Reilua musiikkikauppaa

Ruokaostoksia tehdessäni yritän suosia Fairtrade-logolla varustettuja tuotteita. Tunnus lupaa sen, etten kuluttajana osallistu viljelijöitä riistävään tai lapsityövoimaa käyttävään ketjuun.

On hassua, että silloin kun meidän rahojamme pyydetään hyviin tarkoituksiin, niin kynnys maksaa pyydetty summa on korkea. Unicefin toiminnassa mukanaolleena tiedän miten hankalaa on saada ihmisiä maksamaan 12 euroa kuukaudessa hädänalaisten lasten auttamiseksi. Kuitenkin saatamme shoppaillessamme hetkeäkään epäröimättä antaa rahaa todella pahoihinkin tarkoituksiin.

Faktaahan nimittäin on, että jokainen tekemämme ostopäätös – on kyse sitten isosta tai pienestä summasta – on suora rahallinen tuki välillä hyvinkin kyseenalaisten menetelmien käyttämiselle. Esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa Coca-Cola, jonka tehtaat imevät ihmisten juomavedet. Tai ruokakaupan suklaahylly: tuskinpa monikaan suklaalevyjä ostoskärryihinsä latova miettii, että tuetaanpa tänään ihmiskauppaa, lapsityövoimaa ja orjuutta.

En yritä jeesustella: syyllistyn itsekin aivan samaan. Tarkoitan vain, että kuluttajan asema on tällaisissa asioissa hyvin hankala. Ei voida vaatia, että yksittäisen kuluttajan pitäisi joka ikisen ostoksensa kohdalla käydä läpi työläs tiedonhankkimisprosessi varmistaakseen koko tuotantoketjun kestävän päivänvaloa.

Näitä asioita on kuitenkin hyvä miettiä.

Itse tein viimeksi päätöksen muuttaa tapaani ostaa musiikkia. Hankin nykyisin suurimman osan musiikistani digitaalisessa muodossa. Olen ollut iTunes Storen aktiivinen asiakas, sieltä on vuosien varrella tullut ostettua n. 2 000 kappaletta. Perustettuani puolisen vuotta sitten oman Musiikkipuotini ja tutustuttuani sen toteuttaneisiin Equal Dreamsin ihmisiin aloin kuitenkin ihmetellä, että miksi kummassa syytäisin rahaani monikansalliselle megakorporaatiolle, kun voin ostaa biisejä suomalaisilta tyypeiltä, jotka tunnen? Equal Dreamsin takana on myös sosiaalinen omatunto, he oikeasti haluavat tehdä maailmasta vähän paremman paikan.

Tämän oivalluksen jälkeen olen ladannut biisini Equal Dreamsista. Suosittelen teitä tekemään samoin: tukekaa kotimaista, hyvien arvojen pohjalta toimivaa nettikauppaa!

Equal Dreams (Käytä ’Etsi’-toimintoa löytääksesi musiikkia. ED:n valikoima on lähes yhtä laaja kuin iTunes Storenkin.)

Entä sitten fyysiset levyt? Niitäkin tulee toki vielä ostettua. Nyt kun en asu enää Helsingin keskustassa, niin pistäydyn levyputiikeissa harvakseltaan, albumit tulee yleensä tilattua netistä. Olen käyttänyt Play.comia sekä CDON.COMia, riippuen siitä kummasta olen kulloinkin saanut halvemmalla.

Joitakin aikoja sitten aloin kuitenkin miettiä tätäkin kuvioita. CDON.COM on ruotsalainen firma. Play.com puolestaan operoi Jerseyn saarten veroparatiisista, sen edullisuus perustuu verojen kiertämiseen. Miksi lapioin rahaani ulkomaisille veropakolaisille, kun samaan aikaan kotimaiset levykaupat ovat ahdingossa? Helsinkiläiset erikoisliikkeetkin voi varmaankin pian laskea yhden käden sormilla.

Tuetaan mieluummin kotimaista! Päätöksen tehtyäni tilasin heti pari levyä Stupido Shopista. Ne maksoivat hiukan enemmän kuin em. nettikaupoissa, mutta arvatkaapa mitä tapahtui: albumit kolahtivat postilaatikkooni heti seuraavana päivänä. Ulkomaisten kauppojen kanssa olin tottunut parin viikon toimitusaikoihin, noin ripeästä toiminnasta voi vaikka pulittaakin pari euroa enemmän.

