Pieni statuspäivitys

| Aiheet: Jumittelu, Musiikki | Kirjoittaja:

Aktiivisuuteni bloggaajana on viime aikoina ollut sen verran vähäistä, että on ehkä syytä laatia pieni väliraportti tekemisistäni.

Edellisen kolmen viikon osalta se onkin helppoa: pidin nimittäin oikein virallisen kesäloman enkä tehnyt mitään. Lueskelin hiukan kirjoja ja kävin heittämässä frisbeegolfia, siinä se.

Paussi teki kieltämättä ihan eetvarttia. En ollut fyysisesti mitenkään uupunut, mutta luovaa työtä oli tullut tehtyä jo pidemmän aikaa sen verran kovilla kierroksilla, että pienen etäisyyden ottaminen oli virkistävää. Töistä irtautuminen oli tosin alkuun kinkkistä: ensimmäisen lomaviikon aikana tunsin vain hukkaavani kallista aikaa – olisi ollut fiksumpaa jatkaa kirjoitushommia. Toisella viikolla ymmärsin olla ajattelematta keskeneräisiä asioita ja kolmannella ne eivät enää huhuilleet mielessä.

Tällä viikolla olen taas avannut tiedostot ja halu kirjoittaa on nyt kova. Olo on oikeastaan aika inspiroitunutkin, päässä on uusia ideoita.

Tehtävää piisaa kahdella rintamalla:

Kirjaprojekti on vielä työn alla, se tarjonnee koettelemuksia läppärin näppäimistölle koko loppuvuodeksi. Jos tämä kirja-asia tuli jollekin lukijalleni uutisena, niin lisää tietoa löytyy täältä.

Olen myös puuhastellut uusien laulujen parissa. Niiden kanssa onkin nyt jostain syystä ollut vähän vaikeampaa. Edellisten levyjeni kohdalla hommat sujuivat niin, että tein albumillisen ralleja ja menin sitten studioon veistämään niistä levyn. Suunnilleen jokainen tekemäni biisi kelpasi levylle, hukkaa ei juurikaan tullut.

Ehkä hukkatavaran määrä on kuitenkin vakio – nyt sitä on nimittäin syntynyt oikein urakalla. Minulla alkaa olla materiaalia jo kahdellekin albumille, mutta en ole varma saako laululäjästä julkaistua edes yhtä ep:tä.

Viime vuoden puolella tekemieni biisien ongelma oli se, että yritin keksiä pyörää uudestaan. Olin kyllästynyt perinteisten anssikela-laulujen tekoon, halusin kokeilla toisenlaista lähestymiskulmaa: korostaa rytmiikkaa ja vähentää suoraa tarinankerronnallisuutta.

Olin väärillä jäljillä, siili ei pääse piikeistään. Tekemäni biisit eivät tyydyttäneet ja niinpä olenkin taas siirtynyt lähemmäksi itselleni luontevaa ilmaisua. Ei sille varmaankaan vain voi mitään, että Anssi Kela kirjoittaa anssikelalta kuulostavia lauluja.

Kun nyt olen jälleen hyväksynyt tuon tosiasian, niin olen joihinkin tekemiini biiseihin varsin tyytyväinenkin. Niitä on vain pitänyt viilata tavallista enemmän – olen paraikaa kirjoittamassa eräänkin kappaleen tekstiä jo kolmanteen kertaan.

Sisältöpuoli alkaakin hiljalleen olla raiteillaan, mutta muotoseikat aiheuttavat yhä päänvaivaa. En vielä tiedä miltä tulevan levyn pitäisi kuulostaa. Haluaisin löytää biiseihin tuoreen tuotannollisen idean, samalla tavoin kuin aikanaan Nummelaan johdatti ajatus folkin ja hiphopin yhdistelmästä. Nyt tuo idea ei enää olisi tuore, mutta tahtoisin kuitenkin keksiä taas jotain vastaavaa. Neronleimaus on vielä syntymättä, se kieltämättä aiheuttaa pientä stressiä.

