Talvikuvia
Kai se on pakko uskoa: voittamattomalta tuntunut amiraali Talvi taitaa hävitä taistelun kenraali Kevään kapinallisille joukoille. Tätäkin kirjoittaessa sataa rehtiä vettä lumen tai rännän sijasta, kinokset sulavat silmissä.
Olipahan erikoinen vuodenaika. Muistoissa lapsuuden talvet olivat juuri tuollaisia, lumenvalkoisia. Viime vuosien likaisenharmaitten talvien keskellä sitä on jo alkanut epäillä omia muistikuviaan, ajatellut niiden kumpuavan pikemminkin satukirjojen kuvituksesta kuin todellisista tapahtumista.
Tämä talvi oli kuitenkin jälleen oikea lapsuuden talvi. Runsas lumi on toki kauniin ja idyllisen näköistä, mutta siitä huolimatta toivoisin, että ensi talvi olisi taas hiukan harmaampi. Aikuisen maailmaa kun on helpompi hoitaa harmaana.
Tai saahan luntakin tietysti olla, mutta ei niin, että sitä tulee joka päivä puoli metriä lisää. Tasainen, suunnilleen viiden asteen pakkanen läpi talven olisi myös kiva. Tässä siis tulevien talvien tilaukseni marsalkka Ilmastonmuutokselle: kevyt lumikerros pikkupakkasella, kiitos.
♠ ♠ ♠
Kuvia klikkaamalla voit selata niitä suurempina.
Todella kauniita kuvia! Kissaihmisenä pidän erityisesti tuosta viimeisestä.
Ihania kuvia. Olet kyllä varsinainen monilahjakkuus!
Täytyy sanoa, että kuulut ”amatöörivalokuvaajien” parhaimmistoon. Nimimerkillä amatöörivalokuvaaja. 🙂
Kuten edellä jo mainittiin, todella loisto otoksia! Itsekin haluaisin panostaa seuraavaksi parempaan kameraan, mutta todettakoon perään ettei kaikilla ole lahjoja valokuvaukseen.
Näissä kuvissa kyllä kuvaajalla on todella lahjoja! Mainioita kuvia kaikki. Kissa oli paras loppuhuipennus 😀
Kyllä on kauniita kuvia tosiaan! 🙂
Tuolla kissalla taitaa myös olla jotain evästä kiikarissa..
Viimeisen kuvan kissa oli kiivennyt takapihan massiiviseen koivuun, eikä osannut tulla sieltä enää alas. Laskeutumisyrityksiä oli monta, mutta joka kerran rohkeus petti. Olin jo lähdössä kyselemään olisiko naapurustossa kellään pitkiä tikapuita, kun kissa keräsi kaiken urheutensa vielä yhteen yritykseen ja tulikin todella huiman näköisesti maan kamaralle, pää alaspäin runkoa pitkin liukuen.
Katoin aluks, et ton viimeisen nimi olis ollu Rantasäde, enkä ihan heti tajunnu. 😀
Joo siis kyllähän Anssi on yks suurimpia monilahjakkuuksia sitten Speden!
Ihania, oikeita vanhan ajan talvikuvia. Tällaisia talvia todella oli aina lapsena!
Tänä talvena lunta tosiaan riitti kerrakseen! Vaikka etelässä asunkin, hiihtokelejä osui tännekin useammallekin päivälle. Itse en tosin hiihtämisestä liiemmin perusta, joten minua ei sinänsä haittaa, vaikka amiraali Talvi kukistuikin näin Pääsiäisen tienoille tultaessa.
Kauniita Talven (kirjoitettakoon nyt sitten isolla alkukirjaimella erisnimen tapaan) mukanaan tuomia maisemia on toisaalta nautinto ihastella tai jopa ikuistaa kameralla. Omalla kotikadullanikin on suorastaan silmiähivelevä näky, kun lumi muodostaa vaahteroiden oksille paksun valkean kerroksen. Kuin kävelisi talven ihmemaassa konsanaan! Onneksi tätä ei silti jatku koko vuotta, vaan Luojan kiitos meillä on myös kenraali Kevät ja hänen ylväät sotajoukkonsa, jotka tuovat auringon ja lämmön mukanaan.
Itse kyllä olen aina ajatellut kevään feminiinisemmäksi vuodenajaksi, ja lauluistakin tutut neiti Kevät ja neiti Huhtikuu ovat olleet perinteisesti niitä minun kevään sankarisymboleja.
Hmmm, kuka on jättänyt omenat poimimatta?
Todella hienoja kuvia!
Vaikka harmaa talvi on meille aikuisille vaivattomampi niin kyllä täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa nautin talvesta koko 2000-luvun aikana etelä-suomessa.
Kyllä se valkoinen lumivaippa niin tehokkasti kätkee puiden lehdettömät oksat ja koristelee maiseman että ei voinut kuin hymyillä kun aamupalapöydästä katsoi ikkunasta ulos.
Kaduilla käveleminenkään ei ollut tänä vuonna sitä sohjossa saapastelua. Lumi vaan narskui kenkien alla. Lumityöt kävivät loppuvuodesta jo sankariteosta, kun ne kasat johon lumet tuli lapioitua olivat jo lähes räystäidenreunojen korkuiset.
Kevät on aina odotuksen arvoinen, niinkuin tänäkin vuonna. Toivotaan että kesästä tulee yhtä mahtava kuin tämä talvi oli.
Aurinkoisia kevätkelejä kaikille!
-Ilkka