Ilmaiskeikkojen tilitys

| Aiheet: Keikat | Kirjoittaja:

Turku, Klubi 21.9.2010

Klubikeikka haastavassa vaiheessa viikkoa, tiistai-iltana. Ulkona sataa kaatamalla vettä, Facebookissakin paikalle on ilmoittautunut vain kourallinen ihmisiä. Ajaudumme takahuoneessa keikkaa edeltävään pessimismiin: tuskinpa tänne ketään tulee. Sisäänpääsy on tosin ilmainen, sen luulisi houkuttelevan edes muutamia uteliaita.

Hetkeä ennen h-hetkeä Kelly piipahtaa salin puolella ja palaa kertomaan, että väkeä on kertynyt yllättävän paljon. Kukaan ei osta tarinaa. Ketosen taannoinen lippusiimalavavedätys on hyvässä muistissa – jos hän nyt väittää vakavalla naamalla ihmisiä olevan paljon, niin silloin puhutaan ehkä neljäntoista hengen lössistä.

Mutta niin vain osoittautuu, että tällä kertaa valepukki ei päästelekään palturia: odotuksiin nähden yleisöä on ryhmittynyt paikalle oikein mukavasti (ovat tosin luultavasti tulleet vain pitämään sadetta). Sali ei mitenkään ratkeile liitoksistaan, pääluku on ehkä reilut 250. Myhäilen kuitenkin tyytyväisenä – tällaiselle jengille kelpaa jo soitella.

Lauteilla onkin heti kättelyssä erinomaiset löylyt. Toukokuisen Tavastian ilmaiskeikan tapaan yleisö on selvästi hakeutunut paikalle kuullakseen musiikkia. (Hyvin yleistähän nimittäin on myös se, että yleisö hakeutuu keikkapaikalle juodakseen viinaa.) Ilmeet ovat iloisia ja vastaanotto lämmin, ilma huokuu hyvää mieltä. Yhteislaulu pölähtää römeästi, mutta setin hiljaisiakin osuuksia kunnioitetaan. Mahtavaa porukkaa.

Esiinnymme jälleen ns. tyhjän taulun taktiikalla. Takahuoneessa on ennen keikkaa sovittu vain kolmen ensimmäisen biisin triptyykistä, sen jälkeen alamme yhdessä yleisön kanssa maalata keikkaa valkoiselle kankaalle. Vastaamme kansan keskuudesta tuleviin huutoihin, reagoimme tilanteeseen. Keikka hengittää ja elää. Taulusta tulee tällä tavoin joka ilta erilainen, ainutlaatuinen.

Hyvinä iltoina tämä tekniikka johtaa väistämättä siihen, että esitys venähtää hermeettisiin mittoihin. Ja tämä on hyvä ilta. Tämä on erinomainen ilta.

Yksi parhaista.

Viihdymme lavalla kaksi ja puoli tuntia. Sekoilen pitkästä aikaa pianon ääressä ja kaivamme naftaliinista biisejä, joita ei ole kuultu vähään aikaan. Tehojaan menettävä kitaravahvistin tuottaa hiukan päänvaivaa, samoin hikiseen naamaan liimautuva ja suuhun työntyvä kuontalo. Nämä ovat kuitenkin ongelmia, jotka on helppo painaa villaisella silloin kun ponnistus on kohdallaan ja kummulla puhaltelee hyviä vastaisia. Kelpo yleisölle esiintyy kelpo bändi.

Perinteeksi on muodostunut se, että keikkojen jälkeen yhtye marisee takahuoneessa kaikesta siitä mikä tällä kertaa meni pieleen. Tänään kukaan ei nillitä. Tällaisina iltoina tämä rokinsoittaminen on huippuhommaa.

Videon äänenlaatu on heikko. Tästä on kuitenkin välittyy se, että Turussa oli hauskaa. Myös yleisö pääsee ansaitusti kuviin.

Tampere, Klubi 22.9.2010

Seuraavana päivänä saavun tiedustelijan ominaisuudessa Tampereelle rautateitse joitakin tunteja ennen muuta ryhmää. Käyn Radio 957:ssä ja Iskelmäradiossa markkinoimassa illan konserttia. Haastattelujen jälkeen totean, että pitäisi nitistää vieraassa kaupungissa reilut kaksi tuntia joutoaikaa.

Kaivan taskustani nykypäivän Sudenpentujen Käsikirjan (iPhone) ja käännyn Facebookin puoleen: kysäisen kavereiltani ehdotuksia ajanvietteeksi. Niitä tuleekin heti viljalti, ensimmäisessä viestissä minua kehoitetaan käymään Lenin-museossa. Otan neuvosta vaarin ja näppäilen Lenin-museon koordinaatit puhelimeeni: se on lyhyen patikkamatkan päässä, joten käväisen ratsaamassa paikan – joka on juuri niin pölyinen kuin odotinkin. Tutkin kolmisen varttia Lenin-aiheisia artefakteja ja ostan yhtyeelleni tuliaisiksi punaisia kampoja, joihin on painettu Lenin-museon logo.

