biisistä Gregin tulkintana. Kun Phillinganes sitten soitti Claptonin bändissä, kulkeutui biisi ukon August-levylle. Eikä tässä vielä kaikki, Jacksonin postuumi Michael-albumi sisältää uusimman version aiheesta. Kaikki versiot on poimittavissa Youtubesta. Kummalliset voivat olla biisin tiet…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

  • Viimeksi kommentoitu

  • Kaikki kirjoitukset

    • 2014 (4)
    • 2013 (97)
    • 2012 (20)
    • 2011 (99)
    • 2010 (135)
    • 2009 (212)
    • 2008 (10)
  • Kommentoiduimmat kirjoitukset

  • Aiheet

    Arkisto