Jos työskentelyni haluaa hahmottaa isompana kokonaisuutena, niin musiikilliset pyrintöni ovat yleensä jaettavissa kahteen erilaiseen periodiin:

Ensin on luova kausi, jolloin istun ja kirjoitan. Silloinkin, kun en istu ja kirjoita, niin aivoissa raksuu jatkuvasti. Ulkoisesti ei tapahdu paljoakaan perseenraapimista kummempaa, mutta henkisesti luova kausi saattaa olla ahdistavakin: se on jatkuvan epävarmuuden aikaa. Tämänkertainen luova kausi on kestänyt odotettua pidempään, edellä mainitsemistani syistä. Haaveilenkin jo pääsystä seuraavaan vaiheeseen, joka on

Toteuttava kausi. Silloin suoritan luovan periodin hedelmät käytännössä: menen studioon uusien biisien kanssa ja keskityn keikkailuun. Epävarmuus väistyy, työtehtävät ovat nyt vain rasteja, jotka täytyy käydä leimaamassa. Toteuttavan jakson aikana myönnän itselleni luvan olla aktiivisesti miettimättä uusia ideoita. Toisinaan lauluja saattaa tällöinkin pyrskähtää, mutta vision uudesta biisistä on silloin oltava niin väkevä, että kappale on helppo kirjoittaa. Toteuttavan kauden aikana en siis aktiivisesti aja biisejä takaa, otan niitä kuitenkin tarvittaessa vastaan.

Onneksi luovan periodin pimeyttä puhkoo jo toteuttavan kauden majakan valo: keikkoihin liittyviä uutisia on luvassa piakkoin.

Ja nyt takaisin sen kolmatta kertaa leikkauspöydällä olevan laulun pariin.

Kommentit

  1. Kai se vain on niin, että yleisö odottaa artistilta artistin itsensä kuuloista materiaalia. Esim. kun John Fogerty aikanaan ei pysynyt lestissään, muutos johti Creedence Clearwater Revivalin hajoamiseen. Toisaalta, onhan niitä musiikin kameleonttejakin, esim. David Bowie, joka vaihtaa tyyliään säännöllisesti – osaa genrevaihdokset miellyttävät, osaa ei.

    Lähestymistavan muuttaminen on kai kaupallinen riski. Hittibiisireseptiä ei ole olemassa, mutta ”tuttuus” kappaleessa saa yleensä ihmiset innostumaan.

  2. Tämäpä se juuri onkin artistin jaakobinpaini: tehdäkö juuri mitä itseä kulloinkin sattuu huvittamaan, vai musisoidako yleisön ehdoilla?

    Itse en pidä järkevänä satsata sataa prosenttia kumpaankaan vaihtoehtoon. Ei kukaan jaksa kuunnella artistia, jonka levytyksistä ei löydy minkäänlaista tyylillistä punaista lankaa. Bowienkin tapauksessa hänen oma äänensä ja persoonansa ovat niin vahvoja, että ne kantavat musiikillisissa kurssinmuutoksissakin.

    Toisaalta taas artistin laulut on äkkiä laulettu, jos lähtökohtana on vain miellyttää muita. Kyllä oman inspiraation ja innon pitäisi aina olla tekemisen pohjalla.

    Itse pyrin hakemaan jonkinlaista keskitietä taiteellisten ambitioideni ja oman ekologisen lokeroni välillä. Eikä tässä minun tapauksessani kyse olekaan siitä, etten uskaltaisi kokeilla välillä erilaisia tyylejä – kokeilujen tuloksena on ollut vain se, etteivät ne ole tuntuneet minulle luontevilta.

    Problamatiikkaa on tietysti tullut puntaroitua myös kuulijan vinkkelistä – olenhan itsekin pohjimmiltani sellainen. Me fanit olemme diggailumme kanssa aika konservatiivisia. Haluamme aina, että artisti tekisi juuri sellaista musaa kuin hänen parhaiksi katsotuilla levyillään on. Itsekin olisin luultavasti raivoissani jos vaikkapa Springsteen tekisi seuraavan levynsä Timbalandin kanssa. Se sijaan olisin tohkeissani jos hän tekisi aivan Darkness On The Edge Of Townilta kuulostavan albumin… Emme salli suosikkiartisteillemme kovinkaan isoa liikkumatilaa.

    Olen taipuvainen ajattelemaan, että artistin olisi hyvä pysytellä omassa sektorissaan, hakea erilaisia sävyjä sen sisältä. Tämäkin tarjoaa jo paljon liikkumatilaa. Jos minuun sitten iskee pakottava tarve tehdä jotain aivan muuta, vaikkapa Manowar-tyyppistä miekkametallia, niin sitä varten pitäisi perustaa oma bändinsä, ei olisi mitään järkeä tehdä hevilevyä Anssi Kela -otsikon alla.