Facebook-kaverini suosittelevat myös Vakoilumuseota. Sekin on passelisti jalankantaman päässä, suuntaan siis tennarini sinne. Mutta voi: Vakoilumuseon ovet lyödään juuri nenäni edessä säppiin. Luonnollisesti manailen kohtaloani reaaliaikaisesti Naamatussa, johon Aki Yrjänä kommentoikin sukkelasti, että ainahan voin yrittää kurkkia Vakoilumuseoon ikkunoista. Aki on hassu. (Taannoin nauratti, kun tiedustelin syntymäpäivänäni Facebookissa minkä ikäisenä kivekset normaalisti laskeutuvat, ja Aki vastasi, että kivekset kuuntelevat.)

Bändikin saapuu Tampereelle ja pian onkin jo aika nostaa itsensä taas jalustalle. Ihmisiä on osunut paikalle jälleen mukavasti – ei täyttä tuvallista, mutta sadoissa laskettava määrä.

Tunnelma on kuitenkin eiliseen verrattuna varovainen, odottava. Helsingin ja Turun ilmaiskeikoilla meidät otettiin vastaan avosylin, Tampereella kohteliaasti. Tämä valaa alkukeikan päälle pientä kipsiä, esitys ei lähde aivan parhaaseen mahdolliseen liitoon. Ei se missään nimessä huonokaan ole, tunnelmakin lämpenee loppua kohden ainakin muutaman kelvinin verran – hämäläiset nähtävästi vain syttyvät hiukan verkkaisemmin. Encoreen mennessä säädöt ovat joka tapauksessa napsahtaneet jetsulleen. Viimeiseksi pisteeksi kysymysmerkin alle lyötyä Harhaa –kappaleen versiota luonnehtisin jopa kaikkien aikojen parhaaksi, muutamat muutkin onnistumiset hinaavat kokonaisuuden plussan puolelle.

Normaalisti keikkaraportti päättyisi noihin sanoihin. Tämä kuitenkin jatkuu vielä:

Paluumatkalle käydään hyvissä mielentiloissa. Näitä keikkoja varten vuokraamamme pakettiauton rattiin istahtaa Saara. Kehittelemme matkan aikana uutta hevimusiikin tyylilajia, volumetallia. Volumetal (tunnetaan myös nimellä deaf metal) perustuu ainoastaan mahdollisimman suureen äänenpaineeseen. Sitä soittaakseen on päässä oltava korvatulppien lisäksi kuppisuojaimet. Myös sieraimet on tulpattava umpeen – tulee niin lujaa. Genren keskeisiä yhtyeitä ovat mm. Earz’n’Peltorz, Tinnitus sekä Megadeaf. Tunnettuja volumetal-kappaleita ovat esim. Loud Mary, Join Me In Deaf, Creeping Deaf, Wasted Ears ja No More Ears…

Äkkiä Saara huudahtaa: mittaristossa kirkuu kaiken maailman varoitusvaloja. Samassa auton moottori sammuu. Saara rullaa kiesin moottoritien pientareelle, kääntää avainta virtalukossa: starttimoottori jurnuttaa, mutta kone ei enää räjähdä tulille. Kymmenennen starttausyrityksen jälkeen toteamme tilanteen: tämä on nyt tässä. Kello on kolme yöllä ja seisomme pimeän moottoritien laidalla, keskellä ei mitään. Siistiä.

Kelly alkaa soitella puheluita selvittääkseen mistä saisimme apua. Hänen puhuessaan jollain tulee mieleen, että voisikohan tässä olla kyseessä todellinen klassikko: bensa lopussa? Saara vääntää virrat päälle, ja kyllä – mittarit heräävät henkiin, paitsi pohjaa osoittava bensaviisari.

Näiden parin päivän aikana me kaikki olemme ajokortitonta Anttia lukuunottamatta olleet vuorollamme ratissa – eikä kellään ole tullut mieleen, että autoja pitäisi aina välillä tankatakin. Erityisen korniksi tilanteen tekee se, että juuri hetkeä ennen kärryn hyytymistä pidimme tauon Neste Linnatuulessa…

Ketonen saa vihdoin langan päähän hyvin avuliaan taksikuskittaren, joka suostuu ystävällisesti tuomaan meille kanisterillisen dieseliä. Seistyämme noin tunnin tien laidalla matka jatkuu ja pääsemme vihdoin koteihimme jyrisemään.

Normaalisti keikkaraportti päättyisi noihin sanoihin. Tämä kuitenkin jatkuu vielä:

Seuraavana päivänä lähden Antin kanssa viemään soittokamoja treenikämpälle ja palauttamaan autoa – emme jaksaneet tehdä näitä askareita aamuyöstä. Rehkimme vehkeet tunnetusti harvinaisen työlään roudauksen takana olevaan kämppäämme. Antti päättää jäädä hiukan siivoilemaan paikkoja, minä lähden palauttamaan pakua.