Lisäksi tiedän, että Stupido Shopia pyöritetään rakkaudesta musiikkiin, levyjä myydään suurella tunteella. Musiikin kaupustelu ei tänä päivänä ole todellakaan mikään kultakaivos. Vaikutukset ulottuvat luonnollisesti myös ketjun alkupäähän, meihin artisteihin. Levyjä ei mitenkään voi tehdä ilmaiseksi, kuitenkin niiden kuvitellaan voivan olla ilmaisia kuluttajalle. Tällainen yhtälö kääntyy lopulta myös kuluttajaa vastaan. Kompatkaamme siis musiikkia sekä paikallisia levykauppojamme – ei anneta niiden kuolla pois!

Näistä pääsee alkuun:

Stupido Shop
Levykauppa Äx
Keltainen Jäänsärkijä
Popparienkeli
Digelius
Fennica Records

Ostopäätöksiä tehtäessä on lyhytnäköistä ajatella pelkällä kukkarolla – viisas kuluttaja ajattelee myös sydämellään.

Kommentit

  1. Harrastan nykyään enemmän leffojen kuin musan ostamista ja keräilyä, ja tähän saakka on tullut hyödynnettyä juuri Play.comia, Amazonia, Cdonia jne. Mutta kas: levykauppa Äxän sivuiltakin löytää näemmä leffoja, ja vielä edukkaita sellaisia! Tattikset tästä.

  2. Kiitos infosta Anssi! En tiennyt että Equalilta saa ostettua ulkolaisiakin kappaleita. En tosin ole hirveästi siellä hengaillut. Mutta nyt löysin kaikki kaipaamani biisit eri artisteilta/bändeiltä mitä ei Suomen iTunesista saanut ostettua!

  3. Kiitos kuluttajien ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Jos jokainen meistä edes välillä ja vähän valitsee Reilun Kaupan tuotteita, se on parempi kuin ei mitään.

  4. Tämäpä oli kiva blogimainos oikein moneen suuntaan. Saitko edes hyödykkeitä? Ei mutta, mietin tätä asiaa toistuvasti. Ostan levyjä (fyysisiä) n.3-10 kpl /kk. Saatavuus kotimaassa on vähintäänkin satunnaista, valtaosin kysymys on ”erikoismusiikista”. Toki kauppiaat palvelevat tilaamalla minulle ulkomailta mitä vaan, mutta tämä palvelu on huomattavasti hitaampaa (levyjä ei tilata toimittajilta yksitellen) ja katteiden takia kalliimpaa kuin tilata levy omaan postilaatikkoon.

    Viimeksi mietin tätä juuri juhannuskokon äärellä. Tarve oli kahdelle levylle, jotka sattumalta löytyivät varastosta eräästä hyvin arvostamastani helsinkiläisliikkeestä. Olin aivan hilkulla tilata levyt sähköpostitse, kun vielä vertasin tuntemiani useita nettiilähteitä, ja kävi ilmi, että Brittein saarilta saan kyseiset levyt n.12e huomioonottaen kurssin, halvemmalla kotiin.

    6e/levy on jo niin suuri kate kauppiaalle, että vaikka kuinka toivon levykauppakulttuurin säilyvän ja elpyvän täällä ja tunnen kauppiaan, en mitenkään voi noilla ostosmäärillä tukea tuota hyvää hyvyyttäni. Sillä rahalla saan jo midprice-levyn, puhumattakaan kirpparilöydöistä. Nykyisin jo pelkkä syöminen ja eläminen on niin kallista, että halvempi vain yksinkertaisesti on parempi tuotteissa, joiden sisältö on lähteestä riippumaton.

    Olen kiintynyt kiinteisiin formaatteihin ehkä liikaakin. Syitä on monia, enkä ala niitä tässä listata, sähköisen kaupan tuomista ongelmista nyt puhumattakaan. Egologista toimintani ei toki ole, ja siitä tunnen joskus huonoa omatuntoa, mutta aina ei voi voittaa.

