Keikkaraportti: Mikkeli 24.9.2009

| Tagit: , | Aiheet: Keikat, Musiikki, Valokuvat | Kirjoittaja:

Aika on suhteellinen käsite. On kulunut vuosia siitä, kun olen viimeksi ollut väylällä tämän revohkan kanssa. Kuitenkin katsoessani Mäntsälän Shellillä miten miksaajamme Ame sulloo sinapissa kyllästettyä hot dogia suuhunsa, huomaan tuntevani kuinka juuri sillä hetkellä aika-avaruusjatkumossa jättimäinen mikrokuituliina pyyhkii kuluneet vuodet pois: tähän jäätiin ja tästä jatketaan. Jotenkin kodikasta. Ame ihastelee suureen ääneen lounaansa makua ja tuumaa, että hot dogin syöminen on vähän kuin laittaisi rahaa makkaraan.

Ame
Mahtavaa nähdä Amea pitkästä aikaa. Ai että!

Tien päällä käytävät keskustelut ovat yleensä laadukkaita. Matkalla Mikkeliin pohditaan esimerkiksi sitä, että jos talon vaatekaapista pääsee Narniaan, niin miten neliöt pitäisi ilmoittaa taloa myytäessä? Lasketaanko niihin myös Narnia? Puhutaan myös päivän Iltalehden julkaisemasta tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmas suomalainen on harrastanut seksiä työkaverin kanssa. Tämähän tarkoittaa sitä, että tilastollisen todennäköisyyden mukaan myös tässä meidän työporukassamme on täytynyt esiintyä pientä muhinontia. Ville rientääkin myöntämään hänen ja Amen välillä tapahtuneen kauniita asioita. Lisäksi päätetään, että meidän paluumme lavoille ei ole yksittäinen comeback, vaan pikemminkin kaksittainen ymback.

Tässä vaiheessa vielä naurattaa.
Tässä vaiheessa vielä naurattaa. Myöhemmin väsyttää.

Esiintymisareena löytyy Mikkelin Kirkkopuistosta. Saapuessamme paikalle Haloo Helsinki -yhtye on juuri lopettelemassa omaa esitystään. Bändi näyttää olevan nuorison suosiossa: heidän astuessaan alas lavalta takahuonealuetta ympäröivä aita miehitetään nimikirjoituspyyntöjä kiljahtelevien teinien toimesta. Myös allekirjoittanut pannaan merkille: ”Onko tuo parta-ukko muka Anssikela? Hei, Anssikela – meidän äidit tykkää susta!”

Hankkimassa katu-uskottavuutta.
Mikkeli on Itä-Suomen läänin pääkaupunki.

Lavalla pannaan vehkeet kuntoon ja kitarat vireeseen. Näpit ovat umpijäässä ja soittaminen kivuliasta. Syyskuun loppupuoli on haastava ajankohta ulkoilmakonsertin järjestämiseen, huomaan varanneeni aivan liian niukasti vaatetta ylle. Toivottavasti keikan aikana valot hiukan nostaisivat lavan lämpötilaa.

Estradin edustalla partioi viiksekäs, lippalakkipäinen miekkonen, joka tulee soundcheckin aikana useaan otteeseen viittomaan minut luokseen, milloin milläkin asialla. Hän mainitsee harrastavansa valokuvausta ja haluaa antaa minulle muistoksi ottamansa kuvan. Mieheltä saamani kuva on tässä, siinä esiintyvät henkilöt ovat hänen kavereitaan:

Muisto Mikkelistä

Ennen konsertoimista käymme ruokailemassa. Lautasten ääressä ehdotan, että voisimme samalla istumalla laatia biisilistan keikkaa varten. Antti on eri mieltä: eikö olisi parempi kirjoittaa biisilista vasta keikan jälkeen? Silloinhan setti olisi vielä tuoreessa muistissa.

Sitten olemmekin jo lavalla. Väkeä on kokoontunut Kirkkopuistoon mukavasti. Erityisen ilahduttavaa on se, että lavan edustalla on runsaasti esitykseen innokkaasti osallitusvaa nuorisoa. Edellisellä kiertueella alkoi nimittäin olla vaikeaa bongata yleisön joukosta alle kolmekymppisiä. Olisiko tässä nyt käymässä niin, että nämä nuoret ovat niitä lapsuudessaan Nummelaa kuunnelleita, jotka haluavat nyt tulla nostalgiapäissään muistelemaan menneitä? On joka tapauksessa mahtavaa nähdä väkijoukossa vanhempien lisäksi myös tuorempaa verta. Suut laulavat sanoja ja kädet taputtavat rytmikkäästi – ihmisten eläytyminen keikkaan lämmittää sydäntä.

Kellyn piti ottaa keikan aikana kuvia. Hän muisti ottaa vain tämän yhden.
Kellyn piti ottaa keikan aikana kuvia. Hän muisti ottaa vain tämän yhden: olen siinä virittämässä biisien välissä kitaraa.

Lauteilla on nyt onneksi enemmän celciuksia kuin soundcheckissä. Hiljalleen sormetkin lämpeävät, soitto on silti hiukan kohmeista: bändin koneessa on pitkän tauon jälkeen selvästi vielä korroosiota. Emme me huonostikaan vedä, mutta hommassa ei kuitenkaan ole ihan sitä edellisen kiertueen parasta liitoa. Eiköhän se kuitenkin palaa jahka tässä saadaan hiukan lisää keikkoja vyön alle. Tältä pohjalta on nyt hyvä lähteä ponnistamaan.