Eduskuntatalon edessä tehdään tietöitä, kaistajärjestelyt ovat menneet uusiksi. Työmaan jälkeen vaihdan oikealle kaistalle huomaamatta, että takanani ajanut Savonlinjan bussi on jo siellä. PAM!

Voi vittu.

Ajan Mannerheimintien laitaan, bussikuski tekee samoin. Käyn kurkkaamassa auton perää: oikea takakulma on lommoilla kattoon saakka, puskuri repsottaa ja takavalot ovat rikki. Bussin kuljettaja tulee sanalle. Onneksi hän ei kuitenkaan käy kraiveleihin – myönnän heti, että vika oli meikäläisen: vaihdoin kaistaa hiukan liian reteästi. Olin toki noteerannut bussin peileistäni, mutta arvioinut pikaisella vilkaisulla sen nopeuden täysin pieleen. Huolimatonta ajoa, täysin turha episodi.

Vahingot ovat joka tapauksessa melko vähäisiä. Bussikuski ottaa tietoni ylös ja jatkamme matkojamme. Myöhemmin pakettiauton omistajakin suhtautuu tapahtuneeseen tyynesti: autossa on hyvät vakuutukset, näitähän sattuu.

Näitähän sattuu. Yleensä tuon sanaparin kintereillä seuraa lasku.

Nyt tämä keikkaraportti loppuu.

♠    ♠    ♠

Paitsi, että teitä varmaankin kiinnostaa vielä tietää, paljonko yleisö maksoi meille näistä keikoista? Toukokuisella Tavastian keikallahan kolehtihaaviin tussahti 1860 euroa 65 senttiä. Keskimäärin ihmiset maksoivat tuosta keikasta noin 5 euroa 30 senttiä.

Turun Klubilla meille jätettiin 874 euroa 98 senttiä. Keskimääräinen lahjoitussumma oli noin 3 euroa 50 senttiä.

Tampereen Klubilta saimme 1030 euroa 90 senttiä. (Keräyslippaista löytyi myös kaksi lounasseteliä, tuhat Ugandan shillinkiä sekä 200 Myanmarin kyatia.) Keskimääräinen tamperelainen maksoi keikasta noin 4 euroa.

Nämä kolme keikkaa olivat erittäin mielenkiintoinen kenttäkokeilu. Meillä oli hauskaa ja keikat olivat loistavia – olen niistä fiiliksissä vielä pitkään. Promootiona ja lähetystyönä konsepti oli kiistaton menestys, uskoisin saaneeni itselleni uusia kuulijoita.

Taloudellisessa mielessä sapluuna ei kuitenkaan toimi. Nyt maksetut summat eivät yksinkertaisesti ole riittäviä pitämään bändiä tien päällä siinä vaiheessa, kun yhtälöön ynnätään vielä kaikki normaalit kulut. Maksa mitä jaksat -idea antaa kuluttajalle vähän liian vapaat kädet, yleensä asioilla on hintansa ihan syystä.

Joten kokeiluksi tämä jäi, isommassa mittakaavassa näin ei kannata keikkailla. Tulipahan kuitenkin testattua tällainenkin juttu.

Pari harvemmin kuultua rallia Tampereelta.

♠    ♠    ♠

Turun biisilista
Tampereen biisilista

Kommentit

  1. Pakko kommentoida että uskomattoman vähän ihmiset ovat valmiita maksamaan täysmittaisesta (lievästi sanottuna) keikasta! Olisin kuvitellut että Tavastian kokemuksen jälkeen turkulaisilla ja tamperelaisilla olis ollut jonkinlainen näyttämisenhalu päällä mutta vissiin olin yksin näine pohjalaisine uhomeininkeineni. 😉

    Turun keikka oli loistava, ei voi muuta sanoa!

  2. Kommentoisin tuohon Tampereen keikan vastaanottoon sen verran, että kuten artisti itsekin ansiokkaasti päätteli, niin kyse on suurilta osin kulttuurierosta. Ei välttämättä edes siitä kuuluisasta hämäläisestä hitaudesta, vaan enemmänkin jäyhyydestä (paremman sanan puutteessa). Sama näkyy myös Tamperelaisissa urheilukatsomoissa. Siellä istutaan hiljaa kuin kirkossa ja seurataan peliä. Keskiviikkona klubilla oli aistittavissa samanlainen fiilis. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö siellä diggailtaisi. Varmasti diggaillaan vähintään yhtä paljon kun Turussa, mutta sitä ei vaan näytetä niin helposti. Asia luonnollisesti muuttuu, jos yhtälöön lisätään viikonloppu ja viinaa.

    Sama ilmiö näkyy muuten isossa mittakaavassa vaikkapa Suomen ja Ruotsin välillä. Sen Anssi tietänee itsekin, kun lahden toisen puolella olet keikoilla vieraillut. Eteläeurooppa luonnollisesti vielä ihan oma maailmansa.

