Meinasin rykäistä artisokkasalaattia väärään kurkkuun, kun näin Hesarin saitilla otsikon:

7 päivää: Chisu tienaa kiertueestaan neljännesmiljoonan

Itse artikkeli on varsin vähäinen, lyhykäisyydessään siinä vain spekuloidaan Chisun keikkaliksojen olevan 4000-6000 euron luokkaa ja kun keikkoja on tälle kesälle merkitty viitisenkymmentä, niin sehän tekee yhteensä tuollaiset 250 000 euroa. Mukava liksa, tällä tienestillä entisestä vaatemyyjästä on tullut yksi Suomen parhaimmin tienaavista artisteista.

Seiskan sivuilla ontuva matematiikka ei yllätä lainkaan, mutta olen valtavan pettynyt siihen, että myös Helsingin Sanomat nielee ja julkaisee tuollaisen paskakikkareen täysin kritiikittä. (Kuten myös siihen, että lehti ylipäätään julkaisee Seiskasta repäistyä materiaalia.)

En tunne Chisua, olemme kai kerran sanoneet toisillemme moi, mutta tiedän silti kertoa, ettei hän tule tienaamaan lähimainkaan neljännesmiljoonaa tämän kesän keikoiltaan.

Hommahan nimittäin menee niin, että noista keikkapalkkioista maksellaan myös yhtä sun toista kulunkia, ne eivät suinkaan kilahda sellaisenaan artistin kirstuun. Kakku viipaloituu aika moneksi siivuksi:

• Keikkamyyjä ottaa aluksi päältä oman provisionsa. Tavallisesti tämä on parinkymmenen prosentin luokkaa.
• Yhtyeen palkat. Oma bändini saa keikoistani saman liksan kuin minäkin, useimpien sooloartistien musikantit taitavat kuitenkin soitella kiinteillä palkoilla.
• Teknisen henkilökunnan palkat. Siis miksaajat, monitorimiksaajat, valomiehet, backlinerit, bussikuskit. Nimekkäämmillä, paljon keikkailevilla artisteilla on yleensä mukanaan vähintään kolme mustiin pukeutunutta, Leathermaneja ja Magliteja vyöllään kantavaa äänimiestä.
• Äänentoisto- ja valokaluston vuokrat. Joillakin keikoilla on äänentoistoa ja valoa tarjolla ns. talon puolesta, mutta varsinkin useimmille baarikeikoille esiintyjän on vietävä ämyrit ja lyhdyt mukanaan.
• Matkakulut. Tämä tarkoittaa tavallisesti bussin vuokraa ja polttoaineita. Jos bändin jäsenissä tai henkilökunnassa on eri puolilla maata asuvia ihmisiä, niin matkakuluja tulee melkoisesti jo ennen kuin varsinainen keikkareissu on edes alkanut. Välillä keikoille joudutaan myös lentämään – joskus järjestäjä maksaa liput, joskus ei.
• Majoituskulut. Toisinaan järjestäjä junailee majoituksen, välillä hotellit menevät artistin piikkiin.
• Muut kulut. Pitkillä keikkarupeamilla tulee varmasti odottamattomia yllätyksiä, esimerkiksi vahvistin saattaa päästää kesken keikan kalliin savupilven. Muusikoilla on myös työvälineisiin liittyviä kuluja; kieliä, rumpukapuloita ja -kalvoja, piuhoja ym. pientä sälää täytyy ostaa jatkuvasti. Silloin tällöin keikkoja varten on satsattava myös kokonaan uusiin vehkeisiin; vahvistimiin, mikrofoneihin, korvamonitoreihin yms. Itse esiinnyn yleensä farkuissa ja t-paidassa, mutta Chisun kaltainen artisti panostaa todennäköisesti jonkin verran myös lavakostyymeihinsä.

Kaiken tämän viipaloinnin jälkeen artisti saa olla tyytyväinen jos saa lohkaistua kakusta itselleen edes kymmenen prosentin siivun. Omalla kohdallani kaistale jää yleensä vielä pienemmäksi.

Lehdistö kuitenkin julkaisee vuodesta toiseen yksinkertaisia pluslaskujaan. Koskahan toimituksissa opittaisiin myös vähentämään?