  5. Enpä nyt supermulkuksi Levynostajaa kutsuisi.
    Kommentoija voi kertoa myös omista kulutustottumuksistaan.
    Iseltäni ainakin löytyy ymmärrystä ainakin jonkin verran. Tosin 3 levyä/kk kohdalla en niin ymmärrä.(toki riippuu tuloista)
    Itse ostan levyjä n. 7-25 kuukaudessa. Briteistä saan jonkun lp:n 12eurolla posteineen. Ja(silloin tilaan sen yleensä, kun) se maksaa täällä 20-22euroa. Pienituloisena tuo on aika iso ero. Voin sitten vaikka ostaa vielä yhden 7″n tai 12″ sinkun vaikka suomalaiselta kauppiaalta(niissä kun ei niin pahoja hintaeroja ole). Jos tilaan noita 10, niin siinä on jo iso ero.
    Toki tuen montaa suomalaistakin kauppaa, mutta X:n 22euron lp:eitä ei ole tullut ostettua yhtäkään. Ja kuinka X:n 7″.kin maksavat 7euroa tai enemmän nykyään :O Eli vähän katson hintaa.
    Noin muuten tuen Reilua Kauppaa ja ostan luomua paljon. Tulee paljon hyvää musaa ja haluan niistä ne tietyt ja vielä vinyylinä kiitos. Jos ostaisin aina lähikaupasta, niistä puuttuisi 1/4.
    Sitten kun tienaan enemmän/asun halvemmin tuen mieluusti lähikauppaani enemmän 🙂

  6. Niin ja onkos tää pystyssä enään?
    Pari kertaa tullut käytyä ja oli aivan mahtava!! Mutta en tiedä lopettiko tuo jo, niin harvoin käyn Helsingissä:
    http://www.fattysounds.com/

  7. Levykauppa Äxästä voi tehdä ennakkotilauksen tulevista levyistä (ja jo ilmestyneistä) samalla (pienellä) postimaksulla. Sitten on kiva kun niitä kolahtelee luukusta ilmestymispäivänä.

  8. En tiedä, etsittiinkö tässä vain Helsinkiläisiä kauppoja, mutta Swamp Records on ainakin Tampereen (mielestäni) johtava levykauppa. Toisaalta, uskoisin Swampin olevan myös Helsingissä.

  9. Fatty Sounds meni nurin tuossa vuoden alkupuolella.

  10. Taas sitä tunsi pienen piston sydämessään. Ainakin pari levykauppaa kun on omilta asuinsijoilta kadonnut viime vuosien aikana. Juuri ne, missä sai erinomaista ja henkilökohtaista palvelua ja mistä itsekin osti levynsä ennen ulkomaisten nettikauppojen hulluja vuosia. Siis sitä 3-5 vuoden takaista aikaa, jolloin uunituoreen levyn sai kotiin halvimmillaan kuudella eurolla eikä niistä ikinä tarvinnut maksaa kymppiä enempää.

    Vaan siitä mennään edelleen mistä aita on matalin. Juuri lähti tilaukseen Sueden tuotanto deluxe-versioina. Paikallisessa 22-24 euroa, Jerseyn puljussa 12,5. Ei oo järkee.

  11. Itse tulee nykyään ostettua musiikki lähes pelkästään vinyyliformaatissa. Sikäli varmaan eettistä, että tuskin niiden valmistamiseen paljon lapsityövoimaa käytetään(?), mutta mistäs ne valmistetaan: muovista! Ja kuinka paljon sitä muovia (eli öljyä) niihin käytetään, verrattuna cd-levyihin tai bittikauppojen musaan. Mutta toisaalta puolustuspuheenvuoro: Väittäisin, että vinyylilevyjen ostajat ostavat levynsä tarkasti valikoiden. Ne ei ole kertakäyttötavaraa, joka heitetään pois kaatsille kun muoti on ohi. Sitä paitsi hyvin käsitellen niissä säilyy musiikki vaikka ikuisesti, kun taas CD:llä tiettävästi ainoastaan kymmeniä(?) vuosia. No, tämä nyt meni vähän ohi aiheen, kai…

  12. Anssilta ihan asiallinen kirjoitus (tämä ei ole siis mitään piilovattuilua vaikka oma mielipiteeni onkin erillainen), toisaalta kritisoin suunnattomasti suomalaisten tekijänoikeusjärjestöjen loputonta rahan ahneutta ja tästä syystä ostakin kaiken mahdollisen ulkomailta. Pelit tulee ostettua 99% suoraan digitaalisessa muodossa, musiikista noin puolet digitaalisesti ja toinen puoli fyysisinä levyinä, jotka tilaan ulkomaisista nettikaupoista tai ulkomaanmatkoiltani. Elokuvat myös tilaan ulkomailta. Tämä kahdesta syystä 1.Se on halvempaa ja 2.Haluan omalta osaltani minimoida suomalaisten riistojärjestöjen tukemisen.