    Varmasti on artistille vaikeaa suhtautua ja varautua henkisesti tähän seikkaan. Senpä takia useiden ulkomaanihmeiden Suomen keikat kalpenevatkin kaikilta osin muiden Euroopan keikkojen rinnalla, mikä on sääli. Toivottavasti Tampereen suhteen ei käy samalla tavalla. Keskiviikkona ei ainakaan vaikuttanut siltä 🙂

    Ja tosiaan lähetystyönä vertaansa vailla. Kaivoinpa minäkin pitkästä aikaa Suuria Kuvioita ja Rakkaus On Murhaa – levyt kuunteluun. Artistin kassa valitettavasti ei näistä kilahtanut, koska nuo levyt on ostettu jo silloin aikoinaan 🙂

    Mainitsenpa vielä, että tuolla Tampereen keikalla oli nähtävissä sama ilmiö, kun Brucen vastaavalla viime vuonna. Yleisössä oli paljon täysi-ikäisdyyden kynnyksellä olevia diggailijoita, jotka osoittautuivat vieläpä muusikonplantuiksi. Se on hienoa se.

  3. Täytyy myös mainita, että silloin harvoin kun käyn katsomassa muiden keikkoja, niin olen itse juuri tuollainen jäyhä jököttäjä: seison kädet puuskassa/taskussa enkä varmasti näytä ulospäin kovinkaan innostuneelta vaikka itse asiassa diggailisinkin raivokkaasti. Ihmiset nauttivat asioista eri tavoilla ja se heille sallittakoon.

    Artistin vinkkelistä katsottuna sitä tietysti toivoisi, että jengi ajautuisi jo heti ensimmäisestä soinnusta hihhulitilaan. Mutta hiljaiset keikan seuraajatkin ovat hyvää jengiä, heistä kuitenkin näkee, että he tosiaan kuuntelevat keikkaa. Turhauttavin yleisö on sellainen, joka ei kuuntele, vaan tuottaa pelkästään fiilistä myrkyttävää hälinää.

  4. Olen nyt innokkaasti seuraillut viikon verran tätä blogia. Sen johdosta olen siis lukenut keikkaraporttejasikin. Ja sen ansiosta taas nähnyt youtubeklippejä keikoilta. JA sen ansiosta olen vakuuttunut että minun täytyy raahata persiini vielä keikallesi. Kyl mää viälä…!

  5. Kiitos vielä mahtavasta Turun keikasta. Hävettää vain paikalla olleiden puolesta, etteivät kaikki ymmärtäneet maksaa edes kohtuullista korvausta hyvin tehdystä työstä. Surullista.

  6. Joo-o, olis näköjään siis kannattanut tulla keikalle myös Turkuun. Nyt kyllä vähän harmittaa. Väsyneenä kun tuli ajateltua, että kyllä se Tampereen keikka ”riittää”. No, eihän näitä voi tietää..Ja olihan siellä Tampereellakin ihan mukavaa.

    Kyllä on turhauttavan pieniä noi rahasummat. Olette niin loistavia, että mielestäni joku 3-4 euroa henkilöltä on lähes pilkantekoa..-Syvä huokaus!

  7. Joo,kiitoksia munkin puolesta Tampereen keikasta,Anssi ja koko bändi veti perkeleen hyvin,hieno oli kuunnella ja katsella (kädet puuskassa).Lopun yleisönhuudatus oli myös vertaansa vailla 🙂

  8. Olen mielenkiinnolla lukenut tästä kokeilusta FB-päivityksistäsi jne., kiitos kun jaksat jakaa. Aika käsittämätöntä (vai ennalta arvattavaa?) kuinka vähän ihmiset ovat valmiita maksamaan! Harmittaa älyttömästi näin jälkikäteen etten yhtään tuollaista keikkaa nähnyt. Videotaltiointeja olen katsellut senkin edestä 🙂

  9. Hyvän biisintekijän tuntee siitä, että hän osaa tehdä todenmukaisia tekstejä ja vieläpä huomaa elävänsä ne todeksi. 😀 Tuli jo illalla mieleen, että siellä ne nyt kantaa pakettiautoon kamojaan, eikä ehkä tullut liksaakaan. Sitten vielä bensan loppuminen ja Linnatuuli. Jos joku ei tiedä, mistä puhutaan, kannattaa vilkaista Rock-unelman sanoitusta. Älkää kuitenkaan hyvät muusikot menkö lääkikseen, vaikka pakettiauto tai useampikin menee mäsäksi!

  10. Mitäs varten nämä kaksi viimeistä skipaletta ei oo hittejä? Minun korvasta ne sellasilta kuulostais.

  11. Tuo keskimääräinen muutama euro on surullinen todiste nykymaailmassa laajalti vallitsevasta kaikki-mulle-heti-mutta-ilmaiseksi -ilmiöstä. Kyllä artistikin ansaitsisi työstään kelpo korvauksen, olipa kyse sitten levyistä, keikoista tai spotifysoitosta, mutta valitettavasti nykyinen arvomaailma tuntuu korostavan itsekästä oman edun tavoittelua. Toisaalta kun katsoo mitä päättäjät touhuavat, ihmekö tuo jos sama jalkautuu kansankin keskuuteen.

