Lomakuvia: Gili Trawangan

| Tagit: , , | Aiheet: Matkailu, Valokuvat | Kirjoittaja:

Vietin viime joulun ja uudenvuoden kaukomailla. Edellisestä lomamatkasta olikin kulunut jo kolme vuotta, Suomen hanget oli kieltämättä melko terapeuttista vaihtaa hetkeksi rantahiekkaan. Reissu suuntautui Indonesiaan; aluksi Gili Trawanganille, sitten Balille. Seuraavassa blogin historian hermeettisin kuvavyörytys. Otokset suurenevat klikkaamalla.

Pikkuruiset Gilin saaret sijaitsevat Indonesiassa, suurempien Balin ja Lombokin saarten välissä.

Saari, jolle asetuin oli Gili Trawangan. Tämä on sen pääkatu. Sataman (joka on yksi laituri) päässä on hiukan vilkkaampaa, mutta periaatteessa tämä kuva kertoo Gilistä oleellisen: melko leppoisaa. Tätä tietä pitkin pääsee kiertämään koko saaren, kävellen turneen tekee helposti reilussa tunnissa.

Saarella ei ole ainuttakaan moottoriajoneuvoa. Apostolinkyydin lisäksi kulkuvälineinä voi käyttää polkupyörää tai tällaista hevostaksia. (Ehkä ne ovat poneja? Ainakin ovat kovasti pieniä hevosiksi.) Minun kyllä kävi kaakkeja hiukan sääliksi: joutuivat aamusta iltaan juoksemaan vaahto suupielissä läskejä turisteja paikasta toiseen.

Kotimökki Coral Beach 2:ssa. Sijainti on saaren pohjoispäässä, sivussa pahimmasta älämölöstä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä saaren ytimestä.

Kotiranta oli tämän näköinen. Toimii, jos tykkää auringosta. Itse viihdyin päivisin huomattavasti paremmin varjossa. Auringon lämpöä arvostan kyllä, mutta sen paahdetta karsastan suuresti.

Gilillä oli päräyttävimmät snorklausfasiliteetit ikinä. Maski naamaan kotirannassa ja kurkkimaan aaltojen alle: jo näkyi eloa. Valtava kirjo värikkäitä kaloja vakioasetuksena, lisäksi suuria kilpikonnia ui vastaan lähes jokaisella kerralla. Todistin myös jalkapallon kokoisen mustekalan. Snorklaus oli niin toimivaa, että kävin sukeltamassa laitteiden kanssa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vain kerran. Sekin tosin kannatti: merenpohjalla köllötteli kaksi aivan holtittoman kokoista kilpikonnaa.

Aamuisin meri karkasi pois rannasta. Ei huolta, se kyllä palasi aina takaisin.

Viimeinen puu tuhanteen kilometriin.

Pertsa treenasi Mikkelin Kuninkuusraveihin.

Poseidonin pihakiveys.

Post-apokalyptinen ranta.

Jokin etelänmeren lintu, ehkä turbiinipelikaani.

Rantabaarissa ei ollut isompaa hulinaa.

Kalvakka paparazzi kiinnosti kovasti näitä henkilöitä.

Oli pakko oikein käydä poseeraamaan, kun vastaan tuli Van Halenin levynkansi.

Gili Trawangan on täynnä kissoja. Koirien lukumäärä: 0. Tämä oli meidän pihapiirimme katteja, hänen nimensä on Poika Nimeltä Ritva.

Hän puolestaan on Pirkko.

Mirrit murkinalla. Heidän ruokavalionsa perustana on turisteilta saamansa aamiaismunakkaiden tähteet.

Taksitolppa.

 Löysän päivän ilta.  Taustalla näkyy Lombokin saari, lähempänä oleva vastaranta on puolestaan Gili Meno. Saaria olisi päässyt kiertelemään paatilla, mutta eipä tullut lähdettyä.

Joulupuu on rakennettu.

 Nakkikioskilla ei ollut rähinää vielä alkuillasta.

Kuvassa missaan komean auringonlaskun, koska katselen väärään suuntaan. Paidassani on Jussi Jaakonahon kuva. Kyseessä on ainoa omistamani paita, jossa on jotain muuta kuin mustaa.

♠    ♠    ♠

 Seuraavassa osassa katsaus Balilta. Luvassa on mm. apinoita!