Päätän hiukan lietsoa yleisöä: esitän toiveen, että huutaessani mikrofoniin ”ONKO TEILLÄ KOVA MEININKI?” vastaus kuuluisi: ”EI MITENKÄÄN ERITYISEN KOVA!” Näin myös tehdään. Kuulostaa yllättävän tyhmältä. Syntyikö tässä hyvä traditio syksyn keikoille?

Oikeastihan meiningit on tietysti mainiot ja lähdemme kotimatkalle hymyssä suin. Mitä tulee kaksittaisiin ymbackeihin, niin tämä ei ollut lainkaan pöllömpi. Kelpo syyskauden avaus!

♠    ♠    ♠

Peräänkuulutin etukäteen yleisön kuvaamia videoita. Niitä tulikin runsaasti, tässä kolme esimerkkiä:

Keikka räjäytettiin tulille bändisovituksella Aukion teemamelodiasta.

”EI MITENKÄÄN ERITYISEN KOVA!”

Romahduksen lopuke. Kappale esitetiin Mikkelissä ensimmäistä kertaa koko yhtyeen voimin.

Keikan jälkeen lavalla oli kuollut hattivatti. Mitenköhän läheltä päätäni se on mahtanut sujahtaa?
Keikan jälkeen lavalla lojui kuollut hattivatti. Mitenköhän läheltä päätäni se on mahtanut sujahtaa?

Kommentit

  1. Tarjotaan vielä settilista tässä kaikille:

    1. Aukion Teema
    2. Milla (Sis. The Trooper)
    3. Kaksi Sisarta
    4. Laulu Petetyille
    5. Aamu
    6. Mikan Faijan BMW
    7. Romahdus
    8. Karhusaari
    9. Puistossa
    10. 1972
    11. Nummela

    12. Jennifer Aniston

    Aivan mahtava keikka, tuommoista eläytymistä ei voi kun ihatella. Ja Nummela pisti ihan transsiin. En tajunnut edes kuvata. Antaisin vaikka oikean käteni sen hyvälaatuisesti äänityksestä!

  2. Hetkellisesti tunsi itsensä vanhaksi eturivissä, kun katsoi ympärilleen. Nämä teinit ovat lapsuudessa kuunnelleet Nummelaa, mutta minäpä olen siellä asunut vuosia ja fanittanut Pekkaa ja Sutta teinityttönä. Pienen laskutoimituksen mukaan olen siis ollut Anssi-fani yhtä kauan, kuin nuo teinit ovat eläneet.. 😀

    Kiitos tosi upeasta keikasta ja nimmarista ja valokuvasta ja erityisesti Nummela-biisistä. Melkein iski koti-ikävä..

  3. Erikoisesti haluan kiinniittää lukijoiden huomion Mikkelin amatöörivalokuvaajien korkeaan laatuun ja vahvaan elämän makuiseen ja hajuiseen kohdevalintaan.

    Pidän runsaasti myös A.Kelan musiikillisesta ja kirjallisesta tuotannosta sekä ylenarvostan myös hänen video- ja muuta kuvallista tuotantoaan. Etenkin video taistelusta Jarmo Nikun kanssa (YouTube) kertoo mainiosta kyvystä tehdä hyvää kerronnallista juttua.

  4. Kiitos ja kumarrus mahtavasta keikasta, tosiaan, mahtavia lapsuudenmuistojahan sitä mieleen tuli. Vähän jäin uutta tuotantoa kaipailemaan enemmänkin, mutta ehkä ensi kerralla 🙂

  5. Mikäs vika yli kolmekymppisessä, artistin ikäisessä tai vanhemmassa yleisössä on? Tämä oli ilmainen konsertti, mikä selittää nuorison suuren määrän.

  6. Ei yli kolmekymppisessä yleisössä tietenkään ole mitään vikaa, enhän ole sellaista väittänytkään. Musiikkini voisi kai sanoa olevan lähtökohtaisesti suunnattukin hieman varttuneemmille kuulijoille.

    Oli vain miellyttävä yllätys nähdä minun keikallani tällä kertaa myös nuorempaa polvea, siinä kaikki.

  7. Aivan loistava idea nuo YouTube-pätkät! Pääsi ihan fiiliksiin, vaikka ei paikalla ollutkaan! Näyttipä olleen melkoisen hyvä meininki siellä! Nyt sitten vaan odottelen malttamattomana esim. Tulisuudelman keikkaa, että itsekin pääsen paikalle.

    Hauska toi matkamuistoksi saatu valokuva, siinähän on ihan alan miehet asialla!:)
    Ja siis miten ihmeessä tuo hattivatti sinne lavalle on joutunut… voi taivas!

  8. Samainen viiksivallu kävi minullekkin kertomassa tuoreesta lapsenlapsestaan, ja näytti tuota valokuvaakin 😀 Toisessa valokuvassa oli hän itse kieltäytymässä kassilliseta alkon tuotteita. Oli kuulemma kuskina. Antoi myös vaivihkaa ymmärtää että kuuluu kokoonpanoon ja on kiire lavalle ;D

  9. Ei mitenkään erityisen kova! Repesin aika huolella 🙂

  10. Loistokeikka oli, useemmin mielellään Mikkeliin ja sillai.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.