Sunnuntaipäivitys

| Tagit: , | Aiheet: Internet, Jumittelu | Kirjoittaja:

Aurinkoinen sunnuntaipäivä. Armi lojuu verannan lattialla ja mutustaa kumisaapasta (niille, jotka eivät lue tätä blogia säännöllisesti: Armi on koira). Itse pötköttelen sohvalla ja mietin miten näin upean päivän saisi hassattua. Moni menisi minun pöksyissäni nyt ulos, vaikkapa tekemään reimasti pihatöitä tai pelaamaan krokettia. Tai sitten voisi lähteä hiukan pyöräilemään, ajaa esimerkiksi ratsaamaan Kumpulan Kyläjuhlat (takapyörän pinnoissa pärisevä räpätin herättäisi Limingantiellä taatusti ansaittua ihailua).

Päätän kuitenkin päivittää blogia. Pitkästä aikaa saa kirjoitella aivan rauhassa.

Mutta mistä aiheesta? On joitakin aiheita, jotka ovat odotelleet jo pitkään kirjoitusvuoroa, mutta tällaisena päivänä en oikein inspiroidu niistä. Nyt tekee mieli köllötellä älyvapaasti tajunnanvirrassa.

Kirjoitan Naamattuun avunpyynnön: Tänään olisi aikaa kirjoittaa blogipostaus, en vain kekkaa mistä aiheesta. Ehdotelkaa aiheita, kirjoitan jostain ehdotuksestanne.

Pian aiheita alkaakin rullautua pyyntöni alle – siunattu Facebook! En jaksa valita vain yhtä aihetta, teen sen sijaan raskaan päätöksen kirjoittaa jotain niistä kaikista.

♠    ♠    ♠

Nalle: ”Hitler on aina ajankohtainen.”

Googletan Hitlerin. Huomaan, että hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä ovat molemmat huhtikuussa, siinä mielessä Adolf ei ainakaan juuri nyt ole kovinkaan ajankohtainen. Hitleristä tulee kuitenkin mieleen, että näin hiljattain kuvan kylpyhuoneesta, jonka seinään oli kaakeloitu suuri hakaristi.

Googletan uudestaan: hakaristi kylpyhuoneen seinällä. Heti ensimmäisestä linkistä tärppää, katsokaa itse. Toivotan kyseisen kylppärin omistajalle onnea siinä vaiheessa, kun luukkua pitäisi alkaa myydä.

♠    ♠    ♠

Nanna: ”Kirjoita mitä odotat tulevalta kesältä ja sitte elokuun lopussa katsaus, jotta mitä oikeasti tapahtui…”

Enpä ole tainnut ladata tulevaan suveen mitenkään jykeviä odotuksia. Sanotaan nyt vaikka kulahtanutta kevennystä siteeratakseni, että tänä kesänä yritän pitää itseni miehenä.

(Tästä suora leikkaus elokuuhun, jolloin horjun piikkikoroissa ulos tanskalaiselta klinikalta.)

♠    ♠    ♠

Nalle: ”Njääh, kirjoita vaikka suhteestasi Ronnie James Dioon. Mulle se oli THE ääni, joka nyt siis meni. Pääsitkö koskaan tapaamaan?”

Jotenkin Dio oli niitä hahmoja, joiden oletti elävän ikuisesti. Muistan kuinka ajattelin jo 80-luvulla miehen olevan tosi vanha, olikin inspiroivaa seurata hänen edesottamuksiaan vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. On ollut rohkaisevaa havaita, ettei vanheneminen välttämättä tarkoita muumioitumista – vaikka ulkoisesti Diossa olikin tiettyjä viitteitä mahdolliseen balsamointiin.

Minullekin Ronnie James Dio oli se kaikkein kovin laulaja. Sekä omassa genressään ja ehkä muutenkin. Hänellä oli ääni, jollaisesta voin itse vain haaveilla.