    Keskiarvo ei kerro koko totuutta, keskihajonta paljastaisi varmasti vielä karumman kuvan. Nyt pieni osa lienee maksanut kaksi-kolme siipeilijääkin sisään. Hyvä, että maksoivat.

  12. Joku on rehkinyt YouTubeen oikein urakalla videoita Tampereelta, ovat tasoltaankin ihan ok:

    Huuto ja Milla: http://www.youtube.com/watch?v=8V0AJMd0OEI
    Kaveria ei jätetä ja Sormus: http://www.youtube.com/watch?v=sov8pm7f9hQ
    Rock-unelma: http://www.youtube.com/watch?v=dHlubjE0kFo
    Puistossa ja Faijan haamu: http://www.youtube.com/watch?v=9ukydbl21P8
    Karhun elämää ja Kissanpäivät: http://www.youtube.com/watch?v=ZdC76OMYbEA
    Mikan faijan BMW ja Jennifer Aniston: http://www.youtube.com/watch?v=zpynZYC8300

  13. Kuolematon laulaja ja Älä mene pois, löysikö YouTubesta joku? Kiitti etukäteen, jos…

  14. Onpas karua luettavaa tuon rahan osalta. Helsinki oli siis anteliaisin. Enpä olisi uskonut tuota. Uskon, että tärkein syy heikkoon saldoon on suomalainen peruskateus.

    Toivottavasti nyt edes tempauksen mainosarvo on ollut vaivan väärti!

    Keikkoja odotellessa…

  18. Sinänsä hauskaa, että Kuolematon laulaja oli P&S-aikaan vähän sellainen hylkiö, jota ei häpeämättä voinut diggailla – sen verran siirappista oli meininki muuhun tuotantoon verrattuna. Ja nyt se on niitä harvoja raitoja, jotka ovat jääneet elämään. Selavii, sano ranskalainen.

  19. Turun keikan puolustukseks rahamäärän puolesta voin sanoo, et loppujen lopuks kuuntelijoiden joukosta tunnistin aika monta ns. köyhää opiskelijaa, tai niitä, jotka olivat juuri viime vuonna kirjoittaneet. En sitten tiedä, kuinka paljon heiltä kannattaa odottaa. Veikkaan että itseni tavoin kaikki olivat silti enemmän kuin kiitollisia ilmaiskeikastasi! Kiitti vaa niimmpal kauhiast! 😀

    Niin joo muuten! Miten sait Karisalmen suostumaan Mieheen ja mereen Tampereella, kun Turussa se jäi soittamatta? Olisi ollut ihan lempibiisejä.

  20. Mies ja meri palautettiin mieleen soittamalla se kertaalleen Tampereen soundcheckissä. Sen jälkeen Kärkkärinkin oli pakko venyä soittamaan kappale myös keikalla.

  21. Aa, oolrait! Jatketaan siis M&M:män toivomista jatkossakin 😀

  22. Hyvälaatuisia videoita muuten, ihan huippua! Parasta lauantai-illan viihdettä katella ne läpi 🙂

  23. Olisivat ne ”köyhät opiskelijat” voineet jättää vaikka yhden drinksun ostamatta ja laittaneet edes sen verran kolehtiin eikä keikka ollut kai kuitenkaan ”ilmaiskeikka” vaan yleisöllä oli mahdollisuus jättää maksamatta, jos keikka ei olisi ollut hyvä. Siis huono keikka: ei maksua, ok keikka: (5-) 10 (-15) €, hyvä keikka: sietokyvyn mukaan enemmän.

  24. Mitäs sitä pohtimaan, että miksi jotkut maksoi, ja miksi ei.. Jokaisen henkilökohtainen asia.. Enkä usko, että sinulla Sanna on siinä sijaa arvostella.. Jokainen maksaa omantuntonsa mukaan -.- ärsyttää tuollainen moralisointi

  25. Kupeittensa kaivelemisesta: Käväisin Tavastialla silloin joskus, mutta tuskinpa olisi tullut edes lähdettyä, jos olisi ollut maksullinen tilaisuus? En usko. Työssäkin käyn, aikuisena ihmisenä, mutta vain muutama killinki oli heittää huvituksiin. Jos taas jatkossa alkaisi syyllisyys vielä naputtaa takaraivossa, että hemmetti, ilkesit ilmaiseksi kuunnella, niin eiköhän vaan tule jäätyä kotiin kokonaan.

