Kuin laivat yössä
Kävelin katua (Fredrikin), kun täysin yllättäen ajauduin erikoiseen tilanteeseen. Kaikki tapahtui nopeasti, koko välikohtaus oli ohitse muutamassa sekunnissa. Se oli muutenkin luonteeltaan hyvin vähäinen – niin mitätön, että hävettää mainitakin.
Koska nyt kuitenkin tulin ottaneeksi sen esille, niin minun lienee syytä yrittää kuvailla mistä oli kyse. Kokemaani on vain hieman vaikea pukea sanoiksi: olen miettinyt niille sopivaa muotoa, mutta ajatukseni ovat kuin auringonpaisteessa laiskotteleva kissa.
Siksi päätin havainnollistaa tapahtuman koko kulun pienellä grafiikalla:
Olivatko vanha mies ja vanha nainen yhtä kiusaantuneita tilanteesta kuin Anssi Kela?
Tätä tarina ei valitettavasti kerro. Kuvan 4 jälkeen ei käyty vaihtamaan puhelinnumeroita.
Anssi Kela saa rakkautta. Sitä me kaikki tarvitsemme.
Vanha mies ei kuitenkaan lähestyessään huutanut ”Group hug!”?
Kimppahali keskellä Fredaa! Ihanaa!!!
Minä en ainakaan kuullut tuollaista ryhmähaliin kiihottavaa huutoa. Se voi tosin johtua siitä, että kuuntelin juuri silloin iPodilla Annihilatoria.
kyllä tää hymyilyttää.
Mut ei tää voi olla totta. Vai voiko…
HEH.
Buhahahaha! Repesin!
Mietitkö tuon jälkeen olemassa oloasi? Voisitko olla vaikka kuten Kalevi Sorsa?
Tai sitten ne pölli sun lompakon?
AWWW
Ihana stoori, ja taas niin hyvin kasattu. Osaat niin hyvin tiivistämisen ja olennaisen kertomisen taidon, sanaleikkien ja upeiden kielikuvien lisäksi.
Mieleeni nousi nyt väistämättä kysymys (joka itse asiassa on samalla myös toive): milloin saamme Anssi lukea esikoisromaanisi? Ja tämän sanon aivan vakavasti, ilmaan mitään takana olevaa piilovittuilua. Kerrothan meille, että pöytälaatikossa muhii jotain?
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=190
Saako nauraa spontaanisti, ilman piilovinoilua 🙂
Outs ja jee, kiitos Anssi linkistä :). Tämä oli uutta tietoa. Tämä pitää lukea.
Eiiihhh… Eihän noin voi käydä.. Eihän voi..?! Suupielet on korvissa täälläkin. =D
Aijai, luin ton sun kirjan ja hyvä oli 😉 hauska ja mielenkiintoinen, itsekin olen lievästi sosiaalisesti vammainen
[…] kirjoittaa nuo sanat tuohon oikealla olevaan hakukenttään ja toden totta – sieltähän löytyi tämä. Olinkin jo unohtanut koko […]
Briljantti kiteytys. Olen nyt näyttänyt tämän esityksen useammalle valikoidulle ihmiselle ja kertonut siitä vielä useammalle. Joka kerta nauran itsekin ihan kippurassa.
Aika kova! Ei kyllä oo vielä tollasta sattunu! Joskus tosin on käyny niin, että ku on vastannu puhelimeen, ni vastapuolelta on kuulunut, että ”Joko Esko toi ne porsaat?” Pikaisen ”anteeksi kuinka?”-kysäisyn jälkeen väärinkäsitys jo selvisikin. On kyllä varmaan aika jännää Anssin elämä, ku kohtaa melko usein rakastavaa ristitulta! 😀
tällaisten arkisten ja hieman kiusallisten kommeluksien selittäminen ja ymmärtäminen saattaa tosiaan joskus olla yllättävänkin hankalaa. mutta tällainen kuvasarja tosiaan auttaa asiaa; ainakin minä ymmärsin oikein hyvin mistä oli kysymys! sisälläni heräsi jopa hieman tiettyä sielujen sympatiaa…