    Toki muissakin maissa on vastaavat tahonsa mutta omien tutkimusteni mukaan ne toimivat oikeudenmukaisemmin ja avoimemmin kuin Teosto ja Gramex, joiden ”omien kustannusten” kattamiseen katoava rahasumma potista on maailman huippua.

  13. Teosto kerää meille tekijöille korvauksia työmme käyttämisestä. Se ottaa keräämistään korvauksista 13 % omien toimintakulujensa kattamiseksi. Teosto on yhdistys, ei voittoa tavoitteleva yritys.

    Minä en oikein jaksa pitää tuota 13 prosenttia kamalana riistona, mielestäni se on ihan kohtuullinen komissio hyvin tehdystä työstä.

    Olisihan vaihtoehtona tietysti myös kiertää Teosto ja kerätä korvaukset itse – saisin 100 prosenttia! Katsotaanpas: pitäisi ainoastaan ottaa yhteyttä kaikkiin Suomen radioasemiin, tv-kanaviin sekä levytettyä musiikkia toimintansa yhteydessä soittaviin liikkeenharjoittajiin ja neuvotella jokaisen kanssa erikseen tariffit, jotka koskevat minun musiikkini käyttämistä. Ei muuta kuin Fonectan Yrityshakuun ja aloittamaan soittorumbaa a-kirjaimesta!

    Hmm… Ehkä kuitenkin annan ennemmin Teoston hoitaa tämän puolestani ja ottaa välistä 13 pinnaa.

    Kettumaakarilta kysyisin vielä, että millä tavoin edistät tekijänoikeuksien vastaista taisteluasi ostamalla levysi ja elokuvasi ulkomailta? Teosto- ja Gramex-korvauksiahan ei nimittäin makseta levyjen ja leffojen myynnistä. (No ok, tilittäähän Teosto tietysti myös yhteispohjoismaisen NCB:n keräämiä tallennekorvauksia, mutta tuollakaan ei sinänsä ole tekemistä levyjen ja leffojen myynnin kanssa – tallennekorvaus peritään siinä vaiheessa, kun levy valmistetaan.)

    Kirjaamasi kaksi syytä ulkomailta ostamiseen voidaan siis paremminkin esittää näin:

    1. Se on halvempaa.
    2. Haluat omalta osaltasi olla edesauttamassa suomalaisten levykauppojen alasajoa.

    Tuon ensimmäisen syyn ymmärrän täysin: kuluttajalla on toki oikeus ostaa levynsä sieltä mistä halvimmalla saa. Turha kuitenkaan väittää, että taustalla olisi edullista ostosta ylevämpää päämäärää.

  14. Mitenkäs Anssi sitten selittää esimerkiksi sen että jos ostan digitaalista musiikkia suomalaisesta verkkokaupasta niin Teosto ottaa jokaisesta kappaleesta 12% myyntihinnasta tai vähintään 10 senttiä. Nämä ovat juuri näitä suomalaisten tekijänoikeusjärjestöjen piilolaskutuksia joita en halua tukea.

  15. Pieni tarkennus: Teoston sivujen mukaan tällä hetkellä sovellettava digimyynnin tariffi on 8 % myyntihinnasta tai vähintään 0,07 euroa/lataus.

    Ymmärtääkseni digimyynnin teostomaksu ajaa samaa asiaa kuin fyysisten levyjen tallennekorvaus. Yritin vielä varmistaa tämän Teostolta, mutta digiasioista vastaava henkilö on luonnollisesti juuri kesälomallaan.

    Edellisessä kommentissani mainitsemani NCB tilittää tekijöille myös esim. iTunes-myynnistä, joten eiköhän tuo teostomaksu makseta ihan yhtä lailla ulkomaisista nettikaupoista lataillessakin. Tämänkin olisin varmistanut Teostolta, mutta kysymykseni jäi tosiaan tällä erää ilmaan em. syystä.

    Tallennekorvausta kerätään siksi, että levytettävien kappaleiden tekijät saisivat myös jonkinlaisen korvauksen työstään – biisithän ovat tavallaan aika keskeinen osa levyjen sisältöä…

    Monet artistit eivät tee itse kappaleitaan, tarvitaan lauluntekijöiden palveluksia. Usein on niin, etteivät laulujen säveltäjät ja sanoittajat saa erillistä palkkiota tekeleittensä käytöstä. Biisintekijä tietysti toivoo, että juuri siitä hänen kappaleestaan tulee levyn hitti, jolloin teostokorvaukset saattavat olla ruhtinaallisiakin.