En koskaan tavannut pikku jättiläistä. Suhtaudun ylipäätään hieman varauksellisesti sankareittensa tapaamiseen. Olisin pari vuotta sitten päässyt tapaamaan Neil Youngia hänen Helsingin keikkansa jälkeen, mutta lähdin kuitenkin mahtavan konsertin jälkeen kotiin. Mitä olisin sanonut? Terppa? Hieno keikka?

Ihailen mieluummin idoleitani etäältä.

♠    ♠    ♠

Antti: ”Tiesittekö, että Vöyrin postinumero on 66600. Sattumaako?”

Ei ole sattumaa. Ilmestyskirjan ajat ja vitsaukset ovat täällä. Vöyri on Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä.

♠    ♠    ♠

Tuire: ”Mielipide euroviisuista, esim. voittajasta ja suomen sijoituksesta ja suomen edustajasta.”

Voisin lausua aiheesta painavan mielipiteeni jos olisin katsonut edes sekunnin ajan tämän vuoden viisuja. Koska en ole, katson olevani jäävi. Edes Suomen edustuskappale ei ole sattunut osumaan korviini.

Ilmeisesti finaalissa Suomen antamat pisteet oli luettu McDonald’sin ja Andiamon logojen edessä? Hyvin kelattu.

♠    ♠    ♠

Miia: ”Luetko fanipostin kaikki ite? Mietin vaan kun mun kirje on tainnu hävitä itellan pusseihin, on ollu kirje reissussa jo kohta kuukauden…”

Perinteistä fanipostia tulee nykyisin enää melko harvoin. Luen tietysti kaikki kirjeet, jotka käsiini päätyvät.

Itse asiassa sinun kirjeesi (sekä pari muuta) lojuu jossain työpöydän sedimenttien alla. Vastauksen lähettäminen on tosiaan kestänyt luvattoman kauan. Syy ei ole postimiehen, vaan ainoastaan oman saamattomuuteni – yritän vääntää selkärankaani jonkinlaista ryhtiä.

♠    ♠    ♠

Mikko: ”Kirjoita mielekkäistä ja hyvistä elokuvista! Tai sitten vain akustisista kitaroista.”

Viime aikoina olen katsellut harvinaisen vähän elokuvia. Dvd:ltä viimeksi on tullut väijyttyä Death Proof ja LA Confidential, edellistä elokuvateatterivisiittiä en edes muista. Olisikohan ollut Inglourious Basterds? Leffoissa käyminen on hauskaa, pitäisi käydä enemmän.

Maailman paras elokuvahan on tunnetusti The Big Lebowski. Vastaväitteitä ei hyväksytä.

Ja ainoa oikea akustinen kitara on merkiltään C.F. Martin. Vastaväitteitä ei hyväksytä.

♠    ♠    ♠

Virpi: ”Olin vähän samoilla linjoilla kuin Nanna: oikein sellainen perinteinen kouluaine otsikolla ’Minun kesälomani’. Alkaa luonnollisestikin sanoilla ’Tänä kesänä minä…'”

”Tänä kesänä minä kohotan sorron vahvistaman käteni maa-planeetan vallanneita jättiläishämähäkkejä vastaan.” Nuo olivat Keijo-enon viimeiset sanat syksyllä 1987. Hämähäkit tulivat helmikuussa.

Tuolta näyttävät tulevan tieteisdekkarini kolme ensimmäistä lausetta.

♠    ♠    ♠

Santtu: ”Miten ois yhteiskunta, sen epäkohdat ja unohtamatta sen etuja?”

Minulla ei ole mitään lisättävää Olli Kuhtajan esittämään rajuun yhteiskuntakritiikkiin, allekirjoitan joka sanan:

♠    ♠    ♠

Kimmo: ”Mikä tai mitä olisit nyt jos et olisi muusikko…”

Olisin joko pelikaani tai sitten marjapuuron faarao.

♠    ♠    ♠

Herkko: ”Tallinnan aukio.”

