Vuoden paketointi

| Aiheet: Jumittelu, Musiikki | Kirjoittaja:

Vuoden viimeisenä päivänä lienee syytä luoda olan yli vielä yksi nopea silmäys juoksuhautoihin, ennen rynnäkköä uuteen vuosikymmeneen. Tällaisissa merkeissä minun vuoteni hiekanjyvät valuivat elämän suuressa tiimalasissa:

Tammi-helmikuu 2009

Uuden albumin harjoitukset alkoivat bändin kanssa. Olin kirjoittanut kappaleet jo edellisen kesän ja syksyn aikana, mutta niitä päästiin harjoittelemaan vasta kun koko ryhmä saatiin vuodenvaihteen jälkeen kerättyä kokoon ympäri maailmaa. Kaapelitehtaan treenikämppää kulutettiin ahkerasti ja naapuritalon elintarvikekioskista ostettiin kymmeniä litroja Dr. Pepperiä. Treenien lomassa työskentelin vielä biisien parissa makrotasolla: puunasin ja hieroin loputtomia yksityiskohtia, kunnes kappaleiden tekstit sisältäneessä word-dokumentissa ei ollut enää ainuttakaan punaisella värillä maalattua sanaa.

Tammikuussa aloitin myös tämän blogin pitämisen. En ole vieläkään varma siitä onko tästä ollut minulle loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Hauskaa bloggaaminen on kuitenkin ollut, kaipa tästä on tullut jonkinlainen harrastus.

Maalis-huhtikuu 2009

Treenejä yhtä tiivistyneeseen tahtiin. Yhdestä suljetusta tilasta siirryttiin pääsiäisenä toiseen, kun pääsimme vihdoin studioon. Sessiot sujuivat hyvässä ja inspiroituneessa hengessä. Riittävän pohjatyön ansiosta biisien rungot äänitettiin kasetille lähes ennätysajassa. Pääsiäissession jälkeen projekti siirrettiin isosta studiosta pienempään, jossa keskityttiin leveiden pensselinvetojen sijasta aikaavievään piiperrykseen pienellä siveltimellä.

Maaliskuun loppuun oli sijoitettu mielenkiintoinen ammatillinen haaste toimiessani musiikillisena tuottajana MTV3:n lähettämässä UNICEFin varainkeruuohjelmassa. Sovitin tätä varten Olavi Uusivirran kappaleen uusiksi akustiselle kitaralle ja pienelle jousiryhmälle, esitin sen ohjelmassa yhdessä Olavin kanssa. Kokemus jousisovituksen tekemisestä oli antoisa ja opettavainen.

Touko-kesäkuu 2009

Albumi miksattiin, masteroitiin ja lähetettiin painoon. Lähes vuoden kestänyt hanke jäi kesän ajaksi tauolle, odottamaan syksyistä julkaisua.

Toukokuussa pääsin toteuttamaan poikavuosien haaveen hypätessäni TV2:n Haaveiden Ilta -ohjelmassa hetkeksi Ritchie Blackmoren saappaisiin.

Kesäkuun ehdottomia kohokohtia oli Bruce Springsteenin esiintyminen Tampereen Ratinan stadionilla.

Heinä-elokuu 2009

Kesällä oli kiitettävästi aikaa paneutua lempipuuhaani, huilailuun. Harvoista työtehtävistä kannattaa kuitenkin nostaa esiin Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivaaleja varten räätälöity Parental Guidance -konsertti, jossa esiinnyin yhdessä Anna Puun, Janna Hurmerinnan ja Lasse Kurjen kanssa.

Tuleva levy alkoi jo värittää elokuun loppua, mediaa piti alkaa ruokkia haastattelujen muodossa kuukautta ennen albumin julkaisua. Jo alkukesästä julkaistu Aamu-single alkoi toden teolla kellua radioaalloilla vasta kesän lopulla.

Syys-lokakuu 2009

Aukio julkaistiin syyskuun alussa, myös blogi sai samalla uuden ilmeen. Levy meni julkaisuviikollaan albumilistan neljänneksi, mikä valoi uskoa hyvään menestykseen. Todellisuus kuitenkin paljastui nopeasti: albumi romahti nopeasti pois listoilta ja sukelsi suoraan pohjaan. Aukio oli toisin sanoen täydellinen suutari.

Levyn floppaaminen oli luonnollisesti ankara pettymys, lannistavakin. Hanskojen heittäminen tiskiinkin kävi jo mielessä, mutta onneksi muutama eletty kuukausi on hionut mahaan työnnetystä puukosta pahimman terän pois – nyt mielessä ovat jo uudet kujeet ja into seuraavista siirroista.