  26. ….ai niin, drinksuakaan ei oikein voi nimetä vääräksi osotteeksi, johon rahnat hulahtivat, koska eivät kaikki opiskelijat ryystä, eivätkä työlliset. Tavastialla tapasin oikeastaan vain yhden kännipariskunnan. Jo ei A.K. halua ruveta fransiskaanimunkiksi, täytyy kai kekkasta jokin muu keino, milla rahasampo laulaa. 😉

  27. Köyhä opiskelija minäkin olen, mutta en olisi edes kehdannut heittää kolehtiin vain muutamaa roposta. Saati sitten jättää maksamatta kokonaan. Sen verran hyvästä keikasta oli kyse (Tampereenn keikalla kävin). Mikäli tilanne olisi itsellä ollut se, että muista huvituksista tai herkutteluista yms. ei olisi ollut varaa irrottaa kunnollista korvausta, olisin mielummin jättänyt kokonaan menemättä. Ei nuo keikat kuitenkaan mitään hyväntekeväisyyttä olleet.

    Erittäin suuret kiitokset siis Anssille ja muulle bändille loistavasta keikasta sekä pahoittelut niiden puolesta, jotka eivät raaskineet kunnollista korvausta maksaa.

  29. Haluan selventää, että itse siis maksoin kunnon rahat kyseisestä keikasta Turussa, koska kunnon keikka ansaitsee nuo rahat. Pointtini tuossa aikaisemmassa viestissä oli, että jokainen omantuntonsa mukaan.. En koe toisten arvostelua mitenkään kehittävänä puuhana.. joten siksi haluaisin vain ilmaista, että on tyhmää että näillä sivuilla on noiden ilmaiskeikkojen jälkeen ollut jatkuvaa ruodintaa siitä että ”Hyi hyi, miksi et maksanut kunnon rahoja”.. keikka oli ilmaiskeikka, SAI maksaa JOS halusi.. Jos olet nyt itse maksanut kunnon rahat ja toinen ei niin sowhat.. -.- Ajan taakaa sitä, että hirveän negatiivinen tunnelma näillä sivuilla jatkuvasti jotenkin, siitä että keikkasaldo jäi huonoksi.. Se olikin vain kokeilu, ja varmasti tulevaisuudessa keikat ovat taas normaalihintaisia.. Minusta ilmaiskeikoillakin on kuitenkin oma funktionsa, nimittäin kasvattaa ks. artistin kuulijakuntaa. Odottaisin näille sivuille mieluummin ylistäviä keikka-arvosteluja kuin jotain negatiivista valitusta..

  30. Ja minäkin haluan vielä selventää, että minä se en kyllä maksanut mitään KUNNON setelitukkoja Tavastialla, hyi, hyi, hyi, hyi, minua, mikä olin, mutta niin tein, koska keikka oli ilmaiskeikka ja siitä sai maksaa, jos halusi, tai olla maksamatta, eli vain tulla kuuntelemaan. Jotenkin ajattelin, että jo se, että joku uusikin kuulija voisi löytää tällä tsydeemillä jotakin musasta&bändistä, olisi hyvä asia jo sinänsä. Olinko väärässä? Luulin ainakin hokanneeni, että nehän osasi soittaa ja musa oli parempaa kuin odotin. Siitä lähtien olen roikkunut jostakin syystä täällä, mutta siitäkään huolimatta rahaa en ole vielä syytänyt tollokaupalla kyseiseen pumppuun, hyii, hyii, hyyyii…!

    Komppaan ’Köyhää opiskelijaa’ ja jatkan linjallani, kunnes rikastun, siihen mennessä vain musa on tärkeintä. 😀

  31. Kun täällä nyt kaikki selventävät, niin selvennän vielä minäkin: näiden keikkojen tarkoituksena oli tosiaan toimia enemmän promootiona kuin keinona tienata – kaikki keräyslippaisiin jätetty oli plussaa ja olemme kiitollisia jokaisesta sentistä. Samalla tämä kuitenkin oli myös kokeilu siitä, voisiko keikkailu tässä muodossa olla myös taloudellisesti kannattavaa. Vastaus tähän kysymykseen on tämän kokemuksen perusteella ei.

    Mainostemppuna keikat olivat kuitenkin ehdottomasti kannattavia ja jättivät varmasti niin yleisölle kuin orkesterillekin hyvän mielen. Tämä oli tärkein tavoite, ja se saavutettiin. Koska näitä hommia olisi kuitenkin tehtävä elääkseen, niin emme tule enää jatkossa keikkailemaan tällä samalla sapluunalla (ellei jostain sitten ilmaannu sponsoria rahoittamaan ilmaista keikkailua). Pelkällä hyvällä fiiliksellä ei valitettavasti maksella asuntolainaa.

    Enkä tietenkään ole tässä syyllistämässä ketään. Kun kerran viime vuosina Anssi Kela ei ole käynyt kaupaksi entiseen malliin, niin syytä pitää ensisijaisesti etsiä tuotteesta, ei ostajista.

  32. Olisin suonut tämän kokeilun onnistuvan taloudellisesti myös täysin itsekkäistä syistä. Tällaisiahan keikkojen pitäisi olla. Vaihtoehto on sitten maksaa parikymmppiä ravintolakeikasta, jossa soitetaan tunnin hittisikermä puolen yön jälkeen. Ketään syylistämättä, niin kieltämättähän harmittaa tieto siitä, että suht pienellä summalla per kävijä, tätä herkkua olisi voitu saada lisää jatkossakin.