  3. Moi Anssi. Kun teet uutta matskua, niin annatko niitä keskeneräisiä biisejä kuunneltaviksi tavalliseille ei-muusikko-ihmisille? Itse olen puurokorva ja nautin ”radiomusasta”, mutta hyvin useat muusikot kuuntelevat itse ”vaikeammin lähestyttävää kamaa”.

    Tässä olisi linkki, jossa on keskustelua aiheesta:
    http://www.mikseri.net/clubs/thread.php?topic_id=48243#bottom
    Mitä ajatuksia herätti?

  4. Itse kaipaisin kovasti folk-henkistä mies ja kitara -levyä! Koska saat akustisesta niin sairaan hyvin tavaraa irti ja ääni sopii kitaran kanssa kuin naula niskaan! Tunnelmallista ja pienimuotoista ja pehmeää.

  5. Puurokorva:

    Kyllä biisejäni yleensä pari luotettua antimuusikkoakin kuuntelee. Muusikoilta saatu palaute on monasti huonompaa kuin sellaisten henkilöiden kritiikki, jotka eivät osaa itse soittaa tai tehdä biisejä. He keskittyvät kappaleiden perusasioihin, siinä missä kollegoilta saatu palaute saattaa olla ”oisko tos kohtaa seiskasointu toimivampi?” -tyyppistä. (Toki sitäkin tarvitaan, mutta vasta myöhemmässä sovitus- ja tuotantovaiheessa.)

    Mikko:

    Valitettavasti folk-henkistä mies ja kitara -levyä ei näillä näkymin ole luvassa. En ole itse innostunut sellaisen tekemisestä. Livenä se toimii tietyissä tilanteissa (silloin kun on kuuntelemaan keskittynyt yleisö) aivan loistavasti, mutta mielestäni mies ja kitara -levyt ovat harvemmin kokonaisuutena erityisen kiinnostavia. Jos taas otetaan tähän Springsteen-vertaus, niin eipä Nebraskaa, The Ghost of Tom Joadia tai Devils & Dustia tule juuri koskaan kuunneltua.

    Tämä ei sulje pois sitä, etteikö albumilla voisi olla yksittäisiä mies ja kitara -biisejä. Mutta katsotaan nyt mihin suuntaan projekti etenee, tällä hetkellä kaikki on vielä auki.

  6. Päräyttävää rokkilevyä odotellessa! Itse tykkään kappaleista joissa hypitään vähän genrestä toiseen. Ja edelleen näinäkin päivinä paras tehokeino on siirtyä kovasta soitosta hiljaiseen! Esim:
    http://www.youtube.com/watch?v=O0YfnPW3Kv4

    Tuleeko Anssin kuunneltua tälläistä musiikkia? Jotkut eivät nimittäin tykkää yhtään kyseisestä touhuilusta. Kyseinen kappale ei ole ehkä paras esimerkki, mutta kyllä siinä n. 3-4 ”genreä” käydään läpi eikä minusta ainakaan pahalta kuullosta.

  7. Mun mielestä voisit koittaa räpätä riimei jazz-taustoihin. Toivon että seuraava levy on häpeilemättömän kaupallinen mutta pinnan alla jotain vanhaa tuttua.

  8. Tämä päivitys oli mukavaa luettavaa!

    Onko sulla työajat ja jos on, niin millaiset, pysyykö päivätyön puolella? Onko lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot myös? (Syytä olisi todellakin!) Yhtä paljon ylityötunteja kuin mulla? 🙂

  9. Vaadin Afrobeat biisiä verkkokauppaan myyntiin! 😀 Nyt seki tuli taas pitkästä aikaa kuunneltua kun tätä luin. Loistava kertsi siinä.

  10. Paras ja virkistävin loma onkin yleensä just tuollainen, ettei välttämättä tee mitään ihmeellistä. Ja silti aika kuluu ihan siivillä..

    On se vaan hyvä, että Anssi Kela kuulostaa anssikelalta! Keikkaa sais kyllä jo tosiaan pukata..;)

  11. Höpö:

    Olen samaa mieltä siitä, että dynamiikka musiikissa on ehdottomasti plussaa. Juuri mikään ei ole tylsempää kuin se, että tuutataan koko ajan samalla tasolla – on se sitten kovaa tai hiljaista. Itse pyrin varsinkin livetilanteissa huolehtimaan siitä, että koko skaala on käytössä.

    Tuolle Sum41:lle en sen sijaan oikein lämpene.

