Teoria matkatavaroista

| Tagit: , | Aiheet: Huomiot, Jumittelu, Matkailu | Kirjoittaja:

laukku2Minä en henkilökohtaisesti tunne ihmistä, joka olisi saanut lentokentän matkatavarahihnalta laukkunsa heti ensimmäisenä. Olen kysellyt, mutta kaikki vain puistelevat murheellisina päätään ja sanovat, etteivät ole koskaan kuulleetkaan moisesta. Yksi tuttavani tosin muistelee, että hänen lankomiehensä olisi eräällä lomamatkalla saattanut poimia reppunsa hihnalta ennen muita. Tämä tuttava kuitenkin arvelee, että kyseessä saattoi yhtä hyvin olla joku aivan toinen – lankomies on tavallisen näköinen ja sekoittuu helposti muihin. Hänen reppunsakin on arkinen.

Itse en ole koskaan saanut laukkuani lähimainkaan ensimmäisten joukossa, olen jo aikaa sitten menettänyt uskoni siihen, että se olisi ylipäätään mahdollista. Tavarahihnan nytkähtäminen liikkeelle on siitä huolimatta aina yhtä jännittävää. Pakaasejaan odottavasta joukosta kuuluu pieni kohahdus: no niin, nyt se lähti! Kaikki asettuvat aivan hihnan viereen (vaikka lattiassa onkin repaleiseksi poljettu teippi, jota ei saisi ylittää). Toivo ja harras odotus täyttävät ilman.

Kenttähenkilökunta kuitenkin rakentaa aluksi taitavasti jännitystä pyörittämällä kymmenen minuuttia tyhjää hihnaa. Jos heillä on todellista draamantajua, niin tämän jälkeen hihna vielä pysäytetään muutamaksi minuutiksi.

Itse nautin suuresti tällaisesta pidennetystä kohotuksesta – mikä trilleri!

Sitäkin raivokkaampi on sitten väkijoukon katarsis, kun hihna jälleen herää henkiin ja mustien muoviläppien välistä alkaa pujahdella toinen toistaan mielikuvituksellisempia laukkuja. Veri suhisee suonissa, kaikki aistit terävöityvät. Kelpo ihmiset huudahtelevat tunnistaessaan tavaroitaan ja riuhtovat niitä kainalot märkinä lentokentän kärryihin. Lasten kasvot kirkastuvat ilosta oman pienen vaaleanpunaisen laukun liukuessa suoraan kohti. Äidit jakelevat mainioita ohjeita. Ahkeria muurahaisia työskentelemässä lujasti yhteisen päämäärän eteen.

Oma laukkuni tulee sitten viimeisten joukossa. Reipas väkijoukko hajaantuu. Hihnaa jää kuitenkin kiertämään pari apeaa matkatavaraa, joita kukaan ei saavu noutamaan.

Nyt esitän rajun väitteen: nämä tavarat eivät kuulu kenellekään – ne ovat juuri ne laukut, jotka ilmestyvät näkösälle heti ensimmäisinä mustien läppien takana olevasta salaperäisestä maailmasta. Lentokenttähenkilökunta asettaa nämä lumematkatavarat hihnalle muiden eteen ja myöhemmin poistaa ne kulissien takana kaikessa hiljaisuudessa. Samat nuhjaantuneet laukut kiertävät ympyrää, vuodesta toiseen. Siksi ei ole olemassa ihmistä, joka olisi saanut lentokentällä matkalaukkunsa ensimmäisenä.

Näin meille vittuillaan salaa!