    Kuten tunnettua, niin suurimmasta osasta lauluja ei kuitenkaan tule hittejä. Biisintekeminen on vähän kuin lottorivin täyttämistä: yleensä ei tule mitään, silloin tällöin pieniä summia, äärimmäisen harvoin isompia potteja. Tallennekorvausten muodossa tekijä voi kuitenkin saada edes pientä hyvitystä tekemästään työstä.

  16. Aivan, korvaus maksetaan muualtakin ostaessani mutta jos teen nuo ostokset Suomesta kiertävät rahat Teoston kautta jolloin osa jää aina Teostolle. Jos esimerkiksi ostan kanssitanssi- ja perinnesoitinorkesteri Rammsteinin levyn Suomesta ottaa Teosto tuon 8% tekijöille MUTTA ennenkuin summa tilitetään eteenpän GEMA:lle ottavat he omat ”käsittelukulunsa” jolloin tekijöille tilitettävä summa pienenee koska tietenkin myös GEMA ottaa samaiset kulut ennenkuin rahat päätyvät tekijöille.

    Olit myös sitä mieltä että tekijänoikeusjärjestöt ovat yhdistyksiä jotka eivät tavoittele voittoa ja sinusta heidän ottama 13% korvauksensa on kohtuullinen. Okei onhan asia noinkin mutta ajatellaan asiaa siltä kantilta että jos Gramex perii radiokanavalta korvauksen soittamastasi kappaleesta niin tuplaantuunko heidän kulunsa jos he samalla laskuttavat myös toisesta kappaleestasi jota on soitettu? Tuskinpa. Jos tekijänoikeusjärjestöt todella toimisivat vain hyvää hyvyyttää TODELLISILLA KULUILLA eikö heidän kuuluisi tilikauden päätyttyä tilittää musiikintekijöille takaisin ottamansa osuudet jotka ovat ylijäämäisiä?

  17. Eivät kulut tietenkään tuplaannu jos järjestö laskuttaa yhden biisin sijasta kahta biisiä, en ymmärrä pointtiasi.

    Hommahan menee niin, että Teosto nimenomaan vähentää tilityksistään ainoastaan todelliset kulut. Tuo mainitsemani 13 % kattoi vuoden 2010 kulut (tarkalleen ottaen luku taisi olla 13,1 %, pyöristin hiukan). Prosentti vaihtelee vuosittain, tilitysten ja kulujen mukaan.

    Teoston sanotaan olevan yksi maailman kustannustehokkaimmista tekijänoikeusjärjestöistä. Muiden maiden järjestöjen toimintaa en riittävästi tunne voidakseni niitä kommentoida. Olen kuitenkin kuullut, että esim. jenkkiteosto ASCAP tilittää esityskorvauksia ainoastaan suurista konserteista, isoimmille tähdille. Suomessa Teosto sentään maksaa esityskorvaukset jokaiselta keikalta oikeasti toteutuneista soitoista.

    Tämän vastauksen jälkeen en enää jaksa kommentoida näihin prosentteihin ja tilityskäyntäntöihin liittyviin kysymyksiin, tämä on hivenen uuvuttavaa. Vastauksia on sitä paitsi löydettävissä osoitteessa http://www.teosto.fi

    Sen sijaan haluaisin enemmän periaatteellisella tasolla kysyä Kettumaakarilta, että miten mielestäsi tekijänoikeusasiat tulisi hoitaa? Miksi niitä vastaan pitää ylipäätään taistella?

  18. Jätetään prosentit ja luvut koska tulin todistaneeksi että syyt ostaa ulkomailta ovat ainakin allekirjoittaneen kohdalla periaatteeliset ja perustellut eivätkä liity pelkästään halvempaan hintaan

    Syyni protestoida SUOMALAISIA tekijänoikeusjärjestöjä vastaan on heidän harhansa että korvaukset pitää yrittää saada keinoja kaihtamatta.

    Esimerkiksi nyt yritetään ajaa läpi lakia jolla tekijänoikeusjärjestöt voisivat käytännössä sensuroida internetistä kaiken sisällön joka heitä ei miellytä nettipiratismin varjolla. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi YK:n antamaan lausuntoon joka tuomitsee jyrkästi tällaisen sensuurin, EU oikeusistuimen kannan vastaavaan sensuuriyritykseen Hollannissa ja Suomen perustuslain sananvapaus pykälään.

