Mitä muistan isästäni? Osa 3: Dallasröyhtäys
Lapsuudessani meillä ei ollut televisiota. Tai alunperin oli, mutta mustavalkoisen vastaanottimen silmä sulkeutui oltuani ehkä viisivuotias, vielä kesken lastenohjelman. Ääni kuului, mutta ruutu pysyi korjaavista nyrkiniskuista huolimatta mustana.
Pimeyttä kesti …
Lue lisää…
Viimeksi kommentoitu