 

Kommentit

  1. Mun täytyy kaataa saavillinen vettä niskaan: sain kerran työmatkalta palattuani laukun ekana. Ehkä maailmankaikkeus silti vittuilee: kyseessä oli kuitenkin työmatka…

    Tai kenties universumi pitää matkailuun liittyvän vitutuksen määrän vakiona, eli mittari pitää saada punaiselle viimeistään Helsinki-Vantaalla. Mitä parempi ja helpompi matka/lento, sitä myöhemmin kamat saapuvat, tai jos reissu oli todella ekstaattinen, niin vähintään matkamuistot ovat rikki (rumat kalsarit tietty säilyivät ehjänä). Tiedä häntä…

  2. Tai sitten käy niin, että on ihan innoissaan ottamassa sitä omaa laukkua ensimmäisten joukossa, raahaa sen taaemmas missä Isäntä odottaa Esikoisen ja kärryjen kanssa, ja sitten huomaa että raahaamansa laukku onkin jonkun toisen (tai sellainen kulissi laukku).
    Joten raahaus takaisin ja nolona laukku uudelleen linjalle pyörimään…

  3. Antti N: Tuo sinun tapauksesi on ollut selkeästi virhe. Siellä on laukkuja paiskomassa ollut joku kesähessu, joka ei ole ollut tietoinen proseduurista.

    Mielenkiintoisempi skenaario olisi laukkuja avatessa se, että matkamuistot ovat ehjiä, mutta kalsarit rikki.

    Mrs.Marplen kommentista mieleen juolahti kysymys, että ovatkohan ne kulissilaukut tyhjiä? Jos eivät, niin mitä niissä on? Ehkä styroksia, niin kuin huonekalukauppojen kulissikirjoissa.

    Täytyy muuten vielä näin jälkikirjoituksena mainita, että alunperin olen kuullut tuon kulissilaukkuteorian Pekka Kuusistolta. Eli propsit oikeaan osoitteeseen.

  4. Pekka Kuusistosta eli pikkuapulaisesta sen verran, että kalenteri-ikä lienee jo 40, mutta biologinen ikä 20. Söpö, söpööö 🙂

    Bunny

    Ne tyhjät matkalaukut sisältävät rahaa. Saa ottaa vapaasti.

  5. Lisää! Tulee muuten vieroitusoireitaaaa!

    AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH….

  6. Onko Arkisto jo koluttu? Tässä on ollut sen verran muuta askaretta, että bloggaaminen on tänään jäänyt vähän hunningolle. Katsotaan jos iltapuhteena jaksaisi pusertaa jotain.

  7. Koukussa olen minäkin näihin Anssin juttuihin. Ihan pakko aina vilkaista tänne…

  8. Heh, todella hauska ja hyvin rakennettu juttu – ”tyhjästä”. Kiitos :).

  9. Tähän liittyy etäisesti myös se tosiseikka, että kenenkään lento ei lähde ”ihmisten aikoihin”. Saapuminen sentään joskus tapahtuu ennen aikaa, jolloin valtaosa kansasta sätkii syvimmässä REM-unessaan, mutta lähtö: se on – jumalauta – aina herättävä viimeistään 03.20, että ennättää koneeseen. Epäilen, että toimistoaikaan Helsinki-Vantaalla käyskentelee kulissi-ihmisiä, ja joku päivittää tauluille muka-lähteviä lentoja. Ei sieltä mitään lähde siihen aikaan.

  10. Eraana aurinkoisena paivana joulukuussa:
    Ensimmaisten joukossa ulos lentokoneesta, ensimmaisena passijonossa, rinkkani ensimmaisena mustalla hihnalla. Viisi minuuttia koneen pysahtymisen jalkeen taksissa matkalla Jukan huvilalle.
    Raju vaitteesi kumottu. Terveisia.

  11. Sitä on taas lennelty absinttipäissään? Se vääristää muistikuvasi – päiväkään tuskin oli aurinkoinen.

  12. Ei. En se mina ollut ja jos olinkin, niin oli siella muitakin. Siis mita absinttiin tulee…

  13. Se usein menee niin että koneeseen viimeiseksi laitettu laukku tulee hihnalta ensimmäisenä taikka ensimmäisten joukossa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.