    Siinä kohtaa kun raha menee yksityisyydensuojan ja ihmisoikeuksien edelle on aika toimia.

    Lapsipornosensuuri osoittaa että kyseinen idea on epäonnistunut, kyseisestä syystä sensuroiduista sivuista todellisuudella alle kolmannes oikeasti sisältää lapsipornoa. Koska nyt ajettava laki on vielä epäselvemmin muotoiltu voidaan odottaa että korkeintaan 10% estetyistä sivuista jakaa tekijänoikeuden alaisia tiedostoja laittomasti ja 90% on estetty ”muista syistä”

    Edellämainitut faktat voit googlettaa tai jos haluat päästä helpommalla niin surffaa suoraan EFFI:n sivuille.

    Hyvä periaate kääntyy itseään vastaan kun keinot on huonot. Jos tekijänoikeusjärjestöjen logiikkaa noudatettaisiin muissakin asiossa niin esimerkiksi koko Suomeenhan voitaisiin asettaa öiksi ulkonaliikkumiskielto jos Raision Siwa ryöstetään yöllä.

    Tästä syystä suomalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat allekirjoittaneen boikottilistalla.

    Ja ennenkuin alkaa jeesustelu että kannatan nettipiratismia niin en kannata. Sen sijaan kannatan sananvapautta ja vapaata tiedonsaantia.

  19. Ei vetänyt hiljaiseksi, agendalla on ollut vain muutakin kuin tätä kommenttipalstalla roikkumista.

    En tunne tuota lakialoitetta riittävän hyvin voidakseni kommentoida sitä. Olen lukenut asiasta lehdistä, mutta en ole perehtynyt siihen sen syvällisemmin (eikä juuri nyt myöskään ole riittävästi aikaa sivistää itseään).

    Tuomitset kuitenkin piratismin, kuten minäkin. Jos tuo lakialoite ei ole oikea tapa taistella piratismia vastaan, niin mikä sitten olisi? Kyllä kai netissäkin pitää vetää jonkinlaisia rajoja sille mikä on ok ja mikä ei? Vapauteen liittyy aina myös vastuu.

    Jos musiikkiostostensa siirtäminen Suomen rajojen ulkopuolelle on yksityisyydensuojan, ihmisoikeuksien, sananvapauden ja vapaan tiedonsaannin puolesta taistelemista, niin pidän kyllä itse metodia hiukan erikoisena. Suomalaiset levykauppiaat ovat niitä, jotka ensimmäisenä kärsivät tuon protestin nahoissaan. Levykauppojen putoaminen pois katunäkymästä puolestaan näivettää koko musiikkialaa.

    Oman kantani tein selväksi jo kirjoituksessani: minusta on mahtavaa, että on olemassa pieniä asiaansa vihkiytyneitä levykauppoja – tuen ostoksillani mieluummin heitä kuin esim. brittiläisiä veropakolaisia.

  20. Piratismia vastaan taistelussa oikea keino on kohdistaa toimet nimenomaan rikollisia vastaan, ei syyttömiä. Onko sinusta tekijänoikeusjärjestöt pätevä organisaatio päättämään mitä ihmiset saavat nähdä ja lukea? Kuten sanoin niin lakialoite on liian epämääräisesti muotoiltu ettei sitä käytettäisi väärin. Miten sinä luokittelet ”tekijänoikeuksia rikkovan sivuston”? Tuo on ainut määritelmä millä sensurointia voitaisiin harjoittaa. Tuohon määritelmään kuuluu esimerkiksi Google (kyllä G tallentaa omaan välimuistiinsa esimerkiksi kuvahaun näyttämät kuvat), Youtube, Facebook… lista on loputon
    ja kuten lapsipornosuodatus osoittaa tuon määritelmän täyttää myös jo jos sivuilla on linkki kiellettyyn sivustoon. Jos siis esimerkiksi keskustelufoorumille on laitettu linkki Piratebayhin se voidaan sulkea. Lisäksi tuon sensuurin ongelma on se ettei sulkuja tarvi perustella ja listalle päätyneiden ”väärien” sivujen sieltä vapauttamiseksi on käytännössä mahdotonta. Jos siis suljetaan sivusto joka kritisoi Teostoa ja todetaan että sivulla ei ollut mitään laitonta sitä ei kuitenkaan tarvi poistaa listalta eikä mitään sanktiota jaeta väärästä syytöksestä.

