Se on täytetty! Reilun kuukauden kestänyt urakka on valmis: 160 kappaleen AOR Taleban -soittolista on noussut harjakorkeuteen. Nyt olo on kuin Elias Lönnrotilla.

Hanke sai alkunsa viime kuussa järjestämästäni AOR-raadista, jonka jälkilöylyjä viskeltiin hyvän aikaa tähän blogiin kirjoittamani raportin yhteydessä. AOR:n ympärille syntyi jopa pienimuotoinen kansalaiskeskustelu: monet olivat ilahtuneita siitä, että vuosikymmeniksi musiikkimaailman häpeänurkkaan häädettyä musiikkityyliä aletaan vihdoinkin maanitella takaisin päivänvaloon.

Olin yllättynyt oman pelinavaukseni saavuttamasta kiihkeästä vastakaiusta. AOR:n syvimmästä olemuksesta syntyi kelpo polemiikkia ja samalla tietooni saatettiin useita itselleni entuudestaan tuntemattomia genren edustajia, linkkejä sinkoili pitkin YouTubea sekä Spotifyita.

Pian tajusin, että tästä ei selvitä ilman definitiivisen soittolistan tekemistä.

Niinpä tartuin haasteeseen. Sukelsin vapaina hetkinäni Spotifyn syvyyksiin, koluamaan muiden tekemiä soittolistoja ja kulkemaan loputtomia related artists -ketjuja. Luin Classic Rock -lehden AOR-erikoisnumerot ja kuuntelin niissä arvostellut levyt (ne, jotka löysin Spotifysta). Tongin aiheen pohjamutia myöten – ja sain vaivojeni palkkana nostettua pintaan loistavia helmiä. Niistä on nyt tehty kaunis nauha, kutsun sitä nimellä AOR Taleban.

Soittolistasta olisi tullut loputon, ellen olisi asettanut sen huulille joitakin filttereitä.

Ensinnäkin rajoitin yksittäisen artistin kappalemäärän kahteen. Pidin tässä esimerkkinäni Nooaa: hänkin kelpuutti arkkiinsa vain kaksi yksilöä kustakin lajista. Tosin minun listallani osa artisteista joutui tyytymään vain yhteen kappaleeseen. Toisten kanssa oli puolestaan runsaudenpulaa: esim. Survivorin kaksi biisiä raakkasin parinkymmenen mainion kandidaatin listalta. Työlästä!

Lisäksi asetin joitakin muodolliseen pätevyyteen liittyviä kriteereitä. Vanhana fundamentalistina päätin kelpuuttaa listalleni ainoastaan mahdollisimman puhdasta AOR:ää. Käytännössä tämä tarkoitti viiden prinsiipin toteuttamista:

1. Hyväksytyn kappaleen piti luonnollisesti kuulua genreen. R-kirjain AOR:ssä tulee sanasta rock. Niinpä hylkäsin kaiken liian köykäisen (balladien kohdalla katsoin tätä toki läpi sormien). Toisaalta tarkkana piti olla myös toisessa laidassa: oikeaoppinen AOR kun ei saisi rokata liikaa. Oikean balanssin löytäminen oli tärkeää.
2. Kitaran lisäksi biisin tuli sisältää syntikkaa, tai vähintäänkin pianoa. Hylkäsin armotta pelkkiä kitaroita tarjoavat esitykset.
3. Ei akustisia kitaroita! Niille ei ole sijaa AOR:n majatalossa.
4. Ei Hammondia. Syntikoita niiden olla pitää, ei mitään pumppuharmooneja.
5. Kappaleen tuli myös olla mielestäni hyvä. Arviolta 90 prosenttia kuuntelemistani kappaleista kompastui tähän viimeiseen kantoon. Suurin osa AOR:stä on loppujen lopuksi aika jykevää  paskaa. (Argumentti, joka toki passaa mihin tahansa muuhunkin musiikkityyliin.)

Näiden muotoseikkojen tunnustaminen helpotti karsintaa huomattavasti. Kuulevatko vanhat korvani jonkun harjaavan tuolla seassa akustista kitaraa? => skip. Mitä? Onko tuonne kitaroiden alle haudattu Hammond? => skip. (On tosin pakko myöntää, että ainakin parissa listan kappaleessa on hieman akustista kitaraa… Se on kuitenkin kyseisissä tapauksissa niin merkityksettömässä roolissa, että katsoin hyötynäkökohtaa ja painoin asian villaisella.)

Ei musiikkia tietenkään tulisi rajata noin typerillä ja jyrkillä linjauksilla, eri tyylien raja-alueilla tapahtuu aina liukumaa aitojen ylitse. Tavoitteenani tässä hankkeessa oli kuitenkin AOR:n puhtaimman ytimen listaaminen, siksi tuo viisi käskyä oli paikallaan hakata kiveen. Toisaalta näin tiukka linja aiheutti myös hankaluuksia. Esimerkiksi tapaus Boston: sehän on kiistatonta AOR:ää, eräs koko genren uranuurtajista. Mutta useissa heidän kappaleissaan on sekä akustista että Hammondia! Mikä neuvoksi?

Luonto ei antanut tinkiä periaatteista. Niinpä Boston on tässä kattauksessa edustettuna vain yhden, kriteerit täyttävän kappaleen voimin.

Pyrin nostamaan esiin muitakin kuin niitä itsestäänselvimpiä kappaleita, aiemmin mainitsemaltani Survivorilta en esimerkiksi valinnut Eye Of The Tigeria. On siellä kuitenkin niitä itsestäänselvyyksiäkin, pelkkien tuntemattomampien biisien valitseminen ei ollut varsinaisena teesinä.

Itselleni täysin uusista tuttavuuksista mainittakoon vaikkapa Balance, jonka Haunting on mielestäni yksi tämän listauksen parhaista kappaleista. Ilahduin myös Robin Beckin löytämisestä, hänen tuore The Great Escape -albuminsa sisältää valioluokan AOR:ää. Listalle päätyi myös kaksi kotimaan edustajaa – Brother Firetriben mukanaolo ei varmaankaan ole kenellekään yllätys, mutta toinen nimi tullee puskista…

Toivon laatimani listan on toimivan lyhyenä oppimääränä puhdasoppisen AOR:n maailmaan, kukin voi syventää opintojaan tutustumalla kiinnostavilta vaikuttavien artistien muuhun tuotantoon. Valmis lista ei tietenkään ole täydellinen. Maailmassa on kosolti AOR:ää, en reilussa kuukaudessa ehtinyt käydä kaikkea läpi. Päätin kuitenkin, että tämä 160 kappaleen otos yli sadalta eri artistilta saa luvan riittää tähän hätään – kyseessä on sentään 11 tuntia pelkkää asiaa. Sitä paitsi taidan itse kaivata jo jotain muuta kuunneltavaa…

AOR-raadissa puitiin kuutisen viikkoa sitten huolestuneena AOR:n nykytilaa. Ilokseni voin todeta löytäneeni tälle listalle useammankin kirkkaana loistavan majakan nyky-AOR:n merellä, tuoreimmat kappaleet ovat tältä vuodelta.

AOR on siis selkeästi tulevaisuuden musiikkia! Mitä juustoisempaa – sitä parempaa!

♠    ♠    ♠

Jos koneellasi on Spotify, niin pääset diggailemaan AOR Taleban -soittolistaa tästä. Painamalla listan yläpuolella olevaa +Subscribe -nappulaa löydät listan aina kätevästi Spotifyn vasemmassa marginaalissa olevasta valikosta.