Googletin Tallinnan aukion. Hakukone tarjosi sitä yhteenkirjoitettuna: Tallinnanaukio sijaitsee Itäkeskuksessa. Google linkitti edelleen Iltalehden keskusteluun, jossa todetaan seuraavaa: ”Itäkeskuksen Tallinnanaukio on niin täynnä humalaisia örveltäjiä, ettei sinne enää viitsi mennä. Paikkahan on kuin apinatarha, jossa saa väistellä jos jonkinlaista riehujaa, huutajaa tai makailijaa. Heilläkö on oikeus öykkäröintiin ja ns. kunnon kansalaisilla vain velvollisuus alistua, sietää ja väistellä?”

Mielestäni myös kunnon kansalaisilla pitäisi ehdottomasti olla oikeus öykkäröintiin!

♠    ♠    ♠

Liisa: ”Miten olisi Elämää suuremmat kysymykset, Tapahtui kerran kesällä, Minä vuonna 2026, Onko ihmiskunta rappiolla?, Mihin matka?, Tarina jostain esineestä, Tarina jostain biisin nimestä, joku ajankohtainen yhteiskunnallinen aihe… vieläkö haluat lisää aiheita?”

Kiitos, nämä riittävät kyllä.

Elämää suuremmat kysymykset: En tiedä elämää suuremmasta, mutta ainakin usein hyvin ajankohtainen kysymys on ONKO MUKA?

Tapahtui kerran kesällä: Talutin polkupyörääni kotipihalla Kauniaisissa. Olin ehkä seitsemän tai kahdeksan, en muista tarkasti.

Minä vuonna 2026: Vuonna 2026 olen laskujeni mukaan 54 vuotias. Asuntolainaa on tuolloin jäljellä vielä 13 vuotta. Sitä maksellessa päivät kuluvat rattoisasti ilmastonmuutoksen helliessä kotipihani oopiumviljelmiä. Yakuzan katkaisemaa vasemman käden pikkusormea on toisinaan ikävä.

Onko ihmiskunta rappiolla: Osa on, osa ei. Ihmiskunnan jakaminen kahteen osaan – niihin, jotka ovat rappiolla ja niihin, jotka eivät ole – onkin sitten minua viisaampien tehtävä. (Jos minä kuitenkin joutuisin tuon jaon tekemään, niin luultavasti pistäisin koko ihmiskunnan vastaamaan kysymykseen mikä on maailman paras elokuva? Ne, jotka vastaisivat, The Big Lebowski, eivät olisi rappiolla. Loput olisivat.)

Mihin matka: Suunnitelmissa on matkustaa viidentoista minuutin päästä television ääreen katsomaan formulakisaa. Matka on pituudeltaan 32 askelta (joista 18 ovat portaita) ja vaarana on joutua koiran nuolemaksi.

Tarina jostain esineestä: Ensimmäinen silmiini osuva esine on pöydälläni oleva capo. Capo on kitaran otelaudalle kiinnitettävä lisälaite, joka avulla musikantti voi helposti nostaa soitettavan kappaleen sävellajia. Ensimmäinen asia, joka puolestaan caposta tulee mieleen, on pieni anekdootti muutaman kuukauden takaa:

Olin palaamassa kotiin ruokaostoksilta, kun näin pihallani vieraan auton (Audi). Autosta astui ulos Koop Arponen. Hän tuli tervehtimään ja kysyi, että olisikohan minulla kenties lainata hänelle capoa?

En ollut koskaan aikaisemmin tavannut Koopia. Hän kuitenkin sattui tuona päivänä olemaan pienimuotoisella keikalla kotinurkillani ja oli ennen esitystään huomannut unohtaneensa caponsa. Muuan kaverini oli paikalla ja antoi Koopille vihjeen tulla minun puheilleni.

Koop sai minulta kitaraansa capon ja pääsi tekemään keikkansa. Näin me artistit puhallamme yhteiseen musiikin hiileen!

♠    ♠    ♠

Armilla on hikka ja formulatkin ovat pian lähdössä Turkissa lämmittelykierrokselleen. Lyön siis tälle postaukselle pisteen tähän. Kiitokset aiheistanne! En sitten loppujen lopuksi joutanutkaan vastata läheskään kaikkiin, kirjoitin kuitenkin sen minkä ehdin.