  33. ”My point exactly”, sanoi mieheni vieressäni, luettuani hänelle Johnnyn kommentin ja siinähän se on, hienosti sanoiksi puettuna. Tästä juuri oli kysymys.

    Anssille terveisiä; viikon sisällä on hankittu pari levyäsi. 😉

    ja vielä kerran: Turun keikka oli mahtava!

  35. Johnny puki erittäin onnistuneesti sanoiksi sen mitä yritin aiemmin sanoa huonosti siinä onnistuen. Itse kävisin mielelläni vastaavanlaisilla keikoilla enemmänkin, mutta koska ihmiset eivät ilmeisestikkään ole valmiita siitä maksamaan riittävästi, niin minunkin on jatkossa tyydyttävä niihin puolen yön jälkeen soitettaviin lyhyempiin keikkoihin, joiden sisältöön ei itse pääse juurikaan vaikuttamaan.

  36. ”Enkä tietenkään ole tässä syyllistämässä ketään. Kun kerran viime vuosina Anssi Kela ei ole käynyt kaupaksi entiseen malliin, niin syytä pitää ensisijaisesti etsiä tuotteesta, ei ostajista.”

    Eikä, älä sano noin. Just latasin iTunesista musiikkia (etten pelkästään ilmaiseksi tuubivideoita katselisi) ja hankin liput marraskuulle. Toivottavasti teet jatkossakin sellaista musiikkia, mitä pidät oikeana ja omantyylisenä, etkä sellaista mitä ihmiset ehkä vielä vähän enemmän ostaisivat? Ymmärrän että asuntolainat pitää maksella eikä pelkällä hyväntekeväisyyskeikkojen fiiliksellä elä (minkä takia onkin harmi, että tuollaiset jutut jäävät kokeiluksi), mutta toivottavasti et pohdi tällaisia muita musiikillisia päätöksiä tehdessä… 🙂

  37. Aion jatkaa musiikin tekemistä kuten ennenkin: tekemällä biisejä, joista itse pidän. Toivottavasti joku niistä taas jossain vaiheessa osuisi sellaiseen hermoon, joka saisi aikaan liikehdintää levykaupoissa ja keikoilla. Laskelmoimalla sellaisia ei kuitenkaan synny. Minun täytyy vain olla uskollinen itselleni ja toivoa, että jossain vaiheessa omat polkuni taas risteävät suuremman yleisön kanssa.

  38. Hilulle megakiitos haastatteluosoitteista, ja kaikista muistakin aiemmista kommenteista, joista on ollut aina iloa ja hyötyä. <3

    Johnnyn kommentista mulle ei ihan avautunut tuo "olisin suonut tämän kokeilun onnistuvan myös täysin itsekkäistä syistä". Kenen itsekkäistä syistä? Anssi Kelan itsekkäistä syistä (kerätä rahat asuntolainaan kuulijoiden taskuista vai miten)? vai niiden kuulijoiden itsekkäistä syistä, jotka pääsisivät bileisiin halvemmalla (kuin parillakympillä raflaan), jos jotkut ääliööt ymmärtäisivät myös maksaa heidän mielihalunsa todeksi? Vai onko tarkoitus saada molempien itsekkäät syyt yhteen, eli itsekäs Anssi Kela ostetaan eräille itsekkäille hupiveikoksi itsekkäistä syistä? 😀

    Ninan kommentista en tässä yhteydessä taas ihan bonjannut kohtaa: "Toivottavasti teet jatkossakin sellaista musiikkia, mitä pidät oikeana ja omantyylisenä, etkä sellaista, mitä ihmiset ehkä vielä vähän enemmän ostaisivat". – Ovatko nämä jotenkin toisensa poissulkevia vastakohtia?

    Tuo Hilun antama haastattelumatsku kannattaa kuunnella.

  39. Kivi, tarkoitin omia itsekkäitä syitäni. Eli olisin mieluummin käynyt jatkossakin Tampereen tapaisilla megakeikoilla (ja maksanut) kuin ns. perus ravintolakeikoilla.

  40. Hyvä kun palasin tänne niin voin tarkentaa.

    Kivi: Eivät ne ole tietystikään välttämättä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Ja ihan varmasti Anssilta tulee jatkossakin hittejä entiseen tahtiin (en siis todellakaan sitä epäillyt). Mutta tykkään tosi paljon monista Anssin uusistakin jutuista, ja kun hän epäili tuotteessa olevan vikaa niin piti älähtää 🙂

    Ja yleisesti ottaen kylmää ajatus, että musiikkia tehtäessä jo miettisi myyntilukuja sen sijaan että artisti tekisi kaiken sillä tavoin kuin itse kokee oikeaksi. (Ja tämä ajatus vain tuli päähän aiemmasta lauseesta, ei sillä siihen varmaankaan viitattu).