Olen yhä sitä mieltä, että Aukio muodostaa tekemistäni levyistä ehdottomasti vahvimman kokonaisuuden. Olen albumista ylpeä ja iloinen siitä, että uskalsin tarttua haasteeseen tehdä totutusta kaavasta poikkeava levy. Mäkihyppytermein: ylämäen laskuasento ja ponnistus olivat hyvät, mutta hyppy osui vaikeaan tuulirakoon ja lässähti kumpuun.

Marras-joulukuu 2009

Suunnitelmana oli asua loppuvuosi keikkabussissa, mutta Aukion huono menestys sulatti myös keikat: suuri syyskiertue kutistui lopulta vain kahdeksan keikan mittaiseksi. Tehdyistä keikoista suuhun jäi kuitenkin hyvä maku, pitkään telakalla lojunut bändikin oli pienen alkukankeuden jälkeen entisissä voimissaan. Toivottavasti tähdet asettuvat taas pian musiikilleni otollisempiin asentoihin ja pääsemme näyttämään kaikille mihin oikeasti pystymme.

Loppuvuonna harmaita hiuksia aiheuttivat Järvenpään keikan yhteydessä tapahtunut puhelinvarkaus sekä Spotify-kirjoituksestani noussut kohtuuton äläkkä, jossa minua äkkiä vedettiin erilaisilla keskustelupalstoilla oikein urakalla kölin alta. Puhelimen sain lopulta takaisin, sen mukana menettämäni biisi-ideoita sisältäneet tiedostot ovat kuitenkin edelleen vain rikkinäisiä nollia ja ykkösiä.

Olen joka tapauksessa alkanut taas tehdä biisejä.

Summa summarum

Jos vuotta 2009 puntaroi vain puhtaasti ammatillisesta perspektiivistä, niin olihan se lopulta hieman mollivoittoinen. Elämässä on kuitenkin onneksi muutakin kuin työtä: kotona mennyt vuosi tarjosi käänteitä, joita tulen muistelemaan ilolla ja lämmöllä vielä hamassa tulevaisuudessakin.

Mutta niistähän en tietenkään hiisku täällä.

Ok, 2009 on nyt nähty – pistäkäähän jo se 2010 tulemaan!

Kommentit

  1. On erittäin hieno seurata musiikkiartistin elämää näin blogin muodossa. Erittäin harvoin pääsee tutkimaan laulajan elämää, sitä mitä laulaja tekee ja millaista on laulajan ura. Ja ennen kaikkea artistin omia mielipiteitä ilman mediajylläkkää. Itse en ole lukenut muita juttujasi, mutta tässä oli lukemisen arvoinen paketti.

    Toivotan omalta osin kaikille parasta vuotta 2010, ja Anssille loistavia biisi-ideoita.

    PS. Suosittelen WordPressin osoiterakenteen muuttamista hakukoneystävällisemmäksi.

  2. Ehkä Anssin pitäisi ajatella tarkemmin, millaisia kirjoituksia julkaisee, jos haluaa välttää negatiivisen julkisuuden. Usein auttaa se, että jättää kirjoituksen lepäämään yön yli ja lukee sen uudestaan aamulla uusin silmin. Sisälsihän esim. tuo Spotify-artikkeli aika rankkaa kieltä ja taannoinen Lukupiiri-kommentointi ajattelemattomia lauseita. Ei mikään ihme, että ne herättivät huomiota.

    Itse kyllä luen erittäin mielelläni tätä blogia!

  3. Satuin vähän myöhäisherännäisenä tuohon Spotify-keskusteluun joten en jaksanut lukea kaikkia mielipiteitä, mutta lukaisin sieltä kyllä kaikki Anssin kommentit. Rankkaa kieltä…??? En minä vaan huomannut.

    En muuten seitsemänkymmentäluvulla ostanut single-levyjä enkä aio kypsillä päivilläni ryhtyä ostamaan mistään bittiavaruudesta yksittäisiä kappaleita, joten minun puolestani Spoti- ja Spötifäit menkööt konkkaan saman tien. Eiköhän sitä nyt tässä vielä jatkossakin kuitenkin saa ostaa vakavasti otettavien artistien musiikkia käsinkosketeltavassa ja hypisteltävässä muodossa albumikokonaisuuksina. Joista edes jotakin artistikin kostuu taloudellisesti. No se siitä ja sen pituudesta.

    Minusta nämä ”jutustelut” ovat olleet mukavaa luettavaa.

    Harmi että sävellaji meni mollin puolelle, mutta muista Anssi, että paistaa se päivä vielä taas risupartaankin vai miten se sanonta nyt menikään. Panes pukaten seuraava albumisi ulos hiukka nopeammin kuin tämä viimeisin!!