Kommentit

  1. Hauska tuo Koopin välikohtaus.
    Martinit ovat varmasti hyviä kitaroita ja näyttävätkin hyvältä, mutta hinta on aika kiva kanssa. Jospa sellaisen joskus saisi hommattua vaikka käytettynä.

  2. Tarina jostain biisin nimestä voisi olla ihan kiva jossain vaiheessa. Tai vaikka tarina jonkin biisin teosta. Etenkin Nummela levyn tarinoiden taustat kiinnostaisivat ja jostakin niistä voisi saada hyvän tarinan. Jos esim. jokin biisi perustuu tositapahtumiin, niin olisi kiinnostavaa tietää mitä tapahtui tarinan henkilöille biisin jälkeen tosielämässä (tai vaikka keksiä tarinalle jatkoa, ei pakko todenpohjaista olla).

  3. Kyllä se on Shawshank Redemption. Big Lebowski taistelee himmeämmistä mitaleista mm. Rio Bravon, Pulp Fictionin ja Takaikkunan kanssa.

    Pitäis saada asiat kuntoon ja ihmisille siistit vaatteet päälle.

  4. Tuo Olli Kuhtaja pelasti kyllä tämänkin sunnuntain 😀

  5. Hesarin tv-sivuilla puhkutaan tänään Euroviisuista tähän malliin:

    ”Ainoa lohdutus lienee, että Ruotsilla meni yhtä huonosti. Putosivat, vaikka olivat voittajaveikkauksissa kärkijoukkoa. Ja sitten joku Tanska meni jatkoon kappaleella, joka kuulosti Bon Jovin ja Abban sekoitukselta. Solistikin oli selvästi Anssi Kela.”

    En edes viitsinyt lukea pitemmälle, koska kirjoittajalla ei selvästikään ole minkäänlaista otetta asiaan, ainoana tarkoituksena vain täyttää vaaditut palstamillimetrit.

    Koska minulla ei ole millimetrejä täytettävänä, voin pidemmittä selittelyittä sanoa, että:
    A) Tanskan biisi oli paska, koska duetolla ei ollut minkäänlaista kemiaa keskenään (negatiivista enintään) ja kappale edusti ruotsalaisviisukulttuuria tylsimmillään. Jatkoon menosta ja menestyksestä voi syyttää vain juryjä, puukorvaisia/silmäisiä ihmisiä sekä onnekasta esiintymisnumeroa.
    B) Laulajasta ei hetkeksikään tullut mieleen Anssi Kela. Kyseinen mies vaikutti erittäin vastenmieliseltä, eikä hän edes laulanut hyvin. En ole nähnyt hänen hymyilevän kertaakaan.
    C) On kirjoittajan oma moka jos uskoo sellaisia veikkauksia, joissa Ruotsi (ja Suomi) sijoitetaan kärkeen. Pienilläkin hoksottimilla varustettu ihminen voisi tajuta tällaisen kärkiasetelman johtuvan siitä, että veikkaajat ovat suomalaisia tai ruotsalaisia. (Ruotsalaiset eivät ole kyllin avarakatseisia sijoittaakseen suomalaiset kärkeen, mutta suomalaiset ovat riittävän tyhmiä kuvitellakseen, että ruotsalaiset ovat hyviä.)

    Oma suosikki voitti (taas), sehän on viisuissa pääasia. 😀

    Jos ihan välttämättä haluaa rääkätä itseään vilkaisemalla Tanskan esitystä, niin: http://www.youtube.com/watch?v=WBUHxPNQa1w
    Saksa siis voitti: http://www.youtube.com/watch?v=TfJwFc3viXk

  6. Kumpulan kyläjuhlille ei muuten kannata lähteä enää tänään kruisailemaan, ne taisi loppua jo eilen. Kahden kokemuksen perusteella olen vakuuttunut siitä, että ihanilla puutaloalueilla järjestetyt kyläjuhlat ovat parasta, mitä pääkaupunkiseutu voi ihmiselle tarjota!