    Jos sinusta tämä on oikea ratkaisu niin olet ihminen joka on valmis luopumaan omista sekä muiden ihmisoikeusista RAHAN TAKIA. Häpeä! Olet kuin viime vuosisadan alussa elänyt saksalainen, natsit oli kivoja kun niiltä sai kultaa eikä mikään ollut väärin kun ei pysähtynyt pohtimaan ja miettimään että miten se kulta on kerätty.

    Onneksi nykyinen kulttuuriministeri Arhinmäkikin on sanonut vastustavansa tätä, mutta niin kauan kuin tuemme näitä järjestöjä vastaavia lakialoitteita tulee joten jokanen sentti pois on pieni pala toimivaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia pois.

    palataksesi aloitusviestiisi: reilukauppa todellakin, ei maksa kuin vähän enemmän ja samalla hyväksyt omien oikeuksiesi rajoittamisen

  21. Oho, natsikortti lyötiin pöytään! Eiköhän tämä keskustelu ala sitten olla siinä, esitän seuraavassa omat loppusanani:

    Kuten edellisessä viestissäni sanoin, niin en ole vielä riittävän perehtynyt tuohon lakialoitteeseen ollakseni sen puolesta tai sitä vastaan. Kysymys on ongelmallinen, puolin ja toisin.

    Itse tarkastelen tekijänoikeuskysymyksiä luonnollisesti tekijän vinkkelistä. Luultavasti tätä näkökulmaa eivät voi täysin ymmärtää muut kuin ne, joiden lainojen lyhennykset tai vuokranmaksu ovat suoraan riippuvaisia tekijänoikeuskorvausten määrästä. Minulle Teosto tai Gramex eivät ole riistäviä mafioita, vaan järjestöjä, jotka mahdollistavat sen, että saan tehdä ammatikseni rakastamaani asiaa.

    Tämä ei kuitenkaan tee minusta tekijänoikeusjärjestöjen marionettia: näen niiden toiminnassa myös puutteita. Esim. aikaisemmin oli täysin naurettavaa, ettei tekijä saanut laittaa omaa musiikkiaan omalle nettisivulleen joutumatta ensin maksamaan siitä. Onneksi tästä on luovuttu ja käytäntö vastaa näiltä osin enemmän 2000-luvun tarpeita.

    Myöskään piraattioikeudenkäynneissä yksityisille henkilöille tuomittuja satojen tuhansien vahingonkorvauksia en hyväksy: ne sotivat omaa oikeuskäsitystäni vastaan. Piratismia vastaan tulee taistella, mutta jos rikoksena on ollut musiikin ja elokuvien luvaton jakaminen ilman taloudellista hyötyä, niin pidän tuollaisia rangaistuksia kohtuuttoman suurina.

    Koska tekijänoikeusasiat ylittävät monesti uutiskynnyksen vain tällaisissa merkeissä (juuri tänään uutisoidaan pohjalaisäidistä, joka on tuomittu 6000 euron korvauksiin, koska joku on jakanut laittomia tiedostoja hänen langatonta verkkoaan käyttäen), niin ei ole mikään ihme, että tavallisten kuluttajien silmissä Teostosta ja Gramexista on tullut kummallisia mörköjä: niiden uskotaan olevan ahneita verenimijöitä, jotka tekevät kaikkensa ruoskiakseen mahdollisimman lihavat voitot tavallisen kansan selkänahasta.

    Aika harvalla kuitenkaan on kovin tarkkaa kuvaa siitä, minkälaisia järjestöjä Teosto ja Gramex oikeasti ovat, mitä ne tekevät ja miksi. Voidaankin katsoa, että tekijänoikeusjärjestöjen suurin epäonnistuminen on tapahtunut imagopuolella. Syvälle yleiseen mielipiteeseen juurtunutta ”Teosto = pahuus” -ajattelua on vaikea kääntää edes faktoilla – kuten tämäkin keskustelu on osoittanut.

    Tällaisten keskustelujen ongelmana onkin, että ne käydään yleensä aivan liian suurilla höyryillä. Tässäkin tapauksessa on lopulta päädytty siihen, että Teosto polkee ihmisoikeuksia. Eikö nyt ammuta jo hiukan liian isolla pyssyllä? Minulle tulevassa Amnesty Internationalin jäsenlehdessä on juttuja ihan oikeista ihmisoikeusrikkomuksista, en välttämättä rinnastaisi piraattisivustojen sulkemista niihin.

