Ruskea salkku

| Aiheet: Jumittelu | Kirjoittaja:

Muutin hiljattain uuteen osoitteeseen. Elämä onkin viime aikoina pyörinyt laatikoiden ympärillä, se on ollut niiden siirtelyä ja purkamista. Laatikoista on kummunnut esiin kaikkea omituista – asioita, joiden olemassaolosta aivoni ovat vaienneet. Eräs hienoimmista löydöistä on ehdottomasti ollut nahkainen, ruskea asiakirjasalkku. Se liittyy menneisyyteeni liike-elämässä.

Olin nimittäin kymmenvuotiaana luunkova bisnesmies: johdin Kauniaisten talousalueella menestyksekästä konsernia, Anssin Aluetoimistoa (tunnettiin myös nimellä AK). Yrityksen painopiste oli printtimediassa (julkaisin Ikuisia Uutisia -nimistä lehteä), mutta liiketoimintaa oli lisäksi mm. henkivakuutuspuolella. Anssin Aluetoimisto (AK) järjesti myös säännöllisesti osakeanteja, jotka suunnattiin firman varsinaisille avainasiakkaille: sukulaisille.

Avattuani ruskean salkun tuo kaikki jysähti mieleeni, takaumana lähes kolmenkymmenen vuoden päästä. Salkun kansien välistä tursusi kuitteja, laskuja, voimakkaaseen nousuun piirtyneitä myyntikäyriä, yhtiön kirjanpitoa (liikevaihto oli niiden mukaan muutaman kymmenen markan luokkaa), runsaasti erilaista mainosmateriaalia (uskoin vahvasti mainontaan julkisissa tiloissa: koulussa pulpettini ulkoreunat oli tapetoitu AK-korporaation markkinajohtajuutta korostavin iskulausein) sekä myytäviksi tarkoitettuja tuotteita: lehtiä, vakuutuksia, osakkeita, tarroja, mainoksia (!) ja hinnastoja. Kovaa raporttia.

Erityisen vaikutuksen teki kuitenkin löytämäni sopimus, jonka olin solminut työntekijöitteni kanssa. Anssin Aluetoimistohan työllisti neljä henkeä: itseni lisäksi pikkuveljeni Villen (mainospäällikkö), parhaan kaverini Markun (varajohtaja) sekä äitini (osapäiväapulainen). Heidän allekirjoittamansa kontrahti on seuraavanlainen:

♠    ♠    ♠

Kauniaisissa 20.5.1982

SOPIMUS

Täten astuu voimaan sopimus, joka käsittelee näitä asioita:

§1 AK:n työntekijät eivät saa ostaa mitään turhuuksia (kuten esimerkiksi karkkia) ilman johtajan erityistä lupaa.

§2 On pyrittävä pitämään pintansa pahoissakin tilanteissa.

§3 Ei saa asettaa mainoksia ilman johtajan lupaa.

§4 (Ei pakollinen) On annettava johtajalle erityinen rahamäärä, jolla johtaja voi tehdä AK:lle ostoksia.

§5 Ei saa mainostaa yhtiötä liikaa.

§6 On osattava kaupata AK:n tarvikkeita oikealla tavalla (puhumatta liikaa).

§7 Jos aikoo ottaa mukaan uuden työntekijän, on ensin mietittävä näitä asioita: Onko hän luotettava? Osaako hän kaupata oikealla tavalla? Onko hän yhtiövakooja (siis toisessa yhtiössä)? Jos hän läpäisee kaikki kysymykset, niin tuo hänet johtajan puheille.

Täten on kaikkia näitä pykäliä noudatettava.

Allekirjoitukset

♠    ♠    ♠

Outoa, että minulla ylipäätään oli kavereita.

