Kaikki ovat varmaankin joskus lukeneet sellaisen haastattelun, jossa muusikko kertoo saaneensa idean lauluunsa nukkuessaan: ”Heräsin vain aamulla ja kirjoitin unessa kuulemani biisin muistiin.” Kuulostaa uskomattomalta, mutta toisinaan tällaista tosiaankin tapahtuu. Itse asiassa myös omalla, syksyllä ilmestyvällä albumillani on yksi tällainen kappale: näin unta, jossa akustinen folk-yhtye soitti taustamusiikkia jonkinlaisissa pihajuhlissa. Aamulla muistin edelleen tuon orkesterin soittaman laulun ja hyräilin sen talteen pienelle nauhurille. Melodia ja sointukulku osoittautuivat myöhemmin käyttökelpoisiksi, loppujen lopuksi tuosta unesta syntyi ihan oikea biisi.

Näen unia lauluista ehkä pari kertaa vuodessa. Nyrkkisääntönä on, ettei niiden pohjalta yleensä kehkeydy mitään järkevää – tuo mainitsemani esimerkki on säännön vahvistava poikkeus.

Viime yönä unissani musisoitiin jälleen oikein olan takaa.

Meneillään oli nimittäin biisinkirjoitussessio Ismo Alangon kanssa. Ismo rämpytteli kitaraa ja yritti ankarasti vääntää värssyä. Hänellä löi kuitenkin tyhjää – mitään ei syntynyt. Seurasin vierestä kollegan turhautumista ja äkkiä minulla välähti: tempaisin kitaran Alangon käsistä ja huudahdin, että kuunteles Ismo tätä! Sitten soitin nerokkaan melodianpätkän ja lauloin perään pari riviä todella tykkiä rock-lyriikkaa. ”Eiks ookkin erittäin ismoinen meininki?” tiedustelin Alangolta, joka nyökytteli päätään suu auki.

Tässä kohtaa heräsin. Vilkaisin kelloa, se oli neljä yöllä. Olipa aika vitun päräyttävä biisi! Singahdin jalkeille, juttu oli pakko saada muistiin. Könysin unipäissäni tietokoneelle, avasin GarageBand-ohjelman. Taoin nopeasti pianosoundilla melodian talteen. Sen jälkeen avasin muistikirjani ja raapustin rivit, juuri niin kuin olin ne unessani Ismolle laulanut.

Hyrisin tyytyväisyyttä palatessani sänkyyn. Selvää hittiainesta – tästä tulisi vielä timantinkova juttu! Jatkoin uniani maireasti hymyillen.

Aamulla olin tietysti jo unohtanut koko yöllisen episodin. Myöhemmin päivällä kuitenkin avasin GarageBandin ihan muissa asioissa ja tällöin huomasin uuden tiedoston nimeltä Ismo meininki. Muistin, että yöllähän taisi tosiaan olla jonkinlainen tilanne päällä. Kuuntelin tekemäni raidan: yksinäinen piano pimputteli omituisen melodian. Osa nuoteista irtosi reteästi länsimaisesta asteikosta, kaiken kaikkiaan tunnelma oli melko persialainen.

Tähän taisi olla jotain sanojakin? Pläräsin muistikirjaani. Lopulta löysin erään sivun alalaidasta harakanvarpaita. Olin kirjoittanut otsikoksi Ismo-meininki yöllä. Sen alta luin seuraavat, kuolemattomat säkeet:

Laulakaa siskot, laulakaa veljet

Laulakaa auki ukset ja teljet