  7. Katselin illalla tallennusta aiemmin ilmatusta (aired=ilmattu, get it? Huh?) American Idol -jaksosta, jonka viimeisenä vetona oli tämä http://www.youtube.com/watch?v=Te42ioevqnI Lähinnä juuri tämän artistin ansiosta olen tätä kautta seurannut, sielukas kaveri. Multitaskailin eli surffasin samalla kun ohjelma pyöri loppuun taustalla. Jossain vaiheessa tallenne päättyi, ja tajuntaan alkoi tunkeutua Norjan keskinkertaisuudessan häikäisevä Euroviisu-kilvoittelija, ja ajatus ”Mitä jeesusta täällä tapahtuu?” puski pintaan. Järkytyksestä selvittyäni muistin, että eihän näitä kisoja katsota hyvien biisien tai artistien takia – paitsi vuonna 2000 http://www.youtube.com/watch?v=zLq5zmRiMwI . Tällä kertaa ei ollut edes hyvää seuraa, jonka kanssa olisi yhdessä voinut hirvitellä tarjonnan korniutta, joten vähiin jäivät viisunautinnot tänä vuonna.

  8. Viisas mies tuo Olli Kuhtaja, kertakaikkiaan! Äänestäisin kyllä eduskuntaan jos olisi ehdolla, ihan vaikka presidentiksi. 😉

    Rupesi huvittamaan tuo maininta idolinsa ihailusta/tapaamisesta..
    minäkin olen sinulta vinkunut nimmaria varmaan tuhat kertaa ja aina ”osannut puhua tosi viisaita”. Viimeksi Tavastialla taisin kolmeenkin kertaan hokea jotain järkevää, kuten; ”Kiitos, mahtava keikka!” Joskus on käynyt kyllä mielessä jotain oikeastikin järkevää, mutta se katoaa se ajatus samantien, kun suunsa avaa. Ja sitten kotimatkalla nolottaa, kun taas antoi itsestään niin pirun fiksun kuvan. Että ehkä kannattaisi tosiaan vaan fanittaa ja ihailla etäältä.. 😉

  9. Heinz-Harald: Linkkisi takaa löytyi aika legendaariset valkoiset housut.

    Ja eihän tämän vuoden viisutarjonta tarjonnut hirveästi hilpeyden aihetta, kaikki olivat aika tosissaan. (Mikä sinänsä oli ihan hyvä, koska ”hauskuudet” eivät yleensä ole ollenkaan hauskoja.) Parhaina makupaloina poimisin serbialaislaulajan kampauksen ja etäisesti Jean-Pierre Kuselan mieleen tuovan hekotuskappaleen, Venäjän syvän patetian, upeat sveitsiläiset hörökorvat, Kreikan kännykkäsoittoäänen, Valko-Venäjän väpättävät perhosensiivet sekä Armenian jättimäisen aprikoosinkiven, joka riittävällä tulella grillattuna alkoi puskea kukkasia.

  10. Olipas mukavaa luettavaa, taas kerran 🙂 Tuntuu että kesällä on tuo laiskuus melko tarttuva tauti…

    Mikolle sanoisin, että en voi kuin kehua ja suositella Martinin kitaroita. Ostin omani vuonna 2007, enkä ole katunut päivääkään. On kyllä joka sentin arvoinen. Hirveältä summaltahan se opiskelijasta tuntui, vaikkei ihan niitä kalleimpia malleja olekaan. Martinilta löytyy myös hieman halvempia malleja, noin 700 euron hintaan. Tosin suosittelen kokopuista kitaraa. Muhkeammat soundit 🙂 Halvin kokopuinen Martin on jotain 1000 euron luokkaa..Lisäksi täytyy kehua Kitarapajan henkilökuntaa. Häpeä F-musiikki!

    Ronnie James Dio oli itselle täysin vieras laulaja, mutta tulipahan tutustuttua pikaisesti Tavastian keikan jälkeen!

