Heinäkuun lopulla toteutin pitkäaikaisen haaveen ja hankin kunnollisen kameran. Kuvaaminen on hauskaa ja kameran linssin läpi onkin tullut tähysteltyä kaikenlaista. Ihmisten ja tilanteiden kuvaaminen on minusta mukavinta, mutta olen tulittanut jonkin verran myös kaupunkia ja luontoa.

Koska alkaa olla aika tunnustaa tosiasiat, ja myöntää kesän 2009 olevan peruuttamattomasti taaksejäänyttä elämää, niin ajattelin julkaista tässä aloittelevan kuvaajan muistoja menneeltä suvelta.

Tämä kuva oli viiden ensimmäisen uudella kameralla ottamani kuvan joukossa. Lähdin heti kameran ostettuani kävelemään Katajanokalla ja pensasaidan läpi siivilöityi jugend-arkkitehtuuria ilta-auringossa.

Tämä on tietysti kliseinen turistikuva, mutta Tuomiokirkko tekee minuun vaikutuksen lähes päivittäin kulkiessani sen ohi. Onhan vaikkapa Italiassa paljonkin vastaavia kirkkoja, mutta ne on yleensä tungettu muiden rakennusten sekaan. Tuomiokirkko on erityisen vaikuttava siksi, että kun sen juurella seisoo, niin ympärillä aukeaa valkoista pintaa vasten vain puhdasta taivasta. Tällaiselta kirkko näytti heinäkuisena yönä puoli neljältä.

Joutsen ja ruma ankanpoikanen Keilaniemessä. Kameratyöskentelyä vaikeutti kuvan ulkopuolelle jäänyt joutsenperheen pää, joka suhtautui paparazziin hyvin aggressiivisesti: se lähestyi minua reimaa vauhtia kaula ojossa ja nokka auki, uhkaavasti kähisten. En ehtinyt saada öykkäristä kuvaa, katsoin parhaaksi nostaa kytkintä.

Yksi kesän pyöräretkistä suuntautui Seurasaareen, jossa en ollutkaan käynyt sitten lapsuuden. Silloin Seurasaareen tuli aina mentyä pähkinäpussin kanssa, oravat tulivat syömään kädestä. Runsaastihan niitä näytti edelleen olevan. Jos olisin tehnyt retken heti ’Alvin ja pikkuoravat’ -elokuvan nähtyäni, olisin saattanut aseistautua haulikolla – elokuva synnytti sen verran voimakkaita antipatioita kyseistä eläinlajia kohtaan. Onneksi luonnonvaraiset kurret eivät tiettävästi laula.

Vantaalla asuva kaveri järjesti luontopolun Sotungin maisemissa. Sieltä löytyikin mahtava metsälampi, jota pääsi kiertämään pitkospuita pitkin.

Lammen ympäri patikoidessa päälle alkoi työntyä raskaana riippuva pilvi.

Pian tuo pilvi alkoikin ripsiä hiukan vettä.

Sumuinen aamu Suomussalmella.

Tuplasateenkaari Jaalassa.

Sateenkaaren pää.

Hän on sammakko. Ei mikään varsinainen humoristi.

Kaveri ongella. (Ei, hän ei ole kotoisin Nasaretista.)

Eräs kaverini pitää pihallaan lampaita (hän asuu vähän sivummalla Helsingin keskustasta). Melko vähä-älyisen oloisia eläimiä. Tämä villapaali oli ottanut yhteen koiran kanssa, siksi repaleinen korva.

Auringonlasku kuvattuna liikkuvan auton ikkunasta, Porvoontien varrella.

Myös Nuuksiossa tuli käytyä haahuilemassa. Jos luontohammasta kolottaa, niin pääkaupunkiseudultakin löytyy monia hienoja kohteita – ei ole välttämätöntä matkustaa satoja kilometrejä päästäkseen luonnon helmaan.

Tämäkin on Nuuksiosta. Kaistale valoa pimeässä metsässä.

Melkoinen läjä fossiilista polttoainetta Hanasaaressa.