    Mari:

    Yleensä käyn töiden pariin aamiaisen nautittuani, n. yhdeksän aikoihin. Lopettelen tavallisesti viiden-kuuden maissa, mutta aika usein hommiin tulee palattua muutaman tunnin tauon jälkeen vielä iltamyöhällä.

    Koko aika ei tosin ole välttämättä intensiivistä työskentelyä. Välillä ajatus tahmaa ja silloin itsensä löytää helposti harhailemasta ympäri internettiä. Toisinaan asioita tuumaillessa tapahtuu myös päiväunen ihme – varsinkin jos luomistyötä suorittaa sohvalla tai sängyllä.

    Olli P:

    Otetaan Afrobeat-asia harkintaan. Sellaisenaan se ei vielä ole ns. julkaisukelpoinen, mutta jospa sille ehtisi jossain välissä tehdä jotain.

  12. kuuntele Kanye Westii, se on musta nero keksii kaikkee jännää biiseihinsä 😀 tai ylipäätään ota taas jotai hip hop- vaikutteita! ainaki nuorisoon vetoo, feat joku räppäri tmv

  13. Esimerkki bändistä joka vie soundiaan eri suuntaan levy levyltä on Radiohead. Heidän meininkinsä on ilmeisesti monien fanien valituksesta huolimatta mennä suuntaan jonne haluavat musiikkiaan viedä. Omasta mielestäni tulos on todella vaikuttava. Uusinta Radiohead voi vielä kuunnella Youtubesta kellaritaltiointina. http://www.youtube.com/watch?v=192MiKNk03c&feature=feedlik

  14. ^
    Paras kommentti mitä olen Radioheadista kuullut on ”Now days they basically make music that sounds like whales fucking and completely abandon melody”

    Allekirjoitan täysin. OK Computer on täyttä rautaa. Siitä se alamäki sitten lähti. Liika kokeilu on pahasta.

  15. idea:

    Putosin hiphop-kärryiltä joskus 90-luvulla, en ole oikein jaksanut sitä sittemmin kuunnella. Tuo linkkaamasi biisi oli tosin ihan kiinnostava, myönnetään.

    Jusa:

    Radiohead oli suosikkiyhtyeitäni The Bendsin ja OK Computerin aikoihin. Myöhemmin bändistä on tullut sisäänpäinkääntynyt taideprojekti. Soundi ja sovitukset ovat kekseliäitä, mutta ”biisit” eivät kosketa. Meininki on muuttunut itsetarkoitukselliseksi oman tien kulkemiseksi. Ennen Radiohead innosti, nykyisin puuduttaa.

  16. Mielestäni Anssi sulle sopisi jokin Agents-henkinen rautalanka-kappale…Tais esim. kuuntelepa Bruce Springsteenin Last to Die tai Devil’s Arcade vuoden 2007 Magic-albumilta. Täydellinen soundimaailma!

  17. Ulrik:

    Onpa taas tosi yllättävä otsikko… Piti oikein lukea uudestaan tuo kirjoitukseni siinä hengessä, että voiko sen keskeisen sanoman oikeasti tiivistää sanoihin ’Anssi Kelan luovuus tyrehtyi: Kyllästyin omaan tyyliini’.

    Mielestäni ei. Mutta en olekaan otsikoinnin asiantuntija. Silti: luovuus tyrehtyi? Kirjoituksessahan kerron, että materiaalia on nyt enemmän kuin ennen! Ei tämä luovuuden puutteesta ole ollut kiinni.

  18. hei,kuule Anssi,minusta sinun ei pidä vaihtaa mihinkään suuntaan,vaan pysyä omana itsenä,jos tulee isoja muutoksia,en taitaisi pitää niistä.
    Ja olet oikeassa,tuossa kirjoituksessasi,ihmettelen miksi niitä voi ymmärtää väärin,onko se vaan lehtien tekemää julkaisua,jotta lehti myy itseensä paremmin valheella? Minä en ole ostanut aikoihin sellaisia ns.
    juorulehtiä,kun niihin ei voi luottaa.Ja olen iloinen siitä että vastaat itse,päivität tiedot,sanoitat,sovitat ja kaikki muut päälle,ei siinä aika tule pitkäksi.Hyvää jatkoa porukalle ja sinulle. ;D

  19. Samallaista otsikointia mitä mtv3n sivuil oli, oli myös ilkka lehden pikku otsakkees tuos n. viikko sitten. Ihmeellistä mite media jaksaa tuollain repiän noita otsikoita :\

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.