    Hyvää ”kesän” alkua kaikille!

  11. Aivan loistava postaus,jälleen kerran!Joo tosiaan olinkin jo kaipaillut jonkinmoista vastausta kirjeeseen,hyvä tietää että on tullut perille ettei tartte Kustia syyttää postin polkemisesta,hehe..
    Toisaalta netti ja sähköpostimahdollisuudet on tappaneet old school kirjeet lähes sukupuuttoon!On tietysti helpompi vaan painaa korjausnäppäintä jos menee väärin,mutta on kiehtovampaa lukea hieman ei niin kliinistä ja puhtaampaa tekstiä olevaa rosoista ja sormet kramppaavaa tekstiä jos tiedät mitä tarkoitan.Itse haluisin enemmän saada postin tuomia kirjeitä,muitakin kuin laskuja ja ulosottomiehen karuttomia sepustuksia.Tosin pitäis varmaan hommata ensin kirjekamu jolle kirjoittaa…voisinhan tietysti kirjoittaa sullekin silloin tällöin hyvinkin tasaisen tylsästä arjesta 3 lapsen,4 kissan ja aviomiehen kanssa,mutta se tuskin kiinnostaa ketään…Mutta!Selkäranka löytyy meiltä kaikilta myös sinulta,kiitos siitä!Mukavaa alkavaa viikkoa ja tulevaa kesää!ties vaikka se posti pudottaa kirjeen postiluukusta vielä uudemman kerran>:0)

  12. Jirka: Olen kuullut kanssa että Martin on vähän niinkuin Macci joillekin, että ei halua vaihtaa vaikka mikä olisi:D

    000-15 malli pyörisi vielä niillä rajoilla minkä voisi periaatteessa ostaa. Se on komeakin ja pitäisi päästä testaamaan ja kuulemaan soundi. Nyt on jo itsellä hyvä kokopuinen akkari mut kait se joskus martiniin pitää vaihtaa:D Oulussa vain ei ole niitä myynnissä niin on vaikea testailla.

  13. Itellä on D-16RGT mallinen Martin. Siitä en luovu ikinä 😀

    Maccia ei ole eikä varmaankaan tulekaan 🙂

    Kävin itse testaamassa tosi monia merkkejä (Seagull, Yamaha, Larrivee…), mutta jotenkin Martin tuntui käteen sopivimmalta. Lisäksi vuosiluku 1833 kertoo jotain siitä, että perinteitä löytyy. Äänellisesti saman hintaluokan kitaroissa ei merkittäviä eroja esiintynyt.
    Martinin perustaja oli alunperin saksalainen, mutta toisaalta, eihän kaikki ihmiset tykkää Mersustakaan? 🙂

    Köyhän ei kannata ostaa huonoa laatua. Suosittelen lämpimästi Helsingin retkeä ja erityisesti visiittiä Kitarapaja Ky -nimiseen kauppaan Kruununhakaan, vaikkei mitään ostaisikaan. F-musiikissa tämä pelkkä liikkeessä käyminen katsotaan pahalla, tai ainakin omalla kohdalla näin on aina ollut.

    No joo, ei muuta kuin soittelemisiin 😀

  14. Tämä Anssin postaus kuulostaa ihan rokkilegenda Remu Aaltosen hengentuotokselta! Saako rokkimusa aivot väräjämään samalla taajuudella? 🙂

  15. Myöhästyin aihegeneraattorista. Mutta ainahan voisi kirjoittaa vaikka listan kauniista ja rumista asioista. Tai hauskoista ja tylsistä tai hyvistä ja pahoista jne. Tai sitten kauniista, hauskoista ja hyvistä ja rumista, tylsistä ja pahoista.

  16. Minä en pidä sunnuntaipäivistä. Kesäsunnuntait vielä jotenkuten menee, mutta talvisunnuntait ovat turhia.

  17. Big Lebowski näkyy muuten tänä torstaina (10.6.) MTV3-kanavalla myöhään illalla… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.