Anssin Aluetoimisto
Rajua markkinointimateriaalia. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Kommentit

  1. Voima-lehti (7/03) myös aikoinaan valotti tätä Anssin mainiota liiketoimintaa. Esim. noi vakuutukset on verrattomia!:

    ”Mulla oli omituisia harrastuksia. Me perustettiin firma, jonka nimi oli Anssin aluetoimisto. Oltiin yritysmaailmassa vahvasti mukana alle kymmenvuotiaina. Me toimitettiin omaa lehteä nimeltä Ikuisia Uutisia. Piirrettiin vaan lyijykynällä papereille, ja faija otti niistä töissä kopioita, joita me myytin sukulaisille. Mä palkkasin mun pikkuveljen mainospäälliköksi lehteen. Sen tehtävänä oli käydä läpi puhelinluettelon keltaisia sivuja. Jos se löysi mielestään lehteen sopivan mainoksen, sen tehtävä oli merkata sivu klemmarilla ja mä jäljensin sen lehteen. Olin aika hyvä yritysjohtaja, oli alaisia ja kaikkea. En muista, mistä idea sai alkunsa, mutta se oli älyttömän hauskaa.”

    Lehden toimittamisen lisäksi Anssin aluetoimiston toimenkuvaan kuuluivat myös vakuutukset ja osakeannit. Firma myi kattavia vakuutuksia, jotka olivat ostajan kannalta erinomaisen hyviä diilejä. Viidellä markalla sai vuoden mittaisen vakuutuksen, joka kattoi kaiken. Vakuutuksessa oli määritelty tarkkaan, että jos vuoden aikana tuli esimerkiksi haava sormeen, niin siitä sai heti korvauksia. Anssin aluetoimiston onneksi vakuutuksia ostaneet sukulaiset eivät olleet tarttuneet niiden tarjoamiin optioihin. Se olisi ollut firmalle epätoivoisen konkurssin paikka.

  2. Upea löytö! Hienoa, että olet säästänyt kaiken – moni olisi murrosikäisenä tuhonnut häpeissään kaikki todisteet.

    Joka tapauksessa suosittelen, että perustat välittömästi bisnesblogin. 🙂

  3. Mielestäni tuon AK:n logo on kyllä ihan toimiva. Pitäisiköhän ottaa uudestaan käyttöön…

    Kannattaa kiinnittää myös huomiota tuossa kuvassa etualalla olevaan nimikylttiin: olen tekstannut siihen itsestäni määritelmän ”päätoimittaja, pohatta, ihminen”. Ei kysyttävää!

  4. Voi, mikä aarre! Kylläpäs oletkin ollut melkoinen bisnesmies! Kaikesta päätellen olet tosiaan uskonut asiaasi! Tämänpäivän bisnesmiehillä olisi syytä ottaa tuosta mallia! 🙂

  5. Onhan näitä mielikuvitus”yhteisöjä” ollut muitakin, esimerkiksi bändi. Tosin tuon firman puitteissa taisi tapahtua enemmän kuin mielikuvitusbändin kanssa 😀 Toisaalta olihan se mielikuvitusbändikin sitten jonkinlainen johdanto tulevaan.

  6. Ruskaa pakkasella.

    Ruskea salkku, raskea sulkku!

    🙂

    KEVLAR ENENONTEKIJÖ

  7. Erityisesti tämä miellytti kvarttaalitalouteen kypsynyttä kyynistä pisnesmiestä:

    ”§4 (Ei pakollinen) On annettava johtajalle erityinen rahamäärä, jolla johtaja voi tehdä AK:lle ostoksia.”

    Eli ei ole pakko antaa kenkää muille kavereille eikä pakko tehdä erityisiä ostoksia, vaan mennään sen mukaan miten kauppa käy…

  8. Kerropa, jos pistät yhtiön pystyyn ihan tosielämässä, niin tarjoudun tekemään sille kirjanpitoa 🙂

  9. Ihanaa 😀 Tuo ”päätoimittaja, pohatta, ihminen.” on kyllä kaikkein paras!

  10. Ihania löytöjä nämä lapsuus- tai nuoruusvuosien teokset 🙂

  11. No mutta laita salkku vaikka nettihuutikseen myyntiiin, vajaan että myynthinta tulee vastaamaan monta miljoonaa soittoa spotifyssä 😀 😀

  12. Tajusin muuten yhtäkkiä, että tuotteita tavutetaan tuot-tei-ta 🙂 Liekö olut tarkoitukselinen kirjoitus vihre huumoria luomaan? 😀 Emme saa koskaan tietää!

  13. Aika nerokas bisnes idea veloittaa jopa tuotteiden hinnastosta. Olikohan uudessa vai vanhassa paremmat hinnat?!?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.