Lähinnä Eero Raittisesta
Kotiuduin tänään työkomennukselta: piipahdin laulamassa Beatlesia Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien Kovan päivän ilta -konsertissa. Esitin yhdessä Eero Raittisen, Katriina Honkasen ja Tarja Merivirran kanssa klassikkokappaleita uusina sovituksina The Beatles Goes Folk -alaotsikon varjolla. Tässä tapauksessa tuo folk markkeerasi laveasti kaikenlaista juurimusiikkia: konsertissa kuultiin esimerkiksi countryn, bluesin, bossa novan, irlantilaisen kansanmusiikin, gospelin ja jopa klezmerinkin suuntaan peukaloitua Beatles-musiikkia. Katsomot olivat täynnä, lavalla mukavaa ja takahuoneessa sai munkkeja.
Solistikollegani sekä Olli Haaviston kipparoima huippuorkesteri tekivät loistavaa työtä. Haluan kuitenkin erikseen nostaa esiin Eero Raittisen: en ollut aikaisemmin työskennellyt Epun kanssa ja olikin todellinen ilo seurata vierestä virallisen vanhan liiton miehen urakointia.
Eero Raittinen on ehkä ainoa suomalainen miessolisti, joka kykenee tulkitsemaan blues-musiikkia täysin uskottavasti (jätän tähän pienen varauksen, saattaa olla joku toinenkin). Mainitsinkin hänelle jossain vaiheessa, että mielestäni blues-luvat pitäisi perua kaikilta alle 60-vuotialta. Vanhemman miehen sinisessä sävelessä kajahtaa eletty elämä, iän lauluääneen kovertama rouheus on vain jotain niin hienoa. Ja sitä ääntähän Raittisesta totisesti lähtee – mies huutaa tarvittaessa kuin sirkkeli. Vaikuttava ja samalla hieman pelottava kokemus.
Joka tapauksessa mieltäni lämmitti nähdä antaumus, jolla Eppu heittäytyi esitykseensä – kipinä musiikkiin ja laulamiseen hehkuu edelleen kirkkaana. Hän kertoi minulle, että äitinsä oli aikanaan ankarasti varoitellut lähtemisestä laulajan tielle. Sanonut, ettei sellainen työ elätä. Nyt 64-vuotiaana Raittinen tuumasi, että äiti taisi olla ihan oikeassa: kyllähän tällä laulamisella jotenkin kituuttaa, mutta ei varsinaisesti elä.
Hyvät ihmiset: jos Eero Raittinen sattuu keikkailemaan lähistöllänne, niin menkää ihmeessä katsomaan. Kyseessä on kansallisaarre, jonka arvoa ei valitettavasti ole täysin ymmärretty. Hieno mies.
Tässä todisteena maestron laulua viime vuodelta:
Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men MySpacessa
♠ ♠ ♠
Lisättäköön vielä pieni Kaustiseen liittyvä anekdootti:
Festivaalialueelle saapuessani mieleeni nimittäin juolahti edellinen esiintymiseni samassa paikassa, kesällä 2002. Odottelin silloin takahuoneen liepeillä keikkani alkua, kun minua lähestyi pressipassilla koristautunut nainen. Hän kertoi edustavansa Tiedonantaja-lehteä ja tiedusteli mahdollisuutta pieneen haastatteluun. Mikäpä siinä, totesin. Nainen löi haastattelunauhurinsa tulille, kohotti sen kasvojeni eteen ja tyhjensi pajatson heti ensimmäisellä kysymyksellään: ”Anssi Kela, mitä mieltä olet länsimaisesta riistokapitalismista?”
Valitettavasti en enää muista vastaustani.
Mitä Beatlesien kappaleita esitit?
Ylläolevan kuvan nähtyäni en yhtään ihmettele Statistiikkaa-postauksessa mainittua, 18. sijalla olevaa hakua “anssi kela jeesus”.
Lauloin Blackbirdin, Here Comes The Sunin (suomeksi tosin, eli ”Elekieltä”), Come Togetherin ja In My Lifen.
Kuvastani on rajattu jalat pois, tallustelin siinä juuri laulaessani vetten päällä. Orjantappurakruunua soviteltiin sitten myöhemmin.
Eih, juuri tänään mietin, että millonkas se tämä The Beatles keikkatapahtuma olikaan kun tarkoitus oli käydä piipahtamassa!
Eero Raittinen = Kansallisaarre…
Anssi Kela on vakaasti sitä mieltä että Eero Raittinen on kansallisaarre, jonka arvoa ei valitettavasti ole aivan kokonaisuudessaan ymmärretty. Postaukseen liitetyn videoklipin perusteella on pakko yhtyä Kelaan. Komeaa kuultavaa. Mies ansaitsee eh…
Minä pidän kovasti Katriina Honkasesta, paitsi näyttelijänä,myös lahjoja osoittavana muusikkona sekä Beatles fanina kuten minä..lienetkö pannut merkille häntä.. muusikonelämässä on varmasti hyvät hetkensä niin monin eri tavoin,viittaan siihen kun saa halia kaunokaisia esim Elleniä haaveidenillassa…..
Panin toki merkille Katriinan, kuten myös Tarja Merivirrankin. Hienoja laulajia molemmat.
Eilen eksyin Yle Teemalle, jossa Matti Oilingin orkesteri soitti svengimusiikkia vuonna 1971. Solistina oli mm. Eero Raittinen, ja – jumaleissön – Eero Raittinen oli jo tuolloin täysin maailmanluokan saappaat täyttävä laulaja! Shöy löytyy näköjään vielä Areenasta: http://areena.yle.fi/video/1196572