Armin synttärit

| Tagit: | Aiheet: Koira | Kirjoittaja:

Armi-koiran kuulumisia ei olekaan tullut päiviteltyä pitkään aikaan. Neito vietti perjantaina yksivuotispäiviään, joten juhlan kunniaksi lienee syytä hiukan kerrata viimeaikaisia tapahtumia.

Armi on kovista pakkasista huolimatta viihtynyt mainiosti ulkosalla. Se istuu mielellään pitkiäkin aikoja pihan perällä olevan kallion päällä ja tarkkailee sieltä valtakuntaansa. Ylimääräiset höyryt saa puolestaan päästeltyä juoksemalla taloa ympäri niin kovaa kuin käpälistä lähtee. Tätä on lystiä seurata sisältä ikkunasta; laskea kierroksia koiran vilahtaessa n. kymmenen sekunnin välein ohi.

Energiaa Armissa totisesti piisaakin. Se on välillä käynyt tervehtimässä kasvattajalla sisaruksiaan ja on selvästi pentueen vilkkain lapsi – varsinainen tytönviikari. Virta ei lopu millään: siinä vaiheessa, kun kaikki muut koirat ovat jo tipahtaneet, niin Armi menee vielä tökkimään tassulla, että eiköhän pistetä taas painiksi. Leonberginkoirien pitäisi olla rauhallisia, mutta Armi on kyllä vielä toistaiseksi kaikkea muuta.

Hirveän kiltti se kylläkin on, aggressiivisuutta sen luonteessa ei ole. Lempeä, joskin puuhakas jättiläinen.

Koska teen itse suurimman osan töistäni kotoa käsin, ei Armi ole joutunut olemaan kovinkaan paljoa yksinään. Harvinaiset yksinolon hetket se onkin käyttänyt tehokkaasti hyväkseen: puukengistäni on tullut silppua ja viimeksi Armi oli repinyt ulko-oven karmit hammastikuiksi 160 cm:n korkeuteen asti. Eteisen lattia oli täynnä puusälpettä – kuin olisin astunut puusepän verstaaseen. Sotkun keskellä iloinen nikkari huiskutti tyytyväisenä häntäänsä.

Ulkona on ollut mukava peuhata lumessa, mutta sen runsas määrä on viime viikkoina aiheuttanut ongelmia: eräänä päivänä Armi hoksasi hangen myötä aidan madaltuneen niin paljon, että siitä pääsi könyämään yli. Kävin metsästämässä koiran takaisin omalle pihalleen ja kaivoin piha-aidan edustalle lumeen vallihaudan vaikeuttaakseni karkaamista. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut: koiran aivoissa oli syttynyt lamppu, että aidan ylitse on mahdollista mennä.

Lähes päivittäiset karkumatkat alkoivat. Pihan yhdellä laidalla aita on hiukan muita reunoja matalampi, tätä porsaanreikää Armi käytti hyväkseen karatakseen naapurin puolelle. Kaivelin vallihautojani syvemmiksi ja leveämmiksi, mutta koira löysi aina uusia väyliä pakosalle. Eräänä aamuna muuan naapuri soitti ovikelloa: hän palautti Armin, joka oli hypännyt heidän pihalleen, jossa oli ollut vapaana Armin hyvä ystävä, samanikäinen bokseriuros. Yhdessä kaverukset olivat karanneet tältä toiseltakin pihalta, naapuri oli ravannut jonkin aikaa pitkin metsiä koirien perässä.

Tämä on johtanut siihen, ettei Armia voi enää pitää pihalla vapaana, se on ollut pakko kytkeä yhdeksänmetrisellä kaapelilla suureen kuuseen. Tämä on hirveän harmillista, sillä Armi on selvästi nauttinut vapaasta laiduntamisesta, kiinniollessaan se vain lähinnä makailee puunsa alla. Mutta niin makaa kuin petaa. Lumien sulettua aitaa täytynee korottaa, toivottavasti Armi oppii uudestaan rajansa ja ansaitsee vapautensa takaisin.

Muitakin vastoinkäymisiä on ollut. Viime viikolla olin lähtemässä Armin kanssa iltakävelylle ja päästin sen vapaaksi pihalle siksi aikaa, kun puin itse ulkovaatteet päälle. Pukeuduttuani avasin ulko-oven – Armi istui oven takana olevilla portailla, portaat olivat aivan veressä.

Yksi vasemman takatassun kynsistä oli riekaleina ja vuosi verta. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten Armi on sen satuttanut. Oven edustalla lumessa oli verijälkiä, muttei mitään mihin koira olisi voinut loukata itsensä. Se ehti olla pihalla vain reilun minuutin. Todella outoa.

Eläinlääkärillä vahingoittunut kynsi kuorittiin kokonaan pois. Jalka sidottiin ja päähänsä Armi sai suuren muovisen kaulurin, joka estää koiraa repimästä sidettä.

Nyt se sitten törmäilee ympäriinsä typerän näköinen ämpäri päässään. Kaukalon mittasuhteet eivät millään astu eläimen aivoon: Armi rymisee jatkuvasti huonekaluihin ja ovenkarmeihin pönttö edellä.

Tv:stä kuitenkin näkyy aivan uusia kanavia Armin makaillessa sen edessä tutka päässään.

