Eräänä päivänä ovelleni saapui muukalainen. Hän väitti olevansa etsimässä naapurustosta karannutta, pientä ruskeaa koiraa. En uskonut, sillä muukalainen ei ollut ensinkään koiraihmisen näköinen: hän oli pukeutunut ainoastaan rispaantuneisiin lyhytlahkeisiin shortseihin ja hänellä oli kädessään avattu siideritölkki. Paljaassa mahassaan muukalaisella oli suttuinen tatuointi. Kuvasta ei saanut kunnolla selvää, mutta luulisin sen esittäneen sellaista konetta, jolla huoltoasemilla käristetään nakkeja hot dogeihin (tiedättehän: se masiina mikä uutterasti hiissaa kelmeitä nakkeja paistoalustalla edestakaisin).

Kehotin muukalaista poistumaan tontiltani. Sanoin, ettei mitään koiraa luultavasti ollut olemassakaan ja ilmoitin asentaneeni hiljattain taloon huippuluokan hälytysjärjestelmän. (Tässä kohtaa en ollut täysin rehellinen: olin ainoastaan liimannut ikkunoihin kaverilta saamiani vartiointiliikkeen tarroja.) Meille tuli pientä, osin henkilöönkinmenevää suukopua. Muukalainen puristi kätensä nyrkkiin, toi valkoiset rystysensä kiinni nenääni ja pyysi haistamaan kalman hajua. Röhöttäen työnsin nyrkin sivuun ja tuuppasin ulko-oven hänen naamalleen.

Seuraavana päivänä näin tuon naaman uudestaan löydettyäni muukalaisen pään kukkapenkistä. Siinä se vain oli, tuijottaa möllötti minua perennojen keskeltä.

Mitään muuta muukalaisesta en löytänyt. Irtonainen pää lojui kukkapuskassa kuin naapurin puolelta huolimattomasti potkaistu pallo. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä, joten sulloin pään K-Raudan muovikassiin ja hautasin sen leikkimökin taakse. Ajoin haudan päälle viisi kottikärryllistä autopaikan päällystystyössä ylimääräiseksi jäänyttä sepeliä.

Palattuani sisälle äkkäsin olohuoneessa itseni makaamassa sohvalla, olin siinä lukemassa rahkan historiasta kertovaa kirjaa. Minä katsoin minuun ja minä minuun. Näytin itseni kohtaamisesta yhtä yllättyneeltä kuin minäkin.

Sitten tapahtui jotain hieman outoa: taskussani ollut puhelin alkoi soida vaikka olin ihan varmasti laittanut sen äänettömälle!

Kännyköissä tuntuukin nykyisin olevan jatkuvasti monenlaista pientä vikaa.