    Oikein hyvää uutta vuotta sinulle (ja tietysti muillekin langoilla käyville)!

  4. Hienoa, että jaksat Anssi kirjoittaa. Aukio on todellakin ehjin kokonaisuus kaikista levyistäsi ja syystäkin saat olla ylpeä.

  5. Mielenkiintoisia ja värikkäällä kielellä kirjoitettuja tekstejäsi on ilo lukea, jatka ihmeessä blogisi pitämistä. Erityisesti kuvauksesi arjen pienistä tilanteista ja tapahtumista ovat usein hykerryttäviä.

    On virkistävää lukea myös tekstejäsi, joistä välittyy rehellisesti perusteltu mielipiteesi. Luen mieluummin juuri tällaisia kirjoituksia kuin liian varman päälle otettuja tekstejä, joista on poistettu kaikki elementit, jotka saattaisivat ärsyttää joitain lukijoita. Sellaiset hajuttomat ja mauttomat kirjoitukset kun eivät useimmiten liikauta ketään mitenkään saati aiheuta keskustelua.

    Meininki näyttää valitettavasti olevan monien blogien kommenttibokseissa sellainen, että kun kirjoittaja ilmaisee selkeästi mielipiteensä johonkin asiaan, niin aina ilmaantuu myös täysin asiattomia kommentteja.
    Monilla kommentoijilla tuntuu myös olevan ensisijainen tarve osoittaa kirjoituksessa joku virhe tai kritisoida aiheen kannalta täysin epäolennaista osaa tekstistä eikä kirjoituksen varsinaista aihetta välttämättä kommentoida lainkaan. Jostain syystä tähän törmää lähinnä suomalaisilla foorumeilla…

    Ihailtavan asiallisesti olet vastannut tällaisiinkin kommentteihin, vaikka ne eivät taida varsinaisesti ruokkia intoa jatkaa kirjoittamista.

    Inspiraatiota biisien tekoon ja toivottavasti pääset ensi vuonna keikkailemaan enemmän. Olitte erinomaisessa vedossa Virgin Oilin keikalla!

  6. Omena: ”Ehkä Anssin pitäisi ajatella tarkemmin, millaisia kirjoituksia julkaisee, jos haluaa välttää negatiivisen julkisuuden. Usein auttaa se, että jättää kirjoituksen lepäämään yön yli ja lukee sen uudestaan aamulla uusin silmin.”

    Tässä blogissa julkaistuja mielipiteitäni en kadu. Ne on kirjoitettu harkintaa käyttäen ja seison niiden takana. Sen sijaan mainitsemasi Lukupiiri-jupakka kieltämättä kaduttaa. Lähetin tuolloin tekstin liian nopeasti, lukematta sitä edes toiseen kertaan. Heti nähtyäni sen julkaistuna tajusin, että tämä tullaan käsittämään täysin väärin – niin kuin siinä sitten kävikin. Virhe oli kuitenkin minun: kirjoitin huonosti.

    Jos haluaisin välttää negatiivisen julkisuuden, niin minun ei varmaankaan kannattaisi blogata. Tai sitten kirjoittaa niin hajutonta tekstiä, ettei se kiinnostaisi ketään. Itse näen tämän kuitenkin niin, että kun minulla kerran on käytettävissäni tällainen kanava, jota pieni joukko ihmisiä tiettävästi seuraakin, niin minulla on mahdollisuus välillä osoittaa valoa myös havaitsemiini epäkohtiin.

    Tämä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti blogini tarkoitus. Mielipidekirjoitukset ovat vain tietynlainen optio, jota hyödynnän. En tiedä onko se sitten järkevää. Ehkä ei.

    Minusta elämässä pitäisi kuitenkin olla kyse siitä mitä haluaa tehdä, ei siitä mikä on järkevää.

    Fallon on tuossa edellä aivan oikeassa nettikirjoittelun kommentoinnin suhteen. Julkista mielipiteen ilmausta seuraa aina automaattisesti julkinen mäiskintä, jolla on yleensä loppujen lopuksi enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen asian kanssa. Tällaisesta ”keskustelu”kulttuurista on tullut joskus kirjoitettua myös täällä:
    https://www.anssikela.com/?p=837

  7. Toivotan sinulle Anssi hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2010! Ne hauskat ja ajatuksia herättävät hetket, jotka olen viettänyt blogiasi lukiessa ovat kuin kipinöitä arjen keskellä 🙂 (tai kesäyössä)

  8. Olen kuunnellut Aukion kymmeniä kertoja kannesta kanteen. Se on mielestäni erittäin onnistunut albumi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.