Edellisen osan kuvavyörytys keskittyi Gili Trawangalle. Nyt siirrytään Balin puolelle.

Reissun jälkimmäisen osuuden vietin Balilla, Ubud-nimisessä pikkukaupungissa. Ubud on Balin saaren keskiosassa sijaitseva  n. 30 000 asukkaan kaupunki. Kolmen kapean pääkadun varteen kohonnut keskus vetää puoleensa erityisesti taiteilijoita, jooga- ja terveysintoilijoita ym. hörhöjä. Mitenköhän minä sinne päädyin? Kuvassa Ubudin iltaruuhka.

Auringonlasku saa aina kädet penkomaan kamerakassia. Tämä olikin erikoinen, harvemmin näkee tuollaisia teräviä säteitä.

Hotellivarausta ei ollut. Majapaikaksi valikoitui täysin sattumalta tämä Puri Dalem -hotelli, joka tarjosikin ihan käyvän leposijan.

Tässä on korkeista puista roikkuvia lankamaisia asioita. Jonkinlaisia liaaneja ehkä? Nämä eivät kuitenkaan kestäisi Tarzanin painoa, tuskin Janenkaan. Cheetah saattaisi mennä. Ja apinoista puheenollen…

…viiden minuutin jalkapatikan päässä hotellista oli Monkey Forest niminen puisto. Eipä tullut hirveänä yllätyksenä, että se kuhisi apinoita.

Nämä ovat balilaisia makakeja. Tämä kaveri vaikutti jonkinlaiselta zen-mestarilta.

Nuori papoose emonsa selässä.

Purukalustolla keekoileva yksilö. Nämä apinat ovat vähän liiankin tottuneita ihmisiin. Jos puistossa käveli esim. sipsipussi kädessä, niin lauma karvaisia huligaaneja vohki sen kolmessa sekunnissa. Myös laukut pengottiin, jos ei ollut tarkkana.

Huolenpitoa.

Kamerani kiinnosti kovasti tätä nuorta padawania.

Banaaninsyöntihommaa.

Tällaisia kuvia katsellessa tulee mieleen, että nämä apinat saattavat olla inhimillisempiä kuin monet ihmiset.

Tämä lungein koskaan näkemäni veijari keskittyi väsäämään.

Vaikka oli sadekausi, niin vettä ei kuitenkaan tullut mitenkään erkkinä. Gilillä ollessa sade yllätti pariin kertaan, Ubudissa vettä ripeksi jokaisena iltapäivänä hetken aikaa vähän reilummin.

Nuorisoa kylveksimässä sillan kupeessa.

Ubud on vilkas kylä, mutta kun kävelee sen laidalle, niin taajama loppuu kuin seinään ja riisipellot alkavat. Tunnelma vaihtuu muutaman askeleen matkalla täysin toiseksi.

Paikallinen versio Hankkijan lippiksestä.

Muista Anssi, että yleisö on outo ankka, sanoi Danny minulle kerran.

Balilainen taide on yllättävän happoista kamaa. Ubud on kuvanveistäjien ja taiteilijoiden tyyssija, joten tämäntyyppisiä patsaita näkee joka käänteessä.

Lisää outoilua.

Paikallisen moottoripyöräjengin, Black Scooter Clubin, edustaja. Huomatkaa rajut pääkallot, jollaiset minäkin olisin pikkupoikana halunnut pyöräni somisteeksi räpättimien asemesta.

Lassie lymysi.

Koska tämä on myös tyyliblogi, niin maninittakoon, että kuuma ja kostea ilmasto on siitä hyvä, että hiukset näyttivät jatkuvasti tavallista runsaammilta. Ne lässähtivät takaisin liimaamaan päänahkaa välittömästi Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Aavan meren tuolla puolen.

Nahkahiiri relaa.

Indonesia on muslimivaltio, mutta valtaosa Balin väestöstä harjoittaa balilaista hindulaisuutta. Agung-vuoren rinteille 1300-luvulla rakennettu valtava Pura Besakh -temppeli on balilaisten kaikkein pyhin paikka.

Portaita ainakin piisasi. Juuri kun luulit päässeesi huipulle, niin huomasit, että pitäisikin kiivetä vielä 1300 rappua. Ehkä juuri tämä olikin rakennelman diippiä symboliikkaa.

Temppelin alueella pukeutumiskoodina oli saronki, löivät kaupan päälle kukankin korvan taakse. Tämä saattaa olla seuraavan levyni kansikuva. Albumin nimi: Se on jämpti näin!

Pura Besakih oli komean näköinen hässäkkä, mutta liian innokkaasti turistien kukkarolle pyrkivät paikalliset alkoivat risoa: joka nurkan takana olisi pitänyt maksaa jotain päästäkseen pidemmälle. Niinpä temppelialueesta tuli katseltua vain ne nurkat, joissa kukaan ei tullut huutelemaan rupioiden perään.

Ubudin tori.

Torilta lähti kotiinviemisiksi valtava vaniljatankonippu, sahramia ja kahvia, jonka pavut on kerätty sivettikissojen papanoista. Sen pitäisi olla erityisen suurta herkkua. Itse olen teemäen miehiä, joten sivettimirrin paskima herkku maistui omaan suuhuni aivan tavalliselta sumpilta.

Syvää purppuraa riisiviljelmillä.

Tämän auringonlaskun myötä vien kuvaraporttini kauniiseen iltaan. Kiitokset niille, jotka jaksoivat silmäillä koko setin!