Armi tuli taloon

| Aiheet: Koira | Kirjoittaja:

Koiran nimeksi tuli sitten lopulta Armi.

Armi pääsi uuteen kotiinsa perjantai-iltana. Tai pikemminkin joutui, lohduttomasta itkusta päätellen. Kennelissä sillä oli ollut kavereina kahdeksan sisarusta, kolme täyskasvuista leonbergia, kymmenkunta tiibetinspanielia sekä kissa. Ymmärrettävästi Armi olikin hyvin hämmentynyt oltuaan nyt yhtäkkiä vieraassa paikassa ilman jengiään.

Koira suoritti näyttävän debyytin: välittömästi sisääntultuaan Armi punnersi valtavan pökäleen keskelle eteisen lattiaa. Haiseva vastalause! Kyseessä taisi olla ns. stressitorttu, sillä jo automatka kennelistä kotiin koetteli koiran – ja hieman kuljettajankin – hermoja.

Siivouksen (ja pienen tuuletuksen) jälkeen loppuilta vietettiin tutustumisen merkeissä. Armi nuuski nurkkia ja ihmetteli, että kuka oli tuo imelyyksiä lässyttävä mustiinpukeutunut karvanaama. Tuon tuostakin pentu puhkesi surkeaan parkuun. Ikävä helpotti hiukan esitellessäni Armille Karjun – pehmeän kumiporsaan, joka pitää painettaessa röhkivää ääntä. Karjulla ja Armilla synkkasikin välittömästi ja uikutus vaihtui innostuneeseen ärinään Armin kurmottaessa röhisevää ystäväänsä.

Pelkäsin, että ensimmäisestä yöstä tulisi uneton, mutta se sujuikin lopulta melko rauhallisesti. Koiraa piti käyttää ulkona neljältä ja uudestaan seitsemältä, mutta noita katkoja lukuunottamatta sain nukuttua yli yhdeksään.

(Pientä koiranpentuahan saa olla juoksuttamassa päntiönään* ulos. Pihalle on päästävä aina heräämisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen – toistakymmentä kertaa vuorokaudessa. Toimissa on oltava ripeä: jos esimerkiksi nokosten jälkeen yhtään viivyttelee ulosmenon kanssa, niin Mooses joutuu halkomaan keltaista merta.)

Armi on nyt totutellut uuteen kotiinsa parin vuorokauden ajan. Itkua ei käytännössä enää kuulu ja otteista on tullut riehakkaampia. Hammastakin on jo alettu kokeilla huonekaluihin. Ne ovat vielä toistaiseksi säilyneet vahingoittumattomina, mutta pelkäänpä, että pian Armin vieraskoreus on lopullisesti mennyttä ja talosta aletaan tehdä kunnolla silppua.

* Murresana


Kommentit

  1. Ihanasti kirjoitettu teksti ja just kantajansa näköinen nimi!

  2. Ihana luffe! Onnea uuden perheenjäsenen johdosta. Armi tuoksuu varmaan just niin ihanalta pennulta kuin miltä näyttääkin…

  3. Voi toista, suloinen pieni Armi! Nappisilmä sai varmasti mitä parhaimman kodin!

  4. Nimesit sen siis sittenkin naislaulajan mukaan! Tai ehkäpä Kini osuikin lähemmäs totuutta…

    Minäkin olen joskus hieman ihmetellyt tuota kennelitoimintaa; juuri kun koiranpentu on saanut tottua äitiinsä, sisariinsa ja syntymäkotinsa lähiympäristöön, sen hädin tuskin saatua asetettua taloksi se ikään kuin riuhtastaan uuteen kotiin uuden isännän hoiviin. Ilmeisesti koiraa ei vain voida luovuttaa nuorempana, olisi kiintoisaa kuulla asiantunteva selitys tähän.

    Alkutaipaleeseen koiranpennun kanssa sisältyykin lähinnä totuttelua ja tutustumista. Lopulta koira oppii tuntemaan isäntänsä ja talon tavat (näihin sisältyy muun muassa sisäsiisteys, myös Anssin talossa oletan). Mutta uskokaa pois, vaikka pennunkin kanssa ratkiriemukkaita hetkiä toki riittää (vertaa Anssin kokemuksiin ja huomaa niiden yhtäläisyys väitteeni kanssa), voin hurtanomistajana sanoa, että koiran kasvettua se varsinainen hupi vasta alkaa…

  5. Tuo kolmas kuva ylhäältäpäin on aivan ihana. Mikä söpöläinen!

  6. Valloittava Armi! On kyllä loistava nimi 😀 ja ihanalla pallerolla.

  7. No onhan tuo suloinen. 🙂
    Minkä kokoiseksi Armit yleensä kasvavat? Näyttää suhteellisen jykevärakenteiselta pennulta, että eiköhän siitä pieni shetlanninponi tule. 😀

  8. Onpa suloinen hauveli 🙂 Ja ainakin kiltin NÄKÖINEN.

  9. Voi jestas mikä söpöliini! Tulee oman poitsukan pentuaika mieleen… Kun oliskin vielä niin pieni että sais aisoissa pidettyä. Vaan omistajan on oma vika jos ei vasikankokoisena tottele… Koulutus jatkukoon, niin koiran kuin omistajankin.

  10. Voi hitsi miten söpö koiruus! Pakko vaan hehkuttaa, vaikka täällä on jo ainaki 10 muutakin hehkuttajaa 🙂

    Kaveriksi sitten Danny?

  11. 🙂 Ihan selvä tuleva pikku tuholainen. Melkein joka kuvassa on sellainen ilme, että se hautoo koiruuksiaan.

    Sitä jäin miettimään, että millä perusteella Armi valikoitui sisaruskatraasta edukseen? Luulisi olevan vaikeaa erottaa yhdeksän nappinenän joukosta juuri se oma koira.

  12. Etukäteen oli tiedossa, että valinta kohdistuisi narttuun. Tämä poisti hankalasta yhtälöstä n. puolet tekijöistä. Hieman ennen luovutusta koko pentueelle tehtiin ns. pentutesti: asiantuntija analysoi jokaisen hauvan erikseen ja teki huomioita niiden luonteista. Armi sai tästä testistä nartuista parhaat pisteet, siksi valinta kohdistui lopulta siihen.

    Ilman tuota testiä pennun olisikin hyvin voinut valita entten tentten -pohjalta. Kaikki olivat samanlaisia sydäntenmurskaajia.

  13. Sain nimeni Armi miss universumin mukaan. Toki olisi upeaa nähdä koirakaimani. Armi Somerolta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.