    On aivan tarpeetonta hysterian lietsomista antaa ymmärtää, että tekijänoikeusjärjestöjen perimmäisenä päämääränä olisi sulkea koko internet. Teostollakin on omat sivunsa Facebookissa, miksi se haluaisi kaataa sen?

    En minäkään kannata sensuuria tai sitä, että suljettaisiin sivustoja, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä piratismin kanssa. Mutta näkisin, että tässä nyt maalaillaan piruja seinille. Siirtämällä kaikki musiikkiostokset ulkomaille puolestaan käydään sotaa vihollista vastaan tulittamalla siviilejä. Minulla on pieniä vaikeuksia ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan suomalaisia tekijänoikeusjärjestöjä ei pitäisi tukea sentilläkään, mutta ulkomaiset, samoja asioita ajavat järjestöt puolestaan ovat ihan ok.

    Toivoisin yleisesti ottaen keskusteluun kohtuutta ja hiukan vähemmän kierroksia. On aina jännä huomata miten suuresti nämä asiat kuumentavat tunteita ja kuinka usein kuumimpina käyvät sellaiset henkilöt, joiden omaa arkea nämä asiat eivät oikeastaan edes pahemmin kosketa. (En tarkoita tällä sinua, Kettumaakari – enhän tiedä mitään omista taustoistasi.)

    Internetin mukaantulo on tehnyt tekijänoikeuksien valvonnasta huomattavasti haastavampaa kuin mitä se oli vaikkapa 20 vuotta sitten. Jonkun tuokin homma on kuitenkin tehtävä – ei internet tarkoita sitä, että yhtäkkiä kaiken pitäisikin olla ilmaista. Yhteiskunnat on yleensä järjestetty siten, että tehdystä työstä on mahdollisuus saada jonkinlainen korvaus. Teosto ja Gramex tekevät edunvalvojinani hyvää työtä erittäin vaikeassa paikassa. Jos ne eivät tekisi hommaansa, en minäkään voisi tehdä omaani.

    Lopetan tämän keskustelun nyt tosiaan omalta osaltani tähän, toivottaen Kettumaakarille lämpimästi hyvää loppukesää, rauhaa ja rakkautta!

  22. Kiitos Anssille keskusteluun osallistumisesta. Natsikorttia on hyvä lyödä pöytään näiden järjestöjen kohdalla kuten itse viittamassasi pohjalaisnaisen tapauksessa TTVK vaatii häneltä korvauksia vaikka itsekin myöntävät ettei hän ole tehnyt mitään laitonta. Eihän autonomistajakaan ole millään lailla korvausvelvollinen jos joku ottaa hänen omaisuuttaan luvattomasti käyttöön ja aiheuttaa sillä vahinkoa. Miksi siis internet-liittymän omistaja olisi korvausvelvollinen jos hänen omaisuuttaa on käytetty rikoksen välineenä siten ettei hän ole asiasta tiennyt eikä siten voinut vaikuttaa asiaan.
    Olet harvinaisen naiivi jos luulet että sensuuriin päätyisi vain piraattisivuja. Kuten olen jo pariin otteeseen kertonut niin jo lapsipornosuodatuskin ontuu vaikka siihen määritelty tarkemmat kriteerit.

    On hienoa että kannatat Amnestya, niin minäkin mutta turha vetää eroa ”oikeiden” ihmisoikeuksien rikkomisten ja ihmisoikeuksien rikkomisten välille. Ihmisoikeudet ovat siitä hassu asia että ne joko ovat tai sitten eivät ole. Ei ole välimuotoja että jostain asiasta voidaan joustaa hieman.

    Asia on niin yksinkertainen että jos kannatat internetsensuuria on sinulle raha ihmisoikeuksia tärkeämpää.

    Ulkomaalaisia järjestöjä voi tukea (ainakin toistaiseksi) koska he eivät ole ajamassa tällaista sensuuriohjelmaa väkipakolla läpi.

    Lupaudun palata tukemaan suomalaisia tahoja sitten jos tästä sensuuri-ideasta luovutaan. Siihen asti taistelu jatkuu, enkä ole yksin asiani kanssa. Tiedän useita henkilöitä jotka ovat tehneet saman periaatepäätöksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.