Syntymäpäiviään Armi vietti matkoilla: se oli pari päivää aivan uudessa hoitopaikassa, tyttäreni luona. Soittelin jossain vaiheessa kysyäkseni miten on mennyt. Tyttäreni kertoi, että tosi hyvin: Armi oli pyrkinyt koko yön sänkyyn ja herättänyt talon väen lopullisesti aamulla ennen viittä. Sitä oli käytetty ulkona kuusi kertaa ilman, että se oli suostunut tekemään tarpeitaan. Pissa oli viimein syntynyt olohuoneen maton viereen, Armi oli luonnollisesti lätrännyt kusilammikossa tassusiteensä läpimäräksi.

Hakiessani koiraa takaisin kotiin tyttäreni kyseli innoissaan, koska Armi tulisi taas uudestaan. Hänen äitinsä ei kuitenkaan vaikuttanut jakavan intoa.

Toisinaan Armi saattaa tosiaan olla karvan verran raskasta seuraa.

Kommentit

  1. Onnea Armille!!!Onhan hän vaan niin ihana!!Mukavaa kevättä myös sulle!!!

  2. Onnea Armi-koiratyttöselle minunkin puolestani. Suloinen ja toukukas tyttö tuntuu olevan!

  3. Suloiselle Armille oikein paljon onnea! Meidän Ransu raapusti Armille runon juhlan kunniaksi (ei kyllä ole tosiaankaan itsekeksitty): Onnen taivas tähtinen yllesi paistakoon ja kaikki sinun polkusi kukkia kasvakoon.

    Voi raasua, kun joutuu tuollainen potta päässä kulkemaan! No, tuleepahan käpälä paremmin kuntoon. ”Ihanaa”, että muillakin on pieniä ongelmia näiden tovereiden kanssa. Meidän Ransulla kun on suuren suuria ongelmia tuon yksinolon kanssa..nyt sitä pystyy pitämään n.30 min. yksin jos haluaa, että koko kämppä ei ole säpäleinä. On ollut hiukkasen haasteellista saada aikataulut sopimaan niin, ettei koiran tarvitse olla yksin juurikaan. Meilläkin on lisäksi alkanut myös tuo karkailu. Viime viikollakin karkasi aidan yli naapurin pihalle isoille tarpeilleen. Kyseessä kun vielä on eläimiä ja ihan kaikkia vihaava naapuri, tuli hiukkasen kiire siivoamaan karvakorvan jälkiä. Onhan tuossa ihan tolkuton työ, mutta kyllä olisi elämä tosi paljon tylsempää ilman sitä. Että hyvä näin kaikesta huolimatta! 😉

  4. kirjotat tosi hauskasti! kirjoitatko vielä lisää kirjoja? olisi mukava lukea.

  5. Nooralla on nyt suuri suru, viime yönä, kolmelta, Ransu nukkui pois, elettyään vain 10 kk. Syytä ei vielä tiedetä, yllättäen vaan alkoi pahoinvoida ja hetken päästä ulospäästyään oli kuollut. Niin rakkaiksi nuo eläinystävät meille tulevat, ettei niitä millään antaisi pois… Ja vielä noin nuorena, ei edes vuottakaan ehtinyt täyttää.. Pidä oikein hyvä huoli Armistasi, Nooralta myös virtuaalihalaukset!!

  6. Voi, saipa Armi-tyttönen Bernerin piirtämän hienon synttärikuvan 1-vuotislahjaksi!!

  7. Ohhoh, vähänkö siistiä! Nostan hattua. Yritin näyttää kuvaa Armille, mutta se vain toljotti minua kieli roikkuen.

  8. Siis miten ihmeessä olin missannut tämän Armi-postauksen?! Kiitos siitä! Ja myöhästyneen onnittelut Armille!! Armi pieni (suuri) space dog kaulureineen…. Voi toista. Mutta jokseenkin hilpeänä ajattelen Anssia kaivamassa vallihautoja Armille =) Toivottavasti ei satu mitään lisävahinkoja retkillä.

  9. Tällainen tuli netissä vastaan, itse en tunne tapausta – toivottavasti kyseessä ei ole kiusausviesti esim. alla olevan puhelinnumeron omistajalle. Rohkenen kuitenkin välittää viestiä eteenpäin.
    ———————-
    Pikaisesti uutta kotia etsii BELGIANPAIMENKOIRA MALINOIS,uros 3v.
    Kehityskelpoinen yksilö,paperit on.
    Koira viety itsestään riippumattomista syistä piikille,mutta el. ei haluaisi tervettä koiraa lopettaa.Kodin löytymisellä siis KIIRE!!!!
    Koira on savossa.
    044-2806055/Tuija………..viestiä saa levittää eteenpäin!
    ———————–

  10. Onkos Armin käpälä jo parantunut? Toivottavasti! Ettei enää tarvitse tötterö päässä rymistellä! 😉

    Meidän Ransu-kullan kuolinsyinä oli sitten synnynnäinen sydämen kehityshäiriö ja samoin maksan kehityshäiriö..on kuulemma tosi ihmeellistä, että se eli edes 10kk ja ettei oireillut mitenkään. No, meillä oli tosi riemukkaat 10kk yhdessä, toivottavasti se saa jatkaa iloista remuamistaan koirien taivaassa.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.