Huolellisuudesta

| Aiheet: Huomiot, Musiikki | Kirjoittaja:

Syyskuussa julkaistava albumini on musiikkinsa puolesta ratifioitu jo hyvän aikaa sitten, kansien kanssa on kuitenkin vielä riittänyt hierottavaa. Niitä on jo useampaankin otteeseen pidetty valmiina, mutta tarkemmin syynäämällä niiden sisältämässä informaatiossa on aina löytynyt pientä kalibroitavaa: esimerkiksi keikkamyyjän sähköpostiosoitteen pääte on ollut .com kun piti olla .fi, studiolla on ollut väärä nimi, sanoituksista on löytynyt puuttuvia tai ylimääräisiä kirjaimia – kaikkea tällaista pientä laitettavaa. Olen yrittänyt olla huolellinen, sillä jokaisen aikaisemman levyni kansissa on ollut pieniä kirjoitusvirheitä. Ne kismittävät tällaista pedanttia kaveria yllättävän paljon.

Kansien piti jälleen kerran olla valmiit lähetettäväksi painoon. Tänään kuitenkin levy-yhtiöstä soitettiin ja tiedusteltiin, että olinko tarkistanut sanoitusvihkosen? Vastasin käyneeni sen läpi useampaankin kertaan ja kysyin, että miten niin – oliko jotain vialla? Levy-yhtiömies sanoi lueskelleensa kappaleiden tekstejä ja ihmetteli, että ihan kuin yksi biisi puuttuisi sieltä kokonaan.

Kokonainen biisi? Eihän se ole mahdollista!

Kompuroin luuri korvallani koneelle tarkistamaan viimeisimmät kansitiedostot. Tottahan se oli: kansivihkosessa ei ollut lainkaan levyn viimeisen kappaleen sanoituksia. Koska tulevan levyni vihko tulee rakentumaan siten, että jokaisen yksittäisen biisin teksti on aina omalla sivullaan ja siihen liittyvä kuvitus viereisellä lehdellä, niin tämä tarkoitti sitä, että meiltä oli kadonnut kokonainen aukeama. Keskittyessämme pilkkujen viilaukseen kukaan ei ollut pannut merkille, että täältähän puuttuu itse asiassa jotain hiukan isompaakin.

Onko tämä nyt sitten sitä, kun ei nähdä metsää puilta?

Joka tapauksessa: onneksi on levy-yhtiön tyyppejä! Ilman heitä olisin saattanut valmiin levyn nähdessäni SUIVAANTUA.

Kommentit

  1. Kokonainen aukeama?
    Vihkosessahan on (ymmärrettävästi) oltava neljällä jaollinen määrä sivuja. Aukeaman eli kahden sivun puuttuminen tarkoittaa sitä, että joko viallisessa versiossa on ollut kaksi sivua liian vähän tai sitten siinä oli neljällä jaollinen määrä sivuja, joten puuttuneen aukeaman lisääminen tuo mukaan, väistämättä, myös kaksi uutta, tyhjää sivua…

  2. Juuri näin. Jossain vaiheessa aivot ovat nähtävästi jääneet narikkaan. Vaihtoehtoina onkin nyt kehittää joko tyhjästä sisältöä parille lisäsivulle, tai sitten tiivistää informaatiota. Jälkimmäinen optio vaikuttaisi toteuttamiskelpoisemmalta: yhden kokosivun potretin meikäläisestä voinee heivata yli laidan.

  3. Olet sinä kyllä hassu! En voinut olla hymyilemättä. Henkikultahan siinä olisi ollut vaarassa, jos olisit tuosta joutunut SUIVAANTUMAAN.

  4. Itseasiassa mainitkaapa edes yksi kansivihkonen, missä EI ole yhtään kirjoitusvirhettä? Minusta sellaista ei taida edes olla 😀

  5. En kyllä ymmärrä Anskun kommenttia, mutta jospa se on jotain sisäpiirijuttuja.

    Mielestäni pitäisi kehitellä lisämateriaalia kansilehtiseen sen sijasta että sitä supistettaisiin.

  6. Tuohan on ihan tyypillistä! Mä olen leipätyökseni vääntänyt esitteitä, käyntikortteja, webbisivuja etc. jo 5-vuotta ja kaikkein mahdottomin tehtävä tuntuu olevan (täysin virheettömän) käyntikortin tekeminen, vaikka niissä on useimmiten kaikkein vähiten tavaraa.

    Kuvaamasi kaltainen asiakokonaisuuden pois jäänti tapahtuu tyypillisesti silloin, kun on jostain syystä tullut suunnitelleeksi työtä pala kerrallaan valmiiksi, eikä yhtenä suurena kokonaisuutena kuten kuuluisi.

  7. Anssi, tuttu tilanne. Metsää ei todellakaan näe puilta. Kun kirjan teksti on tarkistettu sataan kertaan, ne kirjoitusvirheet löytyvät usein otsikosta, takakannesta tai selkämyksestä.

    Eräs katastrofiesimerkki sattui taannoin partiossa, kun Suomen Partiolaiset postitti kirjeen kaikille 800 lippukunnanjohtajalle. Tekstin piti alkaa puhuttelulla Hyvä lippukunnanjohtaja.

    Pahaksi onneksi kukaan ei huomannut ajoissa, että tervehdyksessä olivat l- ja p-kirjaimet vaihtaneet paikkaa: Hyvä pi**ukunnanjohtaja. Kaikki olivat oikolukeneet innokkaasti itse leipätekstiä, ja se ensimmäisenä ollut, isolla kirjoitettu rivi jäi tarkistamatta.

  8. Heh. Nauratti tuo isolla kirjoitettu ”SUIVAANTUA”. Se on hyvä sana. Olen huomannut muutenkin, että käytät paljon hyviä suomen kielen sanoja blogissasi. Olen siitä kosolti mielissäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.