  41. Kun taiteesta tulee ammatti, ja sillä pitäisi elää, lienee melko uhkarohkeaa pitää itseään niin suurena taivaan lahjana (Almighty), ettei ajattelisi yhtään myyntilukuja? – Ajattelinpa tässä kohtaa myös yhtä toista taiteen lajia, eli runoutta/lyriikkaa, joka ei myy Suomessa just ollenkaan. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi täällä on olemassa todellakin myös sellaista runoutta, jonka lukijakunta on korkeintaan n. 30 henkilöä. Eli siis paljonko kannattaa miettiä elannokseen tätä? Järjen käyttö vähentää harvoin luovuutta, ennemminkin sen suurin vihollinen on älyttömyys. 😉

    Mutta tarkoitukseni ei ollut tulla tänne jänkkäämään, halusinpahan vain kässätä, mikä juttu se tämäkin nyt taas oikein on ja oli: brändi nimeltä Anssi Kela ja hiipunut yleisö.:)

  42. Onpa totisesti ”kannustavaa” tuo kiven viimeisin kommentti, erityisesti viimeisimmän kappaleen toteamus!! Mitä oikein kirjoittamallasi haet, sitä että luovan työn harjoittaja luopuu tekemisistään, vai? Kuinka vahvalla pohjalla oman jokapäiväisen leipäsi hankinta on?

  43. Joo. Odottelinkin jonkinlaista ”pamausta”, erityisesti sellaista, jossa pääsisi kertomaan jotakin itsestään. 😀 Ei se tämä minunkaan kirjoitustaito aina kaikkea kata, saattaa syttyä jopa ydinsota,jos huonosti käy.

    Vastaus: enpä hae yhtään mitään. Tuskin haen sitä, että luovan työn tekijä luopuu tekemisistään, päinvastoin. Kuinka vahvalla pohjalla oma jokapäiväiväisen leipäni hankinta on? Vastaan, että varsin vankalla.

  44. Haluaisin sanoa, että kun tuli tuonne Turkusen Klubille lähdettyä, niin olin jo AK-fani, mutta nyt ensikertaa miehen keikalla olleena löysin monta uutta biisiä, joita en ollut edes kuullut? ja ”löysin” monet vanhat laulut taas uudestaan, ne kuulostaa nyt jollain tapaa uudelta, että kandee käydä keikoilla jee 🙂

  45. Loppukaneetti:

    Kulujen ja verojen jälkeen tililleni ropsahti näistä kahdesta keikasta 97,87 euroa. Ajamaani kolaria ei ole laskettu kuluihin.

    Paitamyynnistä tuli pientä ekstraa, mutta niillä makseltiin edelleen paitojen tekemisestä tulleita kuluja.

  46. Paremminhan sillä tienaa kuin Spotifylla.

  48. Pari kauppareissua (jos sitäkään) tai koiralle 14 kilon papanasäkki plus luita ja tuo raha on sileenä..jotenkin tympeetä..kun ajattelee sitä työmäärää ja vaivannäköä kuitenkin..

  49. Kysmys näin vanhaan blogaukseen:

    Myittekö keikoilla levyjä, kirjoja, paitoja, pinssejä, dildoja, silkkipyjamia yms. oheistuotteita minkälaisilla summilla? Maksoivatko ihmiset mieluummin krääsästä kuin sisäänpääsystä?

    Entä korreloiko ostetun krääsän hinta miten myytyihin pääsylippuihin? Onko teillä tietoa lisäki baareissa myydyn kaljan määrästä?

    Eli toisin sanoen pelataanko tässä nollasummapeliä, jossa jengi ottaa keikoille 50€, ja josta sitte lippuriski-muusikoille ulosmitataan se, mikä jäljelle jää t-paidan ja kuuden kaljan jälkeen.

    Itse olen hämmennyksellä katsonut bändipaitojen menekkiä. Jengi ostaa mieluummin rätei ja lumpui kuin levyjä. Ja paidoissa on paremmat katteetkin. Outoo.

  50. Keikoilla myytiin paitoja ja levyjä. Niitä meni jonkin verran, ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin vielä päässyt paitojen tekemiskulujen kanssa omilleni (maksoin ne itse). Paitoja on myyty vain näillä kolmella ilmaiskeikalla ja netissä. Jos keikkoja olisi enemmän – esim. jonkinlainen kiertue – niin rättien kanssa pääsisi nopeammin omilleen. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tiedossa ainuttakaan bändikeikkaa, joten vaatteetkaan eivät liiku.

    En osaa vastata tuohon sinänsä hyvään kysymykseen krääsämyynnin korrelaatiosta keikasta maksettuihin summiin. Eipä se paita/levymyynnin liikevaihtokaan ollut mitenkään massiivista, taisi olla parinsadan luokkaa per ilta.

  51. Kolehdinkerääjänä huomasin, että ainakin muutama paidan/levyn ostaja ei maksanut keikasta kun ”kaikki rahat meni jo” tai ”ostin jo levyn”.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.