Pitkän kuuman kesän aloitus Vaajakoski, Unplugged

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Lauantain pelastus Anssin keikka. Paikkana Vaajakoski, urheilutalo Unplugged festari. Ennen Anssia oli jotain soitantaa ja tanssiesitystä sekä jonglöörausta moottorisahalla, tapparalla, sapelilla, keilapallolla ja jollain muilla hirvityksillä. Eihän tollasta taiturointia meinannut uskaltaa katsoa ainakaan kovin lähietäisyydeltä.

Anssi ilmiintyy lavalle kertoen laittavansa kitaran soittovalmiuteen ja ollakseen akustinen soolo esiintyminen on yllättävän moni piuha tarpeen. Kitaran kieletkin on nyt vaihdettu ja ne kestävätkin ehjinä koko setin ajan.

Anssin jälkeen esiintyneen Räsynukke yhtyeen laulajatar, lavalla ollessaan tuskaili, kuinka ei osaa ollenkaan niin hienosti, kuin Anssi tarinoida biisien välissä ja kertoilla laulujensa syntyyn liityviä juttuja. Mulle, noista Anssin kertomista, uus stoori oli Karhusaareen liittyvä. Tuo kipale oli saanut alkunsa Hesan ja Espoon välimaastossa, Karhusaaressa, päivän ajaksi lainatussa Mikko Kuustosen työhuoneessa. Anssi oli alkanut rustailla ylös kaikkea näkemäänsä kuten ”rahtilaivoja kaukana nään” jne. Mikko oli ollut hivenen näreissään tuosta, koska oli ajatellut itse tekevänsä biisin Karhusaaresta.

Kuulin Karhusaaren (ja tietty muitakin silloisella keikalla esitettyjä) livenä ensimmäistä kertaa aikalailla kaksi vuotta sitten ja vissiin teki jonkinlaisen vaikutuksen, kun tuon jälkeen on ollut pakottava tarve Anssin esiintymisiä käydä seuraamassa aina tilaisuuden tullen. Voi olla että silloin kaksi vuotta sitten olin ihan vaan oma levoton itteni, kun könysin lavalle Anssin (oli muuten kuumeessa tuolloin) kainaloon yhteiskuvaa kinuamaan. Anssi vähän epäili, et mahtoiko kuvasta tulla ees hyvä. Mut hei, jos kuvassa on Anssi ei se voi olla huono kuva.

Anssin kerrottua kernaasti toteuttavansa biisitoiveita, joku huusi jo heti alkuunsa soita Paranoid. Maitohapoilla toive huudettiin myös, mutta tämän toteuttaminen ilman bändiä ei oikein toimi, ainakaan artistin mielestä. Minä aina suurella mielenkiinnolla odotan mitä yleisö toivoo ja myös mitä Anssi itse päättää esittää. Mulle käy kaikki esitettävät, kun vaan saan olla ja nautiskella musiikista ja ainutkertaisesta tunnelmasta.

Älä mene pois on laulajan mukaan omistettu; teille jotka siellä tanssitte. Superkuu, joku toivoo, yllätyn iloisesti, en muista livenä ilman bändiä tätä kuulleeni, jos jotain olisin nyt toivonut se ois voinu olla tämä tai sitten tietty Karhusaari tai Aamu tai moni muukin.

Anssi johonkin väliin kertoilee, että aikalailla viimeisimmät kaksi vuotta keikoilla on ollut ihan vaan kivaa. Viimeisen kahden vuoden aikana on Anssin aika monella soolo- ja bändikeikalla tullut käytyä. Näinkin kattavan otannan seuranneena voisin antaa yleisönedustajan asiantuntija lausunnon, että Anssi Kelan keikoilla on aina ihan vaan Parasta aikaa.

Esiintyminen alkoi jokseenkin seitsemältä ja kesti n.1h 40min. Illan aikana kuultiin: Milla, Kaksi sisarta, 1972, Paranoid, Holy diver, Karhun elämää, Älä mene pois, Karhusaari, Superkuu, Aamu, Levoton tyttö, Miten sydämet toimii, Nummela & Suvivirsi -encore- Mikan faijan BMW, Parasta aikaa (lista perustuu kuulijan hatariin muistikuviin ja näin ollen voi oleellisestikin poiketa toteutuneesta)

Olipa taas kertakaikkisen koukuttavaa keikkailua. Kiitollinen kun näin sai juhlistaa kesän alkua kera Kelan. Suvivirttä veisattiin Anssin huuliharpun säestämänä. ”Lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin…” eli Suomen soitetuimmat koulujen päättyessä koko maassa Suvivirsi ja Anssi Kelan 1972. Oot Mr.Kela onnistuneesti musiikillasi muuttanut mun ja monen muun maailmaa.

Vaajakoskihan oli ihan yes, vaikka eka kertaa eläissäni (tietääkseni) siellä nyt olin. Rauhallisen oloinen keski Suomalainen paikka, jossa Anssi ei aiemmin ollutkaan esiintynyt.  Soolokeikat on tältä erää ohi, oottelenkin kuin tulisilla hiilillä tulevia bändikeikkoja, kun en muutakaan voi.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.