Kommentit

  1. Ihan mielettömän hienoja kuvia! Kiitos postaamisesta, mielellään näitä katselee lisääkin. Etenkin ne apinat kiinnostaa! 🙂

  2. Kiitos kuvista ja kuvauksista, ihan kuin ois itekki lomaillu näiden myötä 🙂 ja toi harmaaviirunen Ritva-poika on just kun meidän poikien Ritu-tyttö… Balin matkaa ootellen 😉

  3. Haa, toi viirukatti ei ookkaa näemmä mikää Ritva-poika vaan Poika Nimeltä Ritva -niminen….tiijä sitte katti vai kolli, komia kissa kuitenni…

  4. Diver Down 😀 Mutta onpas hieno auringonlasku-kuva!

  5. Taiteellisia ja näkemyksellisiä kuvia, by iPhone. Opettele nyt ottamaan ihan oikeita. Nää feikki-vignette-lomo-olen-siis-artisti kuvat on niin…

  6. Kiitos palautteesta, Jore P. Nämä ovat kyllä järkkärillä otettuja, ei iPhonella. Enpä ole itseäni koskaan yrittänyt valokuvaajaksi väittääkään.

  7. Jos näin on, anteeksi. Ehkäpä Photoshop-kurssi sitten? Tai järkkärin merkki niin tietää välttää

  8. Kameran merkki on Canon 50D. Kursseja en ole käynyt, mutta minua kyllä kiinnostaa kehittyä kuvaajana. Ehkäpä sinä voisitkin antaa pari hyvää vinkkiä? Mikä kuvissani on pielessä? Mihin pitäisi keskittyä? Minkä tekisit itse toisin?

    Laitoin juuri lisää kuvia, minusta siellä on ainakin muutama ihan onnistunut apinakuva.

  9. No niin, uudet jo parempia. Kuvathan ovat suurelta osalta ihan ok, kunhan pidät Lightroomin/ Photoshopin kurissa. Ei ne jo-niin-nähdyt-presetit huonoja pelasta, hyvistä voivat tehdä vain vähän parempia.

    Reissun jonkinlaista romantisointia efekteillä varmaan haettu?

    Sama kuin musiikissa: auto-tune on no-no, mutta kansikuvissa photari on yes-yes? Ei ymmärrä

  10. Lightroomia käytän. Myönnän, että unohdun kyllä helposti ruuvaamaan kuvia Lighroomin pariin. Joitakin kuvia (esim. ensimmäinen rantakuva) vedin tietoisesti täysin överiksi. Minusta siitä tuli noin ihan hienon näköinen, mutta ymmärrän kyllä hyvin senkin, että jotain muuta tuollainen käsittely saattaa närästää.

    Suurinta osaa kuvista olen kuitenkin vain buustannut valojen, varjojen ja värien osalta. Kamerasta suoraan tulevat kuvat ovat sen verran platkuja ja harmahtavia, että pakko niille on jotain tehdä. En suhtaudu kuvaamiseen dogmaattisesti siten, että kuvien pitäisi olla mahdollisimman luonnollisen näköisiä – nämä eivät ole uutiskuvia, vaan omia näkökulmiani. Samoin suhtaudun musiikkiinkin: jos studiossa kitara kuulostaa paremmalta runsaasti käsiteltynä, niin sitten käsitellään.

    Olen vielä sen verran aloitteleva kuvaaja, etten ole varsinaisesti löytänyt omaa tyyliäni. Siksi kokeilen erilaisia asioita. Yleensä yhteen kuvan kerrallaan: testailen yksittäiseen kuvaan erilaisia asioita niin kauan, että se alkaa miellyttää omaa silmää.

    Yleisesti ottaen tykkään ehkä enemmän mustavalkoisista kuvista. Näihin lomakuviin oli kuitenkin hyvä jättää näkyviin vähän värejäkin.

  11. Hear ya, oikeassa olet. Ehkä ylireagoin snadisti, kuvissa on sama kuin musiikissa. Ei se suoraan mikistä tuleva soundi ole koskaan levyllä, eikä suoraan kamerasta tule kansikuvia. Lähinnä kritisoin näitä iPhone+muut valmistajat valmiita appseja millä äkkiä kivennettaan (onko se sana) kuvia näyttämään muka prolta.

    Mukavia kuvia ja toivottavasti hyvä reissu, ei siitä sen enempiä. Jatka kuvausharrastusta, levynteossa olet kuitenkin jo mahtava. Kiits!

  12. Enpä ollu akoihin ajatellut sinua taikka musiikkias. Aina välillä soi vahingossa päässäni Mikan faijan bemari. Ihastuin kyllä nyt sinun tapaasi välittää hetkiä, ajatuksia ja tunnelmia, erityisesti siihen, että se tuntuu niin aidolta; ei täysin loppuun ajateltua, tyyliteltyä ja sliipattua. Sellaisia kuvia ja kuvatekstejä, jotka tuotetaan parissa sekunnissa sen enempää miettimättä. Kiitos aitoudestasi Anssi 🙂
    Ja nautihan illan keikasta.

  13. No huhhuh pystyy Jore P. tulla pätemään tänne hahah:D

  14. Jore putkahtelee mielenkiintoisissa paikoissa esiin 🙂 Ei sillä, varmasti hyviä vinkkejä voi saada kuvaamiseen.

  15. Mahtavia kuvia. Menen tyttäreni kanssa Gili T:lle myös jouluksi talvea pakoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.